fbpx Siirry sisältöön

Blogi 1.6.2012 Sanoma Pro -sivuilla

Toimet joita teemme lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat kullanarvoisia, tapahtuu taloudessa mitä tahansa. Mitä nopeammin laitamme oman taloutemme kuntoon, sitä varmemmin pärjäämme tulevissa tyrskyissä. Talouden tasapainottamistoimissa ei koulutuksen laadusta tule leikata. Sivistys, osaaminen ja koulutus ovat hyvinvointimme ja menestyksemme tekijöitä.

On vaikea keksiä parempaa täsmätoimea ennaltaehkäisevään syrjäytymistyöhön ja valtion taloustalkoisiin kuin laadukas oppilas- ja opiskelijahuolto. Ensisijaista on tietenkin laadukas opetus ja kouluyhteisö sekä vahvimman vastuun kantavien vanhempien tukeminen.

Oppilashuollolla edistämme niin valtiontalouden tärkeitä tavoitteita – koulutuksen läpäisyä, työllisyyttä ja pidempiä työuria - kuin myös lasten ja nuorten terveyttä sekä hyvää arkea. Nuorena saavutetulla hyvinvointiosaamisella vaikutetaan keskeisesti hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuteen. Se näkyy koko elämän ja työuran ajan parempana kansanterveytenä sekä työ- ja toimintakykynä.

Oppilas- ja opiskelijahuollon tavoite on myös huolehtia nuoren hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien edellytysten tunnistamisesta riittävän varhain sekä niiden ottamisesta huomioon koulutusvalintoja tehtäessä. Tällöin on mahdollista sekä tukea että puuttua nuoren hyvinvointiin ja ohjata häntä tarvittaessa tuen piiriin. Toinen tärkeä näkökulma on ennaltaehkäistä mahdollisesta väärästä koulutusvalinnasta syntyvää syrjäytymistä.

Uusi opiskeluhuoltolaki on saatava pian eduskunnan käsiteltäväksi. Olemme sopineet hallituspuolueiden kesken, että laki tulee voimaan v.2014 alusta. Tavoitteena on ollut laatia yksi yhtenäinen laki, johon koottaisiin lainsäädännössä hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset. Tarkoituksena on turvata opiskeluhuoltopalveluiden yhdenvertainen saatavuus ja laatu. Tavoitteena on myös siirtää toiminnan painopistettä ennaltaehkäisevään työhön ja opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäväksi. Esityksen mukaan kaikkien koulussa tai oppilaitoksessa työskentelevien olisi tehtävissään edistettävä oppilaiden ja opiskelijoiden terveyttä, hyvinvointia, turvallisuutta, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta.

Työtä on vielä jäljellä, jotta saamme lapset ja nuoret tasa-arvoiseen tilanteeseen palveluiden, avun ja tuen suhteen. Varhaiselle puuttumiselle ja ennaltaehkäisylle on varmasti lisäsijaa. Varsinkin kun tiedämme, että työelämässä jää mielenterveyssyistä eläkkeelle jotakuinkin viisi nuorta päivässä.

Sari Sarkomaa

Helsingin opetusviraston aie katkaista määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi oli välttämätöntä kuopata. Opettajat ovat palkkansa ansainneet. Palkkaleikkauksien peruminen ei muuta sitä, että opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuu noin 10 miljoonan euron leikkausvaade. Helsingin opetustoimen leikkauskohteiden valmistelun kanssa samanaikaisesti valmistellaan kaupunginvaltuuston tekemän Helsingin 200-vuotisjuhlapäätöksen 10 miljoonan euron kohdentamista nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Kaiken lisäksi vauhdilla nousseet kiinteistömenot vievät yhä suuremman osan opetustoimen budjetista. Vuokran periminen kaupungin omistamilta kouluilta on perusteltua tilojen tehokkaan käytön sekä kustannusten läpinäkyvyyden kannalta. Kestämätöntä on se, että esimerkiksi homekoulujen korjaus syö suoraan opetuksen laatua ja määrärahoja. Tähän on meidän kaupungin päättäjien löydettävä ratkaisu.

Opetustoimen säästövelvoite on ylimitoitettu, sillä sen toteuttaminen on mahdotonta ilman, että leikataan opetuksen laatua ja saatavuutta. Kun valtakunnantasolla valmistellaan yhteiskunta- ja koulutustakuuta, on myös Helsingin sitouduttava siihen, että opetustoimessa on riittävät voimavarat.

Helsingin kaupungin talousarvioesityksen valmistelusta vastaavan ylipormestari Jussi Pajusen on syytä erityisen tarkkaan pohtia opetustoimen budjettia. Helsingin talous on saatava tasapainoon niin ettemme leikkaa kasvun mahdollisuuksia. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä. Helsinki ja Suomi menestyvät vain luomalla uutta.

Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta varhais- sekä perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Siksi niin valtakunnantasolla kuin Helsingissä on suunnattu lisävoimavaroja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi. On nurinkurista, jos Helsinki nyt säästöillä kasvattaa oppilasryhmiä kun valtiovalta on suuntaamassa mittavia panostuksia ryhmäkokojen pienentämiseen. Pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen sekä olla läsnä lasten arjessa. Myös kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli - ja kulttuurikirjo lisäävät osaltansa haasteita opettajien ajankäytölle.

Opetustoimen säästövaateiden kohtuullistamisen lisäksi on ”juhlasyrjäytymisraha” suunnattava niin, ettei synny tilanne jossa ”toinen käsi ottaa ja toinen antaa.”

Vastaava tilanne on valtakunnantasolla. Valtion budjetin koulutukseen tulossa olevat mittavat leikkaukset sekä luvatut lisävoimavarat koulutus- ja yhteiskuntakuuseen on vaativa yhtälö. Toisen käden on tiedettävä mitä toinen käsi tekee.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Helsingin opetusviraston aikomus keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi herätti syystä paljon huomiota. Säästötoimenpiteeksi kaavailtu esitys olisi tarkoittanut sitä, että osalta opettajista olisi jäänyt saamatta ainakin yhden kuukauden palkka. Olen sitä mieltä, että kaikki opettajamme ovat palkkansa ansainneet. Linjasimme kokoomuksen valtuustoryhmässämme, että emme hyväksy määräaikaisten opettajien ”lomautuksia” ja epäoikeudenmukaista kohtelua.

Opetusvirasto luopuikin aikeistaan esittää määräaikaisten opettajien kesäajan palkan leikkauksia. Opettajien palkkaleikkauksien peruminen ei muuta sitä tosiasiaa, että Helsingin opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuu yli 10 miljoonan euron leikkauspaineet. Opetusviraston ehdotus oli ennemminkin hätähuuto kuin loppuun asti pohdittu säästöehdotus. Kymmenen miljoonaa on selvästi liian iso leikkaus Helsingin opetustoimeen ja siksi säästövelvoitetta on kohtuullistettava.

Selvä on, että kaupunkimme säästötalkoissa on käännettävä jokainen kivi ja etsittävä kustannustehokkaimmat tavat tuottaa palveluita. Vuoden 2011 lopussa lainaa oli 2 157 euroa helsinkiläistä kohden. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää. Perusasiat on kuitenkin pidettävä kunnossa ja siitä koulutuksessa on kyse. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n tuore laskelma tälle vaalikaudelle hallituksen esittämistä varhaiskasvatuksesta yliopistoihin kohdistuvista historiallisen suurista säästöistä oli myös hätähuuto. Se on otettava tosissaan. OAJ:n laskelmat kuvaavat karulla tavalla tilannetta. Myös valtakunnan tasolla on syytä arvioida kuinka rankalla kädellä koulutuksen kimppuun käydään. Samoin on ripeästi löydettävä keinot, joilla varmistetaan, että säästöt otetaan pääosin rakenteista eikä laadusta ja koulutuksen saatavuudesta. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että tehtävä on vähintäänkin vaikea.

Ylisuuret säästöt koulutuksesta voivat tulla monella tavalla kalliiksi. Useat selvitykset osoittavat, että opettajien kiinnostus ja tosiasiallinen siirtyminen muihin ammatteihin on kiihtynyt 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla lähes joka kolmas opettaja jättää koulutyön muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan. Jotta meillä riittää osaavia ja motivoituneita opettajia tulevaisuudessakin, on opettajan työn pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa painitaan saman ongelman kanssa. Tukholman läänissä useampi kuin joka viides on jättänyt ammatin ja kaupunkia uhkaa vakava opettajapula.

Suomessa opettajankoulutus on ollut suosittua ja sinne on hakeutunut motivoituneita ylioppilaita. Yliopistot ovat voineet valita parhaimmat opiskelijat. Tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Korkeasti koulutetut ja motivoituneet opettajat sekä opettajankoulutuksen vetovoimaisuus ovat kansainvälisesti arvostetun koulujärjestelmämme peruspilari. Uhka Suomen opetuksen laadun keskeisen tekijän, opettajan ammatin, arvostuksen rikkomisesta on otettava vakavasti.

Opettajien sitoutuminen työhönsä on opetuksen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Helsingissä, jossa asumis- ja elinkustannukset ovat muutenkin korkealla, leikkaus opettajien palkoista voisi pahimmillaan tarkoittaa satojen pätevien opettajien hakeutumista muualle töihin. On tärkeää, että Helsingin kaupunki on jatkossakin houkutteleva ja reilu opetusalan työnantajana.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

20.4.2012 Blogi Verkkouutisissa

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään kurjaakin kurjemmassa kunnossa. Maamme ainoa valtakunnallinen lastensairaala on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Suomi tarvitsee viivytyksettä uuden Lastensairaalan.

Tämän viikon Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä tuli kipeään tarpeeseen. Tarkoitus on, että uuden Lastensairaalan rakentaminen voitaisiin sisällyttää vuosien 2016 - 2021 investointiohjelmaan. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Aalto-yliopiston ja Guggenheimin kaltaista innostusta tarvitaan myös Lastensairaalan synnyttämiseksi. Suomen lippulaiva voi olla yhtälailla maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa eilen tutustumassa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä.

Yhteistyönä Helsingin kaupungin kaavoittajan kanssa tähdätään asemakaavan muutosesitykseen kuluvan vuoden loppuun mennessä. Tämä edellyttää suunnitteluprosessien nopeuttamista. Lähtökohta on oltava, että uusi Lastensairaala on osaamiskeskus, jolla on kiinteä yhteys vastasyntyneiden teho-osastoon (NKL) ja muuhun Meilahden alueen toimintaan. Lasten sairaanhoito tulee säilyttää kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

On lohdullista, että peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on jo aiemmin luvannut perustaa työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Kun periaatepäätös Lastensairaalan rakentamisesta on vihdoin tehty, on oikea hetki laittaa työryhmä työhön ja valmistelemaan valtiovallan rahoitusosuutta. Perusteltua onkin, että valtiovalta on maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisessa ja rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä.

Esimerkiksi munuais-, elinsiirto- ja sydänosastolla potilaista on noin 66 prosenttia muista kuin HUS-jäsenkunnista. Lastenklinikalla onkin valtakunnallinen hoitovastuu mm. lasten sydänvioista, elinsiirroista ja vaikeasta epilepsiasta sekä kantasolusiirroista. Lastensairaalassa tehdään maailmalla arvostettua tutkimusta sekä huippuluokan työtä ja hoidetaan kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat lapsemme.

Lastenklinikan peruskorjaussuunnitelmat ovat jatkuvasti muuttuneet uusien esille nousseiden ongelmien takia. Lastenlinnan ja Lastenklinikan suojeltujen rakennusten mahdollisuudet palvella korjattuinakaan nykyaikaista lasten erikoissairaanhoitoa ovat rajalliset.

Lastenklinikan ja Lastenlinnan elinkaaren lopussa olevat tilat ovat kansallinen häpeätahra eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ovat ahtaat. Tilojen jatkuva korjaaminen maksaa. Infektiot maksavat sekä vaarantavat lasten terveyden ja joskus jopa hengen.

Lasten sairaalan infektiotilanne on entistä haastavampi moniresistenttien mikrobien lisääntymisen takia ja erilaiset tavanomaiset epidemiat leimaavat muutenkin lasten sairaanhoitoa. Vuonna 2009 infektiolääkäreiden tekemä kannanotto on vakava ja tilannetta kuvaava. Siinä he toteavat, että korjattunakin Lastenklinikka sopii vain toimisto- ja tukipalveluiden, sekä polikliinisten potilaiden, mutta ei infektioherkkien potilaiden osastotoimintaan.

Tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin ja HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa. Koska tilat ovat ahtaat, joudutaan vanhempien läsnäoloa jatkuvasti rajoittamaan. Tilanteen tekee erityisen haastavaksi se, että vanhemmat ja lapset tulevat ympäri Suomea ja vakavasti sairaiden lasten hoitojaksot voivat olla hyvin pitkiä. Vanhempien läheisyys on elintärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa ja lohtua, mutta on yhtälailla tärkeää lapsen kehitykselle. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

Tänään on julkistettu odotettu ohjausryhmän esitys vanhuspalvelulaiksi. Esitys luovutettiin asiasta vastaavalle peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd.). Viime kaudella aloitetun ja lausunnolla olleen vanhuspalvelulakiluonnoksen jatkotyöstäminen oli poikkeuksellisen salaista eikä julkisuuteen tihkunut tietoa, mitä lakiesitys sisältää. Loppuviikon yksi keskeinen asia on paneutua lakiesitykseen ja katsoa, mitä se sisältää. Vanhuspalvelulaki on varmasti tämänpäiväisen kyselytunnin keskeinen aihe.

Monia asioita säädetään lailla aina päivähoidosta yliopistoihin, mutta vanhustenhuollosta ei ole vielä kokonaisvaltaista lakia. Vanhustenhuoltoa ohjataan tällä hetkellä laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia vaan suosituksia. Vanhustenhoidon laatu vaihteleekin rajusti paikkakunnittain, mutta myös laitoskohtaisesti. Suomeen tarvitaan vanhuspalvelulaki, jossa on määritelty hyvän hoidon vähimmäistavoitteet.

Selvää on, että johtamassani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa kuulemme yksityiskohtaisesti, mitkä lain kustannukset ovat valtiolle ja mitkä kunnille. On katsottava, mitä konkreettisia uusia velvoitteita lakiesitys tuo kunnille. Toinen aivan olennainen asia on arvioida, täyttääkö työryhmän esitys hallitusohjelmalupauksen.

Ensitutustumisella näyttää siltä, että esitys ei sellaisenaan lunasta hallitusohjelman kirjauksia. Hallitusohjelmaanhan oli selkeäsanaisesti kirjattu, että lailla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Kyse on siis nimenomaan oikeudesta.

Viime vaalikaudella valmisteltu vanhuspalvelulaki lähti ihmisen oikeudesta saada palvelut. Uuden esityksen pykälistä ei lisävelvoitetta kunnille ole selkeästi luettavissa. Uusi lakiesitys näyttää lähtevän enemmän järjestelmästä kuin ikäihmisen oikeuksista. Esityksestä puuttuu ”jutun juoni”, eli tiukennettu velvoite tarjota ja oikeus saada palvelut sekä sitä kautta itse lain lähtökohta. Onko tosiaan näin? Tämä asia on nyt perusteellisesti tutkittava ja pohdittava, jotta laista saadaan varmasti sellainen, kuin alun perin oli tarkoitus.

Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun. Eduskunnan on tarkoitus saada lakiesitys käsiteltäväksi heti syksyllä.

Uudessa lakiesityksessä on useita ilahduttavia ja palveluiden laatua edistäviä asioita. Vanhusneuvostojen lakisääteistäminen on kannatettavaa. Näin vanhusneuvostot olisivat oikeasti vahvasti mukana niin palveluiden kuin suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Esitykseen sisältyy myös asetuksenantovaltuutus, jolla voidaan puuttua asioihin, mikäli palveluiden laatuongelmat eivät väisty uuden lain ja informaatio-ohjauksen avulla.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa sen verran, että vanhustenhuollon haasteet tulivat hyvin tutuiksi. Puheet hoidon puutteista ja laiminlyönneistä koskettavat myös hoivatyötä tekeviä kovasti. On tärkeää todeta, että valtaosin vanhusten hoiva on hyvää ja alalla on asiansa osaavia ammattilaisia. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Vanhuspalvelulaki ei yksin turvaa ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi. Uuden lain säätämisen lisäksi tarvitaan myös useita muita muutoksia.

Blogi 4.4.2012

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan "läheltä piti" -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Viimeksi toissapäivänä jouduimme lukemaan lehdestä järkyttävän uutisen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään suojatiellä auton alle. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia.

Liikenneturvallisuuskysely kertoo ikävän tosiasian. Vastaajista neljännes tunnusti jättävänsä pysähtymättä suojatien eteen, jos jalankulkijoita ei ollut näköpiirissä, vaikka viereisellä samansuuntaisella kaistalla oleva auto olisikin pysähtyneenä.

Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta on enemmän kuin tuttua. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Myös poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovatkin erityisiä riskiryhmiä suojatieonnettomuuksissa.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Lähes 700 ihmistä loukkaantui, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä loukkaantuu suojatieonnettomuudessa.

Liikenneministeri Kyllösen (vas.) on syytä ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asia viivytyksettä työpöydälleen. Ensitöikseen Kyllösen on syytä tarttua Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien hidastaminen suojateiden liepeillä. Kirittääkseni ministeriä jätin hänelle eilen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen toimista suojatieonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi puoltaa myös se seikka, että suojatiellä törttöilyn ja ihmishenkien vaarantamisen ehkäisyssä tehokkainta on asenteen muuttaminen. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Suojatiet turvallisiksi -kampanjan ajankohdaksi sopisi erityisen hyvin syksy ja koulujen alkamisaika.

On olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen. Jo lasten pieni koko tekee liikenteen havainnoinnin haastavaksi lapselle. Siksi autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien tulee osoittaa malttia ja varovaisuutta etenkin suojateiden ja kouluteiden varsilla.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

20.3.2012 Blogi Verkkouutisissa

Lausuntokierroksella parhaillaan oleva perusopetuksen tuntijakoesitys ei ole läpihuutojuttu. Esitys on monelta osin pettymys ja vaatii useamman muutoksen ennen hyväksymistä. Tuntijakotyöryhmän lähtökohtana oli valmistella esitys, joka vahvistaisi taide- ja taitoaineiden ja liikunnan opetusta, yhteiskunnallisen kasvatuksen, arvokasvatuksen ja ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistaisi kieliohjelmia. Työryhmän toimeksiantoon nähden lopputulos on kunnianhimoton eikä vastaa riittävällä tavalla hallitusohjelman lupauksiin.

Opetusministeri Maija Raskin (sd.) aikana tehty tuntijako kohteli erityisesti taito- ja taideaineita kaltoin ja teki peruskoulustamme liian teoreettisen. Uuden tuntijakoesityksen keskeinen tavoite onkin korjata tämä virhe. Taito- ja taideaineet antavat lapsille mahdollisuuden syventää ja soveltaa tietoaineissa opittua, ja ne tekevät koulusta monipuolisemman. Taito- ja taideaineet edistävät lasten luovuutta ja oppimisen iloa.

Esityksen iso valuvika on se, että se kaventaa valinnaisuutta. Mahdollisuus keskittyä omien taipumuksiensa mukaisiin aineisiin on erityisen tärkeää vuosiluokilla 7-9. Valinnaisuuden kaventaminen ei ole oppilaan eikä koulun kannalta kannustavaa. Tutkimusten mukaan oppilaan mahdollisuus tehdä valintoja erityisesti perusopetuksen ylemmillä luokilla lisää motivaatiota ja tuo parempia oppimistuloksia. Esitys herättää myös vahvan huolen erikoisluokkien, kuten liikunta-, kuvataide- ja musiikkiluokkien, tulevaisuudesta.

Myönteistä on, että tuntijakoesityksessä on taito- ja taideaineiden tuntimääriä lisätty. Sen sijaan kotitalous on ilman perusteluja jätetty vaille lisäresursseja. Tämä esityksen virhe on korjattava. Kotitaloustunnilla opetetaan valmiuksia jokapäiväisten valintojen tekemiseen. Kotitalous on tärkeä osa suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruoan arvostuksen edistämistä. Kotitalous on myös kansainvälisyyskasvatusta: Erilaisista etnisistä taustoista tulevat nuoret toimivat yhdessä ja oppivat toistensa ruokakulttuureista. Kotitalouden nykyinen oppimäärä on riittämätön vastaamaan nyky-yhteiskunnan haasteisiin – uusavuttomuudesta ja elämänhallinnan ongelmista ylipainoon ja elintasosairauksien lisääntymiseen. Valinnaisuuden vähentäminen nykyisessä tuntijakoehdotuksessa pahentaa tilannetta entisestään. Uusavuttomuuden kustannukset tulevat yhteiskunnalle ja veronmaksajille liian kalliiksi.

Iso lasku veronmaksajille tulee myös liikunnan puutteesta. Lasten liikkumattomuus on suurimpia kansanterveysongelmiamme ja tikittävä aikapommi. Suomalaisten kunto heikkenee ja ylipaino lisääntyy hälyttävästi. Koulutiensä aloittavat lapset ovat vuosi vuodelta heikommassa kunnossa. Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Tilanne uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä. Tuntijakoesityksessä yhden vuosiviikkotunnin lisääminen ei riitä, vaan liikuntaa tarvitaan lisää ja erityisesti yläluokille. Koululiikunnan lisääminen on tehokkain keino tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat vähiten ja joille liikunta on kaikkein välttämättömintä.

Tuntijakoesityksen iso huolenaihe on esitys vapaaehtoisten kielten opetuksen siirtämisestä hankerahalla rahoitettavaksi. Tämä on periaatteellisesti iso kysymys ja käytännössä monin tavoin hankala. Erityisesti Helsingille tämä esitys olisi hyvin ongelmallinen ja johtaisi rahan tuhlaamiseen byrokratiaan. Esitys rahoittaa valinnaisia kieliä hankerahoilla herättää myös suuren huolen siitä, mistä rahat otetaan. Miten käy esimerkiksi hallitusohjelmassa luvatun ryhmäkokojen pienentämisen? On aivan selvää, että epävarma pätkärahoitus ei ole paras tapa innostaa monipuolistamaan kielitarjontaa saatikka kehittämään kielten opetusta pitkäjänteisesti. Ministeri Gustafsson (sd.) on esitystä ylistänyt, mutta asiantuntijat puolestaan ihmetelleet. Monipuolisen kielitarjonnan edistämiseksi koko Suomessa tarvitaan tuntijakoesitystä tehokkaampia keinoja.

Suomalaisen perusopetuksen iso tasa-arvokysymys on se tosiasia, että kolmannes kunnista tarjoaa oppilailleen vain minimituntimäärän verran opetusta. Eniten ja vähiten opetustunteja antavien kuntien välinen ero vastaa jopa yhden lukukauden verran ylimääräisiä opintoja peruskoulun aikana osalle suomalaislapsista. Hallitusohjelmaan kirjasimmekin erityisen vahvasti koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen. Peruskoulun tuntijakouudistus olisi tasa-arvon edistämisessä todellinen tekemisen paikka.

Ikävä kyllä esityksessä yläkoulun tunteja siirretään alakouluun, mutta kokonaistuntimäärää ei esitetä muutettavaksi. Vähimmäistuntimäärän lisääminen olisi kaventanut oppimismahdollisuuksien eroa ja lisännyt oppilaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia jatko-opintoihin. Tämä on pakko sanoa ääneen vaikka elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja. Jokaiselle laadukas peruskoulu on asia, johon Suomella on oltava varaa. Hyvää selkänojaa antaa hallitusohjelma, jossa perusopetus on sovittu keskeiseksi kehittämisen painopisteeksi. On ihme ellei opetusministeri nosta tätä näkökulmaa esille, kun tällä viikolla kehysriihessä linjataan Suomen tulevaisuutta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

Yksi hallitusohjelman kohokohdista on kirjaus siitä, että ikivanha päivähoitolaki uudistetaan varhaiskasvatuslaiksi. Yhtä pitkään odotettu asia on se, että päivähoito ja varhaiskasvatus siirtyvät valtakunnantasolla sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Siirto vahvistaa yhtenäistä kasvatus- ja koulutusjärjestelmää ja on ennen kaikkea lapsen etu.

Julkisuuteen tullut tieto valmistelun uudesta käänteestä oli todellinen yllätys. Ministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) totesi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n Opettaja-lehden haastattelussa (16.9.2011), että päivähoitojärjestelmään liittyvät tuet, esimerkiksi kotihoidon tuki, ovat jäämässä sosiaali- ja terveysministeriöön.

Asia on niin suuri ja käänne yllättävä, että jätin asiasta kirjallisen kysymyksen (KK 96/2011 vp). Kysyin, onko asia todellakin näin, koska hallitusohjelmassa ei päivähoidon "puolittamismallista" ole mitään mainintaa.

Hallitusohjelmassa ei ole kirjattuna, että pienten lasten tuet ja varhaiskasvatus menisivät eri ministeriöihin. Koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikan varhaiskasvatusosiossa lukee selvästi, että varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Kirjalliseen kysymykseeni ministeri vastasi, että hallitusneuvotteluissa on sovittu, että siirto koskee lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) 1 §:ssä määriteltyjä päivähoidon palveluja. Siirto ei koske lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) säänneltyjä lasten päivähoidon vaihtoehtona myönnettäviä taloudellisia tukia.

En ole koskaan kuullut kenenkään tällaista Guzenina-Richardsonin esille nostamaa puolittamismallia esittävän. Enkä ole kuullut mitään perusteluja tälle siirron kahtiajakautumiselle. Varmaa on, että ehdotus lisäisi tehottomuutta ja vaarantaisi koko varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaisen kehittämisen. Päivähoidon puolittamismalli johtaisi moniin järjettömyyksiin. Varhaiskasvatuksen halkominen puoliksi ei olisi kenenkään etu vaan olisi suuri virhe. Se on vastoin kaikkea mitä selvityshenkilöt ja asiantuntijat ovat esittäneet.

Hallinnonalan siirtoa ovat selvittäneet useammat tahot ja aina esityksenä on ollut koko kokonaisuuden siirto. Onhan päivähoito kokonaisuus erilaisine vaihtoehtoineen. Useat kunnat ovat hallinnonalan siirron tehneet ja jokainen niistä on siirtänyt koko kokonaisuuden.

Viimeisempien selvityshenkilöiden mukaan kokonaisuuteen kuuluvat kunnan ja yksityisten tahojen järjestämä päivähoito, avoimet varhaiskasvatuspalvelut, yksityisen hoidon tuki ja kotihoidon tuki. Selvityshenkilöt kuulivat työnsä aikana lukuisaa joukkoa eri asiantuntijoita. Lopputuloksesta oli selkeä ja yhtenäinen näkemys.

Jos kahtiajakautuminen toteutuu, niin OKM:ssä ja STM:ssä on oltava kussakin omat "päivähoitovirkamiehensä" jotka valmistelisivat omaa puolikastaan päivähoidosta.

Työaikalain muutosten johdosta perhepäivähoitajat ovat yhä enemmässä määrin siirtymässä yksityisiksi ammatinharjoittajiksi ja toimimaan yksityisen hoidon tuen turvin. Kunnissa on monenlaisia yksityisen päivähoidon vaihtoehtoja. Puolittamismallissa kunnallinen ja yksityinen päivähoito olisivat eri ministeriöiden alla. Tällöin yksityinen päivähoito jäisi erilleen muusta varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta.

Mikäli palvelut ja niiden vaihtoehtona olevat tuet, eli kotihoidon ja yksityisen hoidon tuet, olisivat eri ministeriöissä, olisi kokonaisuuden hallinta niin valtakunnan tasolla kuin kunnissakin vähintään haastavaa. Muutos kotihoidontuessa tai yksityisen hoidon tuessa vaikuttaa päivähoitopalveluihin ja päinvastoin. Siksi kahteen ministeriöön "jakautuminen" on järjetöntä.

Työpaikkakiusaaminen on Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometri 2011:n mukaan yleistä ja lisääntynyt selvästi. Suomalaisille työpaikoille tarvitaan konkreettisia välineitä, jotta työpaikkakiusaamiseen saadaan nollatoleranssi. Työministeri Ihalaisen (sd.) on käärittävä hihat ja tartuttava toimiin kiusaamisen kitkemiseksi. Ihalaisen on syytä kannustaa ammattiyhdistysliike nousemaan vahvasti mukaan kiusaamisen vastaiseen rintamaan. Ihalainen tunteekin ay-liikkeen kuin omat taskunsa.

Työolobarometrin mukaan 29% palkansaajista kertoi, että työpaikkakiusaamista tapahtui heidän työpaikallaan. Vuonna 2010 vastaava luku oli 24%. Kiusaaminen on yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Kiusaamisen kohteena ovat useimmiten naiset. Työterveyslaitoksen mukaan suomalaisista palkansaajista 6 % eli noin 140 000 henkeä kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena.

Kiusaamisen ennaltaehkäisy ja tehokkaiden keinojen löytäminen kiusaamisen taltuttamiseksi pitää olla myös työministerin salkusta löytyvä asia. Onhan hallituksen yksi tärkeimmistä tavoitteista hyvän työelämän edistäminen. Hyvään ja laadukkaaseen työelämään kuuluu olennaisesti se, että työpaikalla ei kiusata.

Jokaisen työyhteisön on löydettävä sopiva toimintamalli siihen, mihin toimiin ryhdytään jos kiusaamista esiintyy. On hyvä korostaa työyhteisön kaikkien osapuolten, mutta etenkin esimiesten roolia, vastuuta ja velvollisuutta. Varsin usein esille nousee myös kysymys, miksi kiusaamiseen ei puututtu jo aiemmin.

Työpaikoilla on selkeä tarve konkreettisille välineille kiusaamisen kitkemiseksi. Hyvä ajatus on ottaa mallia peruskouluissamme käytössä olevasta kiusaamisen vastaisesta KiVa-koulu-hankkeesta. Hanke on kehitetty yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa yhteistyössä. Tutkimusten pohjalta on luotu koko kouluyhteisölle välineitä koulukiusaamisen kukistamiseksi. Suomi on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen maa, koska jokaisen koulun on määrä olla mukana kiusaamisen vastaisessa hankkeessa. Kiva-koulu-ohjelman tulokset ovat kansainvälisesti hyviä.

Työterveyslaitos voisi tutkimuksen kautta kehittää välineitä työyhteisöjen käyttöön, jotta jokaisesta suomalaisesta työpaikasta saataisiin "KiVa-työpaikka". Muista Pohjoismaista löytyy myös hyviä esimerkkejä. Norjassa oli kiusaamisen vastainen valtakunnallinen hanke "Jobbing uten mobbing" vuosina 2004-2007. Kannustan ministeri Ihalaista tutustumaan hankkeeseen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n sotkut ovat vaarassa aiheuttaa ison lommon ammattiyhdistysliikkeen kylkeen. Oli hyvä, että Ihalainen ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK tuomitsivat julkisuudessa esillä olleen, AKT:n viestintäpäällikkö Ahteen irtisanomisen kesken tutkintaprosessin. Ay-liikkeen, jonka ydintehtävä on olla hyvän työelämän keulakuva, on ryhdyttävä myös edelläkävijäksi ja veturiksi kiusaamisen kitkemistalkoisiin.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Suomen tasavallan 12. presidentin eduskunnassa pidetyt viralliset virkaanastujaiset olivat juhlalliset. Monella oli varmasti sama tunne kuin minulla, että presidentiksi tuli vanha tuttu. Niinistö on pitkäaikainen ja arvostettu kansanedustaja ja ministeri sekä kansan arvostama puhemies. Kenellekään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi hänen ajatuksensa ja arvomaailmansa. Niinistö sai presidentinvaalien toisella kierroksella historiallisesti merkittävän voiton. Hänellä onkin vahva ja kiistaton mandaatti työnsä hoitamiseen.

Virkaanastujaistilaisuudessa oli vahvaa historian siipien havinaa, kun paikalla oli neljä presidenttiä. Kaiken lisäksi samana päivänä astui voimaan uusi perustuslaki. Tilaisuuden odotetuin hetki oli uuden presidentin puhe, joka ei tuottanut pettymystä eikä varmasti jättänyt ketään kylmäksi.

Niinistö puhui vahvasti sen puolesta, että Suomea on rakennettava sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja että suomalaisten työn tekemisessä on hyvinvointimme perusta jatkossakin. Niinistö totesi osuvasti, että olemme maailman tuhannesosa, mutta paljon enemmän, jos olemme maailman oppivaisin tuhannesosa. Oppimme on rohkeus kasvaa ja rohkeuttamme meidän on kasvatettava. Niinistö totesi, että talouskasvun vastakohta on jähmettyminen ja kivettyminen.

Puheessaan Niinistö täytti odotukset. Hän otti heti paikkansa arvojohtajana. Erityinen välittämisen henki oli siinä puheen kohdassa, jossa Niinistö puhui nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Hän ei puhunut siitä, mitä pitäisi tehdä, vaan siitä, mitä hän presidenttinä tekee. Niinistö sanoi, että hän tulee kutsumaan kokoon ongelman tuntijoita pohtimaan, miten yhdistää parhaiten nuorten oma vastuuntunto, vanhempien vastuu ja ulkopuolinen apu. Niinistö totesi myös, että jokaisella voi olla lähellä joku, joka on putoamassa. Näistä nuorista meidän on otettava kiinni. Vastuu on jokaisella - sinulla ja minulla.

Niinistön talouslinjaukset olivat tuttuja, mutta presidentiltä kuultuna ne saivat uusia ulottuvuuksia. Niinistön sanoma, että emme voi jatkaa velkaantumisen tiellä on tarpeellinen myös maan hallitukselle, joka valmistautuu maalikuun kehysriiheen. Näyttää siltä, että hallituspuolueiden edustajissakin on tahtoa löytää syitä, joilla voitaisiin siirtää vaikeita päätöksiä ja jatkaa tulevien sukupolvien mahdollisuuksien ahnehtimista.

Niinistö linjasi ulkopolitiikkaa osuvalla tavalla. Hän totesi, että jatkuvuudella on sijansa. Se tuo ennustettavuutta ja vakautta ympäristöön. Mutta maailman muutoksessa on tärkeä katsoa tulevaisuuteen. Venäjän ja EU:n ohella uusi presidentti korosti suhteitamme Yhdysvaltoihin ja suhteiden luomista Kiinan kaltaisiin kehittyviin valtioihin. Niinistö on selvästi Suomen tarvitsema uuden ajan presidentti.

Ilman kommelluksia ei vallanvaihto eduskunnassa tapahtunut. Virkansa jättävä presidentti Halonen oli saanut väärän puheen ja huomasi sen vasta saavuttuaan eduskunnan puhujakorokkeelle. Hän viitasi luokseen protokollapäällikön, joka laittoi adjutantin hakemaan oikeaa puhetta. Puhe saapui samalla hetkellä kun eduskunnan puhemies Heinäluoma antoi puheenvuoron eduskunnan edessä seisovalle Haloselle. Protokollapäällikön vikkelyys ja tietenkin Halosen tilanteen hallintakyky pelastivat tilanteen.

Olisi oikein mukavaa, että uusi presidentti näkyisi aina silloin tällöin meillä Munkinseudulla. Onhan Mäntyniemi ihan naapurissamme. Niinistön vieraillessa presidentinvaalien aikana Munkkivuoren ostarilla mainostimme joukolla hänelle alueemme kauppoja, suutaria, parturikampaamoja, ravintoloita ja kahviloita. Munkinseudun hyviä palveluja kannattaa tulla käyttämään ja kahviloissamme viihtymään kauempaakin kuin Mäntyniemestä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram