Kategoria: Blogi

Into luoda uusia verotasoja ja ylipaisunutta aluehallintoa on heitettävä roskakoriin. Päällimmäisenä on tinkimättömästi pidettävä palveluja tarvitseva ihminen ja koko sote-uudistuksen tarkoitus: yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sote-uudistus eikä Suomi kestä uutta maakuntaveroa.

Sote-uudistuksen vääntömomentiksi valittu valtakunnallinen ohjaus puoltaa valtion verotusta. Valtion nykyistä vahvempi ohjaus ja valtion rahoitus käyvät käsi kädessä. Niillä varmistetaan kansalaisten yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut sekä sote-uudistukselle asetettu kustannustehokkuusvaade.

Sote-palvelujen tasosta päättää viime kädessä valtio lainsäädännössä. Vastuun ja vallan on oltava samoissa käsissä. Kansalaisten ja eri tasoilla toimivien päättäjien pitää ymmärtää, mistä rahat tulevat ja mihin ne käytetään. Verotuksen on oltava kokonaisuudessaan ohjattavaa.

Hallituksen kaavailema itsehallintoalueiden suuri määrä merkitsee sitä, että ne ovat kantokyvyltään kovin erilaisia ja heikkojakin. Maakuntavero johtaisi moninkertaiseen tasausjärjestelmään, minkä maksajina on jälleen Helsinki ja Pääkaupunkiseutu. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei tule enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa.

Uusi verotaso ja maakuntavero lisäisivät entisestään riskiä menojen ja veroasteen nousuun. On syytä muistaa hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan sote-uudistus on toteutettava niin, ettei kokonaisveroasetta eikä työn verotusta kiristetä. Verojärjestelmän on oltava selkeä ja läpinäkyvä. Veronmaksajien etu on mieluummin rahapussin verotettavien määrän vähentäminen - ei lisääminen. On visusti varottava tekemästä ratkaisuja, jotka kamppaavat uudistuksen ydintavoitetta.

Työn verottamisen tason pitäminen kohtuullisena ja kannustavana on koko sote-järjestelmän kestävyyden kannalta elintärkeää. Työstä ja yrittämisestä kerätään rahat, joilla jatkossakin on tarkoitus julkisen vallan vastuulla olevat sote-palvelut rahoittaa. Nämä palvelut onkin viisainta rahoittaa valtion verotuksen yhteydessä kerätyllä sote-maksulla. Valtion keräämä sote-maksu kerättäisiin kuten nykyisin kirkollisvero ja sairausvakuutusmaksu. Kun vastuu sote-palveluiden järjestämisestä siirtyy pois kunnilta, on osana uudistusta löydyttävä keinot, joilla kunnat laskevat vastaavasti omaa verotustaan. Hyvä myös todeta, että sote-maksun hallinnolliset kustannukset ovat raskasta maakuntaveroa keveämmät.

Uuden raskaan verotason ja lisähallinnon luomisen sijaan on valmisteilla oleva uudistus pidettävä tiukasti raiteilla, jotka johtavat yhdenvertaisia, vaikuttaviin ihmisten valinnanvapauden mahdollistaviin ja kustannustehokkaisiin palveluihin.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen on yksi hallitusohjelman kärkihankkeista, joilla tavoitellaan kestäviä muutoksia yhteiskuntaamme ja kaiken ikäisten ihmisten arkeen. Smolnan hallitusneuvotteluissa me hyvinvointi-työryhmässä neuvotelleet halusimme asettaa terveydenedistämisen yhdeksi hallituksen politiikan painopisteeksi. Valtioneuvoston johtamana on tarkoitus laatia hallinnonalarajat ylittävä sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin voimavaroja yhteen kokoava ”sateenvarjo”.

Keskiössä on kansanterveyden kohentaminen mukaan lukien mielenterveysongelmien ja itsemurhien ennaltaehkäisy. Ideana on kannustaa terveyttä ja hyvinvointia tukevia kokeiluja mutta ennen kaikkea juurruttaa hyväksi todettuja toimintatapoja vauhdittaa terveyttä edistävää liikuntaa, ravintotottumuksia ja muita terveellisiä elämäntapoja sekä vastuunottoa omasta elämästä.

Kansanterveys 2.0 – yhteisponnistukselle on huutava tarve. Kansansairaudet, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, keuhkosairaudet ja depressio – aiheuttavat paitsi mittavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä myös suurimman osan työikäisen väestön pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Esimerkiksi tyypin 2 diabetesta sairastaa arviolta puoli miljoonaa suomalaista.

Kansanterveyskärkihanke on keskeinen väline valtion talouden tasapainottamisessa ja kestävyysvajeen umpeen kuromisessa. Väestön terveyden ja toimintakyvyn lisäämisellä pidennetään työuria, lisätään toimintakykyä, työn tuottavuutta ja talouden kestävyyttä, ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään sote-palvelujen tarvetta sekä taitetaan julkisten kustannusten nousua.

Kärkihankeidea pohjautuu myös eduskunnan 2012 valtion talousarviomietintöön, jossa painotimme sitä, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja erityisesti liikunnan lisäämisellä.

Liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on erityisen korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä lisää terveyseroja.
Vaikka liikuntaa harrastettaisiin vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja ikäihmisten arjessa. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää.

Kansanterveys 2.0 on mittava mahdollisuus arkipäiväistää aktiivinen elämäntapa yhdessä ihmisten ja järjestöjen kanssa ja tehdä terveelliset elämäntavat ja terveyttä edistävät toimet helpoiksi ja houkutteleviksi kaiken ikäisten ihmisten lähiympäristössä.

Kun hallitusneuvotteluissa ehdotin kansanterveyskärkihanketta, oli ideanani ennenkaikkea toiminta järjestöjen kanssa. Olen kannustanut sosiaali- ja terveysministeriötä keräämään kärkihankkeen onnistumiselle avainasemassa olevat järjestöt koolle ja yhteistoimintaan. Kärkihankkeiden valmistelussa ja toimeenpanossa on otettava rohkeasti käyttöön uusia toimintatapoja, sillä muuten mikään ei muutu. Järjestöissä on parasta osaamista ja ne toimivat ketterästi suomalaisten arjessa.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu SOSTE:n sivuilla 12.2.2016.

Valtionhallinnon alueellistaminen on ollut kallista ja vaikutuksilta heikkoa osin myös vahingollista. Tämän osoitti myös eilen julkaistu lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (FIMEA) alueellistamista selvittänyt työryhmäraportti. Kannatan työryhmän ehdotusta perua alueellistamispäätös. Kiritän ministeri Hanna Mäntylää ja hallitusta tekemään nopeasti päätöksen ja laittamaan pisteen Fimea-farssille.

Fimean alueellistamista on selvitetty ja vatvottu neljän ministerin voimin. On korkea aika luopua alueellistamisikeestä ja tehdä päätös, joka antaa Fimealle mahdollisuuden toimia laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Asiaan varmuuden saaminen on varmasti tervetullut helpotus vuosia epävarmuudessa pidetylle henkilöstölle.

Selvitysryhmän perustelut ovat yksiselitteiset. Fimean pääpaikka olisi Helsingissä, koska se takaa Fimean toimivuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisen. Juuri näitä keskeisiä toiminnan edellytyksiä alueellistamisen jatkaminen kamppaisi.

Alueellistamisen jatkaminen lisäisi valtion menoja kustannusten noustessa ja riskiä lääkealan osaamisen rapautumisesta. Selvitysmiehet ehdottavat, että Fimea toimisi sen mukaan eri paikkakunnilla, mikä palvelee laitoksen toimintaa eikä alueellistamisen pakkoa enää olisi. Fimea toimisi jatkossa monitoimipaikkaisesti eli sinne voitaisiin palkata ihmisiä paikkakunnasta riippumatta.

Siltä varalta, että alueellistamispolitiikka nostaisi enemmän päätään tällä eduskuntakaudella, on tärkeää virkistää muistia eduskunnan tarkastusvaliokunnan linjauksista alueellistamispolitiikan epäonnistumista koskien. Raportti todentaa tämän blogini ensimmäisessä virkkeessä tiivistämäni näkemyksen valtion hallinnon alueellistamishankkeisiin.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin (TRO 4/2008 vp) mukaan alueellistamistoimissa on ollut useita ongelmia ja myönteiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Valiokunta huomautti myös, että hankkeiden taloudellisia vaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu, vaikka valtio on panostanut merkittävästi alueellistamiseen vuosikymmenen ajan. Valiokunnan mukaan valtion työpaikkojen siirtämisen valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi ja seuranta on laiminlyöty. Myös valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on selvittänyt alueellistamisen seurauksia ja todennut, että valtion työpaikkojen sijoittamisella pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ei havaita näkyviä vaikutuksia aluetalouteen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävärakenteen kehittäminen on ollut keskeinen keino tavoitella tehokkaampia palveluja ja varmistaa henkilöstön riittävyys sekä laadukkaat palvelut väestörakenteen ikääntyessä. Vaikka sote-ammattiryhmien välistä työnjaon uudistamista on tavoiteltu pitkään, ovat tulokset jääneet vielä heikoiksi.

Valtiontalouden tarkastusviraston (VTT) tuore raportti ”Työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa” osoittaa taas kerran tämän ikävän tosiasian ja roimii sosiaali- ja terveysministeriötä (STM) passiivisuudesta.
VTT penää ministeriöltä aktiivisempaa ja vahvempaa otetta. Raportin toimenpide-ehdotukset ohjausotteen vahvistamisesta on ministerin ja ministeriön luettava tarkkaan.

Parempia palveluja ei tule koulutuksesta tinkimällä vaan koulutetun henkilöstön osaamista hyödyntämällä ja vakiinnuttamalla moniammatillinen työote. Sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumisen edellytys onkin koko sote-henkilöstön työnjaon uudistaminen, osaamisen hyödyntäminen ja ammatillisten raja-aitojen ylittäminen.

Sote-uudistuksen valmistelussa on nopeasti päästävä hallinto- ja rakennekeskustelusta toiminnan ja hoitoketjujen uudistamiseen. Tässä on koko uudistuksen kivijalka, jonka varaan voidaan rakentaa paitsi ihmisen kannalta vaikuttavampia palveluita, myös tavoitteita kustannustehokkaammasta toiminnasta.

Uudistuksen ydintavoitteen, integraation, toteutumisessa vahva valtakunnallinen ohjaus, uudistettu työnjako, täysi tietointegraatio ja verkostoituminen ovat keskeisiä. Hallinnollinen yhdistyminen tai ”saman katon alle muuttaminen” eivät vielä muuta mitään käytännön asiakas- ja potilastyössä. VTT:n raportissakin todetaan, että useimmat kunnat ovat yhdistäneet sosiaali- ja terveystoimensa mutta odotetut integraatiohyödyt ovat jääneet monin osin hyvin laihoiksi.

Suomessa on koulutettua ja työhönsä motivoitunutta sote-henkilöstöä, jonka osaaminen on otettava täyteen käyttöön. Alalla työnjako on kuitenkin jäänyt jälkeen henkilöstön koulutuksesta ja osaamisesta. Edelleen sote-alalla tehdään päällekkäistä ja sektoroitunutta työtä. Yhteistyö on keino lisätä vaikuttavuutta mutta myös aikaansaada kustannussäästöjä.

Osaavalle henkilöstölle on annettava nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön. Samoin on turvattava riittävät voimavarat tutkimukseen ja kehittämiseen vaikuttavien hoitokäytäntöjen löytämiseksi. Tämä kaikki edellyttää moniammatillista johtamista ja valmiutta muuttaa työkulttuuria mutta myös onnistunutta valtakunnallista ohjausta.

Työnjaon uudistamisesta esimerkki on näönhuollon ammattilaisten nivominen tiiviimmin osaksi palvelutuotantoa. Optikkojen osaamista on hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin esimerkiksi koululaisten näönhuollossa ja ikääntyvän väestön silmävaikutteisten sairauksien varhaisessa havaitsemisessa ja seurannassa.

Työnjaon uudistamisen myötä esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien, terveydenhoitajien, päihde- ja mielenterveyshoitajien ja suuhygienistien matalan kynnyksen vastaanotot on saatava osaksi sote-palvelutuotantoa. Fysioterapeuttien suoravastaanotot ovat tutkitusti nopeuttaneet hoitoon pääsyä, työn tuottavuutta, vaikuttavuutta ja mielekkyyttä mutta ovat vielä vähän käytössä oleva toimintatapa. Sairaanhoitajien vastaanottotoiminnasta on hyviä kokemuksia eri puolilla Suomea terveysasemilla ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilla.

Esimerkiksi suuhygienistien osalta on syytä arvioida nykyistä lähetekäytäntöjä niin, että hoitoonpääsy ennaltaehkäiseviin palveluihin olisi mahdollisimman joustavaa ja että esim. liikkuvien palveluiden kehittäminen vanhusten kotiin ja hoivayksiköihin olisi joustavasti mahdollista.

Työnjaon uudistamisessa on mittavia mahdollisuuksia, jotka on viivytyksettä otettava käyttöön. Työnjaon järkevä kehittäminen parantaa potilaiden saamaa palvelua ja ohjaa resursseja sinne missä niitä tarvitaan eniten. Digitaaliset palvelut tuovat myös työnjakokeskusteluun vahvasti palvelun käyttäjän roolin ja itsehoidon moninaiset mahdollisuudet. Fiksu työnjako yhdistettynä digitalisaation ja uuden teknologian tuomiin hyötyihin ja muun muassa virtuaalisten terveysasemien mahdollisuuksiin on avain tulevaisuuteen katsovalle sote-uudistukselle.

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Norppaamme uhkaavat kalanpyydyskuolleisuus, ilmaston lämpeneminen sekä kannan pieni koko ja pirstoutuneisuus. Tehokkain tapa auttaa norppaa on puuttua kalanpyydysten aiheuttamaan uhkaan vapaaehtoisin ja lakisääteisin rajoituksin. Kiireellisintä on laajentaa Saimaan keväistä verkkokalastuskieltoa heinäkuulle ja laajentaa suojelualue kattamaan yhtenäisesti norpan pesintäalueet.

Saimaannorpan suojelustrategian mukainen välitavoite on, että vuoteen 2020 mennessä Saimaassa elää vähintään 400 norppaa. Tästä vain neljän vuoden päässä olevasta tavoitteesta ollaan vielä varsin kaukana, ja voimistuva talvien lämpeneminen muodostaa yhä suuremman epävarmuustekijän ja konkreettisemman uhan kuuttien selviytymiselle.

Uhanalaista saimaannorppaa suojellaksemme on verkkokalastuskiellon pidentämiselle heinäkuun loppuun selkeät perusteet. Kuuttien kalanpyydyskuolleisuus on siirtynyt heinäkuulle, eikä kuuttien kokonaiskuolleisuus kalanpyydyksiin suhteessa kannan kokoon ole oleellisesti vähentynyt. Verkkokalastuskiellon ja suojelualueiden laajentaminen kattamaan kaikki saimaannorpan pesimisalueet antaisi kuuteille elintärkeää lisäaikaa kasvaa ja vahvistua.

Laajennusta on ehdotettu ennen joulua julkaistun Saimaannorppa ja kalastus -seurantaryhmän raportin useissa eriävässä mielipiteissä kuten Metsähallituksen ja Itä- Suomen yliopiston ja luonnonsuojelujärjestöjen edustajat. Raportin toimenpide-esityksistä verkkokalastuskiellon laajentaminen heinäkuulle puuttui. On toivoa herättävää, että ministeri Tiilikainen on luvannut raportin eriävistä mielipiteistä johtuen vielä katsoa, toimitaanko nyt annettavan asetuksen osalta piirulleen raportin mukaan. Asia on ajankohtainen, koska nyt voimassa olevat ”norppa-asetukset” umpeutuvat keväällä ja uusien valmistelu on käynnissä.

Tuore raportti sisältää myös kannatettavia esityksiä, kuten erillisten asetusalueiden yhdistäminen, valvonnan tehostaminen ja kalastusrajoitusalueen laajeneminen nykyisestä.

On tärkeää, että ministerin ja ministeriön jatkotyössä tuoreita ehdotuksia vielä arvioidaan, että ne ovat biologisesti perusteltuja. Itä-Suomen yliopisto ja Metsähallitus, joilla on paras tutkimustieto norpan esiintymisestä ja yksilöiden liikkumisessa, esittivät työryhmälle rajausehdotuksen, jossa poikaspesien ympärillä sovellettava turvasäde olisi raportin esitystä laajempi. Tavoitteena on estää kuuttien verkkokuolemat norpan lisääntymisalueella, joten jo olemassa olevien pesäpaikkojen jättämistä rajauksen ulkopuolelle ei pitäisi hyväksyä.

Hallitusohjelmaan kirjattiin, että saimaannorpan suojelu varmistetaan yhdessä paikallisen väestön ja tahojen kanssa. Suomalaisille ja Saimaan alueen asukkaille osoitetut kyselyt osoittavat, että selvä enemmistö haluaa tehostaa saimaannorpan suojelua ja tiukentaa kalastusrajoituksia. On valitettavaa, ettei kansalaismielipidettä huomioitu vahvemmin raportin toimenpide-esityksissä.

Ministeri Tiilikaisella onkin nyt kullanarvoinen mahdollisuus huolehtia norppakannan tulevaisuudesta ja ottaa toimenpide-esitykset vielä tarkasteluun. Olen kannustanut ministeri Tiilikaista tehokkaampiin toimiin norpan pelastamiseksi sukupuutolta ja jätin asiasta myös kirjallisen kysymyksen (KK 396/2015 vp).

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

On pakko sanoa, että en lämpene ajatukselle listavaalista. Miksi muutenkin ääriään myöten täynnä mahdollisia kompastuskiviä olevaan uudistukseen pitää lisätä vielä historiallinen vaalitapauudistuskin? Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rinnalla on hallitus jo sopinut aluehallintouudistuksesta. Mm. sote-palveluista päättävän, vaaleilla valittavan maakuntavaltuuston valinta on myös jo itsessään uusi asia suomalaisille. Lisäksi tämä kokonaisuus edellyttää myös verotuksen uudistamista.

Ajatus listavaalista on pompannut esiin tällä kertaa uusien maakuntavaalien valmistelun yhteydessä. Suomeen tulee uudet vaalit, koska nykyisten maakuntien pohjalle on sovittu perustettavaksi uudet itsehallintoalueet, joiden pitäisi aloittaa toimintansa vuonna 2019.

Kun sote-uudistuksella halutaan ihmisille antaa aidosti valinnanvapautta, on ristiriitaista, että vaalitapauudistuksessa mentäisiin täysin päinvastaiseen suuntaan. Listavaalit aliarvioivat niin äänestäjien kyvykkyyttä tehdä päätöksiä kuin koko suomalaisen demokratian perusteita. Listavaaliin siirtyminen etäännyttäisi kansalaisia entisestään politiikasta. Se myös veisi kansalaisilta mahdollisuuden valita edustajansa, koska käytännössä puolueet valitsisivat läpipääsijät. Puoluetoimiston vallan kasvattaminen yksittäisen äänestäjän kustannuksella ei ole tältä vuosituhannelta.

Asiantuntijatahot, kuten oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen on todennut, ettei suljettua listavaalia voida ottaa käyttöön pelkästään itsehallintoaluevaalissa. Jääskeläisen mukaan suomalaisen vaalijärjestelmän vahvuuksiin kuuluu vaalimenettelyjen samankaltaisuus (HS 8.1.2016). Tästä olen täysin samaa mieltä.

En ole kuullut suljetulle listavaalille yhtään kestävää perustelua, joten on pakko kysyä, miksi koko asia on otettu hallituksen täpötäydelle agendalle. Ministeri Vehviläinenkin säilyttäisi henkilövaalin kunta- ja eduskuntavaaleissa ja ottaisi sen käyttöön myös uusissa maakuntavaaleissa (Suomenmaa 2.1.2016).

Viisasta on nyt keskittyä olennaiseen – sotessa riittää savottaa ilman vaalitapauudistustakin, kuten viime kaudella sote- ja kuntauudistuskytkykompuroinnissa nähtiin. Sote- uudistus on saatava huolellisesti valmisteltuna maaliin siten, että tuloksena olisivat laadukkaat ja vaikuttavat tasa-arvoiset palvelut.

 

Eduskunnan käsittelyssä oleva lakiesitys (HE 94/2015 vp) yhtenäistää lainsäädännön määritelmät yrittäjyydestä. Työttömyysturvan saamisedellytyksiä koskeviin pykäliin ei tässä esityksessä tehdä tiukennuksia. Lakimuutoksella kevennetään yritystoiminnan päättymiseen liittyvää byrokratiaa työttömyysturvaa myönnettäessä.

Julkisuudessa käyty huolestunut keskustelu on koskenut voimassa olevan työttömyysturvalain soveltamiskäytäntöä ja siihen liittyvää byrokratiataakkaa TE-toimistoissa. On hyvä, että ensi vuoden alusta työ- ja elinkeinotoimistojen oikeudellinen ohjaus ja neuvonta keskitetään Uudenmaan ELY-keskukseen, jolloin ratkaisujen pitäisi tulla yhdenmukaisemmiksi.

Huolta ja epäselvyyttä asiasta lisäsi osaltaan se, että ministeriössä sidosryhmien kuuleminen oli jäänyt vajavaiseksi. Tätä paikkasimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun kuulimme lain käsittelyn aikana useita asiantuntijoita.

Tilannetta kuvaa hyvin Suomen journalistiliiton lakimies Jussi Salonkankaan kommentti valiokunnan mietinnöstä Kansan Uutisissa (8.12.): ”Tämän kanssa voidaan elää. Se ei freelance-journalistien asemaa heikennä, joskaan ei parannakaan”, kommentoi Suomen journalistiliiton lakimies Jussi Salokangas valiokuntamietintöä. Tärkeänä hän pitää valiokunnan mietintöönsä liittämiä lausumia. Ne voivat Salokankaan mukaan viedä asioita oikeaan suuntaan.

TE-toimistojen soveltamiskäytännöt ja tulkinnat voimassa olevasta työttömyysturvalaista ovat mittava ongelma, joka kaipaa kiireellisesti ratkaisua. Erityisesti soveltamiskäytäntöjen rajanveto-ongelmat ja niiden tulkinnat yrittäjyyden pää- ja sivutoimisuudesta eivät ole olleet yhdenmukaisia. Näin on tapahtunut erityisesti silloin, kun vähäistäkin toimintaa on pidetty päätoimisena. Työttömyysturvaa hakevien oikeusturvan kannalta on tärkeää, että ratkaisutoiminnan ennustettavuutta voidaan parantaa. Siksi teimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa lausumat, jotka Salokangaskin esille nosti:

Eduskunta edellyttää, että TE -toimistojen osaamista, ohjeistusta ja toimintakäytäntöjä pikaisesti tarkennetaan omassa työssä työllistyvien ja yrittäjien työttömyysturvan osalta ja työvoimahallinnon ratkaisukäytäntöä seurataan yhdenmukaisen ratkaisukäytännön ja työttömyysturvaa hakevien oikeusturvan varmistamiseksi. Tarkennukset tulee tehdä erityisesti toiminnan sivu- ja päätoimisuuden sekä toiminnan lopettamisen osalta.

Eduskunta edellyttää, että epätyypillisissä työsuhteissa ja toimeksiantosuhteissa työskentelevien sosiaaliturvan kehittämistarpeet selvitetään ja selvityksen perusteella tarvittaessa valmistellaan lainsäädännön muutosehdotukset.

Eduskunnan kyselytunnilla 10.12. puheenvuorossani edellytin, että asiasta vastaava ministeri Lindström ryhtyy ripeästi toimenpiteisiin, jotta TE-keskusten ohjeet saadaan siihen kuntoon, että ihmisten kohtelu on oikeudenmukaista ja tasapuolista. Ministeri vakuutti vastatessaan kysymykseeni, että ohjeistus tehdään ja että ”kokoonnumme vaikka yhteisen lukulampun ja suurennuslasin kanssa katsomaan nämä lausunnot, ja sitten ohjeistetaan, ja tällä mennään eteenpäin.”

Ohessa kyseiseen työttömyysturvalain (StVM 16/2015 vp) muutoksesta nousseista kysymyksistä vastauksia. Muistion on koonnut sosiaali- ja terveysvaliokunnan valiokuntaneuvos Eila Mäkipää.
Kysymyksiä ja vastauksia yrittäjien ja omassa työssä työllistyvien työttömyysturvaa koskevaan hallituksen esitykseen

Miten yrittäjämääritelmä muuttuu?
Voimassa olevassa laissa yrittäjänä pidetään henkilöä, joka on velvollinen ottamaan toimintaansa varten YEL- tai MYEL-vakuutuksen. Niitä yrittäjiä, jotka eivät eläkelaissa olevien rajoitusten vuoksi ole velvollisia ottamaan eläkevakuutusta, kutsutaan omassa työssä työllistyviksi. Useimmiten syynä eläkevakuutuksen puuttumiseen on tulojen vähäisyys eli vuositulot jäävät alle vakuuttamisrajan, joka on YEL-vakuutuksessa 7 502,14 euroa.
Yrittäjämääritelmä muuttuu niin, että kaikkia niitä, joita pidetään yrittäjien eläkelaissa tai maatalousyrittäjien eläkelaissa yrittäjinä, pidetään myös työttömyysturvassa yrittäjinä riippumatta siitä, onko heillä velvollisuutta ottaa eläkevakuutus.

Miksi määritelmää muutetaan?
Uudistus liittyy työttömyysvakuutusmaksuja koskeva uudistukseen, jossa maksuvelvollisuuden soveltamisala määritellään itsenäisesti työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa. Uusi lainsäädäntö on edellyttänyt myös aiempaa tarkempaa yrittäjämääritelmää. Yrittäjänä tehdystä työstä ei makseta työttömyysvakuutusmaksuja.
Samalla on haluttu selkeyttää lainsäädäntöä, koska ei työlainsäädännössä eikä muussa sosiaalivakuutuslainsäädännössä ole oman työn –käsitettä, vaan työtä tehdään joko työntekijänä tai yrittäjänä.

Heikentääkö muutos omassa työssä työllistyvien asemaa?
Ei heikennä. Omaa työtä tekevään ja yrittäjään on sovellettu samoja työttömyysturvalain säännöksiä jo ennen lainmuutosta. Työttömyysturvan saamisedellytyksiä koskeviin pykäliin ei tässä esityksessä puututa.
Voimassa olevan lain mukaan henkilöllä, joka työllistyy päätoimisesti omassa työssä tai yritystoiminnassa, ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan. Jos hän työllistyy omassa työssä tai yritystoiminnassa sivutoimisesti, työttömyyspäivärahaa voidaan maksaa.
Eli jos oma työ on voimassa olevan lain mukaan katsottu sivutoimiseksi, on sama työ yrittäjänä tehtynä myös sivutoimista. Mikään ei siis muutu, vaikka aiemmin omaksi työksi määritelty toiminta muuttuu yritystoiminnaksi.

Jos omassa työssä työllistyvän asema ei heikkene, niin miksi muutosta on vastustettu?
On sanottu, että yksikin työkorvaus tekee henkilöstä yrittäjän, jonka jälkeen henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Väite on perustunut siihen virheelliseen käsitykseen, että jos henkilön tekemää työtä kutsutaan yritystoiminnaksi, hänelle ei makseta työttömyyspäivärahaa.
Yrittäjällä ja omassa työssä työllistyvällä on oikeus päivärahaan, jos hän ei työllisty yritystoiminnassa päätoimisesti. Työnhakijalle, jolla on tuloja omasta työstä tai yritystoiminnasta, voidaan maksaa soviteltua päivärahaa.

Yrittäjän on vaikea tietää ennakkoon, säilyttääkö hän työttömyyspäivärahaoikeuden?
On totta, että ei ole yksiselitteisiä säännöksiä siitä, milloin oma työ tai yritystoiminta katsotaan päätoimiseksi. Tämä johtuu siitä, että sellaisia säännöksiä on mahdoton säätää. Tärkeää on kuitenkin huomata, että yrittäjämääritelmän muutos ei liity tähän ongelmaan mitenkään. Yrittäjään ja omaa työtä tekevään sovelletaan samaa säännöstä, joten muutos ei lisää tai vähennä ongelmia tältä osin.

Omassa työssä työllistyvä katsotaan helpommin sivutoimiseksi
Totta, koska omassa työllistyvät on pääosin niitä, joiden vuosiansiot jäävät alle eläkevakuuttamisen rajan. Koska ansiot ovat vähäiset, myös työllistyminen on todennäköisesti vähäistä. Se, että toimintaa kutsutaan jatkossa yrittämiseksi, ei lisää toiminnan työllistävyyttä, eikä tee sivutoimisesta toiminnan päätoimista.

Laskutusyritysten palveluita käyttäviltä viedään työttömyysturva?
Näin on kirjoittanut erään laskutusosuuskunnan omistaja blogissaan. Tämä väite on yksinkertaisesti väärä, eikä perustu tosiasioihin.
Laskutusyrityksen kautta toimiva yrittäjä on yrittäjä. Vakuutusoikeus on tämän vahvistanut ratkaisuillaan. Hänelle ei kerry tekemästään työstä palkansaajan työttömyysturvaa nyt eikä jatkossa, koska hän ei ole työsuhteessa laskutusyritykseen, vaan toimii yrittäjänä. Hänen työllistymistään arvioidaan nyt ja jatkossa aivan samalla tavalla. Jos hän nyt on oikeutettu työttömyyspäivärahaan ja toiminta jatkuu samanlaisena, hän on jatkossakin oikeutettu työttömyyspäivärahaan.

Toiminimiyrittäjän asema paranee
Kun oma työ määritellään yritystoiminnaksi, on samalla muutettu yritystoiminnan päättymistä koskevia edellytyksiä lievemmiksi, jotta omassa työllistyneiden asema ei muutu. Muutoksen jälkeen yksityisen elinkeinonharjoittajan ei tarvitse enää poistaa Verohallinnon rekistereistä Y-tunnusta osoittaakseen yritystoiminnan päättyneen, mikä helpottaa toiminnan uudelleen käynnistämistä, jos työtilaisuuksia tulee tarjolle.

Uskaltaako nyt ottaa keikkoja vastaan?
Tältäkään osin ei mikään muutu huonommaksi. Kun omassa työssä työllistyvää jatkossa pidetään yrittäjänä, häneen aletaan soveltaa myös pykälää, joka koskee Palkansaajaan rinnastettavaa yrittäjää. Pykälän mukaan yksinyrittäjä, joka itse osallistuu työsuoritukseen toimeksiantajan määräämällä tavalla ja on toimeksiantosuhteessa harvalukuisiin toimeksiantajiin ja ilman kiinteää toimipaikkaa, pääsee työttömyysturvalle myös toimeksiantosuhteiden välillä ilman erillisiä lopetustoimia.

Pitääkö taiteilijan myydä pelit ja pensselit osoittaakseen ettei toiminta jatku?
Ei tarvitse. Omassa työssä työllistyvän on jatkossa helpompi näyttää toiminnan päättyneen, kuten edellä on todettu (Y-tunnusta koskeva helpotus). Samoin on helpompi päästä toimeksiantojen välillä työttömyysturvalle, kuten edellä on kuvattu. Muilta osin säännökset eivät muutu nykyisestä.

Miten TE –toimiston ratkaisut olisivat ennustettavampia?
Ohjeita ja toimintakäytäntöjä voidaan tarkentaa, samoin osaamista TE-toimistoissa. Vuoden 2016 alusta TE-toimistojen oikeudellinen ohjaus ja neuvonta keskitetään Uudenmaan ELY-keskukseen, jolloin ratkaisujen pitäisi tulla yhdenmukaisemmiksi. Valiokunta ehdottaa mietinnössään asiasta lausumaa.

Urakoimme parhaillaan eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa valtion ensi vuoden talousarvion mietintöä. Eduskunnan on hyväksyttävä talousarvio ennen joulua. Tällä viikolla julkaisimme meidän hallituspuolueiden edustajien tekemät muutokset hallituksen talousarvioesitykseen.

Olen tyytyväinen, että hallituspuolueiden neuvotteluissa sain läpi kokoomuksen tavoitteen vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä tehtävän tutkimuksen voimavaroja. Lisäsimme ensi vuodelle yliopistotasoisen terveydenhuollon tutkimuksen määrärahoja ja kohdensimme lisäeuroja myös hoitotieteelliseen tutkimukseen. Tutkimus edistää uusia hoitomuotoja ja parantaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista sekä potilasturvallisuutta.

Terveydenhuollon yksiköissä tehtävä tutkimustyö parantaa merkittävästi hoitotuloksia, vaikuttavuutta ja tuo pitkällä aikavälillä tuntuvia kustannussäästöjä. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on 11 vuoden aikana otettu käyttöön yli 700 omaan tutkimustyöhön perustuvaa taudinmäärityksen tai hoidon parantamista. Tutkimusta tekevistä yliopistosairaaloista uudet menettelytavat leviävät nopeasti muihin sairaaloihin ja koko suomalaiseen terveydenhuoltoon hyödyttämään koko maan potilaita. Tämän päivän tutkimus merkitsee huomisen hyvää ja kustannustehokasta hoitoa.

Lisäraha on erittäin tervetullut, mutta samalla on todettava vakava tosiasia, että lisäys on pieni suhteessa viime vuosina tehtyihin tutkimusrahoituksen leikkauksiin. Valtion rahoitus terveydenhuollon yksiköiden yliopistotasoiseen tutkimukseen on pudonnut muutamassa vuodessa 40 miljoonasta tämän vuoden 22 miljoonaan euroon ja ensi vuodelle hallitus esitti vain 15 miljoonan euron määrärahaa. Se on enää kuudesosa summasta, joka tutkimukseen oli käytettävissä vielä 1980-luvun loppupuolella. Pidän välttämättömänä, että tutkimusrahoituksen rapauttaminen saadaan pysäytettyä.

Suomi on pitkään ollut esimerkiksi syöpähoidoissa maailman kärkeä. Tutkimusrahoituksen rapautuminen ja huippututkijoidemme kato ulkomaille lisäävät riskiä kliinisen lääketieteen ja hoitotyön tutkimuksen tason heikentymiseen. Tältä kehitykseltä emme voi ummistaa silmiämme.

Hoitotyöntekijöiden vastuulla on iso osa potilaan kokonaishoidosta ja siksi tarve hoitotyön tutkimukselle on suuri. Tutkimuksella on merkittävä vaikutus käytännön hoitotyöhön innovaatioiden ja tutkimustyön synnyttämän asiantuntemuksen ja hoidon laadun sekä potilasturvallisuuden kautta. Hoitoketjujen ja –käytäntöjen korkeatasoisuus ja vaikuttavuus turvataan, kun ne perustuvat viimeisimpään tutkittuun tietoon.

Hoitotyön tutkimussäätiö tekee arvokasta työtä näyttöön perustuvan hoitotyön edistämisessä ja vaikuttavien menetelmien ja yhtenäisten näyttöön perustuvien hoitokäytäntöjen kehittämisessä.

Tutkimukseen suunnatut erityisvaltionosuudet on saatava sellaiselle tasolle, jolla turvataan kliinisen tutkimuksen edellytykset ja laadukas hoito tasa-arvoisesti kaikille koko maassa. Hoitotyön tutkimusrahoitus tulisi varmistaa samoin kuin lääketieteen puolella on varmistettu Käypä hoito -työryhmän rahoitus, joka tulee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintamenoista.

Eduskunnassa olemme vuosi toisensa jälkeen esittäneet vakavan huolemme sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä tehtävän tutkimuksen määrärahoista. Tutkimuksen ja kehittämistyön toimintaedellytykset tulee myös varmistaa tulevassa sote-uudistuksessa.

Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta - tai ehkä juuri sen vuoksi - on ensiarvoisen tärkeää, että kohdennamme lisävoimavaroja tutkimukseen. Näin varmistumme siitä, että palveluja tai hoitoa tarvitsevan suomalaisen hyväksi saadaan uusin tieto ja taito tulevaisuudessakin.

 

 

 

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme loppumetreillä ensi vuoden valtion talousarvion käsittelyssä. Valmista on oltava jouluksi. Tänään on julkaistu meidän hallituspuolueiden edustajien tekemät budjettimuutokset. Epävarmassa taloustilanteessa on lohdullista, että ainakin kahdesta voimme olla varmoja. Ensinnäkin, talous on tasapainotettava. Painopiste on oltava työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisessä. Emme saa ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Toiseksi, toimet, joita teemme lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja sivistyksellisen tasa- arvon edistämiseksi, ovat kullanarvoisia.

 
Lisävoimavaroja perusopetukseen

Hyvä peruskoulu ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Tämä on erityisen vaativaa tiukan talouden aikana. Opetusministeriaikana aloitin perusopetus paremmaksi -hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Tärkeä tavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan.

Talouden säästötalkoissa perusopetuksen voimavarat on nyt viety äärirajoille eikä enää ole varaa leikata. Päinvastoin on etsittävä keinoja vahvistaa koulutusta. Siksi ehdotuksestani yhdistimme budjetissa olevat sirpaleiset kehittämisrahat yhdeksi kokonaisuudeksi, johon lisäsimme vielä hieman määrärahaa. Näin kunnat ja koulut voivat käyttää voimavaroja vaikuttavammin esi- ja perusopetuksen laadun kehittämiseen ja siihen liittyvään ryhmäkokojen pienentämiseen tai koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen.

Laadukas varhaiskasvatus on koulutuksen ja sivistyksen vankka kivijalka. Se luo perustan lapsen koulutielle ja siihen olisi kansakunnan viisasta investoida. Varhaiskasvatuksen vielä eduskunnan käsittelyssä kesken olevat vaka-lain muutokset sisältävät monin tavoin kipeitä ja kiperiä kysymyksiä. Ja niihin on jatkossa löydettävä paremmat vastaukset.

On kullanarvoista, että osaavien lastentarhanopettajiemme koulutusta lisätään ensi vuonna. Lastentarhanopettajien koulutusresursseja on vahvistettu eduskunnassa useana vuonna ja jatkossakin on huolehdittava pedagogisen osaamisen riittävyydestä koko Suomessa.

Viime kaudella aloitettua nuorisotakuuta kehitetään ja yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen välillä syvennetään nuorten hyväksi. Koulutussektorin kipeiden leikkausten vuoksi pidimme eduskunnassa tärkeänä lisätä voimavaroja siitä, mitä hallitus esitti nuorisotyölle ja työpajatoiminnalle.

Suomen tulevaisuuden kannalta on kaikkein olennaisinta varmistaa, että laadukas varhaiskasvatus ja perusopetus antavat kaikille lapsille riittävät tiedot ja taidot sekä innostuksen oppia uutta niin, että ne kantavat jatko-opintoihin ja läpi elämän. Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laadun edistäminen ovat parasta työtä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen heistä jatkaa vähintään toisen asteen koulutukseen.

Kerhotoiminta edistää liikuntaa ja turvallista iltapäivää

On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Saimme budjettikäsittelyssä kohdennettua kerhotoimintaan lisää määrärahoja hallituksen esityksen sisältävien supistettujen voimavarojen vahvistamiseksi.

Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia, joilla ei esimerkiksi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta ja ehkäistä syrjäytymistä. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun.

Päihteetön vanhemmuus tukemisen arvoinen asia

Olemme eduskunnassa viisi kertaa pelastaneet päihdeäitien palvelut. Näin meidän oli tehtävä myös ensi vuoden budjetin osalta. Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmänmäärärahoja ei eduskunnan vaateesta huolimatta ollut sisällytetty ensi vuoden talousarvioon. Pidä kiinni –hoitojärjestelmän tavoitteena on ehkäistä ja minimoida sikiön vaurioita äidin päihteettömyyttä tukemalla raskauden aikana ja tukea koko perheen hyvinvointia ja päihteettömyyttä myös lapsen syntymän jälkeen.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttö voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa lapselle korjaamattoman kehitysvamman. Hoitojärjestelmän tukemisella säästetään yhteiskunnan kustannuksia mm. huostaanottojen ja pysyvän laitoshoidon tarpeen vähenemisenä. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Päihdeäitien hoidon rahoituksen pallottelu vuosi toisensa perään on loputtava. Siksi pidän välttämättömänä, että vastaava ministeri etsii rahoitukselle kestävän pohjan eduskunnan edellyttämällä tavalla.

 
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan jäsen