fbpx Siirry sisältöön

24.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22419/tasaveroa-tavoitellaan-totta-vai-tarua

Vaalien läheisyyden aistii viimeistään siitä, että julkisuudessa innokkaimmat keskittyvät kertomaan, mitä muut puolueet ja ehdokkaat ovat mieltä - tai paremminkin mitä mieltä toivovat kilpakumppaniensa olevan.

Tasaveromallin kannatusta on erityisen sitkeästi sullottu meidän kokoomuslaisten suuhun ja kannaksi. Toisin kuin julkisuudessa on väitetty ja toivottu, Kokoomus ei kannata tasaveroa. Olemme edelleen sitä mieltä, että he, jotka ansaitsevat enemmän, myös maksavat suuremman osuuden tuloistaan veroa niin euroissa kuin prosenteissakin.

Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksajan maksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. Verotuksella myös tasataan tuloeroja ja niin tulee tehdä jatkossakin.

Erityisesti Vasemmiston ja varsinkin SDP:n toistuvasti esittämälle väitteelle, että "Suomi on siirtynyt tämän hallituksen aikana vauhdilla kohti tasaverojärjestelmää, jossa tuloista riippumatta maksetaan sama veroprosentti", on vaikea löytää perusteita.

Tällä vaalikaudella työn verotusta on kevennetty, mutta suhteellisesti pienituloisia suosien. Se, että tämän vaalikauden tuloveron kevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti nimenomaan pieni- ja keskituloisille, on tehnyt pienituloisestakin työnteosta entistä kannattavampaa. Kaikki toimet, joilla työnteko kannattaa nykyistä enemmän, ovat parasta köyhyyden kitkemistä. Myös ensi vaalikaudella veronkevennyksiä on painotettava pienituloisille.

On myös väitetty, että kunnallisvero on kaikille tasavero. Tämä väite on väärä. Kunnallisvero on vähennyksien vuoksi vahvasti progressiivinen. Tätä progressiivisuutta hallitus on merkittävästi lisännyt korottamalla perusvähennystä 1480 eurosta 2250 euroon. 

Kuntaveron progressiivisuudesta kertoo hyvin seuraava esimerkki Tampereelta: 1550 euroa kuussa tienaava maksaa tuloistaan kunnallisveroa 11,2 %, 3100 euroa tienaava 16,2 % ja 6200 tienaava 17,5 %. Kuntavero ei ole tasavero. Kun lisäämme tähän valtion tuloveroasteikon, niin esimerkkimme pienituloinen palkansaaja maksaa tuloveroa 200 euroa kuukaudessa, kaksinkertaisesti tienaava keskituloinen maksaa nelinkertaisen määrän tuloveroja ja nelinkertaisesti tienaava hyvätuloinen maksaa kymmenkertaisesti tuloveroja.

On totta, että tällä hetkellä maksamme aiempaa korkeampia kiinteällä prosentilla perittäviä ympäristö-, kulutus-, ja haittaveroja. Tällöin veronmaksu määräytyy kulutuksen mukaan.

Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n hallitus on tällä vaalikaudella kiristänyt yleistä arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä. Samat puolueet esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä myös ensi vaalikaudelle. Kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata. Puolueista ainakin Kokoomus, SDP, Vihreät ja RKP ovat esittäneet ensi vaalikaudelle jonkinlaisia kevennyksiä tuloveroon kunnallisveron tai valtionveron osalta. Tarkoittaako tämä tasaveron kannattamista? Ei tarkoita.

21.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22352/pelastetaanko-saimaannorppa 

Jäiden sulaessa Saimaalla ja kevään edetessä uteliaat pienet kuutit lähtevät liikkeelle tutustumaan elinympäristöönsä. Uintiretket ovat kohtalokkaita, sillä useat syntyneistä kuuteista hukkuvat verkkoihin. Verkkokalastus onkin saimaannorpan suurin uhka.

Saimaannorpat ovat erittäin uhanalaisia ilman verkkokalastustakin, koska vähälumiset talvet ja veden pinnan vaihtelut surmaavat kuutteja. Viimeisimmät kunnon talvet ovat olleet norpan pesimiselle hyviä, mutta ilmaston lämpeneminen heikentää nopeasti norppien ja etenkin kuuttien elinolosuhteita.

Saimaannorppa on aito suomalainen ja "saimaalainen" laji, jota ei tavata missään muualla maailmassa. Vaikka saimaannorppa on meille suomalaisille monin tavoin tärkeä, on se tällä hetkellä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Norppia arvioidaan olevan enää vain alle 300 yksilöä. Tehostetuista suojelutoimista huolimatta saimaannorpan kanta on entisestään heikentynyt. Ei ole ihme, että EU:n komissio on vakavasti nuhdellut Suomea saimaannorpan riittämättömästä suojelusta.

Kuuttien elinmahdollisuuksien parantaminen on ainoa mahdollisuus pelastaa saimaannorppa. Onneksi kaupunkilaisjärki on ylettymässä myös norpansuojeluun. Ministeri Sirkka-Liisa Anttilan asettama saimaannorppa ja kalastus -työryhmä on esittänyt, että saimaannorpan keskeisillä lisääntymisalueilla kielletään verkkokalastus 15.4.–30.6. kuuttien suojelemiseksi joko vapaaehtoisin sopimuksin tai asetuksella. Ministeri Anttila on luvannut olla työryhmänsä esityksen takana myös silloin, jos vapaaehtoisin sopimuksin ei päästä määräajassa asetettuun tavoitteeseen.

Norpan kannalta eletään jännittäviä aikoja. Talvi alkaa pian kääntyä kevääksi ja osakaskunnille vapaaehtoisten sopimusten allekirjoittamisen takaraja oli 15.2. Tavoitteeksi asetettua aukotonta noin 1500 neliökilometrin ydinaluetta ei ole saavutettu. Sopimusten ulkopuolelle on jäänyt karkean arvion mukaan jopa noin sata neliökilometriä. Ulkopuolella on arvioitu olevan erityisesti hyviä kalavesiä, jotka houkuttelevat tietenkin myös norppia.

Enää ei voi piiloutua puhumaan vain vapaaehtoisista suojelusopimuksista, vaan olennainen kysymys on, mikä on takaraja, jolloin verkkokalastuskielto aiotaan antaa, jos ja kun vapaaehtoisin sopimuksin ei päästä tavoiteltuihin yhtenäisiin suojelualueisiin. Muut vaihtoehdot ovat mahdottomia. Eduskunta sääti nimenomaan kalastuslakiin muutoksen, jotta asetusta on mahdollista käyttää norpan pelastamiseksi. Aukkojen hyväksyminen suojelualueella heikentäisi merkittävästi norpan suojelua ja merkitsisi myös norppien verkkokuolemien hyväksymistä. Kevätrajoitusalueen yhtenäisyys ja aukottomuus on tärkeää myös valvonnan ja tiedottamisen kannalta.

Kevätkauden verkkokalastuskielto on nopea ja täysin välttämätön keino auttaa saimaannorppia ja estää kuuttien surmia. Kielto ei olisi mitenkään kohtuuton, kun vastapainona on äärimmäisen uhanalaisen lajin olemassaolo. Ja varsinkin, kun kalastusta voisi jatkaa rajoitusaikana katiskoin, viehein, troolilla, joillakin rysillä ja nuotalla.

18.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22306/-missas-duunissa-miehesi-nyt-olikaan-kun-han-voi-jaada-kotiin-

Kysymyksen esitti hyvä työtoverini, jonka kanssa olen tehnyt vuosikaudet yhteistyötä tasa-arvoasioissa. Myös toinen hyvä ystäväni jakoi perhevapaan miehensä kanssa. Hänen työnantajansa sanoi, että sovitaanko, ettei kerrota asiakkaille sinun äitiyslomasi lyhyyttä. Ettei yrityksemme imago kovene.

Niinpä niin.

Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla ovat isät ja äidit yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin monin tavoin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen 93 prosenttia.

On jopa epäselvää, että onko joka työpaikalla ja kaikissa perheissä tieto siitä, että perhevapaat on alun perin säädetty äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta sellaiseksi, että niitä voi käyttää molemmat vanhemmat perheen valinnan ja tarpeiden mukaan. Vanhempainrahakausi on ollut isien ja äitien vapaasti jaettavissa jo yli 20 vuotta. Silti vain ani harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita. Vain pari prosenttia isistä käyttää perhevapaata yli kaksi kuukautta. Lisäksi sairasta lasta jää kotiin hoitamaan useimmiten äiti.

Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä. Hälyttävää on se, että isiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen innostamaan tarkoitettu isäkuukausi on lyhentänyt isien keskimääräisesti käyttämiä vanhempainrahapäiviä. Ennen isäkuukautta isät käyttivät keskimäärin vanhempainvapaata 64 päivää, mutta aika lyheni uudistuksen jälkeen välittömästi 37 ja vuonna 2009 edelleen vain 22 arkipäivään. Sama ilmiö on vallalla muissa Pohjoismaissa. Isät käyttävät ainoastaan ja vain sen osan vanhempainvapaasta mikä heille on kiintiöity.

Mitä enemmän kiintiöistä on keskusteltu, sitä enemmän näyttää hämärtyvän se tosiasia, että koko vanhempainrahakausi on myös isien käytössä, ja että perhevapaiden käyttö on perheiden valittavissa. Tämä on täysin päinvastaista sille, mikä on ollut tarkoitus. 

Tuoreen Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin. Tietenkin on perheiden asia päättää, miten lapsensa hoitavat.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle.

Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.

16.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22258/epareilua-politiikkaa-vai-epareiluja-vaitteita

"Nykyisen porvarihallituksen veronkevennykset ovat suosineet hyvätuloisia ja lisänneet tuloeroja”. Nämä väitteet kuulee usein ja ainakin aina siellä missä on SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Perusteluja sen sijaan väitteille kuulee harvemmin.

Verotus on ollut lähes väsymiseen asti hallituspuolueiden ja opposition välinen kiistakapula. Olikin tervetullutta, että Helsingin Sanomat tutki neljän viimeisimmän vaalikauden tuloveronkevennysten kohdentumisen. Tulosten mukaan tällä vaalikaudella suhteellisesti suurimmat hyötyjät tuloveronalennuksista olivat kaikkein pienituloisimmat. Kolmella edellisellä hallituskaudella kaikkein pienituloisimpien, kuten esimerkiksi työttömien, verotusta on päinvastoin kokonaisuudessaan kiristetty ja muiden tuloluokkien veroja kevennetty.

Se, että tämän vaalikauden tuloveron kevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti nimenomaan pieni- ja keskituloisille, on tehnyt pienituloisestakin työnteosta entistä kannattavampaa. Kaikki toimet, joilla työnteko kannattaa nykyistä enemmän, ovat parasta köyhyyden kitkemistä. Vain yhdellä tutkituista vaalikausista kaikkein suurituloisimmat hyötyivät tuloveron kevennyksistä suhteellisesti eniten. Se oli sillä vaalikaudella kun Vasemmistoliitto ja SDP olivat mukana hallituksessa.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan tuloerot ovat supistuneet jokaisena vuonna, jolle nykyinen hallitus on laatinut valtion talousarvion. Tuloerojen supistumiseen on tietenkin vaikuttanut taloudellinen taantuma, mutta myös hallituksen veroratkaisut, joissa on suosittu pienituloisia. Vaikutusta on ollut tämän lisäksi perusturvaan ja opintotukeen tehdyillä korotuksilla. Tänä vuonna tuloerojen supistumiseen vaikuttavat perusetuuksien sitominen indeksiin ja takuueläke.

On hyvä huomata, että tuloerot supistuivat ensi kertaa vuosikausiin tämän hallituksen ensimmäisenä budjettivuonna 2008, kun talous vielä ennen lamaa kasvoi.

Näiden tulosten valossa on hyvä kysyä, millä SDP perustelee väitteitään nykyisen hallituksen räikeän epäsosiaalisesta politiikasta?

Tässä kohtaa on pakko todeta, että pelkkä tulonjaon viilailu veroprosentilla ei tietenkään ole kestävää. Ennen kuin kakkua voi jakaa, on se ensin leivottava. Ensin on luotava kasvulla, työllä ja yrittäjyydellä mahdollisimman suuri kakku. Sen tuomat verotulot mahdollistavat palvelut sekä tulonsiirrot heikoimmassa asemassa oleville. Olisi hyvä, jos SDP lisäisi tämän reseptin keittokirjaansa.

Tämän hallituskauden keskeinen arvovalintamme on ollut perusturvan kehittäminen. Kaikkein pienimpiä sosiaaliturvaetuuksia on korotettu noin 730 miljoonalla eurolla. Korotukset on kohdistettu kansaneläkeläisille, vähimmäispäivärahansaajille, lapsiperheille, pienimmillä työttömyysturvaetuuksilla eläjille sekä opiskelijoille. Esimerkiksi pienimpiä äitiys-, isyys-, ja sairauspäivärahoja on korotettua 170 eurolla kuukaudessa. Viimeisen neljän vuoden aikana perusturvaetuuksiin lisätty rahamäärä on enemmän kuin edellisen neljän hallituskauden lisäykset ovat olleet yhteensä.

Puheenjohtaja Urpilaisen toistuvaa väitettä nykyisen hallituksen erityisen epäsosiaalisesta politiikasta on vaikea niellä. Vielä vaikeampi on SDP:n väitteitänsä perustella edes omille joukoilleen. Pitkäaikainen ja arvostettu SDP:n kansanedustaja Valto Koski osui syntymäpäivähaastattelussaan asian ytimeen: ”Tuntuu vähän hassulta tämä hallituksen haukkuminen, kun se on saanut sosiaalipolitiikassa aikaan enemmän kuin me itse. Se on rehellisesti pakko sanoa."

11.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22165/lapset-ja-ryhmakoot-kuriin

Vaikka moni asia on muuttunut, niin se tosiasia pysyy, että lapset tarvitsevat aikuisten aikaa kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen. Tämä pätee niin kotona kuin koulussa.

Opettajan ajan riittävyys on perusopetuksen keskeinen laatutekijä. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aikaa auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityishuomiota ja aikaa tukea erilaisia lahjakkuuksia. Aikaa tarvitaan niin kodin ja koulun yhteistyöhön kuin kiusaamisen kitkemiseen. Monet asiat, kuten kieli- ja kulttuurikirjo lisäävät osaltansa haasteita opettajien ajankäytölle.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tuoreet tulokset valtakunnallisesta peruskoulujemme ryhmäkokoja kartoittavasta selvityksestä ilahduttivat. Keskimääräinen ryhmäkoko Suomessa on pienentynyt hieman kaikilla luokka-asteilla. Tulos osoittaa sen, että tämän hallituskauden alussa aloittamamme perusopetus paremmaksi, pop-ohjelma, on purrut ja ryhmäkokojen kasvu on saatu taitettua.

Pop-ohjelman kärkitavoite on kitkeä ylisuuria opetusryhmiä. Tällä vaalikaudella kunnat ovat saaneet pop-rahoja yhteensä noin 200 miljoonaa euroa. Ylisuurten ryhmien kitkemisen lisäksi koulussa on lisätty mm. kerhotoimintaa, kielivalintoja ja eritysopetusta sekä opettajien täydennyskoulutusta.

Pop-ohjelman onnistumista korostaa se, että selvityksessä näkyy vasta ensimmäisen 16 miljoonan euron vaikutus, joka kunnille suunnattiin valtionosuuksina opetusryhmien pienentämiseen. Seuraavana vuonna summa oli jo lähes 30 miljoonaa euroa. Työtä ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi on jatkettava, samoin koko peruskoulun kehittämistä tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Tämän päivän ekaluokkalaisen on oltava 2060-luvulla työelämässä.

Vaikka meillä on maailman paras perusopetus, ei sitä eikä Pisa-tuloksia voi pitää itsestäänselvyytenä. Laatu on jatkuvan kehittämisen ja panostamisen sekä opettajien ponnisteluiden tulosta. Haastetta koulussa lisää myös se, että monet yhteiskunnan ongelmat tulvivat kouluihin ovista ja ikkunoista sisään. 

Perusopetuksen merkitys onkin aivan erityinen niin yksittäiselle lapselle kuin koko kansakunnalle. Perusopetuksen tavoitteena on antaa kaikille lapsille riittävät tiedot ja taidot sekä innostus oppia uutta niin, että ne kantavat jatko-opintoihin ja läpi elämän.

Ryhmäkokoselvitys osoitti, että maltti panostaa perusopetukseen palkitaan. Paineita on tullut monelta taholta rahan suuntaamiseksi toisaalle. Viime vaalikaudella paineita ei kestetty. Silloinen punamultahallitus lupasi suunnata lisää voimavaroja peruskouluille ainakin ikäluokkien pienenemisestä vapautuvien eurojen verran. Pienten koululaistemme tappioksi sosiaalidemokraattisen opetusministerin johdolla lupauksesta livettiin. Tällä vaalikaudella oppositio on keskittynyt ilkkumaan perusopetuksen lisävoimavarojen pienuutta. Tyyli on ollut, että mikään ei ole mitään. Nyt on oppositiolle pakko sanoa, että ne pienenevät sittenkin!

09.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22125/vihreat-kasi-pois-keskituloisten-taskusta

En voi muuta kuin paheksua vihreiden tuoretta verolinjaa, joka kiristäisi tavallisten keskituloisten verotusta.

Vihreiden viime viikonloppuna esittämät verolinjaukset ovat iso irtiotto nykyisen hallituksen käynnistämästä ekologisesta verouudistuksesta. Vihreät luopuivat tuoreissa linjauksissaan periaatteesta, että välillisen verotuksen kiristymisen vastapainona on ollut työn verotuksen keventyminen. Vihreät ovat uusilla linjauksillaan kädet syvällä tavallisen sairaanhoitaja-opettajaperheen kukkarossa.

Tuoreissa verolinjauksissaan vihreät ovat jatkossa valmiita alentamaan vain kaikkein pienituloisimpien verotusta. Tavallisille palkansaajille ja eläkeläisille vihreät tarjoavat veronkiristyksiä. Vihreiden esitys on epäreilu ja täysin kohtuuton. Varsinkin pääkaupunkiseudulla keskituloiset palkansaajat ja perheet kipuilevat jo nyt korkeiden asumis- ja elinkustannusten kanssa. Vihreät siirtyivät linjauksillaan vasemmistoliiton linjoille. Vasemmistoliitto on jo aiemmin suoraan sanonut, että heidän tärkeä tavoitteensa on kiristää yli 3000 euroa kuukaudessa ansaitsevien verotusta.

Kokoomus on sen sijaan kertonut haluavansa jatkaa nykyisen hallituksen veropolitiikan linjaa, jossa painopistettä työn tekemisen ja teettämisen verottamisesta siirretään ympäristön saastuttamisen ja kulutuksen verottamiseen. Nykyinen hallitus on korottanut ympäristöveroja ja keventänyt vastapainona työn verotusta. Tällä linjalla on hyvä jatkaa. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan myös kasvavana valinnanvapautena arjessa. Samalla verotus ohjaa kulutusta ympäristöystävälliseen suuntaan. Uutta rahaa ei tule siitä, että veroja vain nostetaan. Raha tulee siitä, että suomalaiset tekevät työtä ja yrittävät.

Tuloveron kevennykset ovat painottuneet pienituloisiin, joiden verotus on Suomessa Euroopan alhaisimpia. Myös progressio työn verotuksessa on käytännössä lisääntynyt. Suomen verotuksen progressio kuuluu maailman kireimpiin ja sitä se on myös Kokoomuksen uusien verolinjauksien toteutumisen jälkeenkin. Myös etuuksien korotuksilla, kuten minipäivärahojen korottamisella työttömyysturvan tasolle, sekä useiden etuuksien sitomisella indeksiin, on haluttu huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tuloerot eivät ole viime vuosina enää edellisten vuosikymmenien yleisen trendin tavoin kasvaneet. Tätä reilua politiikkaa on jatkettava. Kaikkein heikompiosaisilta ei saa leikata.

Vihreiden veroesitys vaikuttaa omituiselta yritykseltä erottautua kokoomuksesta. Vihreille näyttää olevan vaikea niellä sitä, että tämän hallituksen merkittävimmät vihreät teot on tehty kokoomuksen toimesta.

Tavallisen palkansaajan työn tekemisen kannattaminen on elintärkeä kysymys, eikä vihreiden ehdottamia keskituloisten palkansaajien kovia ja epäreiluja veronkiristyksiä pidä missään nimessä hyväksyä. Keskituloiset ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka.

04.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22057/saako-perheesta-puhua-tyopaikalla

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun töihin on hyvä mennä, ja töistä on hyvä palata kotiin.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden ja maamme kilpailukyvyn kannalta ratkaiseva kysymys on, miten onnistumme pidentämään työuria ja lisäämään työn tuottavuutta. Samaan aikaan työelämä haastaa entistä vahvemmin perheen ja läheisten kanssa vietettyä aikaa. Kodeissa kaivataan kipeästi ratkaisuja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Läheisten aikuisten ainainen kiire ja poissaolo ovat tämän päivän lasten, mutta myös aikuisten suurimpia huolenaiheita. Työn ja perheen yhdistämisen pitää olla ”jokavanhemmanmahdollisuus”, ja hyvän työelämän ”jokatyöntekijänoikeus”.

Työntekijän tarpeesta lähtevät joustot edistävät työuralla jaksamista. Työaikajoustoilla on myönteinen vaikutus niin työhyvinvointiin ja tuottavuuteen, kuin elämänlaatuun sekä arjen sujuvuuteen. Pidemmät työurat saadaan vain, jos onnistumme lisäämään työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhönsä. Parempi työelämä on avain suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen. 

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Työaikapankki ja vaihteleva työaika ovat esimerkkejä vielä käyttämättömistä mahdollisuuksista. Työpaikat ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Liian usein ajatellaan, että perheasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Tämä vaatii työnantajilta hyviä esimiestaitoja mutta myös työntekijöitä hyviä alaistaitoja. Myös työntekijöiden on oltava aktiivisia. Maailma ei muutu, jos emme itse muuta käytöstämme. Kyse on myös asenteista, arvovalinnoista ja tapojen muuttamisesta.

Asiaa ei helpota, että julkinen keskustelu junnaa liikaa on-off-asennoissa: Onko kotona vai töissä, perhe vai uraihminen. Tosielämässä valtaosa meistä suomalaisista vanhemmista on "sekä että"-ihmisiä. Suomalaiset pienten lasten vanhemmat ovat Euroopan tasolla verrattuna poikkeuksellinen paljon kokopäivätyössä. Työvoiman ja huoltoasteen heikentyessä on entistäkin tärkeämpää pitää kiinni siitä, että suomalaiset hankkivat lapsia, mutta pysyvät silti mukana työelämässä, niin isät kuin äiditkin.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ei ole kyse mystiikasta. Kyse voi olla esimerkiksi vain siitä, että palaverit lopetetaan ajoissa, että ehtii viimeiseen bussiin, jolla ehtii hakemaan lapsen päiväkodista ennen sen sulkeutumista. Tai siitä, että kitketään jatkuvat ylityöt - tai ainakin ennalta sopimattomat jatkuvat ylityöt.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen pitää olla osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria. Työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi työpaikoilla, eikä johtamisessa vielä ole riittävästi ymmärretty hyvän työelämän hyötyä ja potentiaalia. On välttämätöntä kysyä, miten voisimme nykyistä enemmän kannustaa työelämän osapuolia selvittämään ja kehittämään erilaisia työaikajoustoja? Voisiko esimerkiksi yhteistoimintalainsäädäntöön kirjata nykyistä täsmällisemmin työaikajoustojen selvittämisestä? 

Fiksu työnantaja tekee hyvästä työelämästä ja perheystävällisyydestä kilpailuvaltin. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat sekä työelämässä että vanhemmuudessa käytössä parhaalla mahdollisella tavalla. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.

1.2.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22010/kuoppaako-kokoomus-hetemaen-esitykset

Kokoomuksen viime lauantaina esittämistä verolinjauksista on aivan ensin sanottava se, että merkittävä ero Kokoomuksen ja Hetemäen työryhmän esitysten välillä on osinkoverotus. Me emme esitä listaamattomien yritysten osinkoverotuksen kiristämistä. Yrittäjyyden kannustimien pitää olla sellaisia, että ne kannustavat ja palkitsevat kaiken kokoisia yrityksiä.

Tuntuu siltä, että monissa keskusteluissa yrittäjät yritetään niputtaa yhteen muottiin: suurituloisiksi ja kevyesti verotetuiksi. Upeaahan se olisi, jos meillä olisi paljon jättituloisia suuria yrityksiä. Arkitodellisuus on kuitenkin toinen. Yrityksistämme yli 90 % on pieniä alle 10 työntekijän mikroyrityksiä. Yrittäjien tuloista verotetaan ansiotulona 75 % ja veroaste vastaa kokonaisuutena keskituloisen palkansaajan veroa. Niin sanottua verovapaata osinkoa, eli oikeammin sanottuna vain kertaalleen verotettua osinkoa, ei todellakaan jokainen yrittäjä pysty nostamaan.

Verotuksen muutoksilla ei pidä ainakaan heikentää yrittämisen ja työllistämisen kannustimia nykyisestään. Tiedämme omasta kokemuksestamme, että me ihmiset, niin yrittäjät kuin palkansaajat, olemme parhaimmillaan, kun meitä kannustetaan eikä rangaista tehdystä työstä. 

Hetemäen verotyöryhmän tavoin Kokoomus olisi valmis alentamaan yhteisöverokantaa eli yhtiön voitostaan maksamaa veroa asteittain neljällä prosenttiyksiköllä 22 prosenttiin. Yhteisöveroa alentamalla kannustetaan sijoittamaan omaan yritykseen, työllistämään ja investoimaan. Yhteisöverokannan alentaminen parantaa kansainvälistä kilpailukykyämme nopeasti. Yhteisöveron alentamisen myötä yrityksille on kannattavampaa tulouttaa yritystoiminnan voittoja Suomeen, mikä lisää verotuloja.

Mittaluokkaerot Kokoomuksen verolinjan ja Hetemäen raportin välillä ovat suuret: esimerkiksi tuloverotuksessa kevennysehdotuksemme on miljardin verran Hetemäen työryhmän ehdotusta pienempi. Erona on myös se, että me alentaisimme myös eläkkeensaajien verotusta. Tuoreen esityksemme pääviesti on, että haluamme jatkaa ekologista verouudistusta, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen. Ajatus on, että jo tehtyjen energiaveroratkaisujen vaikutukset katsotaan ennen uusia päätöksiä.

Keskituloiset yrittäjät ja palkansaajat ovat hyvinvointimme selkäranka. Ansiotulojen verotuksen maltillisella keventämisellä lisätään tavallisten ihmisten ostovoimaa ja työn kannattavuutta. Kokoomus lähtee siitä, että työn tekemisen pitää olla aina kannattavaa. Myös lisätyöstä, kouluttautumisesta ja uralla etenemisestä on jäätävä riittävästi palkkaa käteen. Kokoomukselle ei missään tapauksessa käy se, että tavallisten keskituloisten palkkoja verotetaan nykyistä kireämmin. 

Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon ja tasata tuloeroja. Kavahdan tasaveroa ja verokeskustelussa vilahtelevia esityksiä, jotka kurittaisivat ahkeria ja osaavia ihmisiä. "Mitä kireämpi verotus, sen parempi maailma", ei toimi reaalimaailmassa.

Lue lisää Kokoomuksen verokannoista: Työtä, yrittämistä ja välittämistä -raportti

2.2.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/02/02/iltasaturauhaa-kaikille/

Suomalaiset koululaiset pärjäsivät tuttuun tapaan erinomaisesti uusimmassa Pisa-tutkimuksessa. Lukutaidossa suomalaisoppilaiden keskiarvo oli kolmanneksi paras Shanghain sekä Korean jälkeen. Hälyttävää sen sijaan oli, että vuoden 2000 lukutaitotutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Nämä tulokset on otettava vakavasti päiväkotiemme ja koulujemme kehittämisessä. Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä myös joka kodissa. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat.

Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen.

Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan.

Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Lukeminen on tärkeää myös lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Mielenterveyden keskusliitto kiinnitti huomioita tuoreessa kannanotossaan aivan oikein vanhempien ja läheisten aikuisten läsnäolon merkitykseen ja siihen, että juuri lukeminen on erinomainen tapa olla läsnä ja lähellä lasta.

On mukava tapa varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Iltasatu on monelle aikuiselle ja myös minulle päivän parhaita hetkiä. Kotona ollessani rauhoitan lasten nukkumaanmenoajan puheluilta ja tietokoneelta sekä kaikelta työnteolta. Ministeriaikana kehitimme valtiosihteerini kanssa kalentereihimme termin ”iltasaturauha”, joka tarkoitti sitä, että silloin ei soiteta työpuheluja vaan luetaan lapsille. Iltasaturauha on tärkeä isommillekin lapsille ja siitä ei tingitä. Silloin äidillä tai isällä on aikaa lukea, pitää sylissä ja jutella.

28.1.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/01/28/ne-pienenee-sittenkin/

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tänään julkaissut tulokset valtakunnallisesta peruskoulujemme ryhmäkokoja kartoittavasta selvityksestä. Selvityksen ilouutinen on se, että keskimääräinen opetusryhmäkoko Suomessa on pienentynyt hieman kaikilla luokka-asteilla. Ryhmäkokoselvitys osoittaa, että sinivihreän hallituksen perusopetus paremmaksi POP-ohjelma on purrut.

Olin viime hallitusneuvotteluissa päävastuussa koulutuspolitiikan tavoitteista. Aloitteestamme perusopetus paremmaksi POP-ohjelma käynnistettiin ja siihen suunnattiin lisärahoitusta. Tällä vaalikaudella kunnat ovat saaneet pop-rahoja yhteensä noin 200 me. Ohjelman rahoilla on mm. elvytetty koulujen kerhotoimintaa, lisätty kielivalintoja ja eritysopetusta sekä parannettu opettajien täydennyskoulutusta.

POP-ohjelman kärkitavoite on kitkeä ylisuuria opetusryhmiä. Hanke on kieltämättä kunnianhimoinen ja sitä on etenkin opposition sekä varsinkin SDP:n taholta toistuvasti ilkuttu ja vähätelty. Tänään tulleet tulokset osoittivat, että valittu politiikan suunta on oikea ja sillä on jatkettava. Tulos osoittaa, että maltti panostaa perusopetukseen palkitaan. Paineita on ollut monelta taholta suunnata rahaa toisaalle. Viime vaalikaudella paineita ei kestetty. Silloinen punamultahallitus lupasi suunnata lisää voimavaroja peruskouluille ainakin ikäluokkien pienenemisestä vapautuvien eurojen verran. Pienten koululaistemme tappioksi sosiaalidemokraattisen opetusministerin johdolla lupauksesta livettiin.

Tuore tulos osoittaa myös, että POP-ohjelmaa pitää jatkaa seuraavalla vaalikaudella tulevan hallituksen ja kuntapäättäjien yhteistyöllä. Perusopetuksen parantamisen tavoite tulee kirjata seuraavankin hallituksen ohjelmaan ja sen toteuttamiseen on suunnattava täsmärahoitusta. Työtä ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi on jatkettava. Opettajalla on oltava riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle.

Perusopetuksen merkitys on aivan erityinen. Perusopetuksen tavoitteena on antaa kaikille lapsille riittävät tiedot ja taidot sekä innostus oppia uutta niin, että ne kantavat jatko-opintoihin ja läpi elämän. Perusopetuksen parantaminen on parasta työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen nuori jatkaa vähintään toisen asteen oppilaitokseen.

POP-ohjelman onnistumista korostaa se, että selvityksessä näkyy vasta ensimmäisen 16 miljoonan euron vaikutus, joka kunnille suunnattiin valtionosuuksina opetusryhmien pienentämiseen vuonna 2009. Tänä vuonna summa on jo lähes 30 miljoonaa euroa.

Perusopetuksen ryhmäkoot selvitettiin nyt toista kertaa. Ensimmäisen kerran vastaava selvitys tehtiin vuonna 2008. Aloittaessani opetusministerinä olin hämmästynyt, että ryhmäkokoja ei valtakunnallisesti oltu selvitetty. Ryhmäkokojen selvittämistä säännöllisin väliajoin on jatkettava. Useasti pelkästään luotettava ja julkinen tieto opetusryhmien ko´oista vauhdittaa kuntapäättäjien toimia perusopetukseen panostamiseksi.

Olen helsinkiläisenä tietenkin ilahtunut, että oma kotikaupunkini on pop-talkoissa käärinyt hihat! Verrattuna vuoteen 2008 opetusryhmäkoot olivat pienentyneet eniten Helsingissä ja Porissa. Vuosiluokkien 7-9 pienimmät opetusryhmät olivat Helsingissä (16,79) ja Espoossa (16,94).

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram