fbpx Siirry sisältöön

12.1.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/01/12/mieluummin-rakkaus-kuin-pakkoavioliitto/

Nykyinen hallitus on edelläkävijä siinä, että ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolla tunnustetaan pääkaupunkiseudun merkitys koko maan hyvinvoinnille. Vaalikaudella on tehty ja käynnistetty monia toimia metropolialueen erityiskysymysten ratkaisemiseksi.

Metropolipolitiikan jatkaminen ja vahvistaminen on kirjattava seuraavankin hallituksen ohjelmaan. Alue, joka kattaa Suomen väestöstä neljänneksen ja bruttokansantuotteesta kolmanneksen ansaitsee erityistoimia. Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa uudesta liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun Pääkaupunkiseutu menestyy, hyötyy siitä koko Suomi. 

Onnistunut metropolipolitiikka edellyttää valtiovallalta vaikuttavia toimenpiteitä ja alueen kunnilta kykyä löytää nykyistä tehokkaammat rakenteet ja yhteistyön tavat. Nykymenolla ja -rakenteilla emme voi jatkaa, vaan me tarvitsemme ripeitä uudistuksia.  Lähtökohtana on oltava byrokratian ja päällekkäisen hallinnon vähentäminen.  Nykyinen yhteistyön viidakko ei ole enää kunnolla kenenkään hallussa. Metropolialueen perusta on oltava vahvoissa peruskunnissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä. 

Lisähallintotasojen havittelijat ovat täysin hakoteillä. Pääkaupunkiseudun ihmiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa, veroja, eivätkä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuuksia.

Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ilmastonmuutokseen.  

Aalto-yliopisto on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden ja kuntien rajat ovat ylitettävissä. Yhteistyö ja yhteenliittyminen synnyttävät lisäarvoa joka suurempi kuin sen osien summa.

En pidä kuntien pakkoavioliittoja suotavana, mutta järki-, ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja toivon. Kun kuntien yhteenliittymisen hyödyt saadaan esille, niin silloin varmasti järki voittaa ja rakkauskin syttyy. Helsingin ja Vantaan yhdistymisen vaikutuksien selvittäminen on mahdollisuus sytyttää rakkaus.  Helsingin ja Vantaan kaupunginvaltuustot kokoontuvat päättämään yhdistymisselvityksen käynnistämisestä 31. tammikuuta Se on mahdollisuus, jota meillä ei ole varaa jättää käyttämättä. Myös Espoo ja Kauniainen ovat lämpimästi tervetulleita mukaan.

8.1.2011 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57401-saurin-otettava-itse-oppia-ja-lopettava-kaupunkilaisten-moittiminen 

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Saurin (vihr.) puheenvuoro tuoreimmassa Vihreässä Langassa hämmästytti. Sauri keskittyy moittimaan helsinkiläisten väärin parkkeeraamista, ikään kuin se olisi pääsyy kompuroiviin lumitöihin. Lumitöiden arvostelijat ovat Saurin mukaan jälkiviisaita. Sen sijaan, että Sauri olisi pahoillaan lumitöiden tehottomuudesta ja sen aiheuttamasta harmista asukkaille sekä yrittäjille, sättii hän helsinkiläisiä. Puutteet lumitöissä runsaslumisena talvena vielä ymmärtäisi mutta se, että kaiken päälle moititaan, sitä on jo vaikeampi niellä.

Saurin tulee itse ottaa oppia ja myöntää, että kaupunki ei lumitöissään ole ollut ajan tasalla. Monella kadulla ihan kantakaupungin liepeillä ei auroja ollut käynyt jouluun mennessä, vaikka itsenäisyyspäivän lumimyräkästä asti lunta oli tullut useana päivänä. Kaupunkilaisilla on ollut ja on kaikki syy olettaa, että lumityöt hoidetaan kohtuudella.  Moittimisen sijaan kaupunkilaiset odottavat, että lumikaaoksesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja tekee parhaansa kaupunkilaisten arjen sujuvuudesta ja kaupungin turvallisuudesta. Korkeita veroja maksavien helsinkiläisillä on lupa odottaa palveluasennetta myös kaupunginjohdolta.

Mediaa seuratessa saattaa saada jopa sen kuvan, että Sauri näyttääkin käyvän ennemmin sanasotaa kuin lumisotaa. Kaupunkilaisia se ei auta. Apulaiskaupunginjohtaja Saurin on nyt tehtävä kaikkensa, että lumesta huolimatta Helsingissä liikenne sujuu, ihmiset pääsevät töihinsä ja pelastusajoneuvot perille. Helsingin on löydettävä keinot, että runsaasta lumesta huolimatta myös keskustassa pääsee kulkemaan ja parkkeeraamaan niin henkilöautot, bussit kuin ratikatkin. Kun lumet on ajallaan poistettu, niin silloin autot mahtuvat parkkiin ilman, että ovat muun liikenteen tiellä. On hyvä katsella muiden lumitöihin tottuneiden maiden käytäntöjä, josko sieltä olisi opittavaa. Myös yhteistyössä kaupungin ja taloyhtiöiden sekä muiden toimijoiden kanssa on varmasti parannettavaa. Moitteet tehottomista lumitöistä eivät ole olleet aivan turhia eivätkä jälkiviisastelua, kuten Sauri väittää.

Monia ja myös minua ovat ihmetyttäneet Saurin puheenvuorot, joissa hän on hämmästellyt toistamiseen tullutta runsaslumista talvea. Ilmastomuutos, jos mikä on arvaamaton ja sään ääri-ilmiöt todennäköisiä. Ilmastomuutos ei tarkoita sitä, että Helsinki olisi jatkossa lumeton. Päinvastoin lumiset talvet voivat hyvin olla jokavuotista todellisuutta ja siksi on erityisen tärkeää löytää kustannustehokkaimmat keinot kaupunkimme lumitöihin.

7.1.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/01/07/valttaako-vr-matkustajapaon/

Olen aina ollut raideliikenteen ystävä. Lapsuudessani me menimme Helsingistä junalla mökille. Lapsiemme synnyttyä asuimme pitkään Etelä-Haagassa juna-aseman vieressä. Toimin useita vuosia kokoomuksen puoluejohdossa. Varapuheenjohtajan päätehtävä on kiertää kenttää ja Suomen rautatiet tulivat viikonloppuisten maakuntamatkojen aikana tutuksi. En aja autolla, jos ei ole pakko. Junalla tai ratikalla menen aina, jos mahdollista. Junissa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Junassa voi tehdä työtä, lukea ja levätä. Mieleeni ei tule yhtään ikävää kokemusta tai muistoa junista ellei sitten lasketa mukaan viimetalvista Lapin matkaa.

Tarkoituksemme oli lähteä yöjunalla Rovaniemelle. Juna lähtikin mutta lähes seitsemän tuntia myöhässä. Se, että juna oli runsaan lumen ja pakkasen takia myöhässä ei ole ihme. Monessa maassa samassa kelissä eivät junat välttämättä kulje olenkaan. Sen sijaan se, että odotimme tunteja ilman, että kukaan VR:ltä puhua pukahti, oli käsittämätöntä. Lähtöaika siirtyi näyttötauluissa aina kymmenisen minuuttia eteenpäin tasaisin välein.

Tunteja kului ja me odotimme. Eväät loppuivat ja lapset laitettiin lattialle nukkumaan. Kukaan lipunmyynnissä olevista ei kysyttäessäkään osannut sanoa mitään tilanteesta eikä nimetä ketään keneen voisi ottaa yhteyttä. Lippuluukut lyötiin yhdeksältä kiinni ja vartijat tulivat ajamaan tupaten täynnä olevasta lämpimästä tilasta ihmiset ulos jääkylmään asemahalliin, joka sekin oli täynnä värjötteleviä ihmisiä. Sielläkin lapsia ja koiria nukkui pulkissa ja matkalaukkujen päällä. Peitoksi oli kaivettu kaikki mahdollinen, mitä laukuista löytyi. Saimme tehdä urakalla työtä, puhua ja anella vartioilta, että saimme jäädä lämpimään odottelemaan. Olimme onnekkaita. Kuulemma ainakin Tikkurilassa oli perheet häädetty pakkaseen.

Kuulutuksia tilanteesta alkoi tulla vasta monen tunnin odotuksen jälkeen. Kuulutuksissa toistettiin yhtä asiaa: junat ovat huoltoraiteella ja niitä sulatetaan. Sekin tieto oli tervetullut pitkän hiljaisuuden jälkeen. Kun juna tuli aamuyöllä lähtöraiteelle, silloinkaan ei kuulutettu. Ainoastaan tieto junasta ilmestyi näyttötaululle. Perheet syöksyivät pakokauhulla tavaroita keräten junaan, joka ei sitten asemalla kauaa enää odottanut. Me onneksi ehdimme mukaan.

Vieläkin ihmettelen, miten asiakkaiden informointi voi olla näin epäonnistunutta ja puutteellista. Ja kaikkien eniten ihmettelen sitä, että eikö vastaavanlaisiin tilanteisiin ole VR:llä varauduttu. Vaikka junat eivät kulje tai ovat myöhässä, niin ihmisiä ei saa ajaa pakkaseen ja kuulutusten on toimittava. 

Odotan mielenkiinnolla liikenneministerin tuoreimman VR – yhtymältä ja Liikennevirastolta pyytämän selvityspyynnön vastausta. On välttämätöntä kuulla, mitä viime talven vaikeuksista on otettu opiksi ja mitä ei. Selvä on, että myös liikenneministeriön ja meidän eduskuntaryhmissä on mietittävä, miten asiat voisi tehdä paremmin.

Lumiset talvet voivat hyvin olla jokavuotista todellisuutta. Ilmastomuutos on arvaamaton ja sään ääri-ilmiöt voivat olla arkipäivää. VR:n ja Liikenneviraston on kirittävä toimia, että junat kulkevat myös talvella ja pääosin ajoissa. Kuulutukset on saatava toimimaan.

Lomamatkan alun vaikeudet varmastikin haihtui suurelta osalta, kun juna kuitenkin pääsi matkaan. Työmatkaajien näkökulmasta jatkuvat myöhästymiset ovat sen sijaan paljon vaikeampi niellä.  

Junalla töihin menijät joutuvat jatkuvasti selittelemään työantajille tai asiakkailleen myöhästymisiään, jotka harmin lisäksi tulevat monin tavoin kalliiksi. Aamumyöhästyminen tietää monelle mönkään mennyttä työpäivää, kokouksen peruuntumisia, ylitöitä ja muita ikävyyksiä. VR on päättänyt tilastoida junien myöhästymisen aiempaa perusteellisemmin. Se on hyvä uutinen ja alku. Olennaista on, että tiedot ovat myös julkisia ja että toistuvista myöhästelyistä päästään. Sitä VR ei ole ainakaan vielä luvannut.

Suuri huoli on siitä, että ihmiset vaihtavat junan henkilöautoon. Onko edessä junankäyttäjien joukkopako? Tämä olisi suuri askel taaksepäin. Tavoite kun on päinvastoin saada liikennettä ja etenkin työmatkaliikennettä nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja varsinkin raiteille. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä.

Valtiotaloudessa on varma vyön kiristys edessä. Tämä tarkoittaa sitä, että asioita on laitettava entistä rohkeammin ja viisaammin tärkeysjärjestykseen. Liikenneministeriön rahoissa tämän täytyy näkyä raideliikennehankkeiden suosimisena ja siinä, että Pisara-rata saadaan liikkeelle. Pisara-rata on varmasti suuri helpotus Metropolialueen asukkaiden arjelle mutta myös kaukoliikenteen sujumiselle.

7.1.2011 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57285-lapsille-kannattaa-lukea

Suomalaiset koululaiset pärjäsivät tuttuun tapaan erinomaisesti uusimmassa Pisa-tutkimuksessa. Luku-taidossa suomalaisoppilaiden keskiarvo oli kolmanneksi paras Shanghain sekä Korean jälkeen. Hälyttävää sen sijaan oli, että vuonna 2000 lukutaitotutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Nämä tulokset on otettava vakavasti varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen kehittämisessä sekä koulujen toiminnassa. Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä myös joka kodissa. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat.

Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen.

Lukeminen on hyvä aloittaa ennen kuin lapsi alkaa puhua. Kuunteleminen on tärkeä osa kielen oppimista. Kun lapsi alkaa lukea itse, on vanhempien hyvä tutustua hänen lukemisiinsa ja keskustella niistä lapsen kansa. Vaikka lapsi osaa jo itse lukea, on tärkeää, että hänelle luetaan vähän vaikeampia tekstejä, joita lapsi ei itse hallitse. Tämä lisää lapsen sanavarastoa ja kykyä ymmärtää. Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan.

Lukuharrastuksen virittäjänä ja ylläpitäjänä on vanhempien lisäksi kirjastolla tärkeä rooli. Varsinkin lähikirjastoilla on merkittävä vaikutus lasten ja perheiden lukemiseen. Kuntatalouden tilasta huolimatta on viisasta huolehtia, että kirjat ja kirjastopalvelut ovat jatkossakin saatavilla läheltä ilman pitkää matkustamista. On tärkeä muistaa, että kattava kirjastoverkosto on ollut ja on tulevaisuudessakin hyvän lukutaitomme kivijalka.

On mukava tapa varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Iltasatu on monelle aikuiselle ja myös minulle päivän parhaita hetkiä. Kotona ollessani rauhoitan lastennukkumaanmenoajan puheluilta ja tietokoneelta sekä kaikelta työnteolta. Iltasaturauha on tärkeä isommillekin lapsille ja siitä ei tingitä. Silloin äidillä tai isällä on aikaa lukea, pitää sylissä ja jutella.

Kaupunginvaltuuston kyselytunti 2.3.2011  

Suomalaisen viittomakielen käyttäjiä on arviolta noin 14 000, joista noin 5000 on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttäviä kuuroja. Viittomakieli kuuluu Suomessa kymmenen suurimman äidinkielen joukkoon. Jokapäiväisessä elämässä oman äidinkielen käyttö on itsestäänselvyys suurelle osalle suomalaisia, mutta viittomakielisten mahdollisuus asioida ja osallistua omalla äidinkielellään on rajallinen. Ilman omaa kieltä ja kulttuuria kukaan meistä ei voi hyvin. Vierailin Kuurojen Liiton tilaisuudessa, jossa nostettiin esille kysymys, voisiko Helsingissä olla vanhusten palvelukeskus tai paikka, joka palvelisi erityisesti viittomakielisiä kotona asuvia ikäihmisiä. Samassa yhteydessä nousi huoli niistä viittomakielisistä vanhuksista jotka ovat Helsingissä laitoshoidossa, eivätkä voi kommunikoida omalla kielellään, ja jotka tapaavat hyvin harvoin, jos koskaan, viittomakielisiä kanssaihmisiä.

Kysyn, miten Helsingissä on järjestetty viittomakielisten vanhustenhuolto ja ikäihmisten mahdollisuus kommunikoida ja saada palveluja omalla kielellään?

Sari Sarkomaa
Helsingissä 21.2.2011

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Hyvä vastaanottaja,

Vaalikausi lähenee loppuaan, mutta eduskuntatyössä on vielä paljon tehtävää jäljellä. Eduskunta jää vaalitauolle vasta maaliskuun puolessa välissä. Puolueet ovat julkistaneet kukin vuorollaan talouslinjojaan. Keskusta ja SDP julkistivat talouslinjansa viime viikolla. Kokoomus on kolmesta suuresta ainoa puolue, joka lupaa parantaa palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa ensi vaalikaudella. Kokoomus on ainoa puolue, joka parantaisi yrittäjien kannustimia. Meidän veromallimme on ainoa, joka tarjoaa keinot työllisyyden ja uuden kasvun luomiseen.

Keskituloiset ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisen selkäranka. Tavallisen palkansaajan työn tekemisen kannattaminen on elintärkeä kysymys, eikä keskituloisten palkansaajien eikä eläkeläisten kovia veronkiristyksiä pidä missään nimessä hyväksyä.

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:

1. Keskusta käänsi selkänsä kaupunkilaisille
2. Kokoomus ei kannata tasaveroa
3. Viisas työnantaja tekee hyvästä työelämästä ja perheystävällisyydestä kilpailuvaltin 
4. Valtuustoterveiset - Helsinkiin tarvitaan lisää päiväkotipaikkoja!
5. Vaalitalkooterveiset - Vielä kerran kirpputorille lauantaina 12.3! 

6. Tervetuloa tapaamaan - ota ystäväsi mukaan!
- Vierivät kivet eivät sammaloidu - hyvinvointia liikunnasta kaikenikäisille! Ma 28.2 klo 14, Kansalaisinfossa, Arkadiankatu 3.
- Päivähoito ja perheiden hyvä arki -keskustelutilaisuus pe 4.3 klo 16 Kansalaisinfossa
- Munkinseudun Kokoomuksen laskiaistapahtuma Seurasaaressa su 6.3. klo 12
- Kokoomuksen Toivo-risteily 12.–13.3.2011
 
7. Käy kurkkaamassa Kauppalehden blogiani http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/ ja kommentoi!

 

Lehdistötiedote
26.02.2011

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa hämmästelee SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen veropuheita. Demarit ovat kovaan ääneen toitottaneet, että veronalennuksiin ei ole varaa ja ovat jopa väläytelleet lapsilisän poistamista jo vähän paremmin tienaavilta perheiltä. Nyt he ehdottavat lapsivähennyksen palauttamista verotukseen eli veronkevennystä. Vielä kummallisempi oli Urpilaisen perustelu: ”lapsilisien korottaminen on vaikeaa, joten lapsiperheitä voitaisiin tukea verovähennyksillä”. Tosiasia on, että niin lapsilisien korotus kuin verovähennysten lisääminenkin vievät valtion verotuloja. Molempien totuttaminen on poliittisesta tahdosta kiinni. Kyse on arvovalinnoista. Seuraavallakin hallituksella on oltava rohkeutta huolehtia perheiden ostovoimasta ja tehdä toimenpiteitä lasten sekä perheiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Lapsivähennys on sinänsä hyvä keskustelunavaus. Suomalaisen lapsiperheen nettotulot ovat verotuksen ja lapsilisien jälkeen monesti pienemmät kuin samapalkkaisen perheen muualla Euroopassa, koska Suomen verotuksessa ei huomioida vanhempien hoito- ja elatusvastuuta lapsistaan. Kun seuraava hallituksen ohjelmasta neuvotellaan ja verouudistuksesta sovitaan, on hyvä arvioida olisiko lapsivähennyksestä modernin perhepolitiikan välineeksi. On järkevä arvioida olisiko verovähennyksestä toimivaksi keinoksi purkaa lapsiperheiden kannustinongelmia tai tukea yksinhuoltajia. Myös yhteishuoltajuudessa etävanhemman tukeminen vaatii uusia innovaatioita. Tavallisen perheen arjen kannalta on kuitenkin kaikkein olennaisinta, että omalla palkalla on mahdollista tulla toimeen. Tämä edellyttää sitä, ettei keskituloisten perheiden työn verotusta ensi vaalikaudellaan kiristetä. Kokoomus on tähän sitoutunut. SDP:n linja on sen sijaan monin tavoin epäselvä?

Lapsissa on tulevaisuus ja siksi seuraavan hallituksen erityisenä painopisteenä on oltava lapset ja perheet. Urpilaiselle on todettava, että lapsivähennys ei ole välttämättä se keino, joka tehokkaimmin auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia perheitä. Sinivihreä hallitus on tehnyt hyvää työtä sitoessaan etuuksia, kuten lapsilisät indeksiin ja nostaessaan minipäivärahat työttömyysturvan tasolle. Nämä ovat olleet täsmälääkkeitä kaikkien vaikeammassa asemassa oleville perheille.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Hyvä vastaanottaja, 

Vuosi on vaihtunut ja eduskuntatyö on täydessä vauhdissa. Eduskunnan käsittelyssä on paljon lakiesityksiä, mikä on hyvä merkki siitä, että hallitus ja eduskunta tekevät täydellä teholla työtä eivätkä lepää laakereillaan vaalien lähestyessä. Parasta vaalityötä on hyvin tehty työ eduskunnassa.

Iso työponnistus on ollut Kokoomuksen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamistyöryhmän työ joka on saatettu päätökseen. Työryhmä julkaisi viime viikonloppuna loppuraporttinsa, joka löytyy internetistä, osoitteesta http://www.kokoomus.fi/ajankohtaista/?x17780=3610270. Työryhmän puheenjohtajana toimi puheenjohtaja Jyrki Katainen ja minä toimin varapuheenjohtajana.

Raportti sisältää Kokoomuksen linjaukset hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi ja se sisältää myös pitkään odotetut Kokoomuksen verolinjaukset. Tuoreen esityksemme pääviesti on, että haluamme jatkaa ekologista verouudistusta, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen. Pienyrittäjille elintärkeää listaamattomien yritysten osinkoverotusta ei ole tarkoitus kiristää. Yrittäjyyden kannustimien pitää olla sellaisia, että ne kannustavat ja palkitsevat kaiken kokoisia yrityksiä. Esitys eroaa monessa Hetemäen työryhmän kannoista. Emme hyväksy Hetemäen esittämiä veronkiristyksiä eläkkeensaajille. Emmekä myöskään allekirjoita mittavia pakkokorotuksia kiinteistöveroon. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla mahdollisuus asua ja elää kotikaupungissaan. 

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita: 

1. Terveisiä tilaisuuksista
- Vierailu Kontulan vanhustenkeskuksessa
- Kiitos Tammikahveista ja lahjoituksista kirpputorimyyntiin�
2. Opettajalla oltava aikaa oppilaalle - ryhmäkoot pienenevät!
3. Lumi- ja sanasotaa
4. Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta aloittaa keskustelun hyvästä työelämästä
 

10.01.2011 Kaupunkisanomat 

Suomalaiset koululaiset pärjäsivät tuttuun tapaan erinomaisesti uusimmassa Pisa-tutkimuksessa.  Lukutaidossa suomalaisoppilaiden keskiarvo oli kolmanneksi paras Shanghain sekä Korean jälkeen. Hälyttävää sen sijaan oli, että vuoteen 2000 verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Nämä tulokset on otettava vakavasti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämisessä. Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä myös joka kodissa.

Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen.

Lukeminen on hyvä aloittaa ennen kuin lapsi alkaa puhua. Kuunteleminen on tärkeä osa kielen oppimista. Kun lapsi alkaa lukea itse, on vanhempien hyvä tutustua hänen lukemisiinsa ja keskustella niistä lapsen kansa. Vaikka lapsi osaa jo itse lukea, on tärkeää, että hänelle luetaan vähän vaikeampia tekstejä, joita lapsi ei itse hallitse. Tämä lisää lapsen sanavarastoa ja kykyä ymmärtää. Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan.

Sujuva, monipuolinen lukutaito ja luetun ymmärtäminen ovat yhä merkittävämpiä arjen taitoja. On tärkeää, että jokaiselle koululaiselle on sellainen lukemisen ja kirjoittamisen taito, että hän pystyy toimimaan tulevaisuuden kansalaisena, valitsemaan ja arvioimaan tietoa. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

On mukava tapa varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Iltasatu on monelle aikuiselle ja myös minulle päivän parhaita hetkiä. Kotona ollessani rauhoitan lastennukkumaanmenoajan puheluilta ja tietokoneelta sekä kaikelta työnteolta. Iltasaturauha on tärkeä isommillekin lapsille ja siitä ei tingitä. Silloin äidillä tai isällä on aikaa lukea, pitää sylissä ja jutella.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja

06.01.2011 Lauttasaari-lehti

Tuhannet lapset kohtaavat vuosittain Suomessa vanhempiensa parisuhteen päättymisen ja erilleen muuton. Se on yhteiskunnassamme iso asia, joka vaatii meiltä eri tahoilla toimivilta aikuisilta enemmän huomiota. Osallistuin joulukuussa Suomen Erofoorumiin, jossa oli mukana monia tahoja kuten lapsiasiavaltuutettu, Lastensuojelun Keskusliitto ja Väestöliitto, eri ministeriöiden edustajia, meitä päättäjiä sekä vanhempia. Tilaisuuden tarkoitus oli yhdessä sopia tavoitteet eroperheiden arjen tukemiseksi ja yhdistää voimavarat asioiden edistämiseksi. 

Eroamisen tavalla on suurempi vaikutus kuin itse erolla siihen, miten lapsi eron kokee ja miten se häneen vaikuttaa. Kaikilla eroavilla vanhemmilla tulee olla mahdollisuus halutessaan saada tukea ja neuvontaa, siten että he voivat jatkaa vanhempina ja toimia lapsen parhaaksi. Tukea tarvittaisiin ensisijaisesti lapsen hyvinvoinnin ja hänelle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuuden turvaamiseen.

On selvää, että vanhemmuus ei pääty, vaikka parisuhde päättyisi. Suomessa tarvitaan enemmän tukea parisuhteen kestävyyden, mutta myös erotilanteen tukemiseksi. Eropalveluiden kehittämisen tavoitteena on lapselle erosta aiheutuvien haittojen minimoiminen sekä etenkin pitkien huoltoriitakierteiden ehkäiseminen ja katkaiseminen.

Vaikeiden huoltoriitakierteiden katkaisuun ei ole vielä riittävästi keinoja. Ehkäisevän palvelun, tehostetun sosiaalityön ja sovittelun ohella tarvitaan myös uusia oikeudellisia keinoja katkaista pitkittyneitä oikeusprosesseja.

Vaikka apua olisi, ei tieto palveluista välttämättä kulje niitä tarvitsevalle. Pääkaupunkiseudun Neuvokeskuksesta (www.neuvokeskus.fi) eroperheen vanhemmat, lapset, nuoret ja perheen läheiset sekä uusperheelliset löytävät tukea ja tietoa keskitetysti yhdestä paikasta.

Moni asia on muuttunut maailmassa, mutta se mikä ei muutu, on, että lapset tarvitsevat aikuisten aikaa kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen. Lasten tulisi voida kokea, että vanhempiensa erosta huolimatta heillä on hyvät suhteet molempiin vanhempiin. Paitsi vanhemmat myös muut lapsen elämässä merkitykselliset ihmiset voivat olla osaltaan kantamassa vastuuta lapsesta. Isien ja äitien oikeudet on oltava yhtäläiset ja siksi isyyslain uudistamista on myös kiirehdittävä. Lapselle tulisi turvata oikeus hänelle tärkeiden ja turvallisten sukulaissuhteiden säilymiseen, kuten suhde isovanhempiin. Erofoorumin keskeinen tavoite on, että meillä jokaisella on oltava perhetilanteesta riippumatta mahdollisuudet hyvään lapsuuteen, vanhemmuuteen ja arkeen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Kolmen lapsen äiti

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram