Siirry sisältöön

5.8.2013
Dnro 2488/4/13

Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja
Esittelijä: Esittelijäneuvos Pasi Pölönen

SUVIVIRSI KOULUJEN KEVÄTJUHLISSA

Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry:n puheenjohtaja arvosteli 3.6.2013 kirjeessään oikeusasiamiehelle Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtajan, kansanedustaja Sari Sarkomaan menettelyä. Sarkomaa oli lähettänyt sosiaalisessa mediassa viestin, jonka mukaan suvivirren laulaminen kevätjuhlassa ei ole uskonnon harjoittamista. Kuitenkin Suomen evankelisluterilaisen kirkon oman määritelmän mukaan virret ovat laulettuja rukouksia.

Sari Sarkomaa on julkaissut 31.5.2013 Facebookissa viestin, jonka mukaan ”Suvivirren laulaminen kevätjuhlassa ei ole uskonnon harjoittamista. Suvivirsi on osa suomalaista kevätjuhlaperinnettä.”

Totean vastauksena kanteluun seuraavan.

Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeusasiamies ryhtyy hänelle tehdyn kantelun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.

Suomen perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on vuonna 1982 todennut olevan epäilyksetöntä, että perustuslain turvaa nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustuslain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin (PeVL 12/1982 vp.).

Perustuslakivaliokunta on tähdentänyt nykyisen uskonnonvapauslain (453/2003) säätämisen yhteydessä, että tarkoituksena ei ole ollut muuttaa käytäntöjä erilaisten koulun perinteeseen kuuluvien tilaisuuksien, kuten lukukauden päättäjäisten osalta. Perustusvaliokunnan kannoton mukaan juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina (PeVM 10/2002 vp).

Opetushallituksen 28.2.2006 julkaisemassa muistiossa (Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan) on todettu, että suomalaisella koululla on useita perinteisiä juhlia kuten joulujuhla, kevätjuhla sekä YK:n päivän ja itsenäisyyspäivän juhla. Niihin saattaa sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä.

Muistiossa on perustuslakivaliokunnan mietintöön viitaten myös todettu, että juhlaan mahdollisesti sisältyvän virren tai jouluevankeliumin johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Edelleen muistion mukaan koulun juhlat ovat osa opetusta ja koulutyötä. Perusopetuslain 3 §:n mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Koulun tulee tiedottaa oppilaiden huoltajille koulussa järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, mikäli vakaumus estää osallistumisen juhlaan tai sen osaan. Järjestelyistä sovittaessa tulee ottaa huomioon oppilaan turvallisuus. Suomalaisen koulujuhlaperinnön vaalimisessa ja kehittämisessä lähtökohtana tulee olla yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden periaate.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on oikeuden uskonnonvapauteen turvaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään muun muassa katsonut, että vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa sisältää myös oikeuden olla joutumatta tilanteisiin, joissa henkilöä vaaditaan paljastamaan uskonsa tai joissa hänen on toimittava jollain sellaisella tavalla, josta voidaan tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio (2010, erit. kohdat 41–53); ks. myös Pellonpää, Matti ym.: Euroopan ihmisoikeussopimus, 2012, s. 702). Näin ollen esimerkiksi koulun päättäjäisjuhlan järjestäminen siten, että osa osallistujista voisi väliaikaisesti poistua virren veisuun ajaksi, ei liene ainakaan kaikissa olosuhteissa hyväksyttävä järjestely.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto on krusifiksien esilläoloa italialaisissa kouluissa koskevassa Lautsi ym. v. Italia -tuomiossaan (18.3.2011) katsonut, että krusifiksien esillä oleminen koululuokissa itsessään kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaa täsmentävän 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan soveltumisalaan (kohdat 63 ja 69).

Mainitun lisäpöytäkirjan artiklakohdan toisen lauseen mukaan ”Hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.”

Lähden siitä, että samoin kuin krusifiksien esilläolon, myös suvivirren laulamisen koulun päättäjäisjuhlissa on katsottava kuuluvan EIS 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan ja myös perustuslain 11 §:n soveltumisalaan. Tilaisuuden luonne, myös uskonnonvapauden ulottuvuutensa puolesta, koskettaa paitsi päättäjäisjuhliin osallistuvia oppilaita myös muun muassa näiden vanhempia ja läheisiä.

Lautsi ym. tuomiossa EIT korosti sitä, että viittaukset traditioihin eivät itsessään vapauta valtiota sen velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa turvattuja oikeuksia (kohta 68). Euroopassa ei vallitse konsensusta uskonnollisten symbolien esilläpidosta kouluissa ja valtioilla on kysymyksessä harkintavaltaa (kohta 70).

Pelkästään se, että koulussa on esillä valtion enemmistöuskontoon kuuluva uskonnollinen symboli, ei osoita 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan kieltämää indoktrinaatiota. Myöskään enemmistöuskonnolle annetun suuremman sijan opetusohjelman mukaisessa uskonnonopetuksessa ei ole itsessään katsottu merkitsevän poikkeusta valtion velvollisuudesta pysyttäytyä uskontoon liittyvissä asioissa pluralistisena ja objektiivisena (kohta 71; uskonnonopetusta koskeva kannanotto perustuu viittauksiin Norjan historian ja traditioiden valossa annettuun Folgerø-tuomioon ja toisaalta Turkin islamilaisista traditioista lähtevään Zengin-tuomioon). Lautsi ym. -tuomiossa EIT kiinnitti erityistä huomiota valtion niin sanotun neutraalisuusperiaatteen kannalta siihen, että krusifiksi on olennaisesti passiivinen symboli, jonka vaikutuksia oppilaisiin ei voida rinnastaa esimerkiksi opetustarkoituksessa annettaviin esityksiin tai uskonnollisiin aktiviteetteihin osallistumiseen (kohta 72). Edelleen EIT kiinnitti huomiota siihen, että krusifiksien esilläolo ei assosioidu kristinuskon pakolliseen opetukseen, ja että Italiassa kouluissa tarjotaan myös muita uskontoja koskevaa opetusta, eikä viitteitä ollut siitä, että opetusviranomaiset suhtautuisivat suvaitsemattomasti muita uskontoja tunnustavia tai uskonnottomia oppilaita kohtaan. Krusifiksien esillä oleminen ei myöskään ollut johtanut uskonnonopetuksen muuttumista tunnustuksellisia piirteitä omaavaksi (kohta 74). Kokonaisharkinnassa EIT katsoi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklaa ei ollut loukattu.

Totean, että apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on 17.1.2012 antamassaan päätöksessä (OKV/1361/1/2009) tarkastellut niin sanottuja käräjähartaustilaisuuksia. Kyse oli oikeustalossa virka-aikana järjestetyistä avajaistilaisuuksista, joihin oli kutsuttu käräjäoikeuden henkilökunta, lautamiehet sekä asianajajien, oikeusavustajien ja syyttäjien edustajia. Apulaisoikeuskansleri tarkasteli menettelyä niin yhdenvertaisuuden kuin uskonnonvapauden ja erityisesti sen negatiivisen ulottuvuuden näkökulmasta. Hän totesi, että vallitsevasta perusoikeuksien turvaamiseen liittyvästä käytännöstä on julkiselle vallalle johdettavissa velvollisuus huolehtia siitä, että evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema ei heijastu esimerkiksi virallisiin juhlatilaisuuksiin tavalla, joka saattaisi johtaa uskonnon ja omantunnon vapauden loukkaamiseen. Hän katsoi myös, että tilaisuudet tulee järjestää siten, ettei kukaan vastoin tahtoaan joudu osallistumaan itselleen vieraan uskonnon harjoittamiseen.

Apulaisoikeuskansleri piti oikeuslaitoksessa järjestettäviä, tuomioistuimen itsensä järjestämiä ja koolle kutsumia uskonnollisia tilaisuuksia ongelmallisina julkisen vallan neutraalisuuden ja puolueettomuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta etenkin silloin, kun niitä järjestetään läheisesti virkatoimintaan liittyen viraston tiloissa virka-aikana.

Ongelmattomampaa olisi ollut, jos kyseessä oleva tilaisuus olisi järjestetty sille erikseen muualta varatuissa tiloissa virastoajan ulkopuolella. Apulaisoikeuskansleri lausui käsityksenään, että vaikka perinteet sinänsä ovat tärkeitä, on oikeudelliselta kannalta lähtökohdaksi otettava se, että julkisen vallan tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tämä julkiselle vallalle kuuluva turvaamisvelvoite menee perinnesyiden edelle.

Totean, että olen 11.11.2011 antamassani vastauksessa (dnro 3634/4/10) ottanut kantaa kunnan koulutoimen menettelytapaohjeeseen, jonka mukaan ruokarukoukset ovat uskonnon harjoittamista ja ne tulee korvata esimerkiksi yleisellä rauhoittumisella ja ruokahetken kunnioittamisella. Pidin selvänä, että koulussa opettajan johdolla päivittäin lausuttavaa ruokarukousta voidaan pitää uskonnon harjoittamisena. Minulla ei ollut huomauttamista koulutoimen ohjeesta.

Käsillä olevan asian arvioimisessa pidän merkityksellisenä ensinnäkin sitä, että – toisin kuin esimerkiksi nimenomaisen ruokarukouksen pitäminen koulussa – suvivirren laulamisen asiayhteytenä ei ole itsessään uskonnollinen tilaisuus. Koulun kevätjuhla on lukuvuoden yhteinen päätöstilaisuus.

Käytännössä koulujen kevätjuhlissa suvivirrestä lauletaan vain sen kaksi ensimmäistä säkeistöä.

Näiden säkeistöjen sanat kuuluvat seuraavasti:

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,

se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.

Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.”

Totean, että vuoden 1986 virsikirjan uudistamista käsitellyt kirkolliskokouksen valitsema toimituskunta toteaa virren veisuun olevan ”yhtä aikaa julistusta, opetusta, sielunhoitoa, rukousta ja yhteyden kokemista.”1 Näyttää siltä, että opetushallituksen johtokunnan puheenjohtajana toimivan kansanedustajan Sari Sarkomaan 31.5.2013 sosiaalisessa mediassa toteama siitä, että ”Suvivirren laulaminen kevätjuhlassa ei ole uskonnon harjoittamista. Suvivirsi on osa suomalaista kevätjuhlaperinnettä”, ei ensimmäisen lauseensa osalta tarkkaan ottaen vastaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon itsensä tekemää virren määrittelyä.

Käsitykseni mukaan yllä siteeratuissa puitteissa pysyttäessä suvivirttä ei kuitenkaan koulun kevätjuhlassa laulettuna voida pitää sisällöllisesti korostuneen uskonnollisena: sana Jumala kyllä mainitaan, mutta vain kerran. Asian arvioinnissa kiinnitän huomiota siihen, että suvivirsi on vahvasti suomalaiseen traditioon vakiintunut ja perinteinen osa koulujen kevätjuhlia. Se, että suvivirsi mielletään normaaliksi osaksi koulujen kevätjuhlia, on nähdäkseni itsessään omiaan vähentämään virren uskonnollista luonnetta päätösjuhlien asiayhteydessä laulettuna.

Tässä mielessä se on osa perustuslakivaliokunnan edellä tarkoittamaa suomalaista juhlatraditiota.

Näin ollen katson, että vallitsevassa kulttuuriympäristössämme suvivirren mainittu sisältö ei aiheuta sitä, että koulun päättäjäistilaisuudesta muodostuisi uskonnonvapauden negatiivisen ulottuvuuden kannalta kielletyllä tavalla luonteeltaan uskonnollinen tilaisuus.

Asiassa ei ole siten mielestäni sellaista, joka antaisi minulle laillisuusvalvojana aihetta toimenpiteisiin.

Lähetän jäljennöksen tästä vastauksestani myös Opetushallitukselle tiedoksi.
1 http://evl.fi/Virsikirja.nsf/745ff021168d4a8ac2256ff50049b96e/db2da58a5fbcd55cc2256ff500540ac0?OpenDocument

TIEDOTE
28.6.2013

Vahasalo ja Sarkomaa ammatillisen koulutuksen rahoituksesta: Järki voitti!

Voimme olla tyytyväisiä, että pitkä vääntö ammatillisen koulutuksen valtionosuuksista päättyi järjen voittoon, ratkaisuun joka turvaa ammatillisen koulutuksen järkevän kehittämisen, iloitsevat kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, Raija Vahasalo (kok) ja kansanedustaja, opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa (kok).

Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä päätti eilen 27.6., että toisen asteen koulutuksen rahoitus myönnetään edelleen koulutuksen järjestäjille. – Ratkaisu on nyt hallitusohjelman mukainen, iloitsevat kansanedustajat Vahasalo ja Sarkomaa, jotka tekivät hartiavoimin töitä päätöksen eteen kuluneen kevään aikana.

Vahasalo ja Sarkomaa ovat helpottuneita, että hallitus ei paineista huolimatta lipsunut hallitusohjelman kirjauksesta. – Päätöksellä turvaamme sen, että koulutuksen rahoitus ei valu muualle. Raha maksetaan suoraan ammatillisen koulutuksen järjestäjälle, joka voi olla esimerkiksi kuntayhtymä, säätiö tai muu yksityinen taho: – Näin varmistamme, että rahoitus ohjautuu suoraan opetukseen.

– Nykymalli on kivijalka, joka turvaa sen, että rahoitus menee suoraan oppilaitoksille oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti. Näin opetuksen voimavaroja ei riistetä kunnan muihin menoihin.  Tämä on opiskelijoiden, henkilöstön ja koko Suomen etu, kansanedustajat toteavat tyytyväisinä.

– Elinkeinoelämän kannalta olisi huolestuttavaa, jos kuntatalouden tila vaikuttaisi ratkaisevasti koulutustarjontaan. Tämä johtaisi helposti kustannuksiltaan kalliimman, usein juuri vientiteollisuudelle tärkeän koulutuksen lopettamiseen. Tarkoitushan on, että työelämän ja yritysten tarpeet ohjaavat ammatillisen koulutuksen tarjontaa, Vahasalo ja Sarkomaa toteavat.

Kansanedustajat kiittävät oikeaa ratkaisua valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa, sillä se on merkittävä osa hallituksen kuntauudistusta: – Uudistamisen tarkoituksena on taata kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen järjestäminen ja rahoitus koko maassa sekä yksinkertaistaa ja selkeyttää valtionosuusjärjestelmää, kansanedustajat taustoittavat tuoretta päätöstä.

Lisätietoja:

Raija Vahasalo, kansanedustaja (kok), eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
raija.vahasalo@eduskunta.fi

Puh. 050 511 3090

Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok), opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
sari.sarkomaa@eduskunta.fi

Puh. 050 511 3033

TIEDOTE
27.6.2013

Sarkomaa ja Toivakka: Budjettiriihessä tehtävä päätös terveysasematalkoista

Kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Lenita Toivakka vaativat, että hallitus päättäisi jo syksyn budjettiriihessä käynnistää terveysasematalkoot.

”Hoitojonot on purettava ja terveyserojen kasvu katkaistava. Vaadimme, että hallitus päättää vauhditustoimista jo syksyn budjettiriihen yhteydessä,” Sarkomaa ja Toivakka toteavat.

”Välttämättömän sote-uudistuksen vaikutukset tuntuvat ihmisten palveluissa vasta usean vuoden kuluttua. Sote-alueet aloittavat toimintansa näillä näkymin vasta 2017. Meillä ei ole varaa odotella, on varmistettava mahdollisimman pikaisesti toimet, joilla varmistetaan terveysasemien laadukas toiminta ja se, että ihmiset pääsevät tasa-arvoisesti ja oikea-aikaisesti hoitoon”, Sarkomaa ja Toivakka vaativat.

Kansanedustajat Lenita Toivakka ja Sarkomaa kiittävät lisäksi peruspalveluministeri Susanna Huovista siitä, että päivystysasetus viimein pitkän odottelun jälkeen saatiin eteenpäin sosiaali- ja terveyspoliittisessa ministeriryhmässä. Päivystysasetuksella varmistetaan hoidon laatu ja se, että esimerkiksi synnytykset sujuvat turvallisesti.

Asetuksen merkitys sote-uudistuksen tukena on suuri. Se parantaa potilasturvallisuutta ja purkaa erikoissairaanhoidon kilpavarustelua. Kuntien mahdollisuus panostaa perusterveydenhuoltoon ja ehkäisevään työhön paranee.

Edustajat haluavat että hallitus panostaa muutoinkin vahvasti perusterveydenhuoltoon. He jättivät eilen peruspalveluministerille kirjallisen kysymyksen siitä, miten terveyskeskuksia vahvistetaan niin että niiden perustehtävä kirkastuu ja potilas nostetaan oikeasti keskiöön.

Nyt kun eduskunta eilen istunnossaan hyväksyi kuntarakennelain ja sote-linjaukset, työ peruspalvelujen vahvistamiseksi otti taas askeleen eteenpäin. Kuitenkin kuntapäättäjien on tärkeää muistaa, että tätä työtä voidaan kunnissa tehdä jo uudistuksen seuraavia vaiheita odottelematta. Edustajat pitävät välttämättömänä, että hallitus huolehtii riittävistä voimavaroista sote-järjestämislain valmisteluun. Lain viivästyminen tulisi kalliiksi.

Edustajat pitävät olennaisena, että niin sote-uudistuksessa kuin terveysasematalkoissa on koko sote-henkilöstö mukana. Ihmiset tekevät palveluiden laadun, päättävät edustajat.

Lisätiedot:
Sari Sarkomaa, p. 050 511 3033
Lenita Toivakka, p. 050 512 2928

Tiedote 19.6.2013

Kansanedustaja Sari Sarkomaan (kok) nykyinen avustaja, vuonna 2009 työssään aloittanut Helen Josefsson valmistui viime kesänä luonnontieteiden kandidaatiksi, ja suuntaa syksyllä takaisin genetiikan opintojen pariin. Helen jatkaa kokoomusaktiivina sekä Vantaan kunnallispolitiikassa. Hän toimii mm. Vantaan Työterveys Liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtajana.

Avustajan työt aloittava 27-vuotias Antti Pynttäri toimii Kansallisten Ylioppilaiden puheenjohtajana sekä kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan liittohallituksen jäsenenä. Vahvasti opiskelijapolitiikassa mukana oleva Pynttäri on toiminut aktiivisesti niin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa, kuin kunta- ja eduskuntavaaleissa. Hän opiskelee Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, ja valmistui kandidaatiksi viime vuonna.

Antti Pynttäri aloittaa työnsä Sarkomaan eduskunta-avustajana 2.9.2013. Samalla hän aloittaa myös Sarkomaan puheenjohtaman kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan sihteerinä.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Helen Josefsson
050 345 9880

Antti Pynttäri
050 351 5079

Tiedote 12.6.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa nosti eilen eduskuntakeskustelussa "koulukurilakipaketista" esille esityksensä koulurauhasopimuksesta. Sopimuksessa oppilaat, vanhemmat sekä koko koulun väki sopisivat yhdessä oman koulunsa käyttäytymis- ja pelisäännöt.

Sarkomaa ilahtui ex-opetusministeri Jukka Gustafssonin puheenvuorosta, jossa hän antoi tuen Sarkomaan ehdotukselle koulurauhasopimuksesta.

”Pidän tärkeänä, että lain eduskuntakäsittelyssä voitaisiin vielä vahvistaa ja kirkastaa koulussa yhdessä tehtävien järjestyssääntöjen merkitystä. Niiden suunnittelussa tulee olla mukana koko koulun henkilökunta, oppilaat ja vanhemmat.”, Gustafsson sanoi. ”Ajattelen niin, että edustaja Sarkomaankin peräämä koulurauhajulistus ja muu voisi olla osa tätä koulujen järjestyssääntöä”, hän jatkoi.

”Hyvin linjattu”, sanoo Sarkomaa, ja kannustaa lakiesitystä työstävää sivistysvaliokuntaa viilaamaan ehdotusta Sarkomaan-Gustafssonin linjan mukaiseksi.

”Yhdessä tekeminen on alku sitoutumiselle ja koulurauhasopimuksen onnistumiselle”, sanoo Sarkomaa. “Yhteisöllisyyden voima on yllättävän vahva ja se ei vaadi lisäbudjetteja”, muistuttaa Sarkomaa.

Koulurauhasopimukselle luo perustan se, että eduskunnan käsittelyyn tulleissa koulujen työrauhaa turvaavissa säädöksissä on säännösehdotus, jonka mukaan opetussuunnitelman yhteydessä koulujen olisi laadittava oma suunnitelmansa kurinpito- ja ojentamiskeinojen käyttämisestä sekä henkilöstön ohjeistamisesta. Sarkomaa on ehdottanut, että säädöksiin on myös kirjattava oppilaiden ja vanhempien vahva rooli suunnitelman tekemisessä yhteistyössä koulun väen kanssa. Sarkomaan mukaan koulutasolla mutta myös kodeissa tarvitaan lisää tietoa koulun kurinpito- ja ojentamiskeinoista.

”On välttämätöntä, että vanhemmat tietävät koulun pelisäännöt ja huolehtivat sekä kasvattavat lapsiaan pelisääntöjen noudattamiseen. Myös kurinpitoasioissa vanhempien ja opettajien yhtenäinen linja on tehokkain. Nykyistä yhtenäisemmän kasvatuksen kaarisillan rakentaminen kodista kouluun on aivan välttämätöntä,” päättää Sarkomaa.

Koulukurikeskustelussa on tietenkin aina muistettava, että häiriökäyttäytymisen taustalla on usein oppimisen vaikeudet ja muut tukea edellyttävät ongelmat, joihin tulisi puuttua oppilashuollollisin toimenpitein. Opettajaa eikä oppilasta ei saa jättää yksin vaan oppilashuollon on oltavana tukena jo ennaltaehkäisevästi. Koulukurisopimuksessa on tärkeää sopia myös oppilashuollon toimista ja arvioida myös voimavarojen riittävyyttä. Sarkomaa iloitsi myös eduskunnan käsittelyynsä saamasta lakiesityksestä oppilas- ja opiskelijahuollosta.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Tiedote 8.6.2013

Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Anne-Mari Virolainen pitävät välttämättömänä, että Suomeen luodaan ajantasainen seurantajärjestelmä, jolla voi vertailla terveydenhuollon palveluntuottajien palvelun saatavuutta,  laatua ja kustannuksia. Kansanedustajat jättivät perjantaina asiasta kirjallisen kysymyksen ministerin vastattavaksi.

- Laaturekistereistä hyötyvät kaikki - niin potilaat, terveydenhuollon ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajatkin, jotka kaikki tarvitsevat ajantasaista tietoa hoidon laadusta.
Perusteltua on, että tietoa löytyy avoimesti ja valtakunnantasolla niin, että eri toimijoiden vertailu on mahdollista, sanovat edustajat.

Perjantaina julkistetussa valtiovarainvaliokunnan kehysmietinnössä valiokunta painotti, että kunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita koskeva uudistus ei saa olla pelkkä hallinnollinen uudistus, vaan sillä tulee aidosti kehittää kunnallisten palveluiden tuotantoa ja parantaa niiden tuottavuutta.

- Ilman ajankohtaista seurantatietoa emme onnistu ohjaamaan terveydenhuoltoa haluttuun suuntaan. Terveydenhuollon kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssimme suunnataan oikein. Tavoitteena on saada paras terveyshyöty. Seurantatieto on tärkeä pohja myös lääketieteelliselle ja terveydenhuollon tutkimukselle.

Myös terveydenhuoltolain myötä lisääntyvän valinnanvapauden, sekä ensi vuonna voimaan astuva EU:n potilasdirektiivin vuoksi ajankohtaista tietoa on oltava saatuvilla.

- Jotta valinnanvapaus toteutuu, tarvitsemme selkeää vertailutietoa palveluiden laadusta ja saatavuudesta, kansanedustajat sanovat.

Kokonaisuutena katsottuna terveydenhuoltojärjestelmämme toimivuuden ajantasainen seuranta on varsin puutteellista etenkin hoidon lääketieteellisen ja muun laadun sekä potilasturvallisuuden suhteen. Suomesta puuttuu myös kansallisesti yhtenäinen asiakastyytyväisyyden seuranta.

Naapurimaassamme Ruotsissa on käytössä laaja laaturekistereistä muodostuva kokonaisuus. Siellä julkaistaan vuosittain eri alueiden onnistuminen valittujen noin 170 kriteerin mukaan. Näin jaetaan avoimesti tietoa hoidon laadusta. Järjestelmä kannustaa myös palveluiden jatkuvaan kehittämiseen.

- Laaturekisterien kehittäminen on mittava tehtävä, mutta terveydenhuoltomme kehittämisen, päätöksenteon ja hyvien käytäntöjen levittämisen sekä valinnanvapauden toteutumisen kannalta aivan välttämätöntä.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
050 511 3033

Anne-Mari Virolainen
Kansanedustaja
050 512 1941

Tiedote 7.6.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa piti tärkeänä, että juuri hyväksytyssä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014-2017 annettiin lausuma koskien sosiaali- ja terveysministeriön alaisia sektoritutkimuslaitoksia. Hallituksen kehyspäätökseen sisältyy STM:n hallinnonalan neljään tutkimuslaitokseen (THL, TTL, STUK ja Kelan tutkimusosasto) kohdistuva 30 miljoonan euron supistus.

Lausumassa esitetään, että eduskunta edellyttäisi, että STM:n hallinnonalan sektoritutkimukseen kohdistuvia säästöjä arvioidaan uudelleen, ja etsitään mm. menoja uudelleen kohdentamalla tavat, joilla toiminta voi jatkua vaurioitta ja tutkimuslaitokset pystyvät säilyttämään osaavan henkilökuntansa.

”Lausuma antaa uudelle peruspalveluministerille selkänojan valmistella asiaa uudestaan. Hallinnonalan sektoritutkimukseen kohdistuvia säästöjä on tarkasteltava kokonaisuutena ja huomioon on otettava jo toteutetut säästöt. Sovituista sopeuttamistoimien tasosta peruspalveluministerin vastuualueella eikä valtiontalouden tasapainottamisvaateista voi tinkiä”, sanoo Sarkomaa.

Sarkomaa korostaa, että säästötoimet on tehtävä hyvän valmistelun pohjalta ja niin, että euromääristä päätettäessä on käsitys mihin päätös johtaa ja millaisia vaikutuksia se aiheuttaa.

”On rehellisesti myönnettävä, että tämän asian valmistelu ei ole ollut kympin arvoista”, Sarkomaa toteaa.

Sarkomaa pitää tärkeänä, että valtiovarainvaliokunta totesi myös, että sektoritutkimuksen uudistamisessa on perusteltua poistaa tutkimuksen rakenteellisia päällekkäisyyksiä.

Valtiovarainvaliokunta pitää mietinnössään välttämättömänä, että STM:n hallinnonalan sektoritutkimukseen kohdistuvia säästöjä arvioidaan uudelleen ja että mm. menojen uudelleenkohdentamisen kautta turvataan alan tutkimuksen jatkuvuus. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon laitosten jo aikaisemmin toteuttamat säästöt sekä organisaatiomuutokset seurannaisvaikutuksineen. Valtiovarainvaliokunta pitää myös tavoiteltavana, että laitokset pyrkivät vahvistamaan toimintaansa myymällä asiantuntemustaan myös maan rajojen ulkopuolelle.

Sarkomaa pitää tärkeänä, että asiantuntijalaitokset voivat tuottaa pitkäjänteisesti ajantasaista tietoa. Tiukassa taloustilanteessa ja suurten uudistusten myllerryksessä on erityisen tärkeää, että päätöksenteko perustuu asiantuntevaan ja tutkimuspohjaiseen tietoon. Myös kansalaisten terveyden ja turvallisuuden takaavien tehtävien hoitaminen on turvattava.

”Tiedän, että asiantuntijalaitosten henkilöstö on valmiina reiluihin taloustalkoisiin ja on jo ollut puristamassa säästöjä ja kustannustehokkuutta. Jatkossakin tutkimuslaitosten toimintojen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta on kehitettävä ja etsittävä synergiaetuja esimerkiksi tutkimusohjelmia yhteensovittamalla”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Tiedote 5.6.2013

Kokoomuksen kansanedustaja ja Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa pitää tärkeänä, että kaikki lapset osallistuisivat esiopetukseen. Säännöllinen ja laadukas esiopetus takaa hyvän alun lapsen oppimiselle ja kehittymiselle.

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityshenkilöt luovuttivat esiopetusta koskevan raportin tänään opetusministeri Kiurulle. Selvityshenkilöt esittävät, että 6-vuotiaiden esiopetus muutetaan velvoittavaksi ja koko ikäluokkaa koskevaksi.

”Selvitys on todella tervetullut. Varhaiskasvatuksesta alkava pedagoginen jatkumo koulun maailmaan luo perustan lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle. Esiopetuksen velvoittavuus on hyvä keino varmistaa koko ikäluokan osallistuminen varhaiskasvatukseen. Esiopetusvaiheessa opittavat asiat ovat perustaitoja, joita ei voi nopeasti kiriä kiinni myöhemmin”, toteaa Sarkomaa.

Esiopetuksessa on kyse myös koulutuksellisesta tasa-arvosta, syrjäytymisen ehkäisystä ja lasten varhaisesta tukemisesta. Tukemalla lasta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa voidaan kitkeä eroja oppimistuloksissa. Esiopetus tuo vanhemmille tukea kasvatukseen.”

Vaikka esiopetuksen osallistumisaste on jo nyt korkea, tällä hetkellä joka ikäluokasta arviolta 2-3 % jää siitä paitsi. Joustava opinpolku ja lapsilähtöinen pedagogiikka varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulun kytköskohdassa on kaikkien lasten etu. Esiopetuksen velvoittavuus on viisasta säätää samalla kun yli 40 vuotta vanha päivähoitolaki uudistetaan varhaiskasvatuslaiksi.

Sarkomaa painottaa, että esiopetuksen kehittämisessä on ensisijaista varmistaa laatu. Laadukkaan esiopetuksen paras tae on opettajakunnan pedagoginen osaaminen. Laadukas esiopetus perustuu joustaviin ja toiminnallisiin työtapoihin joiden keskiössä on lasten leikkiminen.

Lastentarhanopettajia on oltava riittävästi. Eduskunta on eri yhteyksissä tuonut esille huolensa lastentarhanopettajakoulutuksen riittävyydestä. Erityisen suuri pula lastentarhanopettajista on Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Oli välttämätöntä, että olemme eduskunnassa jo kahtena vuonna lisänneet budjettiin voimavaroja yliopistolliseen lastentarhanopettajakoulutukseen”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Tiedote 4.6.2013

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää välttämättömänä, että uuteen varhaiskasvatuslakiin kirjataan selkeästi lapsen jokapäiväinen oikeus riittävään liikuntaan ja leikkiin.
Tällä hetkellä päiväkodit ovat monin tavoin erilaisia: joissain liikutaan paljon, toisissa ei niinkään. Sarkomaan mukaan vain sitovilla valtakunnallisilla varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla voidaan varmistaa se, että liikuntamyönteinen toimintakulttuuri ja riittävä liikunta on osa kaikkien lasten päivähoidon arkea. Sarkomaa painottaa, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden on jatkossa oltava suosituksen sijaan velvoittavia samalla tavalla kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Reipasta terveyttä edistävää liikuntaa on päiväkodissa puoleen päivään mennessä vain keskimäärin 24 minuuttia. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulos on otettava vakavasti. Päiväkodeissa on tietenkin eroja, mutta jos liikuntaa on edes saman verran iltapäivällä, ei päivittäinen määrä ole kummoinen. Varsinkaan jos lapsi ei liiku päivähoidon ulkopuolella.

”Tutkimus todistaa karulla tavalla tiedossa olleen pienten lasten liikkumattomuuden. Se on todellinen kansanterveydellinen aikapommi, jonka purkaminen on priorisoitava hyvinvointipolitiikkamme kärkeen. Liikkumattomuutta on kitkettävä lasten jokapäiväisessä arjessa, niin kotona kuin päivähoidossa”, sanoo Sarkomaa. ”Moni lapsi viettää ison osan hereilläoloajasta päiväkodissa ja siksi varhaiskasvatuksen rooli on kodin ohella merkittävä.”

”Yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi on mittava mahdollisuus lasten liikunnan lisäämisessä”, Sarkomaa jatkaa.

”Lapsi on luotu liikkumaan ja leikkimään. Liikunnassa ei ole vain ylipainon kitkemisestä. Leikkiminen ja riittävä liikunta tukevat oppimista ja ovat aivan perusedellytyksiä lasten kehitykselle, terveydelle ja hyvinvoinnille”, muistuttaa Sarkomaa.

Myös OECD on aivan oikein muistuttanut Suomea, että kasvaneiden terveyserojemme kaventaminen vaatii nykyistä enemmän tehoa sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti lapsilla.

Olennaista on kannustaa lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen, sillä liikuntatottumukset opitaan varhain. Tutkimusten mukaan jo kolmen vuoden iässä fyysisen aktiivisuuden määrä ja elämäntapa alkavat muodostua. Liikkumattomuus näyttää olevan erityisen pysyvä elämäntapa.

”Meillä vanhemmilla on tietenkin päävastuu siitä, että autamme lapsia löytämään liikunnan ilon ja ottamaan sen tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämää. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen lapsille ja tukee monin tavoin koko perheen arkea ja hyvää elämänlaatua”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

31.5.2013 Tiedote

Kevätjuhlat tuovat tullessaan iloa, mutta myös paljon pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Taas tänä keväänä ovat monet miettineet, voiko suvivirttä laulaa päiväkodin tai koulun juhlissa.

Kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa muistuttaa, että suvivirren laulaminen kevätjuhlassa kuuluu suomalaisten koulujen juhlaperinteisiin ja on osa kulttuuriamme. Omien perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on osa päiväkotien ja koulujen toimintaa. On tärkeää, että kevätjuhlissa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä lauluja, myös suvivirren.

Sarkomaa muistuttaa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, kevät- ja joulujuhlatraditioiden olevan osa suomalaista kulttuuria. Virren johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena.

Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen sekä ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä. Kun kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille myös muiden kunnioitusta

"Erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon sekä kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä. Siksi Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten maamme perinteet ja uskonnonvapaus sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa", päättää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033