Tekijä: sari

Ihmisarvoa kunnioittava ja lempeä elämän loppuvaiheen hoito on asia, joka koskettaa ja puhututtaa. Laadukkaan saattohoidon ja kivun hoidon saatavuudessa on isoja alueellisia ja laadullisia eroja. Valviraan on saapunut paljon omaisten kanteluja esimerkiksi liian vähäisestä kipulääkityksestä. Monella taholla onkin herännyt kysymys, riittäväkö nykyiset saattohoitosuositukset?

Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivinen tulee latinankielisestä sanasta ”pallium” ja se tarkoittaa viittaa. Parhaimmillaan viitta suojaa, antaa lämpöä ja turvaa.

Palliatiivisten ja saattohoitopotilaiden määrä kasvaa arviolta 30 % seuraavan kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi syöpään kuolee maassamme paremmista hoitotuloksista huolimatta noin 11 000 ihmistä joka vuosi. Kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista tarvitsee elämänsä viimeisien kuukausien aikana erikoistunutta palliatiivista kotihoitoa ja kolmasosa viimeisten elinviikkojensa aikana saattohoitoa.

Järjestin hiljattain eduskunnan kansalaisinfossa saattohoitoa käsittelevän keskustelutilaisuuden. Tilaisuus keräsi salin täyteen kansalaisia, asiantuntijoita ja päättäjiä. Tilaisuudessa esiteltiin saattohoitoa käsittelevä tutkimusraportti "Palliatiivisen ja saattohoitotyön nykytila, tulevaisuus ja kehittämishaasteet", jonka olivat laatineet pari vuotta sitten sairaanhoitajiksi valmistuneet saattohoidon asiantuntijat. Pohdimme yhdessä, miten viedä asiaa eteenpäin.

Keskustelussa nousi esille erityisesti tarve kotisaattohoidon edistämiselle sekä tukea kuolevan potilaan läheisiä. Samoin yhteistyön ja viestinnän tärkeys palliatiivisen ja saattohoidon toimijoiden sekä muiden toimijoiden kesken. Parantumattomasti sairaan hoito on monitahoista ja sen vuoksi yhteistyön eri ammattiryhmien välillä tulee olla saumatonta.

Toiveita esitettiin vahvistaa palliatiivisen ja saattohoidon palveluketjun kehittämistä, jotta päästäisiin pois ihmisten pallottelusta. Erityisesti henkilöstön täydennyskoulutukseen on panostettava. Pohdimme myös, mitä mahdollisuuksia valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo tullessaan.

Tein saattohoidosta asiasta vastaavalle ministerille myös kirjallisen kysymyksen (KK 556/2014 vp). Ministeri vastasikin, että terveydenhuoltolain uudistamisen yhteydessä voidaan arvioida tarvetta erilliselle saattohoitolaille. Kysymys vastauksineen on luettavissa eduskunnan nettisivuilla.

Erityinen huoli nousi Terhokodista. Terhokodissa tehdään osaavaa sekä arvokasta työtä. Terhokodin toiminta sekä osaamisen säilyminen on turvattava. Erityistä huolta on ollut siitä, että kuntien lähetekäytännöissä on ollut isoja eroja. Tämä on ikävä esimerkki saattohoidon epätasa-arvoisuudesta. Asiasta on jatkettava keskustelua, jotta joka kunnassa toteutuisi mahdollisuus hyvään saattohoitoon. Viimeisimmät uutiset ovatkin kertoneet, että potilasvirta on palautumassa eikä henkilöstön lomautuksiin olla ainakaan vielä ryhtymässä.

Hyvän palliatiivisen ja saattohoidon saaminen kaikkien ulottuville on tärkeä tavoite, jonka eteen on tehtävä työtä. Tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista.

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksianne. Kaikki kommentit ja terveiset ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Tuen antaminen sitä tarvitseville on varhaisessa vaiheessa paitsi inhimillisempää ja vaikuttavampaa, myös paljon edullisempaa kuin kasaantuneiden ongelmien korjaaminen. Ajoissa auttaminen ja ongelmien ennaltaehkäisy onkin eduskunnan käsittelyyn juuri tulleen uuden sosiaalihuoltolakiesityksen päätavoite.  Lain tavoite on vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

On ilahduttavaa, että suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin.  Huoli onkin niistä lapsista, jotka voivat huonosti ja joita yrityksistä huolimatta ei apu saavuta. Meidän on aiheellista pohtia, missä olemme menneet tukijärjestelmiemme rakentamisessa vikaan.

Ensinnäkin vanhempien ja vanhemmuuden tukemisen merkitystä ei ymmärretä riittävästi. Usein yritetään auttaa lasta tai aikuista yksin. Esimerkiksi hoidetaan aikuista päihdeongelmissa ja unohdetaan, että hän on isä tai äiti.  Toiseksi apua ja tukea saa liian usein liian myöhään. Lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla on pyritty ehkäisevien toimien vahvistamiseen. Silti raskaat toimet, kuten huostaanotot, lisääntyvät.

Kolmanneksi tiedämme, että yksi pysyvä aikuissuhde kannattelee lasta. Silti tämä jää liian monen lapsen osalta toteutumatta. Lapsen kohtaaminen ja kuuleminen jää liian usein viranomaisyhteistyön ja lähetekulttuurin jalkoihin. Lapsia pompotetaan palvelusta ja viranomaiselta toiselle, ilman että joku todella pysähtyisi kuuntelemaan ja auttamaan.

Näiden kompastuskivien yli pääsemiseksi on uuden sosiaalihuoltolain tarkoitus pureutua. Perheiden auttamisen kannalta aivan ratkaiseva kysymys, että hallitusohjelman kirjaus kotipalveluiden ja matalan kynnyksen palveluiden kehittämisestä ja lisäämisestä toteutetaan. Avuntarve on usein konkreettista apua arjen asioissa kotona; ei loputtomia keskusteluja ja lähetteitä asiantuntijalta toiselle.

On todella tervetullutta, että lakiesityksen mukaan lapsiperheille taataan oikeus saada kotipalvelua silloin kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yksinhuoltajan sairauden vuoksi hän ei itse kykene lapsistaan huolehtimaan ilman apua. On karu totuus, että joissakin kunnissa esimerkiksi syöpään sairastuneelle yksinhuoltajaäidille tarjotaan kotiavun sijaan lasten huostaanottoa. Vihdoin saimme lain, joka mahdollistaa perheille niiden tarvitseman tuen ja palvelut ilman että perheeltä edellytetään lastensuojelun asiakkuutta.

Julkisen ja yksityisen sektorin sekä järjestöjen yhteistyö sosiaalihuoltopalveluiden kehittämisessä on tärkeää. Yksityinen sektori tuottaa kolmasosan palveluista ja kolmannella sektorilla on paljon osaamista ja innovaatioita. Tärkeää olisikin saada hyvät käytännöt käyttöön koko maassa ihmisten parhaaksi.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

Koululounaan säännöllisesti väliin jättävien lasten määrä on jo nyt huolestuttavan suuri. Opetushallituksen tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa vain 46 prosenttia 7-9 luokkalaisista syö päivittäin kouluruuan. Helsingin kaupungilla on arvioitu koululounaan väliin jättävien määräksi noin 10-25 % koululaisista mutta erot koulujen välillä ovat suuret. Pikkukoululaiset osallistuvat ruokailuun mutta varsin moni ottaa lautaselle vain vähän jotain aterian osaa sen sijaan että söisi ruuan salaatteineen ja maitoineen.

Koululaisten hyvinvoinnin, ravitsemuksen ja oppimisen kannalta on olennaista, että jokainen lapsi syö terveellisen aterian koulussa. Kouluruuan pitäisi antaa 1/3 lapsen päivittäisestä ravintosisällöstä. Lapsen jaksamisen ja koko kouluyhteisön kannalta seuraukset ovat ikävät, mikäli koululounas jää väliin. Nälkäinen lapsi ei opi, eikä jaksa keskittyä. Asian tärkeyttä korostaa se tosiasia, että yhä useammalle lapselle kouluruokailu on päivän ainoa mahdollisuus syödä lämmin ateria.

Helsingissä käynnissä olevissa talouden tasapainottamistalkoissa on olennaista muistaa, että mitä vaikeammat taloudelliset ajat, sitä tärkeämpää on pitää perusasiat kunnossa. Kouluruuan mielekkyyden eteen tehtyä sitkeää työtä eikä kouluruuan tasoa ole varaa vaarantaa. Riskinä on, että yhä useampi lapsi jättäisi koululounaan syömättä. Jokainen meistä tietää, mitä se merkitsisi koulujen arjessa ja maksaisi myöhemmin esimerkiksi erilaisten terveyshaittojen muodossa.

Jos kouluruokaa ei olisi, pitäisi se nyt keksiä. Niin tehokas täsmäkeino se on edistämään paitsi lasten hyvinvointia ja oppimista mutta myös tapa vähentää terveyseroja. Olennaista on oivaltaa, ettei kouluruoka auta, jos lapsi ei sitä syö. Siksi meidän koulutielle lapsiaan saattavien vanhempien pitää kannustaa ja kertoa lapsille, miksi koululounas on tärkeää syödä ja että ruoka on todella joka päivä syötävä.

Otan mielelläni vastaan kouluruokaa ja muitakin asioita koskevia asioita. Kaikki ajatukset ja palaute ovat tervetulleita. Kirjoitan myös kuukausittain kirjeen, jossa käsittelen eduskunnan ajankohtaisia asioita. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun yhteyttä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi