Kategoria: Blogi

Liian usein liikenteessä näkee vähältä piti –tilanteita, joissa autoilija ei pysähdy suojatien edessä. Käsittämättömän usein autoilijat painavat kaasua, vaikka viereisellä kaistalla on toinen auto pysähtynyt päästämään suojatielle astuneen jalankulkijan tien yli. Yksikin suojatiekaahari on liikaa. Erityisen tärkeää tämä on muistaa nyt, kun kymmenet tuhannet pienet koululaiset ovat jälleen liikenteessä.

Hälyttävää on, että peräti kolmannes kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtuu nimenomaan suojatiellä. Liikenneturvan tekemän kyselytutkimuksen mukaan puolet jalankulkijoista koki autojen pysähtyvän vain harvoin, kun jalankulkija oli aikeissa ylittää suojatien. Riskiryhmiä ovat alakoululaisten ohella iäkkäämmät henkilöt.

Asennekasvatusta ja - muutosta suojatiesääntöjen kunnioittamiseksi tarvitaan mutta lisäksi on perusteltua, että suojatietörttöilyn rangaistuksia kovennetaan. Myös valvonnan tulee olla tiukempaa, sillä tutkimusten mukaan suojatierallin kiinnijäämisen riski koetaan pieneksi. Olen useaan otteeseen vaatinut päiväsakkojen määrän nostamista suojatiekaahareille. Rangaistusasteikosta voisi soveltaa tiukempaa päätä, kun nyt käytössä on usein asteikon alapää.

Tervetullutta oli, että hallitusneuvotteluissa sovittiin rike- ja päiväsakkojen suuruuden nostamisesta. Myös tieliikennelain kokonaisuudistus on saatu käyntiin liikenne- ja viestintäministeriössä ja uudistuksen yhteydessä seuraamusjärjestelmää pohtiva työryhmä saanee työnsä valmiiksi syksyllä. Hallituksen esitykset on tuotava eduskuntaan mahdollisimman pian.

Liikenneturvallisuuden lisäämiseksi tarvitaan myös muita keinoja. Koulujen ja kodin liikennekasvatuksella on tärkeä rooli pienten koululaisten turvallisessa arjessa. Liikennesäännöt ja koulureitti on hyvä vanhempien käydä lapsen kanssa läpi hyvissä ajoin ennen koulun alkamista. Hyvä ja tehokas keino edistää koulumatkojen turvallisuutta on tehdä koulumatkalle vaaranpaikkakartoitus. Sen avulla paikallistetaan oppilaiden koulutien vaaralliset ja hankalat paikat. Tätä työtä on hyvä tehdä kodin ja koulun yhteistyössä.

Syyskuussa yhdettätoista kertaa järjestettävä liikenneturvallisuusviikon teema on tänä vuonna tarkkaavaisuus liikenteessä. Viikon tavoitteena on innostaa liikenneasioiden käsittelyn pariin kouluissa ja korostaa yhteistyötä huoltajien ja muiden lasten arjessa toimivien aikuisten välillä. Tarkkaamattomuus liikenteessä on valitettavan yleinen ilmiö, jonka kitkeminen on kaikkien etu. Nykypäivänä yhä useamman autoilijan ja lapsen huomio saattaa liikkuessa olla enemmän puhelimessa kuin muun liikenteen seuraamisessa.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla hyvällä liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa-arvoisesta terveyspolitiikasta. Tällä eduskuntakaudella maaliin vietävän sote-uudistuksen ja sen tuomia myönteisiä vaikutuksia odotellessa on ensiarvoisen tärkeää ottaa käyttöön perusterveydenhuoltoa nopeammin vahvistavia keinoja. Hyvä, vielä pitkälti käyttämätön mahdollisuus on palveluseteli. Esimerkiksi jos kunta ei kykene tarjoamaan riittävässä määräajassa perusterveydenhuoltoa, on kuntalaisen etu, että hänellä on mahdollisuus ostaa kunnan myöntämällä palvelusetelillä tiettyjä palveluita yritykseltä, jonka kunta on hyväksynyt palveluntuottajaksi. Näin terveyskeskusjonot ja pitkät odotusajat suunterveydenhuoltoon saataisiin kuriin ja toteutumaan tasa-arvoinen palvelujen saanti.

Palvelusetelin laajempi käyttö on avain sote-palveluiden oikea-aikaiseen ja tasa-arvoiseen saatavuuteen, asiakaslähtöisyyden parantamiseen ja valinnanvapauden lisäämiseen. Näitä tavoitteita kohti myös pääministeri Sipilän hallitusohjelma tähtää. Olen ehdottanut, että hallitus asettaisi tavoitteeksi palveluseteleiden käytön kasvattamisen kattamaan maanlaajuisesti 5%:a sote-palveluiden kokonaisuudesta.

Laki sote-palveluiden palveluseteleistä tuli voimaan vuonna 2009. Palvelusetelijärjestelmiä on otettu käyttöön erittäin vähän erityisesti terveydenhuollossa, vaikka ne soveltuvat hyvin esimerkiksi suunterveyden huollon ja vanhusten palveluihin. Suuressa osassa kunnista palvelusetelijärjestelmä ei ole ollenkaan käytössä.

Johtava palvelusetelin käyttäjä on Jyväskylä. Siellä palveluseteleiden käytön volyymi on n. 2% sote-palveluiden kokonaisuudesta. Jyväskylän kokemukset ovat olleet innostavia. Jyväskylässä toteutetun asiakastyytyväisyyskyselyn perusteella 93% asiakkaista oli tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä palvelusetelillä tuotettuun palveluun. Palvelusetelijärjestelmien hyödyntämisellä on saavutettu tuloksia, joita myös sote-uudistuksella tavoitellaan: palveluiden saatavuuden ja kansalaisten valinnanmahdollisuuksien parantumista ja kustannusten hillitsemistä.

Juuri valinnanvapauden kasvaminen on palvelusetelin käytön laajentamisen positiivinen vaikutus. Enemmistö suomalaisista haluaisi tutkimusten mukaan (esim. Aula Researchin tutkimus terveyspalvelujen tulevaisuudesta 12/2014) valita palveluntuottajansa itse. Myös sote-vaikuttajista ja kuntapäättäjistä enemmistö kannattaa valinnanvapauden lisäämistä. 86 % kansalaisista oli joko täysin samaa tai jokseenkin samaa mieltä väittämän ”palvelusetelijärjestelmää tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin” kanssa. Tutkimukseen vastanneista 81 % piti hyvänä, että kunta käyttää julkisten terveyspalvelujen tuottamisessa myös yksityisiä palveluntuottajia.

Palvelusetelissä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Siksi sovimme kevään hallitusneuvotteluissa hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan hallitus käynnistää kuntien ja kuntayhtymien kanssa yhteistyössä palvelusetelijärjestelmän laajentamiseen tähtäävän kokeilun. Palvelusetelikokeilun tavoitteena on saada vielä puuttuvia kokemuksia palvelusetelin laajemmasta käytöstä ja mahdollisista lainsäädännön muutostarpeista. Kokeilulle tulee asettaa tavoitteiksi tasa-arvoinen ja oikea-aikainen pääsy sote-palveluihin kansalaisten valinnanmahdollisuuksia lisäämällä. Se voitaisiin toteuttaa vapaaehtoisina, alueellisina kokeiluina ja siihen voitaisiin kannustaa osallistujia tarjoamalla kokeilun edellyttämät resurssit. Palvelusetelikokeilu on tärkeää saada ripeästi käyntiin jo vuonna 2016.

Suunnitelmallisesti käytettynä palveluseteli tuo säästöjä ja kustannustehokkuutta taloustalkoissa kamppaileville kunnille. Hallituksen on jo tänä syksynä viisasta katsoa keinoja, joilla valtakunnallisesti voidaan kannustaa kuntia ja kuntayhtymiä käyttämään palveluseteliä ja saavuttamaan maanlaajuisesti tavoite palveluseteleiden käytön kasvattamisesta. Yksi keino on rakentaa ripeästi palvelusetelin valtakunnallista tietoinfraa.

Palveluiden kustannustehokkuuden ja laadun parantamiseksi on olennaista pitää mielessä, että tarkoituksenmukaista ei ole betonoida nykyisiä tuotantotapoja, vaan määrätietoisesti kannustaa etsimään uusia tapoja tuottaa palveluita niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Se on koko sote-uudistuksen ydintavoite. Samalla annetaan vahva viesti sote-alan pk-yrityksille, että ilman niitä Suomi ei pärjää. Ostopalveluihin verrattuna palvelusetelimalli kohtelee tasapuolisemmin varsinkin pienyrityksiä, joille raskaisiin kilpailutuksiin mukaan lähteminen on usein mahdotonta. Palveluseteli siis myös tukee paikallista pienyrittäjyyttä ja edistää työpaikkojen syntymistä. Samalla yrittäjyyden myötä alueelle jää myös veroeuroja.

Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa. Palveluseteli lisää mahdollisuuksia oikea-aikaisen ja tasa-arvoisen hoidon toteutumiseen ja säästää sekä terveyttä että euroja.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean alueellistamishanke on kompuroinut alusta saakka eikä hankkeen tulevaisuus näytä yhtään valoisammalta. En ole alun perinkään pitänyt Fimean alueellistamista viisaana. Olennaista on saada vihdoin päätökseen prosessi, joka ei ole ollut eduksi kenellekään. Fimean osalta tosiasiat puhuvat alueellistamispäätöksestä luopumisen puolesta.

Fimean alueellistamispäätös tehtiin vuonna 2008 poikkeuksellisen kovan kohun ja kritiikin saattelemana. Useat tahot ja varsinkin alan asiantuntijat varoittivat päätöksen johtavan asiantuntemuksen karkaamiseen, laitoksen toiminnan kriisiytymiseen ja lääketurvallisuuden vaarantumiseen. Jopa oikeuskansleri moitti asian valmistelua.

Fimean ongelmallisen alueellistamisen vaikutuksista julkaistiin pari viikkoa sitten selvitysmiesten raportti. Raportissa (STM 020/2015; Kinnunen & Malmi) todetaan, että alueellistaminen ei ole edennyt suunnitelmien mukaan eikä alueellistamispäätöksen toimeenpanon aikataulu nykyisellä keinovalikoimalla ole mahdollista. Tähän on vaikuttanut ennen kaikkea henkilöstön vähäinen muuttohalukkuus Kuopioon.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (PS.) on luvannut tehdä vielä lisäselvityksen juuri ilmestyneen raportin täydentämiseksi, ennen kuin tekee asiassa johtopäätöksiä. Tämän jälkeen asiasta on tehtävä lopullinen ratkaisu.

Jätin tulevasta Fimea -selvityksestä kirjallisen kysymyksen vastaavalle ministerille. Kysyin siinä tulevan täydennysselvityksen aikataulusta ja toimeksiannosta, sekä mitä lisäkustannuksia Fimean alueellistamisesta on aiheutunut. Kysyin myös, mitä hyötyjä tai haittoja alueellistamisesta on ollut tai arvioidaan olevan laitoksen toiminnalle tai sen yhteistyötahoille.

On syytä selvittää tuoreesta raportista puuttunut asia, miten organisoituna Fimea toimisi tehtäviensä kannalta tarkoituksenmukaisimmin, laadukkaimmin sekä kustannustehokkaimmin. Selvityksen toimeksiantoon ja keinovalikkoon on syytä ottaa vaihtoehdoksi myös alueellistamispäätöksen peruminen.

Miljardiluokan leikkauksien keskellä on ministerin lupaamassa täydentävässä selvityksessä ehdottomasti läpivalaistava myös koko prosessista aiheutuneet lisäkustannukset niin valtiolle kuin muille tahoille.

Kesäkuussa julkaistussa Fimea -raportissa esitetään näkemys siitä, että Kuopiosta käsin toimiminen tulee aiheuttamaan lisää kustannuksia jatkossakin matkustustarpeesta johtuen ja että kasvavia kustannuksia ei tulisi maksattaa valvottavilla, vaan ne tulisi hyväksyä katettavaksi valtion budjetista. Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattiin, että yritystoimintaan liittyviä kuluja ei lisätä. Teollisuus kuitenkin maksaa jo tällä hetkellä erilaisina lupa- ja valvontamaksuina noin 85 prosenttia Fimean nettomenoista.

Suomalaisten lääketurvallisuuden ja alan korkeatasoisen osaamisen kannalta olennaisten toimintojen vaarantaminen tai heikentäminen on kestämätöntä. Lääkeala Suomessa pitäisi olla päinvastoin strateginen painopiste ja uuden kasvun sekä työpaikkojen lähde. Siksi on tärkeää, että täydentävässä selvityksessä kartoitetaan sidosryhmien, kuten lääketeollisuuden tutkimus- sekä muiden alan toimijoiden näkemykset siitä, mitä he edellyttävät Fimealta, jotta viime vuonna hyväksytty terveysalan kasvustrategia saadaan oikeasti vauhtiin.

Siltä varalta, että alueellistamispolitiikka nostaisi enemmän päätään tällä eduskuntakaudella, on tärkeää virkistää muistia eduskunnan tarkastusvaliokunnan linjauksista alueellistamispolitiikan epäonnistumista koskien. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin (TRO 4/2008 vp) mukaan alueellistamistoimissa on ollut useita ongelmia ja myönteiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Valiokunta huomautti myös, että hankkeiden taloudellisia vaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu, vaikka valtio on panostanut merkittävästi alueellistamiseen vuosikymmenen ajan. Valiokunnan mukaan valtion työpaikkojen siirtämisen valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi ja seuranta on laiminlyöty. Myös valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on selvittänyt alueellistamisen seurauksia ja todennut, että valtion työpaikkojen sijoittamisella pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ei havaita näkyviä vaikutuksia aluetalouteen.

Politiikassa on kunniakasta perääntyä silloin, kun tosiasiat sitä vahvasti puoltavat. Niin soisi tapahtuvan ainakin Fimean kohdalla, sillä selvää on, että viraston alueellistamishanke ei ole onnistunut.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

 

Ikäihmisten liikunnan ja oikea- aikaisen kuntoutuksen edistämiseen tarvitaan uutta vauhtia ja lisäkannusteita niin, että terveys ja toimintakyky pysyvät yllä ja kotona voi asua mahdollisimman pitkään. Tehokas toimenpide on laajentaa kotitalousvähennys koskemaan fysioterapia- ja toimintaterapiayrityksien sekä ammatinharjoittajayrittäjien tuottamaa lääkinnällistä kuntoutusta. Kun kerran siivous ja omasta kodista huolehtiminen ovat kotitalousvähennyksen piirissä, niin miksi ei sitten omasta kunnosta huolehtiminen.

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta ja vain kolmannes vanhenemisesta. Varmin tapa ikääntyä on lopettaa liikkuminen. Säännöllinen liikunta auttaa meitä kaikkia jaksamaan paremmin mutta erityisesti ikääntyneet hyötyvät terveysliikunnasta monella tapaa. Sillä on positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn, mielialaan ja muistiin. Liikunta on usein myös tapa hoitaa sosiaalisia suhteita ja tavata ystäviä. Ikäinstituutin tekemät tutkimukset osoittavat, että valitettavan harvat ikääntyneet liikkuvat suositusten mukaisesti. Väliinputoajia ovat varsinkin kotona asuvat heikkokuntoiset ikäihmiset.

Tuoreeseen hallitusohjelmaan kirjattiin kotitalousvähennyksen korvausprosentin korotus ja vanhusten hoitopalvelujen ottaminen soveltuvin osin kotitalousvähennyksen piiriin. Osana tätä uudistusta on pohdittava myös lääkinnällisen kuntoutuksen lisäämistä kotitalousvähennyksen piiriin.

Kotitalousvähennyksen hyödyntäminen on täsmätoimi, jolla tuetaan hallitusohjelman tavoitteita terveyden ja liikunnan edistämisestä, ihmisten vastuusta omasta terveydentilasta sekä valinnanmahdollisuuksien lisäämisestä. Myös tavoite ikääntyneiden kotona selviytymisen tukemisesta sekä kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus on kirjattu hallituksen ohjelmaan.

Usein ikääntyneet käyvät terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetteen fysioterapiaan. Kotitalousvähennykseltä ei edellytetä sairautta eikä lääkärissä käyntiä. Se kannustaa ennalta ehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin.

Ehdotukseni toisi helpotusta myös yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten henkilöiden tilanteeseen, jotka putoavat Kelan maksaman kuntoutuksen piiristä. Kunnat hyvin harvoin jatkavat kuntoutuksen maksamista. Kuntoutusuudistuksessa on tietenkin kokonaisuutena pohdittava ikäihmisten kuntoutusta.

Kotitalousvähennyskäytäntö ei ole sidoksissa ikään. Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230 000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys lisäisi aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen, jolloin työnantajat säästäisivät sairauslomapalkoissa ja Kela säästäisi sairauspäivärahoissa.

Hallituksen veropolitiikka tähtää kasvun, yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamiseen. Kotitalousvähennyksen laajentamisella luodaan paitsi uusia työpaikkoja ja kitketään harmaata taloutta, edistetään väestön toimintakykyä ja erityisesti ikäihmisten elämänlaatua. Vähennyksen voisivat tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Säästötalkoissa urakoivia kuntien on viisasta kiriä ikäihmisille sopivien liikunta- ja kuntoutusmahdollisuuksien lisäämisessä. Työhön tarvitaan entistä vahvemmin mukaan myös järjestöt ja vapaaehtoistyö.

Liikunta ja oikea-aikainen kuntoutus ovat parasta terveyttä edistävää lääkettä kaikenikäisille. Fyysisesti aktiivinen arki tuo mittavia kustannussäästöjä, puhumattakaan lukuisista positiivista vaikutuksista ihmisten terveyteen ja elämän laatuun.

 

 

 

Meille Itämeren ystäville oli tärkeää saada kirjattua uuteen hallitusohjelmaan vahvasti vesistöjemme sekä erityisesti kotimeremme suojelu sekä kiertotalouden mahdollisuuksien hyödyntäminen. Moninaisista suojelutoimista huolimatta Itämeri kuuluu edelleen maailman saastuneimpiin merialueisiin. Rehevöityminen, öljynkuljetuksesta aiheutuvat riskit, vierasperäiset lajit ja roskaaminen uhkaavat mertamme.

Toivoa antava uutinen on, että kansainvälisellä yhteistyöllä on saatu aikaan parannuksia. Esimerkiksi Suomenlahden fosforikuormitusta on kevennetty Pietarin alueen tehostetun jäteveden puhdistuksen avulla. Tämä näkyy veden kirkastumisena ainakin itäisessä osassa Itämerta. Tulokset innostavat ja osoittavat, että Itämeren pelastaminen on mahdollista.

Sen sijaan maatalouden päästöjen kuriin saaminen on erityisen monimutkaista mutta siinä on sitkeästi etsittävä vaikuttavia keinoja. Maatalouden uusi ympäristötuki on aiempaa parempi mutta ei valitettavasti vieläkään kohdenna tukea vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, on myös suojelutoimet kohdennettava samassa suhteessa.

Smolnassa urakoitujen hallitusneuvotteluviikkojen aikana sovimme yhdeksi eduskuntakauden kärkihankkeeksi ravinteiden talteenoton lisäämisen erityisesti Itämeren ja muiden vesistöjen kannalta herkillä alueilla. Päämäärä on, että vähintään 50 prosenttia lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä.

Uusi vaikuttava keino Itämeren suojeluun on kipsi, jonka levittäminen pelolle on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsikäsittely on tehokas ja nopea fosforivaluman vähentäjä korkean fosforiluokan pelloilla, joilta valumavedet laskevat suoraan mereen. Koska kipsi on jätemateriaali, sen hinta on alhainen ja toimi on siten erittäin kustannustehokas. Kipsikäsittely vähentää fosforin lisäksi torjunta-aineiden huuhtoutumaa ja eroosiota sekä kirkastaa jokivesiä. Näin lisäämme myös jokiemme virkistysarvoa.

Kiertotalouden idea on, että materiaalien hukkakäyttö ja jätteen syntyminen minimoidaan tehostamalla niiden käyttöä niin, että raaka-aineet säilyvät kierrossa ja että tuotteet ovat pitkäkestoisia. Määrärahaleikkauksien aikakaudella tarvitaan uusia kustannustehokkaita keinoja myös ympäristönsuojeluun. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on kiertotaloutta parhaimmillaan ja upea suomalainen innovaatio sekä askel kohti nykyistä puhtaampaa Itämerta.

Peltojen kipsikäsittelyn mahdollisuuksien selvittäminen on aloitettu ja tekeillä on pilotti, jolla voidaan välittömästi vähentää huonossa tilassa olevan Saaristomeren fosforikuormitusta. Suomen ympäristökeskus on juuri saanut rahoituksen kipsin käyttöpilotointiin maaseudun kehittämisohjelmasta. Tavoitteena on laajempi kokeilu Saaristomeren valuma-alueella, Mynälahdella.

Kiertotaloudessa on valtavasti potentiaalia mutta sitä hyödyntääksemme tarvitsemme lisää tietoa, yhteistyötä yli hallinnonalarajojen, kokeiluja, liiketoimintaosaamista sekä ennakkoluulotonta asennetta. Uuden hallituksen ja koko eduskunnan velvollisuus on ottaa vahva ja vaikuttava ote vesistöjemme ja koko Itämeren pelastamistyöhön.

 

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Intohimoinen Itämeren suojelija

www.sarisarkomaa.fi

Talous ja työ ovat olleet tämän kauden ja tulevat olemaan myös seuraavan eduskuntakauden keskeisimmät asiat. Vaikka taloutta on sopeutettu, laahaavat rakenneuudistukset jäljessä. Myös työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistävät toimet ovat olleet riittämättömiä. Näistä olemme valtiovarainvaliokunnan voimin hallitusta jatkuvasti nuhdelleet. Seuraavan hallituksen on ripeästi tehtävä ratkaisuja, joissa työ ja yrittäjyys asetetaan etusijalle.

Olen kuluneella kaudella toiminut eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa sekä sen kunta- ja terveysjaoston puheenjohtajana. Valiokunnan mietinnöissämme olemme kirittäneet hallitusta tiukoilla lausumilla maamme uuden nousun nuoteiksi. Erityisesti vaadimme koulutuksen ja tutkimuksen palauttamista strategiseksi painopisteeksi. Tällä kaudella on tästä vaarallisesti hallituksen toimesta lipsuttu.

Vaikka maailma muuttuu, Suomen menestyminen perustuu aina koulutukseen, osaamiseen ja sivistykseen.

Toimiessani opetusministerinä nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Tiedossa oli ensimerkkejä oppimistulosten heikkenemisestä. Oli selvää, että hyvä peruskoulu ei ole itsestään selvyys vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop-hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan.

Talouden säästötalkoissa perusopetuksen voimavarat on nyt viety äärirajoille eikä enää ole varaa leikata. Onnistuimme tämän vuoden budjetista leikatut perusopetuksen kehittämisrahat palauttamaan eduskunnassa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4232

Opetusministeriaikana laitoin alulle 90-luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja turvallista iltapäivää.

Ikävä kyllä vuoden 2015 budjettiesityksessä oli koulujen kerhorahat taas leikattu lähes olemattomiin. Onnistuimme valtiovarainvaliokunnan edustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4249

Arkadianmäellä olemme sivistyskansanedustajien voimin pitäneet tutkimuksen puolia. Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä investointi yliopistouudistuksen toimeenpanoon ja tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Yliopistolliseen terveydenhuollon tutkimukseen lisäsimme eduskunnassa voimavaroja johtamassani jaostossa ja edellytimme, että terveydenhuollon tutkimusrahoituksen romahdustiellä oleva trendi katkaistaan. Tämän päivän tutkimus on huomisen vaikuttavaa ja kustannustehokasta hoitoa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4225

Joulukuussa hyväksyimme erityisvaltionosuuden uudelle Lastensairaalalle. Olen siitä erityisen tyytyväinen. Johtamani kunta- ja terveysjaosto ehdotti lausumaa, jonka eduskunta hyväksyi vuonna 2012. Lausumassa edellytimme, että valtiovalta lähtee mukaan rahoittamaan uutta lastensairaalaa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4338

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastot puhuvat karua kieltään: Huostaanottojen määrä on lisääntynyt. Oli välttämätöntä, että sovimme lastensuojelun pelastamisohjelmasta ja lisävoimavarojen kohdentamisesta lapsiperheiden ennaltaehkäisevien ja varhaisen tuen palveluiden sekä lastensuojelun kehittämiseen. Lastensuojelutyön painopisteenä tulee olla varhainen tuki ja avopalvelut.

Lastensuojelun kipeänä haasteena on jo paikoitellen krooniseksi muuttunut kelpoisuuden täyttävien sosiaalityöntekijöiden vaje sekä liian suuret työmäärät. Olen tyytyväinen, että saimme sovittua myös voimavaroista sosiaalityön yliopistollisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen.

Tyytyväinen olen myös siitä, että jaostossa lisäsimme rahat, jotta saimme vakinaistettua hyviä tuloksia tuottaneen lapsiystävällisen sovittelumenettelyn käräjäoikeuksiin. Nyt tämä ns. Follo-malli on kaikkien saatavilla kaikissa käräjäoikeuksissa. Siinä lasten huoltoriitoja sovitellaan lapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan avulla. Menettelyllä voidaan vähentää varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja riitojen pitkittymistä. Sovittelu säästää tietenkin viranomaisten resursseja mutta ennen kaikkea auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=1450

Sotaveteraanien uhraukset tämän maan puolustamiseksi ja itsenäisyyden säilyttämiseksi ovat kunnioitettavia, mutta samalla mahdottomia korvata rahalla. On kuitenkin tärkeää, että jokainen veteraani saa itselleen tarpeidensa mukaista hoitoa. Se on samalla vähintä, mitä me voimme tehdä heidän hyväkseen. Tämän vuoksi eduskunta lisäsi ensi vuoden budjettiin määrärahoja veteraanien kuntoutukseen ja laajensimme sotainvalidien oikeuksia saada maksuttomia palveluja. Veteraanien keski-ikä on jo noin 90 vuotta, jolloin laitostyyppinen kuntoutus sopii enää harvalle. Kotona selviytymistä voidaan sen sijaan edistää monin eri palveluin, mikä helpottaa jokapäiväisistä toiminnoista selviytymistä.

Sari Sarkomaa

#63 - Ehdolla jatkamaan kansanedustajan työtä paremman arjen, Helsingin ja Suomen puolesta.

Pelloille levitettävän kipsin on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maataloudesta aiheutuvaa fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Käsittelyllä saataisiin aikaan hyviä tuloksia erityisesti Saaristomeren valuma-alueella. Helsingin yliopiston emeritus professori Erkki Auraa pidetään idean isänä Suomessa ja asiaa on sittemmin tutkittu mm. Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Näytöt ovat kiistattomat. Ideaan on tarttunut myös John Nurmisen säätiö, joka on tähänkin saakka tehnyt ansioitunutta työtä Itämeren hyväksi.

Itämeri on meidän helsinkiläisten rikkaus ja rakkaus. Kovasta suojelutyöstä huolimatta Itämeri kuuluu maailman saastuneimpiin merialueisiin. Rehevöityminen, öljynkuljetuksesta aiheutuvat riskit ja vierasperäiset lajit uhkaavat mertamme. Kaiken lisäksi rantojen virkistyskäytöstä aiheutuva roskaaminen koettelee kotimertamme.

Viime vuosien aikana Suomenlahdella on saavutettu hyviä tuloksia Itämeren suojelutyöstä, kun kansainvälisellä tasolla toteutetut jätevesien puhdistushankkeet ovat vähentäneet etenkin itäisen Suomenlahden levämääriä. Vessavesien puhdistamisessa onkin mahdollista saada aikaan nopeasti tuloksia. Sen sijaan maatalouden päästöjen kuriin saaminen on monimutkaisempaa mutta siinäkin on sitkeästi etsittävä vaikuttavia keinoja. Uusi maatalouden ympäristötuki on aiempaa parempi mutta ei valitettavasti vieläkään kohdenna tukea vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi myös suojelutoimet kohdennettava myös täsmällisemmin riskialueille.

Kipsikäsittely olisi tehokas ja nopea fosforivaluman vähentäjä. Innostavaa myös on, että koska kipsi on jätemateriaali, sen hinta on alhainen ja toimi siten erittäin kustannustehokas. Toimen avulla voidaan vähentää välittömästi peltojen fosforikuormaa jopa 150 tonnilla vuodessa vain noin 11 miljoonan euron vuosikululla, mikä on maatalouden ympäristötukeen käytetystä 330 miljoonasta eurosta vain murto-osa.

Itämeri ei odota vaan asiassa on edettävä ripeästi. Siksi ehdotan, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi seuraavalla tukikaudella. Sitä ennen kipsikäsittely on aloitettava Saaristomeren valuma-alueella laajamittakaavaisella pilotilla, jolla voitaisiin välittömästi vähentää huonossa tilassa olevan Saaristomeren fosforikuormitusta. Pilotti tarvitaan, jotta saadaan selkeä kuva viljelijöiden valmiudesta levittää kipsiä. Samalla selvitetään laajamittaisen levittämisen toteuttamismekanismit ja mittarointi, jolla nähdään huuhtoutuman lasku pilottialueella. Kipsikäsittely vähentäisi fosforin lisäksi torjunta-aineiden huuhtoutumaa ja eroosiota sekä kirkastaisi jokivesiä. Näin lisäämme myös jokiemme virkistysarvoa.

Itämeren puhtaus on tärkeä asia koko Itämeren alueen hyvinvoinnille ja talousalueen menestykselle. Yhteistyö yli maarajojen on välttämätöntä, sillä meri on yhteinen ja päästöt eivät kunnioita jäsenvaltioiden rajoja. Samalla meidän on kotimaassa kansallisella tasolla löydettävä kustannustehokkaimmat keinot Itämeren suojeluun.

Peltojen kipsikäsittely ei ideana ole uusi, vaan siitä on puhuttu 1930-luvulta saakka. Nyt asia on kuitenkin vihdoin saatava konkreettisesti eteenpäin ja seuraavan hallituksen on otettava asia työlistalleen. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on upea suomalainen innovaatio ja askel kohti puhtaampaa merta.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

 

Soten surullisesta kohtalosta on vaalikentillä tullut paljon kyselyjä. Minulle oli valtava pettymys, että parlamentaarisen työryhmän valmistelema ja hallituksen meille eduskuntaan tuoma esitys oli perustuslain vastainen ja monin tavoin epäkelpo. Eduskunnassa meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin antaa lain raueta. Seuraavalla eduskuntakaudella eduskunnassa tarvitaan sekä vahvaa sote-osaamista että yhteistyökykyä tehdä ratkaisut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi riitelyn sijaan.

Tyytyväinen olen siitä, että johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsin matkalta vuonna 2012 tuliaisena tuomamme raha seuraa potilasta - malli on saanut laajan kannatuksen. Ehdotimme ensimmäisenä mallia kesäkuussa 2012 (HS 16.6.2012) kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaisen kanssa.

Suomessa terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa- arvoisesta terveyspolitiikasta. Vaalien jälkeen on viisasta ratkaista ensin kipein ongelma eli laittaa perusterveydenhuollon saatavuus kuntoon. Terveyskeskukseen on päästävä ilman kohtuuttomia jonoja. Ihmisten on voitava luottaa, että julkisen varoin järjestetty terveydenhuolto toimii ja palvelun saa, kun sitä tarvitsee. Siksihän veroja maksamme.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt, joiden tavoitteena on siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Potilas voi vapaasti valita lääkärin tai terveyskeskuksen. Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua valvotaan tarkasti.

Mallissa palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä kuten terveysasemia on syntynyt runsaasti. Palveluita on tullut sinne, missä ihmiset haluavat niitä käyttää, kuten esimerkiksi hyvien julkisten liikenneyhteyksien äärelle.

Toisin kuin erityisesti vasemmiston edustajat sitkeästi väittävät, Ruotsissa malliin ollaan hyvin tyytyväisiä. Yksikään puolue ei ole valinnanvapautta purkamassa vaan päinvastoin sitä ollaan parhaillaan laajentamassa myös erikoissairaanhoitoon.

Raha seuraa potilasta -mallin vaikutuksia seurataan naapurissa tarkkaan usean tutkimuslaitoksen toimesta ja Suomessa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimesta. THL on ehdottanut mallin soveltamista Suomeenkin. Laitoksen sivuilta on luettavissa vakuuttavia virkamiesraportteja, jotka puoltavat sitä, että meillä ei ole varaa olla oppimatta hyvin onnistuneesta uudistuksesta.

Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Ero on valtava Suomeen verrattuna. Meillä perusterveydenhuollon kehittäminen on jumittunut jatkuviin erilaisiin hankkeisiin. Terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes väestöstä odottaa vähintään viisi viikkoa. Pitkät odotusajat terveysasemille ovat ikävä kyllä tuttuja myös meille helsinkiläisille.

Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa. Siksi länsinaapurin sote-mallin vastustaminen ideologisista syistä on viimeistään nyt heitettävä roskakoriin.

Raha seuraa potilasta – mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on tehtävä niin, että palveluntuottajana voivat toimia julkisen sektorin rinnalla ketterästi sinivalkoiset suomalaiset pk-yritykset. Järjestöissä on myös mittavaa potentiaalia. Sote- kiistelyn sijaan on etsittävä ratkaisuja ja löydettävä kansallinen yhteisymmärrys Suomen mallista.

 
Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

 

Epävarmassa taloudellisessa tilanteessa on lohdullista, että ainakin kolmesta asiasta voimme olla täysin varmoja.

Ensinnäkin, mitä kestävämmin tasapainotamme taloutemme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Emme saa yli varojen elämällä ahnehtia lapsiemme mahdollisuuksia. Toiseksi, Suomi pärjää vain työllä ja yrittämisellä sekä osaamisella. Siksi niiden edistäminen on oltava politiikan painopiste. Kolmanneksi, toimet, joita teemme lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat kullanarvoisia.

Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Mutta kasvava joukko voi huonosti. Lasten pahoinvoinnin kitkeminen ja ehkäiseminen on asia, johon on pysähdyttävä.

Ydinkysymys on, missä on menty pieleen.

Apua ja tukea saa liian usein liian myöhään. Olemme lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla pyrkineet ehkäisevien toimien vahvistamiseen. Silti raskaat toimet kuten huostaanotot lisääntyvät. Eduskunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu, että lasten huostaanoton ja sijoittamisen kustannukset ovat niin suuret, että yhdenkin huostaanoton välttämiseksi melkein mikä tahansa määrä ehkäisevää tai avohuollon työtä on kannattavaa. Inhimillisistä kustannuksista puhumattakaan.

Tällä vaalikaudella säätämämme sosiaalihuoltolaki mahdollistaa perheille niiden tarvitseman tuen ja palvelut ilman, että perheeltä edellytetään lastensuojelun asiakkuutta. Avuntarve on usein konkreettista apua arjen asioissa kotona; ei loputtomia keskusteluja ja lähetteitä asiantuntijalta toiselle. Lakiesityksen mukaan lapsiperheille taataan oikeus saada kotipalvelua silloin kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yksinhuoltaja ei sairautensa vuoksi kykene huolehtimaan lapsistaan ilman apua. On tärkeää, että tieto lakimuutoksesta saavuttaa perheet.

Olen tyytyväinen, että saimme kuluvan vuoden valtion talousarviokäsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa hallituspuolueiden kansanedustajien kesken neuvoteltua lasten arkea merkittävästi parantavia muutoksia.

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on huutava vaje lastentarhanopettajista ja päivähoitopaikoista. Onnistuimme toistamiseen lisäämään voimavaroja yliopistolliseen lastentarhanopettajien koulutukseen. Päiväkoteja on oltava siellä missä lapsiakin. Huoli perheissä lastentarhanopettajapulan vaikutuksista esiopetuksen ja päivähoidon laatuun on ollut suuri. Päätöksellä halusimme myös vauhdittaa valmisteilla olevan päivähoitolain uudistamista varhaiskasvatuslaiksi. Yhtä lailla vauhditimme lisärahalla sosiaalityöntekijöiden koulutusta, jotta lastensuojelussa olisi riittävästi päteviä tekijöitä. Osaavat ihmiset tekevät palveluiden laadun.

Toimiessani opetusministerinä nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Tiedossa oli esimerkkejä oppimistulosten heikkenemisestä. Oli selvää, että hyvä peruskoulu ei ole itsestäänselvyys vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop-hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan. Tätä työtä jatkettava. Oppimisympäristöjen ja opettajien osaaminen on viisasta tulevaisuustyötä.

Opetusministerinä laitoin alulle 90-luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja turvallista iltapäivää.

Ikävä kyllä kuluvan vuoden budjettiesityksessä oli koulujen kerhorahat taas leikattu lähes olemattomiin. Onnistuimme sivistyskansanedustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. Vanhemmuuden tukeminen ja tasapuolisten edellytysten luominen olla lapsi, joka voi kasvaa turvallisesti aikuisuuteen on kansakunnalta viisas investointi.

Olen tavattavissa Lapsimessuilla Messukeskuksessa 10.-12.4.
Mukana messuhumussa, osastolla nro 6h168:
pe klo 10-14,
la klo 12.30-15.30 ja
su klo 10-14.

Tervetuloa tapaamaan ja vaihtamaan ajatuksia!

Sari Sarkomaa
kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston pj.
www.sarisarkomaa.fi