Siirry sisältöön

Helsingin ja monen muun kaupungin ongelma on pienten liikkeiden väheneminen. Ilman pikkuliikkeitä ja kahviloita kaupunkikulttuuri kuihtuu, ja alueista tulee tylsiä ja kasvottomia. Pienet putiikit ja kahvilat tekevät asuinalueista persoonallisia, viihtyisiä ja vetovoimaisia asua ja elää.

Arvostan lähellä olevia palveluita. Kotikulmillani Munkkiniemessä on upeita pieniä kahviloita ja kauppoja. Yksi lempikauppani on herkku- ja ruokakauppa Mumu, jossa myydään myös lähi- ja luomuruokaa. Lähikortteleiden monet liikkeet ovat suosikkejani.

Helsingin Yrittäjät ja Helsingin kaupunki järjestävät ensimmäistä kertaa tänään alkaneen Poikkea Putiikissa -kampanjaviikon 5.-10.9.2011. Kampanja on Kivijalkayritysten tempaus, jolla kaupunkilaisia ja matkailijoita herätellään löytämään kivijalassa olevat erinomaista palvelua ja yksilöllisiä tuotteita tarjoavat kaupat ja palveluyritykset. Kun minua pyydettiin mukaan, lähdin ilomielin Poikkea Putiikissa -kampanjan tukijaksi.

Kampanjaviikon aikana järjestetään tapahtumia ympäri kaupunkia, joka päivä eri kaupunginosassa. Käy kurkkaamassa sivuilta www.poikkeaputiikissa.fi lisää tietoa tempauksesta!

Suomi tarvitsee yrittäjiä ja kaikenkokoisia yrityksiä. Menestyvät yrittäjät työllistävät, ja verotuloilla rahoitetaan hyvinvointipalvelut. Olin hallitusneuvotteluissa mukana ja pidin vahvasti yrittäjien asioita esillä. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) tuore hallitusohjelma painottaakin yrittäjyyden edellytysten turvaamista.

Tervetullutta on se, että yritysten hallinnollista taakkaa kevennetään, ja maksuihin ja veroihin liittyviä prosesseja tehostetaan. Hallitusohjelmassa on myös luvattu, että työn verotus ei vaalikauden aikana kiristy. Tämä on tärkeää suomalaisten ostovoiman ylläpitämiseksi. Verotuksen tasoa ja rakennetta uudistetaan talouskasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevaan suuntaan. Uudistuksessa on kohdeltava tasavertaisesti erikokoisia yrityksiä.

Jokainen meistä voi itse vaikuttaa pienten kauppojen elinvoimaisuuteen suosimalla niitä ostospaikkoina. Palkaksi saa ystävällisen palvelun ja yksilöllisiä tuotteita sekä elävän kaupungin. Yrittäjyys on asia, jonka edistäminen on elintärkeää. Se tuo työtä ja hyvinvointia meille kaikille.

Tiedote 2.9.2011

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa nimitettiin Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtajaksi.

Valtioneuvosto nimitti 1.9.2011 Opetushallituksen johtokunnan toimikaudeksi 1.9.2011-31.8.2015.

Johtokunnan tehtävinä on mm. osallistua Opetushallituksen toiminnan kehittämiseen, hyväksyä mm. toiminta- ja taloussuunnitelma sekä talousarvioehdotuksen valmistelun suuntaviivat, seurata ja arvioida opetussuunnitelmien perusteiden uudistamista ja kehittämistä sekä ratkaista Opetushallitukselle kuuluvat koulutuspoliittisesti merkittävät asiat.  

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Tiedote 1.9.2011 

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa varoittaa ministeri Päivi Räsästä rikkomasta hallitusohjelmaa ja sotkemasta hallitusohjelmassa luvatun uuden varhaiskasvatuslain valmistelua. Sarkomaa tyrmää Räsäsen ehdotukset kaivaa lisäsäästöjä päivähoidosta. Sarkomaa toteaa myös, että Räsäsen puheet ovat omiaan vaikeuttamaan varhaiskasvatuslain valmistelua ja eteenpäinviemistä. Kaiken lisäksi Räsäsen ehdotukset päivähoito-oikeuden rajaamisesta ovat täysin vastoin tuoretta hallitusohjelmaa, toteaa Sarkomaa.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, ministeri Päivi Räsänen on tänään ehdottanut kaikille automaattisesti kuuluvaa päivähoito-oikeutta muutettavaksi lisäsäästöjen aikaansaamiseksi.

Sarkomaa iloitsee siitä, että hallitusohjelmaan on kirjattu selkeästi lupaus uudistaa ikivanha päivähoitolaki varhaiskasvatuslaiksi. Lainvalmistelussa voidaan kuulla ja arvioida erilaisia mielipiteitä varhaiskasvatuksen kehittämiseksi.  Uuden lain tarkoitus on lähteä lapsesta ja lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Räsäsen katsontakanta päivähoitoon on sen sijaan aikansa elänyt. On myös pakko ihmetellä kristillisdemokraattien halua asettaa lapset ja perheet ensisijaiseksi lisäsäästöjen kohteeksi, toteaa Sarkomaa.

Sarkomaa kannustaa hallitusta nimeämään viivytyksettä työryhmän valmistelemaan uutta varhaiskasvatuslakia niin, että laki ehditään varmasti käsitellä ja hyväksyä tämän vaalikauden aikana. Nykyinen yli 30 vuotta vanha päivähoitolaki on täysin aikansa elänyt. On tärkeää, että varhaiskasvatuslakia valmistelevassa työryhmässä on sekä varhaiskasvatuksen että perhepolitiikan asiantuntijoita. Myös uusin tutkimustieto varhaiskasvatuksesta on oltava työryhmän ulottuvilla. Lain valmistelun lähtökohtana on oltava lapsi ja lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Ministeri Räsäsen eikä hallituksen tule sivuuttaa sitä tosiasiaa, että hallitusohjelmassa on selkeäsanaisesti luvattu pitää kiinni siitä, että perheet voivat arvioida millaista päivähoitopalvelua tarvitsevat. Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan vaihtoehtoja. Nykyisestä tilanteesta, jossa ei kaikissa kunnissa ole laadukkaita osapäiväpalveluja on päästävä eteenpäin palveluita kehittämällä eikä ensisijaisesti romuttamalla subjektiivista oikeutta tai suuntaamalla kohtuuttomia säästöjä perheiden palveluihin. Kuntien on aktiivisesti tarjottava esimerkiksi osapäivähoitoa ja avoimia varhaiskasvatuspalveluita niille perheille, jotka eivät tarvitse kokopäivähoitoa. Vuorotyötä tekevät tarvitsevat taas nykyistä enemmän vuoropäivähoitoa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaalta eduskuntaterveiset 31.8.2011

Arvoisa vastaanottaja,

Kaunis ja lämmin kesä on takana. Purjehdimme perheen voimin koko heinäkuun Tukholman saaristossa ja kävimme tietenkin Gotlannissa. Elokuun alkaessa palasin työn ääreen. Elokuun ensimmäisiä matkoja oli ulkoasiainvaliokuntamme tapaaminen tasavallan presidentin kanssa aina yhtä upeassa Kultarannassa.

Elokuussa oli poikkeuksellisen paljon työmatkoja ja tapaamisia, koska maratoniksi venyneet hallitusneuvottelut laittoivat aikataulut täysin uusiksi. Tällä viikolla oli eduskuntaryhmämme perinteinen kesäkokous, jonka ensimmäinen päivä oli Loviisassa ja toinen Espoossa. Vakuuskeskustelut ovat vallinneet mediaa ja siksi oli tärkeää, että kokouksessamme kävimme puheenjohtaja Kataisen johdolla laajasti läpi EU- ja talouspolitiikkaa sekä erityisesti syksyn tulevaa agendaa. Tärkein asia oli tietysti valtion ensi vuoden talousarvio. Kokouksemme tämän aamun yllätyspuhuja Sauli Niinistö ei jättänyt ketään kylmäksi.

On koko Suomen kannalta upea asia, että Sauli Niinistö suostui presidenttiehdokkaaksi. Saulin tukijoukkoihin voi liittyä osoitteessa http://niinisto.fi. Kannustetaan ystävämme, naapurimme ja työtoverimme mukaan tekemään Saulista presidentti!

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:
- Roskaamiseen nollatoleranssi
- Vanhuspalvelulaista pidettävä kiinni
- Hallitusohjelma koskee myös peruspalveluministeriä
- Poikkea putiikissa - kampanjaviikko 5.9 - 10.9 www.poikkeaputiikissa.fi
- Pukeudutaan Punaiseen 9.9. naisten sydänterveyden edistämiseksi! www.punainen.fi

- Tervetuloa tapaamaan lauantaina 3.9 kokoomuksen teltalle!
* Lauttasaari-päivässä mukana klo 10.30, Kasinonranta, Särkiniementie.
* Haagan torilla markkinoilla mukana klo 11.30

22.8.2011 Lauttasaari-lehti

Palattuani elokuun alussa kesälomalta vein ensimmäisen työpäivän päätyttyä lapset lähimmälle uimarannallemme. Suureksi pettymykseksi oli vesi sinilevän takia uimakelvotonta. Ajattelin, että ainakin eväät voimme rannalla syödä, vaikka uida ei voisikaan. Harmistusta lisäsi se, että ennen eväiden syöntiä oli pakko siivota rantaa ja kerätä sieltä suurimmat roskat. Muutama muukin oli ollut eväsretkellä. Grillaus- ja eväsroskia oli jätetty tuulen levitettäväksi sinne tänne hiekkarannalle ja mereen.

Helsingin kadut ja puistot täyttyvät etenkin kesäisin roskista. "Joku sen kuitenkin sieltä siivoaa", on kuulunut puistossa piknikillä olevan suusta. Roskaaminen on kaupungissamme ikävää arkipäivää josta kärsivät niin ympäristö kuin asukkaatkin. Lasipullojen rikkominen aiheuttaa suuren tapaturmariskin niin uimarannoilla, puistoissa kuin pyöräteilläkin.

Roskaaminen on välinpitämättömyyttä ja laiskuutta. Varsinkin juhlapäivät ja ulkotapahtumat näyttävät monen mielestä olevan oikeutettu syy jättää roskat lojumaan muiden siivottavaksi. Ajatus ja asenne "joku muu hoitaa aina asiat puolestani eikä minun tarvitse piitata", on huolestuttava. Se johtaa vastuun ulkoistamiseen muille ihmisille.

Ei ole oikein eikä millään muotoa perusteltua, että saamme kaikki maksaa roskaajien jälkien siivoamisen ja kärsiä roskaamisen aiheuttamista vahingoista sekä mielipahasta. Roskaamistilanne ei ole ongelma vain meille helsinkiläisille, vaan se haittaa myös pääkaupunkimme mainetta matkailukohteena.

Jokaisen on muistettava ja kannettava vastuunsa ympäristöstä. Sen, minkä jaksaa puistoon, rannalle tai kadulle kaupasta kantaa, pitää myös jaksaa sieltä pois roskakoriin asti viedä.

Välttämätöntä on myös se, että vanhemmat ja muut aikuiset opettavat lapsille, miten roskakoreja käytetään ja miten yhteisestä ympäristöstä huolehditaan. Varsinkin päiväkotien pihojen roskaaminen on iso riski lasten turvallisuudelle. Oman päiväkodin pihalta oli viime viikolla taas siivottu pullollinen vodkaa, tyhjiä rikottuja pulloja, roskia ja oksennusta. Päiväkodin henkilöstöllä on kädet täynnä työtä ilman, että piha pitää siivota aamulla epämiellyttävistä ja lapsille vaarallisista roskista.

Ei ole yllätys, että monet kuntapäättäjät Helsingissä haluaisivat puuttua tiukemmin roskaamiseen esimerkiksi rikemaksun avulla. Mahdollisuus antaa sanktio roskaamisesta halutaan mukaan kuntien keinovalikkoon herättämään ihmisiä kantamaan vastuuta omista roskistaan ja ympäristöstään. Mielestäni vaateet ovat järkeviä ja kannatettavia.

Olen kannustanut uutta hallitusta selkeyttämään lainsäädäntöä niin, että kunnilla olisi nykyistä selkeämpi oikeus sanktioida roskaamista. Sakottamisoikeus olisi vahva viesti siitä, että roskaamiseen halutaan saada nollatoleranssi. Jätin asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä asian kuntoon laittamiseksi.

Sakkorangaistus on ollut toimiva keino monissa suurkaupungeissa pitää kadut ja puistot siisteinä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on havahduttu ongelmaan. Ruotsissa on kesällä astunut uusi laki voimaan, jonka johdosta roskaajalle saa antaa sakon heti paikan päällä.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, vähenisikö roskaaminen jos kaupunkiin saataisiin isompia roskakoreja. On hyvä, että Helsingin rakennusvirasto pohtii parhaillaan, millaisia uudet roska-astiat voisivat olla. Ylipäätään on tärkeä myös pohtia, miten voisimme vähentää jätteen syntyä. Selvää kuitenkin on, että suuremmat roskikset eivät auta, jos roskia ei vaivauduta sinne laittamaan. Asenteet ja tottumukset kaipaavat muutosta. Roskakorien käyttäminen on taito, joka jokaisen kaupunkilaisen tulee osata ja sitä taitoa pitää myös viitsiä käyttää. 

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Blogi Verkkouutisissa 29.8.2011

Viime viikon perjantaina julkaistu tuoreehkon peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonin (sd.) haastattelu sai monet meistä hieraisemaan silmiään. Ministeri väitti Turun Sanomien mukaan, että nykyisellä hallituksella on kehittämisrahaa, jota hän aikoo ohjata kuntiin, jotka torjuvat palvelujen yksityistämistä.

Ministerin lausunnon luettuani on pakko sanoa, että kotiläksy peruspalveluministerille on enemmän kuin tarpeen. Ministerin on syytä lukea nykyisen hallituksen ohjelma ja ehkäpä hieman kerrata sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä.

Aivan ensiksi on todettava, että kunnilla on selkeästi lakiin kirjattu velvollisuus järjestää lakisääteiset palvelut, mutta myös lain mukaan oikeus valita kuka palvelut tuottaa. Kunnat voivat siis ostaa palveluita esimerkiksi yksityiseltä yritykseltä, mutta palvelu on edelleen sama julkinen palvelu. Sen sijaan lakisääteisten hyvinvointipalveluiden yksityistäminen ei ole lain mukaan mahdollista, joten ministerin puheet kuulostavat kovin kummallisilta.

Toiseksi on todettava, että peruspalveluministerin esittämiä tavoitteita kannustaa kuntia tuottamaan kaikki palvelut itse ei ainakaan hallitusohjelmasta löydy. Päinvastoin hallitusohjelmassa on kirjattu selkeästi tavoite kannustaa kuntia tuottamaan palvelut nykyistä kustannustehokkaammin niin, että vähemmällä saadaan enemmän ja että olemassa olevilla voimavaroilla voidaan turvata peruspalvelut yhdenvertaisesti.

Hallitusohjelmassa lukee selkeästi: ”Kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti sekä laadukkaalla ja kustannusvaikuttavalla tavalla. Kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta tai yksityisiltä palvelutuottajilta (yritykset, järjestöt, säätiöt). Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluja. Kolmannen sektorin ja seurakuntien osaamista ja kokemuksia hyödynnetään.” Edellä oleva on siis suora lainaus hallitusohjelmasta.

On täysin selvää, että terveydenhuoltomme on oltava julkisen vallan päävastuulla ja pääosin verovaroin rahoitettu. Suomessa ei ole yhtään puoluetta, joka muuta olisi esittänyt. Keinotekoisen vastakkainasettelun sijaan on rakennettava avointa ja toimivaa kumppanuutta. Julkisen sektorin täydentäjäksi ja kirittäjäksi tarvitaan yrityksiä ja kolmatta sektoria. Tästä hallitus on ohjelmassaan yksimielinen.

Palveluja tarvitsevien ihmisten etu on se, että kunnat tekisivät saumatonta yhteistyötä yksityisen sektorin ja järjestöjen kanssa. Kuntien on kehitettävä omaa osaamistaan palveluiden tuottajana ja tilaajina niin, että palveluita osataan hankkia sieltä, mistä se on tarkoituksenmukaista, laadukasta ja kustannustehokasta. Tähän yhteistyöhön on myös ministerin syytä kuntia hallitusohjelman mukaisesti kannustaa. Ehkä lausunnossa voi olla kyse vielä uuden hallituksen kesähelteillä tapahtuneesta alkuverryttelystä, joka loppuu syksyn tullen. Näin asia toivottavasti on.

Hyvä on myös peruspalveluministerin muistaa, että tuoreessa valtiovarainministeri Urpilaisen (sd.) budjettiesityksessä kuntien valtionosuuksia vähennetään hallitusohjelman mukaisesti. Onko tosiaan niin, että peruspalveluministeri antaisi lisärahaa niille kunnille, jotka kieltäytyvät etsimästä monimuotoisia tapoja tuottaa palveluja? Tätä en kyllä usko.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen onnistuminen on pääministeri Kataisen hallituksen yksi keskeinen onnistumisen mitta. Siksi on välttämätöntä, että ihan alkumetreillä tehdään selväksi mikä on uuden hallituksen tavoite ja mikä ei ole.

Olen varma siitä, että ihmisille eivät ole tärkeitä kuntarajat, eikä se, onko esimerkiksi oman vanhemman vanhuspalvelut kunnan omaa palvelutuotantoa vai onko palvelu ostettu vaikkapa yrittäjältä. Olennaista on, että palvelun saa oikea-aikaisesti, tasavertaisesti ja että palvelut ovat laadukkaita.

Kaikessa uudistamisessa on olennaista muistaa, että ihmiset tekevät palveluiden laadun. Sosiaali- ja terveydenhuollon houkuttelevuudesta työpaikkana on viisasta pitää kiinni. Tekijöitä tarvitaan niin julkiselle ja kolmannelle sektorille kuin yrityksiinkin.

Tiedote 19.8.2011  

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kannustaa peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonia (sd) ratkaisemaan vanhuspalvelulain haasteet luovuttamisen sijaan. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan ministeri Guzenina-Richardson näyttää punaista valoa jo edellisen hallituksen aikana valmisteilla olleelle ja nykyisen hallituksen ohjelmaan kirjatulle vanhuspalvelulaille.

Kenellekään ei ole ollut epäselvää, että tekeillä oleva vanhuspalvelulaki on hyvin haasteellinen ja vaati paljon jatkotyöstöä. Monet kunnat, kuten myös Helsingin kaupunki, ovat lausunnossaan nostaneet esille monia lain haasteellisia kohtia. Se, että asia ei ole helppo ei ole syy heti luovuttaa. Lain ongelmallisten kohtien ratkaisemiseksi on ponnisteltava entistä kovemmin.

"Ikäihmisten mahdollisuus saada tasapuolista hoitoa on ratkaistava ja hallitusohjelman kirjauksesta on ministerin pidettävä kiinni. Myöskään talouden tiukka tilanne ei voi olla syy siihen, että vanhuspalveluiden kehittämisestä lipsutaan. Päinvastoin, nyt on tehtävä ripeitä ja rohkeita uudistuksia", toteaa Sarkomaa.

On myönteistä, että uusi peruspalveluministeri on luvannut jatkaa työtä omaishoitajien tilanteen parantamiseksi. Se ei kuitenkaan riitä. Kaikilla vanhuksilla ei ole mahdollista omaishoitoon. Esimerkiksi Helsingissä puolet on yhden hengen talouksia. Vanhusten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ikäihmisten hoivaan liittyviä asioita ratkaistaan ripeästi, vaikka se ei varmasti ole helppoa.

Lainsäädännöllä on vahvistettava ikäihmisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta. Jokaisella on oltava oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja mahdollisuus elää itsenäistä, mielekästä sekä turvallista elämää. Lailla ei voi yksin turvata ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Lehdistötiedote 10.8.2011

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kannustaa hallitusta selkeyttämään lainsäädäntöä, jotta kunnat voisivat nykyistä vahvemmin puuttua roskaamiseen. Sarkomaan mielestä kunnilla pitäisi olla selkeä mahdollisuus antaa sanktio, kuten esimerkiksi rikesakko, roskaamisesta. Sakottamisoikeus olisi vahva viesti siitä, että roskaamiseen halutaan saada nollatoleranssi.

Roskaaminen etenkin pääkaupunkiseudulla on ikävää arkipäivää ja välinpitämättömyyttä. Siitä kärsivät niin ihmiset kuin ympäristökin. Asenteet ja tottumukset kaipaavat muutosta. Sakko voisi olla keino herättää ihmisiä kantamaan vastuuta lähiympäristöstään. Ajatus ja asenne "joku muu hoitaa aina asiat puolestani eikä minun tarvitse piitata", on huolestuttava. Se johtaa vastuun ulkoistamiseen muille ihmisille.

Monet kuntapäättäjät haluaisivat puuttua tiukemmin roskaamiseen. Hallituksen pitäisi nyt tähän avunpyyntöön vastata arvioimalla lainsäädäntöä ja tekemällä tarvittavat muutokset.

"Roskaaminen vähentää merkittävästi kaupungin viihtyvyyttä. Lasipullojen rikkominen aiheuttaa suuren tapaturmariskin niin uimarannoilla, puistoissa kuin pyöräteilläkin. Roskaaminen on harmillinen riesa, joka ei vain pilaa ympäristöä ja viihtyvyyttä vaan se on myös kallista lystiä", Sarkomaa kirjoittaa blogissaan.

Sarkomaan mielestä roskaamista ehkäisisi ennalta tietoisuus siitä, että siitä voi saada sanktion. Sakkorangaistus on ollut toimiva keino monissa suurkaupungeissa pitää kadut ja puistot siisteinä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on havahduttu ongelmaan. Ruotsissa on kesällä astunut uusi laki voimaan, jonka johdosta roskaajalle saa antaa sakon heti paikan päällä.

Sarkomaa jätti tänään asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen kuntien mahdollisuudesta antaa rikesakko roskaamisesta.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033
www.sarisarkomaa.fi

Palattuani elokuun alussa kesälomalta vein ensimmäisen työpäivän päätyttyä lapset lähimmälle uimarannallemme. Suureksi pettymykseksi oli vesi sinilevän takia uimakelvotonta. Ajattelin, että ainakin eväät voimme rannalla syödä, vaikka uida ei voisikaan. Harmistusta lisäsi se, että ennen eväiden syöntiä oli pakko siivota rantaa ja kerätä sieltä suurimmat roskat. Muutama muukin oli ollut eväsretkellä. Grillaus- ja eväsroskia oli jätetty tuulen levitettäväksi sinne tänne hiekkarannalle ja mereen.

Helsingin kadut ja puistot täyttyvät etenkin kesäisin roskista. "Joku sen kuitenkin sieltä siivoaa", on kuulunut puistossa piknikillä olevan suusta. Roskaaminen on kaupungissamme ikävää arkipäivää. Lasipullojen rikkominen aiheuttaa suuren tapaturmariskin niin uimarannoilla, puistoissa kuin pyöräteilläkin. Roskaaminen on harmillinen riesa, joka ei vain pilaa ympäristöä ja viihtyvyyttä vaan se on myös kallista lystiä. Jonkun kun on aina maksettava siitä, että roskat siivotaan. Ja se joku on tietenkin veronmaksaja.

Roskaaminen on ikävää välinpitämättömyyttä ja laiskuutta. Omien jätteiden jättäminen on monille niin piintynyt tottumus ja tapa, ettei siihen edes enää kiinnitä huomiota. Varsinkin juhlapäivät ja ulkotapahtumat näyttävät monen mielestä olevan oikeutettu syy jättää roskat lojumaan muiden siivottavaksi. Ajatus ja asenne "joku muu hoitaa aina asiat puolestani eikä minun tarvitse piitata", on huolestuttava. Se johtaa vastuun ulkoistamiseen muille ihmisille.

Ei ole oikein eikä millään muotoa perusteltua, että saamme kaikki maksaa roskaajien jälkien siivoamisen ja kärsiä roskaamisen aiheuttamista vahingoista sekä mielipahasta. Roskaamistilanne ei ole ongelma vain meille helsinkiläisille, vaan se haittaa myös pääkaupunkimme mainetta matkailukohteena.

Jokaisen on muistettava ja kannettava vastuunsa ympäristöstä. Sen, minkä jaksaa puistoon, rannalle tai kadulle kaupasta kantaa, pitää myös jaksaa sieltä pois roskakoriin asti viedä.

Ei ole yllätys, että monet kuntapäättäjät Helsingissä, kuten yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja Jarmo Nieminen (kok) jo kesän alussa useasti, ja nyt viimeisimmäksi apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri haluaisivat puuttua tiukemmin roskaamiseen esimerkiksi rikemaksun avulla. Mahdollisuus antaa sanktio roskaamisesta halutaan mukaan kuntien keinovalikkoon herättämään ihmisiä kantamaan vastuuta omista roskistaan ja ympäristöstään. Mielestäni vaateet ovat järkeviä ja kannatettavia.

Olen kannustanut uutta hallitusta selkeyttämään lainsäädäntöä niin, että kunnilla olisi nykyistä selkeämpi oikeus sanktioida roskaamista. Sakottamisoikeus olisi vahva viesti siitä, että roskaamiseen halutaan saada nollatoleranssi. Jätin tänään asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä asian kuntoon laittamiseksi.

Sakkorangaistus on ollut toimiva keino monissa suurkaupungeissa pitää kadut ja puistot siisteinä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa on havahduttu ongelmaan. Ruotsissa on kesällä astunut uusi laki voimaan, jonka johdosta roskaajalle saa antaa sakon heti paikan päällä.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, vähenisikö roskaaminen jos kaupunkiin saataisiin isompia roskakoreja. On hyvä, että Helsingin rakennusvirasto pohtii parhaillaan, millaisia uudet roska-astiat voisivat olla. Ylipäätään on tärkeä myös pohtia, miten voisimme vähentää jätteen syntyä. Selvää kuitenkin on, että suuremmat roskikset eivät auta, jos roskia ei vaivauduta sinne laittamaan. Asenteet ja tottumukset kaipaavat muutosta. Roskakorien käyttäminen on taito, jonka jokaisen kaupunkilaisen tulee osata ja sitä taitoa pitää myös viitsiä käyttää.

Blogi Verkkouutisissa 30.6.2011 http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=58108:sarkomaa-likameri-vai-itaemeri&catid=72:vieras-blogi-uusin-blogi&Itemid=15

Kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Ei ollut helppo lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Ponnisteluista huolimatta Itämeri on edelleen maailman saastunein merialue. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus, jonka seurauksena saastunut meri ruokkii itse pilaantumistaan. Kaiken lisäksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Tämän syöksykierteen katkaisu edellyttää radikaaleja päästövähennyksiä. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee.

Rannikkovesiemme merkittävin rehevöittäjä on maatalous. Kaikesta mereen päätyvästä fosforista ja typestä 50-60 prosenttia tulee pelloilta. Vaikka maatalouden vesiensuojelua on tehostettu, ravinnekuormitus ei ole vähentynyt, vaan paikoin jopa lisääntynyt. Maatalouden kuormitus kohdistuu voimakkaimmin Saaristomereen, jonka tila rannikon tuntumassa on vain välttävä tai paikoin huono.

Kataisen hallituksen ohjelma antaa Itämerelle toivoa ja tiukan kehotuksen useine toimenpiteineen pelastaa Itämeri. Tavoitteena on tehostaa suojelutoimia sekä kansallisesti että yhteistyössä muiden Itämerivaltioiden kanssa.

Yhteistyötä jatketaan Pietarin ja Leningradin alueen kaupunkien kanssa tavoitteena yhdyskuntien ja maatalouden päästöjen pienentäminen. Tarkoitus on edesauttaa Itämeren alueen satamien jätevesien vastaanottokapasiteetin ajanmukaistamista ja aikaansaada jätevesien mereen laskun täyskielto.

Suomi tähtää myös vahvasti öljyn- ja kemikaalientorjuntakapasiteetin parantamiseen. Öljyonnettomuuden riskiä vähennetään kehittämällä meriliikenteen ohjausjärjestelmiä ja turvallisuutta. Tämän lisäksi on olennaista tehostaa typenpoistoa erityisesti rannikon läheisillä jätevedenpuhdistamoilla ja tämä on hyvä tehdä ympäristölupien kautta.

Hallitus on sitoutunut vahvasti uudistamaan EU:n maatalouspolitiikan niin, että se edistää tehokkaita ympäristötoimenpiteitä koko Itämeren alueella. Mikä tärkeintä maatalouden ympäristötuki uudistetaan edistämään vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua nykyistä vaikuttavammin. Ympäristötuen toimenpiteitä kohdennetaan alueellisesti sekä tila- ja lohkokohtaisesti vesistöjensuojelun kannalta herkimmille alueille aivan kuten kokoomus on pitkään vaatinut.

On ilahduttavaa, että hallitus myös kirjasi ohjelmaansa Itämeriselonteon käsittelyssä esittämäni ajatuksen. Jatkossa valtion talousarvioon kootaan yhteen Itämeren suojelun voimavarat. Näin saadaan kokonaiskuva tilanteesta ja ympäristöohjausta voidaan tehostaa niin, että valitut toimet johtavat kustannustehokkuuteen ja parhaisiin ympäristöhyötyihin.

Samalla kun hallitus vuosittain tarkastelee ohjelmaansa kirjatun ”perälautasäännöksen” mukaan, onko talouden luvut tavoitellulla tolalla vai tarvitaanko lisävauhtia, on syytä tarkastella, onko hallitusohjelman muissa keskeisissä tavoitteissa edetty sovitulla tavalla. Itämeren osalta tämä on aivan välttämätöntä.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan tästä kesästä on vaarassa tulla sinilevän osalta erityisen paha. Ehkäpä meidän lapsenlapsien kesät ovat jo toisenlaisia ja onnistumme jättämään Itämeren tuleville isille ja äideille sellaisessa kunnossa, ettei heidän tarvitse sitä hävetä.