Opiskelijapolitiikkaan lähteminen ja Tuhatkunnan paikallisyhdistykseen Kansallisiin Ylioppilaisiin liittyminen oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Tuhatkunta on aina tunnettu rohkeista avauksistaan ja Kokoomuksen suunnannäyttäjänä. Kokoomusopiskelijat tuovat raikasta tuulta niin paikallisjärjestöjensä kautta paikkakuntiin kuin liittonsa kautta koko Kokoomukseen. Ilman Tuhatkuntaa myös Kokoomus olisi hyvin erilainen.

Vuonna 1991 istuin Helsingin yliopiston kuppilassa ja sain seurakseni yllättäen silloisen KansYn puheenjohtajan, joka houkutteli minut Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaliehdokkaaksi. Sain KansYn ja edustajiston jäsenenä poliittista osaamista ja laajat yhteistyöverkostot sekä hyviä ystäviä loppuelämäkseni. Hiljalleen politiikasta tuli työ ja elämäntapa.

Koko maata ja kaikkia suomalaisia koskevia päätöksiä ei tehdä päivässä. Politiikassa tarvitaan sitkeyttä ja päämäärätietoisuutta. Joskus muutoksen toteuttaminen vie vuosikausia. Toimin vuonna 1993 opintotuen uudistusta vastaavana Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa. En olisi silloin uskonut, että seuraava mittava korotus opintorahaan saadaan vasta, kun olen itse ministerinä 15 vuoden kuluttua, ja samassa hallituksessa Väyrysen kanssa.

On tärkeää, että kokoomusopiskelijoiden ääni kuuluu ja heitä kuunnellaan. Opiskelijapoliitikot ovat usein kansanedustajien tukena ja toisinpäin. Vedin edellisissä hallitusneuvotteluissa työryhmää, joka vastasi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan ja innovaatiopolitiikan hallitusohjelmatavoitteista, ja KansY ja Tuhatkunta olivat tietenkin isona tukenani.

Politiikassa on tärkeintä, että löytyy sisäinen palo ja halu muuttaa asioita parempaan suuntaan. Poliitikon työpäivät vaihtelevat paljon niin pituudeltaan kuin sisällöltäänkin. Päivän mittaan on valiokuntien lisäksi monta muuta kokousta ennen täysistuntoa. Päivään kuuluu tietenkin aina kokouspapereiden ja muistioiden lukemista, kirjoitustyötä, kansalaispalautteisiin vastaamista sekä erilaisia tapaamisia sekä puhetilaisuuksia. Aikaa vievät erityisesti valiokuntatyö ja siihen valmistautuminen. Myös puoluetyö on osa työpäivääni. Tällä hetkellä vedän puheenjohtaja Jyrki Kataisen kanssa hyvinvointiyhteiskunnan pelastamishanketta.

Olennaista kansanedustajan työn onnistumiselle on myös perusteellinen keskustelu ja ihmisten kuunteleminen. Päättäjien on tunnettava tosiasiat, mutta päätösten on myös tunnuttava oikeilta.

Pelkästään kokouksissa ja omassa työhuoneessa istumalla ei edessä olevia haasteita ratkaista ja hyvinvointiyhteiskuntaa pelasteta.

Työpäiväni eivät ole koskaan 8 - 16 – työtä, ja jokainen päivä on erilainen. Työpäivät ovat aina vaarassa venyä ja ajankäytön kanssa on oltava tarkka. On osattava priorisoida ja sanoa myös ei. Aikaa on jäätävä myös asioiden valmisteluun ja uuden oppimiseen sekä ajatteluun, mutta myös omaan elämään, perheelle ja ystäville.

Joskus olen nähnyt yllättyneitä katseita, kun olen kertonut kansanedustajien työn olevan täydellä teholla, vaikka on istuntotauko. Eduskunnan täysistunnot ovat tärkeä osa, mutta vain osa edustajan työtä. Tammikuussa ja elokuussa valmistaudun tulevaan täysistuntokauteen ja teen paljon tausta- ja kirjoitustyötä. Silloin on myös paljon työmatkoja, vierailuja, puhetilaisuuksia sekä tapaamisia.

Politiikkaa tehdessä on hyvä aina muistaa, että kaiken voi aina tehdä paremmin ja että yhteistyö on kaiken muutoksen edellytys. Minulle kansanedustajan työ on unelmatyötä. Tavoite on oltava, että onnistuisimme jättämään maapallon tulville sulkupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kun me sen saimme, mutta mieluusti paremmassa. Politiikan viehätys on sama kuin elämänkin - koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. En olisi aikoinani KansYyn ja Tuhatkuntaan liittyessä uskonut tai arvannut, miten politiikka vie mennessään.