fbpx Siirry sisältöön

28.1.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/01/28/ne-pienenee-sittenkin/

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tänään julkaissut tulokset valtakunnallisesta peruskoulujemme ryhmäkokoja kartoittavasta selvityksestä. Selvityksen ilouutinen on se, että keskimääräinen opetusryhmäkoko Suomessa on pienentynyt hieman kaikilla luokka-asteilla. Ryhmäkokoselvitys osoittaa, että sinivihreän hallituksen perusopetus paremmaksi POP-ohjelma on purrut.

Olin viime hallitusneuvotteluissa päävastuussa koulutuspolitiikan tavoitteista. Aloitteestamme perusopetus paremmaksi POP-ohjelma käynnistettiin ja siihen suunnattiin lisärahoitusta. Tällä vaalikaudella kunnat ovat saaneet pop-rahoja yhteensä noin 200 me. Ohjelman rahoilla on mm. elvytetty koulujen kerhotoimintaa, lisätty kielivalintoja ja eritysopetusta sekä parannettu opettajien täydennyskoulutusta.

POP-ohjelman kärkitavoite on kitkeä ylisuuria opetusryhmiä. Hanke on kieltämättä kunnianhimoinen ja sitä on etenkin opposition sekä varsinkin SDP:n taholta toistuvasti ilkuttu ja vähätelty. Tänään tulleet tulokset osoittivat, että valittu politiikan suunta on oikea ja sillä on jatkettava. Tulos osoittaa, että maltti panostaa perusopetukseen palkitaan. Paineita on ollut monelta taholta suunnata rahaa toisaalle. Viime vaalikaudella paineita ei kestetty. Silloinen punamultahallitus lupasi suunnata lisää voimavaroja peruskouluille ainakin ikäluokkien pienenemisestä vapautuvien eurojen verran. Pienten koululaistemme tappioksi sosiaalidemokraattisen opetusministerin johdolla lupauksesta livettiin.

Tuore tulos osoittaa myös, että POP-ohjelmaa pitää jatkaa seuraavalla vaalikaudella tulevan hallituksen ja kuntapäättäjien yhteistyöllä. Perusopetuksen parantamisen tavoite tulee kirjata seuraavankin hallituksen ohjelmaan ja sen toteuttamiseen on suunnattava täsmärahoitusta. Työtä ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi on jatkettava. Opettajalla on oltava riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle.

Perusopetuksen merkitys on aivan erityinen. Perusopetuksen tavoitteena on antaa kaikille lapsille riittävät tiedot ja taidot sekä innostus oppia uutta niin, että ne kantavat jatko-opintoihin ja läpi elämän. Perusopetuksen parantaminen on parasta työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen nuori jatkaa vähintään toisen asteen oppilaitokseen.

POP-ohjelman onnistumista korostaa se, että selvityksessä näkyy vasta ensimmäisen 16 miljoonan euron vaikutus, joka kunnille suunnattiin valtionosuuksina opetusryhmien pienentämiseen vuonna 2009. Tänä vuonna summa on jo lähes 30 miljoonaa euroa.

Perusopetuksen ryhmäkoot selvitettiin nyt toista kertaa. Ensimmäisen kerran vastaava selvitys tehtiin vuonna 2008. Aloittaessani opetusministerinä olin hämmästynyt, että ryhmäkokoja ei valtakunnallisesti oltu selvitetty. Ryhmäkokojen selvittämistä säännöllisin väliajoin on jatkettava. Useasti pelkästään luotettava ja julkinen tieto opetusryhmien ko´oista vauhdittaa kuntapäättäjien toimia perusopetukseen panostamiseksi.

Olen helsinkiläisenä tietenkin ilahtunut, että oma kotikaupunkini on pop-talkoissa käärinyt hihat! Verrattuna vuoteen 2008 opetusryhmäkoot olivat pienentyneet eniten Helsingissä ja Porissa. Vuosiluokkien 7-9 pienimmät opetusryhmät olivat Helsingissä (16,79) ja Espoossa (16,94).

24.1.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/01/24/kataisesta-perhe-ja-paaministeri/

Seuraavalla vaalikaudella on edessä vaikeita päätöksiä ja niiden eteenpäinvieminen edellyttää koko hallitukselta ja eduskunnalta poikkeuksellisen hyvää yhteistyötä, arvovalintoja ja sitoutumista valittuihin painopisteisiin. Lähtökohtana on oltava kestävä talous. Vastuullinen kansa ei maksata velkojaan lapsenlapsillaan eikä ahnehdi tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Olennaista on huolehtia pääkaupunkiseudun menestyksestä, koska se on globaalissa taloudessa kasvun veturi. Toinen politiikan perusta on oltava työn, yrittäjyyden sekä hyvän työelämän edistäminen. Hyvä työelämä pitää olla ”jokatyöntekijänoikeus” ja työ sekä perhe ”jokavanhemmanmahdollisuus”. On täysin selvää, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa vain ahkeruudella ja työn tekemisellä. Kolmanneksi painopisteeksi on nostettava lasten ja perheiden hyvinvointi.

Keskeinen lähtökohta seuraavan hallituksen ohjelmalle on oltava se, ettei taantuman laskua maksateta lapsillamme. Meidän päätöksentekijöiden on osattava ottaa oppia 90-luvun laman virheistä, jonka laskua maksetaan vielä tänä päivänäkin. Huolestuttavia oireita on jo tullut SDP:n suunnalta, jossa on vilkuteltu vihreää valoa lapsilisäjärjestelmän perusperiaatteen romuttamiseksi.

Se, miten lasten asiat saadaan hallituspolitiikan keskiöön, on syytä pohtia perusteellisesti. Usean tahon esille nostama ja viimeksi viime viikonloppuna keskustan puheenjohtaja, pääministeri Kiviniemen kannattama perheministeri kuulostaa hyvältä. Todellisuudessa perheministerin pesti voi jäädä helposti vain nimelliseksi, jos hänellä ei ole omaa budjettia ja valmistelukoneistoa. Käytännön hallitustyö on osoittanut, että ministerit, joilla on nimettynä vastuualue, jonka keskeiset toimet tehdään muiden ministeriöiden hallinnonaloilla, eivät ole voineet toimia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Perheministeri-ideaa on selvitelty tämänkin hallituksen aikana mutta sen järkevä toteuttaminen on todettu hyvin vaikeaksi. Salkuton ministeri on helposti turha ministeri.

Perheasioiden kokoaminen yhteen ministeriöön on mahdotonta, koska perheasioita käsitellään jotakuinkin kaikissa ministeriöissä enemmän tai vähemmän. Jos perheministeri päätetään asettaa, on huolehdittava, ettei hän jää vain unilukkariksi vaan omaa todelliset mahdollisuudet viedä asioita eteenpäin. Tämän asian varmistaminen on vähintäänkin haasteellista. Suurin haaste nykymuotoisessa hallitustyöskentelyssä on juuri ministeriöiden rajojen ylittäminen ja eri hallinnonalojen yhteistyön edistäminen. Ratkaisu näihin ongelmiin ei voi olla vain uuden ministerin keksiminen.

Pääministeri Kivinimen kanssa voin olla täysin sama mieltä siitä, että seuraavan hallituksen ohjelman keskeiseksi painopisteeksi on sovittava perheiden ja lasten hyvinvoinnin edistäminen. Lasten asiat saavat varmasti niille kuuluvan painoarvon, jos pääministeri toimii myös perheministerinä ja ottaa lapsiperheiden asioiden edistämisen erityissuojelukseensa. Suomalaisten tulevaisuuden kannalta on aivan olennaista katkaista lasten pahoinvoinnin kierre ja nuorten syrjäytyminen sekä turvata jokaiselle perheelle mahdollisuus hyvään arkeen, jossa aikuisilla on aikaa lapsille. Valtiovarainministeri Kataisesta tulee varmasti oikein hyvä perhe- ja pääministeri.

17.1.2011 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/58373-ei-veroerolle-tehdyn-tyon-kannatettava-elakkeellakin

Alivaltiosihteerin Hetemäen johtama verotuksen kehittämistyöryhmä on hiljattain jättänyt loppuraporttinsa. Raportissa on paljon ehdotuksia, joita on tarkkaan pohdittava. Työryhmä on tehnyt työtä urakalla mutta kaikesta ei työryhmän kanssa voi olla samaa mieltä. Yksi näistä suurista erimielisyyksistä on eläkeläisten verokohtelu. Raportissa ehdotetaan vain palkansaajien veron alentamista, mikä merkitsisi eläkeläisten verotuksen kiristymistä suhteessa palkansaajiin. Näin epäreilua ehdotusta ei tule hyväksyä. Toteutuessaan Hetemäen työryhmän esitys olisi täysi suunnanmuutos sinivihreän hallituksen politiikalle, joka on nimenomaan urakoinut epäreilun veroeron poistamiseksi. 90-luvun lamassahan veroeron annettiin kasvaa ja sitä virhettä on tällä vaalikaudella korjattu.

Kokoomuksen ei pidä missään nimessä olla mukana tuhoamassa tämän hallituksen hyviä tekoja, joiden takuumiehenä Kokoomus on erinomaisesti toiminut. Oli ilahduttavaa, että myös Veronmaksajain keskusliitto irtautui tältä osin verotyöryhmän kannoista.

Kokoomus nosti ensimmäisenä keskusteluun eläkkeiden verotuksen oikeudenmukaisuuskysymyksen ja lupasi poistaa perusteettoman eläkeläisten ja palkansaajien veroeron.  Viime vaalien alla peräänkuuluttamamme uudistus toteutettiin heti sinivihreän hallituksen ensimmäisen budjetin yhteydessä vuoden 2008 alusta lähtien. Vuonna 2008 pieni- ja keskituloisten eläkeläisten verotus laskettiin palkansaajien verotuksen tasolle tai sen alle uudistamalla eläketulovähennystä. Vastaavat eläketulovähennyksen tarkistukset on tehty niin 2009, 2010 kuin 2011 verotuksessa. Vuonna 2009 korjattiin myös eläkeläispuolisoita koskenut epäkohta veroasteessa. Jatkossakin on huolehdittava siitä, etteivät eläkeläiset maksa missään tuloluokissa enemmän veroa kuin palkansaajat. Se, millaisia veromuutoksia Suomessa tulevaisuudessa tehdään, ratkaistaan ainakin päälinjoiltaan hallitusneuvotteluissa. Kokoomus julkaisee verokantansa tammi-helmikuussa.

Tarvitsemme ennen kaikkea toimia, jotka edistävät kestävää kasvua ja uusien työpaikkojen sekä yritysten syntymistä, sekä uudistuksia, jotka tekevät kaikesta työstä ja yrittämisestä kannattavaa. Tässä työssä verotuksella on tärkeä rooli. Verojärjestelmän uudistamisen sininen lanka on oltava kestävän kasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen. Tehdyn työn arvon on säilyttävä kohtuudella myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

12.1.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/01/12/mieluummin-rakkaus-kuin-pakkoavioliitto/

Nykyinen hallitus on edelläkävijä siinä, että ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolla tunnustetaan pääkaupunkiseudun merkitys koko maan hyvinvoinnille. Vaalikaudella on tehty ja käynnistetty monia toimia metropolialueen erityiskysymysten ratkaisemiseksi.

Metropolipolitiikan jatkaminen ja vahvistaminen on kirjattava seuraavankin hallituksen ohjelmaan. Alue, joka kattaa Suomen väestöstä neljänneksen ja bruttokansantuotteesta kolmanneksen ansaitsee erityistoimia. Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa uudesta liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun Pääkaupunkiseutu menestyy, hyötyy siitä koko Suomi. 

Onnistunut metropolipolitiikka edellyttää valtiovallalta vaikuttavia toimenpiteitä ja alueen kunnilta kykyä löytää nykyistä tehokkaammat rakenteet ja yhteistyön tavat. Nykymenolla ja -rakenteilla emme voi jatkaa, vaan me tarvitsemme ripeitä uudistuksia.  Lähtökohtana on oltava byrokratian ja päällekkäisen hallinnon vähentäminen.  Nykyinen yhteistyön viidakko ei ole enää kunnolla kenenkään hallussa. Metropolialueen perusta on oltava vahvoissa peruskunnissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä. 

Lisähallintotasojen havittelijat ovat täysin hakoteillä. Pääkaupunkiseudun ihmiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa, veroja, eivätkä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuuksia.

Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ilmastonmuutokseen.  

Aalto-yliopisto on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden ja kuntien rajat ovat ylitettävissä. Yhteistyö ja yhteenliittyminen synnyttävät lisäarvoa joka suurempi kuin sen osien summa.

En pidä kuntien pakkoavioliittoja suotavana, mutta järki-, ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja toivon. Kun kuntien yhteenliittymisen hyödyt saadaan esille, niin silloin varmasti järki voittaa ja rakkauskin syttyy. Helsingin ja Vantaan yhdistymisen vaikutuksien selvittäminen on mahdollisuus sytyttää rakkaus.  Helsingin ja Vantaan kaupunginvaltuustot kokoontuvat päättämään yhdistymisselvityksen käynnistämisestä 31. tammikuuta Se on mahdollisuus, jota meillä ei ole varaa jättää käyttämättä. Myös Espoo ja Kauniainen ovat lämpimästi tervetulleita mukaan.

8.1.2011 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57401-saurin-otettava-itse-oppia-ja-lopettava-kaupunkilaisten-moittiminen 

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Saurin (vihr.) puheenvuoro tuoreimmassa Vihreässä Langassa hämmästytti. Sauri keskittyy moittimaan helsinkiläisten väärin parkkeeraamista, ikään kuin se olisi pääsyy kompuroiviin lumitöihin. Lumitöiden arvostelijat ovat Saurin mukaan jälkiviisaita. Sen sijaan, että Sauri olisi pahoillaan lumitöiden tehottomuudesta ja sen aiheuttamasta harmista asukkaille sekä yrittäjille, sättii hän helsinkiläisiä. Puutteet lumitöissä runsaslumisena talvena vielä ymmärtäisi mutta se, että kaiken päälle moititaan, sitä on jo vaikeampi niellä.

Saurin tulee itse ottaa oppia ja myöntää, että kaupunki ei lumitöissään ole ollut ajan tasalla. Monella kadulla ihan kantakaupungin liepeillä ei auroja ollut käynyt jouluun mennessä, vaikka itsenäisyyspäivän lumimyräkästä asti lunta oli tullut useana päivänä. Kaupunkilaisilla on ollut ja on kaikki syy olettaa, että lumityöt hoidetaan kohtuudella.  Moittimisen sijaan kaupunkilaiset odottavat, että lumikaaoksesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja tekee parhaansa kaupunkilaisten arjen sujuvuudesta ja kaupungin turvallisuudesta. Korkeita veroja maksavien helsinkiläisillä on lupa odottaa palveluasennetta myös kaupunginjohdolta.

Mediaa seuratessa saattaa saada jopa sen kuvan, että Sauri näyttääkin käyvän ennemmin sanasotaa kuin lumisotaa. Kaupunkilaisia se ei auta. Apulaiskaupunginjohtaja Saurin on nyt tehtävä kaikkensa, että lumesta huolimatta Helsingissä liikenne sujuu, ihmiset pääsevät töihinsä ja pelastusajoneuvot perille. Helsingin on löydettävä keinot, että runsaasta lumesta huolimatta myös keskustassa pääsee kulkemaan ja parkkeeraamaan niin henkilöautot, bussit kuin ratikatkin. Kun lumet on ajallaan poistettu, niin silloin autot mahtuvat parkkiin ilman, että ovat muun liikenteen tiellä. On hyvä katsella muiden lumitöihin tottuneiden maiden käytäntöjä, josko sieltä olisi opittavaa. Myös yhteistyössä kaupungin ja taloyhtiöiden sekä muiden toimijoiden kanssa on varmasti parannettavaa. Moitteet tehottomista lumitöistä eivät ole olleet aivan turhia eivätkä jälkiviisastelua, kuten Sauri väittää.

Monia ja myös minua ovat ihmetyttäneet Saurin puheenvuorot, joissa hän on hämmästellyt toistamiseen tullutta runsaslumista talvea. Ilmastomuutos, jos mikä on arvaamaton ja sään ääri-ilmiöt todennäköisiä. Ilmastomuutos ei tarkoita sitä, että Helsinki olisi jatkossa lumeton. Päinvastoin lumiset talvet voivat hyvin olla jokavuotista todellisuutta ja siksi on erityisen tärkeää löytää kustannustehokkaimmat keinot kaupunkimme lumitöihin.

7.1.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/01/07/valttaako-vr-matkustajapaon/

Olen aina ollut raideliikenteen ystävä. Lapsuudessani me menimme Helsingistä junalla mökille. Lapsiemme synnyttyä asuimme pitkään Etelä-Haagassa juna-aseman vieressä. Toimin useita vuosia kokoomuksen puoluejohdossa. Varapuheenjohtajan päätehtävä on kiertää kenttää ja Suomen rautatiet tulivat viikonloppuisten maakuntamatkojen aikana tutuksi. En aja autolla, jos ei ole pakko. Junalla tai ratikalla menen aina, jos mahdollista. Junissa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Junassa voi tehdä työtä, lukea ja levätä. Mieleeni ei tule yhtään ikävää kokemusta tai muistoa junista ellei sitten lasketa mukaan viimetalvista Lapin matkaa.

Tarkoituksemme oli lähteä yöjunalla Rovaniemelle. Juna lähtikin mutta lähes seitsemän tuntia myöhässä. Se, että juna oli runsaan lumen ja pakkasen takia myöhässä ei ole ihme. Monessa maassa samassa kelissä eivät junat välttämättä kulje olenkaan. Sen sijaan se, että odotimme tunteja ilman, että kukaan VR:ltä puhua pukahti, oli käsittämätöntä. Lähtöaika siirtyi näyttötauluissa aina kymmenisen minuuttia eteenpäin tasaisin välein.

Tunteja kului ja me odotimme. Eväät loppuivat ja lapset laitettiin lattialle nukkumaan. Kukaan lipunmyynnissä olevista ei kysyttäessäkään osannut sanoa mitään tilanteesta eikä nimetä ketään keneen voisi ottaa yhteyttä. Lippuluukut lyötiin yhdeksältä kiinni ja vartijat tulivat ajamaan tupaten täynnä olevasta lämpimästä tilasta ihmiset ulos jääkylmään asemahalliin, joka sekin oli täynnä värjötteleviä ihmisiä. Sielläkin lapsia ja koiria nukkui pulkissa ja matkalaukkujen päällä. Peitoksi oli kaivettu kaikki mahdollinen, mitä laukuista löytyi. Saimme tehdä urakalla työtä, puhua ja anella vartioilta, että saimme jäädä lämpimään odottelemaan. Olimme onnekkaita. Kuulemma ainakin Tikkurilassa oli perheet häädetty pakkaseen.

Kuulutuksia tilanteesta alkoi tulla vasta monen tunnin odotuksen jälkeen. Kuulutuksissa toistettiin yhtä asiaa: junat ovat huoltoraiteella ja niitä sulatetaan. Sekin tieto oli tervetullut pitkän hiljaisuuden jälkeen. Kun juna tuli aamuyöllä lähtöraiteelle, silloinkaan ei kuulutettu. Ainoastaan tieto junasta ilmestyi näyttötaululle. Perheet syöksyivät pakokauhulla tavaroita keräten junaan, joka ei sitten asemalla kauaa enää odottanut. Me onneksi ehdimme mukaan.

Vieläkin ihmettelen, miten asiakkaiden informointi voi olla näin epäonnistunutta ja puutteellista. Ja kaikkien eniten ihmettelen sitä, että eikö vastaavanlaisiin tilanteisiin ole VR:llä varauduttu. Vaikka junat eivät kulje tai ovat myöhässä, niin ihmisiä ei saa ajaa pakkaseen ja kuulutusten on toimittava. 

Odotan mielenkiinnolla liikenneministerin tuoreimman VR – yhtymältä ja Liikennevirastolta pyytämän selvityspyynnön vastausta. On välttämätöntä kuulla, mitä viime talven vaikeuksista on otettu opiksi ja mitä ei. Selvä on, että myös liikenneministeriön ja meidän eduskuntaryhmissä on mietittävä, miten asiat voisi tehdä paremmin.

Lumiset talvet voivat hyvin olla jokavuotista todellisuutta. Ilmastomuutos on arvaamaton ja sään ääri-ilmiöt voivat olla arkipäivää. VR:n ja Liikenneviraston on kirittävä toimia, että junat kulkevat myös talvella ja pääosin ajoissa. Kuulutukset on saatava toimimaan.

Lomamatkan alun vaikeudet varmastikin haihtui suurelta osalta, kun juna kuitenkin pääsi matkaan. Työmatkaajien näkökulmasta jatkuvat myöhästymiset ovat sen sijaan paljon vaikeampi niellä.  

Junalla töihin menijät joutuvat jatkuvasti selittelemään työantajille tai asiakkailleen myöhästymisiään, jotka harmin lisäksi tulevat monin tavoin kalliiksi. Aamumyöhästyminen tietää monelle mönkään mennyttä työpäivää, kokouksen peruuntumisia, ylitöitä ja muita ikävyyksiä. VR on päättänyt tilastoida junien myöhästymisen aiempaa perusteellisemmin. Se on hyvä uutinen ja alku. Olennaista on, että tiedot ovat myös julkisia ja että toistuvista myöhästelyistä päästään. Sitä VR ei ole ainakaan vielä luvannut.

Suuri huoli on siitä, että ihmiset vaihtavat junan henkilöautoon. Onko edessä junankäyttäjien joukkopako? Tämä olisi suuri askel taaksepäin. Tavoite kun on päinvastoin saada liikennettä ja etenkin työmatkaliikennettä nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja varsinkin raiteille. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä.

Valtiotaloudessa on varma vyön kiristys edessä. Tämä tarkoittaa sitä, että asioita on laitettava entistä rohkeammin ja viisaammin tärkeysjärjestykseen. Liikenneministeriön rahoissa tämän täytyy näkyä raideliikennehankkeiden suosimisena ja siinä, että Pisara-rata saadaan liikkeelle. Pisara-rata on varmasti suuri helpotus Metropolialueen asukkaiden arjelle mutta myös kaukoliikenteen sujumiselle.

7.1.2011 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57285-lapsille-kannattaa-lukea

Suomalaiset koululaiset pärjäsivät tuttuun tapaan erinomaisesti uusimmassa Pisa-tutkimuksessa. Luku-taidossa suomalaisoppilaiden keskiarvo oli kolmanneksi paras Shanghain sekä Korean jälkeen. Hälyttävää sen sijaan oli, että vuonna 2000 lukutaitotutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Nämä tulokset on otettava vakavasti varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen kehittämisessä sekä koulujen toiminnassa. Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä myös joka kodissa. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat.

Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen.

Lukeminen on hyvä aloittaa ennen kuin lapsi alkaa puhua. Kuunteleminen on tärkeä osa kielen oppimista. Kun lapsi alkaa lukea itse, on vanhempien hyvä tutustua hänen lukemisiinsa ja keskustella niistä lapsen kansa. Vaikka lapsi osaa jo itse lukea, on tärkeää, että hänelle luetaan vähän vaikeampia tekstejä, joita lapsi ei itse hallitse. Tämä lisää lapsen sanavarastoa ja kykyä ymmärtää. Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan.

Lukuharrastuksen virittäjänä ja ylläpitäjänä on vanhempien lisäksi kirjastolla tärkeä rooli. Varsinkin lähikirjastoilla on merkittävä vaikutus lasten ja perheiden lukemiseen. Kuntatalouden tilasta huolimatta on viisasta huolehtia, että kirjat ja kirjastopalvelut ovat jatkossakin saatavilla läheltä ilman pitkää matkustamista. On tärkeä muistaa, että kattava kirjastoverkosto on ollut ja on tulevaisuudessakin hyvän lukutaitomme kivijalka.

On mukava tapa varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Iltasatu on monelle aikuiselle ja myös minulle päivän parhaita hetkiä. Kotona ollessani rauhoitan lastennukkumaanmenoajan puheluilta ja tietokoneelta sekä kaikelta työnteolta. Iltasaturauha on tärkeä isommillekin lapsille ja siitä ei tingitä. Silloin äidillä tai isällä on aikaa lukea, pitää sylissä ja jutella.

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram