Siirry sisältöön

Metropolipolitiikka on vielä monin osin käyttämätön voimavara ja se on otettava vahvasti hallituksen työkalupakkiin. Ilman metropolialueen ja suurten kaupunkien elinvoimaisuuden vahvistamista Suomi ei nouse taantuvan talouden ja kasvavan työttömyyden suosta. Tärkeitä kaupunkipolitiikan tekemisen painopisteitä ovat sote-uudistus itsehallintoalueineen, asunto- ja korkeakoulupolitiikka. Näytön paikka hallituksella on lähestyvässä huhtikuun kehysriihessä.

Kun kansantalouteen haetaan tuottavuutta, sitä löytyy väestöltään monipuolisista ja tiheään rakennetuista kaupungeista ja etenkin pääkaupunkiseudulta. On katteetonta luvata ja kansantaloudellisesti kestämätöntä tavoitella yhtä tasaista kehitystä kaikkialle.

Hallituksen olisi viisasta antaa eduskunnalle selontekoa metropoli- ja kaupunkipolitiikasta. Selonteko olisi keino läpivalaista metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle ja kasvulle sekä valaa rohkeutta hallitukseen panostaa etenkin pääkaupunkiseutuun kasvun ja hyvinvoinnin veturina. Elinvoimaisuudesta ja elinkeinopolitiikan onnistumisesta tulevat myös verorahat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen.

Sote-uudistuksessa on visusti varottava vahingoittamatta kaupunkien toimintamahdollisuuksia ja päinvastoin vahvistettava metropolialueen ja kaupunkien roolia elinkeinopolitiikan ja hyvinvoinnin edistämisen keskuksena. Työllisyys- ja elinkeinopolitiikka nivoutuvat yhteen, ja vastuun niistä pitää olla suurilla kaupungeilla. Työnjaosta kaupunkien ja itsehallintoalueen kanssa pitää tehdä selkeät päätökset, jotta pitkäjänteinen kilpailukyvyn kehittäminen on mahdollista. Hallituksen onkin syytä lukea tarkkaan Helsingin ja muiden kaupunkien tuoreet lausunnot koskien sote-uudistusta ja kaavailtuja itsehallintoalueita.

Tinkimätön periaate on oltava sote edellä eli paremmat palvelut eikä aluehallinnon paisuttaminen. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei saa enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa. Koko uudistuksen tulee vastata kestävyysvajeen torjuntaan ja rahoitusjärjestelmän tulee olla läpinäkyvä ja kannustava.

Hallituksen on kirittävä asuntopoliittisen kysymysten ratkaisussa jo huhtikuun kehysriihessä. Kallis asuminen on keskeinen kasvun este. Asumisen kustannukset ovat kokonaisuudessaan karanneet käsistä. Tämä näkyy myös kotitalouksien huimassa velkaantumistahdissa. Asumisen hintaerot pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä ylläpitää työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa. Pääkaupunkiseudulle on saatava ripeästi kohtuuhintaisia asuntoja. Tuore Tilastokeskuksen julkaisema vuokrien hintojen kehitys -raportti kertoo karua tarinaa.

Tutkimus, koulutus ja kulttuuri ovat keskeisiä kasvun alustoja. Keskeinen kaupunkipolitiikan tehostamisalue on korkeakoulupolitiikka. On vakava virhe, että suurimmat leikkaukset kohdistuvat maamme kansainvälisesti kilpailukykyisimpiin ja laadukkaimpia yliopistoihin. Tällainen tie on kestämätön. Kehysriihessä on koulutuspolitiikka ja leikkausten kohdentaminen otettava pöydälle. Aluepolitiikka on laitettava sivuun ja koulutuksen laatu asetettava etusijalle. Esimerkiksi Helsingin yliopiston muita yliopistoja rankemmat leikkaukset on torpattava. On koko Suomen etu edistää pääkaupunkiseudulla Helsingin, Aalto- ja Taideyliopiston sekä Hankenin laadukasta työtä. Yhtälailla merkittäviä ovat Metropolia, Arcada, Diakonia ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulut.

Globaalitaloudessa aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii maan kehityksen vauhdittajana ja luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista.

Tiedote 7.2.2016

julkaisuvapaa heti

Helsinkiläinen Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kirittää hallitusta tekemään vahvempaa metropoli- ja kaupunkipolitiikkaa. Kaupunkipolitiikkaa on vielä monin osin käyttämätön voimavara. Ilman metropolialueen ja suurten kaupunkien elinvoimaisuuden vahvistamista Suomi ei nouse taantuvan talouden ja kasvavan työttömyyden suosta.

- Kun kansantalouteen haetaan tuottavuutta, sitä löytyy väestöltään monipuolisista ja tiheään rakennetuista kaupungeista ja etenkin pääkaupunkiseudulta. On katteetonta luvata ja kansantaloudellisesti kestämätöntä tavoitella yhtä tasaista kehitystä kaikkialle, Sarkomaa sanoo

Sarkomaa nostaa esimerkkeinä kaupunkipolitiikan vahvistamiskohteista tekeillä olevan sote-uudistuksen, asuntopolitiikan ja korkeakoulupolitiikan. Sarkomaa pyytää hallitukselta selontekoa metropoli - ja kaupunkipolitiikassa.

- Selonteko olisi keino läpivalaista metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle ja kasvulle sekä valaa rohkeutta hallitukseen panostaa etenkin pääkaupunkiseutuun kasvun ja hyvinvoinnin veturina, Sarkomaa jatkaa.

Sarkomaa korostaa, että sote-uudistuksessa on varottava vahingoittamatta kaupunkien toimintamahdollisuuksia ja päinvastoin vahvistettava metropolialueen ja kaupunkien roolia elinkeinopolitiikan ja hyvinvoinnin edistämisen vetureina. Hän muistuttaa, että hallituksen on syytä lukea tarkkaan kaupunkien tuoreet sote-lausunnot.

- Periaate on oltava paremmat palvelut eikä aluehallinnon paisuttaminen. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei saa enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa, Sarkomaa sanoo.

Asumisen hintaerot pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä ylläpitää työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa. Hallituksen on kirittävä asuntopoliittisen kysymysten ratkaisussa jo huhtikuun kehysriihessä.

- Kallis asuminen on keskeinen kasvun este. Asumisen kustannukset ovat kokonaisuudessaan karanneet käsistä. Pääkaupunkiseudulle on saatava ripeästi kohtuuhintaisia asuntoja., sanoo Sarkomaa ja viittaa tuoreeseen Tilastokeskuksen julkaisemaan vuokrien hintojen kehitykseen.

Sarkomaa nostaa kolmantena kaupunkipolitiikan tehostamisalueena korkeakoulupolitiikan.

- On vaaka virhe, että suurimmat leikkaukset kohdistuvat maamme kansainvälisesti kilpailukykyisimpiin ja laadukkaimpia yliopistoihin. Tällainen tie on kestämätön. Kehysriihessä on koulutuspolitiikka ja leikkausten kohdentaminen otettava pöydälle. Aluepolitiikka on laitettava sivuun ja koulutuksen laatu asetettava etusijalle. Esimerkiksi Helsingin yliopiston muita yliopistoja rankemmat leikkaukset on torpattava, Sarkomaa vaatii.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Tiedote 5.2.2016

julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustajat ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet Sari Sarkomaa, Sari Raassina ja Sanna Lauslahti vaativat alkoholilain kokonaisuudistukseen norminpurkuloikkaa.

- Ahtaalle ajetulla ravintola-alalla riittää norminpurussa työsarkaa. Tätä työtä ei ole varaa jättää enää tekemättä, kun eduskuntakauden keskeisenä tavoitteena on luoda kasvua ja työpaikkoja. Kyse on myös fiksusta suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin edistämisestä, kolmikko linjaa.

Kolmikko kannustaa hallitusta käymään ripeästi alkoholilain kokonaisuudistuksen kimppuun ja purkamaan suomalaisia ravintoloita ja samalla esimerkiksi matkailualaa lannistavia säädöksiä. On kaikin puolin viisasta – kansantaloudellisesti ja terveydellisesti - ohjata alkoholin kulutusta valvottuihin sisätiloihin kuten ravintoloihin julkijuopottelun ja kotona tapahtuvan alkoholin käytön sijaan.

- Ravintoloiden aukiolorajoitteita on asteittain kevennettävä. Hyvä ensiaskel on luopua jatkoaikalupien vaatimisesta. Sipilän hallituksen linjaus kokeilukulttuurista voisi olla osuva tapa edetä kohti ravintoloiden vapaampaa aukioloa, linjaavat kokoomusedustajat.

Edustajat keventäisivät säädöksiä ravintoloiden anniskelualueiden tiukkojen rajojen suhteen. Näin helpotettaisiin erilaisten yleisötapahtumien sekä kauppahallien ja muiden ravintolamaailmojen toimintaa. Koko anniskelulupakokonaisuus vaatii perinpohjaisen perkaamisen, koska nykyinen yksityiskohtainen säätely on täysin aikansa elänyt.

Lainsäädäntö ei mahdollista ns. Happy Hour aikoja. Säännös heikentää tarpeettomasti ravintoloiden mahdollisuuksia markkinoida toimintaansa ja erilaisia tapahtumia.

Edustajat toteavatkin, että alkoholilaissa on paljon säännöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä alkoholin kulutuksen rajoittamisen kanssa, mutta sen sijaan niillä vaikeutetaan täysin perusteettomasti yrittäjien toimintaa ja ihmisten arkea. Toinen puhuva esimerkki on pienpanimoiden elintarvikekioskikikkailuvaade. Edustajat sallisivat pienpanimoille suoramyyntioikeuden ilman elintarvikekylkiäisiä. Tällä hetkellä alle 4,7 %til. alkoholia sisältävien juomien suoramyynti pienpanimoista on mahdollista ainoastaan perustamalla panimon yhteyteen elintarvikekioski. Vaateelle ei ole olemassa mitään järjellistä syytä.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

tiedote 28.1.2016
julkaisuvapaa heti
Kokoomuksen kansanedustajat ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet Sari Sarkomaa, Sari Raassina ja Sanna Lauslahti pitävät ehdottomana, että sote-palvelut rahoitetaan valtion verotuksen yhteydessä kerätyllä sote-maksulla. ”Tämä on perusteltua ennen kaikkea sote-uudistuksen onnistumisen kannalta. Itsehallintoalueiden rahoituksen keräämiseen ei tule luoda uusia verotuksen tasoja. Sanomme ehdottoman ein maakuntaverolle”, edustajat alleviivaavat.

Sote-uudistuksen vääntömomentiksi valittu tehokkaampi valtakunnallinen ohjaus puoltaa valtion verotusta. Valtion nykyistä vahvempi ohjaus ja valtion rahoitus käyvät käsikädessä. Niillä varmistetaan kansalaisten yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut sekä sote-uudistukselle asetettu kustannustehokkuusvaade. Edustajat varoittavat tekemästä ratkaisuja, jotka kamppaavat mahdollisuuksia toteuttaa tasavertaiset ja vaikuttavat sote-palvelut.

Uusi verotaso ja maakuntavero lisäisi riskiä menojen ja veroasteen nousuun. Edustajat muistuttavat hallitusohjelman kirjauksesta, että sote-uudistus on toteutettava niin, ettei kokonaisveroasetta eikä työn verotusta kiristetä. ”Kansalaisen näkökulmasta verojärjestelmän oltava selkeä ja läpinäkyvä. Sote-uudistus eivätkä suomalaiset kestä uusia verotasoja saati veronkiristyksiä. Veronmaksajien etu on mieluummin rahapussin verotettavien määrän vähentäminen -ei lisääminen”, kokoomuskolmikko huomauttaa.

Työn verottamisen tason pitäminen kohtuullisena ja kannustavana on koko sote- järjestelmän kestävyyden kannalta elintärkeää. Työstä ja yrittämisestä kerätään rahat, joilla jatkossakin on tarkoitus julkisen vallan vastuulla olevat sote- palvelut rahoittaa.

”Valtion verotuksen hallinnolliset kustannukset ovat raskasta maakuntaveroa keveämmät. Valtion keräämä sote-maksu kerättäisiin kuten nykyisin kirkollisvero ja sairausvakuutusmaksu”, kansanedustajat toteavat ja muistuttavat, että kun vastuu sote-palveluiden järjestämisestä siirtyy pois kunnilta, on jatkossa löydyttävä keinot, joilla kunnat osana veroratkaisua laskevat vastaavasti omaa verotustaan.

Kokoomusedustajat haluavat uuden verotason ja lisähallinnon luomisen sijaan pitää valmisteilla olevan uudistuksen tiukasti raiteilla, jotka johtavat parempiin, ihmisten valinnanvapauden mahdollistaviin ja kustannustehokkaisiin palveluihin.

 

lisätietoja:

Sari Sarkomaa
050 511 3033

Sanna Lauslahti
050 512 2380

Sari Raassina
050 523 2808

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävärakenteen kehittäminen on ollut keskeinen keino tavoitella tehokkaampia palveluja ja varmistaa henkilöstön riittävyys sekä laadukkaat palvelut väestörakenteen ikääntyessä. Vaikka sote-ammattiryhmien välistä työnjaon uudistamista on tavoiteltu pitkään, ovat tulokset jääneet vielä heikoiksi.

Valtiontalouden tarkastusviraston (VTT) tuore raportti ”Työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa” osoittaa taas kerran tämän ikävän tosiasian ja roimii sosiaali- ja terveysministeriötä (STM) passiivisuudesta.
VTT penää ministeriöltä aktiivisempaa ja vahvempaa otetta. Raportin toimenpide-ehdotukset ohjausotteen vahvistamisesta on ministerin ja ministeriön luettava tarkkaan.

Parempia palveluja ei tule koulutuksesta tinkimällä vaan koulutetun henkilöstön osaamista hyödyntämällä ja vakiinnuttamalla moniammatillinen työote. Sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumisen edellytys onkin koko sote-henkilöstön työnjaon uudistaminen, osaamisen hyödyntäminen ja ammatillisten raja-aitojen ylittäminen.

Sote-uudistuksen valmistelussa on nopeasti päästävä hallinto- ja rakennekeskustelusta toiminnan ja hoitoketjujen uudistamiseen. Tässä on koko uudistuksen kivijalka, jonka varaan voidaan rakentaa paitsi ihmisen kannalta vaikuttavampia palveluita, myös tavoitteita kustannustehokkaammasta toiminnasta.

Uudistuksen ydintavoitteen, integraation, toteutumisessa vahva valtakunnallinen ohjaus, uudistettu työnjako, täysi tietointegraatio ja verkostoituminen ovat keskeisiä. Hallinnollinen yhdistyminen tai ”saman katon alle muuttaminen” eivät vielä muuta mitään käytännön asiakas- ja potilastyössä. VTT:n raportissakin todetaan, että useimmat kunnat ovat yhdistäneet sosiaali- ja terveystoimensa mutta odotetut integraatiohyödyt ovat jääneet monin osin hyvin laihoiksi.

Suomessa on koulutettua ja työhönsä motivoitunutta sote-henkilöstöä, jonka osaaminen on otettava täyteen käyttöön. Alalla työnjako on kuitenkin jäänyt jälkeen henkilöstön koulutuksesta ja osaamisesta. Edelleen sote-alalla tehdään päällekkäistä ja sektoroitunutta työtä. Yhteistyö on keino lisätä vaikuttavuutta mutta myös aikaansaada kustannussäästöjä.

Osaavalle henkilöstölle on annettava nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön. Samoin on turvattava riittävät voimavarat tutkimukseen ja kehittämiseen vaikuttavien hoitokäytäntöjen löytämiseksi. Tämä kaikki edellyttää moniammatillista johtamista ja valmiutta muuttaa työkulttuuria mutta myös onnistunutta valtakunnallista ohjausta.

Työnjaon uudistamisesta esimerkki on näönhuollon ammattilaisten nivominen tiiviimmin osaksi palvelutuotantoa. Optikkojen osaamista on hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin esimerkiksi koululaisten näönhuollossa ja ikääntyvän väestön silmävaikutteisten sairauksien varhaisessa havaitsemisessa ja seurannassa.

Työnjaon uudistamisen myötä esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien, terveydenhoitajien, päihde- ja mielenterveyshoitajien ja suuhygienistien matalan kynnyksen vastaanotot on saatava osaksi sote-palvelutuotantoa. Fysioterapeuttien suoravastaanotot ovat tutkitusti nopeuttaneet hoitoon pääsyä, työn tuottavuutta, vaikuttavuutta ja mielekkyyttä mutta ovat vielä vähän käytössä oleva toimintatapa. Sairaanhoitajien vastaanottotoiminnasta on hyviä kokemuksia eri puolilla Suomea terveysasemilla ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilla.

Esimerkiksi suuhygienistien osalta on syytä arvioida nykyistä lähetekäytäntöjä niin, että hoitoonpääsy ennaltaehkäiseviin palveluihin olisi mahdollisimman joustavaa ja että esim. liikkuvien palveluiden kehittäminen vanhusten kotiin ja hoivayksiköihin olisi joustavasti mahdollista.

Työnjaon uudistamisessa on mittavia mahdollisuuksia, jotka on viivytyksettä otettava käyttöön. Työnjaon järkevä kehittäminen parantaa potilaiden saamaa palvelua ja ohjaa resursseja sinne missä niitä tarvitaan eniten. Digitaaliset palvelut tuovat myös työnjakokeskusteluun vahvasti palvelun käyttäjän roolin ja itsehoidon moninaiset mahdollisuudet. Fiksu työnjako yhdistettynä digitalisaation ja uuden teknologian tuomiin hyötyihin ja muun muassa virtuaalisten terveysasemien mahdollisuuksiin on avain tulevaisuuteen katsovalle sote-uudistukselle.

Arvoisa vastaanottaja,

uusi vuosi 2016 on lähtenyt käyntiin vahvasti työn merkeissä. Kun tammikuussa ei ole muulloin päivät täyttäviä istuntoja eikä valiokuntia, on se pakkaantunut täyteen muita kokouksia ja tulevan istuntokauden valmistelua. Ensi viikolla pyörähtävät käyntiin jälleen istunnot ja valiokuntatyö.

Turvapaikanhakijatulva on pysäytettävä

Kotimaan politiikassa kiireellisintä on varmistaa rajayhteistyön ja vuoropuhelun toimivuus Venäjän kanssa. EU:lla on ratkaisun hetket löytää tiukat ja pitävät pelisäännöt turvapaikkakysymyksiin. Työtä on tehtävä laajassa rintamassa mittavien joukkojen liikkeelle lähdön ennaltaehkäisemiseksi ja ihmisten auttamiseksi paikan päällä.

Eduskuntaryhmämme valmisteli toimenpide-ehdotukset, joilla vauhditamme hallituksen työtä. Kokosimme toimia, joilla sujuvoitetaan turvapaikan hakemuskäsittelyä. Kielteisen päätöksen saaneet henkilöt tulee palauttaa mahdollisimman nopeasti kansainvälisten
sopimusten puitteissa.

Voimavaroja on saatava suunnattua siihen, että myönteisen päätöksen saaneet henkilöt pääsevät nopeasti kotoutumistoimenpiteiden piiriin. Turvapaikansaajien kotoutumistyön tavoitteena tulee olla mahdollisimman hyvä työllistyminen. Työn tekeminen on paras keino kotoutua Suomeen.

Sote-uudistuksen valmistelu etenee

Olemme johtamani kokoomuksen sote-sisältöryhmän voimin työstäneet kantojamme valinnanvapaus- ja rahoitusmalliin. Emme ole kopiomassa minkään muun maan mallia mutta oppia on hyvä ottaa muista Euroopan maista. Tavoite on tehdä Suomen malli, joka on Pohjoismaiden edistyksellisin paitsi palvelua tarvitsevan ihmisen, myös sote-alan henkilöstön näkökulmasta. Sote ei synny ilman työreformia, jossa hyödynnetään nykyistä paremmin koulutetun sote-henkilöstön osaaminen ja fiksu työnjako.

On kannustavaa, että vuodesta 2012 aktiivisesti ajamani ja Ruotsin matkalta tuliaisena kokoomukseen tuomani valinnanvapausmalli on nyt Suomen tavoite.

Saimaannorpan suojelussa ratkaisun hetket

Saimaannorpan suojelun mahdollistavat määräaikaiset asetukset ovat umpeutumassa ja uusia valmistellaan. Useat asiantuntijatahot, kuten Metsähallitus ja yliopiston tutkijat, puoltavat verkkokalastuskiellon laajentamista heinäkuulle. Näin kuutit saisivat lisäaikaa kasvaa ja vahvistua. Asiasta vastaava ministeri Tiilikainen empii asiaa ja olen osaltani kannustanut häntä kuulemaan tutkijoiden ja norpan suojelijoiden näkemyksiä. Jätin asiasta myös kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Vapaaehtoistyön viikosta vauhtia vanhuspalveluiden uudistamiseen

Työskentelin viikon aamuvuorossa Oulunkylässä vanhusten kotihoidossa. Minulle oli tärkeää nähdä, mikä kotihoidon tilanne käytännössä Helsingissä on. Yhä huonomassa kunnossa ja useimmiten muistisairaiden ikäihmisten kotihoito on vaativaa työtä ja edellyttää hoitajilta laajaa osaamista. Pienessä ajassa on ehdittävä hoitaa monta asiaa. Lääke- ja haavahoidon sekä perushoidon lisäksi hoidetaan vanhusten moninaisia arjen asioita. Kotihoito työskentelee laadukkaasti olemassa olevilla voimavaroilla mutta on äärirajoilla. Työhön tarvitaan lisää tukea ja uudistamista. Tapaan säännöllisesti Helsingin toimijoita, jotta saamme näkemykset valtakunnalliseen kotihoidon kehittämiseen. Se on eduskuntakauden kärkihanke minun ja varapuhemies Paula Risikon hallitusneuvottelutyön tuloksena.

Kotihoidossa näkyi omaishoitajien arvokas työ. Hoitajan ja hoidettavan ikääntyessä tarvitaan myös lisää tukea. Tämä ei aina suju, kuten pitäisi. Kotona asumisesta ja hoitamisesta ei saa tulla pakkoa. Kotihoidon rinnalle on rakennettava lisää paikkoja, joihin pääsee nopeastikin hoitoon, jos kotona ei pärjää. Puute kotonasumista tukevista ja tuetun palveluasumisen hoitopaikoista on nyt huutava.

Omaishoitajien työn tukemiseen lisävoimavaroja

Omaishoitajille on luvassa lisää tukea. Hallitusneuvotteluissa saimme sovittua 75 mil. euron vuosittaisesta lisäyksestä omaishoitajien tuen ja jaksamisen vahvistamiseen. Asiaa koskeva laki on työn nyt alla ja tulee kevään aikana eduskuntaan.

Helsinki-kierrokset jatkuvat

Kierrän tuttuun tapaan tiiviisti Helsingissä ja eri tahoilla puhumassa. Tämän vuoden aloitin vierailemalla Töölön kansallisten senioreiden kokouksessa. Sain hyviä näkemyksiä alkavan vuoden työhön. Käyn mielelläni vierailemassa ja tuomassa eduskuntaterveisiä. Puhujapyynnön voi lähettää suoraan sähköpostiini tai soittaa minulle tai avustajalleni, joka vastaa kalenteristani.

Maria Mattila aloittaa uutena avustajanani

Kiitokset avustajalleni Laura Heinoselle, joka siirtyy helmikuun alussa uusiin tehtäviin. Uutena avustajana aloittaa 1.2. Maria Mattila. Maria on opiskellut sosiaali- ja terveyshallintotieteitä ja viimeistelee parhaillaan hyvinvointijohtamista käsittelevää graduaan. Aikaisemmalta koulutukseltaan Maria on sairaan- ja terveydenhoitaja (AMK). Marian tavoittaa helmikuun alusta osoitteesta maria.mattila(at)eduskunta.fi ja puhelinnumerosta 050 574 0818.

Talvisin terveisin,

Sari Sarkomaa

 

 

tiedote 22.1.16
julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja ja sote-uudistuksen parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen Sari Sarkomaa alleviivaa, että sote-uudistuksen onnistumisen edellytys on koko sote-henkilöstön työjaon uudistaminen, osaamisen hyödyntäminen ja ammatillisten raja-aitojen ylittäminen. ”Ilman moniammatillisen työotteen vakiinnuttamista ei uudistuksen tavoitteita ole mahdollista saavuttaa. Työnjaossa sote-alalla ollaan ikävä kyllä vasta alkumetreillä ja mittava käyttämätön voimavara hukataan. Parempia palveluja ei tule koulutuksesta tinkimällä vaan koulutetun henkilöstön osaamista hyödyntämällä.”

Sarkomaa kirittää sosiaali- ja terveysministeriötä ohjaamaan työnjakoa nykyistä vahvemmin. Edustaja pitää tärkeänä, että ohjauselementit ovat sellaisia, että ne mahdollistavat työn kehittämisen ja joustavat työtavat.

”Sote-uudistuksessa on nopeasti päästävä hallinto- ja rakennekeskustelusta toiminnan ja hoitoketjujen uudistamiseen. Siinä on se uudistuksen pihvi, mistä löytyy kustannustehokkuutta mutta myös ihmisten kannalta vaikuttavampia ja parempia palveluja”, edustaja toteaa.

Sarkomaa muistuttaa Valtiontalouden tarkastusviraston (VTT) tuoreesta raportista ”Työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa”, jossa jälleen kerran todetaan se tosiasia, että tehtävärakenteita kehittämällä on mahdollista tehostaa palveluja ja varmistaa henkilöstön riittävyys väestön ikääntyessä. Soten 3 mrd. kestävyysvajeen umpeenkuromisen saavuttaminen edellyttää suuria ja nopeita muutoksia työnjaossa ja erityisesti terveydenhuollossa.

Sarkomaa pitää välttämättömänä, että koulutetun sote- henkilöstön osaaminen otetaan täyteen käyttöön. "Työnjako on jäänyt jälkeen esim. henkilöstön koulutuksesta ja osaamisesta. Osaavalle henkilöstölle on annettava nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön. Samoin on turvattava riittävät voimavarat tutkimukseen ja kehittämiseen vaikuttavien hoitokäytäntöjen löytämiseksi. Tämä kaikki edellyttää moniammatillista johtamista ja valmiutta muuttaa työkulttuuria”, Sarkomaa toteaa.

Tämä edellyttää esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien, terveydenhoitajien, päihde- ja mielenterveyshoitajien, suuhygienistien ja optikkojen  matalan kynnyksen vastaanottoja. Muun muassa fysioterapeuttien suoravastaanotot ovat tutkitusti nopeuttaneet hoitoon pääsyä, työn tuottavuutta, vaikuttavuutta ja mielekkyyttä mutta ovat vielä vähän käytössä oleva toimintatapa. Sairaanhoitajien vastaanottotoiminnasta on hyviä kokemuksia eri puolilla Suomea terveysasemilla ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilla. Myös optikkojen osaaminen on otettava tiiviimmäksi osaksi sote-palvelutuotantoa. Optikkojen osaamista on hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin esimerkiksi koululaisten näönhuollossa ja ikääntyvän väestön silmävaikutteisten sairauksien varhaisessa havaitsemisessa ja seurannassa.”

 

 

lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

 

Tiedote 22.1.2016
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaalle on valittu uusi eduskunta-avustaja. Nykyinen avustaja Laura Heinonen siirtyy uusiin tehtäviin ja helmikuun alusta Sarkomaan avustajana aloittaa Maria Mattila. Mattila on opiskellut sosiaali- ja terveyshallintotieteitä Vaasan yliopistossa ja viimeistelee hyvinvointijohtamista käsittelevää graduaan. Hän on tehnyt tutkielmansa yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa. Mattila on ollut aktiivinen opiskelijapolitiikassa ja toiminut muun muassa Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisena vastaavana. Aikaisemmalta koulutukseltaan Mattila on sairaan- ja terveydenhoitaja (AMK).

”On todella mielenkiintoista päästä työskentelemään päätöksenteon aitiopaikalle Kokoomuksen eduskuntaryhmässä sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaavan Sarkomaan kanssa”, Mattila toteaa.

Lisätietoja:

Maria Mattila
maria.mattila@eduskunta.fi
050 574 0818

 

 

 

 

 

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Norppaamme uhkaavat kalanpyydyskuolleisuus, ilmaston lämpeneminen sekä kannan pieni koko ja pirstoutuneisuus. Tehokkain tapa auttaa norppaa on puuttua kalanpyydysten aiheuttamaan uhkaan vapaaehtoisin ja lakisääteisin rajoituksin. Kiireellisintä on laajentaa Saimaan keväistä verkkokalastuskieltoa heinäkuulle ja laajentaa suojelualue kattamaan yhtenäisesti norpan pesintäalueet.

Saimaannorpan suojelustrategian mukainen välitavoite on, että vuoteen 2020 mennessä Saimaassa elää vähintään 400 norppaa. Tästä vain neljän vuoden päässä olevasta tavoitteesta ollaan vielä varsin kaukana, ja voimistuva talvien lämpeneminen muodostaa yhä suuremman epävarmuustekijän ja konkreettisemman uhan kuuttien selviytymiselle.

Uhanalaista saimaannorppaa suojellaksemme on verkkokalastuskiellon pidentämiselle heinäkuun loppuun selkeät perusteet. Kuuttien kalanpyydyskuolleisuus on siirtynyt heinäkuulle, eikä kuuttien kokonaiskuolleisuus kalanpyydyksiin suhteessa kannan kokoon ole oleellisesti vähentynyt. Verkkokalastuskiellon ja suojelualueiden laajentaminen kattamaan kaikki saimaannorpan pesimisalueet antaisi kuuteille elintärkeää lisäaikaa kasvaa ja vahvistua.

Laajennusta on ehdotettu ennen joulua julkaistun Saimaannorppa ja kalastus -seurantaryhmän raportin useissa eriävässä mielipiteissä kuten Metsähallituksen ja Itä- Suomen yliopiston ja luonnonsuojelujärjestöjen edustajat. Raportin toimenpide-esityksistä verkkokalastuskiellon laajentaminen heinäkuulle puuttui. On toivoa herättävää, että ministeri Tiilikainen on luvannut raportin eriävistä mielipiteistä johtuen vielä katsoa, toimitaanko nyt annettavan asetuksen osalta piirulleen raportin mukaan. Asia on ajankohtainen, koska nyt voimassa olevat ”norppa-asetukset” umpeutuvat keväällä ja uusien valmistelu on käynnissä.

Tuore raportti sisältää myös kannatettavia esityksiä, kuten erillisten asetusalueiden yhdistäminen, valvonnan tehostaminen ja kalastusrajoitusalueen laajeneminen nykyisestä.

On tärkeää, että ministerin ja ministeriön jatkotyössä tuoreita ehdotuksia vielä arvioidaan, että ne ovat biologisesti perusteltuja. Itä-Suomen yliopisto ja Metsähallitus, joilla on paras tutkimustieto norpan esiintymisestä ja yksilöiden liikkumisessa, esittivät työryhmälle rajausehdotuksen, jossa poikaspesien ympärillä sovellettava turvasäde olisi raportin esitystä laajempi. Tavoitteena on estää kuuttien verkkokuolemat norpan lisääntymisalueella, joten jo olemassa olevien pesäpaikkojen jättämistä rajauksen ulkopuolelle ei pitäisi hyväksyä.

Hallitusohjelmaan kirjattiin, että saimaannorpan suojelu varmistetaan yhdessä paikallisen väestön ja tahojen kanssa. Suomalaisille ja Saimaan alueen asukkaille osoitetut kyselyt osoittavat, että selvä enemmistö haluaa tehostaa saimaannorpan suojelua ja tiukentaa kalastusrajoituksia. On valitettavaa, ettei kansalaismielipidettä huomioitu vahvemmin raportin toimenpide-esityksissä.

Ministeri Tiilikaisella onkin nyt kullanarvoinen mahdollisuus huolehtia norppakannan tulevaisuudesta ja ottaa toimenpide-esitykset vielä tarkasteluun. Olen kannustanut ministeri Tiilikaista tehokkaampiin toimiin norpan pelastamiseksi sukupuutolta ja jätin asiasta myös kirjallisen kysymyksen (KK 396/2015 vp).

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

On pakko sanoa, että en lämpene ajatukselle listavaalista. Miksi muutenkin ääriään myöten täynnä mahdollisia kompastuskiviä olevaan uudistukseen pitää lisätä vielä historiallinen vaalitapauudistuskin? Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rinnalla on hallitus jo sopinut aluehallintouudistuksesta. Mm. sote-palveluista päättävän, vaaleilla valittavan maakuntavaltuuston valinta on myös jo itsessään uusi asia suomalaisille. Lisäksi tämä kokonaisuus edellyttää myös verotuksen uudistamista.

Ajatus listavaalista on pompannut esiin tällä kertaa uusien maakuntavaalien valmistelun yhteydessä. Suomeen tulee uudet vaalit, koska nykyisten maakuntien pohjalle on sovittu perustettavaksi uudet itsehallintoalueet, joiden pitäisi aloittaa toimintansa vuonna 2019.

Kun sote-uudistuksella halutaan ihmisille antaa aidosti valinnanvapautta, on ristiriitaista, että vaalitapauudistuksessa mentäisiin täysin päinvastaiseen suuntaan. Listavaalit aliarvioivat niin äänestäjien kyvykkyyttä tehdä päätöksiä kuin koko suomalaisen demokratian perusteita. Listavaaliin siirtyminen etäännyttäisi kansalaisia entisestään politiikasta. Se myös veisi kansalaisilta mahdollisuuden valita edustajansa, koska käytännössä puolueet valitsisivat läpipääsijät. Puoluetoimiston vallan kasvattaminen yksittäisen äänestäjän kustannuksella ei ole tältä vuosituhannelta.

Asiantuntijatahot, kuten oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen on todennut, ettei suljettua listavaalia voida ottaa käyttöön pelkästään itsehallintoaluevaalissa. Jääskeläisen mukaan suomalaisen vaalijärjestelmän vahvuuksiin kuuluu vaalimenettelyjen samankaltaisuus (HS 8.1.2016). Tästä olen täysin samaa mieltä.

En ole kuullut suljetulle listavaalille yhtään kestävää perustelua, joten on pakko kysyä, miksi koko asia on otettu hallituksen täpötäydelle agendalle. Ministeri Vehviläinenkin säilyttäisi henkilövaalin kunta- ja eduskuntavaaleissa ja ottaisi sen käyttöön myös uusissa maakuntavaaleissa (Suomenmaa 2.1.2016).

Viisasta on nyt keskittyä olennaiseen – sotessa riittää savottaa ilman vaalitapauudistustakin, kuten viime kaudella sote- ja kuntauudistuskytkykompuroinnissa nähtiin. Sote- uudistus on saatava huolellisesti valmisteltuna maaliin siten, että tuloksena olisivat laadukkaat ja vaikuttavat tasa-arvoiset palvelut.