Kategoria: Kolumnit

15.12.2011 Kolumni Lauttasaari-lehdessä

Saimme eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa valmiiksi ensi vuoden valtion talousarvion käsittelyn. Seuraavaksi koko eduskunta käsittelee valmistelemaamme mietintöä ja lopullinen päätös tehdään vielä ennen joulua. Vaikka taloustilanne on poikkeuksellisen epävarma, niin varma voi olla siitä, että ilman työtä ei ole hyvinvointia. Siksi me hallituspuolueiden edustajat painotimme erityisesti sellaisia kohteita, joilla edistetään talouden kasvua ja työllisyyttä ja jotka eivät aiheuta pysyviä menoja. Pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä sitä paremmin, mitä paremmassa kunnossa taloutemme on. Varmoja voimme olla myös siitä, että ne toimet joita teemme ympäristömme ja lastemme hyvinvoinnin parhaaksi ovat kullanarvoisia.

Itämeren suojeluun kohdensimme viisaasti lisävoimavaroja. Euroopan talouskriisissä on tiukasti pidettävä kiinni siitä, että Itämeren suojeluun asetetuista tavoitteista ei tingitä. Meidän velvollisuutemme on jättää Itämeri tuleville isille ja äideille sellaisessa kunnossa, ettei heidän tarvitse sitä hävetä.

Olen tyytyväinen, että sain läpi tavoitteen aloittaa lastentarhanopettajien koulutuksen laajennushanke. Lastentarhanopettajapula on niin vakava ongelma, että se uhkaa päivähoidon lakisääteistä toteutumista ja heikentää päivähoidon laatua. Lisäresursseja on tarkoitus kohdistaa päivähoidon akuuttiin henkilöstötarpeeseen lisäämällä yliopistolliseen lastentarhanopettajakoulutukseen 1,5 miljoonaa euroa. Lastentarhanopettajien lisäkoulutus tukee myös valmisteilla olevaa uutta varhaiskasvatuslakia, jonka eduskunta saa tällä vaalikaudella käsiteltäväkseen.

Välttämätöntä oli se, että lisäsimme kaksi miljoonaa euroa päihdeäitien hoidon järjestämiseen. Raha-automaattiyhdistys on rahoittanut Pidä Kiinni- hoitojärjestelmää, joka on valtakunnallinen erityistason hoitojärjestelmä päihdeongelmaisille äideille ja heidän perheilleen. RAY:n rahoitus on asteittain vähenemässä, ja päihdeäitien hoidon järjestäminen siirtyy ns. ERVA-alueiden vastuulle. Ennen kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on toteutunut, tarvittiin väliajaksi tämä lisärahoitus. 

Lisäraha on monin tavoin perusteltua. Äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Hoitojärjestelmää tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän siksi, että päihteiden käyttö on lisääntynyt erityisesti nuorten naisten keskuudessa. Tänä päivänä noin kolmasosa kaikista huumeidenkäyttäjistä on naisia. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheen arki ovat asioita, joita pitää tukea. Toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmannesta ensikodeissa ja kolme neljännestä avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.

Tyytyväinen olen myös siitä, että suuntaamme lisäresursseja neljässä käräjäoikeudessa toteutetun ja hyviä tuloksia tuottaneen lapsiystävällisen oikeudenkäynnin kokeilun laajentamiseen valtakunnalliseksi. Tässä Norjassa toimivassa ns. Follo-mallissa lasten huoltoriitoja sovitellaan lapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan avulla. Kokeilun tulokset viittaavat siihen, että menettelyllä voidaan vähentää varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja huoltajuusriitojen pitkittymistä. Sovittelu säästää tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten resursseja mutta ennen kaikkea auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa. Kaikilla eroavilla vanhemmilla tulee olla mahdollisuus halutessaan saada tukea ja neuvontaa, siten että he voivat jatkaa vanhempina ja toimia lapsen parhaaksi. Tukea tarvitaan aivan erityisesti lapsen hyvinvoinnin ja hänelle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuuden turvaamiseen.

Toivotan Lauttasaari-lehden lukijoille lämmintä joulumieltä ja onnellista uutta vuotta! 

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Kolumni 11.12.2011 Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Raideliikenne on tärkeä osa arkeani. On luksusta, että nelosen ratikkapysäkki on lähes takapihalla. Arki ilman ratikkaa olisi varmasti paljon hankalampaa.  Kätevyyden lisäksi raideliikenne on ympäristöystävällinen vaihtoehto.

Onneksi meitä joukko- ja raideliikenteen ystäviä oli viime kevään hallitusneuvotteluissa suuri joukko. Hallitusohjelmassa on raideliikenteelle monia myönteisiä kirjauksia. Ohjelmassa painotetaan työmatkaliikenteen, joukkoliikenteen toimivuuden ja liikenneturvallisuuden parantamista.

Etenkin pääkaupunkiseudulla on työmatkaliikennettä saatava nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja varsinkin raiteille. Joukkoliikenteen houkuttelevuutta kasvattavat monet hallitusohjelman tavoitteet, jotka helpottavat matkailijoiden arkea. Tavoitteena on mm. liityntäpysäköintipaikoituksien lisääminen, valtakunnallisen joukkoliikenteen lippujärjestelmän käyttöönotto, jossa yhdellä matkakortilla voi matkustaa kaikissa joukkoliikennevälineissä, sekä valtakunnallisen joukkoliikenteen aikataulu- ja reittipalvelun toteuttaminen.

Julkisuuteen tullut tieto aikomuksesta korvata ratikkalinja 4:n yöliikenne busseilla ensi kesästä alkaen on herättänyt alueellamme kiinnostusta ja keskustelua. Korvaavaksi yhteydeksi on suunnitteilla bussilinja 18, joka öisin kulkisi Munkkiniemen kautta, kuten viikonloppujen aamuyöliikenteessä jo tehdään. Tällä on tarkoitus vähentää päällekkäistä liikennettä heikentämättä kuitenkaan Munkkiniemen tai Munkkivuoren palvelutasoa. Tarkoituksena on myös, että linjan 18 reitti eteläpäässä ulottuisi Katajanokalle korvaamaan nelosen ratikan yöliikennettä.

Perusteluja muutokselle on taloudellisen tehokkuuden lisäksi turvallisuuden tunne. Selvitysten mukaan monet matkustajat kokevat yöllä bussin ratikkaa turvallisemmaksi. Yömatkaliikenne on ollut niin ratikassa kuin bussissa pääosin vähäistä. Syntyvät liikennöintisäästöt on tarkoitus käyttää palvelutasoparannuksiin. Munkkiniemen ja Munkkivuoren viikonloppujen aamuyöliikennettä lisätään ja Katajanokalle aloitetaan aamuyöliikenne viikonloppuisin.

Muutoksesta on tullut palautetta ja on hyvä, että asia puidaan kunnolla. On selvää, että tiukassa taloustilanteessa kustannustehokkuutta tarvitaan kaikessa toiminnassa, mutta yhtä lailla alueemme kulkumahdollisuuksista on huolehdittava.

On erinomaista, että hanketta korvata Munkkivuoren suunnan bussiliikenne raitiotieyhteydellä nopeutetaan. Tarkoitus on laatia Munkkivuoren raitiotien tarve- ja toteuttamiskelpoisuusselvitys, jossa selvitetään raitiotielle soveltuva linjaus ja suunnitellaan raitio- ja bussiliikenteeseen tehtävät muutokset. Tavoitteena on parantaa joukkoliikenteen palvelutasoa ja vahvistaa Munkkivuoren ja Munkkiniemen alueiden identiteettiä sekä yhtenäisyyttä. Selvitystyö on suunniteltu valmistuvaksi toukokuussa 2012. Vielä on varmasti edessä monta mutkaa ennen kuin pääsemme Munkkinimestä Munkkivuoreen ratikalla, mutta tuskin maltan sitä odottaa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Kolumni 7.12.2011 Haagalainen

Kaupunkimme talouden tervehdyttämistalkoiden rinnalla on arvioitava tarkkaan jokaisen veroeuromme kohdentuminen. Jatkossa Helsingin on tuotettava palveluitaan kustannustehokkaammin uudistamalla organisaatioita, tehostamalla tilankäyttöä ja lisäämällä tietotekniikan käyttöä.Tämä siksi, että vapautuvat voimavarat voidaan kohdentaa perusasioiden, kuten hyvinvointipalveluiden ja opetuksen, laadun vaalimiseksi sekä velkaantumisen katkaisemiseksi. Tärkeää on, että tässä työssä on kaupungin osaava henkilöstö vahvasti mukana.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi tulevan vuoden budjetin historiallisen epävarmassa taloustilanteessa. Euroopan tilanteen osalta elämme kuin veitsenterällä. On poikkeuksellisen vaikea ennustaa, mitä omassa taloudessamme tulee tapahtumaan. Yksi asia on varma. Pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä sitä paremmin, mitä paremmassa kunnossa kaupunkimme talous on.

Vielä ennen joulua päätämme valtuustossa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden yhdistämisestä yhdeksi paremmin toimivaksi kokonaisuudeksi. Uudistus on tehtävä taiten ja huolehdittava, että hyvät asiat säilyvät. Vapaaehtoistoimijoiden tilat on asia, joka on oltava jatkossakin kunnossa.

Yksi tärkeä painopiste kaupungissamme on ikäihmisten palvelujen kehittäminen. Tätä varten me valtuustossa kohdensimme lisävoimavaroja ikäihmisten hoitoketjun toimivuuden, ympärivuorokautisen hoivan ja palveluiden laadun takaamiseksi. Myös valtakunnantasolla on kääritty hihat, kun vanhuspalvelulakia viimeistellään eduskunnan käsittelyyn.

Alle kouluikäisten lasten määrä kasvaa kaupungissamme edelleen ja päivähoitopaikkoja tarvitaan koko ajan lisää. Helsingille on häpeäksi, että monella alueella on ollut pitkään krooninen pula päivähoitopaikoista. Budjettikeskustelussa ja valmistelussa toistinkin taas sen tosiasian, että hankkeiden siirtäminen ei säästä kun lisätiloja hankitaan, koska päivähoito on järjestettävä joka tapauksessa. Perheiden ja varsinkin lasten mutta myös ympäristön kannalta on olennaista, että hoitopaikka on riittävän lähellä.

Varhaiskasvatus ja päivähoitopalvelut on nähtävä fiksuna tulevaisuuden investointina. Varhaiskasvatusta ja päivähoitopalveluja on kehitettävä. Hyvä asia on se, että ensi vuoden budjettiin lisäsimme rahaa päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen. Mukava asia on myös se, että ensi vuonna lastenruokailun luomuohjelmaa toteutetaan lisäämällä luomuruoan osuutta päiväkotien ruokailuissa. Ensi vuonna leikkipuistojen avointa toimintaa järjestetään vähintään vuoden 2011 tasolla eli leikkauksia ei siihen ole tulossa.

Iso huoli helsinkiläisillä perheillä on ollut pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Monelle perheelle on varmasti hyvä uutinen se, että Helsingin ensi vuoden budjetissa suunnataan lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Tavoite on se, että jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle iltapäivähoitoon hakeutuvalle pitäisi jatkossa paikka löytyä.

Helsinkiläisille on varmasti myös tärkeää se, että elämistä Helsingissä ei tehdä yhtään sen kalliimmaksi kuin välttämätöntä. Helsinki pitää kunnallisveroprosentin ennallaan 18,5 prosentissa ja kiinteistöveroprosentti pysyy vuoden 2011 tasossa. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Lämmintä joulumieltä ja iloa uudelle vuodelle toivottaen,

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Kolumni 29.11.2011 MunkinSeutu

Alle kouluikäisten lasten määrä kasvaa kaupungissamme edelleen ja päivähoitopaikkoja tarvitaan koko ajan lisää. Monella alueella on ollut pitkään krooninen pula päivähoitopaikoista. On iloinen uutinen, että Munkkiniemen alueelle on luvassa vihdoin ja viimein helpotusta. Uusimman suunnitelman mukaan uusi päiväkoti valmistuu Saunalahdentielle vuonna 2015.

Lapsilla on oltava päiväkotien pihoilla riittävästi tilaa liikkumisen ja leikkimisen, mutta myös pihaturvallisuuden vuoksi. Munkkiniemen päiväkoti Ruusun piha-ala muodostui perustamisvaiheessa pieneksi kaavoitussyistä. Ruusun pihan laajennuksesta ja leikkipuisto Munkin pihan muutoksista on nyt valmis suunnitelma. Piharemontti on tarkoitus tehdä heti ensi kesänä.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi ensi vuoden budjetin historiallisen epävarmassa taloustilanteessa. Euroopan tilanteen osalta elämme kuin veitsenterällä. Yksi asia on varma. Pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä sitä paremmin, mitä paremmassa kunnossa kaupunkimme talous on. On myönteistä, että enää ei Helsingin toimintamenot kasva edellisten vuosien vauhtia. Helsingin on saatava talous tasapainoon, kuten koko Suomen ja Euroopan.

Talouden tasapainottamisen rinnalla on aivan olennaista katsoa, miten meidän helsinkiläisten eurot käytetään. Jatkossa Helsingin on tuotettava palveluitaan kustannustehokkaammin uudistamalla vanhoja organisaatioita, tehostamalla tilankäyttöä ja lisäämällä tietotekniikan käyttöä palveluissa. Tämä siksi, että vapautuvat voimavarat voidaan kohdentaa perusasioiden kuntoon saamiseksi ja velkaantumisen katkaisemiseksi. Tärkeää on, että tässä työssä on henkilöstö vahvasti mukana.

Hyvä asia on se, että ensi vuoden budjettiin kohdensimme lisärahaa päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen. Mukava asia on myös se, että ensi vuonna lastenruokailun luomuohjelmaa toteutetaan lisäämällä luomuruoan osuutta päiväkotien ruokailuissa. Ensi vuonna leikkipuistojen avointa toimintaa järjestetään vähintään vuoden 2011 tasolla eli leikkauksia ei siihen ole tulossa.

Iso huoli helsinkiläisillä perheillä on ollut pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Monelle perheelle on varmasti hyvä uutinen se, että Helsingin ensi vuoden budjetissa suunnataan lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Tavoite on se, että jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle iltapäivähoitoon hakeutuvalle pitäisi jatkossa paikka löytyä.

Helsinkiläisille on varmasti myös tärkeää se, että elämistä Helsingissä ei tehdä yhtään sen kalliimmaksi kuin välttämätöntä. Helsinki pitää kunnallisveroprosentin ennallaan 18,5 prosentissa ja kiinteistöveroprosentti pysyy vuoden 2011 tasossa. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Haastattelu Kuluttajan Nappo -lehdessä 4/2011
http://www.kuluttajaliitto.fi/files/1563/Nappo_4_11.pdf

- Kuvaile itseäsi kuluttajana

Meidän perheessämme on kolme lasta, ja kulutusvalinnoilla on suuri merkitys. Ruoan ostamisessa terveellisyys ja kotimaisuuden suosiminen on tärkeää. Lapset kasvavat nopeasti ja olemme kierrättäneet vaatteita kun lapset ovat pieniä. Nyt kouluiässä se on haastavampaa. Tavoite on, että vaatteita ja tavaroita käytetään vuorotellen, ettei kaikkea tarvitse ostaa montaa kappaletta.

- Onko jokin kuluttamiseen liittyvä asia jäänyt myönteisellä tavalla mieleesi?

Perheessämme urheillaan paljon, ja urheiluvaatteiden hankkiminen vaatekaupoista sovituksineen veisi paljon aikaa. Postimyynnin käyttö lasten vaatteisiin on ollut arjen pelastus. Postimyynnin kautta saa vaatteet nopeasti ja epäsopivan tilalle saa helposti uuden. Netissä voi tehdä myös tehokkaasti hintavertailua ja ostaa edullisimman.

- Millaista on hyvä asiakaspalvelu?

Minulle hyvä asiakaspalvelu on sitä, että palvelut ovat lähellä ja paikalla on ystävällinen myyjä, ja että tuotteella on vaihto- ja palautusoikeus. Joskus mainonta harmittaa varsinkin lasten ja nuorten terveyden näkökulmasta. Esimerkiksi epäterveellisiä välipaloja mainostetaan joskus siten, kuin ne olisivat arkiruokaa, vaikka ovatkin herkkuja. Herkutella pitää toki silloin tällöin, mutta ei aina.

- Kuinka tärkeää kotimaisuus on valintoja tehdessä?

Kotimaisuuden suosiminen on vastuullisuutta ja hyvä tapa edistää työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Jos jokainen suomalainen laittaisi kuussa euron lisää kotimaassa valmistettuihin elintarvikkeisiin, merkitsisi se 1500 uutta työpaikkaa Suomeen. Etenkin ruoan suhteen kotimaisuus on tärkeää - varsinkin vihannesten ja hedelmien kohdalla valitsen aina ensisijaisesti kotimaista. Itse en syö punaista lihaa, mutta muu perhe syö. Olen tyytyväinen siitä, että hallitusohjelmassa luvataan kuluttajille paremmat mahdollisuudet saada tietoa ruoan alkuperästä ja tuotantotavasta. Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtajana olen korostanut sitä, että näin kuluttajalla on nykyistä parempi mahdollisuus olla vahva vaikuttaja ja omilla kulutusvalinnoilla edistää eläinten hyvää kohtelua ja suosia kotimaista ruokaa.

- Vertailetko hintoja?

Vertailen hintoja ja laatua. Opetan lapsiakin aina katsomaan hintoja kaupassa käydessä. Lapsille on välillä vaikea selittää miten kaukaa tuodut hedelmät maksavat pari euroa ja kotimaiset usein paljon enemmän. Eettisyys on tärkeää.

- Kerro jokin vinkki, suositus tai idea lukijoillemme?

Helsingin kaupunginosien sekä monen muun kaupungin ongelma on pienten liikkeiden väheneminen. Pienet putiikit ja kahvilat tekevät asuinalueista persoonallisia, viihtyisiä ja vetovoimaisia asua ja elää. On hyvä muistaa, että jokainen meistä voi itse vaikuttaa pienten kauppojen elinvoimaisuuteen suosimalla niitä ostospaikkoina. Palkaksi saa ystävällisen palvelun ja yksilöllisiä tuotteita sekä elävän kaupungin. Lähipalvelut ovat myös arjen sujuvuuden ja ympäristönkin kannalta myönteisiä tekijöitä. Yrittäjyys on asia, jonka edistäminen on elintärkeää. Se tuo työtä ja hyvinvointia meille kaikille.

Omataloyhtio.fi / syksy 2011 - lehdessä

Koti on usein meidän suomalaisten suurin investointi, mutta se on paljon muutakin. Rakennukset muodostavat runsaan puolet Suomen kansallisvarallisuudesta ja rakennuskannan arvosta asuinrakennuksien osuus on yli 60%. On välttämätöntä pohtia, miten pidämme huolta rakennuksissa kiinni olevasta varallisuudestamme ja kuinka asuintalojen kunto vaikuttaa asumisviihtyisyyteen ja -terveyteen.

Taloyhtiöt eivät pysy ilman remontointia kunnossa, vaan jokaisella rakennusosalla ja teknisellä järjestelmällä on käyttöikänsä. Taloyhtiössä on tärkeää suunnitella, miten saadaan mahdollisimman hallitusti ja oikea-aikaisesti hoidettua väistämättömät korjaukset. Laiminlyönnit kasvattavat korjausvelkaa, mikä heikentää suoraan hyvinvointiamme. Peruskorjauksia ja -parannuksia tehdään, jotta asuinrakennusten kunto ja käytettävyys paranisivat sekä asumisviihtyisyys lisääntyisi. Rakennusten on myös vastattava uusia vaatimuksia liittyen esimerkiksi turvallisuuteen ja energiataloudellisuuteen.

Asukkaiden tarpeet asumisen laadun osalta muuttuvat myös ajan myötä ja myös ne vaikuttavat taloyhtiöiden korjaustarpeisiin. 1950-luvulla saattoi riittää yksi pistorasia keittiössä, mutta nykyiselle kodinkoneiden määrälle se on aivan riittämätön.

Asumisterveyden kannalta onnistuneilla korjauksilla voi olla iso merkitys. Parantunut ilmanvaihto, puhtaampi sisäilma ja muut vastaavat seikat kohentavat asumisterveyttä sekä asumisen laatua. Kosteus- ja hometalkoot -hanke kohentaa asumisterveyttä ja rakennusten tilaa vuosina 2010-14. Lisätietoa talkoista löytyy osoitteesta www.hometalkoot.fi. Toinen ympäristöministeriön tuottama tietolähde on www.korjaustieto.fi -portaali.

Asukkaiden ja asunto-osakkeenomistajien kannalta korjaushankkeiden ennakointi ja suunnitelmallisuus on arvokasta, myös rahallisesti. Asunto-osakeyhtiölaki toi taloyhtiöiden yhtiökokouksiin esitettäväksi kunnossapitotarveselvityksen tulevaksi viideksi vuodeksi. Tämä parantaa niin suunnitelmallisuutta taloyhtiöissä kuin osakkaiden tiedonsaantia taloyhtiön kunnosta ja tulevista korjaustarpeista.

Korjausrakentamisen määrä on kasvanut vauhdilla 1990-luvun alusta asti ja kasvaa edelleen. Kiinteistö- ja rakentamisala työllistää Suomessa noin 500 000 henkilöä. Harmaa talous on korjausrakentamisen piirissä harmillisen yleistä, mutta laitonta. On tärkeää tietää, että harmaalla alueella vakuutukset ja takuut eivät ole voimassa ja siihen sisältyy paljon muitakin riskitekijöitä.

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden vuoksi yhteiskunnalta jää vuosittain saamatta useita miljardeja euroja veroja ja muita lakisääteisiä maksuja. Niille menetetyille euroille olisi aitoa hyötykäyttöä esimerkiksi terveyden-, lasten- ja vanhustenhoidossa tai vaikkapa koulutussektorilla. Taloyhtiöiden kannattaa tarkistaa remonttifirmojen toiminnan laillisuus ja tilaajavastuulain mukaisten velvollisuuksien noudattaminen maksutta osoitteesta www.tilaajavastuu.fi.

Taloyhtiöiden korjauksilla on mittava yhteiskunnallinen merkitys, niin asukkaiden asumiskustannusten, kansallisvarallisuuden hoidon kuin myös kansantalouden sekä julkisen talouden kannalta.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Kolumni 13.11.2011 Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Risuja on pakko antaa siitä, että velkaantuminen jatkuu, mutta ruusuja siitä, että tiukka menokuri on purrut. Enää ei Helsingin toimintamenot kasva edellisten vuosien vauhtia. Helsingin on saatava talous tasapainoon, kuten Suomen ja koko Euroopan. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää eikä ole myöskään reilua siirtää vastuita tuleville sukupolville.

Talouden tasapainottamisen rinnalla on aivan olennaista katsoa, miten meidän helsinkiläisten eurot käytetään. Jatkossa vähemmällä on saatava aikaan enemmän ja parempaa. Helsingin on tuotettava palveluitaan kustannustehokkaammin uudistamalla vanhoja organisaatioita, tehostamalla tilankäyttöä ja lisäämällä tietotekniikan käyttöä palveluissa. Tämä siksi, että vapautuvat voimavarat voidaan kohdentaa perusasioiden kuntoon saamiseksi ja velkaantumisen katkaisemiseksi. Tärkeää on, että tässä työssä on henkilöstö vahvasti mukana ja että toimintatapoja uudistetaan palvelemaan paremmin helsinkiläisiä.

Ensi vuoden talousarvion yksi pääviesti on, että lasten ja perheiden palveluista halutaan huolehtia. Se on viisas investointi tulevaisuuteen. Iso huoli helsinkiläisillä perheillä on ollut pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Iltapäivähoitoa vaille on jäänyt varsin moni ja etenkin tokaluokkalaiset. On hyvä uutinen monelle perheelle, että Helsingin ensi vuoden budjetissa suunnataan voimavaroja niin, että jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle iltapäivähoitoon hakeutuvalle pitäisi jatkossa paikka löytyä.

Alle kouluikäisten lasten määrä kasvaa kaupungissamme edelleen ja päivähoitopaikkoja tarvitaan koko ajan lisää. Risuja on annettava siitä, että monella alueella on ollut pitkään krooninen pula päivähoitopaikoista ja useimmat olemassa olevat päiväkodit ovat tupaten täynnä. Helsinkiin tarvitaan yksinkertaisesti lisää päiväkoteja. Ensi vuoden budjetissa ei vielä ollut riittävää vastausta koko tarpeeseen ja tulevina vuosina on päiväkotien näyttävä investointilistoillamme.

Ruusuja ansaitsee se, että ensi vuoden budjettiin lisäsimme rahaa päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen. Varmasti valtuustossa käydään keskustelua siitä, miten tämä raha käytetään lasten parhaaksi. Mukava uutinen oli myös se, että lastenruokailun luomuohjelmaa toteutetaan lisäämällä luomuruoan osuutta päiväkotien ruokailuissa. Tästä aiheesta olen Töölön seudun perheiltä saanut paljon palautetta. Ensi vuonna leikkipuistojen avointa toimintaa järjestetään vähintään vuoden 2011 tasolla eli leikkauksia ei siihen ole tulossa.

Helsinkiläisille on varmasti myös tärkeää se, että elämistä Helsingissä ei tehdä yhtään sen kalliimmaksi kuin välttämätöntä. Helsinki pitää kunnallisveroprosentin ennallaan 18,5 prosentissa ja kiinteistöveroprosentti pysyy vuoden 2011 tasossa. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

02.11.2011 MunkinSeutu

Suomen menestys on aina perustunut koulutukseen. Tulevaisuudessa sivistyksellä ja korkealla osaamisella on entistä tärkeämpi merkitys. Lukiolla on ollut ja on tulevaisuudessa entistä vahvempi rooli osaamisketjussamme yleissivistävänä ja korkeakoulutukseen valmentavana kouluna.

Viime viikkoina lukion roolista on käyty kovaakin keskustelua. Päinvastoin mitä hallitusohjelmassa sovittiin, on opetus- ja kulttuuriministeriö kaavailemassa aloitettavaksi rakenteellisen kehittämisen ohjelman, jonka mukaan toista astetta kehitettäisiin yhtenä kokonaisuutena. Toteutuessaan tämä ehdotus vaarantaisi lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten tuottaman osaamisen ja opetuksen laadun.

On tärkeää, että jatkossakin lukion ja ammatillisen koulutuksen sisällöllinen ja rakenteellinen kehittäminen tehdään koulutusmuotojen omista päämääristä käsin. Ylioppilastutkintoa ja ammatillista tutkintoa on kehitettävä erillisinä tutkintoina. Myöskään opetussuunnitelmiin liittyvillä muutoksilla ei saa hämärtää toimivaksi osoittautunutta duaalimallia. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten rahoitus on pidettävä toisistaan erillisinä.

Samaa duaalimallin hämärtämislinjaa edustaa se, että toisen asteen kehittämisen keskeiseksi tavoitteeksi on nostettu ammatillista ja ylioppilastutkintoa sekoittava yhdistelmätutkinto. On erittäin huolestuttavaa, että esitetyistä toimenpiteistä ja painotuksista kumpuaa kaipuu ns. nuorisokoulumalliin sekä tahto hivuttaa lukiot ja ammatilliset oppilaitokset yhteen.

Lukiolaisilla pitää olla oikeus saada yleissivistävää opetusta ja ammattiin opiskelevilla ammatillista erityisosaamista tukevaa opetusta. Opetusministerinä ollessani aloitin ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen merkittävän lisäämisen pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Aloituspaikkojen lisäämistä on jatkettava. Jokaisen peruskoulun päättäneen nuoren on saatava koulutuspaikka.

Lukion tehtävää yleissivistävänä ja jatko-opintoihin valmistavana väylänä on vahvistettava edelleen. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea laadukkaan opetuksen ja opiskelun turvaamista. Laadukkaan opetuksen kulmakivinä ovat pätevät ja ammattitaitoiset rehtorit ja opettajat, sekä monipuolinen opetustarjonta, johon kuuluvat modernit oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja toimivat tilat.

Nykyinen toisen asteen koulutus on tuottanut hyvän pohjan niin akateemisille kuin ammatillisille jatko-opinnoille. Se on tuottanut maailman huipputason koulutusta, joka vastaa nuorten tarvitsemaa osaamis- ja sivistyspohjaa sekä työelämän tarpeita. Tämän perustan murentaminen olisi tuhoisaa koko suomalaiselle koulutusjärjestelmälle.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Kolumni Helsinki Times-lehdessä 27.10.2011

National Coalition’s Sari Sarkomaa is a fourth-term Member of Parliament from Helsinki, and a member of Helsinki municipal council. She holds a Master’s degree in healthcare, and is chair of the Parliamentary Subcommittee for Municipal and Health Affairs.

Septic Sea or Baltic Sea?

One of the highlights of our summer sailing holiday was supposed to be our arrival in the idyllic harbour at Nynänshamn in Sweden. It didn’t turn out as we’d hoped.

Stinking green seaweed had clogged the shore. “Silly Swedes, making a mess of their sea,” complained one of our children. At first my son’s reaction brought a smile to my face amidst the smell and the disappointment. It’s not easy to explain to a child that the seas are our shared responsibility, and the mess wasn’t just the Swedes’ fault but all our fault. Despite recent efforts, the Baltic is still the world’s most polluted sea.

The biggest threat to the Baltic is eutrophication, the over-accumulation of dissolved nutrients in the water and consequent overburdening of the sea’s natural ability to break down nutrients. The water’s dissolved oxygen is depleted in the process, turning the sea into a body of water that gradually feeds its own destruction. The biggest contributor to the over-enrichment of our coastal waters is the agricultural sector. Of all the phosphates and nitrates that end up in the sea, between 50 and 60 per cent get there via run-off from fields.

To reduce the emission of nutrients into our waterways and into the Baltic, tougher measures are needed. The major shortcoming has been the poor effect of environmental subsidies to the agricultural sector. The subsidies have ended up becoming more a form of income support than a means of environmental protection. Despite this failure, the fact remains that reducing the amount of nutrients that make their way in to the waterways is vital if we are to rescue the Baltic Sea. In this respect, the proposal of the new Minister of Agriculture and Forestry Jari Koskinen (NCP) is to be welcomed.

The Minister has proposed that nutrient emissions from agriculture could be reduced by putting fields out to tender. The purpose of this would be to provide a way for the fields that most pollute the waterways to be voluntarily taken out of use as arable land. Salvaging the Baltic requires more initiatives of this kind, in collaboration with the Ministry of the Environment. The government is strongly committed to pushing for European Union agricultural policy reform in order to promote effective environmental protection in the Baltic Region.

Most importantly, the system of environmental subsidies to the agricultural sector is being reformed to provide better protection of the country’s waterways and natural biodiversity. Under the reformed system, environmental subsidies will be regionally allocated both per holding and by block to the areas that are most critical for waterway protection. This is just as the National Coalition has long demanded. It is reassuring that the government programme led by my party colleague, Prime Minister Jyrki Katainen, provides new hope for the Baltic. The overall objective of the several significant environmental provisions in the government programme is to improve protective measures, both domestically and in cooperation with other Baltic states. Cooperation also continues with St. Petersburg and other towns and cities in the Leningrad region to help reduce municipal and agricultural emissions into the waterways. The aim is to help modernise and enlarge waste water treatment facilities at ports in the Baltic area, and to achieve a blanket prohibition on the passage of untreated waste water into the sea.

Finland is also active in improving the capabilities for preventing oil and chemical spills. The risk of oil spills will be reduced by further developing the control systems and security of sea traffic. In addition, improvements in nitrogen removal at waste water treatment plants, particularly of those near the Baltic coast. Environmental permissions are an effective way of achieving this.
Care of the environment is not a luxury, to be put on the back burner when times are tough economically. As we contend with the ongoing financial crisis in Europe, we must be sure that the goals we have set for protecting the Baltic are neither watered down nor abandoned. It is our common responsibility to leave for future generations a Baltic Sea that gives them no reason for shame.

12.10.2011 Haastattelu Maku-lehdessä
Toimittaja Lilli Ollikainen

Palanen juustoa ruoan päätteeksi, tekee hyvää myös hampaille.

Juustolautanen on hurmaava jälkiruoka tai illanistujaistarjottava, ja paljon terveellisempi kuin toisinaan uskotaan. Paitsi leivän päälle, juusto sopii taivaallisesti myös välipaloihin, ruoanlaittoon ja leivontaan.

–  Jos jääkaapissani ei ole juustoa, mielestäni siellä ei ole mitään. Pidän niin miedoista kuin voimakkaistakin juustoista. Syön joka päivä juustoa. Mielestäni ei ole ruokaa, johon juusto ei sopisi. Etsin erilaisia makuja, enkä halua jumiutua yhteen juustoon, kertoo Juustopöydän puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa.

– Ryhdyin kasvissyöjäksi ensimmäisellä luokalla ja mietin nuorena paljon ravintoasioita. Olen aina arvostanut juustoa, joka sisältää maidon ravintoaineita moninkertaisesti. Juusto on erinomainen proteiinin, kalsiumin, hivenaineiden ja vitamiinien lähde. Toivoisin kaikkien ihmisten ymmärtävän juuston arvon.

Neljä vuotta Juustopöydässä toiminut Sari Sarkomaa pitää sydämen asianaan juustotietämyksen edistämistä Suomessa. Energinen naisten oma juustoyhdistys sai alkunsa vuonna 1978, kun ministeri Marjatta Väänänen kutsui 100 yhteiskunnan eri aloilla johtavassa asemassa toimivaa naista perustavaan kokoukseen ravintola Vaakunaan, Helsinkiin. Innoittajana toimi vuonna 1961 perustettu Juustoseura, jonka jäseniksi hyväksyttiin vain miehiä.

– Sen lisäksi, että Juustopöytä tarjoaa jäsenilleen tapahtumia ja koulutusta, se haluaa vaikuttaa suomalaiseen ruokakulttuuriin ja sitä kautta myös juuston käyttöön Suomessa. Yhdistyksemme on esimerkiksi jouduttanut toiminnallaan Helsingin yliopiston ruokakulttuuriprofessuurin perustamista. Ruokakulttuurin professuurin perustaminen avartaa suomalaista ravitsemuskeskeistä keskustelua ja rakentaa maailmalla positiivista Suomi-kuvaa. Myös kaupalle ja elintarviketeollisuudelle voidaan tuottaa syvempää ymmärrystä suomalaisen kuluttajan ruoan valintaan liittyvistä tekijöistä ja ruokakäyttäytymisestä.

Suomessa juustojen kulutus on viisinkertaistunut vuodesta 1970. Erilaisia kevytjuustoja käytetään enenevässä määrin, samalla kun perinteisten edam- ja emmental-juustojen kulutus on pienentynyt. Suomalaiset juustot valmistetaan pääosin lehmänmaidosta, mutta aineksena voi olla myös vuohen- tai lampaanmaito. Yhden juustokilon valmistamiseen tarvitaan noin 10 litraa maitoa. Yli kolmasosa juustoista tuodaan muista EU-maista.

Kultainen Juustohöylä –palkinto on Juustopöydän tapa huomioida, kannustaa ja kiittää juustomaailmassa kunnostautunutta yksityishenkilöä, yhteisöä tai yhtiötä. Historian ensimmäinen palkinto jaettiin Viini, Ruoka & Hyvä elämä 2010 -messuilla, ja sen vastaanotti Juuri Keittiö & Baari ja sen yhteydessä oleva Juuren Puoti.

– Palkinnon saaja tuo kotimaisuutta esille upealla tavalla. Ajan hengessä oleva maaseutukauppa ja ravintola keskellä kaupunkia pitävät valikoimissaan myös laajaa kotimaisten juustojen valikoimaa. Lähiruoka ja kotimaiset juustot ovat minulle myös henkilökohtaisesti merkittäviä. Äitinä haluan, että myös lapseni syövät terveellisesti.

Vuoden 2011 Kultainen Juustohöylä -palkinto luovutetaan Viini, Ruoka & Hyvä elämä -messujen yhteydessä torstaina 27.10.2011 klo 13.30 Helsingin Messukeskuksessa.

Juustopöytä ry www.juustopoyta.fi
– Perustettiin vuonna 1978 Helsingissä.
– Tavoitteena edistää jäsentensä juustojen ja juustonvalmistuksen tuntemusta sekä kehittää juustokulttuuria Suomessa.
– Järjestää koulutuksia, opintoretkiä, tapahtumia ja näyttelyitä.
– Kannattaa samanhenkisten yhdistysten jäsenien verkostoitumista.
– Jäseniä lähes 300, jotka kaikki naisia. Jäseneksi hakeva tarvitsee kaksi yhdistyksen jäsentä suosittelijaksi.
– Jäsenmaksu 30 €/ vuosi