Siirry sisältöön

Sari Sarkomaa: Kannattaako oppivelvollisuuden pidentämistä enää kukaan?

Oppivelvollisuuden pidentämisen kannattajat näyttävät katoavan yksi toisensa jälkeen.

Eikä ihme. Vasemmistovihreän hallituksen suurimpana sivistys- ja tasa-arvotekonaan julistama oppivelvollisuuden pidentäminen on osoittautumassa koulutusleikkaukseksi. Hallituksen lakiesitys herättää lausuntokierroksella kasvavaa huolta ja vastustusta.

Myötämielisemmästä päästä on Kuntaliiton lausunto, jossa uudistus kohteliaasti tyrmätään todeten, että oppivelvollisuusiän nostamista tulee siirtää koronatilanne ja sen vaikutukset huomioiden. Kuntaliitto toteaa myös, että mikäli hallitus ei varaa uudistuksen toteuttamiseksi riittävää rahoitusta, ei uudistusta tule toteuttaa.

Täysin mahdotonta uskoa, että kukaan Helsingin kaupungin virkamiesten valmisteleman lausuntoesityksen luettuaan enää hallituksen esitystä kannattaisi. Sen verran perusteellisesti hallituksen esityksen ongelmat on lausunnossa käsitelty. Virkamiesarvion mukaan oppivelvollisuuden pidentämisesityksen kokonaiskustannukset olisivat Helsingissä yli 40 prosenttia suuremmat, mitä hallitus esityksessään väittää. Esitys on siis täysin alibudjetoitu ja on virkamiesarvioiden mukaan vaarassa johtaa kustannusten karsimiseen opetuksen laadusta ja määrästä.

Virkamiesten arvion mukaan uudistus vaikeuttaa koronakevään aikana syntyneiden ongelmien korjaamista. Olen täysin samaa mieltä. Rahat tarvittaisiin koronakriisissä revenneiden oppimisen aukkojen ja erojen kuromiseen, lasten ja nuorten tukemiseen sekä opetuksen voimavarojen turvaamiseen. Oppivelvollisuuden venytysesitys ei vastaa näistä mihinkään. Päinvastoin ideologinen tavoite pidentää oppivelvollisuutta on jyräämässä oppimisen häiriöistä vakavimmin kärsineiden lasten oikeuden riittävään tukeen.

Virallisesta lausunnosta päättää Helsingin kaupunginhallitus, mutta on vaikea kuvitella, että se jättäisi omien virkamiesten vakavia huomioita ja asiantuntevia arvioita kuulematta.

Oppivelvollisuuden pidentämiselle on viisasta tehdä samoin kuin tehtiin silloin, kun asiaa ajoi opetusministerinä Krista Kiuru (sd.). Uudistus kuopattiin. Silloin eräs vihreä kansanedustaja totesi: Minusta sosiaalidemokraattien pitäisi kysyä itseltään, että onko se sitten erityisen sosiaalidemokraattista antaa sellaista esitystä, joka johtaa siihen, että heikoimpien oppilaiden asema kunnissa heikkenee entisestään. Toivon, että vihreät ja muut hallituspuolueet tekevät tämän kysymyksen nyt itselleen.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei paranna koulutuksen laatua eikä tuo lisätukea oppimiseen vaikeimmassa asemassa oleville nuorille, eikä takaa toisen asteen tutkinnon suorittamista. Hallituksen lakiesityksen mukaan oppivelvollisuus päättyisi, kun oppivelvollinen täyttää 18 vuotta. Tämä tarkoittaa, että oppivelvollisella on edelleen mahdollisuus keskeyttää opinnot saamatta tutkintoa valmiiksi.

On huomattava, että oppivelvollisuus ei itsessään tuo lisää tukea niille nuorille, joiden elämäntilanne on vaikea ja opiskeluvalmiudet ovat heikot toisen asteen opintojen suorittamiseen.

Perustietojen ja -taitojen puute on ydinsyy, miksi toisen asteen tutkintoa ei suoriteta vaan opinnot keskeytyvät. Vakavia syitä toisen asteen tutkinnon keskeyttämiseen ovat myös mielenterveys- ja päihdeongelmat. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei vastaa näistä mihinkään.

Resurssit on laitettava lasten varhaiseen tukemiseen ja opetuksen voimavaroihin, jotta jokainen nuori saa varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta riittävän osaamisen, joka kantaa vähintään toisen asteen tutkintoon. Se on Suomen tärkein tavoite.

Julkaista Verkkouutisten blogissa 31.5.20