Siirry sisältöön

13.6.2011 Verkkouutisten blogi

Monessa kodissa iloitaan parhaillaan kesästä ja lomasta, mutta myös kesätöistä. Kesätyön saaminen on ollut monen nuoren haaveena. Onnekkaimmat ovat löytäneet omansa. Kesätyön löytäminen on ollut vaikeaa, vaikka kesätyötä on arvioitu olevan tarjolla hieman enemmän kuin edelliskesänä.

Arvioiden mukaan kunnat ja kuntayhtymät palkkaavat tänäkin vuonna yli 40 000 nuorta kesätyöntekijää. Helsingin kaupunki ottaa vuosittain noin 4300 kesätyöntekijää ja -sijaista. Kaupunkimme tukee erityisesti 16-17-vuotiaita kesätöiden saamisessa palkkaamalla tänä kesänä noin 1000 nuorta erilaisiin avustaviin tehtäviin. Työpaikat ovat kuitenkin kiven alla: hakemuksia nuorten kesätöihin tuli tänä vuonna yli 30 000. Yhteensä kesätöitä Helsingin kaupungilta haki lähes 50 000.

Kesätyö on tärkeää oppimista työn tekemiseen ja elämään, mutta se tuo myös tervetullutta lisärahaa nuoren menoihin. Moni säästää kesäansioita tuleviin opintoihin tai muihin tärkeisiin hankintoihin. Kaikissa perheissä ei kesätyöt kuitenkaan tuo helpotusta talouteen. 

Useissa toimeentulotukea saavissa perheissä on ollut ikävä yllätys se, että nuoren kesäansiot ovat vähentäneet suoraan perheen saamaa toimeentulotukea. Onpa joissain tapauksissa myös nuoren saama pieni stipendi vähennetty toimeentulotuen määrästä. Tämä on lain hengen ja vieläkin enemmän kaiken kohtuuden ja järjen vastaista. Nuoria on kannustettava toimeliaisuuteen ja yritteliäisyyteen, hankkimaan kesätöitä ja tekemään työtä, eikä lapsella ole velvollisuutta elättää perhettään. Siksi lasten ansioita kannattaa ja pitää katsoa toimeentulotuen osalta järkevästi. Kokemukset työelämässä kannustavat nuoria opinnoissa ja auttavat ohjautumaan sopivalle alalle. 

Oli tervetullutta, että Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti taas kesän korvilla kunnille, että lain mukaan lapsen vähäiset kesäansiot eivät vähennä perheen toimeentulotukea. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan osa kunnista on korjannut käytäntöjään. Kunnilla on kuitenkin valta käyttää harkintaa myöntäessään toimeentulotukea ja ministeriön ohjeet ovat suosituksia. Kannustan kaikkia kuntia arvioimaan toimeentulotukikäytäntöjään ja ottamaan huomioon ministeriön ohjeet. Kunnat tekevät karhunpalveluksen itselleen ja nuorilleen, jos he rankaisevat toimeentulotukea saavien perheiden nuoria työstä. Olen tyytyväinen siitä, että saamieni tietojen mukaan meillä Helsingissä ministeriön ohjeistusta noudatetaan.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla uudet toimeentulotuen ohjeet, jotka ovat lähdössä lausuntokierrokselle. Käyttöön ne saadaan todennäköisesti syksyllä. Tarkemmat ohjeet ovat tarpeen, koska kunnilla on hyvin erilaisia käytäntöjä kesätöiden vaikutuksesta perheen toimeentulotukeen, ja ne asettavat perheet täysin eriarvoiseen asemaan. Kannustan ministeriötä pohtimaan olisiko syytä määritellä vähäisten tulojen euromääräinen raja, jotta eri puolella Suomea asuvien nuorten kohtelu olisi tasavertaista. Euromäärä ei ole rajanvetona toimeentulotuessa yksinkertainen eikä yksiselitteinen ratkaisu, mutta sekin vaihtoehto on syytä perusteellisesti katsoa uusia ohjeita valmistellessa.

Uuden hallituksen ja ministerin on myös syytä pohtia onko toimeentulotukilaissa korjaamisen tarvetta. Olennaista on, että viimesijainen toimeentulotuki on sellainen, että se ei syrjäytä lapsia ja nuoria, vaan tukee perhettä ja nuorta aktiivisuuteen, opiskelemaan ja työn tekemiseen.

Hyvinvointiyhteiskuntamme kestävyyden ja toiminnan turvaaminen sekä talouskasvun varmistaminen edellyttävät, että jokaisella nuorella on mahdollisuus peruskoulun jälkeiseen opiskelu- ja työpaikkaan. Tämä on tärkeää ennen kaikkea nuoren oman elämän, mutta yhtälailla Euroopan nopeimmin ikääntyvän Suomen tulevaisuuden kannalta. Opintojen aikana luodut yhteydet työelämään ovat nuorille kullanarvoisia. On tärkeää kannustaa yrityksiä ja julkista sektoria olemaan näissä talkoissa täysillä mukana tarjoamalla nuorille kesätöitä sekä harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoja. Oli ilahduttavaa lukea, että Elinkeinoelämän keskusliiton arvion mukaan lähes neljännes yrityksistä palkkaa tänä kesänä enemmän kesätyöntekijöitä kuin viime kesänä.

Nuorten saama kokemus käytännön työelämästä on tärkeää pääomaa nuoren koko elämän varrelle.

Blogi 10.6.2011

Tänään kuulimme jo odotetun uutisen: sixpack jatkaa Säätytalolla maanantaina muodostaakseen Suomeen toimintakykyisen enemmistöhallituksen. Uskon siihen, että niin elämässä kuin politiikassa kaikelle tapahtuneelle on tarkoituksensa. Niin oli myös neuvottelutauolla ja jatkotunnusteluilla.

Hallitustunnustelija Katainen kävi viikon aikana läpi erilaisia vaihtoehtoja ja avainkohdaksi muodostui se, etteivät perussuomalaiset suostuneet minkäänlaiseen hallituspohjaan. Perussuomalaisia ei saatu millään ilveellä kantamaan hallitusvastuuta. Ei pihdeillä eikä imukupeilla saatu syntymään hallitusta johon Soini joukkoineen olisi suostunut tulemaan.

Jatkotunnustelujen aikana kävi täysin selväksi, ettei perussuomalaisia saada minkäänlaiseen hallitukseen. Pettymys on varmasti monelle suuri, kun suurin vaalivoittaja perussuomalaiset ei ollut valmis kantamaan vastuuta.

Perussuomalaisten selitys EU-kantojen yhteensovittamattomuudesta ei osu eikä uppoa. EU-politiikassa heille oltiin jopa valmiudessa antaa erivapaudet. Soinin linja "my way or highway" johtaa siihen, että muut puolueet linjaavat jatkossa Suomen tulevaisuutta ja myös EU-politiikkaa. Jos politiikassa haluaa vaikuttaa, pitää olla valmis yhteistyöhön ja tekemään myös kompromisseja. Sitä politiikka monipuoluejärjestelmässä on.

Keskustan valmius kantaa vastuuta hallituksessa kovan vaalitappion jälkeen ansaitsee kiitokset. Uskon, että Keskusta kiritti ja auttoi hallituksen muodostamisessa. Se oli isänmaallinen teko. Keskustalle hallituskynnykseksi nousi se, että perussuomalaisia ei saatu mukaan hallitukseen.

Neuvottelut jatkuvat Säätytalolla ensi viikolla. Säätytalolle saapuvat kuusi puoluetta, Kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, RKP ja KD.

Tauko on tehnyt varmasti tehtävänsä myös hallitukseen osallistuvien puolueiden osalta. Kataisen arvio siitä, että edellinen epäonnistunut yritys tiivisti rivejä osuu toivottavasti oikeaan. Vastuunkantoa pitäisi olla nyt enemmän.

Hallituksen tavoitteena on oltava heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen ja julkisen taloutemme vakauttaminen. Vastuulliset päättäjät eivät ahnehdi lasten ja lastenlapsiemme mahdollisuuksia. Tavoitteena on oltava uuden kasvun ja työpaikkojen luominen. Ilman työtä ja yrittäjyyttä ei ole hyvinvointia.

On ilo palata viimeistelemään hyvin pohjustettu hallitusohjelma. Ensi viikon tärkein tehtävä meillä Kokoomuksen hallitusneuvottelijoilla on saada perjantaihin mennessä Suomelle toimintakykyinen ja tulevaisuuteen katsova enemmistöhallitus.

Blogi 3.6.2011

Eilisen vapaapäivän jälkeen olin taas eduskunnassa katsomassa posteja ja poliittista tilannetta. Vein myös eduskuntaan pitkissä hallitusneuvotteluissa kertyneet mittavan kokoiset paperimapit. Eduskunnassa ei ollut virallisia kokouksia, mutta hallituspohdinnat olivat siirtyneet osin hetkeksi eduskuntaan.

Viisivuotias Miro oli mukanani. Olen niin monta kertaa luvannut näyttää hänelle eduskuntaa, mutta aina on tullut jotain, joka on estänyt vierailun. Tämänpäiväinen vierailu oli onnistunut. Kävimme tapaamassa Miron lempipoliitikkoa, joka on tietenkin puhemies Ben Zyskowicz. Tapasin myös pääministerin ja ajelin Miron kanssa eduskunnan pitkässä yhdyskäytävässä potkulaudoilla.

Takana on vapaapäivä ja 13 päivää hallitusneuvotteluja. Säätytalon neuvottelujen epäonnistuminen oli suuri pettymys. Hallitusneuvottelut kaatuivat, koska yhteistä luottamusta, tahtoa ja näkemystä ei syntynyt. Ilman niitä ei synny myöskään toimintakykyistä hallitusta. Ei syntynyt rakkaus-, järki- eikä pakkoavioliittoa. Eteenpäin menemisen sijaan otettiin SDP:n kanssa takapakkia.

Hallitustunnustelija Katainen jatkaa hallitustunnusteluja neljän puolueen kesken ja kysyy Keskustan ja Perussuomalaisten suostumusta liittyä neuvotteluihin. Hallituksen tavoitteena on oltava heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen ja julkisen taloutemme vakauttaminen. Vastuulliset päättäjät eivät ahnehdi lasten ja lastenlapsiemme mahdollisuuksia. Tavoitteena on oltava uuden kasvun ja työpaikkojen luominen. Ilman työtä ja yrittäjyyttä ei ole hyvinvointia.

Meille helsinkiläisille on elintärkeää, että tuleva hallitus jatkaa metropolipolitiikkaa ja ymmärtää, että Helsingin hyvinvointi on myös koko maan etu. Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä.

Eduskuntaryhmämme seuraava kokous järjestetään tiistaina ja silloin käymme läpi hallitustunnusteluiden tilannetta. Samana päivänä kokouksemme jälkeen ryhmämme puheenjohtaja Ravi on kutsunut eduskuntaryhmien puheenjohtajat eduskuntaan keskustelemaan hallitustunnusteluiden tilanteesta. Tiistaina ratkennee varmasti monta asiaa. Yhteistyön rakentajia ja vastuunkantajia tarvitaan. Ilman heitä ei synny toimintakykyistä hallitusta.

Blogi 20.5.2011

Tänään aloitamme Säätytalolla hallitusneuvottelut. On ilo olla taas mukana synnyttämässä Suomen uudelle hallitukselle suuntaviivoja. Suomalaista sisua ja ponnistuskykyä tarvitaan tänään ja tulevina päivinä.

Hallitusneuvotteluihin osallistuvat Kokoomuksen, Sosialidemokraattien, Vasemmistoliiton, Ruotsalaisten, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmät.

Hallitusneuvotteluissa on tärkeä löytää linjat uusien työpaikkojen, yrittäjyyden ja hyvän työelämän edistämiseksi. Koulutuksen ja tutkimuksen laatu sekä terveydenhuollon laatu on varmistettava. Hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen ja metropolipolitiikan vauhdittaminen ovat meidän helsinkiläisten kannalta aivan olennaisia. 

Nyt on yhteistyön rakentamisen aika.

Blogi 26.4.2011 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71133-kiitos-tuesta-hihat-on-kaaritty

Kokoomuksen vaalivalvojaiset olivat jännittävämmät kuin koskaan ennen. Olin mieheni kanssa yhdessä syömässä ennen valvojaisia. Vaalikampanjarutistuksen jälkeen on hyvä istua rauhassa alas ja samalla valmistautua vaalin tulokseen. Ennakkoäänet tulivat juuri samaan aikaan jälkiruoan kanssa. Vaikka muutosta ja yllätystä osattiin odottaa, olivat ennakkoäänet silti iso yllätys.

Ennakkoäänien jälkeen kaikki oli vielä mahdollista, mutta suurimman puolueen paikka kokoomukselle ei ollut mitenkään varma. Suurin pettymys oli se, että kansanedustajapaikkamme putosivat Helsingissä kahdeksasta kuuteen. Saapuessani vaalivalvojaisiin oli jännitys käsin kosketeltavaa. Skoolasimme yhdessä vaalitiimini kanssa ennen lopullista tulosta. Hyvää työtä täytyy aina juhlistaa.

Omalta kohdaltani ennakkoäänet olivat helpotus. Olin neljäntenä ja olen joka vaaleissa kirinyt vaalipäivän äänillä. Viime vaaleissa pääsin toiseksi ja tällä kertaa kolmanneksi Helsingin kokoomuksen ehdokkaiden joukossa. Omaan tulokseeni olin tyytyväinen: uusin valtakirjani mittavalla äänimäärällä. Lämpimät kiitokset tuesta helsinkiläisille äänestäjille ja vaalityössä mukana olleille!

Kokoomusjoukkueemme, ehdokkaat ja kaikki mukana olleet tekivät tinkimättömästi työtä ja täysillä loppuun asti. Suurkiitos kaikille! Olin poikkeuksellisesti vaalimökillä vielä sunnuntaina usean muun ehdokkaan kanssa. Mökiltä lähtiessäni oli tunne, että olemme tehneet parhaamme. Kokoomus sai 44 kansanedustajapaikkaa ja 20,4 prosenttia äänistä. Kokoomus nousi eduskuntavaaleissa historiallisesti ensimmäistä kertaa Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Tänään jaettiin uuden eduskunnan edustajien valtakirjat. Oikeuskansleri Jonkka tarkasti valtakirjat jonka jälkeen suoritettiin edustajien virallinen valokuvaus. Tänään valmistui myös neuvottelutulos valiokunnista. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat sopivat, mitkä puheenjohtajuudet kukin puolue saa ja montako paikkaa. Eduskuntaryhmät järjestäytyivät jo ennen pääsiäistä, ja ryhmän johdon vetämänä on pääsiäispäivät pohdittu, mihin kukin edustaja menee. Valiokuntatyö on aivan keskeinen osa kansanedustajan työtä ja siksi on monin tavoin tärkeää, minkä valiokuntapaikan saa.

Huomenna ovat puhemiesvaalit. Puhemieheksi tullaan valitsemaan ryhmämme edustaja Ben Zyskowicz. Suomen ja suomalaisten arjen kannalta keskeistä ovat jo täydessä valmisteluvauhdissa olevat hallitusneuvottelut. Nyt on yhteistyön rakentamisen aika.

16.4.2011: http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69951-koti-helsingissa-ei-saa-olla-liian-kallis

Eduskuntavaalit ovat saaneet aikaan mittavan kiinnostuksen politiikkaan. Yhteydenottoja on tullut näiden vaalien alla enemmän kuin koskaan. Kokoomuksen vaalimökillä on aina ihmisiä jonoksi asti odottamassa vuoroaan. Vaaleissa parasta onkin ihmisten tapaaminen. Helsinkiläiset ovat tuoneet monenlaisia terveisiä mutta huoli asumisen kalleudesta on noussut aivan erityisesti esille. Se ei ole ihme, sillä onhan asuminen jokaisen perustarve.

Suomi tarvitsee viisaita ja vastuullisia päätöksiä. Meidän on tasapinotettava talous ja katkaistava velkakierre. On vastuutonta ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Samaan aikaan on huolehdittava tasapainottamistoimien oikeudenmukaisuudesta. On huolehdittava, etteivät talouden tasapainottamistoimet johda siihen, että tavalliset helsinkiläiset eivät voisi enää asua kotikaupungissaan. Ei saa myöskään käydä niin, että eläkeläiset joutuisivat myymään oman kotinsa veropaineen alla. Samoin lapsiperheillä pitää olla mahdollisuus asua Helsingissä. Asumisen lähes sietämättömien kustannusten kurissa pitäminen on seuraavan vaalikauden yksi keskeinen asia.

Asuntojen hintojen ja vuokrien nousu saadaan kuriin vain rakentamalla Helsinkiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja. Tässä tarvitaan valtiovallalta vahvempaa otetta. Kaavoitusta ja rakentamista hidastavia säädöksiä ja byrokratiaa on purettava. Asumista on tiivistettävä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Asuntolainojen korkovähennys on säilytettävä. Kiinteistövero on pidettävä kohtuullisena.

Myös energiaverot vaikuttavat asumisen kustannuksiin. Suomessa asuminen ei ole mahdollista ilman energiaa. Tietyissä rajoissa asukas voi vaikuttaa, paljonko energiaa kuluu. Ympäristöveroja on kiristetty ympäristömuutoksen torjumiseksi ja energian säästämiseksi. Syytä on kuitenkin tulevaisuudessa miettiä, onko kotitalouden kulutuksessa jokin määrä, jota pienemmällä kulutuksella ei tule toimeen. Tällöin tähän määrään voisi kohdistua lievempi verotus. Kulutusverojen vastapainona työn tekemisen ja eläkkeiden verotusta on maltillisesti kevennettävä.

Helsinkiläisten kannalta on välttämätöntä, että kaikissa korotuksissa arvioidaan niiden vaikutukset asumisen kokonaiskustannuksiin. Helsinki, jossa sen omat asukkaat ja työntekijät eivät voi asua ei ole ainakaan minun haluamani Helsinki. Uutta kaavoitusta tehtäessä yhdyskuntarakennetta on eheytettävä ja maankäyttöä tiivistettävä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Näin ihmisten arjesta tulee sujuvampaa ja ympäristön kannalta fiksumpaa.

14.04.2011: http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23315/kuka-huolehtii-ikaantyvista-vanhemmistasi

Monella meistä on huoli lähipiiristämme ja myös omasta ikääntymisestämme. Pidetäänkö minusta ja läheisistäni huolta sitten kun toimintakyky heikkenee?

Me elämme entistä pidempään, jos olemme onnekkaita. Kun ikäihmisiä on enemmän, on myös palveluja ja koko Suomea kehitettävä sen mukaisesti. Monia asioita säädetään lailla aina päivähoidosta yliopistoihin, mutta vanhustenhuollosta ei ole kokonaisvaltaista lakia. Vanhustenhuoltoa ohjataan laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia vaan suosituksia. Vanhustenhoidon laatu vaihteleekin rajusti paikkakunnittain, mutta myös laitoskohtaisesti.

Suomeen tarvitaan vanhuspalvelulaki, jossa on määritelty hyvän hoidon vähimmäistavoitteet. Lainsäädännöllä on vahvistettava ikäihmisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta. Vanhuspalvelulain luonnos onkin parhaillaan lausuntokierroksella ja se on tarkoitus saada eduskuntakäsittelyyn heti tulevan vaalikauden alussa.

Lakiluonnoksen lähtökohta on oikea: jokaisella on oltava oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja mahdollisuus elää itsenäistä, mielekästä sekä turvallista elämää. Lain tavoite on luoda uusia keinoja edistää ikäihmisen hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä sekä ikäihmisten osallisuutta ja oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Lakiluonnos sisältää takuun siitä, että toivoessaan jokaiselle tehdään räätälöity palvelu- tai hoitosuunnitelma. Ikäraja lakiluonnoksessa on 75 vuotta. Tutkimusten perusteella se on ikä, jolloin toimintakyky alkaa heikentyä ja avun tarve kasvaa.

Lakiluonnoksessa esitetään, että jokaisella ikäihmisellä olisi oikeus saada henkilökohtainen vastuuhenkilö, jonka tehtävänä olisi huolehtia siitä, että suunnitelman mukaiset palvelut myös toteutuvat. Tämä on monelle yksin asioiden kanssa kampailevalle tervetullutta. Palveluiden ja tiedon on tultava lähelle ihmistä. Olennaista on, ettei kukaan jää yksin ja että avun löytää tarvittaessa. Tämä on erityisen tärkeää Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, missä varsin moni asuu yksin.

Uusi laki ei yksin turvaa ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi. Uuden lain säätämisen lisäksi tarvitaan myös useita muita muutoksia.

Tutkimusten mukaan valtaosa helsinkiläisistä vanhuksista haluaa asua kotonaan. Sairaala ei saa olla kenenkään koti. Vanhuspalveluiden kehittämisen päälinjoina on oltava kotihoidon ensisijaisuus mutta muitakin vaihtoehtoja tarvitaan. Tarvitsemme lisää helposti saavutettavia senioriasuntoja ja palvelutaloja. Olennaista on, että palveluja saa tarpeen mukaan niin, ettei toimintakyvyn muuttuessa tarvitse muuttaa paikasta toiseen ja että yksin kotona oleminen ei ole pakko kenellekään.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa sen verran, että vanhustenhuollon haasteet tulivat hyvin tutuiksi. Puheet hoidon puutteista ja laiminlyönneistä koskettavat myös hoivatyötä tekeviä kovasti. On tärkeää todeta, että valtaosin vanhusten hoiva on hyvää ja alalla on asiansa osaavia ammattilaisia. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen lapsia ja lapsenlapsiaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

12.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23277/terveyspalvelut-voidaan-tehda-paremmin

Terveydenhuolto käy kalliiksi, jos se perustuu piteneviin jonoihin. Kannattavinta on suunnata veroeuroja ennaltaehkäiseviin palveluihin mutta yhtälailla on kustannustehokasta huolehtia, että jokainen saa hoidon ajoissa. Näin toipuminenkin on nopeampaa.

Nykyisen hallituksen keskeisenä tavoitteena oli kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolain korvaaminen terveydenhuoltolailla. Sopua ei rakenteista saatu, joten uusi vappuna voimaan astuva terveydenhuoltolaki säädettiin ainoastaan sisällöistä. Rakenneuudistus lykkääntyi seuraavalle hallitukselle. Tämä oli iso pettymys. Taas kerran keskustan roikkuminen vanhoissa rakenteissa kampitti ihmisten kannalta välttämättömän uudistuksen.

Terveydenhuollon rakenteista, rahoituksesta ja järjestämisvastuista on ehdottomasti sovittava heti vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Nykymenolla jatkaminen on kestämätöntä. Selvityksiä ja työryhmiä on nähty riittävästi. Niin terveyspalveluiden käyttäjien, terveydenhuollon henkilöstön kuin veronmaksajienkaan kannalta ei ole varaa enää odotella.

Lähtökohta on se, että terveydenhuolto on järjestettävä nykyistä suuremmilla väestöpohjilla. Pirstoutunut kuntakenttä yhteistyöviidakkoineen ei ole kenenkään etu. Kaikki tiet vievät kuntaremonttiin. Ensi vaalikaudella siitä ei voi livistää enää kukaan, ei edes keskusta.

Perustana on oltava julkisen vallan vastuulla oleva ja pääosin verovaroin rahoitettu terveydenhuolto. En ole nähnyt yhtään puoluetta, joka muuta olisi esittänyt. Usein keinotekoisen vastakkainasettelun sijaan on rakennettava avointa ja toimivaa kumppanuutta. Julkisen sektorin täydentäjäksi ja kirittäjäksi tarvitaan yrityksiä ja kolmatta sektoria. Tarvitaan toimia, jotta terveyspalvelumarkkinoilla toimivilla olisi nykyistä yhdenmukaisemmat toimintaolosuhteet.

Palveluja tarvitsevien ihmisten etu olisi se, että kunnat tekisivät saumatonta yhteistyötä yksityisten sektorin ja järjestöjen kanssa. Kuntien on kehitettävä omaa osaamistaan palveluiden tuottajina ja tilaajina niin, että palveluita osataan hankkia sieltä, mistä se on tarkoituksenmukaista, laadukasta ja kustannustehokasta.

Valinnanvapaus on yksi toimiva keino tehdä terveyspalveluista parempia. Uusi terveydenhuoltolaki ottaa valinnaisuudessa hyviä askelia eteenpäin. Uudistettu palvelusetelilainsäädäntö on mittava mahdollisuus. Suurimmat esteet ovat kuntapäättäjien asenteissa ja osin myös osaamisessa. Palveluja tarvitsevien ja jonottavien ihmisten kannalta on olennaista, että nämä esteet onnistutaan ylittämään.

Vaikka palveluseteli ja yksityisten palveluiden kelakorvaus voidaan nähdä toistensa haastajina, on niillä molemmilla vielä paikkansa. Kela-korvausjärjestelmän vahvuus on kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ja ketteryys. Kela-korvauksen käyttö ei ole kiinni kuntapäättäjien vaan ihmisen omista valinnoista. Pienillä korvaussummilla on pystytty merkittävästi tukemaan ihmisten omaehtoista halua ottaa vastuuta omasta terveydestään. Ilman Kela-korvausta hyvin moni siirtyisi käyttämään julkisia palveluja. Poistamisen sijaan onkin viisasta pohtia Kela-korvauksen kehittämistä.

Terveyspalveluiden kuntotalkoissa onkin syytä katsoa mitä kannattaa muuttaa ja mitä ei. Kaiken voi tietenkin tehdä paremmin. Työterveyshuolto on työurien ja työhyvinvoinnin kannalta vaikuttava tekijä. Työterveyshuolto pitäisi keksiä, jos sitä ei olisi. Puheet työterveyshuollon voimavarojen siirtämisestä perusterveydenhuollon pelastamiseksi ovat tyrmistyttäviä. Eihän potilaaltakaan leikata syövän parantamiseksi terveitä osia. Tietenkin kehittämisen painopisteinä perusterveydenhuolto ja työterveyshuolto ovat keskeisiä. Molemmissa painopiste on laitettava terveydenedistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Ihmisille on luotava tasavertaisia mahdollisuuksia tehdä terveyttä edistäviä valintoja omassa elämässään.

Kaikessa terveydenhuollon uudistamisessa on olennaista muistaa, että ihmiset tekevät palveluiden laadun. Alan houkuttelevuudesta on viisasta pitää kiinni. Terveydenhuollossa tarvitaan hyvää työn organisointia ja johtamista. Ammattiryhmien välistä työnjaon uudistamista on jatkettava niin, että henkilöstön osaaminen on parhaassa mahdollisessa käytössä. Hyviä käytäntöjä on levitettävä entistä tehokkaammin. Kun työtä on hyvä tehdä, ovat palvelutkin hyviä.

08.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23220/metropolipolitiikalla-paikataan-arkadianmaen-politiikan-aukkoa

Alue, joka kattaa Suomen väestöstä neljänneksen ja bruttokansantuotteesta kolmanneksen eroaa monin tavoin muista Suomen alueista. Suomen menestymisen edellytys on se, että ymmärrämme pääkaupunkiseudun merkityksen maamme hyvinvoinnille.

Itsestään selvää tämä ei ole ollut. Vasta nykyisen hallituksen toimesta on ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolla tunnustettu metropolialueen merkitys koko maan menestymiselle. Olin mukana sinivihreissä hallitusneuvotteluissa, joissa käynnistimme metropolipolitiikan ja ryhdyimme paikkaamaan Arkadianmäen politiikassa ollutta aukkoa.

Metropolipolitiikka tuli tarpeeseen, onhan maaseudulla, kaupunkiseuduilla ja meillä metropolialueella aivan erilaiset haasteet. Selvää on, että metropolipolitiikkaa on ehdottomasti jatkettava ja vahvistettava seuraavan eduskunnan ja hallituksen toimesta.

Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa eikä esimerkiksi Siilinjärven tai Keminmaan kanssa. Saadaksemme Suomeen uutta liiketoimintaa, osaamista ja uusia menestystarinoita, on tulevan hallituksen uskallettava luoda nykyistä tehokkaampia keinoja metropolialueen ydinongelmien ratkaisemiseen.

Tulevaisuudessa runsaasti energiaa kuluttavat ja pelkästään henkilöauton käyttöön perustuvat yhdyskuntarakenteet ovat kestämättömiä. Metropolialueen kilpailukyky ja elinvoima edellyttävät hyvin toimivaa ja ekotehokasta yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää sekä tavallisten ihmisten saavutettavissa olevia kohtuuhintaisia asuntoja.

Metropolipolitiikka on olennaista alueella asuvien 1,3 miljoonan ihmisen arjen sujuvuuden ja elämänlaadun vuoksi. Se on välttämätöntä, jotta metropolialue olisi monien mahdollisuuksien asuinpaikka ja jotta tavallisella kaupunkilaisella on varaa asua ja elää kotikaupungissaan. Asumisen sietämätön kalleus saadaan kuriin vain rakentamalla lisää kohtuuhintaisia asuntoja.

Käsistä karkaavien asumiskustannusten ja yhdyskuntarakenteen hajautumisen kuriin saamiseksi ja metropolialueen suurten liikennehankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan nykyistä tehokkaampia keinoja myös valtakunnan tasolla.

Tehokas täsmätoimi olisi koota maankäyttö, asuminen ja liikenne yhdelle ministerille ja samaan ministeriöön. Nykyisessä liikenne- ja viestintäministeriössä (LVM) ja ympäristöministeriössä (YM) valmisteltavien MAL- asioiden eteenpäinvieminen olisi tehokkaampaa ja koordinoidumpaa, jos niistä vastaisi yksi taho. Tämä merkitsisi sitä, että liikenne- ja viestintäministeriötä sekä ympäristöministeriötä uudistettaisiin. Ministeriöuudistus on syytä ottaa tulevan hallituksen ohjelmaan. Metropolipolitiikkaa on tietenkin tehtävä joka ministerin.

Kaavoituksen nopeuttamisessa sekä kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisessa toimivien joukkoliikenneyhteyksien varrelle on kyse sekä taloutemme vauhdittamisesta että siitä, että ihmisten arjesta tulee sujuvampaa ja ympäristön kannalta fiksumpaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön luominen tällä hallituskaudella on osoitus siitä, että myös ministeriöt kaipaavat uudistamista.  Kolmesta korkeakoulusta muodostettu Aalto-yliopisto on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden, pääkaupunkiseudun kuntien ja ministeriöiden rajat ovat ylitettävissä. Yhteistyö ja yhteenliittyminen synnyttävät lisäarvoa, joka on suurempi kuin osiensa summa.

Minna Ahola, Ari-Matti Näätänen ja Timo Kontio kommentoivat (HS 25.2) mielipidekirjoitustani (HS 24.2) Kokoomuksen verolinjoista. Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja RKP esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä myös ensi vaalikaudelle. Hyvä kysymys on, kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata. Kokoomus kannattaa nykymuotoista progressiivista ansiotuloveroa, nykymuotoista progressiivista kunnallisveroa ja esittää nyt vielä progressiota myös pääomatuloveroon. Tavaroista ja palveluista perittyjen "tasaverojen" osuus kaikista yhteiskunnan verotuloista on noin 32%. Osuus on suunnilleen sama kuin vuonna 1975. Suomessa ansiotuloveron progressio on yksi Euroopan kireimmistä. Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksajan maksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Haluamme jatkaa ekologista verouudistusta, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen, joita maksetaan kulutuksen mukaan. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan myös kasvavana valinnanvapautena arjessa. Samalla verotus ohjaa kulutusta ympäristöystävälliseen suuntaan. Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn tekemisestä ja teettämisestä tuo uusia työpaikkoja ja lisää palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa. Se on parasta köyhyyden poistoa. Työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittämiseen on oltava riittävät kannusteet. Kokoomuksen tavoite on, että joka ainoalla työkykyisellä ja työhaluisella suomalaisella on aina työtä.

Arvonlisäveron kiristäminen on nopea lääke talouden tasapainottamiseen siinä missä kasvun luominen tuo lisää verotuloja pidemmällä aikavälillä. Kulutusverojen tuoma hintojen nousu korvataan köyhimmille yhteiskunnan tukia saaville indeksikorotusten myötä.

Työtulojen kautta myös yhteiskunta saa lisää verotuloja. Lisääntyviä verotuloja voimme taas käyttää eniten tukeamme tarvitsevien hyväksi ja valtion velkaantumisen lopettamiseen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsinki