Helsingin Sanomien hiljattain ilmestyneessä artikkelissa kuvattiin Annantalon taidekeskuksen peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille tarjoamasta kulttuurikurssista "Hirveä ihana kauhu", jossa ohjeena oli: Kamalaa on tapahtunut, päättäkää mitä pientä suurta "kamalaa" teette.

Artikkelin kuvaamassa työpajassa pehmolelut ovat joutuneet kuviteltujen hyvin raakojen väkivallantekojen uhreiksi. Artikkeli herätti monet vanhemmat keskustelemaan lapsille annettavan taidekasvatuksen sisällöstä.

Toivoin itsekin, että kaupunkimme opetustoimi katsoo yhdessä Annantalosta vastaavan kulttuuritoimen kanssa, että kurssitarjonta vastaa perusopetuksen arvoja ja tavoitteita. Käyväthän lapset koulupäivän aikana Annatalon toiminnassa. Tämä selvitys tehdään hyvässä yhteistyössä Annantalon kanssa.

Kyseinen kurssi on kuitenkin vain jäävuoren huippu, mutta se kertoo surullisesti siitä, että olemme osin turtuneet väkivaltaan.

Meidän on koko suomalaisessa yhteiskunnassa arvioitava se, millaisille asioille altistamme lapsemme. Aikuisten tehtävänä on huolehtia siitä, että lapset saavat kasvaa turvallisesti aikuisuuteen ja ettei lapsia altisteta heille sopimattomille asioille. Kodit ja koulut ovat tässä avainasemassa, mutta mukaan tarvitaan kaikki lasten kanssa tekemisessä olevat aikuiset.

Omien pelkojen käsitteleminen on olennainen osa lapsen ja nuoren kasvua. Esimerkiksi monet perinteiset sadut ovat pelottavia, mutta vanhemman läsnä ollessa lapsi pystyy tarinaan heittäytymisestään huolimatta voittamaan pelkonsa.

On tärkeää, että tämä keskustelu käydään. On jatkuvasti arvioitava lasten päivää, ettei lapsia altisteta tieten tahtoen asioille, jotka eivät lapsen elämään kuulu ja jotka ovat lapsen kasvulle sekä kehitykselle vahingoksi.

Kauhuviihde on yhä suositumpaa nuorten keskuudessa. Silläkin on oma paikkansa nuoren elämässä ja kasvussa, mutta isoa osaa esimerkiksi kauhuelokuvien tai tietokonepelien tarjonnasta ei voida pitää kasvatuksellisesti perusteltuina.

Helsinkiläisille kouluille tarjotut kulttuurikurssit ovat upea asia, johon monien muiden paikkakuntien oppilailla ei ole mahdollisuuksia. Annantalolla käynti on lapsille odotettu ja arvostettu kokemus. Sinne pääsyä odotetaan ja toivotaan. Kirjat, näytelmät, elokuvat, sarjakuvat ja muut taidemuodot ovat erinomainen tapa oppia uutta, käsitellä ja kokea haastavia asioita - myös pelkoja ja kauhua. Taiteessa on kaikki mahdollista kokea, mutta se ei tarkoita, että kaikkea pitää tehdä. Lasten on saatava olla lapsia.

Sari Sarkomaa
Opetusministeri
Kaupunginvaltuutettu