Siirry sisältöön

TIEDOTE 4.11.2013
Vapaa julkaistavaksi heti

Kansanedustajat Vahasalo ja Sarkomaa kirittävät hallitusta tekemään rakennepakettiratkaisun yhteydessä päätökset koulutusviennin edistämiseksi.
– Tärkein tavoite on mahdollistaa koulutusvienti myös niin, että tutkintoja voi myydä yksittäisille maksajille korkeakoulujen normaalin hakuprosessin ulkopuolella. – Tätä ei laki nykyisin mahdollista, toteavat sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, Raija Vahasalo (kok) ja kansanedustaja, opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa (kok).

Tutkintokauppa ei saa vaarantaa kotimaisten hakijoiden sisäänpääsyä. – Siitä ei saa tulla maksukykyisten ohituskaistaa, joka syrjäyttää suomalaiset ja EU:n sisäiset hakijat. Siksi tutkintojen myynti tulisi järjestää täysin irrallisena ja erillisenä korkeakoulujen opiskelijavalinnasta, he vaativat.

– Jatkossakin opiskelupaikkojemme pääsykriteerit perustuvat yksilön kelpoisuudelle ja pätevyydelle, eivät maksukyvylle, kansanedustajat linjaavat jatkaen huomiolla: selvitysryhmän vaatimus, että "maksun olisi katettava vähintään tutkintokoulutuksesta aiheutuvat kustannukset" ei kuitenkaan ole realistinen.

– Hallituksen on nostettava koulutus strategiseksi painopisteeksi, johon pitää ja kannattaa panostaa. Suomella ei ole varaa enää seurata sivusta, jyrähtävät kansanedustajat. – Olemme jo turhan kauan seuranneet sivusta, miten maat, jotka ovat kauppiaina meitä parempia, mutta kouluttajina meitä selvästi huonompia, menestyvät koulutusmarkkinoilla, he huomauttavat. – Siksi on hienoa, että selvitysryhmä esittää mahdollisuutta tilauskoulutuksen järjestämisestä suoraan opiskelijaryhmille.

– Koulutusvienti voi olla myös keino parantaa edelleen oman opetuksemme ja koulutuksemme laatua. Vain hyvä tuote käy kaupaksi. Nyt on pikaisesti löydettävä sellainen malli, jonka hallituspuolueet voivat hyväksyä, Vahasalo ja Sarkomaa esittävät ratkaisuksi.

– Koulutusviennin ja koulutuspolitiikan rajat on syytä pitää selvinä. Kansanedustajat korostavat, ettei esimerkiksi tutkintojen vienti saa vaarantaa opiskelun maksuttomuutta omassa maassamme.

Koulutusvienti on mahdollisuus luoda Suomeen lisää työtä ja sitä vauhdittaa talouskasvua ja lisätä koko Suomen hyvinvointia. Se on keino, jolla otetaan nykyistä paremmin käyttöön maailman parhaiden opettajien ja koulutussektorimme osaaminen. Koulutusvientiä voi olla mikä tahansa opetukseen ja koulutukseen liittyvä asia, kuten oppimisympäristöt, oppimateriaalit, tutkinnot ja opettajankoulutus.

Myös eduskunnan sivistysvaliokunta on kiirehtinyt koulutusvientiasiaa. – Olemme edellyttäneet, että hallitus selvittää lainsäädännölliset esteet koulutuksen viennin edistämiseksi, valiokunnan puheenjohtaja Vahasalo muistuttaa.

– Lisäksi valiokunta edellytti, että normaalina opetuksena tarjottava tutkintokoulutus ja koulutuksen vientinä toteutettava tutkintokoulutus on erotettava selvästi toisistaan. Valiokunta myös vaati, että mahdolliset ratkaisut on tehtävä viimeistään alkuvuodesta 2014.

Kansanedustajat ovat tyytyväisiä, että selvitysryhmä esittää arvovaltaisen ja korkeatasoisen arviointi- ja kehitysryhmän asettamista, ja että Opetus- ja kulttuuriministeriö raportoisi koulutusviennin kehittymisestä eduskunnalle.

Lisätietoa:

Raija Vahasalo, kansanedustaja (kok), eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja raija.vahasalo@eduskunta.fi Puh. 050 511 3090

Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok), opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja sari.sarkomaa@eduskunta.fi Puh. 050 511 3033

Kokoomuksen kansanedustaja, eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa pitää tämänpäiväistä ministeri Risikon ulostuloa ( HS 2.11) tervetulleena. On pitkään odotettu uutinen, että hallituksen suunnalta tunnustetaan tosiasiat sote-uudistuksesta. On ollut selvää ja nähtävillä, että lausunnolla ollut poliittisena kompromissina sorvattu sote-raakile kaipaa pohjamutia myöten työstämistä. Ja ettei se sellaisenaan täytä sote- uudistukselle asetettuja tavoitteita. Tosiasioiden tunnistamisesta on tärkeä ottaa vauhtia valmisteluun ja ripeiden ratkaisujen löytämiseen. Täysin välttämättömässä sote-uudistuksessa on pakko onnistua.

Sarkomaa on erityisen ilahtunut, että Risikko vihdoin näyttää hallituksen suunnalta vihreää valoa raha seuraa potilasta -mallille, jota on parin vuoden ajan tarjoiltu meidän kokoomusedustajien taholta osaksi sote-uudistusta. Myös monet muut tahot, viimeksi Thl mutta myös keskusta, Akava ja Lääkäriliitto ovat mallia esittäneet. On täysin välttämätöntä, että pian työnsä aloittava laaja-alainen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta selvittävän työryhmän toimeksiantoon kirjataan raha seuraa potilasta -mallin työstäminen Suomen sopivaksi.

Sarkomaa muistuttaa, että Suomessa terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes jopa vähintään viisi viikkoa. Terveyskeskusjonoissa kärsivät erityisesti eläkeläiset, lapsiperheet ja ilman työterveyspalveluja olevat, kuten työttömät. Pitkät odotusajat, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa. Toimia tarvitaan kipeästi ja nopeasti, Sarkomaa sanoo.

Työn alla oleva sote-uudistus vaikuttaisi aikaisintaan vuonna 2017 eikä sekään yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseen. Tämän myös ministeri Risikko myönsi tämän päivän puheenvuorossaan. Perusterveydenhuollon vahvistamiseen tarvitaan toimenpiteitä niin, että päätöksiä tehdään tämän hallituksen aikana. Oli erittäin hyvä, että tämänpäiväisessä puheenvuorossaan ministeri Risikko lupasi "hätäapua terveyskeskuksille."

Raha seuraa potilasta -mallista on mahdollista luoda se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen, Sarkomaa uskoo ja kannustaa etsimään kansallista yhteisymmärrystä Suomen perusterveydenhuollon paremmasta mallista.

Muissa Pohjoismaissa on jo uudistettu kunta- ja sotepalveluiden rakenteet. Kyllä se Suomessakin kyetään tekemään. Edellytys on se, että tiedossa on yhdessä linjattu konkreettinen malli, jota tavoitellaan.

Lisätietoja: Sari Sarkomaa. 050 511 3033

Helsingin tulevaisuuden kannalta on iloinen asia, että lapsia syntyy jatkossa entistä enemmän. Oli tervetullutta, että ensi vuoden virkamiesbudjettiehdotukseen valtuustoryhmien toimesta tehdyistä muutoksista suurin oli varhaiskasvatuksen lisäraha. Tavoitteena on asettaa määrärahat sellaiselle tasolle, että niillä voidaan toimia koko vuosi, vaikka lapsimäärät kasvaisivatkin ennakoitua enemmän. Tervetullutta ja viisasta on, että lapsimäärän kasvu otetaan nyt todesta. Esitys on valmis valtuuston käsittelyyn.

Helsingissä on aikaisempina vuosina myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen ja siksi useilla alueilla päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, on kaupunki joutunut jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät. Tilanne on kaikkien ja varsinkin lapsien kannalta epätarkoituksenmukainen. Päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat nousivat vahvasti esille viime valtuuskaudella ja silloin päätimme päivähoitopaikkojen lisäämisen vauhditustalkoista. Nyt on taas tarkistuksen paikka.

Varhaiskasvatuksen kolmen miljoonan euron lisäraha on tarkoitus käyttää lapsimääräennusteen korjaamiseen. Ensi vuonna varhaiskasvatuslautakunnassa tarkistettaisiin talousennusteiden yhteydessä neljä kertaa varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten lukumäärä. Jos lapsimäärä ja sitä seuraavat kustannukset ovat budjetoitua suuremmat, tekisi lautakunta lisämäärärahaesityksen valtuustolle. Vastaava lisämääräraha kohdistettaisiin leikkauksena keskushallinnon alalle. Kaupungin on aktiivisesti etsittävä tapoja rakentaa kustannustehokkaasti lapsiystävällisiä päiväkoteja. Tähän löytyy hyviä malleja naapurimaista.

Lisäksi päätettiin myös että yksityisen hoidon osuus voi kasvaa joustavasti kysynnän mukaan. Palveluita pitääkin kehittää kaupunkilaisten tarpeiden mukaan. Palveluiden kustannustehokas tuottaminen edellyttää, että mukana on laajemmat hartiat ja myös yksityiset palvelun tuottajat niin, että perheillä on valinnanmahdollisuuksia. Nämä päätökset olivat välttämättömiä, jotta helsinkiläisten perheiden päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluja voidaan kehittää pitkäjänteisesti lasten parhaaksi.

Ensi vuonna on tarkoitus aloittaa perhekeskuspilotti, jossa tavoitteena koota yhteen lapsiperheiden ennalta ehkäiseviä palveluita ja lisätä yhteistyötä kolmannen sektorin perhepalveluita tuottavien toimijoiden kanssa. Malli on monessa kunnassa menestyksekkäästi toiminnassa. Helsingin on syytä kiriä ja huolehtia, että perheet saavat ajoissa konkreettista apua ja tukea arkeen. Yhteistyössä järjestöjen kanssa on paljon käyttämätöntä potentiaalia ja se on nyt saatava käyttöön helsinkiläisten parhaaksi.

Tämän eduskuntakauden yksi tärkeimmistä uudistuksista on yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi. Asiaa valmistelevan työryhmän työ on vielä kesken ja nyt on hyvä aika vaikuttaa. Työryhmän toiminta päättyy 28.2.2014 ja hallituksen esitys laista tulee eduskunnan käsittelyyn keväällä 2014. Olen aktiivisesti vaikuttamassa valmisteluun. On tärkeää, että mahdollisimman moni helsinkiläinen pääsee kertomaan näkemyksensä. Seuraava avoin keskustelutilaisuus PÄIVÄHOIDON UUDET TUULET – MIKÄ MUUTTUU? on eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) 5.11. klo 17-19. Keskustelutilaisuudessa on alustamassa ja keskustelemassa mm. Helsingin varhaiskasvatusviraston johtaja Satu Järvenkallas. Lämpimästi tervetuloa. Näkemykset ja ajatukset päivähoidosta, Helsingin ja Suomen asioista ovat tervetulleita (sari.sarkomaa@eduskunta.fi)

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

STM on tänään julkaissut (Kuntainfo 7/2013: Päivähoitoikäisten lasten hampaiden harjaus ja ksylitolin käyttö) suosituksen päivähoitoikäisten hampaiden harjaamisesta ja ksylitolin käytöstä päiväkodeissa. Ksylitolia siis suositellaan! Asia lähti liikkeelle Helsingin kaupunkilaisjärjen ja terveydenhuollon asiantuntijoiden näkemyksen vastaisesta päätöksestä kieltää ksylitoli päiväkodeissaan.

Asiaa ihmetellessä tein sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallisen kysymyksen ( KK 1049/2012) ja kannustin tekemään asiasta valtakunnalliset ohjeet. Ministeri lupasi valmisteluttaa ohjeet. Nyt ne on saatu. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Helsinki palauttaa pikavauhtia ksylitolit päiväkoteihin. Ja tiedottaa asiasta vanhempia ihan lähipäivinä.

Ksylitolipastillit on vuoden alusta kielletty Helsingin päiväkodeissa muilta kuin esikouluikäisiltä. Aiemmin vanhemmilla oli mahdollisuus ostaa pastillit, jotka päiväkodin henkilökunta jakoi lapsille. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan jatkossa kaupunki maksaa pastillit.

Helsingin taipumus luoda erilaisia kieltoja pitäisi kitkeä. Päiväkotien toiminnasta pitää puhua enemmän vanhempien ja perheiden kanssa. Ei ole tätä päivää, että viranomaiset kieltävät lasten arjesta asioita, joita vanhemmat pitävät tärkeinä. Kannustan Helsinkiä kehittämään palveluita yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Tavallisista asioista, kuten ksylitolin käytöstä, ei pitäisi tehdä vaikeampaa kuin ne ovat. Kyllä asia pitäisi hoitua kaupunkilaisjärjellä ilman viranomaisohjeitakin.

Kummallinen kielto on aiheuttanut paljon keskustelua eikä syyttä. Espoossa ja Vantaalla ksylitolipastilliasia toimii päiväkodeissa mainiosti. Helsinginkin terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat lapsille ksylitolin käyttöä aterioiden jälkeen. Pääkaupungin ksylitolikielto onkin syytä laittaa roskakoriin lopullisesti.

Tarvitsemme kannustusta perheille huolehtia lasten hampaista. Suomalaislasten suun terveys on heikentynyt. Lastemme hampaiden kunto on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa. Iso ongelma on lasten hampaiden reikiintyminen. Syynä ovat erityisesti harjauksen laiminlyönti ja napostelu. Kieltojen sijaan tarvitsemme lisätoimia ja uusia keinoja, jotta heikkenevä suun terveys saadaan kuriin.

Sosiaali- ja terveysministeriön tänään julkaistussa kuntakirjeessä suositellaan päivähoitoikäisten lasten hampaiden säännöllistä päivittäistä harjaamista fluorihammastahnaa käyttäen. Huomiota kiinnitetään myös terveellisten elintapojen omaksumiseen päivähoidossa ja suositellaan makeisvapaata päivähoitoympäristöä sekä ksylitoliannoksen (1-2 pastillia / purukumityynyä) antamista päivähoidossa ruokailun jälkeen asiakkaalle maksutta.

Helsinki aikoo jatkossa maksaa ksylitolit. Näin ainakin tänään on uutisoitu. Toivon, ettei ministeriön maksuttomuussuositus johda siihen, että kunnat eivät löydä asiaan rahaa ja sitten ksylitolia ei voi päiväkodeissa jakaa. Päiväkodeissa on täysin mahdollista hoitaa ohjeistettuna ja monissa ihan ilman niitäkin ksylitolin hankinta niin, että vanhemmat asian hoitavat ja maksavat. Monia hyviä toimivia malleja löytyy maamme päiväkodeista. Kouluissakin hoidetaan luokkaretkiasiat ihan sujuvasti. Varmuudeksi siitä on Opetushallituksen ohje. Asioista ei pidä tehdä vaikeampia kuin ne ovat.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Huvudstadsbladet 29.10.2013

Daglig motion är viktigt för oss alla men för en åldrande människa är det ett livsvillkor. Motionens positiva påverkningar är otaliga, men den tas inte ännu i beaktande i tillräcklig mån i de olika aktörernas verksamhet och beslut. Även om det i slutändan är var och en av oss själva som gör beslut om att röra på sig, krävs det nu ett ökat tvärsektoriellt samarbete för att främja möjligheterna till motion, och minska det stillasittande levnadsättets negativa tyngd på individernas och samhällets välstånd.

För det första hjälper motion åldringarnas funktionsförmåga. Till exempel behålls balansen kvar genom att hålla sig fysiskt i skick. Detta hjälper också till att förebygga skador som orsakas bland annat genom att halka. Dessutom förbättrar motion livskvaliteten bland annat genom att förbättra minnet och öka välbefinnande. Motion ger även möjligheter till social växelverkan, vilket är viktigt för att behålla livet som meningsfullt.

Mängden på den fysiska aktiviteten är för tillfället oroväckande låg. Enbart några procent av våra pensionerande rör på sig enligt rekommendationerna för både uthållighets- och styrketräning. Skillnaderna mellan de fysiskt aktiva och passiva pensionärer är stora. Den största nationalekonomiska påverkningen kommer just från förbättringen av funktionsförmågan. Trots detta, har motion inte tagits målmedvetet och omfattande i bruk för att kostnadseffektivt främja hälsan och funktionsförmågan.

Positiv utveckling har dock skett. Till exempel Kraft i åren – Hälsomotionsprogram för äldre samt det nationella åtgärdsprogrammet för motion bland äldre är viktiga och efterlängtade framsteg. När äldreomsorgslagen godkändes i riksdagen, krävde vi att regeringen följer och utvärderar hur målsättningarna som lagen ställer efterföljs och vad dess påverkningar blir. Vi måste försäkra oss om att de uppföljningskriterier som uppställs speciellt innefattar daglig motion för den åldrande befolkningen, rehabilitering i rätt tid samt en vårdattityd med tyngden på rehabilitering. Verksamheten ändras smidigt i önskad riktning genom en välskött uppföljning. Målsättningen är att kommunerna genom äldreomsorgslagen kommer att förbättra sina motionsmöjligheter för äldre.

Speciellt vardagsmotion och motion utomhus är av stor vikt då man vill öka fysisk aktivitet. Ifall gång- och cykelvägarna inte är trygga och tillgängliga till exempel genom tillräcklig belysning, viloplatser och sandning är det helt omöjligt för äldre att promenera ute eller handla till fots. Äldres motion kan även främjas genom att säkerställa att de olika idrottsorganisationerna har handledda och mångsidiga möjligheter för den åldrande befolkningen samt genom att på vårdsidan ta i beaktande vid rehabilitering och förebyggande verksamhet nyttan som fås av motion.

Motion är viktig även för den psykiska hälsan. Motion för med sig glädje och belåtenhet den med vintern mörknande dagen. Jag är säker på att det finns kunskap i Finland att ta bevara på möjligheterna som fysisk aktivitet medför samt vilja och sisu att främja och upprätthålla sin egen hälsa. Detta krävs nu för att Finland behåller sitt välmående även i framtiden.

Leena Harkimo
Ordförande för Statens idrottsråd
Riksdagsledamot (saml.)

Sari Sarkomaa
Ordförande för kommun- och hälsovårdsdelegationen
Riksdagsledamot (saml.)

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan päivähoidon ja varhaiskasvatuksen nykytilasta sekä muutostarpeista.

Keskustelutilaisuus järjestetään eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) tiistaina 5.11.2013 klo 17.00 alkaen.

Tilaisuuden puheenjohtajina toimivat kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Raija Vahasalo.

Tervetuloa mukaan!

Ohjelma:

Kahvitarjoilu

Klo 17.00 keskustelua alustavat asiantuntijat:

· Varhaiskasvatusviraston johtaja Satu Järvenkallas, Helsingin kaupunki
· Erityisasiantuntija, Jarkko Lahtinen, Kuntaliitto
· Opetusneuvos Arja-Sisko Holappa, Opetushallitus

Keskustelua

Tilaisuus päättyy noin klo 19.00

Elävä Helsinki, lokakuu 2013

Pitkät jonot terveysasemille ja sote-uudistuksen takkuaminen innoittivat katselemaan, josko naapurista löytyisi esimerkkiä terveydenhuoltomme uudistamiseen. Kävimme johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa Ruotsin perusterveydenhuollon uudistukseen keväällä 2012.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt, joiden tavoitteena on siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti.

Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina. Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä kuten terveysasemia on syntynyt runsaasti.

Ruotsin raha seuraa potilasta malli vakuutti. Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä.

Ero on suuri Suomeen verrattuna. Meillä perusterveydenhuollon kehittäminen on jumittunut jatkuviin erilaisiin hankkeisiin. Terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes väestöstä odottaa vähintään viisi viikkoa. Pitkät odotusajat terveysasemille ovat ikävä kyllä tuttuja myös meille helsinkiläisille. Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa.

Ehdotimmekin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Vastaava mallia on ehdottanut myös Terveyden - ja hyvinvoinninlaitos omilla muokkauksillaan. Raha seuraa potilasta - malli on saanut tukea myös monilta muilta tahoilta.

On tunnistettava vakava tosiasia, että työn alla oleva sote-uudistus alkaa vaikuttaa aikaisintaan vuonna 2017. Ja nähtävä se, että se ei yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseen, ei vaikka sen valuvikoja varmasti vielä monin tavoin korjataan. Raha seuraa potilasta - mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on sovittava pian työnsä aloittavan terveydenhuollon rahoitusta selvittävän laaja-alaisen työryhmän toimeksiantoon. Sote- kiistelyn sijaan on etsittävä ratkaisuja ja kansallinen yhteisymmärrys Suomen mallista.

Sote-uudistus on kokonaisuudessaan toteutettava niin, että erikoissairaanhoidon osalta pääsemme ratkaisuun, joka rakentuu siihen hyvään työhön, jota Hus- alueella on tehty. Vakavasti pohdittava vaihtoehto on rakentaa palvelut Hus- kuntayhtymän ympärille. Suomalaisten hyvän arjen kannalta on olennaista, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta tehdään kuntien kuulemisen jälkeen ripeästi.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta ja terveysjaoston puheenjohtaja

Nykypäivä 18.10.2013

Päivittäinen liikunta on tärkeää meille kaikille ja ikääntyvälle se on elinehto. Fyysisesti aktiivinen toiminta edistää merkittävästi ikääntyvien toimintakykyä, kuten tasapainon säilyttämistä ja loukkaantumisten ennaltaehkäisyä. Liikunta vaikuttaa positiivisesti elämänlaatuun myös muun muassa muistin säilymisen ja kehittämisen sekä hyvän olon tunteen kautta. Lisäksi liikunta tarjoaa sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, mikä on tärkeää iloisen ja mielekkään elämän säilyttämisessä.

Vietimme viime viikolla kansallista vanhusten viikkoa, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota vanhenemiseen, vanhuksiin ja heitä koskeviin asioihin sekä ikäihmisten asemaan yhteiskunnassa. Liikunnan tuomat hyödyt ovat moninaiset, ja kaikkien eri toimijoiden on omassa toiminnassaan ja päätöksissään huomioitava liikunta.

Ikääntyvien fyysisen aktiivisuuden määrä on huolestuttavan alhainen. Tällä hetkellä ainoastaan muutama prosentti eläkeläisistä liikkuu kestävyys- ja lihaskuntosuositusten mukaisesti. Liikunnallisesti aktiivisen ja passiivisen erot ovat merkittävät. Ikääntyvän väestön keskuudessa liikunnan kansantaloudellisesti suurin vaikutus on juuri toimintakyvyn parantamisessa. Silti liikuntaa ei ole määrätietoisesti ja kattavasti otettu, lukuisista tutkimuksista huolimatta, käyttöön terveyden- ja toimintakyvyn kustannustehokkaassa edistämisessä.

Myönteistä kehitystä on toki tapahtunut. Esimerkiksi Voimaa vanhuuteen (VV) – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma sekä Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma ovat tärkeitä ja kaivattuja edistysaskelia. Myös hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa ja arvioi lain tavoitteiden toteutumista ja vaikutusta. Nyt on varmistettava, että erityisesti ikääntyvien päivittäinen liikunta, oikea-aikainen kuntoutus ja kuntouttava työote vanhusten hoivassa sisältyvät laadittaviin seurantakriteereihin. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan. Tavoite on, että vanhuspalvelulaki vauhdittaa kuntia kehittämään ikääntyvien liikuntamahdollisuuksia.

Liikkumattomuuden vähentämisessä on keskeisessä roolissa arkiliikunta ja erityisesti ulkoilu. Vanhusten on täysin mahdotonta asioida kävellen tai käydä ulkoilemassa, elleivät kävely- ja pyöräilyreitit ole turvallisia ja esteettömiä esimerkiksi valaistuksen, levähdyspaikkojen ja hiekoituksen osalta. Ikääntyvien liikuntaa voidaan edistää myös niin järjestöjen perustoiminnassa huolehtimalla, että ohjatut liikuntamahdollisuudet ovat myös ikääntyville riittävän monipuoliset, kuin terveydenhuoltopuolella huomioimalla liikunnan tuomat hyödyt kuntoutuksessa ja ennaltaehkäisevissä toimissa.

Talven ja synkkenevien iltojen myötä korostuu liikunnan merkitys. Liikunta ehkäisee masentuneisuutta tuomalla iloa ja riemua päivään. Uskomme, että Suomesta löytyy osaamista ottaa liikunnan tuomista mahdollisuuksista kaikki teho irti, ja sisua ikääntyvän väestön keskuudessa edistää ja ylläpitää omaa terveyttään. Yhteisen tahtotilan avulla Suomi säilyy hyvinvoivana myös jatkossa.

Leena Harkimo
Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja
Kansanedustaja (kok.)

Sari Sarkomaa
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Kansanedustaja (kok.)

Kaikenikäisten suomalaisten liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä on yhteydessä terveys- ja hyvinvointieroihin.

Vaikka liikuntaa harrastettaisiin melko aktiivisesti vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeista, kouluista, työpaikoista ikäihmisten arkeen asti. Jo päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia, kun työikäisillä aikuisilla vastaava luku on 80 prosenttia. Suomalaisten terveyden ja toimintakyvyn kannalta on huutava tarve fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle.

Lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi vain puolet. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää. Toivoa herättävää on, että tuore kouluterveyskysely osoittaa nuorten liikkumisen lisääntyneen.

Valtiontalouden kestävyysvajetta umpeen kurovaa rakennepakettia valmisteltaessa meillä ei ole varaa ohittaa liikunnan kustannustehokasta vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Eduskunta on vuoden 2012 valtion talousarviomietinnössään painottanut, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja nosti esille erityisesti liikunnan. Mietinnössä muistutimme liikunnan lisäämisen tavoitteesta kaikkien hallinnonalojen toiminnassa.

Kiritän ministereitä kilvan keksimään keinoja saada suomalaiset liikkeelle. On syytä miettiä, miten asioita voi samalla rahalla tehdä eri tavalla. Viisasta on myös kohdentaa sovittujen kehyksien sisällä voimavaroja uudelleen liikuntaa edistäviin toimiin. Nämä ehdotukset on syytä sisällyttää rakennepaketin linjauksiin. Tuoreet valtakunnalliset linjaukset terveyttä edistävään liikuntaan 2020 (STM: julkaisuja 2013: 10) antaa valmisteluun vahvan tuen. Kyse on nyt asenteesta, otetaanko liikunnan merkitys tosissaan.

Työtä on tehtävä joka kunnassa. Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategian kärkitavoitteeksi liikunnan edistämisen. Toimia voi tehdä paljon ilman lisärahaa. Joka kuntaan on luotavissa ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi.Joka työpaikassa voidaan vähentää työpäivän aikaista istumista ja aktivoida liikuntaa harrastamattomia työntekijöitä matalan kynnyksen liikuntaryhmillä. Tutkimukset osoittavat, että työpaikkaliikuntaan sijoitettu panostus tulee 1,5–5,5-kertaisena takaisin.

Terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan määrää on mahdollista lisätä kunta- tai kuntayhtymäkohtaisella liikuntaneuvonnan koulutuksella, jota tuetaan verkkosivuilla ja muulla materiaalilla. Koulupäivien liikunnallistamisen keinot on syytä ottaa joka kouluun. Yksi pidempi välitunti ja oppilaista koulutetut välituntiliikuttajat on toimiva malli. Ja miksi liikunnasta ei voi antaa läksyjä kuten muistakin oppiaineista? Koululiikunnan lisäämisen rinnalla kouluissa ja oppilaitoksessa on fiksua pitää terveysliikuntatuokioita, joissa ei tarvita liikuntavarusteita. Oppilaat voivat olla järjestäjiä ja ideoijia.

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön kokeilu toimii varmasti joka oppilaitoksessa. Siinä opiskelijoille, joilla haasteena on ollut liikkumattomuus, ylipainoisuus tai yksinäisyys yhdistettynä lieviin masennusoireisiin on annettu ns. resepti liikkumaan yhdessä muiden nuorten kanssa. Ammattikorkeakoulujen tulevissa toimilupien kriteereissä voisi olla ehtona, että liikuntapalvelut ovat kunnossa.

Taukojumppa on hyvä itse kullekin, tekee sitten mitä työtä tahansa. Tuttuja tapoja ja rutiineja on vaikea muuttaa, mutta mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Liikunnan lisääminen on asia, jossa jokainen meistä voi tehdä jotain. Talous ja hyvinvointitalkoisiin voi lähteä lisäämällä omaa liikuntaa ja huolehtia oman perheen sekä lähipiirin liikunnasta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Suomen Kuvalehti 16.10.2013

Suomen terveydenhuollon suurimmat ongelmat ovat pitkät hoitojonot terveyskeskuksiin ja terveyserojen kasvu. Suomalaiset joutuvat odottamaan perusterveydenhuollossa lääkärille pääsyä viikkoja, joka kolmas suomalainen jopa yli viisi viikkoa.

Perusterveydenhuollon kehittämisen ja sote-uudistuksen takkuaminen innoittivat katselemaan, josko naapurista löytäisimme esimerkkiä terveydenhuoltomme uudistamiseen.

Viime viikolla Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) esitteli oman mallinsa, jossa oli kokoomuksessa vallalla olevan ajatuksen lailla poimittu Ruotsin mallin parhaita käytäntöjä nykymalliimme. Pidämme mallia mainiona työversiona. Selvää on, että sitä pitää työstää vielä monin tavoin.

THL:n mallissa on hyvää se, että kansalainen voisi vapaasti valita julkisen tai yksityisen palveluntuottajan välillä perusterveydenhuollossa ja palveluntuottajat olisivat yhdenvertaisia aivan kuten Ruotsissa.

Mallin tärkeitä ja edellisten lisäksi kannatettavia osia ovat järjestäjätahon vahvistamistavoite ja ammattilaisten työjaon parantaminen terveydenhuollon tuotannossa. Terveydenhuollon eri ammattilaisten osaaminen on olennaista saada parhaaseen käyttöön. Hyviä esimerkkejä ovat fysioterapeuttien suoravastaanotot.

Niin Ruotsin kuin THL:n mallikaan eivät ole sellaisenaan siirrettävissä käytäntöön. Erityisesti rahoitusasiat vaativat jatkotyöstämistä. Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista työterveyshuoltoa eikä sairausvakuutuskorvausjärjestelmää yksityisestä hoidosta.

Työterveyshuolto on toimiva osa terveydenhuoltoamme. Sen laatua on hyvä kehittää, mutta jättäisimme työterveyshuollon ”raha seuraa potilasta” -mallin ulkopuolelle. Kun kehitämme järjestelmää, on syytä kuitenkin arvioida koko terveydenhuollon kokonaisuutta.

Sairausvakuutuskorvaukset ovat tuoneet terveydenhuoltoomme kustannustehokkuutta ja valinnanvapautta. Korvaukset kannustavat ihmisiä osallistumaan terveydenhuollon rahoitukseen.

Sairausvakuutuskorvauksen säilyttäminen on tärkeää siksi, sillä sitä maksetaan muistakin kuin perusterveydenhuollon palveluista. Esimerkiksi eniten korvauksia maksetaan gynekologikäynneistä. Kokonaisuutta arvioitaessa on mietittävä, mitä sairausvakuutuskorvauksen piirissä jatkossa olisi.

Ruotsin mallin mukainen rahoitusmalli ei korjaisi sellaisenaan sitä, että toinen taho maksaa sairausvakuutuskorvauksen ja toinen hoidon, esimerkiksi erikoissairaanhoidon leikkauksissa. Rahoituksen osalta olisi lisäksi ratkaistava, millaisia asiakasmaksuja uudessa mallissa on.

Pohdittavaa siis löytyy ja osaoptimoinnin mahdollisuudet on perattava.

”Raha seuraa potilasta” -mallin käyttöönotto edellyttää, että valtakunnan tasolla määritellään ne perusterveydenhuollon palvelut, jotka malliin sisällytetään. Palveluita voisivat tuottaa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori ja joista ne saisivat samoin perustein korvauksen. Ja valinta olisi aina potilaan.

Suunterveydenhuolto on tärkeä osa perusterveydenhuoltoa ja sen tilanne on myös arvioitava samoilla periaatteilla.

Ruotsin ja Suomen järjestelmissä on paljon eroja ja siksi suoraa vertailua ei voi tehdä. Olemme ehdottaneet, että pian työnsä aloittava laaja-alainen terveydenhuollon rahoitusryhmä ottaisi Ruotsin raha seuraa potilasta -mallin työstämisen Suomen perusterveydenhuoltoon sopivaksi agendalleen. Tästä on saatava tarkat kirjaukset työryhmän toimeksiantoon.

Suomen ”raha seuraa potilasta” -mallia voisi pilotoida perusterveydenhuollossa ensin esimerkiksi metropolialueella ja muuallakin, missä halukkuutta löytyy. Tavoitteena tulee kuitenkin olla mallin vakinaistaminen koko maahan, mihin Ruotsissakin onnistuneen kokeilun pohjalta päädyttiin.

Meillä ei ole varaa heittää ”raha seuraa potilasta” -mallia roskiin. Terveysasemien jonoissa odottaville, kuten eläkeläisille, lapsiperheille ja työttömille ei ole olennaisinta kuka palvelut tuottaa vaan se, että hoitoa ja apua saa tasa-arvoisesti ja oikea-aikaisesti.

Sari Sarkomaa ja Lenita Toivakka
Kirjoittajat ovat kokoomuksen kansanedustajia.