Suomalaisen viittomakielen käyttäjiä on arviolta noin 14 000, joista noin 5000 on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttäviä kuuroja. Viittomakieli kuuluu Suomessa kymmenen suurimman äidinkielen joukkoon. Jokapäiväisessä elämässä oman äidinkielen käyttö on itsestäänselvyys suurelle osalle suomalaisia, mutta viittomakielisten mahdollisuus asioida ja osallistua omalla äidinkielellään on rajallinen. Ilman omaa kieltä ja kulttuuria kukaan meistä ei voi hyvin. Vierailin Kuurojen Liiton tilaisuudessa, jossa nostettiin esille kysymys, voisiko Helsingissä olla vanhusten palvelukeskus tai paikka, joka palvelisi erityisesti viittomakielisiä kotona asuvia ikäihmisiä. Samassa yhteydessä nousi huoli niistä viittomakielisistä vanhuksista jotka ovat Helsingissä laitoshoidossa, eivätkä voi kommunikoida omalla kielellään, ja jotka tapaavat hyvin harvoin, jos koskaan, viittomakielisiä kanssaihmisiä.

 

 

 

 

Kysyn, miten Helsingissä on järjestetty viittomakielisten vanhustenhuolto ja ikäihmisten mahdollisuus kommunikoida ja saada palveluja omalla kielellään?