Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 14.4.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa on ilahtunut Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin tuoreesta ja poikkeuksellisesta puheenvuorosta. Puheenvuorossaan Fjäder kirittää hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä tekoihin työelämän tasa-arvon edistämiseksi. Sarkomaa haastaa työmarkkinajärjestöt tasa-arvotalkoisiin myös omassa toiminnassaan ja keskusteluun vaietusta miesylivallasta työelämän omien järjestöjen johtotehtävissä.

Sarkomaa nostaa esille sen vakavan tosiasian, ettei työmarkkinapöydissä juuri naisia näy eikä naisten edustusta voi missään nimessä työmarkkinakeskusjärjestöjen hallituksessa sanoa tasa-arvoiseksi. Juuri työelämän järjestöjen tulisi toimia esimerkkinä ja suunnannäyttäjiä työelämän kehittämisessä.

Niin kauan kun tärkeitä taloudellisia ja tulonjakoa sekä työelämän kehittämistä koskevia päätöksiä tekevät pääasiassa miehet, eivät naiset ole tasa-arvoisessa asemassa. Työmarkkinajärjestöjen on otettava naisten osallistuminen tosissaan myös omassa toiminnassaan.

Eilisessä puheenvuorossaan Fjäder nosti esille keskuskauppakamarin ohjeet molempien sukupuolien 40-prosenttisesta edustuksesta pörssiyritysten hallituksissa. Fjäder kannattaa lakisääteisiä kiintiöitä ellei tasa-arvo etene. Sarkomaa kannustaa myös työmarkkinajärjestöjä noudattamaan keskuskauppakamarin ehdotusta molempien sukupuolien edustuksesta korkeimmissa päätöksentekoelimissä kuten työmarkkinakeskusjärjestöjen hallituksissa. Sarkomaa haastaa työmarkkinajärjestöt kertomaan kantansa siitä, ovatko he tähän jo valmiita ja sisältyykö tämä tavoite heidän tasa-arvo-ohjelmiinsa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 12.4.2012

Eduskuntaan on perustettu lähiruokakerho. Kerhoon ilmoittautui 37 kansanedustajaa. Ruoka on kaikille yhteinen asia, ei puolueeseen sidottu. Kerhon tarkoituksena on järjestää ruokaan liittyviä seminaareja, esittää kannanottoja, tarkastella ruokaan liittyvää lainsäädäntöä ja tehdä yhteistyötä ruoka-alan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on saada julkiset ja yksityiset toimijat suosimaan suomalaista ruokaa, lähi- ja luomuruokaa.

Kansanedustajien kautta laitetaan eteenpäin kuntien valtuutettuja varten tehty vetoomus ja aloite lähiruuan käyttämiseksi julkisissa keittiöissä. Lähiruokakerho haluaa myös eri puolueiden vaaliohjelmiin lähiruuan.

Lähiruokakerhon puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Anne Kalmari, kesk. ja varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Sari Sarkomaa, kok. Kerhon työvaliokuntaan tulee jäsen jokaisesta puolueesta.

Lisätiedot:
Kansanedustaja Anne Kalmari 050 512 2084
Kansanedustaja Sari Sarkomaa 050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 7.4.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa pahoittelee sitä, että hallitus lykkäsi kehysriihessä taas HPV-rokotteen ottamista yleiseen rokotusohjelmaan. On vakava tosiasia, että Suomen jälkeenjäänyt rokotusohjelma on omiaan lisäämään terveyseroja ja eriarvoisuutta. Nyt Suomessa rokotteen saavat vain ne nuoret, joiden vanhemmilla on varaa rokotteen ostamiseen ja tietoa rokotteen antamisen tärkeydestä.

Sarkomaa pitää välttämättömänä, että päätös HPV-rokotteen sisällyttämisestä rokoteohjelmaan tehdään viimeistään ensi vuoden talousarviosta päätettäessä. Sarkomaa on jättänyt HPV-rokotepäätöksen viivästymisestä kirjallisen kysymyksen (5.4.)

Papilloomavirusta vastaan annettava ja esimerkiksi lisääntynyttä kohdunkaulasyöpää ennaltaehkäisevä HPV-rokote on käytössä muissa Pohjoismaissa ja useimmissa Länsimaissa, joten Suomi on räikeä poikkeustapaus. Ahvenanmaakin otti rokotteen käyttöön, koska Suomen päätös viipynyt. Useissa maissa keskustellaan poikien liittämisestä rokotusohjelmaan saatujen yhteiskunnallisten hyötyjen ja säästöjen valossa. Suomessa HPV-rokote on ostettavissa apteekista mutta se on kohtuullisen kallis.

”Täysin päinvastaisia toimia tarvittaisiin tilanteessa, jossa osa lapsista voi paremmin kuin koskaan ja osalle terveysongelmat kasaantuvat”, huomauttaa Sarkomaa. ”Rokote on tällä hetkellä käytännössä ennaltaehkäisy vain varakkaille.” Päätös on täysin päinvastainen sille, mitä terveysasiantuntijat toivovat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on suositellut rokotuksia, ja sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä oli samaa mieltä. Myös OECD on vastikään todennut, että Suomen kannattaa pureutua väestön terveyseroihin juuri lapsiin ja nuoriin kohdistuvilla terveyttä edistävillä toimilla.  Myös eduskunta on tämän vuoden budjettimietinnössään HPV-asiaa kirittänyt.

”Ei ole terveyspolitiikallemme kunniaksi ylläpitää tilannetta, jossa osa saa rokotteen ja osa ei. Kohdunkaulan syöpien ja papilloomaviruksen ennaltaehkäisy pitäisi olla jokaisen nuoren kohdalla mahdollista”, sanoo Sarkomaa. Talouden kuntoon laittaminen on välttämätöntä, mutta samalla on huolehdittava siitä, että perusasiat ovat kunnossa ja siitä koko ikäluokan kattavassa ajantasaisessa rokoteohjelmassa on juuri kysymys. Sarkomaa varoittaa lisäämästä säästöpäätöksillä terveyseroja. Päinvastoin koko terveyspolitiikan painopistettä on siirrettävä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen sekä toimiin, joilla edistetään terveyden tasa-arvoa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Blogi 4.4.2012

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan "läheltä piti" -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Viimeksi toissapäivänä jouduimme lukemaan lehdestä järkyttävän uutisen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään suojatiellä auton alle. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia.

Liikenneturvallisuuskysely kertoo ikävän tosiasian. Vastaajista neljännes tunnusti jättävänsä pysähtymättä suojatien eteen, jos jalankulkijoita ei ollut näköpiirissä, vaikka viereisellä samansuuntaisella kaistalla oleva auto olisikin pysähtyneenä.

Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta on enemmän kuin tuttua. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Myös poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovatkin erityisiä riskiryhmiä suojatieonnettomuuksissa.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Lähes 700 ihmistä loukkaantui, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä loukkaantuu suojatieonnettomuudessa.

Liikenneministeri Kyllösen (vas.) on syytä ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asia viivytyksettä työpöydälleen. Ensitöikseen Kyllösen on syytä tarttua Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien hidastaminen suojateiden liepeillä. Kirittääkseni ministeriä jätin hänelle eilen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen toimista suojatieonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi puoltaa myös se seikka, että suojatiellä törttöilyn ja ihmishenkien vaarantamisen ehkäisyssä tehokkainta on asenteen muuttaminen. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Suojatiet turvallisiksi -kampanjan ajankohdaksi sopisi erityisen hyvin syksy ja koulujen alkamisaika.

On olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen. Jo lasten pieni koko tekee liikenteen havainnoinnin haastavaksi lapselle. Siksi autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien tulee osoittaa malttia ja varovaisuutta etenkin suojateiden ja kouluteiden varsilla.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaalta eduskuntaterveiset

Arvoisa vastaanottaja,

Eduskunnan keväästä tulee poikkeuksellinen värikäs ja yllätyksellinen. Vaikka Euroopan taloustilanne on hetken ollut hieman rauhallisempi, on talouden vakauttamisessa edessä vielä pitkä ja kivinen tie. Kotimaan politiikassa vauhti kiihtyy. Varsinkin talouden tasapainottaminen ja meneillään olevat rakenneuudistukset keskusteluttavat ja edellyttävät meiltä kansanedustajilta viisautta löytää kestäviä ratkaisuja. Oman säväyksensä politiikkaan antavat kesän puoluekokoukset ja lähestyvät syksyn kunnallisvaalit.

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:
- Kehysriihen ratkaisuista
- Päivähoidosta ja välikysymyksistä
- Perusopetuksen tuntijakouudistus työn alla
- Valtuustoterveisiä

- Lämpimästi tervetuloa keskustelutilaisuuteen ma 23.4.2012:
Lapset ja nuoret liikkeelle!

Lapsi on luotu liikkumaan ja leikkimään. Tosiasia on, että lasten ja nuorten liikkumattomuus on suurimpia kansanterveysongelmiamme. Koulutiensä aloittavat lapset ovat vuosi vuodelta heikommassa kunnossa. Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Tilanne uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja kertomaan näkemyksiänne siitä, miten saamme yhdessä kannustettua lapset ja nuoret liikkeelle! Järjestän tilaisuuden yhdessä kansanedustaja Leena Harkimon kanssa eduskunnan lisärakennuksen Kansalaisinfossa, ma 23.4 klo 17 - 18.30. Sisäänkäynti Pikkuparlamenttiin osoitteesta Arkadiankatu 3, Mannerheimintien puoleiselta aukiolta.

Tilaisuudessa aiheina
- Liikunta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa / Nuori Suomi ry, päivittäisen liikunnan yksikön johtaja Jukka Karvinen
- Liikunta koulupäivän aikana / Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry (LIITO)
- Urheiluseurojen rooli ja haasteet lasten ja nuorten liikuttajina / Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry:n kehitysjohtaja Sirpa Korkatti
- Liikunta tasapäistävänä vai erilaisia lahjakkuuksia tukevana? / Huippu-urheilun muutosryhmä
- Lasten ja nuorten liikunta Helsingin kaupungin näkökulmasta / Liikuntaviraston liikuntajohtaja Anssi Rauramo

Julkaistu

Tiedote 3.4.2012

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa toivoo, että liikenneministeri Kyllönen (vas.) ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asian viivytyksettä työpöydälleen. Sarkomaa kannattaa Kyllösen julkisuudessa esille nostamaa ajatusta tiukentaa autoilijoiden rangaistuksia suojatiellä kulkevien jalankulkijoiden turvaksi. Sarkomaa jätti tänään kirjallisen kysymyksen suojateiden turvallisuuden parantamisesta.

”Taas eilen luimme lehdestä todella surullinen uutinen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään pakettiauton alle suojatiellä Naantalissa. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Lapsilla ja meillä kaikilla on oikeus liikkua turvallisesti omassa lähiympäristössämme”, sanoo Sarkomaa.

Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Suojatieonnettomuuksissa loukkaantui lähes 700 ihmistä, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä.

Sarkomaa kirittää ministeriä tarttumaan Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat mm. päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien alhaisemmaksi saaminen.

”Kaikki keinot pitäisi saada käyttöön. Olisi hyvä harkita myös kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi etenkin syksyllä taas koulujen alkaessa”, ehdottaa Sarkomaa.

Sarkomaa muistuttaa myös siitä tosiasiasta, että ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ovat suuri riskiryhmä suojatieonnettomuuksissa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Linkki kirjalliseen kysymykseen

Julkaistu

2.4.2012 MunkinSeutu

Viimeisimmän kaupunginvaltuuston kokouksen tärkein asia oli kuntauudistus. Jokainen valtuustoryhmä antoi näkemyksensä pääkaupunkiseudun kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen. Helsingin on määrä antaa asiasta lausunto 13.4. mennessä. Me kokoomuksen valtuutetut kannatimme kuntauudistuksen eteenpäinviemistä ja rakenteiden uudistamista, jotta Helsingin alue olisi tulevaisuudessa entistä parempi paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Valtuuston keskustelun pohjana oli kunnallishallinnon rakenne -työryhmän helmikuussa julkaisema esitys. Pidän tervetulleena työryhmän ehdotusta siitä, että Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo istuisivat samaan pöytään. On viisasta ja välttämätöntä, että nämä kunnat selvittävät, mitä tiiviimpi yhteiselo merkitsisi. Selvitys on syytä tehdä viivytyksettä ja perusteellisesti. Mielestäni pääkaupunkiseudun asukkailla on oikeus tietää, mitä kuntien yhteen liittäminen tai liittämättä jättäminen merkitsee metropolialueella. Ilman selvitystä tämä tieto jää saamatta.

On toivottavaa, että kunnissa ei ensimmäisenä rynnätä sanomaan ehdotonta eitä työryhmän työlle. Sen sijaan tuoreen raportin soisi innostavan luovaan ajatteluun ja aktiiviseen työhön paikallisten ratkaisujen löytämiseksi.

Metropolialueella on mietittävä luovasti ja avoimin mielin sitä, miten alueemme tulevaisuus ja asukkaiden hyvä arki parhaiten yhteisvoimin turvataan. Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, kohtuuhintaiseen asumiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Esimerkiksi Espoolla ja Helsingillä on jo nyt paljon yhteistä, kuten Aalto-yliopisto, joka on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden ja kuntien rajat ovat ylitettävissä. Osaoptimoinnin sijaan on pääkaupunkiseudun kunnat saatava puhaltamaan yhteen hiileen. Etenkin asumisessa, liikenteessä ja maankäytössä on kipeä ja kiireellinen tarve nähdä kokonaisuus.

Päättäjillä on oltava rohkeus aidosti rakentaa vahvempaa metropolialuetta, jonka lähtökohtana on hallinnon paisuttamisen sijaan byrokratian ja päällekkäisen hallinnon vähentäminen. Nykyinen yhteistyön viidakko ei ole enää kunnolla kenenkään hallussa. Metropolialueen perusta on oltava vahvoissa peruskunnissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä ja lähipalveluihin. Me emme tarvitse pääkaupunkiseudulle lisää hallintotasoja, veroja, emmekä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet jokaiselle metropolin asukkaalle.

Metropolialueen kuntaratkaisut ovat tärkeitä alueemme asukkaille, mutta myös jokaiselle suomalaiselle. Aktiivinen ja elinvoimainen metropolimme toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa uudesta liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun pääkaupunkiseutumme menestyy, hyötyy siitä koko Suomi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

1.4.2012 Töölöläisen Munkkiniemi-liite

Koska perheet ovat erilaisia, on myös päivähoidossa oltava erilaisia vaihtoehtoja. Lapsen hoidon järjestelyn kannalta parhaimman vaihtoehdon tietää yleensä perhe itse. Kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, perhepäivähoitoa sekä kotihoitoa tarvitaan. Helsingissä on tällä valtuustokaudella korotettu kokoomuksen vaalilupauksen mukaisesti kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisää. Helsinki-lisän kehittämistä on viisasta jatkaa niin perheiden kuin Helsingin palveluiden kehittämisen kannalta.

Hallitus ei esitä talouden tasapainottamistoimissaan kotihoidontuen leikkausta, vaikka varsin moni sen väitti niin tekevän. Helsingissä kotihoidontuen leikkaus olisi ollut iso kustannus, johon ei olisi yksinkertaisesti ollut varaa. Pahimmassa tapauksessa kyse olisi voinut olla kymmenien uusien päiväkotien ja satojen työntekijöiden lisätarpeesta sekä perheiden valinnanvapauden leikkaamisesta.

Jo nykyinen päivähoidon tilanne on haastava. Helsingissä lapsien lukumäärän kasvun on arvioitu jatkuvan myös tulevina vuosina. Aikavälillä 2011 - 2021 ennustetaan 1-6-vuotiaiden lasten määrän lisääntyvän 6400 lapsella. Vaikka päivähoidon tarve kasvaa, on Helsingissä myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen.

Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista. Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät kohtuuttomiksi. Täynnä olevat päiväkodit ovat kaikkien ja varsinkin lapsien hyvinvoinnin kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Nostin päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat esille kaupunginvaltuustossa käymässämme Helsingin ensi vuoden budjettia koskevassa keskustelussa. On aivan välttämätöntä, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia. Myös leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien uusien tilojen rakentamisesta on huolehdittava. Leikkipuistoilla on tärkeä rooli perheiden arjessa, ja ne ovat tärkeä osa Helsingin palvelutuotantoa kaikilla alueilla.

Siirretyt investointivelvoitteet vyöryvät tulevina vuosina voimalla ellei tilannetta oteta ajoissa haltuun. Helsingin on saatava kustannusten kasvu kuriin kestävällä tavalla, mutta se ei onnistu tinkimällä lakisääteisistä peruspalveluista eikä sulkemalla silmiä syntyvyyden kasvulta. Lapsiystävällinen Helsinki on ikääntyvälle pääkaupungille viisas investointi. Varsinkin kun tiedämme, että lähikunnat houkuttelevat veronmaksajia kohtuullisimmilla asumiskustannuksilla ja laadukkailla lähipalveluilla. On kaikkien etu, että kantakaupunki on viihtyisä paikka asua ja elää myös kaikkein pienimmille helsinkiläisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Julkaistu

Tiedote 30.3.2012

Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) sekä eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Raija Vahasalo (kok) jättivät kirjallisen kysymyksen äidinkielen ylioppilaskokeen ja lukiokoulutuksen uudistamisesta. Sarkomaa ja Vahasalo kannustavat opetusministeri Gustafssonia (sd.) tekemään uudistukset hätiköimättä ja pohtimaan uudistuksien marssijärjestystä.

Tällä vaalikaudella on lukiokoulutuksen uudistamisen vuoro. Sarkomaa ja Vahasalo kirittävät ministeriä aloittamaan uudistuksen viipymättä. He pitävät välttämättömänä, että lukiokoulutuksen laajapohjainen tavoite- ja tuntijakotyöryhmä voisi aloittaa työnsä mahdollisimman pian.

Äidinkielen ylioppilaskokeen uudistamisen aikataulu ja sisältö on herättänyt huolta useilla tahoilla. Kirjallisessa kysymyksessään Sarkomaa ja Vahasalo nostavat esille mm. sen, olisiko tarkoituksenmukaisempaa uudistaa äidinkielen ylioppilaskoe vasta sitten kun lukiokoulutuksen kokonaisuudistus on toteutettu sekä valmistelutyö ylioppilastutkinnon sähköistämiseksi edennyt. Lukion tavoitteiden, tuntijaon ja opetussuunnitelman uudistuksen on tarkoitus käynnistyä ensi syksynä ja astua voimaan vuoden 2016 syksyllä. Muutaman vuoden kuluttua joudutaan kaikki ylioppilaskokeet tarkistamaan koulutuksen uusittujen sisältöjen ja tutkinnossa käyttöön otettavan tietotekniikan mukaisiksi.

”Mikäli äidinkielen ylioppilaskoe uudistetaan nyt kiireellä ja ennen kokonaisuudistusta, on vaarana, että koe on jo syntyessään vanhentunut. Suunniteltu koetyyppi edellyttäisi toimiakseen nimenomaan uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttöä”, huomauttavat Sarkomaa ja Vahasalo. ”Järkevintä olisi sitoa uusiutuvan ylioppilastutkinnon käyttöönotto uusien opetussuunnitelmien käyttöönottoon.”

Mikäli uusi äidinkielen koe otettaisiin käyttöön alkuperäisten suunnitelmien mukaan jo vuonna 2015, olisi valmistelutyön oltava valmis jo ensi syksyyn mennessä, jotta silloin lukionsa aloittavat opiskelijat tietävät, millainen päättötutkinto heitä odottaa. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan ministeri Gustafsson on arvioinut, että todennäköisesti vuoden 2015 sijaan tähtäimessä olisi vuosi 2016.

”Vertailun vuoksi on sanottava, että vuoden 2007 äidinkielen ylioppilaskokeen uudistusta valmisteltiin vuosikymmenen verran ennen kuin koe varsinaisesti tuli päättökokeeksi. Ei valmisteluun tarvitse vuositolkulla aikaa käyttää, mutta samansuuruinen muutos muutamassa kuukaudessa kuulostaa mahdottomalta ja hätiköimiseltä”, sanovat Sarkomaa ja Vahasalo.

Sarkomaan ja Vahasalon mielestä hyvä tavoite olisi, että uuden opetussuunnitelman puitteissa syksyllä 2016 aloittavat opiskelijat pääsisivät suorittamaan koko ylioppilastutkinnon sähköisesti. Tämä edellyttää panostuksia koulujen välineistöön ja opettajien koulutukseen.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa
050 511 3033

Raija Vahasalo
050 511 3090

-----------------------------------

Linkki kirjalliseen kysymykseen

Julkaistu

Tiedote 28.3.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Sari Sarkomaan mielestä pääkaupunkiseudun asukkailla on oikeus tietää, mitä kuntien yhteen liittäminen tai liittämättä jättäminen merkitsee metropolialueella. Ilman selvitystä tämä tieto jää saamatta. Helsingin kaupunginvaltuusto keskustelee tämänpäiväisessä kokouksessaan Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän selvityksestä ja kuntauudistukseen liittyvistä uudistuksista.

Sarkomaa pitää tervetulleena virkamiestyöryhmän ehdotusta siitä, että Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo istuisivat samaan pöytään. Sarkomaa uskoo, että kuntien yhteenliittymisen etu olisi paljon suurempi kuin niiden osiensa summa. On viisasta ja välttämätöntä, että nämä kunnat selvittävät, mitä tiiviimpi yhteiselo merkitsisi. Selvitys on syytä tehdä viivytyksettä ja perusteellisesti.

Sarkomaan mielestä metropolialueella on mietittävä luovasti ja avoimin mielin sitä, miten alueemme tulevaisuus ja asukkaiden hyvä arki parhaiten yhteisvoimin turvataan. Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, kohtuuhintaiseen asumiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Sarkomaa toivoo, että kaikki kunnat antaisivat asukkailleen mahdollisuuden saada tiedon yhdistymisen eduista. Sarkomaa korostaa, että esimerkiksi Espoolla ja Helsingillä on jo nyt paljon yhteistä, kuten Aalto-yliopisto. Kuten Aalto-yliopiston syntymisessä, myös uudessa elinvoimaisessa metropolissa ei ole kyse minkään kunnan lakkauttamisesta vaan aivan uuden luomisesta.

”Osaoptimoinnin sijaan on pääkaupunkiseudun kunnat saatava puhaltamaan yhteen hiileen. Etenkin asumisessa, liikenteessä ja maankäytössä on kipeä ja kiireellinen tarve nähdä kokonaisuus”, sanoo Sarkomaa. ”Päättäjillä on oltava rohkeus aidosti rakentaa vahvempaa metropolialuetta, jonka lähtökohtana on peruskunnat eikä hallinnon paisuttaminen.”

Lähtökohtana on oltava byrokratian ja päällekkäisen hallinnon vähentäminen. Nykyinen yhteistyön viidakko ei ole enää kunnolla kenenkään hallussa. Metropolialueen perusta on oltava vahvoissa peruskunnissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä. Me emme tarvitse pääkaupunkiseudulle lisää hallintotasoja, veroja, emmekä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet jokaiselle metropolin asukkaalle.

Metropolialueen kuntaratkaisut ovat tärkeitä alueen asukkaille, mutta myös jokaiselle suomalaiselle. Aktiivinen ja elinvoimainen metropolimme toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa uudesta liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun pääkaupunkiseutu menestyy, hyötyy siitä koko Suomi.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033