fbpx Siirry sisältöön

18.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22823/euroopan-vasyneimmat-lapset

Tunnustan joskus valvottaneeni lapsia iltoina, jolloin olen tullut myöhään töistä tai työmatkalta, että ehtisin olla edes vähän lasten kanssa. Työelämän kiireet ja venyvät työpäivät ovatkin monessa perheessä osasyy iltojen venymiseen. Lasten valvomiseen ja vähäiseen uneen ovat johtaneet monet syyt, eivätkä vähimpiä ole TV, tietokoneet, internet eikä myöhään venyvät harrastukset.  

Tutkimuksien mukaan suomalaiset lapset ja varsinkin murrosikäiset nuoret nukkuvat yöllä keskimäärin tunnin verran vähemmän kuin muut eurooppalaiset lapset. On sanottu, että suomalaiset lapset ovat Euroopan väsyneimpiä. Lasten terveyden kannalta tämä on vakava asia. Riittävä uni on aivan keskeinen hyvinvoinnin tekijä. Voidakseen hyvin ja kehittyäkseen lapset ja nuoret tarvitsevat vuorokaudessa unta noin 8-10 tuntia.

Väsynyt lapsi ja nuori näkyy usein arjessa monina ongelmina. Tämä on varmasti tuttua kaikille lasten kanssa työskenteleville ja tekemisessä oleville niin kodeissa, kouluissa kuin päiväkodeissakin. Me kaikki tiedämme, että liian vähän nukkunut lapsi on ärtynyt ja ylivilkas. Lasten ja nuorten jatkuva unenpuute ei aiheuta vain kiukkuisuutta vaan se on myös uhka lasten kasvulle ja kehitykselle.

Liian lyhyt uni häiritsee niin lapsen koulutyötä, yleiskuntoa kuin jaksamistakin. Unta tarvitaan oppimiseen, sillä unessa aivot palautuvat ja päivällä opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Univaje altistaa lapset oppimisvaikeuksille ja heikolle keskittymiskyvylle. Unenpuute vaikuttaa myös painoon, sillä väsyneenä ruokahalu kasvaa. Jatkuva univaje voi edistää joidenkin sairauksien, kuten diabeteksen syntymistä. Sanomatta on selvää, että lapsen terveyden kannalta on välttämätöntä, että riittävästä unesta ja ajoissa nukkumaan menemisestä huolehditaan ja siitä tehdään osa arkea.

Kolmen lapsen äitinä tiedän, että ajoissa nukkumaan meneminen ei tapahdu itsestään ja repsahtamisia tapahtuu. Eikä ympäröivä yhteiskuntakaan tue aina ajoissa nukkumaan menemistä. Luin juuri uudesta TV-ohjelmasta. Eräällä kanavalla lanseerattiin uusi sarja nimenomaan varhaisnuorille. Ohjelma tulee keskellä viikkoa tuntia ennen puoltayötä!

Vastuu nukkumaanmenosta ei tietenkään ole TV-kanavilla eikä videopeleillä vaan se on vanhemmilla. Lasten lähipiirin vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi nukkuu riittävästi. Harva lapsi tai nuori osaa itsenäisesti huolehtia ajoissa nukkumaanmenosta, vaan vanhempien tehtävä on asettava rajat. Vaikka nuorelta sujuu monet arjen asiat hyvin, niin erityisesti nukkumaanmenoa on usein harjoiteltava ja valvottava.

Riittävän unen lisäksi on myös unen laadulla merkitystä. Jokaisella perheellä ja lapsella on oma tapa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Iltasatu on keinoista parhaimpia. Lukemisella on montaa hyvää puolta, mutta aina se tarinakaan ei ole se tärkein. Yhdessäolo ja aikuisen aika sekä mahdollisuus rauhassa keskustella ovat usein päivän parhaita hetkiä. Vaikka lapset ovat isompiakin, niin iltasatuhetki ja aikuisen läsnäolo ovat tarpeen. Iltasaturauha on hyvä tapa turvata kunnon yöunet lapselle mutta myös meille aikuisille. Kun lapset menevät ajoissa nukkumaan, ehtii itsekin tehdä illalla enemmän ja ennen kaikkea ehtii myös itse ajoissa nukkumaan. Monissa perheissä tosin ”läppäri” aukeaa viimeistään silloin kun lapset nukahtavat.

16.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22771/varmin-tapa-ikaantya-lopeta-liikkuminen

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista vain yksi kolmasosa johtuu vanhenemista ja kaksi kolmasosaa liikunnan puutteesta. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää.

Liikunta on siitä uskomaton asia, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Useat tutkimuksen osoittavat, että iäkkäiden voima- ja tasapaino paranevat harjoittelulla iästä ja kunnosta riippumatta. Hyviä tutkimustuloksia on jopa yli 90-vuotiailla. Tutkimukset osoittavan sen, että ne iäkkäät, jotka toiminta- ja liikkumiskyvyn ongelmista huolimatta harrastavat liikuntaa, tarvitsevat vähemmän ulkopuolista apua.

Hyvä esimerkki löytyy Helsingissä sijaitsevasta Riistavuoren vanhustenkeskuksesta, jossa jopa 35 prosenttia talossa kuntoutettavista iäkkäistä on voitu kotiuttaa noin neljän kuukauden liikuntaharjoittelujakson jälkeen.

Liikunnassa ei ole kyse vain vanhustenhuollon kustannuksista ja hoivapalveluiden riittävyydestä vaan ennen kaikkea ikäihmisten elämänlaadusta. Meille kaikille on iästä riippumatta tärkeää pystyä hoitamaan omia asioitamme, ulkoilla ja tavata samalla muita ihmisiä.

Euroopan nopeimmin ikääntyvälle väestöllemme tarvitaan lisäkannusteita - ja mahdollisuuksia omasta jaksamisestaan ja fyysisestä kunnostaan huolehtimiseen niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Kustannustehokas kannustin olisi kuntoutuksen lisääminen kotitalousvähennyksen piiriin. Esimerkiksi siivous ja omasta kodista huolehtiminen on kotitalousvähennyksen piirissä, mutta omasta kunnosta huolehtiminen ei sen sijaan ole. Tämä on selkeä epäkohta, joka olisi helppo korjata laajentamalla kotitalousvähennys koskemaan ainakin lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Näin myös fysioterapeutin tai toimintaterapeutin käynti olisi kotitalousvähennyksen piirissä.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen voi olla monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisi tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Ikääntyneet käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten ikääntyneiden terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin. Liikunta ja kuntoutus ovat ikäihmisille paras ennaltaehkäisevä lääke.

Kotitalousvähennyskäytäntö ei ole sidoksissa ikään. Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230.000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys saattaisi lisätä aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen. Tällöin työnantajat säästäisivät sairaslomapalkoissa ja Kela säästäisi sairauspäivärahoissa.

07.03.2011 MunkinSeutu

Verokeskustelu on käynyt vilkkaana. Kokoomus julkaisi ohjelmansa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi. Samassa yhteydessä julkaistiin myös Kokoomuksen verolinjat. Työtä johti valtiovarainministeri Katainen. Toimin tämän työryhmän varapuheenjohtajana.

Keskustelu verouudistuksesta on ollut vaarassa juuttua tasaveroväitteisiin.  Keskusta, Kokoomus, Vihreät, ja RKP esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä ensi vaalikaudelle. Puolueista ainakin Kokoomus, SDP, Vihreät ja RKP ovat esittäneet ensi vaalikaudelle jonkinlaisia kevennyksiä tuloveroon kunnallisveron tai valtionveron osalta. Hyvä kysymys on, kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata.

Kokoomus kannattaa nykymuotoista progressiivista ansiotuloveroa, nykymuotoista progressiivista kunnallisveroa ja esittää nyt vielä progressiota myös pääomatuloveroon. Tavaroista ja palveluista perittyjen "tasaverojen" osuus kaikista yhteiskunnan verotuloista on noin 32%. Osuus on suunnilleen sama kuin vuonna 1975. Suomessa ansiotuloveron progressio on yksi Euroopan kireimmistä. Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksajan maksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Haluamme jatkaa ekologista verouudistusta, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen, joita maksetaan kulutuksen mukaan. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan myös kasvavana valinnanvapautena arjessa. Samalla verotus ohjaa kulutusta ympäristöystävälliseen suuntaan. Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn tekemisestä ja teettämisestä tuo uusia työpaikkoja ja lisää palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa. Se on parasta köyhyyden poistoa. Työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittämiseen on oltava riittävät kannusteet. Kokoomuksen tavoite on, että joka ainoalla työkykyisellä ja työhaluisella suomalaisella on aina työtä.

Arvonlisäveron kiristäminen on nopea lääke talouden tasapainottamiseen siinä missä kasvun luominen tuo lisää verotuloja pidemmällä aikavälillä. Kulutusverojen tuoma hintojen nousu korvataan köyhimmille yhteiskunnan tukia saaville indeksikorotusten myötä.

Työtulojen kautta myös yhteiskunta saa lisää verotuloja. Lisääntyviä verotuloja voimme taas käyttää eniten tukeamme tarvitsevien hyväksi ja valtion velkaantumisen lopettamiseen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja

03.03.2011 Lauttasaari-lehti

Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla ovat isät ja äidit yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin monin tavoin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen 93 prosenttia.

Perhevapaat on alun perin säädetty äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta sellaiseksi, että niitä voi käyttää molemmat vanhemmat perheen valinnan ja tarpeiden mukaan. Vanhempainrahakausi on ollut isien ja äitien vapaasti jaettavissa jo yli 20 vuotta. Silti vain ani harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita.

Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä. Hälyttävää on se, että isiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen innostamaan tarkoitettu isäkuukausi on lyhentänyt isien keskimääräisesti käyttämiä vanhempainrahapäiviä. Ennen isäkuukautta isät käyttivät keskimäärin vanhempainvapaata 64 päivää, mutta aika lyheni uudistuksen jälkeen välittömästi 37 ja vuonna 2009 edelleen vain 22 arkipäivään. Sama ilmiö on vallalla muissa Pohjoismaissa. Isät käyttävät ainoastaan ja vain sen osan vanhempainvapaasta mikä heille on kiintiöity.

Mitä enemmän kiintiöistä on keskusteltu, sitä enemmän näyttää hämärtyvän se tosiasia, että koko vanhempainrahakausi on myös isien käytössä, ja että perhevapaiden käyttö on perheiden valittavissa. Tämä on täysin päinvastaista sille, mikä on ollut tarkoitus.

Tuoreen Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin. Tietenkin on perheiden asia päättää, miten lapsensa hoitavat.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle.

Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kolmen lapsen äiti

02.03.2011 Haagalainen

Helsingin vanhempainyhdistysten alueyhdistys Helvary järjesti viime lukukaudella peruskouluillemme kilpailun. Kilpailussa etsittiin laadukasta kodin ja koulun yhteistyötä helsinkiläisessä koulussa. Voittajaksi palkittiin Pohjois-Haagan ala-aste innovatiivisen ja huolella toteutetun läksykampanjan ansiosta.

Läksykampanja oli upea oivallus saada oppilas muistamaan velvollisuudet suorittaa koulutehtävät ja samalla auttaa vanhempia hahmottamaan, miten omaa lasta voi auttaa läksyissä. Läksykampanja oli palkintoraadin mielestä konkreettinen malli, jonka voi siirtää sellaisenaan muihin kouluihin. Olen täysin samaa meiltä. Suosittelen ehdottomasti kaikkia koulujamme tutustumaan malliin. (Lisää aiheesta osoitteessa http://helvary.blogspot.com/ ) Pohjois-Haagan koululla on muitakin malleja, joita muiden koulujen kannattaa ottaa käyttöön. Kouluruokamaistajaiset on hyvä idea saada vanhemmat tutustumaan hyvään kouluruokaan ja samalla innostumaan huolehtimaan siitä, että lapsi syö kouluruuan joka koulupäivä.

Vierailin Pohjois-Haagan koululla tammikuussa. Halusin käydä koululla kuulemassa kuulumisia, mutta myös onnittelemassa voitosta. Kuulin myös tarkemmin läksykampanjasta. Tapasin koulun rehtorin ja vanhempainyhdistyksen edustajien lisäksi opettajia ja oppilaita.

Oli erityisen mukava saapua vierailulle, kun vastassa ala-aulassa oli reipas pieni oppilas, joka saattoi minut opettajanhuoneeseen. Vierailusta jäi vahvasti sellainen tunne, että koulussa on hyvä oppia ja opettaa. Kiitokset vielä ja lämpimät terveiset Pohjois-Haagan koululle.

Haagan ala-asteen joululoma oli poikkeuksellinen, kun joulun aikana vesi oli tulvinut kouluun. Opettajat keskeyttivät joululomansa ja tulivat kouluun auttamaan talkoissa. Loman aikana siirrettiin koulutarvikkeita ja kalusteita Kannelmäen kouluun, jonne oppilaat opettajineen väliaikaisesti muuttivat. Kannelmäen Kanneltien koulussa on alkamassa myös remontti, mutta sitä siirrettiin, jotta Haagan oppilaat voivat käyttää tiloja. Ilman opettajien uurastusta ei lasten koulun aloitus olisi ajallaan onnistunut.

Opettajat ja rehtori ansaitsevat suuret kiitokset ponnisteluista vesivahingon kanssa. Tilanne on varmasti ollut myös huolta aiheuttava koulun lapsille ja heidän vanhemmilleen. Nyt tehdään kaupungin puolesta kaikki mahdollinen, jotta omaan kouluun pääsee takaisin mahdollisimman pian.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Helsingin Sanomat, Mielipide, 24.2.2011

Minna Ahola kirjoitti (HS Mielipide 23.2.), että arvonlisäveron korottaminen on "kokoomuksen väitteistä huolimatta tasaveron kannattamista".

Tehdään ensiksi yksi asia vielä kerran selväksi: kokoomus ei kannata tasaveroa vaan nykymuotoista progressiivista ansiotuloveroa ja nykymuotoista progressiivista kunnallisveroa sekä esittää nyt progressiota myös pääomatuloveroon. Tällä vaalikaudella kunnallisveron progressiota on kiristetty.

Aholan esittämä väite tasaverosta on omituinen. Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja Rkp:n hallitus on tällä vaalikaudella kiristänyt yleistä arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.

Samat puolueet esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä myös ensi vaalikaudelle. Kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata.

Puolueista ainakin kokoomus, Sdp, vihreät ja Rkp ovat esittäneet ensi vaalikaudelle jonkinlaisia kevennyksiä tuloveroon kunnallisveron tai valtionveron osalta. Tarkoittaako tämä tasaveron kannattamista? Ei tarkoita.

Progressiivisten verotulojen osuus kaikista veroista on tänä vuonna vajaa kolmannes. Suomessa ansiotuloveron progressio on yksi Euroopan kireimmistä.

Kokoomus ei esitä tämän progression loiventamista. Päinvastoin, kokoomus painottaisi maltilliset veronkevennykset myös ensi vaalikaudella nimenomaan pienituloisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsinki

11.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22694/firman-piikkiin-mutta-ei-isien-vaan-aitien

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Eilen raporttinsa luovuttaneen vanhempainvapaatyöryhmän lopputulos jäi torsoksi. Työryhmä ei jatkoajasta huolimatta kyennyt esittämään yksimielistä mallia vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi, vaikka se oli nimenomaan yksi työryhmän toimeksianto. Tämä oli iso pettymys, sillä niin Vanhasen II, kuin nykyisen Kiviniemen hallitusohjelmissa on selkeäsanaisesti luvattu edetä asiassa.

Merkittävä syy keskeisen hallitusohjelmalupauksen lunastamatta jättämiseen on siinä, että asiasta aikoinaan vastannut ministeri Hyssälä vitkutteli työryhmän perustamista. Lisäksi työryhmälle annettiin jatkoaikaa ja lupa työn venyttämiseen. Näin työryhmän työ valmistui muutamaa päivää ennen eduskunnan vaalitaukoa. Tämä merkitsee sitä, että asia ei käytännössä tämän hallituksen toimesta etene mihinkään.

Yhteisymmärryksen puutetta vanhemmuuden kustannusasiassa on työryhmän puolelta julkisuudessa perusteltu sillä, että "työnantajat eivät halua lisämaksuja ja valtiontalous on kireällä". Perustelu on käsittämätön. Joka tapauksessa kustannukset joku maksaa jo nyt ja se ”joku” on perhevapaita käyttävien naisten työnantajat. Maksumiehiä ovat myös naiset. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy ja tuntuu kovalla tavalla naisten palkassa sekä työsuhteissa pätkätöinä sekä esteinä edetä uralla.

On välttämätöntä, että seuraava hallitus istuu alas yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja valmistelee viipymättä esitykset vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi. Vanhemmuuden kustannusasian pallottelu työryhmästä toiseen on lopetettava. Työryhmiä asian tiimoilta on ollut jo yli tarpeen.

Kyse ei ole vain tasa-arvon häpeätahrasta vaan myös merkittävästä yrittäjyyden jarrusta. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia.

21.02.2011 MunkinSeutu

Päiväkoti Ruusu täytti kymmenen vuotta helmikuussa ja juhlisti päivää avoimilla ovilla. Päiväkodin juhliin oli kutsuttu mukaan meidän nykyisten perheiden lisäksi päiväkodin kasvatit vuosien varrelta. Juhlat olivat onnistuneet. Moni halusi tulla paikalle muistelemaan menneitä, kiittämään hyvästä hoidosta ja huolenpidosta sekä tietenkin onnittelemaan.

Ruusu on ollut ja on tärkeä osa munkinseutulaisten arkea. Juhlat olivat varmasti monelle mieluisat ja toivat mieleen mukavia muistoja. Vuosien varrella on henkilöstö osin vaihtunut, mutta on mukana vielä alusta asti mukana olleita.

Ruusun henkilöstölle kuuluu kiitokset upeasta työstä lasten ja perheiden parhaaksi. Ruusu on kaikin tavoin esimerkillinen päiväkoti. Liikunnan ystävänä ja puolestapuhujana olen erityisen ilahtunut Ruusun urheilullisesta otteesta. Tänäkin talvena hiihtäminen ja luistelu ovat olleet osa lasten ulkoilua. Mukavaa on myös vanhempien aktiivisuus, yhteistyö ja yhteisöllisyys. Yhteisvoimin vireille laittamamme päiväkodin pihan laajentamishanke on esimerkki yhteistyöstä.

Päiväkotiasiat olivat esillä myös viimeisimmässä kaupunginvaltuuston kokouksessa. Kävimme lähetekeskustelua ensi vuoden talousarviosta. Nostin keskustelussa esille sen tosiasian, että lasten määrä on Helsingissä kasvanut. On ilahduttavaa, että lapsiperheet haluavat jäädä asumaan Helsinkiin eivätkä muuta sankoin joukoin pois kehyskuntiin. Helsingissä tarvitaan lisääntyneen lapsimäärän vuoksi lisää päivähoitopaikkoja.

On vakava tosiasia, että niin esimerkiksi Lauttasaaressa kuin Munkinseudullakin useat kymmenet lapset jonottavat oman alueensa päiväkoteihin. Monille perheille osoitetaan päiväkotipaikka kaukana kodista ja vanhempien työmatkan varrelta. Näin lasten päivät ovat vaarassa venyä kohtuuttoman pitkiksi.

Keskeinen syy uusien päiväkotien rakentamisen viivästymiseen on ollut kaavoituksen ongelmat, mutta myös taloushaasteet. Helsingissä on kirittävä ratkaisuja, joilla löydetään joustavia ja muunneltavia ratkaisuja päivähoidon tilakysymykseen. Ruotsissa on hyvin tuloksin kehitetty erilaisia tyyppipäiväkotimoduuleja, joista voi joustavasti koota tarpeellisen kokoisia päiväkoteja nopeasti ja kohtuullisin kustannuksin. Muistutinkin valtuustokeskustelussa kaupunginjohtoa aloitteestamme, jossa kehotettiin Ruotsin malliin, ja jossa myös ehdotettiin selvitettäväksi voitaisiinko tällaisten jo toimivien päiväkotien yhteyteen toteutettavien päiväkotien rakennuslupia kiirehtiä.

Uusia innovaatioita tarvitaan päivähoitotilanteen ratkaisemiseksi. On kaikkien etu, että jokainen lapsi saa sopivan hoitopaikan. Helsingin on oltava hyvä ja turvallinen paikka asua ja elää kaikenikäisille, myös kaikkein pienimmille.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (kok)

18.02.2011 Nykypäivä

Verotusta ollaan uudistamassa. Ehdotusten vaikutuksia kansalaisten toimeentuloon on arvioitava huolellisesti.

Asuminen on perustarve. Verouudistus ei saa johtaa siihen, että tavalliset palkansaajat eivät voisi enää asua yliopistokaupunkien keskustoissa tai että eläkeläiset joutuisivat myymään oman kotinsa veropaineen alla. Lapsiperheiden vanhempien aika ei saa kulua työmatkoihin eikä vanhuksia pidä työntää hoitolaitoksiin. Lisääntynyt verotulo voi aiheuttaa myös valtiolle lisämenoja.

Asuntovelkojen korkovähennyksen suurimmat hyötyjät ovat keskituloiset lapsiperheet. Vähennyksellä onkin suuri merkitys näiden perheiden kulutustason määrääjänä. Vähennystä ei pidä olennaisesti muuttaa.

Korkojen verovähennysoikeutta ei tule myöskään rajata ensiasunnon ostajiin eikä vain perheellisille, kuten julkisuudessa on ehdotettu. Neliöhintaa ei saa rajata niin, että perheasunnon ostaminen kaupungin keskusta ei enää onnistuisi.  Erityisesti lapsiperheet joutuisivat tarkkaan laskemaan, voiko asuntoa vaihtaa isompaan perheen kasvaessa tai onko lapsia ylipäätään varaa hankkia lisää. Verovähennysoikeuden rajaaminen ensiasuntoihin hankaloittaisi työvoiman liikkuvuutta ja heikentäisi kohtuuttomasti kansalaisten elämäntilanteiden muutosten hallintaa. Tällaisessa rajauksessa unohdetaan elämän realiteetit: muutot töiden perässä, avioerot ja uusioperheet.

Jos muutoksia halutaan tehdä, voitaisiin ajatella ansiotulosta tehtävän alijäämähyvityksen enimmäismäärän sitomista yleiseen korkotasoon. Nyt korko on alhaalla. Se merkitsee sitä, että vähennys mahdollistaa suhteellisen suuren lainan ottamisen. Jos korot nousevat, vaikeutuu velallisten asema sekä koron nousun johdosta että siksi, että vähennyksen enimmäisraja tulee vastaan. Siksi voitaisiin ajatella vähennyksen katon laskemista alhaisen koron aikana edellyttäen, että sitä nostetaan korkojen noustessa. Sääntöjen pitää kuitenkin olla ennustettavia, koska asuntovelallisen on voitava luottaa lainsäädäntöön pitemmälläkin aikavälillä.

Kiinteistövero on ymmärrettävä siitä näkökulmasta, että kiinteistö aiheuttaa kunnalle kustannuksia, joiden maksamiseen kiinteistön omistajan on osallistuttava. Siksi on oikein, että kunnat päättävät veron suuruudesta.

Valtio on nostanut kiinteistöveron alarajoja viime vuosina. Mielestämme alarajojen noston suhteen pitäisi olla varovainen ja sallia kunnan päättää veron määrästä. Enimmäisraja on kuitenkin syytä asettaa, jotta esim. muille kuin kunnassa asuville ei aseteta kohtuuttomia veroja. Veron suuruus on määriteltävä siten, että se koetaan oikeudenmukaiseksi. Ruotsissa protesti johti siihen, että hallitus joutui lupaamaan veron poistoa.

Energiaverot vaikuttavat asumisen kustannuksiin. Suomessa asuminen ei ole mahdollista ilman energiaa. Tietyissä rajoissa asukas voi vaikuttaa, paljonko tätä pääosin tuontitavaraa kuluu. Ympäristöverojen asteittainen kiristäminen on ympäristömuutoksen torjumiseksi perusteltua. Syytä on kuitenkin tulevaisuudessa miettiä, onko kotitalouden kulutuksessa jokin määrä, jota pienemmällä kulutuksella ei tule toimeen. Tällöin tähän määrään voisi kohdistua lievempi verotus.

Kansanedustajat
Sari Sarkomaa
Kimmo Sasi
Valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäseniä (kok)

11.02.2011 Nykypäivä

Seuraavalla vaalikaudella on edessä vaikeita päätöksiä ja niiden eteenpäinvieminen edellyttää ennen kaikkea meiltä päättäjiltä, mutta myös kaikilta suomalaisilta ponnisteluja ja ahkeruutta. Hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamisen lähtökohtana on kestävä talous. Vastuullinen kansa ei maksata velkojaan lapsillaan eikä ahnehdi tulevien sukupolvien mahdollisuuksia.

Politiikan perusta on oltava työn, yrittäjyyden sekä hyvän työelämän edistäminen. Tarvitsemme toimia, jotka edistävät uusien työpaikkojen syntymistä ja jotka lisäävät kaiken työnteon sekä yrittäjyyden kannattavuutta. Meidän on myös pidennettävä työssäoloaikaa. Olemme saaneet elämään lisää vuosia ja nyt meidän on saatava myös lisää elämää ja aktiivista tekemistä vuosiin. Hyvä työelämä, terveydenedistäminen ja osaamisen vahvistaminen ovat tässä avainasemassa. Tehostettuja toimia tarvitaan ikäsyrjinnän ja epätasa-arvon kitkemiseksi työelämästä.

Työaikajoustot edistävät merkittävästi työuralla pidempään jaksamista. Työaikajoustoilla on myös selvä vaikutus työhyvinvointiin ja tuottavuuteen. Pidemmät työurat saadaankin vain, jos onnistumme lisäämään työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhönsä. Joustot lisäävät työntekijöiden elämänlaatua ja hyvää arkea. Hyvä työelämä pitää olla ”jokatyöntekijänoikeus” ja työ sekä perhe ”jokavanhemmanmahdollisuus”. 

Parempi työelämä on avain suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseen. Parempi työelämä tarkoittaa motivoituneempia ja terveempiä työntekijöitä, uusien ideoiden ja toimintatapojen syntymistä ja sitä kautta myös menestyvämpiä yrityksiä ja tehokkaampaa julkista sektoria. Työntekijän kannalta parempi työelämä vaikuttaa myös työn ulkopuolella - motivoiva ja mielekäs työ antaa aikaa myös perheelle ja vapaa-ajalle. Hyvän johtamisen ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen pitäisi olla yhteinen tavoite palkansaajille ja työnantajille, sillä näillä toimilla parannetaan niin tehokkuutta, motivaatiota kuin jaksamistakin.

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Meillä on jo paljon välineitä, jotka eivät ole käytössä. On tärkeää pohtia, miten nämä mahdollisuudet saadaan työpaikoilla käyttöön. Työaikapankki ja vaihteleva työaika ovat esimerkkejä vielä käyttämättömistä mahdollisuuksista. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Työpaikat ovat tietenkin erilaisia ja jouston mahdollisuudet vaihtelevat työpaikan sekä tehtävän mukaan. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Hyvä johtaminen ja joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta on aloittanut keskustelun siitä, mitä hyvä työelämä on. Mikä on tärkeintä työelämässä? Miten sekä työnantajat että työntekijät voivat vaikuttaa siihen, että työssä jaksetaan paremmin? Haastamme kokoomuslaiset ja kaikki suomalaiset, niin työnantajat, työntekijät kuin yrittäjätkin mukaan keskusteluun ja hyvän työelämän talkoisiin. Tervetuloa mukaan!

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram