Siirry sisältöön

Ihmisen on oltava Itämeren puolella

Merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehduksen hetki. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynäshamnin rannat. ”Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet meren”, kommentoi lapseni. Ei ollut helppo selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat allekirjoittamistaan suojeluohjelman Baltic Sea Action Planin sitoumuksista. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi. Tosiasia on, ettemme nykytoimin saavuta tavoitettamme Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta. Kaikkien Itämeren valtioiden on kannettava vastuunsa ja myös Suomen.

Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sen sisäinen kuormitus. Kesän massiiviset sinilevälautat olivat siitä vakava muistutus. Kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Merkittävät päästövähennykset ovat välttämättömiä. 

Itämeren suojelu sai vauhtia, kun eduskunnassa päätimme joulukuussa 2018 kolmivuotisesta 45 miljoonan euron Itämeren pelastamisohjelmasta. Intohimoisena Itämeren suojelijana iloitsen työvoitosta.

Itämeren merkittävin kuormituslähde on maatalous. Kesän massiiviset sinilautat olivat siitä vakava muistutus. Pelloille levitettävän kipsijätteen on tutkimuksissa todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maataloudesta aiheutuvaa fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Itämeren pelastamisohjelman turvin kipsin käyttöön saadaan nyt vauhtiin. Kiireellisimmin kipsi on saatava Saaristomeren fosoripitoisille pelloille purkamaan lantapommia. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on kustannustehokas suomalainen innovaatio ja askel kohti puhtaampaa merta.

Maatalouden ympäristötukia on uudistettava vesiensuojelun kannalta vaikuttavammaksi. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista maamme peltoalaa, on suojelutoimet kohdennettava riskialueille. Peltojen kipsikäsittely on saatava myös osaksi maatalouden ympäristötukiohjelmaa.

Itämerelle osoitettun ensiavun lisäksi, ryhdymme myös pidemmän tähtäimen toimiin. Suomen fosforiravinteiden tarve saataisiin jo tänä päivänä lähes katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä noin 20 000 tonnilla fosforiravinnetta. Tästä huolimatta Suomessa käytettiin vuonna 2016 perinteisiä epäorgaanisia fosforilannoitteita 11 000 tonnia.  Siksi eläintiloille on luotava kestävä mahdollisuus myydä ravinteiden ylijäämä lannoitemarkkinoille sen sijaan, että osa niistä päätyy lannan paikallisen liiallisen peltolevityksen kautta vesistöihin.

Eduskuntaryhmämme aloitteesta käynnistetään kokeilu siitä, miten peltojen ylijäämäravinteiden kertymistä vähennetään ja edistetään ravinteiden liikkuvuutta tiloille, joissa niille on tarvetta. Tavoitteena onkin luoda kiertotalousmarkkina orgaanisille lannoitteille. Tästä hyötyvät maatilat ja Itämeri. Kotimaisen ruuantuotannon edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille.

Rehevöitymistä aiheuttavaa ravinnekuormaa täytyy vähentää koko yhteiskunnassa. Kaupunkien jätevesien ylijuoksutuksia ei voi enää sallia. Puhdistuslaitosten on toimittava tehokkaasti ja toimintavarmasti. Monin paikoin jätevesien käsittelyn laatua on myös parannettava, jotta ravinteet saadaan tehokkaasti talteen niin varsinaisista jätevesistä kuin hulevesistäkin.

Vesistöjämme heikentää edelleen myös vastuuton myrkkyjen käsittely. Jätevesien kemikaali- ja lääkejäämiin tulee puuttua nykyistä tehokkaammin. Haja-asutusalueilla jätevesien käsittelyä tulee seurata ja erilaisia jätevesienpuhdistusmenetelmiä on vertailtava riippumattomasti. 

Pelastusohjelmalla saimme käyntiin voimavarapulaan jähmettyneen Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittavan rannikkoseurannan. Myös tutkimusalus Aranda pääsi taas vesille. Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin, luonnonvarojen suojelun, merenkulun turvallisuuden, kuin ilmastomme kannalta. Haluan sinilevättömän, roskattoman ja puhtaan Itämeren. Vastuumme on jättää maapallo lapsillemme sellaisessa kunnossa, että he voivat olla siitä ylpeitä.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti