(Muutokset mahdollisia puhuttaessa.)

Hyvät kouluruuan ystävät,

 Aluksi kiitän Suomen Gastronomista seuraa laadukkaan kouluruuan merkityksen nostamisesta vahvasti esille.

Nälkäinen lapsi ei opi!

Olemme ensimmäinen maa maailmassa, jossa kaikille kansakoulua käyville lapsille alettiin tarjota maksuton lämmin ateria koulupäivän aikana. Jo reilu 60 vuotta sitten ymmärrettiin, että jos lapsella on nälkä, ei hän myöskään jaksa oppia.  Tämä tosiasia ei ole muuttunut miksikään. Kouluruoka ei ole ollut vain lasten parhaaksi, se on myös vapauttanut koululaisten vanhemmat päävastuusta koulupäivän lounaista.

Lähes koko ikäluokan tavoittavalla kouluruokailulla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen ruokakulttuuriin sekä lasten kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin. Tänä päivänä kouluruoka on osalle lapsista päivän ainoa lämmin ateria. Vielä useammalle koululounas on päivän monipuolisin ateria.  Nämä tosiasiat nostavat työn hyvän kouluruuan puolesta entistäkin tärkeämpään asemaan.

Hyvät kuulijat,

Vanhemmat ovat vahvimmat vaikuttajat!

Aina kun puhutaan lapsista ja heidän hyvinvoinnista, on puhuttava ensin vanhemmista. Vanhemmat ovat päävastuussa lastensa kasvatuksesta ja myös siitä, mitä ja miten lapsi syö. Vanhempien vastuulla on sanoa lapsille, että kouluruoka on syötävä ja maitoa on juotava. Käsitykset terveellisestä ruuasta ja sen arvostuksesta kun muodostuvat jo lapsena. Ratkaisevat tekijät ovat kotona opitut ruokailutottumukset ja elämäntavat.

Koulu on kodin merkittävä kasvatuskumppani. Vanhempien kasvatusvastuun tukeminen ja terveiden elämäntapojen edistäminen ovat tärkeä osa koulun tehtävää. Oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen sekä myös ravitsemuksen kannalta on välttämätöntä, että yhteistyö vanhempien ja opettajien kanssa on osa jokaisen lapsen arkipäivää. Siksi kodin ja koulun välinen yhteistyö onkin kirjattu ensimmäistä kertaa opetussuunnitelmien perusteisiin. Ikävä kyllä yhteistyö toteutuu edelleen hyvin vaihtelevasti.

Monet tutkimukset ja arjen kokemuksetkin osoittavat, että vanhempien osallisuus ja yhteistyö koulujen kanssa on voimavara, joka ei ole täysimääräisessä käytössä. Koulujen välillä on suuria eroja. Ja silloin kun yhteistyötä tehdään, on se usein varainhankintaa sekä leirikoulujen ja erilaisten tapahtumien järjestämistä. Valitettavasti osallistuminen on huomattavasti vähäisempää, kun on kyse lasten ja nuorten arjen hyvinvoinnin kannalta keskeisistä asioista, kuten kouluruokailusta.

Koulun rehtori on avainasemassa, kun kodin ja koulun yhteistyön toimintatapoja ja kulttuuria rakennetaan. Rehtorin ja tietenkin kuntapäättäjien tehtävä on varmistaa, että koulun henkilöstöllä on myös resurssit yhteistyöhön. Tämä työ kannattaa, sillä toimiva yhteistyö vanhempien ja opettajien välillä on tehokkain tapa varmistaa sen, että lapset syövät kouluruuan.

Kouluruuan laadun lisäksi pitää puhua yhtä vahvasti siitä, että ruoka on syötävä. Kouluruoka ei auta kuten ei lääkekään, jos sitä ei ota ja syö!

Hyvät kuulijat, 

Vanhempien osallisuutta lisättävä!

Vanhempien osallisuuden vahvistaminen kouluyhteisössä edellyttää toimivaa ja oikein ajoitettua tiedotusta. Hyvänä esimerkkinä järjestetään meillä Helsingissä kouluruokailtoja vanhemmille, joissa kerrotaan kouluruokailun tavoitteista ja käytännön järjestelyistä. Lisäksi vanhemmat saavat maistella erilaisia kouluruokalistan pääruokatuotteita ja salaatteja. Vanhemmat ovat olleet iloisen yllättyneitä siitä, mitä kouluruoka tänä päivänä todellisuudessa on. Tämä käytäntö on saatava joka kouluun!

Myös ruokailuun käytettävissä oleva aika ja ruokailun ajoitus kiinnostavat vanhempia. Onko koululounas lähellä aamupalaa tai toisaalta niin myöhään, etteivät lapset jaksa keskittyä opiskeluun ruokaa odottaessa. Näin on valitettavan monessa koulussa. Kouluruokailu tulee ajoittaa niin, ettei nälkä estä oppimista. Ruokaa pitää saada ottaa lisää ja mielellään kaikkia ateriaosia.

Kiireen keskellä kouluissa on monesti vaara unohtaa, että myös ruokailu on opetustapahtuma. Kouluruokailun aikana voidaan saavuttaa monia koulun kasvatuksellisia tavoitteita ja siksi opettajien rooli on siinä merkittävä. Pidän tärkeänä, että myös opettajat ja muu kouluhenkilökunta voisivat olla lasten kanssa samanaikaisesti ruokailemassa. Pelkkä lasten tietotaidon lisääminen ei riitä vaan aikuisten läsnäolo ja mallina toimiminen ovat välttämättömiä asioita. Onnistunut ruokahetki on myös turvallinen, esimerkiksi kiusaamisen kuriin saamiseksi on aikuisten oltava läsnä ja mukana.

Pohja rauhalliselle yhteisruokailulle luodaan tietenkin kodeissa, joissa perheen yhteinen ruokailu on huolestuttavasti vähentynyt. Monessa kodissa tarvitaan ryhtiliike - niin, että päivässä on yhteinen ateria sen sijaan, että kaikki napostelevat eri aikaan välipaloja TV:n ja tietokoneen ääressä. Tavallinen arki tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia hyvän ruokakulttuurin ja terveyden edistämiseksi. Yhdessäolo on kaiken kaikkiaan tärkeää, sitä ei korvaa mikään innovaatio. Ruokapöydänääressä on hyvä keskustella niin pienet kuin isotkin asiat.

Monet vanhemmat ovat myös huolissaan siitä, syökö lapsi kouluruuan kokonaisuudessaan ja kokoaako hän itselleen ruuan lautasmallin mukaan. Kouluissa paljon kiertäneenä pidän hyvänä, että koulujen ruokaloihin jonon tuntumaan on asetettu kaikkien nähtäville mallitarjotin. Siinä on näytetty, mitä omalle lautaselle pitäisi kerätä. Eikä mallitarjotin korvaa aikuista tietenkään. Ruokailutapahtumaa ohjaavat henkilöt auttavat lapsia kokoamaan ravitsemuksellisesti monipuolisen aterian.

Hyvät kuulijat,

Herkut eivät kuulu arkeen!

Huoli lasten ja nuorten epäterveellisestä ruokavaliosta on aiheellinen. Nuorten suomalaisten ylipainoisten määrä on viimeisen 30 vuoden aikana kolminkertaistunut.  Liiallisen energiansaannin ja liikkumattomuuden ohella on syynä epäterveellisten elintarvikkeiden syöminen.

Moni lapsi jättää kouluruuan syömättä tai syö vain osan ateriasta. Ateria korvataan usein epäterveellisillä välipaloilla, joita ikävä kyllä koulumme yhä edelleen tarjoilevat lapsille. Karkit ja limsat eivät kuulu koulun arkeen. Näiden tuotteiden säännöllinen myynti automaateista tai kioskista, oppilaskunnan kanttiinista tai kouluravintolasta on ristiriidassa koulun ja kodin yhteisen kasvatuksellisen viestin ja tehtävän kanssa.  Herkut ovat kouluruokasuosituksen vastaisia.

Silti herkkuautomaatit pysyvät sitkeästi useiden koulujen käytävillä. Meidän aikuisten on sanottava ehdoton ei karkki- ja limsa-automaateille. Herkut kuuluvat juhlaan ja karkkipäiviin eikä koulun arkeen! Ruokailuympäristö ohjaa vahvasti lasten ruokailutottumuksia. Herkkuja ei saa tyrkyttää ja järkevät valinnat on tehtävä helpoiksi.

Terveellinen välipala on pitkässä koulupäivässä hyvä olla tarjolla. Helsingin kaupungin kouluissa maksullinen välipala on ollut myynnissä vuodesta 2004. Koulut saavat itse päättää asiasta. Ja toivon, että asiaa mietitään aina yhdessä vanhempien kanssa. Oppilaat ja vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä. Käytössä on välipalapassi, joten rahaa ei tarvitse lasten ottaa kouluun mukaan. Maksullinen välipala on kouluterveyskyselyn mukaan vähentänyt herkkutuotteiden nauttimista.

Lisäksi jos lapsi syö kotona terveellisen aamiaisen ja kotona on sovittu siitä, että kouluruoka syödään päivittäin, vähenee tarve välipaloihin olennaisesti. Ja pakko sanoa, että omien eväiden, kuten omenan, reppuun ottaminen ei ole mahdoton toimenpide!

Lisäksi oppilailla tulee olla pitkin koulupäivää mahdollisuus juoda vettä hanasta! Siksi siisteistä juomapaikoista huolehtimisen pitäisi olla itsestäänselvyys jokaisessa koulussa. Ikävä kyllä joka viidennessä kouluista lapsilla on mahdollisuus juoda vettä janojuomaksi vain kouluruokailun aikana.

Hyvät kuulijat,

Ihminen, ja etenkin lapsi, on mitä hän syö.

Mutta myös Suomi ja koko maapallomme on monin tavoin sellainen, mitä syömme. Ravinnon koko ketju muodostaa noin kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. 

Tavoitteena kunnissa on oltava kouluruoan valmistus suomalaisista, lähellä tuotetuista raaka-aineista.  Ikävä kyllä puolalaisista vakuumiperunoista on tullut herättävä symboli nurinkuriseen tilanteeseen, jossa lähialueiden ja kotimaisten perunoiden sijana syödään kaukaa tuotua ja monin tavoin epäterveellistä ruokaa. On aivan välttämätöntä, että me päättäjät huolehdimme, että osaamme niin kilpailuttaa kuin muutoinkin hoitaa julkiset päätökset niin, että lähiruokaa ja kotimaista ruokaa on lautasilla mahdollisimman paljon.

Hyvät kuulijat,

Terveyden edistäminen!

Helsingissä johtavana periaatteena on ollut, että jokaisen lapsen tulee saada mahdollisimman hyvät eväät tulevaisuuttaan varten. Kirjaimellisesti. Siksi panostamme vahvasi kouluruokailuun. Lisäsimme vuoden 2009 alussa rahaa kouluruokailuun ruuan laadun ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Koulujen opetussuunnitelmiin on Helsingissä kirjattu kouluruokailun tavoitteet: ohjata terveellisiin ruokatottumuksiin, kasvattaa sosiaalisuuteen, kehittää maku- ja ruokatottumuksia, opettaa tapa- ja ruokakulttuuria ja toisten huomioon ottamista.

"Safkaa, liikkaa ja relaa!" - Koululaisen hyvän olon peruspilarit ovat maukas ja riittävä ruoka, monipuolinen ja säännöllinen liikunta, sekä riittävä lepo ja rentoutuminen. Siten jaksaa, oppii ja voi paremmin.