fbpx Siirry sisältöön

Lehdistötiedote 01.04.2011

Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta julkisti kannanottonsa:

Hyvä ja perheystävällinen työelämä jokamiehenoikeudeksi

Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta on valmistellut kannanoton, joka sisältää 26 toimenpide-ehdotusta kohti hyvää ja perheystävällistä työelämää. Palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa luovutti kannanoton tänään puolueen puheenjohtaja Jyrki Kataiselle.

- Kannanotolla haluamme nostaa esiin hyvän työelämän merkityksen. Työ on keskeinen hyvinvoinnin lähde niin yksilölle kuin koko yhteiskunnalle. Parempi työelämä on avain suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen ja esimerkiksi kestävyysvajeen paikkaamiseen, Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan
puheenjohtaja Sari Sarkomaa sanoo.

Kannanotossa korostetaan, että perheen ja työn yhteensovittaminen on jokavanhemmanoikeus. Paitsi, että Suomessa tarvitaan työtä ja työntekijöitä, tarvitaan myös lapsia ja heidän kanssaan aikaa viettäviä vanhempia. Työpaikoilla on otettava käyttöön tasa-arvoinen johtamiskulttuuri, johon kuuluu kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja isien ja äitien perhevapaisiin sekä vanhemmuuteen.          

- Esitämme, että vanhempainetuuksista muodostetaan oma vanhempainvakuutus, joka tuo vanhemmuuden kustannukset läpinäkyviksi ja mahdollistaa niiden tasaamista. Isyysvapaita uudistaisimme tekemällä isyysrahajaksosta joustavamman ja pidemmän. Jos isä käyttäisi kaksi viikkoa vanhempainvapaasta, isille tulisi yhteensä 11 viikon mittainen isyysvapaajakso. Tästä kolme viikkoa voisi edelleen käyttää äidin kanssa yhtä aikaa, mutta jos koko jakson käyttäisi vanhempainrahakauden päätteeksi, vauva olisi jo lähes vuoden ikäinen kun isyysrahakausi päättyisi. Tavoitteena on oltava vuosi vauvalle, Sarkomaa linjaa.

- Monilla vanhemmilla on kova huoli pienistä koululaisistaan, ja pitkät yksinäiset iltapäivät ovat riski lapsen suotuisalle kehitykselle. Esitämmekin, että jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle taataan mahdollisuus iltapäivähoitoon. Kuntien saamia valtionosuuksia on nostettava kannusteeksi järjestää riittävä iltapäivähoito. Lisäksi esitämme osittaiseen hoitorahaan korotusta myös 1.-2. luokkalaisten vanhemmille 90 eurosta 120 euroon kuussa. Näin vanhempia tuettaisiin lyhentämään työpäivää heidän niin halutessaan ja perheen tilanteen sen mahdollistaessa, Sarkomaa sanoo.

Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta kannattaa puheenjohtaja Kataisen esittämää työllisyyssopimusta. Samassa yhteydessä on sitouduttava hyvän ja perheystävällisen sekä tasa-arvoisen työelämän rakentamisen pelisääntöihin.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa, p. 050 511 3033

Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan kannanotto

01.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23076/jos-kirjastoa-ei-olisi-pitaisi-se-keksia

Jos kirjastoa ei olisi, pitäisi se ehdottomasti keksiä. Kirjasto on parhaimmillaan paikka, lähellä ihmistä, jonne kuka tahansa voi mennä lukemaan, etsimään tietoa, lainaamaan kirjoja tai vain nauttimaan olemisesta. Kirjastoissa käyminen ei maksa, kirjastossa käyminen on ekologista, kun kirjoja kierrätetään. Kirjastoissa on aina oma tunnelmansa.

Kirjastot ovat suomalaisen sivistyksen ja lukemisen kivijalka. On koko kansakunnan etu huolehtia siitä, että kirjat, muut kirjasto- ja tietopalvelut ovat jatkossakin saatavilla ilman pitkää matkustamista. Varsinkin lasten lukemiselle lähikirjastot ovat erityisen tärkeitä, mutta tärkeitä ne ovat kaikenikäisille. Lukemisen tärkeydestä ei voi koskaan puhua liikaa eikä varsinkaan nyt, kun suomalaisten lasten lukuinnostus on selvästi laskusuunnassa.

Koululaisemme pärjäsivät erinomaisesti uusimmassakin Pisa-tutkimuksessa. Lukutaidossa suomalaisoppilaiden keskiarvo oli kolmanneksi paras. Huolestuttavaa oli se, että vuonna 2000 lukutaitotutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Nämä tulokset on otettava vakavasti. Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä myös joka kodissa. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat.

Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen ja kirjastossa käyntiin. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen.

Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Lukeminen on tärkeää myös lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Mielenterveyden keskusliitto kiinnitti huomioita tuoreessa kannanotossaan aivan oikein vanhempien ja läheisten aikuisten läsnäolon merkitykseen ja siihen, että juuri lukeminen on erinomainen tapa olla läsnä ja lähellä lasta.

Lehdistötiedote 27.03.2011

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa ihmettelee kuntaministeri Töllin ja keskustan kommentteja tuoreeseen kokoomuksen kuntakannanottoon. Keskustan asenne näyttää edelleen olevan, että mitään ei muuttaa saa. Keskustan näkemykset ovat iso uhka suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Kokoomuksen tavoite 100 -150 vahvasta peruskunnasta vapaaehtoisesti syntyvien liitoksien pohjalta, on perusteltu ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön.

Tölli ja keskusta näyttävät asettavan kuntarajojen koskemattomuuden palveluiden saatavuuden edelle.  Vaikka muu maailma muuttuisi ympärillä, niin kuntarajoja ei saa muuttaa, ei vaikka hintana ovat heikot palvelut ja käsistä karkaavat kustannukset sekä valtava velkaantuminen, näyttää olevan keskustan ja Töllin näkemys. Tämä on erittäin huolestuttavaa puhetta, sanoo Sarkomaa.

Vakava tosiasia on että kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole edennyt niin nopeasti, kun hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen kannalta olisi pitänyt. Palveluiden järjestämisvastuu ei ole missään Euroopan maassa niin pirstaloitunut kuin Suomessa. Kuntia on yksikertaisesti liikaa. Uudistuksia tarvitaan niin pääkaupunkiseudulla kuin koko maassa. Me emme voi jatkaa nykyistä velkaantumistahtia. Seuraavan hallituksen on huolehdittava, että kunnilla on riittävästi sekä porkkanaa mutta myös keppiä kunta- ja palvelurakenteiden järkevöittämiseen. Osana tätä uudistusta on huolehdittava, että Helsinki ja pääkaupunkiseudun kunnat saavat pitää oikeudenmukaisemman osuuden omista verotuloistaan. Kuntarajoissa roikkumisen sijaan on keskityttävä elinvoimaisen elinkeinopolitiikan ja kustannustehokkaiden sekä laadukkaiden hyvinvointipalveluiden järjestämiseen.

Keskustan hellimälle ajatukselle luoda uutta välihallintoportaan maakuntahallintoa on sanottava ehdoton ei! Suomalaiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa eivätkä veroja vaan parempia palveluja nykyistä kustannustehokkaammin tuotettuna. Peruspalveluiden järjestämisvastuu on oltava vahvoissa ja elinkelpoisissa kunnissa.

Kuntien vaakunoita ja kunnantaloja tärkeämpi asia on ihmisten peruspalvelut. On täysin varmaa, että esimerkiksi sairastuttuaan ja terveydenhuoltopalveluja tarvitessaan ihmisille ei ole niinkään tärkeää se, missä kuntaraja kulkee vaan se, että palvelun saa. Ja se pitää nyt vihdoin ja viimein ottaa myös valtiovallan ja kuntapäättäjien ehdottomaksi tavoitteeksi.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

28.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22985/onko-meilla-enaa-varaa-keskustaan

Vaikka muu maailma muuttuisi ympärillä, niin kuntarajoja ei saa muuttaa, ei vaikka hintana ovat rapautuvat palvelut, käsistä karkaavat kustannukset ja valtava velkaantuminen. Keskustan asenne - mitään ei muuttaa saa, on iso uhka suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Kuntaministeri Tölli ja keskusta näyttävät asettavan kuntarajojen koskemattomuuden palveluiden saatavuuden edelle. Muulta näkemykseltä ei voi välttyä, kun lukee keskustan kommentteja kokoomuksen perjantaina julkaistusta kuntakannanotosta. Kannanottoomme on kirjattu tavoite 100-150 vahvasta peruskunnasta vapaaehtoisesti syntyvien liitoksien pohjalta.

Kokoomuksen tavoite on perusteltu ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Vakava tosiasia on, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole edennyt niin nopeasti, kuin hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen kannalta olisi pitänyt. Palveluiden järjestämisvastuu ei ole missään Euroopan maassa niin pirstaloitunut kuin Suomessa. Kuntia on yksikertaisesti liikaa. Uudistuksia tarvitaan niin pääkaupunkiseudulla kuin koko maassa.

Seuraavan hallituksen on huolehdittava, että kunnilla on riittävästi sekä porkkanaa mutta myös keppiä kunta- ja palvelurakenteiden järkevöittämiseen. Tässä työssä on vielä paljon tekemättä. Ajastaan jälkeen jääneen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on tästä konkreettinen esimerkki. Osana tätä uudistusta on huolehdittava, että Helsinki ja pääkaupunkiseudun kunnat saavat pitää oikeudenmukaisen osuuden omista verotuloistaan.

Kuntarajoissa roikkumisen sijaan on keskityttävä elinvoimaisen elinkeinopolitiikan sekä kustannustehokkaiden ja laadukkaiden hyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Pääkaupunkiseudulla on aivan erityinen tarve maankäytön järkevöittämiseen, kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen ja joukkoliikenteen kuntoon laittamiseen. Siinä pääkaupunkiseudun on keskinäisen kiistelyn ja sijaan yhdistettävä voimansa ja etsittävä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Keskustan hellimälle ajatukselle kuntaremontin sijaan luoda uutta välihallintoportaan maakuntahallintoa on sanottava ehdoton ei! Suomalaiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa eivätkä veroja, vaan parempia palveluja nykyistä kustannustehokkaammin tuotettuna. Peruspalveluiden järjestämisvastuu on oltava vahvoissa ja elinkelpoisissa kunnissa. Kuntien vaakunoita ja kunnantaloja tärkeämpi asia on ihmisten peruspalvelut. On täysin varmaa, että esimerkiksi sairastuttuaan ja terveydenhuoltopalveluja tarvitessaan ihmisille ei ole niinkään tärkeää se, missä kuntaraja kulkee vaan se, että palvelun saa.

24.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22933/likainen-ja-ihana-itameri

Purjehtijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on kaikilla ekologisilla mittareilla mitattuna maailman saastunein merialue. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus. Kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Radikaalit päästövähennykset ovat välttämättömiä.

Itämeren pelastamisessa katse kääntyy helposti muiden Itämeren rantavaltioiden päästöihin. Tosiasia on, että meidän omat päästömme ovat väestöömme suhteutettuna mittavia. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet. Itämeren pelastamiseen tarvitaan tietenkin kaikki Itämeren valuma-alueen maat, mutta myös meidän on tehtävä omat kotiläksymme.

Maatalouden kuormituksen vähentämisessä tarvitaan aivan erityisesti rohkeampia ja vaikuttavampia keinoja. Suomi ei kykene saavuttamaan asetettuja tavoitteita Itämeren suojelutyössä ellemme saa selkeästi vähennettyä maatalouden ravinnekuormitusta. Suomessa maatalous vastaa fosforikuormituksesta jopa 60 prosenttia.

Nykyinen maatalouden ympäristötuki on käytännössä enemmän viljelijöille maksettua tulotukea ja sen vesiensuojelulliset vaikutukset ovat olleet heikkoja. Avainasemassa on maatalouden ympäristötuen uudistaminen oikeasti ja tehokkaasti palvelemaan tarkoitustaan.  Lähivuosina toteuttava EU:n maatalousuudistus on Itämerelle melkein elämän ja kuoleman kysymys.

Keinovalikoimassa tarvitaan myös aivan uudenlaista ajattelua, kuten ravinnepäästökauppaa, jolla kanavoitaisiin viljelijöiden toimet vesistöjen hyväksi ja puhtaudesta palkittaisiin. Järkevää on myös kehittää vapaaehtoista vuokrauskokeilua, jossa Saaristomeren valuma-alueella rinnepeltoja vuokrataan luonnonsuojelualueiksi tai sopivampaan muuhun käyttöön.

Baltic Sea Action -kokouksessa luvattu ravinteiden kiertoa selvittävä työryhmä päätti eilen työnsä. Tuoreessa raportissa esiteltiin toimia, joilla Saaristomeren tila voisi kohentua nopeastikin. Samalla Suomi voisi nousta ravinteiden, kuten ehtyvän luonnonvaran fosforin, kierrätyksen mallimaaksi.

Eilisen raportin lisäksi meillä on olemassa jo yllin kyllin tietoa millaisilla toimilla päästökuormitusta voidaan maatalouden osalta alentaa. Keinot pitää vain uskaltaa ottaa käyttöön.

Jos lisävoimavaroja tarvitaan, kannustan rahan etsintään maa- ja metsätalousministeriöstä. Vaikka tiukkaa sanotaan joka paikassa olevan, niin MMM:n budjetissa on varaa jopa porskuttaa. Maatalouden markkinointiin on suunnattu useita miljoonia ja rahoja käytetään jopa ruokareseptien ja possulihan käytön markkinoimiseen sekä julkaisemiseen Internet-sivuilla. Tilanne kuvastaa sitä, että valtion budjetin mittavan reilun 50 miljardin euron tehokkaassa kohdentamissa riittää vielä tehtävää.

18.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22823/euroopan-vasyneimmat-lapset

Tunnustan joskus valvottaneeni lapsia iltoina, jolloin olen tullut myöhään töistä tai työmatkalta, että ehtisin olla edes vähän lasten kanssa. Työelämän kiireet ja venyvät työpäivät ovatkin monessa perheessä osasyy iltojen venymiseen. Lasten valvomiseen ja vähäiseen uneen ovat johtaneet monet syyt, eivätkä vähimpiä ole TV, tietokoneet, internet eikä myöhään venyvät harrastukset.  

Tutkimuksien mukaan suomalaiset lapset ja varsinkin murrosikäiset nuoret nukkuvat yöllä keskimäärin tunnin verran vähemmän kuin muut eurooppalaiset lapset. On sanottu, että suomalaiset lapset ovat Euroopan väsyneimpiä. Lasten terveyden kannalta tämä on vakava asia. Riittävä uni on aivan keskeinen hyvinvoinnin tekijä. Voidakseen hyvin ja kehittyäkseen lapset ja nuoret tarvitsevat vuorokaudessa unta noin 8-10 tuntia.

Väsynyt lapsi ja nuori näkyy usein arjessa monina ongelmina. Tämä on varmasti tuttua kaikille lasten kanssa työskenteleville ja tekemisessä oleville niin kodeissa, kouluissa kuin päiväkodeissakin. Me kaikki tiedämme, että liian vähän nukkunut lapsi on ärtynyt ja ylivilkas. Lasten ja nuorten jatkuva unenpuute ei aiheuta vain kiukkuisuutta vaan se on myös uhka lasten kasvulle ja kehitykselle.

Liian lyhyt uni häiritsee niin lapsen koulutyötä, yleiskuntoa kuin jaksamistakin. Unta tarvitaan oppimiseen, sillä unessa aivot palautuvat ja päivällä opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Univaje altistaa lapset oppimisvaikeuksille ja heikolle keskittymiskyvylle. Unenpuute vaikuttaa myös painoon, sillä väsyneenä ruokahalu kasvaa. Jatkuva univaje voi edistää joidenkin sairauksien, kuten diabeteksen syntymistä. Sanomatta on selvää, että lapsen terveyden kannalta on välttämätöntä, että riittävästä unesta ja ajoissa nukkumaan menemisestä huolehditaan ja siitä tehdään osa arkea.

Kolmen lapsen äitinä tiedän, että ajoissa nukkumaan meneminen ei tapahdu itsestään ja repsahtamisia tapahtuu. Eikä ympäröivä yhteiskuntakaan tue aina ajoissa nukkumaan menemistä. Luin juuri uudesta TV-ohjelmasta. Eräällä kanavalla lanseerattiin uusi sarja nimenomaan varhaisnuorille. Ohjelma tulee keskellä viikkoa tuntia ennen puoltayötä!

Vastuu nukkumaanmenosta ei tietenkään ole TV-kanavilla eikä videopeleillä vaan se on vanhemmilla. Lasten lähipiirin vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi nukkuu riittävästi. Harva lapsi tai nuori osaa itsenäisesti huolehtia ajoissa nukkumaanmenosta, vaan vanhempien tehtävä on asettava rajat. Vaikka nuorelta sujuu monet arjen asiat hyvin, niin erityisesti nukkumaanmenoa on usein harjoiteltava ja valvottava.

Riittävän unen lisäksi on myös unen laadulla merkitystä. Jokaisella perheellä ja lapsella on oma tapa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Iltasatu on keinoista parhaimpia. Lukemisella on montaa hyvää puolta, mutta aina se tarinakaan ei ole se tärkein. Yhdessäolo ja aikuisen aika sekä mahdollisuus rauhassa keskustella ovat usein päivän parhaita hetkiä. Vaikka lapset ovat isompiakin, niin iltasatuhetki ja aikuisen läsnäolo ovat tarpeen. Iltasaturauha on hyvä tapa turvata kunnon yöunet lapselle mutta myös meille aikuisille. Kun lapset menevät ajoissa nukkumaan, ehtii itsekin tehdä illalla enemmän ja ennen kaikkea ehtii myös itse ajoissa nukkumaan. Monissa perheissä tosin ”läppäri” aukeaa viimeistään silloin kun lapset nukahtavat.

16.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22771/varmin-tapa-ikaantya-lopeta-liikkuminen

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista vain yksi kolmasosa johtuu vanhenemista ja kaksi kolmasosaa liikunnan puutteesta. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää.

Liikunta on siitä uskomaton asia, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Useat tutkimuksen osoittavat, että iäkkäiden voima- ja tasapaino paranevat harjoittelulla iästä ja kunnosta riippumatta. Hyviä tutkimustuloksia on jopa yli 90-vuotiailla. Tutkimukset osoittavan sen, että ne iäkkäät, jotka toiminta- ja liikkumiskyvyn ongelmista huolimatta harrastavat liikuntaa, tarvitsevat vähemmän ulkopuolista apua.

Hyvä esimerkki löytyy Helsingissä sijaitsevasta Riistavuoren vanhustenkeskuksesta, jossa jopa 35 prosenttia talossa kuntoutettavista iäkkäistä on voitu kotiuttaa noin neljän kuukauden liikuntaharjoittelujakson jälkeen.

Liikunnassa ei ole kyse vain vanhustenhuollon kustannuksista ja hoivapalveluiden riittävyydestä vaan ennen kaikkea ikäihmisten elämänlaadusta. Meille kaikille on iästä riippumatta tärkeää pystyä hoitamaan omia asioitamme, ulkoilla ja tavata samalla muita ihmisiä.

Euroopan nopeimmin ikääntyvälle väestöllemme tarvitaan lisäkannusteita - ja mahdollisuuksia omasta jaksamisestaan ja fyysisestä kunnostaan huolehtimiseen niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Kustannustehokas kannustin olisi kuntoutuksen lisääminen kotitalousvähennyksen piiriin. Esimerkiksi siivous ja omasta kodista huolehtiminen on kotitalousvähennyksen piirissä, mutta omasta kunnosta huolehtiminen ei sen sijaan ole. Tämä on selkeä epäkohta, joka olisi helppo korjata laajentamalla kotitalousvähennys koskemaan ainakin lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Näin myös fysioterapeutin tai toimintaterapeutin käynti olisi kotitalousvähennyksen piirissä.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen voi olla monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisi tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Ikääntyneet käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten ikääntyneiden terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin. Liikunta ja kuntoutus ovat ikäihmisille paras ennaltaehkäisevä lääke.

Kotitalousvähennyskäytäntö ei ole sidoksissa ikään. Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230.000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys saattaisi lisätä aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen. Tällöin työnantajat säästäisivät sairaslomapalkoissa ja Kela säästäisi sairauspäivärahoissa.

07.03.2011 MunkinSeutu

Verokeskustelu on käynyt vilkkaana. Kokoomus julkaisi ohjelmansa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi. Samassa yhteydessä julkaistiin myös Kokoomuksen verolinjat. Työtä johti valtiovarainministeri Katainen. Toimin tämän työryhmän varapuheenjohtajana.

Keskustelu verouudistuksesta on ollut vaarassa juuttua tasaveroväitteisiin.  Keskusta, Kokoomus, Vihreät, ja RKP esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä ensi vaalikaudelle. Puolueista ainakin Kokoomus, SDP, Vihreät ja RKP ovat esittäneet ensi vaalikaudelle jonkinlaisia kevennyksiä tuloveroon kunnallisveron tai valtionveron osalta. Hyvä kysymys on, kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata.

Kokoomus kannattaa nykymuotoista progressiivista ansiotuloveroa, nykymuotoista progressiivista kunnallisveroa ja esittää nyt vielä progressiota myös pääomatuloveroon. Tavaroista ja palveluista perittyjen "tasaverojen" osuus kaikista yhteiskunnan verotuloista on noin 32%. Osuus on suunnilleen sama kuin vuonna 1975. Suomessa ansiotuloveron progressio on yksi Euroopan kireimmistä. Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksajan maksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Haluamme jatkaa ekologista verouudistusta, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen, joita maksetaan kulutuksen mukaan. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan myös kasvavana valinnanvapautena arjessa. Samalla verotus ohjaa kulutusta ympäristöystävälliseen suuntaan. Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn tekemisestä ja teettämisestä tuo uusia työpaikkoja ja lisää palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa. Se on parasta köyhyyden poistoa. Työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittämiseen on oltava riittävät kannusteet. Kokoomuksen tavoite on, että joka ainoalla työkykyisellä ja työhaluisella suomalaisella on aina työtä.

Arvonlisäveron kiristäminen on nopea lääke talouden tasapainottamiseen siinä missä kasvun luominen tuo lisää verotuloja pidemmällä aikavälillä. Kulutusverojen tuoma hintojen nousu korvataan köyhimmille yhteiskunnan tukia saaville indeksikorotusten myötä.

Työtulojen kautta myös yhteiskunta saa lisää verotuloja. Lisääntyviä verotuloja voimme taas käyttää eniten tukeamme tarvitsevien hyväksi ja valtion velkaantumisen lopettamiseen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja

03.03.2011 Lauttasaari-lehti

Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla ovat isät ja äidit yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin monin tavoin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen 93 prosenttia.

Perhevapaat on alun perin säädetty äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta sellaiseksi, että niitä voi käyttää molemmat vanhemmat perheen valinnan ja tarpeiden mukaan. Vanhempainrahakausi on ollut isien ja äitien vapaasti jaettavissa jo yli 20 vuotta. Silti vain ani harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita.

Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä. Hälyttävää on se, että isiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen innostamaan tarkoitettu isäkuukausi on lyhentänyt isien keskimääräisesti käyttämiä vanhempainrahapäiviä. Ennen isäkuukautta isät käyttivät keskimäärin vanhempainvapaata 64 päivää, mutta aika lyheni uudistuksen jälkeen välittömästi 37 ja vuonna 2009 edelleen vain 22 arkipäivään. Sama ilmiö on vallalla muissa Pohjoismaissa. Isät käyttävät ainoastaan ja vain sen osan vanhempainvapaasta mikä heille on kiintiöity.

Mitä enemmän kiintiöistä on keskusteltu, sitä enemmän näyttää hämärtyvän se tosiasia, että koko vanhempainrahakausi on myös isien käytössä, ja että perhevapaiden käyttö on perheiden valittavissa. Tämä on täysin päinvastaista sille, mikä on ollut tarkoitus.

Tuoreen Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin. Tietenkin on perheiden asia päättää, miten lapsensa hoitavat.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle.

Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kolmen lapsen äiti

02.03.2011 Haagalainen

Helsingin vanhempainyhdistysten alueyhdistys Helvary järjesti viime lukukaudella peruskouluillemme kilpailun. Kilpailussa etsittiin laadukasta kodin ja koulun yhteistyötä helsinkiläisessä koulussa. Voittajaksi palkittiin Pohjois-Haagan ala-aste innovatiivisen ja huolella toteutetun läksykampanjan ansiosta.

Läksykampanja oli upea oivallus saada oppilas muistamaan velvollisuudet suorittaa koulutehtävät ja samalla auttaa vanhempia hahmottamaan, miten omaa lasta voi auttaa läksyissä. Läksykampanja oli palkintoraadin mielestä konkreettinen malli, jonka voi siirtää sellaisenaan muihin kouluihin. Olen täysin samaa meiltä. Suosittelen ehdottomasti kaikkia koulujamme tutustumaan malliin. (Lisää aiheesta osoitteessa http://helvary.blogspot.com/ ) Pohjois-Haagan koululla on muitakin malleja, joita muiden koulujen kannattaa ottaa käyttöön. Kouluruokamaistajaiset on hyvä idea saada vanhemmat tutustumaan hyvään kouluruokaan ja samalla innostumaan huolehtimaan siitä, että lapsi syö kouluruuan joka koulupäivä.

Vierailin Pohjois-Haagan koululla tammikuussa. Halusin käydä koululla kuulemassa kuulumisia, mutta myös onnittelemassa voitosta. Kuulin myös tarkemmin läksykampanjasta. Tapasin koulun rehtorin ja vanhempainyhdistyksen edustajien lisäksi opettajia ja oppilaita.

Oli erityisen mukava saapua vierailulle, kun vastassa ala-aulassa oli reipas pieni oppilas, joka saattoi minut opettajanhuoneeseen. Vierailusta jäi vahvasti sellainen tunne, että koulussa on hyvä oppia ja opettaa. Kiitokset vielä ja lämpimät terveiset Pohjois-Haagan koululle.

Haagan ala-asteen joululoma oli poikkeuksellinen, kun joulun aikana vesi oli tulvinut kouluun. Opettajat keskeyttivät joululomansa ja tulivat kouluun auttamaan talkoissa. Loman aikana siirrettiin koulutarvikkeita ja kalusteita Kannelmäen kouluun, jonne oppilaat opettajineen väliaikaisesti muuttivat. Kannelmäen Kanneltien koulussa on alkamassa myös remontti, mutta sitä siirrettiin, jotta Haagan oppilaat voivat käyttää tiloja. Ilman opettajien uurastusta ei lasten koulun aloitus olisi ajallaan onnistunut.

Opettajat ja rehtori ansaitsevat suuret kiitokset ponnisteluista vesivahingon kanssa. Tilanne on varmasti ollut myös huolta aiheuttava koulun lapsille ja heidän vanhemmilleen. Nyt tehdään kaupungin puolesta kaikki mahdollinen, jotta omaan kouluun pääsee takaisin mahdollisimman pian.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram