Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Omataloyhtio.fi / syksy 2011 - lehdessä

Koti on usein meidän suomalaisten suurin investointi, mutta se on paljon muutakin. Rakennukset muodostavat runsaan puolet Suomen kansallisvarallisuudesta ja rakennuskannan arvosta asuinrakennuksien osuus on yli 60%. On välttämätöntä pohtia, miten pidämme huolta rakennuksissa kiinni olevasta varallisuudestamme ja kuinka asuintalojen kunto vaikuttaa asumisviihtyisyyteen ja -terveyteen.

Taloyhtiöt eivät pysy ilman remontointia kunnossa, vaan jokaisella rakennusosalla ja teknisellä järjestelmällä on käyttöikänsä. Taloyhtiössä on tärkeää suunnitella, miten saadaan mahdollisimman hallitusti ja oikea-aikaisesti hoidettua väistämättömät korjaukset. Laiminlyönnit kasvattavat korjausvelkaa, mikä heikentää suoraan hyvinvointiamme. Peruskorjauksia ja -parannuksia tehdään, jotta asuinrakennusten kunto ja käytettävyys paranisivat sekä asumisviihtyisyys lisääntyisi. Rakennusten on myös vastattava uusia vaatimuksia liittyen esimerkiksi turvallisuuteen ja energiataloudellisuuteen.

Asukkaiden tarpeet asumisen laadun osalta muuttuvat myös ajan myötä ja myös ne vaikuttavat taloyhtiöiden korjaustarpeisiin. 1950-luvulla saattoi riittää yksi pistorasia keittiössä, mutta nykyiselle kodinkoneiden määrälle se on aivan riittämätön.

Asumisterveyden kannalta onnistuneilla korjauksilla voi olla iso merkitys. Parantunut ilmanvaihto, puhtaampi sisäilma ja muut vastaavat seikat kohentavat asumisterveyttä sekä asumisen laatua. Kosteus- ja hometalkoot -hanke kohentaa asumisterveyttä ja rakennusten tilaa vuosina 2010-14. Lisätietoa talkoista löytyy osoitteesta www.hometalkoot.fi. Toinen ympäristöministeriön tuottama tietolähde on www.korjaustieto.fi -portaali.

Asukkaiden ja asunto-osakkeenomistajien kannalta korjaushankkeiden ennakointi ja suunnitelmallisuus on arvokasta, myös rahallisesti. Asunto-osakeyhtiölaki toi taloyhtiöiden yhtiökokouksiin esitettäväksi kunnossapitotarveselvityksen tulevaksi viideksi vuodeksi. Tämä parantaa niin suunnitelmallisuutta taloyhtiöissä kuin osakkaiden tiedonsaantia taloyhtiön kunnosta ja tulevista korjaustarpeista.

Korjausrakentamisen määrä on kasvanut vauhdilla 1990-luvun alusta asti ja kasvaa edelleen. Kiinteistö- ja rakentamisala työllistää Suomessa noin 500 000 henkilöä. Harmaa talous on korjausrakentamisen piirissä harmillisen yleistä, mutta laitonta. On tärkeää tietää, että harmaalla alueella vakuutukset ja takuut eivät ole voimassa ja siihen sisältyy paljon muitakin riskitekijöitä.

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden vuoksi yhteiskunnalta jää vuosittain saamatta useita miljardeja euroja veroja ja muita lakisääteisiä maksuja. Niille menetetyille euroille olisi aitoa hyötykäyttöä esimerkiksi terveyden-, lasten- ja vanhustenhoidossa tai vaikkapa koulutussektorilla. Taloyhtiöiden kannattaa tarkistaa remonttifirmojen toiminnan laillisuus ja tilaajavastuulain mukaisten velvollisuuksien noudattaminen maksutta osoitteesta www.tilaajavastuu.fi.

Taloyhtiöiden korjauksilla on mittava yhteiskunnallinen merkitys, niin asukkaiden asumiskustannusten, kansallisvarallisuuden hoidon kuin myös kansantalouden sekä julkisen talouden kannalta.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Kolumni 13.11.2011 Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Risuja on pakko antaa siitä, että velkaantuminen jatkuu, mutta ruusuja siitä, että tiukka menokuri on purrut. Enää ei Helsingin toimintamenot kasva edellisten vuosien vauhtia. Helsingin on saatava talous tasapainoon, kuten Suomen ja koko Euroopan. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää eikä ole myöskään reilua siirtää vastuita tuleville sukupolville.

Talouden tasapainottamisen rinnalla on aivan olennaista katsoa, miten meidän helsinkiläisten eurot käytetään. Jatkossa vähemmällä on saatava aikaan enemmän ja parempaa. Helsingin on tuotettava palveluitaan kustannustehokkaammin uudistamalla vanhoja organisaatioita, tehostamalla tilankäyttöä ja lisäämällä tietotekniikan käyttöä palveluissa. Tämä siksi, että vapautuvat voimavarat voidaan kohdentaa perusasioiden kuntoon saamiseksi ja velkaantumisen katkaisemiseksi. Tärkeää on, että tässä työssä on henkilöstö vahvasti mukana ja että toimintatapoja uudistetaan palvelemaan paremmin helsinkiläisiä.

Ensi vuoden talousarvion yksi pääviesti on, että lasten ja perheiden palveluista halutaan huolehtia. Se on viisas investointi tulevaisuuteen. Iso huoli helsinkiläisillä perheillä on ollut pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Iltapäivähoitoa vaille on jäänyt varsin moni ja etenkin tokaluokkalaiset. On hyvä uutinen monelle perheelle, että Helsingin ensi vuoden budjetissa suunnataan voimavaroja niin, että jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle iltapäivähoitoon hakeutuvalle pitäisi jatkossa paikka löytyä.

Alle kouluikäisten lasten määrä kasvaa kaupungissamme edelleen ja päivähoitopaikkoja tarvitaan koko ajan lisää. Risuja on annettava siitä, että monella alueella on ollut pitkään krooninen pula päivähoitopaikoista ja useimmat olemassa olevat päiväkodit ovat tupaten täynnä. Helsinkiin tarvitaan yksinkertaisesti lisää päiväkoteja. Ensi vuoden budjetissa ei vielä ollut riittävää vastausta koko tarpeeseen ja tulevina vuosina on päiväkotien näyttävä investointilistoillamme.

Ruusuja ansaitsee se, että ensi vuoden budjettiin lisäsimme rahaa päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen. Varmasti valtuustossa käydään keskustelua siitä, miten tämä raha käytetään lasten parhaaksi. Mukava uutinen oli myös se, että lastenruokailun luomuohjelmaa toteutetaan lisäämällä luomuruoan osuutta päiväkotien ruokailuissa. Tästä aiheesta olen Töölön seudun perheiltä saanut paljon palautetta. Ensi vuonna leikkipuistojen avointa toimintaa järjestetään vähintään vuoden 2011 tasolla eli leikkauksia ei siihen ole tulossa.

Helsinkiläisille on varmasti myös tärkeää se, että elämistä Helsingissä ei tehdä yhtään sen kalliimmaksi kuin välttämätöntä. Helsinki pitää kunnallisveroprosentin ennallaan 18,5 prosentissa ja kiinteistöveroprosentti pysyy vuoden 2011 tasossa. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

10.11.2011

Ei voi olla niin, että kilometrikorvaus olisi enemmän, kun ajaa Kittilästä Helsinkiin ja vähemmän, kun ajaa Helsingistä Kittilään. Näin jotakuinkin kävisi, jos liikenneministeri Kyllösen (vas) ajatus toteutuisi. Kyllönen on julkisuudessa pohtinut, että parempien joukkoliikenneyhteyksien alueilla kilometrikorvaus voisi olla pienempi kuin esimerkiksi ministerin omilla kotikonnuilla Lapissa. Pohdinta on varmaankin enemmän sormiharjoitelma kuin loppuun punnittu ehdotus. Työtehtävistä aiheutuvien kilometrikulujen korvaus ei voi olla riippuvainen siitä missä päin Suomea asuu.

Kun työtehtävissä pitää käyttää autoa, on korvausten oltava tasa-arvoiset. Jo muutenkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten pääkaupunkiseudulla olisi ministeri Kyllösen ehdotus toteutuessaan erittäin epäoikeudenmukainen. Se, että esimerkiksi Helsingissä myyntinäytteiden kanssa autolla kulkeva myyntiedustaja saisi pienemmän korvauksen kuin esimerkiksi Kittilässä on mahdoton ajatus. Työnantajan tehtävä on ohjeistaa, milloin työtehtävissä tarvitaan henkilöautoa. Joukkoliikenne ei aina ole ajallisesti tai monen käytännön syyn ja työtehtävän luonteen takia vaihtoehto.

Täsmälleen oikeaan Kyllönen osui siinä, että joukkoliikenteen edistämiseksi on syytä kääriä hihat niin hänen itse kuin koko Kataisen hallituksenkin. Aivan ensisijaista on keskittyä joukkoliikenneyhteyksien kehittämiseen. Jos kilometrikorvauksien tasoa tahdotaan tarkastella, on niitä katsottava kokonaisuutena. Kokoomuksen johdolla aloitetun ekologisen verouudistuksen osana on loogista ja järkevää, että myös verotukia ja etuuksia arvioidaan. Tavoitteena on oltava, että ne kaikin tavoin kannustavat ilmaston ja ympäristön kannalta järkevämpään liikkumiseen ja etenkin joukkoliikenteen käyttöön.

Työmatkakorvauksien arviointitalkoissa on muistettava, että ihmisten elämäntilanteet, työtehtävät ja asuinalueet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työmatkakorvauksien kohtuuton leikkaus tekisi monen työn kannattamattomaksi ja siksi suin päin sokeita leikkauksia on lyhytnäköistä edes esittää.

Hallitusohjelmassa on luvattu kehittää työsuhdematkalippua. Tässä työssä on syytä kiirehtiä ja muutoinkin aktiivisesti etsiä uusia tapoja kannustaa joukkoliikenteen käyttöön. Työsuhdematkalipun kehittäminen on erityisen tervetullutta meille Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle, jossa työmatkaliikennettä on saatava nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja etenkin raiteille. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa liikenne on suurimpia ympäristöongelmia päästöineen ja meluineen. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä. Joukkoliikenteen edistämisen kannalta on fiksua tehdä työsuhdematkalipusta entistä houkuttelevampi työnantajille kannustaa työntekijöitä valitsemaan joukkoliikenne, ja entistä suurempi kannustin työntekijälle jättää oma auto kotiin.

Julkaistu

Tiedote 10.11.2011

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää kuolleena syntyneenä ajatuksena liikenneministeri Kyllösen (vas) ehdotusta siitä, että parempien joukkoliikenneyhteyksien alueilla kilometrikorvaus olisi pienempi kuin esimerkiksi ministerin kotikonnuilla Lapissa. Sarkomaa huomauttaa, että ei ole mahdollista asettaa ihmisten saamaa korvausta työtehtävissä aiheutuvista kuluista riippuvaiseksi siitä, missä päin Suomea asuu.

"Kun työtehtävissä pitää käyttää autoa, on korvausten oltava tasa-arvoiset. Jo muutenkin Korkeiden asumis- ja elämiskustannusten pääkaupunkiseudulla ministeri Kyllösen ehdotus toteutuessaan olisi erittäin epäoikeudenmukainen. Se, että Helsingissä myyntinäytteiden kanssa kulkeva myyntiedustaja saisi pienemmän korvauksen kuin esimerkiksi Lapissa on mahdoton ajatus", kommentoi Sarkomaa.

Työnantajan tehtävä on ohjeistaa milloin työtehtävissä tarvitaan henkilöautoa ja työssä auton käytön suhteen kaikkien suomalaisten on oltava tasavertaisessa asemassa. On selvää, että joukkoliikenne ei aina ole ajallisesti tai monen käytännön syyn ja työtehtävän luonteen takia vaihtoehto.

Sarkomaan mukaan nyt on ensisijaisesti keskityttävä joukkoliikenneyhteyksien kehittämiseen. Ministerin tahto löytää keinoja joukkoliikenteen edistämiseksi on hallitusohjelman edellyttämä linjaus, jossa ministerin ja koko hallituksen on urakoitava.

Jos kilometrikorvauksien tasoa tahdotaan tarkastella, on niitä katsottava kokonaisuutena. Kokoomuksen johdolla aloitetun ekologisen verouudistuksen osana on loogista, että myös verotukia ja etuuksia arvioidaan. Tavoitteena on oltava, että ne kaikin tavoin kannustavat ilmaston ja ympäristön kannalta järkevämpään liikkumiseen ja etenkin joukkoliikenteen käyttöön.

"Työmatkakorvauksien arviointitalkoissa on muistettava, että ihmisten elämäntilanteet, työtehtävät ja asuinalueet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työmatkakorvauksien kohtuuton leikkaus tekisi monen työn kannattamattomaksi ja siksi suin päin sokeita leikkauksia on lyhytnäköistä edes esittää", Sarkomaa muistuttaa. 

Hallitusohjelmassa luvataan, että työmatkalippua kehitetään helppokäyttöisemmäksi ja sen houkuttelevuutta parannetaan. Sarkomaa kirittää hallitusta toimiin tehdä työsuhdematkalipusta oikeasti houkutteleva, sekä etsimään uusia tapoja kannustaa joukkoliikenteen käyttöön. Ympäristön ja joukkoliikenteen edistämisen kannalta on fiksua tehdä työsuhdematkalipusta entistä houkuttelevampi työnantajille kannustaa työntekijöitä valitsemaan joukkoliikenne, ja entistä suurempi kannustin työntekijälle jättää oma auto kotiin.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

02.11.2011 MunkinSeutu

Suomen menestys on aina perustunut koulutukseen. Tulevaisuudessa sivistyksellä ja korkealla osaamisella on entistä tärkeämpi merkitys. Lukiolla on ollut ja on tulevaisuudessa entistä vahvempi rooli osaamisketjussamme yleissivistävänä ja korkeakoulutukseen valmentavana kouluna.

Viime viikkoina lukion roolista on käyty kovaakin keskustelua. Päinvastoin mitä hallitusohjelmassa sovittiin, on opetus- ja kulttuuriministeriö kaavailemassa aloitettavaksi rakenteellisen kehittämisen ohjelman, jonka mukaan toista astetta kehitettäisiin yhtenä kokonaisuutena. Toteutuessaan tämä ehdotus vaarantaisi lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten tuottaman osaamisen ja opetuksen laadun.

On tärkeää, että jatkossakin lukion ja ammatillisen koulutuksen sisällöllinen ja rakenteellinen kehittäminen tehdään koulutusmuotojen omista päämääristä käsin. Ylioppilastutkintoa ja ammatillista tutkintoa on kehitettävä erillisinä tutkintoina. Myöskään opetussuunnitelmiin liittyvillä muutoksilla ei saa hämärtää toimivaksi osoittautunutta duaalimallia. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten rahoitus on pidettävä toisistaan erillisinä.

Samaa duaalimallin hämärtämislinjaa edustaa se, että toisen asteen kehittämisen keskeiseksi tavoitteeksi on nostettu ammatillista ja ylioppilastutkintoa sekoittava yhdistelmätutkinto. On erittäin huolestuttavaa, että esitetyistä toimenpiteistä ja painotuksista kumpuaa kaipuu ns. nuorisokoulumalliin sekä tahto hivuttaa lukiot ja ammatilliset oppilaitokset yhteen.

Lukiolaisilla pitää olla oikeus saada yleissivistävää opetusta ja ammattiin opiskelevilla ammatillista erityisosaamista tukevaa opetusta. Opetusministerinä ollessani aloitin ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen merkittävän lisäämisen pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Aloituspaikkojen lisäämistä on jatkettava. Jokaisen peruskoulun päättäneen nuoren on saatava koulutuspaikka.

Lukion tehtävää yleissivistävänä ja jatko-opintoihin valmistavana väylänä on vahvistettava edelleen. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea laadukkaan opetuksen ja opiskelun turvaamista. Laadukkaan opetuksen kulmakivinä ovat pätevät ja ammattitaitoiset rehtorit ja opettajat, sekä monipuolinen opetustarjonta, johon kuuluvat modernit oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja toimivat tilat.

Nykyinen toisen asteen koulutus on tuottanut hyvän pohjan niin akateemisille kuin ammatillisille jatko-opinnoille. Se on tuottanut maailman huipputason koulutusta, joka vastaa nuorten tarvitsemaa osaamis- ja sivistyspohjaa sekä työelämän tarpeita. Tämän perustan murentaminen olisi tuhoisaa koko suomalaiselle koulutusjärjestelmälle.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Tiedote 3.11.2011

Kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa korosti tänään Lukiopäivillä pitämässään puheessaan lukiokoulutuksen tasavertaisuuden edistämistä. Yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien on koskettava myös maahanmuuttajataustaisia nuoria. Varsinkin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat ovat aliedustettuina lukioissa ja korkeakouluissa. Sarkomaa kiritti maahanmuuttajien lukioon valmentavan koulutuksen käyttöönottoa.

"Valmentavaa koulutusta tarjotaan jo nyt ammatillisiin opintoihin. Maahanmuuttajien lukio-opintojen edellytysten parantaminen on aivan erityisen tervetullutta pääkaupunkiseudulla", Sarkomaa lisää.

"Maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen säädös- ja opetussuunnitelmien perusteiden valmistelu on syytä käynnistää viivytyksettä. Tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen on maamme menestystekijä. Suomella ei ole varaa menettää yhtään osaamispääomaa. Maahanmuuttajanuoret kaipaavat nykyistä enemmän tukea peruskoulun jälkeisiin valintoihinsa", korosti Sarkomaa.

Viimeisimpänä Suomen Lukiolaisten Liiton tutkimuksessa osoitettiin, että isoimman haasteen muodosti yläkoulun opinto-ohjauksen puutteellisuus. Toisen polven maahanmuuttajat kaipasivat tutkimuksen mukaan lisää yksilöllistä ohjausta ja tukea valintojensa tekemiseen, koska maahanmuuttajaperheiden tietämys koulutusmahdollisuuksista oli usein heikkoa vahvasta koulutusmyönteisyydestä huolimatta. Yksilöllisen ohjauksen lisäksi tarvitaan muita tukimuotoja.

Tällä eduskuntakaudella on lukion uudistamisen vuoro. Uudistamalla hyvää lukiotamme varmistamme, että meillä on meillä on laadukas ja vetovoimainen lukiokoulutus myös vuosikymmenten päästä. Ennen joulua päätettävässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on sovittava selkeä tavoiteaikataulu lukiokoulutuksen uudistamiselle. Sarkomaa pitää tärkeänä että lukion tavoite- ja tuntijakotyöryhmä voisi aloitta työnsä jo ensi vuoden alussa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaalta eduskuntaterveiset 31.10.2011 

Arvoisa vastaanottaja,

Tämän kuukauden tärkein asia kokoomuksen osalta oli Finlandia-talolla 22.10 pidetty ylimääräinen puoluekokous, jossa asetimme Sauli Niinistön presidenttiehdokkaaksemme. On sanottava, että Saulin linjapuhe on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja tulevaisuuden toivoa valava. Koko puheen voi käydä lukemassa Niinistön nettisivuilta, osoitteesta http://niinisto.fi/kirjoitukset/2011/10/23/puheeni-22-10-2011-finlandia-talolla/

On ilo olla kampanjassa mukana. Monet ovat kyselleet, miten Saulin tukijaksi pääsee. Tukijalistalle liittymällä saa tietoa myös kampanjasta: http://niinisto.fi/tukijat/. Listalla on jo yli 20 000 tukijaa.

Jos olet facebookissa, voit käydä tykkäämässä Saulia http://www.facebook.com/niinisto

Mikäli haluat "rullaluistin-rintanapin" omaan kuvaasi: Kirjaudu facebookiin, mene osoitteeseen http://www.picbadges.com/2012-29/1888201/# ja lisää rintanappi profiilikuvaasi.

Suomi ja suomalaiset tarvitsevat ja ansaitsevat erinomaisen presidentin. Kampanjatyö on tehtävä perusteellisesti ja yhteistyössä. Tervetuloa mukaan!

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:

1. Terveisiä tilaisuuksista
- Ruusuja ja risuja terveydenhuollosta
- Suositaan suomalaista ruokaa!
           - Kulutusvalinnoilla edistetään myös eläinten hyvinvointia  

2. Lukion oltava lukio ja ammatillinen tutkinto kallisarvoinen omana tutkintonaan 

3. Tervetuloa tapaamaan: Maanantaina 14.11. klo 17 - 18.30 avoimeen keskustelutilaisuuteen:  Suomi tarvitsee lastensairaalan. Tilaisuus järjestetään eduskunnan Kansalaisinfossa, Arkadiankatu 3, sisäänkäynti pikkuparlamenttiin Mannerheimintien puoleiselta aukiolta.

Julkaistu

Kolumni Helsinki Times-lehdessä 27.10.2011

National Coalition’s Sari Sarkomaa is a fourth-term Member of Parliament from Helsinki, and a member of Helsinki municipal council. She holds a Master’s degree in healthcare, and is chair of the Parliamentary Subcommittee for Municipal and Health Affairs.

Septic Sea or Baltic Sea?

One of the highlights of our summer sailing holiday was supposed to be our arrival in the idyllic harbour at Nynänshamn in Sweden. It didn’t turn out as we’d hoped.

Stinking green seaweed had clogged the shore. “Silly Swedes, making a mess of their sea,” complained one of our children. At first my son’s reaction brought a smile to my face amidst the smell and the disappointment. It’s not easy to explain to a child that the seas are our shared responsibility, and the mess wasn’t just the Swedes’ fault but all our fault. Despite recent efforts, the Baltic is still the world’s most polluted sea.

The biggest threat to the Baltic is eutrophication, the over-accumulation of dissolved nutrients in the water and consequent overburdening of the sea’s natural ability to break down nutrients. The water’s dissolved oxygen is depleted in the process, turning the sea into a body of water that gradually feeds its own destruction. The biggest contributor to the over-enrichment of our coastal waters is the agricultural sector. Of all the phosphates and nitrates that end up in the sea, between 50 and 60 per cent get there via run-off from fields.

To reduce the emission of nutrients into our waterways and into the Baltic, tougher measures are needed. The major shortcoming has been the poor effect of environmental subsidies to the agricultural sector. The subsidies have ended up becoming more a form of income support than a means of environmental protection. Despite this failure, the fact remains that reducing the amount of nutrients that make their way in to the waterways is vital if we are to rescue the Baltic Sea. In this respect, the proposal of the new Minister of Agriculture and Forestry Jari Koskinen (NCP) is to be welcomed.

The Minister has proposed that nutrient emissions from agriculture could be reduced by putting fields out to tender. The purpose of this would be to provide a way for the fields that most pollute the waterways to be voluntarily taken out of use as arable land. Salvaging the Baltic requires more initiatives of this kind, in collaboration with the Ministry of the Environment. The government is strongly committed to pushing for European Union agricultural policy reform in order to promote effective environmental protection in the Baltic Region.

Most importantly, the system of environmental subsidies to the agricultural sector is being reformed to provide better protection of the country’s waterways and natural biodiversity. Under the reformed system, environmental subsidies will be regionally allocated both per holding and by block to the areas that are most critical for waterway protection. This is just as the National Coalition has long demanded. It is reassuring that the government programme led by my party colleague, Prime Minister Jyrki Katainen, provides new hope for the Baltic. The overall objective of the several significant environmental provisions in the government programme is to improve protective measures, both domestically and in cooperation with other Baltic states. Cooperation also continues with St. Petersburg and other towns and cities in the Leningrad region to help reduce municipal and agricultural emissions into the waterways. The aim is to help modernise and enlarge waste water treatment facilities at ports in the Baltic area, and to achieve a blanket prohibition on the passage of untreated waste water into the sea.

Finland is also active in improving the capabilities for preventing oil and chemical spills. The risk of oil spills will be reduced by further developing the control systems and security of sea traffic. In addition, improvements in nitrogen removal at waste water treatment plants, particularly of those near the Baltic coast. Environmental permissions are an effective way of achieving this.
Care of the environment is not a luxury, to be put on the back burner when times are tough economically. As we contend with the ongoing financial crisis in Europe, we must be sure that the goals we have set for protecting the Baltic are neither watered down nor abandoned. It is our common responsibility to leave for future generations a Baltic Sea that gives them no reason for shame.

Julkaistu

Blogi Verkkouutisissa 28.10.2011

Euroopan taloustilanteen osalta Arkadianmäellä ja koko Suomessa eletään kuin veitsenterällä. Tuskin koskaan Suomen historiassa eduskunta on käsitellyt valtion talousarviota näin sumuisissa talousnäkymissä. Kiperä työmarkkinatilanne lisää oman säväyksensä talouden epävarmuuteen.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen 13.10. hyväksymä ja pitkään neuvottelema raamisopimus sisältää palkankorotusraamin ja työelämän laatua koskevia parannuksia. Sopimuksen tavoitteena on lisätä palkansaajien ostovoimaa ja työllisyyttä sekä luoda ennustettavuutta talouteen. Sopimuksen sisältämälle laatupaketille voi hyvällä syyllä antaa ruusuja, mutta myös risuja.

Laatupakettiin sisältyvä tavoite tehdä henkilöstösuunnitelmasta keskeinen työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan työkalu on erittäin tervetullut. Henkilöstösuunnitelman laatimisen yhteydessä käytäisiin yhdessä läpi mm. työvoiman käyttöön ja osaamiseen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä.

Jos yhteistoimintalainsäädäntöön kirjattaisiin nykyistä täsmällisemmin työaikajoustojen selvittämisestä, niin se varmasti edistäisi työaikapankkien, osa-aikatyön sekä etätyön käyttöä. Lainmuutos on tarpeen, koska työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei vielä ole riittävästi työpaikoilla, eikä johtamisessa vielä ole riittävästi ymmärretty hyvän työelämän hyötyä ja potentiaalia. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen pitää olla olennainen osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria.

Laatupaketin mukaan perhevapaajärjestelmää on tarkoitus uudistaa aivan kuten hallitusohjelmakin on luvattu. Tavoitteena on lisätä isille merkittyjä vapaita, joustavoittaa isien perhevapaiden käyttöä ja mahdollistaa lapsen hoitaminen kotona nykyistä pitempään. Isän osuutta vapaista lisätään niin, että isyysvapaa on yhteensä 54 arkipäivää, joista enintään 18 voidaan pitää yhdessä äidin kanssa. Isän vapaa on lapsikohtainen ja se voidaan pitää joustavasti siihen asti, kun lapsi täyttää 2 vuotta. Nykyinen kytkös vanhempainvapaaseen poistetaan. Uudistus on hyvä askel eteenpäin vanhempainvapaiden kehittämisessä. Isien aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen ja lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin korostumista nykyistä enemmän.

Suuri pettymys oli se, että työnantajille vanhemmuudesta aiheutuneiden kustannusten jako säilyy entisellään ja ettei asia ollut edes raamisopimuksen neuvottelupöydässä. Taas kerran asia sivuutettiin, vaikka ongelma on ilmeinen ja sen ratkaiseminen on nyt jo kolmannen hallituksen ohjelmassa luvattu. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen on aivan välttämätön täsmätoimi tasa-arvon edistämiseksi ja naisyrittäjyyden suurimman jarrun poistamiseksi. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva “äitiriski” näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on välttämätön toimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia. Suomi ja Eurooppa voivat selviytyä talousvaikeuksista vain työllä ja yrittämisellä.

Vaikka raamisopimuksessa ei ole toimia vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi, se ei saa tarkoittaa sitä, että asiassa ei edettäisi tällä hallituskaudella. Hallitusohjelman kirjaus velvoittaa hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait. Tällä välillä suurimman taakan ja laskun työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista maksavat äitien työnantajat.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote 28.10.2011

Kokoomuksen kansanedustaja ja palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa antaa ruusuja, mutta myös risuja Verkkouutisten blogissaan työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimuksen laatupaketille. Sarkomaan mukaan suuri pettymys oli se, että työnantajille vanhemmuudesta aiheutuneiden kustannusten jako säilyy entisellään ja ettei asia ollut edes raamisopimuksen neuvottelupöydässä.

"Vaikka raamisopimuksessa ei ole toimia vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi, se ei saa tarkoittaa sitä, että asiassa ei edettäisi tällä hallituskaudella. Hallitusohjelman kirjaus velvoittaa hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait. Tällä välillä suurimman taakan ja laskun työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista maksavat äitien työnantajat", Sarkomaa napauttaa.

"Taas kerran asia sivuutettiin, vaikka ongelma on ilmeinen ja sen ratkaiseminen on nyt jo kolmannen hallituksen ohjelmassa. Niin nykyisen hallituksen, Vanhasen II, kuin Kiviniemen hallitusohjelmissakin on selkeäsanaisesti luvattu edetä asiassa. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva “äitiriski” näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen", Sarkomaa lisää.

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa suurin vastuu vanhemmuuden kustannuksista. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen on aivan välttämätön täsmätoimi tasa-arvon edistämiseksi ja naisyrittäjyyden suurimman jarrun poistamiseksi.

Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on välttämätön toimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia. Suomi ja Eurooppa voivat selviytyä talousvaikeuksista vain työllä ja yrittämisellä. 

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033