Järjestöjen, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL), järjestämä tilapäinen lastenhoito on ensi vuonna vaarassa loppua kokonaan. Lukuisille perheille tärkeä ja monille ainoa apu on romuttumassa Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) EU:n sisämarkkinalainsäädännön ylikireään tulkintaan. Lastenhoitotoiminnan on katsottu vääristävän liiaksi alan kilpailua ja siksi RAY ei ole varaamassa rahaa enää ensi vuodeksi järjestöjen järjestämälle lastenhoitotoiminnalle. On täysin kohtuutonta, että tilanteessa, jossa lapsiperheiden hyvää arkea ja vanhemmuutta pitäisi kaikin tavoin edistää, leikattaisiin lukuisille perheelle olennainen arjen selviytymisapu.

On välttämätöntä, että RAY:n hallitus ja viime kädessä valtioneuvosto uudelleen arvioivat EU:n ja kansallisen lainsäädännön soveltamisen niin, ettei ylikireällä tulkinnalla estetä järjestöjen järjestämien tilapäisten lastenhoitopalveluiden tukemista. Sinivihreä hallitus varmasti viime kädessä varmistanee järjestöjen lastenhoitopalveluiden jatkumisen, onhan hallituksen keskeinen painopiste ja tärkeimmän politiikkaohjelma tavoite lasten ja perheiden hyvinvointi.

Järjestöjen julkisen tuen pelisääntöjen tarkentaminen ja tukien palvelumarkkinoita vääristäviä vaikutuksien vähentäminen on tärkeää, mutta se ei saa romuttaa järjestöjen mahdollisuuksia toimia palvelusektorilla. Järjestöillä on mittaamatonta osaamista ja niitä tarvitaan osana hyvinvointiyhteiskunnan palveluverkkoa. Järjestöillä on erityisen tärkeä rooli sellaisissa palveluissa, joita eivät muut tahot järjestä.

Hoitopalveluiden jatkumisen varmistaminen on välttämätöntä, sillä lukuisat perheet ovat vaarassa jäädä tilapäisen lastenhoidon osalta tyhjän päälle. 57 prosentilla MLL:n järjestämää lasten-hoitoa käyttävistä perheistä ei ole omaa hoivaverkostoa. Kunnallista kotipalvelua saavien perheiden määrä on romahtanut, eivätkä kunnat tuota lapsen kotona tapahtuvaa tilapäistä lastenhoitoa. Lisäksi yritysten järjestämä lastenhoitoapu on pienimuotoista ja satunnaista. Perheiden kynnys ostaa markkinahintaisia hoitopalveluja on suuri ja useille perheille se on taloudellisesti täysin mahdotonta.

Tilannetta vaikeuttaa se, että lapsiperheiden toimeentulohuolet ovat viime vuosina vain kasvaneet. Yksinhuoltajaperheiden pienituloisuusaste on nelinkertaistanut vuodesta 1995 vuoteen 2007. Samaan aikaan tilapäisen lastenhoidon tarve on kasvanut ja perheiden mahdollisuus saada apua on monin tavoin heikentynyt. Työelämän paineet ja vaatimukset ovat kasvaneet sekä epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet. Yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvanut viidennekseen kaikista perheistä ja lähiyhteisöllisyys on monin paikoin ohentunut.

Viime laman lapsille sälytettyä laskua maksetaan yhä. Nyt uuden taantuman aikana olisi sulaa hulluutta ja kylmää välinpitämättömyyttä murentaa perheiden jaksamista ja vanhemmuutta tukevia palveluja ja tukiverkostoja. Päinvastoin, nyt niitä pitäisi kaikin tavoin vahvistaa. Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Monille lapsiperheille on järjestöjen, kuten MLL:n, tilapäinen lastenhoitoapu ainoa, mutta myös riittävä apu arjessa jaksamiseen ja asioiden sujumiseen kotona.


---


Sari Sarkomaa on jättänyt 6.8 aiheesta kirjallisen kysymyksen, jossa hän kysyy miten hallitus huolehtii monille lapsiperheille välttämättömien RAY:n rahoittamien ja järjestöjen kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämien lastenhoitopalveluiden jatkumisen ja varmistaa EU:n ja kansallisen lainsäädännön soveltamisen niin, ettei sillä estetä tilapäisen lastenhoidon tukemista.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa
puh. 050 511 3033