fbpx Siirry sisältöön

18.02.2011 Nykypäivä

Verotusta ollaan uudistamassa. Ehdotusten vaikutuksia kansalaisten toimeentuloon on arvioitava huolellisesti.

Asuminen on perustarve. Verouudistus ei saa johtaa siihen, että tavalliset palkansaajat eivät voisi enää asua yliopistokaupunkien keskustoissa tai että eläkeläiset joutuisivat myymään oman kotinsa veropaineen alla. Lapsiperheiden vanhempien aika ei saa kulua työmatkoihin eikä vanhuksia pidä työntää hoitolaitoksiin. Lisääntynyt verotulo voi aiheuttaa myös valtiolle lisämenoja.

Asuntovelkojen korkovähennyksen suurimmat hyötyjät ovat keskituloiset lapsiperheet. Vähennyksellä onkin suuri merkitys näiden perheiden kulutustason määrääjänä. Vähennystä ei pidä olennaisesti muuttaa.

Korkojen verovähennysoikeutta ei tule myöskään rajata ensiasunnon ostajiin eikä vain perheellisille, kuten julkisuudessa on ehdotettu. Neliöhintaa ei saa rajata niin, että perheasunnon ostaminen kaupungin keskusta ei enää onnistuisi.  Erityisesti lapsiperheet joutuisivat tarkkaan laskemaan, voiko asuntoa vaihtaa isompaan perheen kasvaessa tai onko lapsia ylipäätään varaa hankkia lisää. Verovähennysoikeuden rajaaminen ensiasuntoihin hankaloittaisi työvoiman liikkuvuutta ja heikentäisi kohtuuttomasti kansalaisten elämäntilanteiden muutosten hallintaa. Tällaisessa rajauksessa unohdetaan elämän realiteetit: muutot töiden perässä, avioerot ja uusioperheet.

Jos muutoksia halutaan tehdä, voitaisiin ajatella ansiotulosta tehtävän alijäämähyvityksen enimmäismäärän sitomista yleiseen korkotasoon. Nyt korko on alhaalla. Se merkitsee sitä, että vähennys mahdollistaa suhteellisen suuren lainan ottamisen. Jos korot nousevat, vaikeutuu velallisten asema sekä koron nousun johdosta että siksi, että vähennyksen enimmäisraja tulee vastaan. Siksi voitaisiin ajatella vähennyksen katon laskemista alhaisen koron aikana edellyttäen, että sitä nostetaan korkojen noustessa. Sääntöjen pitää kuitenkin olla ennustettavia, koska asuntovelallisen on voitava luottaa lainsäädäntöön pitemmälläkin aikavälillä.

Kiinteistövero on ymmärrettävä siitä näkökulmasta, että kiinteistö aiheuttaa kunnalle kustannuksia, joiden maksamiseen kiinteistön omistajan on osallistuttava. Siksi on oikein, että kunnat päättävät veron suuruudesta.

Valtio on nostanut kiinteistöveron alarajoja viime vuosina. Mielestämme alarajojen noston suhteen pitäisi olla varovainen ja sallia kunnan päättää veron määrästä. Enimmäisraja on kuitenkin syytä asettaa, jotta esim. muille kuin kunnassa asuville ei aseteta kohtuuttomia veroja. Veron suuruus on määriteltävä siten, että se koetaan oikeudenmukaiseksi. Ruotsissa protesti johti siihen, että hallitus joutui lupaamaan veron poistoa.

Energiaverot vaikuttavat asumisen kustannuksiin. Suomessa asuminen ei ole mahdollista ilman energiaa. Tietyissä rajoissa asukas voi vaikuttaa, paljonko tätä pääosin tuontitavaraa kuluu. Ympäristöverojen asteittainen kiristäminen on ympäristömuutoksen torjumiseksi perusteltua. Syytä on kuitenkin tulevaisuudessa miettiä, onko kotitalouden kulutuksessa jokin määrä, jota pienemmällä kulutuksella ei tule toimeen. Tällöin tähän määrään voisi kohdistua lievempi verotus.

Kansanedustajat
Sari Sarkomaa
Kimmo Sasi
Valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäseniä (kok)

11.02.2011 Nykypäivä

Seuraavalla vaalikaudella on edessä vaikeita päätöksiä ja niiden eteenpäinvieminen edellyttää ennen kaikkea meiltä päättäjiltä, mutta myös kaikilta suomalaisilta ponnisteluja ja ahkeruutta. Hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamisen lähtökohtana on kestävä talous. Vastuullinen kansa ei maksata velkojaan lapsillaan eikä ahnehdi tulevien sukupolvien mahdollisuuksia.

Politiikan perusta on oltava työn, yrittäjyyden sekä hyvän työelämän edistäminen. Tarvitsemme toimia, jotka edistävät uusien työpaikkojen syntymistä ja jotka lisäävät kaiken työnteon sekä yrittäjyyden kannattavuutta. Meidän on myös pidennettävä työssäoloaikaa. Olemme saaneet elämään lisää vuosia ja nyt meidän on saatava myös lisää elämää ja aktiivista tekemistä vuosiin. Hyvä työelämä, terveydenedistäminen ja osaamisen vahvistaminen ovat tässä avainasemassa. Tehostettuja toimia tarvitaan ikäsyrjinnän ja epätasa-arvon kitkemiseksi työelämästä.

Työaikajoustot edistävät merkittävästi työuralla pidempään jaksamista. Työaikajoustoilla on myös selvä vaikutus työhyvinvointiin ja tuottavuuteen. Pidemmät työurat saadaankin vain, jos onnistumme lisäämään työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhönsä. Joustot lisäävät työntekijöiden elämänlaatua ja hyvää arkea. Hyvä työelämä pitää olla ”jokatyöntekijänoikeus” ja työ sekä perhe ”jokavanhemmanmahdollisuus”. 

Parempi työelämä on avain suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseen. Parempi työelämä tarkoittaa motivoituneempia ja terveempiä työntekijöitä, uusien ideoiden ja toimintatapojen syntymistä ja sitä kautta myös menestyvämpiä yrityksiä ja tehokkaampaa julkista sektoria. Työntekijän kannalta parempi työelämä vaikuttaa myös työn ulkopuolella - motivoiva ja mielekäs työ antaa aikaa myös perheelle ja vapaa-ajalle. Hyvän johtamisen ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen pitäisi olla yhteinen tavoite palkansaajille ja työnantajille, sillä näillä toimilla parannetaan niin tehokkuutta, motivaatiota kuin jaksamistakin.

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Meillä on jo paljon välineitä, jotka eivät ole käytössä. On tärkeää pohtia, miten nämä mahdollisuudet saadaan työpaikoilla käyttöön. Työaikapankki ja vaihteleva työaika ovat esimerkkejä vielä käyttämättömistä mahdollisuuksista. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Työpaikat ovat tietenkin erilaisia ja jouston mahdollisuudet vaihtelevat työpaikan sekä tehtävän mukaan. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Hyvä johtaminen ja joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta on aloittanut keskustelun siitä, mitä hyvä työelämä on. Mikä on tärkeintä työelämässä? Miten sekä työnantajat että työntekijät voivat vaikuttaa siihen, että työssä jaksetaan paremmin? Haastamme kokoomuslaiset ja kaikki suomalaiset, niin työnantajat, työntekijät kuin yrittäjätkin mukaan keskusteluun ja hyvän työelämän talkoisiin. Tervetuloa mukaan!

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja

07.02.2010 MunkinSeutu 

Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aikaa auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityishuomiota ja aikaa tukea erilaisia lahjakkuuksia. Jokainen lapsi on erilainen, mutta samanarvoinen. Riittävän pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen sekä olla läsnä lasten arjen iloissa ja suruissa. Myös kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli- ja kulttuurikirjo lisäävät osaltansa haasteita opettajien ajankäytölle. Opetusryhmän koko on yksi keskeinen opetuksen laatuun vaikuttava asia.

Aloittaessani työn opetusministerinä hämmästyin sitä, ettei aiemmilla opetusministereillä ollut tietoa valtakunnallisesti opetusryhmien ko´oista. Käynnistin välittömästi toimet asian korjaamiseksi. Ensimmäinen selvitys osoitti, että opetusryhmien ko’oissa on suuria eroja kuntien välillä, mutta myös kuntien sisällä. Helsinki pärjäsi suurten kaupunkien vertailussa. Helsinki on viisaasti panostanut opetukseen enemmän kuin useammat kaupungit. Silti, meilläkin on kipeä tarve ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseen.

Selvityksen lisäksi ylisuurten opetusryhmien kitkemiseen osoitettiin täsmärahaa osana käynnistämääni perusopetus paremmaksi eli POP-hanketta. Tällä vaalikaudella koulut ovat saaneet POP-rahoja yhteensä noin 200 me. Ohjelman rahoilla on ryhmäkokojen pienentämisen lisäksi mm. elvytetty koulujen kerhotoimintaa, lisätty kielivalintoja ja erityisopetusta sekä parannettu opettajien täydennyskoulutusta. Perusopetuksen parantaminen on parasta työtä myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen nuori jatkaa vähintään toisen asteen oppilaitokseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tammikuun lopussa julkaissut järjestyksessä toisen ryhmäkokokartoituksen tulokset. Ilouutinen on se, että keskimääräinen opetusryhmäkoko Suomessa on pienentynyt hieman kaikilla luokka-asteilla. Ryhmäkokoselvitys osoittaa, että sinivihreän hallituksen perusopetus paremmaksi POP-ohjelma on purrut ja ryhmäkokojen kasvu on saatu taitettua.

Olen helsinkiläisenä tietenkin ilahtunut, että oma kotikaupunkini on pop-talkoissa käärinyt hihat. Verrattuna vuoteen 2008 opetusryhmäkoot olivat pienentyneet eniten Helsingissä ja Porissa. Vuosiluokkien 7-9 pienimmät opetusryhmät olivat Helsingissä (16,79) ja Espoossa (16,94). Tuore tulos osoittaa myös, että POP-ohjelmaa pitää jatkaa seuraavalla vaalikaudella tulevan hallituksen ja kuntapäättäjien yhteistyöllä.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)

24.01.2010 MunkinSeutu

Poikkeuksellisen runsasluminen talvi ja vaihtelevat säät ovat aiheuttaneet helsinkiläisille harvinaisen paljon harmia. Ulkona liikkuminen on ollut kuukausien ajan hankalaa ja monelle lähes mahdotonta. Liukastumiset ja kaatumiset ovat huonosti hoidetuilla katuosuuksilla arkipäivää. Tilanne on monin tavoin vastoin sitä, mitä kaupungin talvikunnossapidosta on sovittu tehtävän.

Kaupunkilaisilla on kaikki syy odottaa, että lumityöt hoidetaan kohtuudella. Ikävä tosiasia on, että Munkinseudun ja Lauttasaaren lumityöt on hoidettu koko kaupungintasolla verrattuna poikkeuksellisen huonosti. Olen kaupungin puolesta tilanteesta todella pahoillani. Olen saanut paljon palautetta puutteista ja olen niiden johdosta ollut toistuvasti yhteydessä urakoitsijoihin ja lumitöistä vastaaviin kaupungin virkamiehiin. On kuvaavaa, että vasta jatkuvat yhteydenotot apulaiskaupunginjohtajaan ovat johtaneet toimintaan ja tuloksiin. On päivänselvää, että lumityöt eivät voi olla sen varassa, että ”puoli kaupunginosaa” soittaa ja kertoo töiden puutteista.

Me maksamme veromme, yhtiövastikkeemme ja vuokramme. Ei ole kohtuutonta odottaa niille jonkinlaista vastinetta. Uskon, että kukaan ei oleta jokaisen kadun olevan jokaisen lumimyräkän jälkeen täysin puhdistettu. Mutta me kaikki odotamme, että asuntokadut pidetään siinä kunnossa, että niillä voi kohtuudella liikkua. Tässä ei meidän alueella ole onnistuttu. Ikävä esimerkki on Perustie, jonka Koneen puiston puoleinen pää oli lähes koko talven auraamatta. Aurat saatiin apulaiskaupunginjohtajan avulla paikalle vasta silloin, kun päiväkoti Ruusu oli joutunut olemaan ilman ruokakuljetuksia muutaman päivän. Talvi on ollut haastava kadun kahteen päiväkotiin lapsiaan vieville perheille ja päiväkodin työntekijöille sekä koko kadun asukkaille. Vastaavia esimerkkejä on valitettavan paljon.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri lupasi pyynnöstäni selvityksen alueemme katujen kunnossapitojen epäkohdista. Selvityksen mukaan talvikunnossapidosta vastuussa olevalla urakoitsijalla ei ollut riittävästi kalustoa talven alussa. Kalustoa on kuulemma hankittu lisää talven edetessä ja tilanteen on nyt luvattu kohenevan. Mielelläni otan vastaan palautetta tilanteesta (sari.sarkomaa@eduskunta.fi).

Selvitys ei mielestäni ole riittävä selitys niille lukuisille ”töppäyksille” joista olen saanut alueen asukkailta ja yrittäjiltä palautetta. On päivänselvää, että tällainen peli ei vetele. Saimme Saurilta selvityksen ”lumisodasta” myös viimeisimmässä kaupunginvaltuuston kokouksessa. Valtuustossa kiritin meidän kokoomusvaltuutettujen aloitteesta valmistelussa olevaa suunnitelmaa runsaslumisiin talviin. Sauri kertoi, että se on vielä työn alla mutta valmistunee näille lumille. Varautumissuunnitelma on välttämätön. Selvää on, että puutteellisissa lumitöissä ei ole kyse vain resursseista. Kyse on myös suunnitelmallisuuden lisäämisestä, eri tahojen yhteistyön ja toimintatapojen uudistamisesta sekä vastuiden ja valvonnan vahvistamisesta. On hyvä myös katsella muiden lumitöihin tottuneiden maiden ja kaupunkien käytäntöjä, josko sieltä olisi opittavaa. Moni ammattiautoilija on sanonut, että lumitöiden laatueron huomaa Vantaan ja Helsingin rajalla.

Lumitöiden ympäristövaikutuksia on tärkeä tarkkailla ja varmistaa, ettei aiheuteta ympäristöhaittoja. Tilapäinen lumenkaatopaikka yhdellä parhaalla rannallamme Munkkinimessä on oltava jatkuvan arvioinnin alla. Keskustelin tästä virkamiesten kanssa ja asiaa luvattiin arvioida jatkuvasti.

Valtuuston keskustelussa nostin esille sen, että kaupungin on luotava kaupunkilaiselle nykyistä asukasystävällisempi mahdollisuus antaa palautetta puutteellisista talvikunnossapidoista. Palautteen antavia ihmisiä on harmillisesti palloteltu puhelimessa ihmiseltä toiselle, ja palautetta on vähätelty, sekä kaiken päälle palautteella ei useinkaan ole ollut mitään vaikutusta. Se ei ole palveluasennetta, jota kaupungin on asukkailleen tarjottava. Palveluasenne on oltava kohdallaan myös niillä urakoitsijoilla, joilta kaupunki palveluita hankkii. On täysin kohtuutonta, että olemme joutuneet käymään lumisodan lisäksi sanasotaa.

Monia ja myös minua ovat ihmetyttäneet kaupungin suunnalta esitetyt puheenvuorot, joissa on hämmästelty useasti tullutta runsaslumista talvea. Ilmastonmuutos jos mikä on arvaamaton ja sään ääri-ilmiöt todennäköisiä. Ilmastonmuutos ei tarkoita sitä, että Helsinki olisi jatkossa lumeton. Päinvastoin lumiset talvet voivat hyvin olla jokavuotista todellisuutta ja siksi on erityisen tärkeää löytää kustannustehokkaimmat keinot kaupunkimme lumitöihin. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus liikkua kotikaduillaan ja kaupungissaan myös talvisin.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

20.1.2011 Kaupunkisanomat

Alivaltiosihteeri Hetemäen johtama verotuksen kehittämistyöryhmä on hiljattain jättänyt loppuporttinsa. Työryhmä on tehnyt työtä ahkerasti mutta kaikesta ei työryhmän kanssa voi olla samaa mieltä. Yksi näistä suurista erimielisyyksistä on eläkeläisten verokohtelu. Raportissa ehdotetaan vain palkansaajien veron alentamista, mikä merkitsisi eläkeläisten verotuksen kiristymistä suhteessa palkansaajiin. Näin epäreilua ehdotusta ei tule hyväksyä.

Toteutuessaan Hetemäen työryhmän esitys olisi täysi suunnanmuutos nykyisen hallituksen politiikalle, joka on nimenomaan urakoinut epäreilun veroeron poistamiseksi. 90-luvun lamassahan palkansaajien ja eläkeläisten veroeron annettiin kasvaa ja sitä virhettä on tällä vaalikaudella korjattu.

Kokoomus nosti ensimmäisenä keskusteluun eläkkeiden verotuksen oikeudenmukaisuuskysymyksen ja lupasi poistaa perusteettoman eläkeläisten ja palkansaajien veroeron.  Viime vaalien alla peräänkuuluttamamme uudistus toteutettiin heti nykyisen hallituksen ensimmäisen budjetin yhteydessä. Vuonna 2008 pieni- ja keskituloisten eläkeläisten verotus laskettiin palkansaajien verotuksen tasolle tai sen alle uudistamalla eläketulovähennystä. Vastaavat eläketulovähennyksen tarkistukset on tehty niin 2009, 2010 kuin 2011 verotuksessa. Vuonna 2009 korjattiin myös eläkeläispuolisoita koskenut epäkohta veroasteessa. Jatkossakin on huolehdittava siitä, etteivät eläkeläiset maksa missään tuloluokissa enemmän veroa kuin palkansaajat.

Se, millaisia veromuutoksia, veronalennuksia tai verotuksen painopisteen siirtoja tehdään tulevaisuudessa, ratkaistaan ainakin päälinjoiltaan eduskuntavaaleissa ja hallitusneuvotteluissa. Kokoomus julkaisee verokantansa tammi-helmikuussa niin, että verolinjauksista ehditään käydä kunnollinen keskustelu hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Edessä on vastuunkantoa ja vaikeita päätöksiä. Talouden vakauttaminen on vaikeaa mutta välttämätöntä. Emme saa ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Vastuullinen kansa ei maksata velkojaan lapsenlapsillaan. Valtion talouden tasapainottaminen on tehtävä niin, että toimet ovat oikeudenmukaisia eri sukupolville. Tarvitsemme ennen kaikkea toimia, jotka edistävät kestävää kasvua ja uusien työpaikkojen sekä yritysten syntymistä, sekä uudistuksia, jotka tekevät kaikesta työstä ja yrittämisestä kannattavaa. Tässä työssä verotuksella on tärkeä rooli. Tehdyn työn arvon on säilyttävä kohtuudella myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja

10.01.2011 Kaupunkisanomat 

Suomalaiset koululaiset pärjäsivät tuttuun tapaan erinomaisesti uusimmassa Pisa-tutkimuksessa.  Lukutaidossa suomalaisoppilaiden keskiarvo oli kolmanneksi paras Shanghain sekä Korean jälkeen. Hälyttävää sen sijaan oli, että vuoteen 2000 verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Nämä tulokset on otettava vakavasti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämisessä. Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä myös joka kodissa.

Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen.

Lukeminen on hyvä aloittaa ennen kuin lapsi alkaa puhua. Kuunteleminen on tärkeä osa kielen oppimista. Kun lapsi alkaa lukea itse, on vanhempien hyvä tutustua hänen lukemisiinsa ja keskustella niistä lapsen kansa. Vaikka lapsi osaa jo itse lukea, on tärkeää, että hänelle luetaan vähän vaikeampia tekstejä, joita lapsi ei itse hallitse. Tämä lisää lapsen sanavarastoa ja kykyä ymmärtää. Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan.

Sujuva, monipuolinen lukutaito ja luetun ymmärtäminen ovat yhä merkittävämpiä arjen taitoja. On tärkeää, että jokaiselle koululaiselle on sellainen lukemisen ja kirjoittamisen taito, että hän pystyy toimimaan tulevaisuuden kansalaisena, valitsemaan ja arvioimaan tietoa. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

On mukava tapa varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Iltasatu on monelle aikuiselle ja myös minulle päivän parhaita hetkiä. Kotona ollessani rauhoitan lastennukkumaanmenoajan puheluilta ja tietokoneelta sekä kaikelta työnteolta. Iltasaturauha on tärkeä isommillekin lapsille ja siitä ei tingitä. Silloin äidillä tai isällä on aikaa lukea, pitää sylissä ja jutella.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja

06.01.2011 Lauttasaari-lehti

Tuhannet lapset kohtaavat vuosittain Suomessa vanhempiensa parisuhteen päättymisen ja erilleen muuton. Se on yhteiskunnassamme iso asia, joka vaatii meiltä eri tahoilla toimivilta aikuisilta enemmän huomiota. Osallistuin joulukuussa Suomen Erofoorumiin, jossa oli mukana monia tahoja kuten lapsiasiavaltuutettu, Lastensuojelun Keskusliitto ja Väestöliitto, eri ministeriöiden edustajia, meitä päättäjiä sekä vanhempia. Tilaisuuden tarkoitus oli yhdessä sopia tavoitteet eroperheiden arjen tukemiseksi ja yhdistää voimavarat asioiden edistämiseksi. 

Eroamisen tavalla on suurempi vaikutus kuin itse erolla siihen, miten lapsi eron kokee ja miten se häneen vaikuttaa. Kaikilla eroavilla vanhemmilla tulee olla mahdollisuus halutessaan saada tukea ja neuvontaa, siten että he voivat jatkaa vanhempina ja toimia lapsen parhaaksi. Tukea tarvittaisiin ensisijaisesti lapsen hyvinvoinnin ja hänelle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuuden turvaamiseen.

On selvää, että vanhemmuus ei pääty, vaikka parisuhde päättyisi. Suomessa tarvitaan enemmän tukea parisuhteen kestävyyden, mutta myös erotilanteen tukemiseksi. Eropalveluiden kehittämisen tavoitteena on lapselle erosta aiheutuvien haittojen minimoiminen sekä etenkin pitkien huoltoriitakierteiden ehkäiseminen ja katkaiseminen.

Vaikeiden huoltoriitakierteiden katkaisuun ei ole vielä riittävästi keinoja. Ehkäisevän palvelun, tehostetun sosiaalityön ja sovittelun ohella tarvitaan myös uusia oikeudellisia keinoja katkaista pitkittyneitä oikeusprosesseja.

Vaikka apua olisi, ei tieto palveluista välttämättä kulje niitä tarvitsevalle. Pääkaupunkiseudun Neuvokeskuksesta (www.neuvokeskus.fi) eroperheen vanhemmat, lapset, nuoret ja perheen läheiset sekä uusperheelliset löytävät tukea ja tietoa keskitetysti yhdestä paikasta.

Moni asia on muuttunut maailmassa, mutta se mikä ei muutu, on, että lapset tarvitsevat aikuisten aikaa kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen. Lasten tulisi voida kokea, että vanhempiensa erosta huolimatta heillä on hyvät suhteet molempiin vanhempiin. Paitsi vanhemmat myös muut lapsen elämässä merkitykselliset ihmiset voivat olla osaltaan kantamassa vastuuta lapsesta. Isien ja äitien oikeudet on oltava yhtäläiset ja siksi isyyslain uudistamista on myös kiirehdittävä. Lapselle tulisi turvata oikeus hänelle tärkeiden ja turvallisten sukulaissuhteiden säilymiseen, kuten suhde isovanhempiin. Erofoorumin keskeinen tavoite on, että meillä jokaisella on oltava perhetilanteesta riippumatta mahdollisuudet hyvään lapsuuteen, vanhemmuuteen ja arkeen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Kolmen lapsen äiti

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram