Kategoria: Ei kategoriaa

Uudessa lastensairaalassa hoidetaan potilaita kaikkialta Suomesta. Monien vaativien lastensairauksien hoito kuten sydänkirurgian, elinsiirrot sekä vaikeiden syöpien hoito on keskitetty Uuteen lastensairaalaan. Erinomaiset hoitotulokset, osaava henkilökunta, monipuolinen tutkimustyö sekä uudet ensiluokkaiset tilat tekevät toukokuussa 2018 avatusta Uudesta lastensairaalasta huippusairaalan. Uuden lastensairaalan rakentaminen oli kansallinen ponnistus. Maamme ainoa valtakunnallinen lastensairaala oli 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Lastenklinikan ja Lastenlinnan elinkaaren käyttökelvottomat tilat olivat häpeätahra home- ja kosteusvaurioineen. Kuvaava esimerkki tilojen räikeistä puutteista on epäinhimillisen ahtaat keskosten hoitotilat. Vanhempien läsnäoloa jouduttiin jatkuvasti rajoittamaan, vaikka vanhempien läheisyys on valtavan tärkeää keskosten toipumisen kannalta. Sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Tilanne oli vakava ja toimeen ryhtyivät monet tahot. Erityisesti mainitsen Leijona Emot, erityislasten vanhempien yhdistyksen ja silloisen lastensairaalan toimijat. He tekivät valtavan työn ja näin saimme heräteltyä eduskunnan ja valtiovallan liikkeelle.

Uusi lastensairaala rakennettiin poikkeuksellisella suomalaisten yhteishengellä, julkisin ja yksityisin sekä kansalaisten lahjoittamin varoin. Eduskunnassa otimme Lasten sairaalan rakentamisen erityissuojelukseen. Valtiovarainvaliokunnassa teimme kaikkien puolueiden jäsenten yhteisvoimin lausuman, jonka eduskunta hyväksyi. Lausumalla edellytettiin, että valtiovalta poikkeuksellisesti rahoittaa Uutta lastensairaalaa. Rakennuksesta vastaavalla HUSilla ei ollut remonttisuman takia mahdollisuutta sairaalaa ajoissa remontoida. Kun valtio lähti mukaan, uskalsi HUSin hallitus tehdä rakentamispäätöksen ja loppu eli kolmannes tarvittavista määrärahoista kerättiin kansalaiskeräyksellä. Tuloksena syntyi lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. 

Nyt lastensairaala tarvitsee taas eduskunnan ja koko Suomen tukea. Uuden Lastensairaalan toiminnassa on tällä hetkellä isoja ja vakavia haasteita. Suurin ongelma on vakava hoitajapula, joka on johtanut lasten tehohoidon kriisiin. Suomessa on lasten tehohoitopaikkoja kaikkiaan 150 mutta lapsia voidaan hoitaa ainoastaan 132 tehohoitopaikalla.

Lasten tehohoidon kriittisen tilanteen vuoksi HUS teki viime lokakuussa omavalvontailmoituksen aluehallintovirastolle ja Valviralle. Tämän johdosta perustettiin asiantuntijaryhmä etsimään ratkaisuja, jotka julkaistiin tammikuussa. Toimenpiteitä viedään eteenpäin mutta niissä tarvitaan laajaa yhteistyötä ja myös valtiovallan tukea. Tehohoidon vajaus on johtanut epäinhimillisiin lasten sydänkirurgian leikkausjonoihin. Maassamme on jo 50 lasta odottanut sydänleikkausta yli lakisääteisen hoitotakuun ajan. Tilanne on lainvastainen ja täysin kestämätön jonossa odottaville lapsille sekä heidän perheilleen. Toimia tarvitaan kriittisessä tilassa olevan lasten tehohoidon turvaamiseksi. Lasten tehohoidon kapasiteettia on lisättävä ja lasten epäinhimilliset sydänleikkausjonot on purettava. Sydänleikkauksen odottelu ja toistuvat peruutukset aiheuttavat valtavaa huolta ja vaikeuttavat perheiden elämää. Jonotus aiheuttaa erityisen suuren epävarmuuden lapsen terveydestä ja tulevaisuudesta. Tilanne kuormittaa entisestään Uuden lastensairaalan erittäin vaativaa työtä tekevää henkilöstöä sekä heikentää toimialan pito- ja vetovoimaa.

