Siirry sisältöön

Ihminen on mitä hän syö, mutta myös Suomi ja koko maapallomme on monin tavoin sellainen, mitä syömme. Ravinnon ketju muodostaa noin kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. On kaikkien etu, että terveellinen ja maukas lähiruoka päätyy ruokapöytiimme.

Olen eduskunnan lähiruokaverkoston perustajajäsen ja varapuheenjohtaja. Verkosto perustettiin rakkaudesta kotimaiseen ruokaan. Ja siksi, että haluamme vastata siihen tarpeeseen, että yhä useampi suomalainen haluaa lautaselleen luomua ja lähiruokaa. Pari vuotta vanhassa verkostossamme on eduskunnasta mukana eri puolueiden kansanedustajia.

Lähiruokasektorin kasvu vaatii pitkäjänteistä samansuuntaista toimintaa ja verkostoitumista. Verkostoitumisessa on tärkeää katsoa tulevaisuuteen yli hallinto-, toimija- ja toimialarajojen.

Meitä suomalaisen ruoan ystäviä oli myös hallitusneuvotteluissa iso joukko, ja nostimme ruokapolitiikan erikseen ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolle. Jo oli aikakin. Onhan ruokasektori tulevaisuuden kasvuala, jolle perusteita antaa erityisesti vihreä talous. Kirjasimme pääministeri Kataisen hallitusohjelmaan, että kuluttajille luodaan paremmat mahdollisuudet saada tietoa ruoan alkuperästä ja tuotantotavasta. Ruokapolitiikan kärjeksi sovittiin luomun ja lähiruoan aseman vahvistaminen.

Tälle työlle antavat potkua hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämistavoitteet (http://www.mmm.fi/attachments/lahiruoka/6GeZ7N4oG/LahiruokaohjelmaFI.pdf), joiden eteen on tehtävä urakalla töitä. Lähiruokaohjelman keskeisenä tavoitteena on kasvattaa lähiruoan osuutta julkisista hankinnoista parantamalla hankintaosaamista ja laadullisia kriteerejä. Hankinnoissa kokonaistaloudellisen edullisuuden ja laadun korostaminen hinnan sijaan sekä laatukriteereiden kehittäminen ovat keinoja helpottaa lähiruoan tietä julkisiin keittiöihin. Kriteereissä on tärkeä näkyä myös tuoreus, sesonginmukaisuus ja kestävä kulutus. Tavoitteena on myös kansallisen hankintalain kehittäminen. Lähiruuan valitseminen on vastuullisuutta. Sen käyttöä edistämällä edistämme samalla terveyttä, kotimaista työllisyyttä sekä yrittäjyyttä, ruokakulttuuriamme ja olemme ympäristöystävällisiä.

Juomakulttuuri on osa ruokakulttuuria ja meillä Suomessa olut ja sahti ovat perinteisesti kuuluneet ruokapöytiimme. Olut on kokenut uuden arvonnousun erityisesti kasvaneen lähiruokatrendin myötä. Lukuisat pienpanimot täydentävät käsityöläis- ja erikoisoluillaan suurempien panimoiden valikoimia. Juomavalikoimiamme ovat rikastuttaneet viime vuosina myös tilaviinit ja -liköörit, joiden valmistus on monipuolistanut maaseudun yritystoimintaa. Alkoholipolitiikkaa kehitettäessä on pohdittava keinoja, joilla voidaan tukea ja kehittää edelleen pienpanimo- ja tilaviinisektoriamme.

Lähiruuan tuotantoa on monipuolistettava, sen jalostusastetta on nostettava ja erityisesti on parannettava pienmuotoisen elintarvikejalostuksen ja myynnin mahdollisuuksia. Tässä tarvitaan niin lainsäädännön kuin neuvonnan keinoja. Yritykset tarvitsevat lisää elintarvikesäädäntöön liittyvää, yrityksen tarpeisiin räätälöityä neuvontaa. Julkisin varoin toteutettavat neuvontapalvelut on hyvä koota riittävän tehokkaiksi yhden luukun periaatteella toimiviksi kokonaisuuksiksi.

Tavoitteena on, että yrityksiin kohdistuva lainsäädäntö on selkeää ja tukee yritystoiminnan kokonaisvaltaista kehittymistä. Kansallista elintarvikelainsäädäntöä on kehitettävä siten, että EU:n sallimat joustot paikalliseen tuotantoon otetaan täysimääräisesti käyttöön.

On täysin kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan käyttämään kohtuuttomasti erilaisten normien ja byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Turhien normien ja käytäntöjen purkamistalkoot käynnistyivät eduskuntaryhmämme toimesta viime kesänä. On kaikkien etu, ettemme tarpeettomilla kielloilla tai käytännöillä kampita ja lannista yrittäjyyttä. Päinvastoin on vapautettava energiaa innovaatioiden ja uuden rakentamiseen. Eduskuntaryhmän aloittamat normienpurkutalkoot ovat tässä täsmätoimi. Ehdotukset ja ideat ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Eduskunnan lähiruokaverkoston varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Helsingin tulevaisuuden kannalta on iloinen asia, että lapsia syntyy jatkossa entistä enemmän. Oli tervetullutta, että ensi vuoden virkamiesbudjettiehdotukseen valtuustoryhmien toimesta tehdyistä muutoksista suurin oli varhaiskasvatuksen lisäraha. Tavoitteena on asettaa määrärahat sellaiselle tasolle, että niillä voidaan toimia koko vuosi, vaikka lapsimäärät kasvaisivatkin ennakoitua enemmän. Tervetullutta ja viisasta on, että lapsimäärän kasvu otetaan nyt todesta. Esitys on valmis valtuuston käsittelyyn.

Helsingissä on aikaisempina vuosina myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen ja siksi useilla alueilla päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, on kaupunki joutunut jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät. Tilanne on kaikkien ja varsinkin lapsien kannalta epätarkoituksenmukainen. Päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat nousivat vahvasti esille viime valtuuskaudella ja silloin päätimme päivähoitopaikkojen lisäämisen vauhditustalkoista. Nyt on taas tarkistuksen paikka.

Varhaiskasvatuksen kolmen miljoonan euron lisäraha on tarkoitus käyttää lapsimääräennusteen korjaamiseen. Ensi vuonna varhaiskasvatuslautakunnassa tarkistettaisiin talousennusteiden yhteydessä neljä kertaa varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten lukumäärä. Jos lapsimäärä ja sitä seuraavat kustannukset ovat budjetoitua suuremmat, tekisi lautakunta lisämäärärahaesityksen valtuustolle. Vastaava lisämääräraha kohdistettaisiin leikkauksena keskushallinnon alalle. Kaupungin on aktiivisesti etsittävä tapoja rakentaa kustannustehokkaasti lapsiystävällisiä päiväkoteja. Tähän löytyy hyviä malleja naapurimaista.

Lisäksi päätettiin myös että yksityisen hoidon osuus voi kasvaa joustavasti kysynnän mukaan. Palveluita pitääkin kehittää kaupunkilaisten tarpeiden mukaan. Palveluiden kustannustehokas tuottaminen edellyttää, että mukana on laajemmat hartiat ja myös yksityiset palvelun tuottajat niin, että perheillä on valinnanmahdollisuuksia. Nämä päätökset olivat välttämättömiä, jotta helsinkiläisten perheiden päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluja voidaan kehittää pitkäjänteisesti lasten parhaaksi.

Ensi vuonna on tarkoitus aloittaa perhekeskuspilotti, jossa tavoitteena koota yhteen lapsiperheiden ennalta ehkäiseviä palveluita ja lisätä yhteistyötä kolmannen sektorin perhepalveluita tuottavien toimijoiden kanssa. Malli on monessa kunnassa menestyksekkäästi toiminnassa. Helsingin on syytä kiriä ja huolehtia, että perheet saavat ajoissa konkreettista apua ja tukea arkeen. Yhteistyössä järjestöjen kanssa on paljon käyttämätöntä potentiaalia ja se on nyt saatava käyttöön helsinkiläisten parhaaksi.

Tämän eduskuntakauden yksi tärkeimmistä uudistuksista on yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi. Asiaa valmistelevan työryhmän työ on vielä kesken ja nyt on hyvä aika vaikuttaa. Työryhmän toiminta päättyy 28.2.2014 ja hallituksen esitys laista tulee eduskunnan käsittelyyn keväällä 2014. Olen aktiivisesti vaikuttamassa valmisteluun. On tärkeää, että mahdollisimman moni helsinkiläinen pääsee kertomaan näkemyksensä. Seuraava avoin keskustelutilaisuus PÄIVÄHOIDON UUDET TUULET – MIKÄ MUUTTUU? on eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) 5.11. klo 17-19. Keskustelutilaisuudessa on alustamassa ja keskustelemassa mm. Helsingin varhaiskasvatusviraston johtaja Satu Järvenkallas. Lämpimästi tervetuloa. Näkemykset ja ajatukset päivähoidosta, Helsingin ja Suomen asioista ovat tervetulleita (sari.sarkomaa@eduskunta.fi)

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

STM on tänään julkaissut (Kuntainfo 7/2013: Päivähoitoikäisten lasten hampaiden harjaus ja ksylitolin käyttö) suosituksen päivähoitoikäisten hampaiden harjaamisesta ja ksylitolin käytöstä päiväkodeissa. Ksylitolia siis suositellaan! Asia lähti liikkeelle Helsingin kaupunkilaisjärjen ja terveydenhuollon asiantuntijoiden näkemyksen vastaisesta päätöksestä kieltää ksylitoli päiväkodeissaan.

Asiaa ihmetellessä tein sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallisen kysymyksen ( KK 1049/2012) ja kannustin tekemään asiasta valtakunnalliset ohjeet. Ministeri lupasi valmisteluttaa ohjeet. Nyt ne on saatu. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Helsinki palauttaa pikavauhtia ksylitolit päiväkoteihin. Ja tiedottaa asiasta vanhempia ihan lähipäivinä.

Ksylitolipastillit on vuoden alusta kielletty Helsingin päiväkodeissa muilta kuin esikouluikäisiltä. Aiemmin vanhemmilla oli mahdollisuus ostaa pastillit, jotka päiväkodin henkilökunta jakoi lapsille. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan jatkossa kaupunki maksaa pastillit.

Helsingin taipumus luoda erilaisia kieltoja pitäisi kitkeä. Päiväkotien toiminnasta pitää puhua enemmän vanhempien ja perheiden kanssa. Ei ole tätä päivää, että viranomaiset kieltävät lasten arjesta asioita, joita vanhemmat pitävät tärkeinä. Kannustan Helsinkiä kehittämään palveluita yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Tavallisista asioista, kuten ksylitolin käytöstä, ei pitäisi tehdä vaikeampaa kuin ne ovat. Kyllä asia pitäisi hoitua kaupunkilaisjärjellä ilman viranomaisohjeitakin.

Kummallinen kielto on aiheuttanut paljon keskustelua eikä syyttä. Espoossa ja Vantaalla ksylitolipastilliasia toimii päiväkodeissa mainiosti. Helsinginkin terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat lapsille ksylitolin käyttöä aterioiden jälkeen. Pääkaupungin ksylitolikielto onkin syytä laittaa roskakoriin lopullisesti.

Tarvitsemme kannustusta perheille huolehtia lasten hampaista. Suomalaislasten suun terveys on heikentynyt. Lastemme hampaiden kunto on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa. Iso ongelma on lasten hampaiden reikiintyminen. Syynä ovat erityisesti harjauksen laiminlyönti ja napostelu. Kieltojen sijaan tarvitsemme lisätoimia ja uusia keinoja, jotta heikkenevä suun terveys saadaan kuriin.

Sosiaali- ja terveysministeriön tänään julkaistussa kuntakirjeessä suositellaan päivähoitoikäisten lasten hampaiden säännöllistä päivittäistä harjaamista fluorihammastahnaa käyttäen. Huomiota kiinnitetään myös terveellisten elintapojen omaksumiseen päivähoidossa ja suositellaan makeisvapaata päivähoitoympäristöä sekä ksylitoliannoksen (1-2 pastillia / purukumityynyä) antamista päivähoidossa ruokailun jälkeen asiakkaalle maksutta.

Helsinki aikoo jatkossa maksaa ksylitolit. Näin ainakin tänään on uutisoitu. Toivon, ettei ministeriön maksuttomuussuositus johda siihen, että kunnat eivät löydä asiaan rahaa ja sitten ksylitolia ei voi päiväkodeissa jakaa. Päiväkodeissa on täysin mahdollista hoitaa ohjeistettuna ja monissa ihan ilman niitäkin ksylitolin hankinta niin, että vanhemmat asian hoitavat ja maksavat. Monia hyviä toimivia malleja löytyy maamme päiväkodeista. Kouluissakin hoidetaan luokkaretkiasiat ihan sujuvasti. Varmuudeksi siitä on Opetushallituksen ohje. Asioista ei pidä tehdä vaikeampia kuin ne ovat.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Kaikenikäisten suomalaisten liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä on yhteydessä terveys- ja hyvinvointieroihin.

Vaikka liikuntaa harrastettaisiin melko aktiivisesti vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeista, kouluista, työpaikoista ikäihmisten arkeen asti. Jo päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia, kun työikäisillä aikuisilla vastaava luku on 80 prosenttia. Suomalaisten terveyden ja toimintakyvyn kannalta on huutava tarve fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle.

Lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi vain puolet. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää. Toivoa herättävää on, että tuore kouluterveyskysely osoittaa nuorten liikkumisen lisääntyneen.

Valtiontalouden kestävyysvajetta umpeen kurovaa rakennepakettia valmisteltaessa meillä ei ole varaa ohittaa liikunnan kustannustehokasta vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Eduskunta on vuoden 2012 valtion talousarviomietinnössään painottanut, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja nosti esille erityisesti liikunnan. Mietinnössä muistutimme liikunnan lisäämisen tavoitteesta kaikkien hallinnonalojen toiminnassa.

Kiritän ministereitä kilvan keksimään keinoja saada suomalaiset liikkeelle. On syytä miettiä, miten asioita voi samalla rahalla tehdä eri tavalla. Viisasta on myös kohdentaa sovittujen kehyksien sisällä voimavaroja uudelleen liikuntaa edistäviin toimiin. Nämä ehdotukset on syytä sisällyttää rakennepaketin linjauksiin. Tuoreet valtakunnalliset linjaukset terveyttä edistävään liikuntaan 2020 (STM: julkaisuja 2013: 10) antaa valmisteluun vahvan tuen. Kyse on nyt asenteesta, otetaanko liikunnan merkitys tosissaan.

Työtä on tehtävä joka kunnassa. Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategian kärkitavoitteeksi liikunnan edistämisen. Toimia voi tehdä paljon ilman lisärahaa. Joka kuntaan on luotavissa ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi.Joka työpaikassa voidaan vähentää työpäivän aikaista istumista ja aktivoida liikuntaa harrastamattomia työntekijöitä matalan kynnyksen liikuntaryhmillä. Tutkimukset osoittavat, että työpaikkaliikuntaan sijoitettu panostus tulee 1,5–5,5-kertaisena takaisin.

Terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan määrää on mahdollista lisätä kunta- tai kuntayhtymäkohtaisella liikuntaneuvonnan koulutuksella, jota tuetaan verkkosivuilla ja muulla materiaalilla. Koulupäivien liikunnallistamisen keinot on syytä ottaa joka kouluun. Yksi pidempi välitunti ja oppilaista koulutetut välituntiliikuttajat on toimiva malli. Ja miksi liikunnasta ei voi antaa läksyjä kuten muistakin oppiaineista? Koululiikunnan lisäämisen rinnalla kouluissa ja oppilaitoksessa on fiksua pitää terveysliikuntatuokioita, joissa ei tarvita liikuntavarusteita. Oppilaat voivat olla järjestäjiä ja ideoijia.

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön kokeilu toimii varmasti joka oppilaitoksessa. Siinä opiskelijoille, joilla haasteena on ollut liikkumattomuus, ylipainoisuus tai yksinäisyys yhdistettynä lieviin masennusoireisiin on annettu ns. resepti liikkumaan yhdessä muiden nuorten kanssa. Ammattikorkeakoulujen tulevissa toimilupien kriteereissä voisi olla ehtona, että liikuntapalvelut ovat kunnossa.

Taukojumppa on hyvä itse kullekin, tekee sitten mitä työtä tahansa. Tuttuja tapoja ja rutiineja on vaikea muuttaa, mutta mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Liikunnan lisääminen on asia, jossa jokainen meistä voi tehdä jotain. Talous ja hyvinvointitalkoisiin voi lähteä lisäämällä omaa liikuntaa ja huolehtia oman perheen sekä lähipiirin liikunnasta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes suomalaisista odottaa vähintään viisi viikkoa. Pitkät jonot terveysasemille ja sote-uudistuksen takkuaminen innoittivat katselemaan, josko naapurista löytyisi esimerkkiä terveydenhuoltomme uudistamiseen. Kävimme aloitteestani johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa Ruotsin perusterveydenhuoltouudistukseen keväällä 2012.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt, joiden tavoitteena siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat tarjota palveluja, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti.

Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä kuten terveysasemia on syntynyt runsaasti.

Ruotsin raha seuraa potilasta malli vakuutti. Mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä.

Ero on suuri Suomeen verrattuna. Meillä perusterveydenhuollon kehittäminen on jumittunut jatkuviin erilaisiin hankkeisiin. Pitkät odotusajat terveysasemille ovat ikävä kyllä tuttuja myös meille helsinkiläisille. Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa.

Ehdotimmekin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Vastaavaa mallia on ehdottanut myös Terveyden - ja hyvinvoinninlaitos (THL) omilla muokkauksillaan. Raha seuraa potilasta - malli on saanut tukea myös useilta muilta tahoilta. Ruotsin malli ei ole täydellinen, mutta siitä on mahdollista muokata toimiva malli Suomeen.

On tunnistettava vakava tosiasia, että työn alla oleva sote-uudistus alkaa vaikuttaa aikaisintaan vuonna 2017. Ja nähtävä se, että se ei yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseen, ei vaikka sen valuvikoja varmasti vielä monin tavoin korjataan. Raha seuraa potilasta - mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on sovittava pian työnsä aloittavan terveydenhuollon rahoitusta selvittävän laaja-alaisen työryhmän toimeksiantoon. Liikkeelle on hyvä lähteä asteittain ja mahdollisesti kokeiluilla. Olen ehdottanut, että uutta Suomen mallia kokeiltaisiin Helsingissä ja muualla Metropolialueella.

Sote-uudistus on kokonaisuudessaan toteutettava niin, että erikoissairaanhoidon osalta pääsemme ratkaisuun, joka rakentuu siihen hyvään työhön, jota Hus- alueella on tehty. Suomalaisten hyvän arjen kannalta on olennaista, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta tehdään kuntien kuulemisen jälkeen ripeästi päätökset.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta ja terveysjaoston puheenjohtaja

”Missäs duunissa miehesi nyt olikaan, kun hän voi jäädä kotiin?"

Kysymyksen esitti kollegani, jonka kanssa olen tehnyt vuosikaudet yhteistyötä tasa-arvoasioissa. Myös toinen ystäväni jakoi perhevapaan puolisonsa kanssa. Hänen työnantajansa sanoi, että sovitaanko, ettei kerrota asiakkaille sinun äitiyslomasi lyhyyttä. Ettei yrityksemme imago kovene. Niinpä niin.

Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla olemme yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen yli 90 prosenttia.

On jopa epäselvää, onko joka työpaikalla ja kaikissa perheissä tieto siitä, että perhevapaat on säädetty äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta molempien vanhempien käytettäväksi perheen valintojen mukaan. Silti vain harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita. Vain pari prosenttia isistä käyttää perhevapaata yli kaksi kuukautta. Lisäksi sairasta lasta jää kotiin hoitamaan useimmiten äiti. Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä.

Hälyttävää on se, että isiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen innostamaan tarkoitettu isäkuukausi on lyhentänyt isien keskimääräisesti käyttämiä vanhempainrahapäiviä. Isät käyttävät ainoastaan ja vain sen osan vanhempainvapaasta, joka heille on kiintiöity.

Asia on taas ajankohtainen, kun hallitus valmistelee esitystä kotihoidontuen jakamisesta molempien vanhempien kesken. Iso osa perheistä käyttää tukea alle vuoden, joten jakamisvaade ei heitä koskisi. Varsin moni asia uudistuksesta on auki, kuten yksinhuoltajien tilanne. On hyvä, että hallitus on luvannut uudistaa kokonaisuutena kotihoidon- ja yksityisenhoidon tukea sekä päivähoitoa ja tehdä kokonaisuudesta nykyistä joustavamman. Olennaista on, että jokainen perhe löytäisi itselleen sopivan vaihtoehdon.

On kaikkien etu ja etenkin lapsien, että löydämme tapoja, joilla edistetään vanhemmuuden jakamista. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.

Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.

Hallituksen on tuotava kotihoidontuen uudistusesityksen kanssa eduskuntaan esitys, joilla tasataan vanhemmuuden kustannuksia. Pelkästään isiä kannustamalla ei poisteta kaikkia äitiydestä aiheutuvia kustannuksia. Niin kauan kun äidistä aiheutuu enemmän kustannuksia kuin isästä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla.

Hyvä askel eteenpäin ”äitiriskin” kitkemisessä olisi kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen. Näitä kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti.

Kertakorvauksen lisäksi on jatkossa luotava tapa tasata muut kustannukset, kuten äitiysloman ajalta täyden palkan aiheuttamat kustannukset sekä äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyneen lomaoikeuden tuomat kustannukset, joita ei vielä korvata. Nämä kustannukset ovat työnantajalle sitä suurempia, mitä parempi palkka äitiyslomalle jääneelle työntekijällä on.

Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen, kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle käyttää niitä sitten isä tai äiti.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä.

Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Sikiön suojelu ja vauvan hyvinvointi ovat ensisijaista.

Olemme eduskunnassa pelastaneet jo neljänä peräkkäisenä vuontena päihdeäitien palvelut kohdentamalla lisärahaa Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnalliseen päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmän turvaamiseen. Hoitomallin perusajatus on äitiyden ja vanhemmuuden vahvistaminen samanaikaisesti päihdekuntoutuksen kanssa. Pidä kiinni –järjestelmän toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmasosaa ensikodeissa ja kolme neljäsosaa avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.

Päihdeäitien palvelut ovat taas vaarassa, koska ensi vuoden budjettiesityksessä ei ole vieläkään päihdeäitien palveluille suoraan menevää rahaa. Tämä siitä huolimatta, että eduskunta on lisännyt jo neljä kertaa rahat ja edellyttänyt, että hallitus laittaa asian kuntoon.

Eduskunta linjasi tämän vuoden budjettimietinnössä: rahoitus on kuitenkin saatava vakaalle pohjalle jo ennen erityisvastuualueiden toiminnan käynnistymistä. On siksi välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysministeriö ottaa rahoitustarpeen huomioon jo valmistellessaan vuoden 2014 talousarvioesitystä.

Valtiovarainvaliokunnassa saamamme selvityksen mukaan päihdeäitien kuntoutustoimintaa ei pystytä jatkamaan ilman pysyvää perusrahoitusta. Hallitusohjelman mukaan ns. erityisvastuualueille keskitetään vaativan hoidon kehittäminen ja järjestäminen. Tarkoitus on, että myös päihdeäitien hoidon järjestäminen siirrettäisiin ns. ERVA-alueiden vastuulle. Ennen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen toteutumista Pidä kiinni -hoitojärjestelmän lisärahoitukselle on selvät perusteet.

Päihdeäitien hoidossa on kyse fiksusta investoinnista ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka huonosti hoidettuna aiheuttavat mittavia kuluja huostaanottojen ja vaurioituneiden lasten tarvitsemien palveluiden muodossa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheiden arki on asioita, joita kannattaa tukea.

Tottelemattomuus eduskunnan kantaa kohtaan on asia, josta on syytä käydä keskustelut valtiovarainvaliokunnan ja valtiovarainministerin kanssa. Päihdeäitien rahoitukselle on nyt löydettävä yhdessä kestävä ratkaisu.

Valtiovarainvaliokunta käy huolella budjetin läpi. Siellä nostetaan tiukalla seulalla kannanotot, jotka hallituksen on otettava tosissaan. Kyse ei ole budjetin paisuttamisesta vaan asioiden priorisoimisesta sovittujen kehyksien sisällä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan myös päihdeäitien mahdollista pakkohoitoa. Hoidon marssijärjestys on kuitenkin oltava selvä: Tahdonvastaisen hoidon kehittämisestä ei voi hyvällä omallatunnolla puhua, ennen kuin vapaaehtoinen hoito on saatavilla.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Helsingin ja sen kaupunginosien ongelma on pienten liikkeiden väheneminen. Ilman pikkuliikkeitä ja kahviloita kaupunkikulttuurimme kuihtuu, ja alueista tulee tylsiä ja kasvottomia. Pienet putiikit ja kahvilat sekä lähipalvelut tekevät asuinalueista persoonallisia, viihtyisiä ja vetovoimaisia asua ja elää.

Helsingin Yrittäjät järjestävät tänään alkaneen Poikkea Putiikissa -kampanjaviikon 9.–14.9.

Kampanja on kivijalkayritysten tempaus, jolla kaupunkilaisia ja matkailijoita herätellään löytämään kivijalassa olevat erinomaista palvelua ja yksilöllisiä tuotteita tarjoavat kaupat ja palveluyritykset. Kun minua pyydettiin mukaan, lähdin ilomielin Poikkea Putiikissa -kampanjan yhdeksi suojelijaksi.

Kampanjaviikon aikana järjestetään tapahtumia ympäri kaupunkia, joka päivä eri kaupunginosassa. Käy kurkkaamassa sivuilta www.poikkeaputiikissa.fi lisää tietoa tempauksesta!Klikkaa ja katso mitä kaikkea on tulossa. Ja mitä omalla alueellasi on. Viikko on hyvä mahdollisuus tutustua kotikaupunkiin ja sen eri alueisiin. Lisätietoa kampanjan tapahtumista löytyy osoitteesta http://www.poikkeaputiikissa.fi/tapahtumat/

Yrittäjien organisoima Poikkea Putiikissa -kampanjan avaustilaisuudessa muutama vuosi sitten oli yrittäjiä tapaamassa meidän muutaman kansanedustajan lisäksi kaupungin virkamies. Jo ensitapaamisella löytyi monta asiaa, jotka muuttamalla – siis ilman lainmuutosta tai lisärahaa vain toisin tekemällä – helpottivat yrittäjän työtä ja arkea. Tässä on monella Helsingin virastolla ja virkamiehelläkin mietittävää.

Normitalkoot on aloitettu myös pääministeri Kataisen hallituksen voimin. Haluamme perata vuosien saatossa säädettyjen lakien ja säädösten kokonaisuuden. Ja kitkeä pois turhat ja epätarkoituksenmukaiset säädökset. Kutsumme eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Petteri Orpon johdolla lähiviikkoina yrittäjiä kertomaan ryhmällemme käytännön kokemuksia ja ehdotuksia siitä, miten yritysten byrokratiataakkaa voitaisiin raivata yrittäjyyden ja kasvumahdollisuuksien tieltä. Ajatukset ja palaute ovat tervetulleita.

Monet meistä arvostavat lähellä olevia palveluja. Pelkkä myönteinen asenne ei auta vaan tarvitaan tekoja. Jokainen meistä voi itse vaikuttaa pienten kauppojen elinvoimaisuuteen suosimalla niitä ostospaikkoina. Palkaksi saa ystävällisen palvelun ja yksilöllisiä tuotteita sekä elävän kaupungin. Yrittäjyys on asia, jonka edistäminen on elintärkeää. Se tuo työtä ja hyvinvointia meille kaikille.

Putiikkiin voi pistäytyä ja vain katsella. On myös tärkeä tiedostaa, että pienikin ostos on yrittäjän päivän työssä tärkeä. Jos haluamaasi tuotetta ei löydy, usein sen saa pyynnöstä tilattua. Hyvin pohdittu, sopiva ja laadukas tuote on kestävää kehitystä ja fiksua kulutusta.

Kotikulmillani Munkkiniemessä on upeita pieniä kahviloita ja kauppoja. Yksi lempikaupoistani on kukkakauppa Laurent, joka sijaitsee kotikorttelissani. Pelkästään kauppaan pistäytymällä saa hyvän mielen.

Lempikauppoihini kuuluu myös Munkkiniemen herkku- ja ruokakauppa Mumu, jossa myydään lähi- ja luomuruokaa. Lähinurkillani oleva Kemikalio Helmi ja lähikahvilat ovat myös ehdottomia suosikkejani. Karkkipäivän sijaan lapseni valitsevat mieluiten herkuttelun lähikahvilan itseleivotulla pullalla. Ilman lähisuutaria en tulisi toimeen ja Raikan Raudasta saa kaiken minkä tarvitsee. Munkkiniemen lukuisiin kauppoihin ja palveluihin kannattaa tulla tutustumaan vähän kauempaakin, varsinkin, kun paikalle pääsee mukavasti nelosen ratikalla.

Kampanja on myös hyvä muistutus yrittäjyyden merkityksestä meille kaikille suomalaisille. Suomi tarvitsee yrittäjiä ja kaikenkokoisia yrityksiä. Menestyvät yrittäjät työllistävät, ja verotuloilla rahoitetaan hyvinvointipalvelut.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta ja terveysjaoston puheenjohtaja

On täysin kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan käyttämään kohtuuttomasti erilaisten normien ja byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Turhien, turhauttavien normien ja käytäntöjen purkamistalkoot käynnistyivät eduskuntaryhmämme voimin elokuussa Lappeenrannassa kesäkokouksessa.

Haluamme perata vuosien saatossa säädettyjen lakien ja säädösten kokonaisuuden. Ja kitkeä pois turhat ja epätarkoituksenmukaiset säädökset. Kutsumme eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpon johdolla lähiviikkoina yrittäjiä kertomaan ryhmällemme käytännön kokemuksia ja ehdotuksia siitä, miten yritysten byrokratiataakkaa voitaisiin raivata yrittäjyyden ja kasvumahdollisuuksien tieltä.

Haastan ylipormestari Jussi Pajusen ja oman kotikaupunkini mukaan talkoisiin tekemään Helsingistä entistäkin yrittäjäystävällisempää ja kannustavampaa paikkaa yrittää. Ja kitkemään pois turhaa byrokratiaa sekä tekemään toiminnoista yrittäjyyttä edistävää. Ettei turhilla ja tarpeettomilla kielloilla tai käytännöillä kampiteta ja lannisteta yrittäjyyttä. Toivotan kaupungin yrittäjät lämpimästi tervetulleeksi tuomaan ehdotuksiaan eduskuntaryhmämme talkoisiin.

Yrittäjien organisoima Poikkea putiikissa- kampanjan avaustilaisuudessa muutama vuosi sitten oli yrittäjiä tapaamassa meidän muutaman kansanedustajan lisäksi kaupungin virkamies. Jo ensitapaamisella löytyi monta asiaa, jotka muuttamalla - siis ilman lainmuutosta tai lisärahaa vain toisin tekemällä - helpottivat yrittäjän työtä ja arkea. Se on tietenkin koko Helsingin ja Suomen etu. Normitalkoot on aloitettu myös pääministeri Kataisen hallituksen voimin. Eilen pääministerin eduskunnalle esittelemässä rakennepaketissa tavoitellaan säätelyn vähentämistä eri hallinnonaloilla. Tätäkin Työtä tehdään yhdessä kuntien, yrittäjien ja eri toimijatahojen kanssa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneistä 120 000 uudesta työpaikasta 110 000 on syntynyt pk-sektorille. Pk-yrittäjien ääntä on kuunneltava tarkemmin, sillä uudet työpaikat syntyvät pääasiassa maamme pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näiden yritysten rooli Suomelle ja suomalaisten hyvinvoinnille on aivan keskeinen.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja

28.8.2013 Blogi Verkkouutisissa

On niukkojen voimavarojen hukkausta, että SDP:n opetusministerit kerta toisensa jälkeen kaivavat esille oppivelvollisuuden venyttämispuheet, jotka aina epäkelpona kuopataan. Niin on viisainta tehdä nytkin ministeri Kiurun ehdotukselle nuorten pakkovuodesta peruskoulun jälkeen. Ehdotus on monin tavoin epäkelpo ja jopa haitallinen lääke syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Pakko ei poista syitä, joiden takia oppimiskyvyssä tai motivaatiossa on puutteita, tai estä sitä, että peruskoulusta pinnataan tai opinnot keskeytetään. Eikä myöskään sitä, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisäyksistä huolimatta Helsingissä ja muualla Uudellamaalla liian vähän.

Oppivelvollisuuden pidentämisestä puhutaan ikään kuin tavoite turvata jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeen olisi uusi lisä hallituksen politiikkaan. Tosiasiassa hallitus on jo sitoutunut koulutustakuuseen ja sen onnistumiseen on nyt keskityttävä. Pääministeri Kataisen hallituksen keskeinen tavoite on, ettei yksikään nuori syrjäytyisi ja että jokainen peruskoulun päättävä nuori suorittaisi vähintään toisen asteen tutkinnon.

Oppivelvollisuusiän nostoa ei edes harkittu otettavan hallitusohjelmaan, koska se olisi kova, mekaaninen ja lyhytnäköinen keino. Pahimmillaan oppivelvollisuusiän pitkittäminen vain siirtäisi ongelmia tai syventää niitä tuomatta itse asiaan ratkaisua. Nuorten syrjäytymiseen johtaneet seikat ovat hyvin erilaisia ja siksi tarvitaan räätälöityä ohjausta ja tukea peruskoulun jälkeisten erilaisten opiskelumahdollisuuksien tueksi.

Pakkovuosi on täysin päinvastaista sille, mitä hallitusohjelmassa on luvattu tavoitella. Koulutustakuun tarkoitus ei ole säilöä eikä sulloa nuoria pakolla vuodeksi johonkin oppilaitokseen. Sekään ei pelkästään riitä, että kaikille nuorille voidaan tarjota koulutuspaikka. Kunnianhimoinen tavoite tulee olla, että koulutus suoritetaan loppuun ja että tutkinnon suorittaneilla on sellaista osaamista ja ammattitaitoa, jota työelämässä tarvitaan. Tavoite on luoda edellytykset, että jokainen nuori voi antaa oman panoksensa työmarkkinoilla.

Tietenkin lähtökohta on oltava se, että koulutuspaikkoja on riittävästi, ja tästä hallituksen on tehtävä elokuun budjettiriihessä päätökset. Etenkin Helsinkiin ja muualle Metropolialueelle on välttämätöntä lisätä ammatillisen koulutuksen tarjontaa. Myös uusia työelämälähtöisiä ja joustavia opiskelu- ja oppimismahdollisuuksia tarvitaan. Oppisopimusta on kehitettävä nuorille sopivaksi ja sellaiseksi, että se kannustaa ja mahdollistaa yrittäjät sitä tarjoamaan. Tässä on viisasta kuulla tarkalla korvalla yrittäjiä.

Oppivelvollisuuden venyttämispuheiden sijaan on voimavarat suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen, oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kuntoon laittamiseen. Perusta jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Hyvä on myös muistaa, että joustava perusopetus ja ammattistartti ovat jo olemassa olevia ja toimivia apuja, jota kannattaa ja pitää käyttää.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on ollut esillä jopa riihen rakennemuutokseksi. Se onkin varoittava esimerkki päätöksistä, joita hallituksen pitää visusti välttää. Eduskuntaan on saatava ripeästi esityksiä, jotka oikeasti lisäävät kilpailukykyämme ja tekevät työn teettämisestä, yrittämisestä ja työn tekemisestä kannattavampaa. Yhteiskunta jossa työ ei kannata, ei ole terve. Myös nuorisotakuu on niin toimeenpantava, että jokainen nuori onnistuisi saamaan kiinni työn syrjästä.