Kategoria: Blogi

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eteni värikkään väännön jälkeen ratkaisuksi. Sopu oli välttämätöntä vastuunkantoa, jotta Suomen vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa ei kompastuta vuosikausia velloneeseen uudistukseen. Kokoomus on sitoutunut siihen, että tämä eduskunta vie sote -uudistuksen maaliin.

Tehty ratkaisu ei ole täydellinen mutta riittävän hyvä luomaan puitteet uudistuksen onnistumiseksi. Urakka on kuitenkin vasta alussa ja siinä riittää kiperiä kysymyksiä purtavaksi.

On pakko sanoa, että riemun tunne on valtava, kun valinnanvapauslainsäädännöstä saatiin yhteisymmärrys. Niin mittavaa on ollut sen vastustus.

Valinnanvapauslainsäädäntö mahdollistaa, että käyttäjä valitsee palvelunsa tuottajan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin väliltä. Hallitus linjasi, että pääsääntöisesti valinnanvapaus toteutuu perustason palveluissa ja jossain määrin myös erikoistason sote-palveluissa. Valinnanvapautta laajentava lainsäädäntö on tarkoitus saada voimaan 2019 alusta.

Viime eduskuntakaudella johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsin matkalta vuonna 2012 tuliaisena tuomamme valinnanvapauslaki on nyt toteutumassa. Ehdotimme mallia kesäkuussa 2012 (HS 16.6.2012) kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaisen kanssa.

Ruotsin mallia ei tietenkään kopioida suoraan, vaan teemme oman suomalaisen mallin. Valinnanvapauslainsäädännön käyttöönoton painavin perustelu on se, että se on purkanut perusterveydenhuollon jonot ja lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkäriin viikon sisällä. Ero on valtava Suomeen verrattuna.

Terveyskeskusjonoissa seisovat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat tasa-arvoisen terveyspolitiikan irvikuva. Terveyserot Suomessa johtuvat osaltaan eriarvoisesta mahdollisuudesta päästä terveysasemalle. Hyväosaisilla sen sijaan on mahdollisuus saada nopeasti palveluita työterveyshuollon kautta, tai sitten jonoista pääsee käyttämällä yksityistä terveydenhuoltoa tai ostamalla yksityinen terveysvakuutus. Tähän halutaan saada muutos.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee puitteet kuten korvauksen palvelun tuottajalle, korvattavien palveluiden valikon, palvelun käyttäjän asiakasmaksut ja laatukriteerit, joita noudattavat – julkiset, yksityiset sekä kolmannen sektorin toimijat – voivat toimia palveluntuottajana. Hallitus ei ole yksityistämässä sosiaali- ja terveyspalveluja, vaan niiden järjestämisvastuu kuuluu jatkossakin julkiselle vallalle.

Ruotsin valinnanvapauslainsäädännön vaikutuksia seurataan naapurissa tarkkaan usean tutkimuslaitoksen toimesta ja Suomessa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta. Raha seuraa ihmisen valintoja – perusidea sisältyy THL:n vuonna 2013 esittämään jonotta hoitoon – malliin. THL on esittänyt valinnanvapauslainsäädäntöä juuri eriarvoistavan perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja kaikkien voimavarojen käyttöönottamiseksi. THL:n malli on hyvä pohja työstää valinnanvapauslainsäädäntöä eteenpäin.

Valinnanvapaus toteutuu jo muualla EU:ssa – miksi ei Suomessa. Muutos on siis suuri terveyspoliittinen askel kohti muita länsimaita. On mahdotonta ymmärtää, miksi ihmisen oman valinnan lisääminen saa näin vahvan vastustuksen varsinkin kun mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa ei ole perusterveydenhuollon vahvistamiseksi esitetty.

Valinnanvapauslailla korvataan osittain raskasta kilpailuttamismenettelyä ja mahdollistetaan se, että peruspalveluja tuotetaan ihmisen näkökulmasta eikä järjestelmän. Ihmisen valinta on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa uudistumista ja parempia ihmisiä lähellä olevia palveluja. Uudet innovaatiot syntyvät potilasrajapinnalla. Kun ihmiselle palvelun hinta on sama riippumatta kuka palvelun tuottaa, muodostuu kilpailutekijäksi hinnan sijaan hoidon laatu ja hoitoon pääsy.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
kokoomuksen eduskuntaryhmän sosiaali- ja terveysvaliokunnan valiokuntavastaava
parlamentaarisen sote-seurantaryhmän jäsen
 

Suomi on yhdessä taloushistoriansa vaikeimmassa tilanteessa. Talouden tasapainottamistoimissa tehdään kertarysäyksellä useita muutoksia mm. etuuksiin, asiakasmaksuihin ja verotukseen. On perusteltua, että toimien kokonaisvaikutuksia arvioidaan ja tehdään läpinäkyviksi. Helppoja vaihtoehtoja ei ole mutta ratkaisujen kohdentuminen eri väestöryhmiin on tiedettävä ja ymmärrettävä, ettei mikään väestöryhmä joudu kohtuuttomaan tilanteeseen. Pidän tärkeänä, että valtioneuvosto tehostaisi ja uudistaisi esitystensä vaikutusarviointia.

Yksittäisten lakiesitysten vaikutukset arvioidaan mutta muutosten yhteisvaikutuksien arviointia ei systemaattisesti tehdä. Valtion talousarvion nykyisen pääluokkiin perustuvan tarkastelun rinnalle tulee rakentaa väestöryhmittäinen tarkastelu.

Puhtaalta pöydältä ei hallituksen tarvitse vaikutusarviointien uudistamiseen lähteä. Ehdotusta on jo selvitelty valtiovarainministeriössä (Valtiovarainministeriön julkaisuja 18/2015). Tarkoituksenmukaista olisi, jos jo ensi vuoden valtion talousarvioon lisätäisiin täydennyksenä nykyistä paremmin dokumentoitua vaikutusarviointia esitetyistä talouden sopeutustoimista ja uudistuksista.

Olen kirittänyt, että kaikki ministeriöt tekisivät vaikutusarviot talousarvioesitykseen sisältyvistä muutoksista, joilla arvioidaan olevan merkittäviä vaikutuksia vanhuksiin, vaikeasti vammaisiin ja lapsiperheisiin. Tämän pohjalta valtiovarainministeriö tekisi yhteenvedon kokonaisvaikutuksista. Luonteva paikka väestöperusteisille vaikutusarvioille on valtion talousarvion yleisperustelut. Olen jo vauhdittanut asiaa tekemällä ministerille kirjallisen kysymyksen (KK 172/2015) valtion budjetin ja julkisen talouden suunnitelman vaikutusarvioinneista.

Konkreettinen esimerkki vaikutusarviointien tärkeydestä on eläkeläisten asumistuen yhdistäminen yleiseen asumistukeen. Yleisen asumistuen määräytymisperusteiden erilaisuudesta johtuen olisi leikkaus vaikuttanut monen eläkeläisen saamaan tukeen jopa yli sadan euron verran. Oli viisasta, että hallitus päätti, että asumistukeen kohdistuvaa leikkausta lievennetään 30 miljoonalla eurolla. Huojennuksen mallia valmistellaan parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä.

Asumistukeen etsitään mallia, jolla vältetään kohtuuttomuudet paitsi vanhusten myös tukea saavien vammaisten osalta. Asumistukiuudistuksella ei saa kampata vammaispolitiikan keskeisiä tavoitteita itsenäisestä elämisestä ja osallisuudesta.

 
Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan jäsen

 

Rintasyövän varhaisessa toteamisessa tärkeä rooli on naisten omatoimisella rintojen tarkkailulla. Tosiasia on, että valtaosa naisista havaitsee itse poikkeavan muutoksen rinnassaan.

Terveysjärjestö ProMama ry on opastanut yli 20 vuotta naisia tutustumaan rintoihinsa ja siten edistämään rintasyövän varhaistoteamista. Järjestön viesti on, että kaikenikäisiä naisia tulee opastaa säännönmukaiseen ja oikeanlaiseen rintojen omatarkkailuun. Omatarkkailuohjaus tulee olla jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen keinovalikoimassa niin julkisessa kuin yksityisessä terveydenhuollossa.

Mammografia on tärkeä menetelmä rintasyövän diagnosoinnissa. Seulontojen avulla pyritään löytämään piilevässä vaiheessa oleva sairaus usein oireettomalta naiselta. Rintasyövän maksuttomat seulonnat aloitettiin Suomessa 1987 ja kohdistettiin ensin 50 – 59- vuotiaille ja myöhemmin myös ikäryhmä 60 – 69 otettiin mukaan seulontoihin. On huomattava, että lähes kaikki alle 50 – vuotiaat ja yli 70 –vuotiaat naiset ovat vailla järjestelmällistä valtakunnallista seurantaa.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa rintasyöpä todetaan, sitä parempia ovat hoitotulokset ja mahdollisuudet elämän jatkumisen laadukkaana ja täysipainoisena. Tähän työhön tarvitaan sekä terveydenhuollon ammattilaisia että järjestöjä, kuten ProMamaa ja sen omatarkkailuun erikoistuneita kouluttajia ja muita syöpäjärjestöjä, jotka tekevät tärkeää työtä syöpätietoisuuden levittämisessä.

Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä. Vuosittain maassamme ilmenee noin 4800 uutta rintasyöpätapausta. Rintasyöpä on yleisin yli 45-vuotiailla naisilla mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla. Valitettavasti sairaus on ollut viime vuosina yleistymään päin.

Rintasyöpä on aina monen tekijän summa eikä suurimpaan osaan riskeistä voi vaikuttaa. Sairastuvuuteen vaikuttavat esimerkiksi geeniperimä ja ikä. Hyvä uutinen kuitenkin on, että jotakin voimme myös itse tehdä ehkäistäksemme rintasyövän riskiä. Esimerkiksi alkoholin käytön vähentäminen, terveellinen ruokavalio ja kuntoliikunta ovat tekijöitä, jotka pienentävät riskiä sairastua.

Olin mukana hallitusneuvotteluissa ja aloitteestani hallitusneuvotteluissa eduskuntakauden yhdeksi kärkihankkeeksi sovittiin kansanterveyden parantamisen. Tarkoitus on tehdä terveelliset elämäntavat ja terveyttä edistävät toimet helpoiksi ja houkutteleviksi kaiken ikäisten ihmisten lähiympäristössä.

Kansanterveys 2.0 – yhteisponnistukselle on huutava tarve. Kansansairaudet, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, keuhkosairaudet ja depressio – aiheuttavat paitsi mittavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä myös suurimman osan työikäisen väestön pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Useimpiin kansansairauksiin sairastumisen riskiä voidaan pienentää liikuntaa lisäämällä ja terveellisiin elämäntapoihin panostamalla. Samat keinot tepsivät tehokkaasti sairauksien hoitotasapainon ylläpitämisessä ja sairastumisesta huolimatta hyvinvoinnin edistämisessä.

Kansanterveys 2.0 –kärkihankkeen ideana on kannustaa terveyttä ja hyvinvointia tukevia kokeiluja mutta ennen kaikkea juurruttaa hyväksi todettuja toimintatapoja vauhdittaa terveyttä edistävää liikuntaa, ravintotottumuksia ja muita terveellisiä elämäntapoja sekä vastuunottoa omasta elämästä. Työtä on tarkoitus tehdä yhdessä järjestöjen kanssa.

Kärkihankeidea pohjautuu myös eduskunnan 2012 valtion talousarviomietintöön, jossa painotimme sitä, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja erityisesti liikunnan lisäämisellä. Väestön terveyden ja toimintakyvyn lisäämisellä pidennetään työuria, lisätään työn tuottavuutta ja talouden kestävyyttä, ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään sote-palvelujen tarvetta sekä taitetaan julkisten kustannusten nousua.

On ensiarvoisen tärkeää, että terveyttä edistävät valinnat on tehty helpoiksi ja houkutteleviksi arjessa. Esimerkiksi rintojen omatarkkailu rintasyövän varalta on vastuunottoa omasta terveydestä parhaimmillaan. Näihin terveystalkoisiin jokainen nainen voi lähteä mukaan täysin rinnoin.

Roosa nauha on rintasyövän vastaisen taistelun maailmanlaajuinen symboli. Roosa nauha –päivää vietetään tänään 9. lokakuuta. Päivää koordinoi Syöpäsäätiö ja sen avulla kerätään varoja syöpätutkimukseen sekä neuvonta- ja tukipalveluihin. Roosa nauha –päivän lisäksi eri syöpäjärjestöt järjestävät koko lokakuun aikana useita eri tilaisuuksia aiheeseen liittyen. Itse olen mukana ProMama ry:n ja Rintasyöpäyhdistyksen järjestämässä Breast Health Dayssa Kampin palvelukeskuksessa to 15.10. klo 18. Tervetuloa mukaan tapahtumaan vaikka ystävän kanssa!

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
ProMama ry:n puheenjohtaja ja eduskunnan Syöpäverkoston vetäjä
www.sarisarkomaa.fi

 

 

 

Hallitus on tehnyt esityksen aikuiskoulutustuen rahoituksen lakkauttamisesta osana talouden tasapainottamistoimia. Esityksen perusteella valtion rahoitus poistuisi kokonaan ja valtion rahoittama aikuiskoulutustuen perusosa muuttuisi lainaksi 1.1.2017 alkaen.

Katsele, odota ja velkaannu – asenne olisi vastuutonta. Tekemättä ei voi jättää mutta päätösten vaikutukset on tiedettävä ja tunnettava. Erityisesti tässä työmarkkinatilanteessa – voimakkaassa rakennemuutoksessa – työttömyyttä ennaltaehkäisevän muutosturvan poistaminen valtion toimesta on asia, jonka vaikutuksia on vielä kerran pohdittava ja ehkäpä ”kätilöitävä”.

90% prosenttia aikuiskoulutustuen käyttäjistä käyttää etuutta tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Noin kaksi kolmasosaa edunsaajista on naisia ja lähes puolet työskentelee sosiaali- ja terveysalalla.

Esitys lakkauttaisi kokonaan yrittäjien aikuiskoulutustuen ja sovitellun palkansaajien aikuiskoulutustuen, mikä on tarkoitettu työn ja opintojen yhdistämiseen. Palkansaajien täysimääräisestä aikuiskoulutustuesta jäisi jäljelle vain työttömyysvakuutusmaksuista rahoitettu ansio-osa.

Päätös herättää monta kiperää kysymystä. Romuttaisiko hallituksen päätös käytännössä kokonaan aikuiskoulutustukijärjestelmän ja poistaisi työttömyyttä ennaltaehkäisevän muutosturvakeinon? Erityisesti pienituloisten taloudelliset mahdollisuudet kouluttautua huolestuttavat.

Aikuiskoulutustuki on tärkeä ja sen merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Kolmasosa nykyisistä työtehtävistä ja ammateista tullee katoamaan vuoteen 2030 mennessä. Digitalisaation seurauksena kaikkiaan työtehtävien osaamisintensiivisyys kasvaa ja vaatimukset osaamisen uudistamiseen. Työmarkkinoiden voimakkaassa rakennemuutoksessa tarvitaan toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan osaamisen uudistamista työuralla ja myös ammatinvaihto, erityisesti jos omalla alalla uhkaa työttömyys.

Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki voi olla myös yritykselle vaihtoehto lomautukselle / irtisanomiselle heikossa taloudellisessa tilanteessa. Aikuiskoulutustuki on tutkitusti toimivaksi osoittautunut työttömyyttä ennaltaehkäisevän muutosturvan keino.

Aikuiskoulutustuki on osa ennaltaehkäisevää muutosturvaa, jolla mahdollistetaan yksilölle osaamisen uudistaminen tai kokonaan uudelleen suuntaaminen ennen työttömyyttä. Aikuiskoulutustuen vaikuttavuustutkimus osoittaa, että taloudelliset syyt ovat merkittävin este kouluttautumiselle ja tuki mahdollistaa taloudellisesti opiskelun monelle sellaiselle henkilölle, jotka muuten eivät olisi voineet lähteä opiskelemaan.

Ammatillisen kehittymisen ja ammatinvaihdon mahdollistumisen lisäksi aikuiskoulutustuki tutkitusti parantaa työkykyä ja työssä jaksamista. Siten aikuiskoulutustuki on myös keino pidentää työuria.

Hallituksen etsiessä parhaillaan toimenpiteitä Suomen kilpailukyvyn vahvistamiseksi välttämätön edellytys työmarkkinoiden kilpailukyvylle on, että työvoiman osaamisen kysyntä vastaa tarjontaa. Työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nostaminen ei onnistu, mikäli työvoiman osaaminen ei uudistu vastaamaan uusia osaamistarpeita ja ammatteja.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

 

 

 

 

 

On rehellistä sanoa, että koulutussektorin leikkaukset ovat kova pala nieltäväksi. Olen kirittänyt opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle rakenteellisia uudistuksia, jotta leikkaukset osuisivat mahdollisimman vähän opetuksen ja tutkimuksen laatuun. Eduskunnan on vielä tarkkaan arvioitava OKM:n osuus ensi vuoden valtion talousarviosta.

Vihreät ovat vaihtoehtonaan koulutukseen kohdistuville leikkauksille esittäneet ympäristölle haitallisten tukien karsimista. Tämä on kuitenkin lähinnä retorinen sumutus, sillä vaihtoehdossa on naamioitu veronkorotuksia ympäristölle haitallisten tukien vähentämiseksi. Vihreiden vaihtoehto on kova veronkiristys, joka kolahtaisi kipeästi suomalaiseen työhön ja työpaikkoihin.

Kokonaisveroasteen kiristys vauhdittaisi leikkauksien noidankehää ja lisäisi todennäköisesti tulevaisuudessa leikkaustarvetta. Ehdotuksesta kärsisivät eniten pienituloiset, sillä tuotannon ja kuljetuksen kustannusten nostaminen aiheuttaa paineita palveluiden ja tuotteiden hintojen nousuun. Tämä olisi suoraan pois kuluttajien rahapussista.

Taloudellinen tilanne Suomessa on vaikea, eikä helppoja ratkaisuja ole. Tekemättä ei voi kuitenkaan jättää. Hallituksen ja eduskunnan on tarkkaan seurattava koulutussäästöjen vaikutuksia ja pohdittava väsymättä tapoja koulutuksen ja tutkimuksen laadun kehittämiseksi.

Vahva viesti on myös esitettävä opetusministeriöön, että laadusta palkittaisiin. Tervetullutta oli, että Helsingin yliopistoon ja Itä- Suomen yliopistoon epäreilusti kolahtavat apteekkimaksun kompensaation poisto siirtyi vuodella. Nyt on etsittävä keinoja, joilla näin suurelta huippuyliopistoomme kohdistuvalta leikkaukselta vältyttäisiin.

Pureksittavaa riittää vielä varhaiskasvatusta koskevissa esityksissä. Vaikka maailma muuttuu, yksi asia pysyy – lapset tarvitsevat aikuisten aikaa kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

Istuvassa Suomessa tikittää kansanterveydellinen aikapommi. Kaikenikäisten suomalaisten liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä on yhteydessä terveys- ja hyvinvointieroihin.

Erityisen huolestuttavaa on nuorten ja jopa päiväkoti-ikäisten liikkumattomuus. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa. Liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää. Valitettavasti myös iso osa ikäihmisistä liikkuu aivan liian vähän, vaikka liikunnalla olisi merkittäviä myönteisiä vaikutuksia heidän toimintakykyynsä ja sosiaalisiin suhteisiin.

Olin mukana hallitusneuvotteluissa kokoomuksen joukkueessa ja jäsenenä hyvinvointipolitiikasta vastuussa olevassa neuvotteluryhmässä. Nostimme hallitusohjelman yhdeksi kärkihankkeeksi kansanterveyden parantamisen erityisesti liikuntaa edistämällä. Tavoitteena on arkipäiväistää aktiivinen elämäntapa yhdessä ihmisten ja järjestöjen kanssa. Tarkoitus on tehdä terveelliset elämäntavat ja terveyttä edistävät toimet helpoiksi ja houkutteleviksi lähiympäristössä.

Kansanterveys 2.0 – yhteisponnistukselle on huutava tarve. Kansansairaudet, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, keuhkosairaudet ja depressio – aiheuttavat paitsi mittavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä myös suurimman osan työikäisen väestön pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Esimerkiksi tyypin 2 diabetesta sairastaa arviolta puoli miljoonaa suomalaista. Useimpiin kansansairauksiin sairastumisen riskiä voidaan pienentää liikuntaa lisäämällä ja terveellisiin elämäntapoihin panostamalla. Samat keinot tepsivät tehokkaasti sairauksien hoitotasapainon ylläpitämisessä ja sairastumisesta huolimatta hyvinvoinnin edistämisessä.

Hallitusohjelmaneuvotteluissa sopimamme kärkihanke pohjautuu eduskunnan 2012 valtion talousarviomietintöön, jossa me valtiovarainvaliokunnan jäsenet painotimme sitä, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja erityisesti liikunnan lisäämisellä. Tutkimusten mukaan liikkumattomuuden kustannukset ovat pari miljardia euroa vuosittain. Koko väestön liikuntaa lisäämällä voidaan edistää kansanterveyttä ja säästää samalla veroeuroja. Väestön toimintakyvyn lisäämisellä pidennetään työuria, lisätään työn tuottavuutta ja talouden kestävyyttä, ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään sote-palvelujen tarvetta sekä taitetaan julkisten kustannusten nousua.

Työtä liikkuvamman Suomen eteen on tehtävä joka saralla. Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategiaan ytimeen liikunnan edistämisen. Paljon on tehtävissä myös ilman lisärahaa. Joka kuntaan voidaan luoda ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi. Myös työpaikoilla voidaan vähentää työpäivän aikaista istumista ja aktivoida liikuntaa harrastamattomia työntekijöitä matalan kynnyksen liikuntaryhmillä.

Liikunta tuo iloa ja hyvinvointia kouluarkeen. Hallitusneuvotteluissa sovimme, että Liikkuva koulu-hanke laajennetaan valtakunnalliseksi kaikkiin peruskouluihin. Liikunnan lisääminen tukee oppimista.

Hyviä käytäntöjä ja malleja liikunnan lisäämiseksi löytyy runsaasti. Tärkeää on levittää parhaat käytännöt koko Suomeen. Myös terveydenhuollossa voidaan tehdä paljon enemmän liikunnan lisäämiseksi. Liikunnan puheeksiottaminen sekä varsinainen liikuntaneuvonta ja -reseptit ovat edelleen aivan liian vähässä käytössä.

Tuttuja tapoja ja rutiineja on vaikea muuttaa, mutta mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Liikunnan lisääminen on asia, jossa jokainen meistä voi tehdä jotain. Talous- ja hyvinvointitalkoisiin voi lähteä lisäämällä omaa liikuntaa ja huolehtimalla oman perheen sekä lähipiirin liikunnasta.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

 

Tänään on tärkeä muistuttaa budjettiriiheen kokoontuvaa maan hallitusta eduskunnan toistuvasti esittämästä tiukasta vaateesta laittaa päihdeäitien hoitorahojen pallottelulle viimein piste. Budjettiriihessä on poikkeuksellisen mittavia ja vaikeita asioita mutta se ei saa olla este etsiä ratkaisuja kysymyksiin, joihin eduskunta on erityisesti ja toistuvasti hallitusta velvoittanut.

Tänään 9. syyskuuta vietetään kansainvälistä FASD-päivää, joka muistuttaa raskaudenaikaisen päihteiden käytön vaaroista sikiön terveydelle. FASD-oireyhtymän (Fetal Alcohol Spectrum Disorder) syntyminen johtuu äidin raskauden aikaisesta alkoholin käytöstä. Se on monimuotoinen ja vaikeusasteeltaan vaihteleva oirekuva.

Olemme eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa toistuvasti pelastaneet päihdeäitien palvelut ja lisänneet useana vuonna peräkkäin valtion budjettiin määrärahoja päihdeäitien pidä kiinni -hoitojärjestelmän turvaamiseen. Kyseessä on ollut vuosittain noin kahden miljoonan euron määräraha. Jotta toiminta saataisiin pitävälle pohjalle, annoimme asiasta tämän vuoden valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä lausuman. Lausumassa eduskunta edellytti, että päihdeäitien hoidon turvaava rahoitus otetaan huomioon päätettäessä seuraavaa määrärahakehystä ja että sote-uudistuksen yhteydessä hoidon järjestämis- ja rahoitusvastuu osoitetaan selkeästi sosiaali- ja terveysalueille. Lausuman myötä asiasta lähti vahva viesti hallitukselle.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan vakava korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa.

Päihdeäitien hoidossa on kyse viisaasta investoinnista ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka huonosti hoidettuina aiheuttavat mittavia kuluja huostaanottojen ja vaurioituneiden lasten tarvitsemien palveluiden muodossa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Pidä kiinni –järjestelmän toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmasosaa ensikodeissa ja kolme neljäsosaa avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheiden arki on asioita, joita kannattaa tukea.
 

 

 

Suomalaisten pääsy perusterveydenhuollon piiriin ja mahdollisuus vaikuttaa käyttämiinsä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on heikompi kuin muissa Pohjoismaissa. Valtiovarainministeriön ensi vuoden talousarvioesityksen sairausvakuutuskorvauksien leikkaukset kutistavat valinnanvapautta entisestään. Ministeriön ehdotuksessa esitetään leikattavaksi 78 miljoonaa euroa lääkäri- ja hammaslääkäripalkkiokorvauksista. Leikkausehdotus on kaksi kertaa suurempi kuin hallitusneuvotteluissa sovittiin ja se kyseenalaistaa koko järjestelmän olemassaolon. Leikkausten toteutuessa sairausvakuutuskorvaus olisi lääkärinpalkkioista 10 % ja hammaslääkärinpalkkioista 15 % kun se sairausvakuutuslain mukaan saisi olla 60 %.

Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, se ei ole helppoa. Kun jo valmiiksi pieni sairausvakuutuskorvaus kutistuu entisestään, kasvaa riski, että yhä useampi suomalainen siirtyy matalampien asiakasmaksujen vuoksi kunnallisen terveydenhoidon piiriin. Silloin kuntien hoitojonot pidentyvät, hoitoon pääsy viivästyy, työkyvyttömyys- ja sairauspoissaolot lisääntyvät ja terveysmenot kasvavat. Suuri riski on myös, että ihmiset jättävät vaivansa hoitamatta tai lykkäävät hoitoon hakeutumista. Näin murretaan terveyspolitiikkamme ydintavoitetta edistää ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista.

Jos sairausvakuutuskorvaus ajetaan alas, ilman, että tilalle luodaan korvaavaa ihmisen valinnanvapauden mahdollistavaa järjestelmää, yksityisille terveydenhoitovakuutuksille raivataan entisestään lisää tilaa.

Julkinen sairausvakuutus on ollut yhteiskunnalle kustannustehokas tapa tuottaa terveyshyötyjä. Viisainta olisikin pidättäytyä mittavista korvauksen leikkauksista ja sote-rahoitusuudistuksen yhteydessä pohtia, miten valinnanvapaus ja monituottajamalli sekä kannusteet ennaltaehkäisyyn varmistetaan.

Hallitusneuvotteluissa sovimme, että eduskuntakauden aikana toteutetaan sosiaali-ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistus sekä valinnanvapauden ja tuotannon monipuolistaminen. Hallitus valmistelee parhaillaan työn käynnistämistä. Olennaista on, että edellisen sote-uudistusyrityksen virheistä opitaan. Hallitusneuvotteluissa sovimme hallituksen kärkihankkeeksi palveluiden asiakaslähtöisyyden. Kokoomuksen hallitusneuvottelijana pidin tärkeänä, että tavoitteeksi kirjattiin mahdollistaa ihmisten omien valintojen tekeminen sekä palveluiden kustannusten ja laadun läpinäkyväksi tekeminen.

Hallitusohjelman kirjaus valinnanvapauden lisäämisestä oli tervetullut myös kansalaisten näkökulmasta, sillä tutkimusten mukaan jopa 90 % väestöstä haluaa valita palveluntuottajansa itse. Riittävää valinnanvaraa ei ole kuitenkaan mahdollista tarjota ilman tuottajakunnan laajentamista ja julkisten palvelumarkkinoiden avaamista nykyistä enemmän yksityisille ja kolmannen sektorin tuottajille. Pk- yritysten rooli on erityisen suuri, kun lähipalveluiden tuottamiseen tarvitaan ketteryyttä ja uusia ihmislähtöisiä ratkaisuja.

Sote-uudistuksen vaikutukset tulevat viiveellä ja siksi on tärkeää vauhdittaa muita perusterveydenhuoltoa ja valinnanvapautta nopeasti vahvistavia keinoja. Pidin hallitusneuvotteluissa tärkeänä, että sovimme käynnistettäväksi palvelusetelijärjestelmän laajentamiseen tähtäävän kokeilun. Tavoitteena on saada kokemuksia palvelusetelin laajemmasta käytöstä ja mahdollisista lainsäädännön muutostarpeista.

Jotta palvelusetelin käyttöön saadaan aidosti vauhtia, olen ehdottanut, että hallitus asettaisi valtakunnalliseksi tavoitteeksi palveluseteleiden käytön kasvattamisen 5% sote-palveluiden kokonaisuudesta.

Vaikka palvelusetelin käyttö on kunnissa viime aikoina kasvanut ja monipuolistunut, on sen käyttö edelleen valitettavan vähäistä erityisesti terveydenhuollossa. Johtava palvelusetelikunta on Jyväskylä ja siellä palvelusetelin käyttö on 2% koko sotesta. Jyväskylän kokemukset ovat olleet innostavia ja palvelusetelin avulla on saatu aikaan myös säästöjä.

Palvelusetelin käytöllä on mahdollista ripeästi saavuttaa tuloksia, joita koko sote-uudistuksella tavoitellaan: palveluiden tasavertaista saatavuutta, terveys- ja hyvinvointihyötyjä, kansalaisten valinnanmahdollisuuksien parantamista ja kustannusten hillintää.

 
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
sosiaali -ja terveysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan jäsen
www.sarisarkomaa.fi

 

 

 

Liian usein liikenteessä näkee vähältä piti –tilanteita, joissa autoilija ei pysähdy suojatien edessä. Käsittämättömän usein autoilijat painavat kaasua, vaikka viereisellä kaistalla on toinen auto pysähtynyt päästämään suojatielle astuneen jalankulkijan tien yli. Yksikin suojatiekaahari on liikaa. Erityisen tärkeää tämä on muistaa nyt, kun kymmenet tuhannet pienet koululaiset ovat jälleen liikenteessä.

Hälyttävää on, että peräti kolmannes kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtuu nimenomaan suojatiellä. Liikenneturvan tekemän kyselytutkimuksen mukaan puolet jalankulkijoista koki autojen pysähtyvän vain harvoin, kun jalankulkija oli aikeissa ylittää suojatien. Riskiryhmiä ovat alakoululaisten ohella iäkkäämmät henkilöt.

Asennekasvatusta ja - muutosta suojatiesääntöjen kunnioittamiseksi tarvitaan mutta lisäksi on perusteltua, että suojatietörttöilyn rangaistuksia kovennetaan. Myös valvonnan tulee olla tiukempaa, sillä tutkimusten mukaan suojatierallin kiinnijäämisen riski koetaan pieneksi. Olen useaan otteeseen vaatinut päiväsakkojen määrän nostamista suojatiekaahareille. Rangaistusasteikosta voisi soveltaa tiukempaa päätä, kun nyt käytössä on usein asteikon alapää.

Tervetullutta oli, että hallitusneuvotteluissa sovittiin rike- ja päiväsakkojen suuruuden nostamisesta. Myös tieliikennelain kokonaisuudistus on saatu käyntiin liikenne- ja viestintäministeriössä ja uudistuksen yhteydessä seuraamusjärjestelmää pohtiva työryhmä saanee työnsä valmiiksi syksyllä. Hallituksen esitykset on tuotava eduskuntaan mahdollisimman pian.

Liikenneturvallisuuden lisäämiseksi tarvitaan myös muita keinoja. Koulujen ja kodin liikennekasvatuksella on tärkeä rooli pienten koululaisten turvallisessa arjessa. Liikennesäännöt ja koulureitti on hyvä vanhempien käydä lapsen kanssa läpi hyvissä ajoin ennen koulun alkamista. Hyvä ja tehokas keino edistää koulumatkojen turvallisuutta on tehdä koulumatkalle vaaranpaikkakartoitus. Sen avulla paikallistetaan oppilaiden koulutien vaaralliset ja hankalat paikat. Tätä työtä on hyvä tehdä kodin ja koulun yhteistyössä.

Syyskuussa yhdettätoista kertaa järjestettävä liikenneturvallisuusviikon teema on tänä vuonna tarkkaavaisuus liikenteessä. Viikon tavoitteena on innostaa liikenneasioiden käsittelyn pariin kouluissa ja korostaa yhteistyötä huoltajien ja muiden lasten arjessa toimivien aikuisten välillä. Tarkkaamattomuus liikenteessä on valitettavan yleinen ilmiö, jonka kitkeminen on kaikkien etu. Nykypäivänä yhä useamman autoilijan ja lapsen huomio saattaa liikkuessa olla enemmän puhelimessa kuin muun liikenteen seuraamisessa.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla hyvällä liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa-arvoisesta terveyspolitiikasta. Tällä eduskuntakaudella maaliin vietävän sote-uudistuksen ja sen tuomia myönteisiä vaikutuksia odotellessa on ensiarvoisen tärkeää ottaa käyttöön perusterveydenhuoltoa nopeammin vahvistavia keinoja. Hyvä, vielä pitkälti käyttämätön mahdollisuus on palveluseteli. Esimerkiksi jos kunta ei kykene tarjoamaan riittävässä määräajassa perusterveydenhuoltoa, on kuntalaisen etu, että hänellä on mahdollisuus ostaa kunnan myöntämällä palvelusetelillä tiettyjä palveluita yritykseltä, jonka kunta on hyväksynyt palveluntuottajaksi. Näin terveyskeskusjonot ja pitkät odotusajat suunterveydenhuoltoon saataisiin kuriin ja toteutumaan tasa-arvoinen palvelujen saanti.

Palvelusetelin laajempi käyttö on avain sote-palveluiden oikea-aikaiseen ja tasa-arvoiseen saatavuuteen, asiakaslähtöisyyden parantamiseen ja valinnanvapauden lisäämiseen. Näitä tavoitteita kohti myös pääministeri Sipilän hallitusohjelma tähtää. Olen ehdottanut, että hallitus asettaisi tavoitteeksi palveluseteleiden käytön kasvattamisen kattamaan maanlaajuisesti 5%:a sote-palveluiden kokonaisuudesta.

Laki sote-palveluiden palveluseteleistä tuli voimaan vuonna 2009. Palvelusetelijärjestelmiä on otettu käyttöön erittäin vähän erityisesti terveydenhuollossa, vaikka ne soveltuvat hyvin esimerkiksi suunterveyden huollon ja vanhusten palveluihin. Suuressa osassa kunnista palvelusetelijärjestelmä ei ole ollenkaan käytössä.

Johtava palvelusetelin käyttäjä on Jyväskylä. Siellä palveluseteleiden käytön volyymi on n. 2% sote-palveluiden kokonaisuudesta. Jyväskylän kokemukset ovat olleet innostavia. Jyväskylässä toteutetun asiakastyytyväisyyskyselyn perusteella 93% asiakkaista oli tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä palvelusetelillä tuotettuun palveluun. Palvelusetelijärjestelmien hyödyntämisellä on saavutettu tuloksia, joita myös sote-uudistuksella tavoitellaan: palveluiden saatavuuden ja kansalaisten valinnanmahdollisuuksien parantumista ja kustannusten hillitsemistä.

Juuri valinnanvapauden kasvaminen on palvelusetelin käytön laajentamisen positiivinen vaikutus. Enemmistö suomalaisista haluaisi tutkimusten mukaan (esim. Aula Researchin tutkimus terveyspalvelujen tulevaisuudesta 12/2014) valita palveluntuottajansa itse. Myös sote-vaikuttajista ja kuntapäättäjistä enemmistö kannattaa valinnanvapauden lisäämistä. 86 % kansalaisista oli joko täysin samaa tai jokseenkin samaa mieltä väittämän ”palvelusetelijärjestelmää tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin” kanssa. Tutkimukseen vastanneista 81 % piti hyvänä, että kunta käyttää julkisten terveyspalvelujen tuottamisessa myös yksityisiä palveluntuottajia.

Palvelusetelissä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Siksi sovimme kevään hallitusneuvotteluissa hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan hallitus käynnistää kuntien ja kuntayhtymien kanssa yhteistyössä palvelusetelijärjestelmän laajentamiseen tähtäävän kokeilun. Palvelusetelikokeilun tavoitteena on saada vielä puuttuvia kokemuksia palvelusetelin laajemmasta käytöstä ja mahdollisista lainsäädännön muutostarpeista. Kokeilulle tulee asettaa tavoitteiksi tasa-arvoinen ja oikea-aikainen pääsy sote-palveluihin kansalaisten valinnanmahdollisuuksia lisäämällä. Se voitaisiin toteuttaa vapaaehtoisina, alueellisina kokeiluina ja siihen voitaisiin kannustaa osallistujia tarjoamalla kokeilun edellyttämät resurssit. Palvelusetelikokeilu on tärkeää saada ripeästi käyntiin jo vuonna 2016.

Suunnitelmallisesti käytettynä palveluseteli tuo säästöjä ja kustannustehokkuutta taloustalkoissa kamppaileville kunnille. Hallituksen on jo tänä syksynä viisasta katsoa keinoja, joilla valtakunnallisesti voidaan kannustaa kuntia ja kuntayhtymiä käyttämään palveluseteliä ja saavuttamaan maanlaajuisesti tavoite palveluseteleiden käytön kasvattamisesta. Yksi keino on rakentaa ripeästi palvelusetelin valtakunnallista tietoinfraa.

Palveluiden kustannustehokkuuden ja laadun parantamiseksi on olennaista pitää mielessä, että tarkoituksenmukaista ei ole betonoida nykyisiä tuotantotapoja, vaan määrätietoisesti kannustaa etsimään uusia tapoja tuottaa palveluita niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Se on koko sote-uudistuksen ydintavoite. Samalla annetaan vahva viesti sote-alan pk-yrityksille, että ilman niitä Suomi ei pärjää. Ostopalveluihin verrattuna palvelusetelimalli kohtelee tasapuolisemmin varsinkin pienyrityksiä, joille raskaisiin kilpailutuksiin mukaan lähteminen on usein mahdotonta. Palveluseteli siis myös tukee paikallista pienyrittäjyyttä ja edistää työpaikkojen syntymistä. Samalla yrittäjyyden myötä alueelle jää myös veroeuroja.

Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa. Palveluseteli lisää mahdollisuuksia oikea-aikaisen ja tasa-arvoisen hoidon toteutumiseen ja säästää sekä terveyttä että euroja.