Paine näkyy myös Uudenmaan synnytyssairaaloissa. Suomessa syntyvistä lapsista joka kolmas syntyy Uudellamaalla. Helsinkiläisissä on herättänyt myös huolta työryhmän ehdotus siirtää riskisynnyttäjiä pois HUSin alueelta, jotta hoitajia riittäisi leikattujen lasten hoitoon. Asiantuntijat esittävät, että Husin alueen muutamien odottavien äitien, joiden on arvioitu olevan riskisynnyttäjiä, synnytys ja hoito siirrettäisiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan tai Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Tätä varten näiden sairaaloiden vastasyntyneiden tehohoitokapasiteettia aiotaan lisätä. Päätavoite toimissa on saada yhteistyöstä  eri tahojen kanssa rakennettua lastensairaalan toimintakyky kuntoon ja lyhyellä tähtäimellä löytää keinoja lasten sydänleikkauksen tekemisen. Ilman rahaa muutos ei ole toteutettavissa. Välitön rahoitustarve kohdennettaisiin hoitajien rekrytointiin ja kannustuslisiin. Myös lasten tehohoitajien koulutukseen tarvitaan rahaa. Lisäkoulutuksen tarpeeseen vastaamiseksi on luotava uusi koulutuspolku sairaanhoitajille ja erikoislääkäreille.

Uusien tehopaikkojen perustaminen muualle maahan vaatii myös kustannusten korvaamista. Lasten tehohoidon turvaamiseen tarvittava, yliopistosairaaloille kohdennettava noin viiden miljoonan euron vuosittainen rahoitustarve on asian painoarvoon nähden hyvin maltillinen. Uuden lastensairaalan yksikkö on kansallisesti kriittinen, erityisosaamista tarjoava yksikkö, jonka toimintakyvystä sairaat lapset ovat riippuvaisia. Valtiovallan on tultava vastaan. Tilanteen vakavuudesta kertoo se, että lasten sydänleikkausten ostopalvelumahdollisuutta muista pohjoismaisista ja erityisesti Tanskasta valmistellaan. Turvautuminen lasten lähettämiseen ulkomaille saamaan sydänkirurgista hoitoa tuo paljon uusia kysymyksiä, jotka ratkaistava lasten etu edellä. Ratkaisu lasten ja odottavien äitien siirtämisestä hoitoon toisaalle on oltava täysin väliaikainen. Uuden lastensairaalan tilanne on saatava kestävällä tavalla kuntoon.

Valtiovallan sote- alan henkilöstön pito ja vetovoimaa toimenpiteitä valmistelevan työryhmän esityksiä pitää viedä vauhdilla eteenpäin. Hoitotyön koulutuksen ja tutkimuksen korkea taso, osaamisen ylläpito ja kannustavat urapolut, työntekemisen edellytykset ja johtaminen on oltava kunnossa. Hoitoalalle tarvitaan kannustavaa palkkausta, jossa osaaminen huomioidaan nykyistä paremmin. HUSin rooli on merkittävä, kun hyvää henkilöstöpolitiikkaan rakennetaan. Siinä on henkilöstön ja avainasemassa olevien lähiesihenkilöiden oltava vahvasti ja jatkuvasti mukana.

Rahoituksen lisäksi tarvitaan uudelle maalle lisää ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen aloituspaikkoja. Ja aivan erityisesti kasvatus- ja sote- alalle. Nyt Uudellamaalla on suhteessa väestöön liian vähän koulutuspaikkoja. Hyvä uutinen on se, että saimme pitkän työn tuloksena vihdoin Helsingin yliopiston terveystieteiden maisterin tutkinnon anto-oikeuden.

Järjestimme eduskunnassa tapaamisen, jossa yhdessä Sydänlasten ja -aikuisten kanssa keskustelimme sosiaali- ja terveysministeriön valtiosihteerin kanssa. Välitämme hänelle perheiden valtavan huolen tilanteesta. Yhteinen tavoitteemme on kiirehtiä toimia, joilla ratkaistaan epäinhimillinen lasten sydänleikkausjono ja teho-hoidon kriisi. Leikkausta odottavien lasten ja heidän perheidensä tilanne on hyvin vaikea ja toivoa sekä ratkaisuja tarvitaan. Painotimme ministeriölle, että kyse erittäin vaativasta työstä ja sen näyttävä kunnolla, kun tehdään toimia henkilöstö pito- ja vetovoiman lisäämiseksi. Ilman hoitajia ja lääkäreitä ei ole palveluja.

Terveydenhuollon historiallisen pitkät jonot ja päivystysten kriisiytyminen ovat karua arkipäivää. Kun hoitoon pääsy venyy, ongelmat kasvat. Tilanne on kestämätön ja tulee monin tavoin kalliiksi.

On vakava laiminlyönti, ettei hallitukselta ole herunut vaikuttavia toimenpiteitä hoitovelan purkamiseksi. Päinvastoin, hallitus on toimillaan vaikeuttamassa tilannetta. Yksityisen hoidon tutkimus- ja hoitokorvaukset eli Kela-korvaukset poistuivat vuoden alussa lukuun ottamatta psykiatriaa, psykologin korvauksia sekä suun terveyden tiettyjä toimenpiteitä.

Jatkossa korvausta ei enää saa lainkaan esimerkiksi yksityisen tuottamasta fysioterapiasta, ja lääkärikäyntien korvausta leikattiin merkittävästi.

On vastuutonta jättää käyttämättä yksityisten palvelutuottajien työ tilanteessa, jossa julkinen terveydenhuolto on ylikuormittunut ja pula henkilöstöstä on valtava. Kela-korvauksen leikkauksen myötä yhä useampi siirtyy julkisen palvelun jonoon tai jää ilman apua. Seurauksena on palveluiden heikentyminen, julkisen terveydenhuollon kustannusten kasvu ja ruuhkautuminen.

Ideologinen yritysvastaisuus jyrää järkiperusteet ja jonossa apua odottavien ihmisten hädän. Muuta selitystä on vaikea keksiä sille, miksi valtavassa henkilöstöpulassa ja sote-kriisissä jätetään yrityksissä toimivien sote-ammattilaisten työpanos hyödyntämättä.

Kela-korvaus on mahdollistanut vuosittain noin 3,4 miljoonaa lääkärikäyntiä. Sitä maksetaan sosioekonomiseen asemaan katsomatta kaikille suomalaisille. Yksityistä terveydenhuoltoa käytetään monesti myös siksi, ettei julkisen sektorin palveluihin pääse.

Lisäksi merkittävää osaa Kelan korvaamista lääkäripalveluista ei ole edes saatavilla hyvinvointialueiden peruspalveluvalikoimassa, esimerkkeinä silmälääkärit ja gynekologit.

Kela-korvaus kannustaa pitämään omasta terveydestä ennaltaehkäisevästi huolta. Koko suun terveydenhuoltomme on rakennettu siten, että merkittävä määrä aikuisväestöstä käyttää yksityisiä palveluja. Kuntoutusjärjestelmämme on monin osin yrittäjien varassa. Vuonna 2020 kaksi miljoonaa ihmistä käytti Kela-korvattuja terveydenhuollon palveluja. Hallituspuolueiden piittaamattomuus sote-yrittäjiä ja heidän tekemää työtä kohtaan on vaarassa heikentää kansanterveyttä sekä työ- ja toimintakykyä monin tavoin.

Hallitus on antanut eduskunnan käsittelyyn lisäbudjetin, jossa hyvinvointialueiden rahoitusta lisätään vain muutama viikko niiden aloituksen jälkeen. On täysin epäselvää, miten rahat kohdentuvat, ja voidaanko lisärahoilla edes oikeasti helpottaa ihmisten hoitoonpääsyä. Lisäbudjetti onkin arvioitava perusteellisesti.

Hallitukselta olisi viisautta purkaa vahingollinen Kela-korvausleikkaus osana lisäbudjetin käsittelyä. Kela-korvaukset ovat tehokas tapa kohdentaa rahoitusta nimenomaisesti hoitoonpääsyn helpottamiseen ja julkisen sektorin kuorman helpottamiseen.

Olen tehnyt toimenpidealoitteen Kela-korvausleikkauksen perumiseksi. Se on eduskunnan käytettävissä. Hallituksen tekemien Kela-korvausleikkauksien peruutus sisältyy myös kokoomuksen vaihtoehtobudjettiin. Romuttamisen sijaan korvausta olisi viisasta tulevina vuosina nostaa.

Tyttöjen ja naisten oikeuksien kannalta on valtava pettymys, ettei hallitus ole eduskunnan vaateesta huolimatta tekemässä lakiesitystä, jolla selkeytettäisiin tyttöjen silpomista koskevaa kriminalisointia. Tyttöjen sukuelinten silpominen on brutaali rikos ja ihmisoikeusloukkaus, joka on kitkettävä Suomesta ja koko maailmasta. Suomi on viimeinen Pohjoismaa, joka ei ole erilliskriminalisoinut tyttöjen ja naisten silpomista. Silpomisuhan alla elää Suomessa arvioiden mukaan jopa 3000 tyttöä.

Kansainvälistä tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista päivää vietetään tänään 6. helmikuuta.

Maailmassa yli 3 miljoonaa tyttöä kokee silpomisen joka vuosi. Yksikin on liikaa. Haluamme lopettaa haitallisen perinteen kaikkialta maailmasta.

Silpominen on haitallinen kulttuurinen perinne, joka loukkaa vakavasti tyttöjen ihmisoikeuksia. Silpominen tehdään tyypillisesti 0–15-vuotiaille tytöille. Toimenpide on kivulias ja aiheuttaa vakavia terveysriskejä. Pahimmassa tapauksessa tyttö voi kuolla silpomisen seurauksena.

Eduskunta edellytti marraskuussa vuonna 2020 tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä ehdottaneen kansalaisaloitteen pohjalta, että hallitus ryhtyy ripeästi toimiin. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävää omaa lakia, joka kattaisi kaikenikäiset tytöt ja naiset sekä ulkomailla tehdyt silpomiset.

Aloitteen perustelujen mukaan silpomisen kieltävä erillislaki vahvistaisi viestiä siitä, että käytäntöä ei virallisesti hyväksytä Suomessa. Erillislaki toimisi selkeämpänä työkaluna niille tahoille, jotka tekevät ehkäisevää työtä ja toimisi ajurina asennemuutostyölle. Silpomisen vastaisessa työssä tarvitaan vaikuttavia ennaltaehkäiseviä toimia. On olennaista edistää maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen, ammattilaisten ja viranomaisten yhteistyötä ja vuoropuhelua.

Eduskunta edellytti kansalaisaloittetta koskevassa mietinnössään, että hallitus antaa tarvittavat lakiehdotukset eduskunnan käsiteltäviksi kuluvan vaalikauden aikana. On valtava pettymys, että hallitus on laiminlyönyt eduskunnan näkemyksen. Oikeusministeri Henriksson totesi juuri ennen joulua, ettei esitystä olla antamassa eduskunnalle tällä vaalikaudella.

Olemme kokoomuksen eduskuntaryhmän voimin vaatineet, että tyttöjen ja naisten suojelemisessa väkivallalta on otettava käyttöön kaikki keinot – ennaltaehkäisevien toimien lisäksi myös eduskunnan edellyttämä muutos rikoslakiin. Olemme olleet asiassa hyvin aloitteellisia . Tyttöjä suojellaksemme ja lakimuutosta vauhdittaaksemme teimme asiasta kansanedustaja Sofia Vikmanin kanssa jo syyskuussa 2019 lakialoitteet, jotka ovat olleet hallituksen käytössä. Olemme vedonneet oikeusministeri Henrikssoniin sen puolesta, että esitys voitaisiin vielä tuoda eduskuntaan. On tyrmistyttävä arvovalinta, että hallitus näin pettää silpomisuhan alla elävät tytöt eduskunnan tahdon vastaisesti.

Yhdenkään tytön ei pidä joutua elämään maassamme silpomisuhan alla. Kaikki kivet on vielä kerran käännettävä, jotta hallitus toisi viipymättä tyttöjen silpomisen kriminalisointia selkeyttävän esityksen eduskuntaan siten, että se voidaan saada maaliin vielä kuluvan vaalikauden aikana.

Helsinkiä piinaava pula osaavasta henkilöstöstä tuntuu karulla tavalla lapsiperheiden arjessa, varhaiskasvatuksessa ja pienten koululaisten iltapäiväkerhoissa. Moni päiväkoti toimii hyvin ja turvallisesti, mutta samalla yhä useammassa päiväkodissa tilanne on hyvin vaikea. Vajaalla ja usein vaihtuvalla henkilöstöllä toimiminen ei voi olla näkymättä palveluiden laadussa. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että Helsinki oli pakotettu sulkemaan leikkipuistoja, jotta henkilöstöä riittäisi päiväkoteihin turvaamaan lakisääteiset varhaiskasvatuspalvelut. Leikkipuistot ja iltapäiväkerhot ovat olennainen osa perheiden turvaverkkoa. Monella perheellä ei ole tukena isovanhempia eikä muita läheisiä arjen sujumisessa. Leikkipuistojen sulku oli viimesijainen toimi, kun toimenpiteet henkilöstöpulaan eivät ole tepsineet.

Uutena ja viisaana toimena on päätetty rakentaa leikkipuistojen ja iltapäiväkerhojen toimintaa entistä tiiviimmin järjestöjen, yritysten ja seurakuntien kanssa. Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kaupunki. Viimeisimmät tiedot ovat lohdullisempia. 1.–2.-luokkalaisten iltapäiväkerhot saataneen turvattua kevään ajaksi. Emme saa tinkiä tavoitteesta turvata pikkukoululaisille iltapäiväkerhopaikka, joka on useissa perheissä täysin välttämätön palvelu turvallisen arjen järjestämiseksi.

Vakava pula henkilöstöstä heikentää kaupunkimme henkilöstön työolosuhteita sekä -hyvinvointia. Koko kaupunkia piinaavan henkilöstöpulan, varhaiskasvatuksen ja iltapäiväkerhojen ongelmien ratkaisu on Helsingin kiireellisempiä ja tärkeimpiä tehtäviä. Toimia tarvitaan vielä useita jo tehtyjen toimien lisäksi.

Oli välttämätöntä, että varasimme tämän vuoden Helsingin kaupungin budjettiin henkilöstön palkankorotuksiin yhteensä 7 miljoonaa euroa. Palkkaohjelman tavoite on lisätä kaupungin veto- ja pitovoimaa työnantajana. Nostimme kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla määrärahoja 600 eurolla lasta tai nuorta kohti. Haluamme tukea oppimista ja hyvinvointia siten, että jokainen päiväkoti on hyvä päiväkoti, jokainen koulu on hyvä koulu. 

Varhaisiin vuosiin panostamalla edistämme vaikuttavasti lasten kasvua ja kehitystä, ennaltaehkäisemme syrjäytymistä sekä turvaamme lapsille yhdenvertaisemmat mahdollisuudet pärjätä koulutiellä ja elämässä. 

Olen yhtä lailla eduskunnassa tehnyt työtä sen eteen, että Helsingin korkeakouluihin ja oppilaitoksiin lisättäisiin aloituspaikkoja helpottamaan pääsyä koulutukseen ja pulaa koulutetusta henkilöstöstä. Nykyinen tiedeministeri Honkonen on ollut asiassa vastahankaan. Ison vaikuttamistyön jälkeen maan hallitus täydensi tämän vuoden valtion budjettia ja lisäsi määrärahoja varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojen lisäämiseen. Huoli on ollut, ettei ministeri myönnä lisäpaikkoja Helsinkiin. Onnistuimme saamaan eduskunnan hyväksymään lausuman, jossa edellytämme, että lisäaloituspaikat osoitetaan erityisesti Helsinkiin.  Linjasimme eduskunnassa myös, että monimuotokoulutuksen rahoituksesta on huolehdittava. Lisäksi on luotava joustavia koulutuspolkuja eri tehtäviin pätevöimiseksi.

Laadukas varhaiskasvatus on moniammatillista. Sen turvaamiseksi tarvitsemme Helsinkiin varhaiskasvatuksen opettajien lisäksi lisää lastenhoitajia ja sosionomeja sekä heidän työnkuvansa houkuttelevuudesta huolehtimista. Osana alan houkuttelevuutta työoloja on parannettava niin, että ammattilaiset saavat mahdollisuuden tehdä työnsä hyvin.

Helsingin on oltava monien mahdollisuuksien kotikaupunki sekä turvallinen paikka kasvaa, asua ja elää kaiken ikäisille. Helsinkiläisten perheiden luottamus palveluihin on ollut kovilla. Kevään tärkeimpiä toimia on palauttaa luottamus siihen, että päiväkodit ovat laadukkaita ja iltapäiväkerhopaikan saa, kun sitä tarvitsee. Työtä riittää myös terveyspalveluiden ja vanhusten palveluiden turvaamisessa. Teen työtä sen eteen, että yhteistyössä kaupungin henkilöstön ja muiden toimijoiden kanssa saamme kaupunkimme palvelut pelastettua.

Palaute Helsingin kaupungin ja Suomen asioista on aina tärkeää ja tervetullutta. Lähetän tuoreimpia politiikan kuulumisia kerran kuukaudessa. Saat eduskuntaterveiseni lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja 

Helsingin kaupunginvaltuuston ja hallituksen jäsen. Kolmen nuoren äiti.