Naisten syrjiminen työmarkkinoilla on ikävää arkipäivää. Se näkyy ja tuntuu edelleen konkreettisesti naisten palkassa ja työsuhteissa pätkätöinä sekä esteinä edetä uralla. Vakava tosiasia on se, että niin kauan kun naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, emme voi puhua tasa-arvosta työmarkkinoilla.

 

Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy myös naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle noin 10 000 euroa toimialasta riippuen. Vanhemmuuden kustannuksilla on suoria heijastusvaikutuksia naisvaltaisten alojen palkanmaksukykyyn ja sitä kautta naisten ja miesten palkkaeroihin. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu- hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia.

 

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukaiseen ja kohtuuton.

 

Vanhemmuuden kustannusten korvaaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloustaantuman kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä, ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia Suomeen. Kyse on tasa-arvon edistämisen ohella työllisyydestä ja yritysten tasapuolisista toimintamahdollisuuksista.

 

Sinivihreä hallitus on hallitusohjelmassaan luvannut jakaa työnantajalle koituvat vanhemmuuden kustannukset tasapuolisemmin ja lisätä yhteiskunnan rahoitusosuutta. Olemme yli hallituskauden puolivälin, mutta asiassa ei ole edetty. Ministeri Hyssälä on asettanut hartaasti odotetun perhevapaiden kehittämistä ja vanhemmuuden kustannuksia käsittelevän työryhmän, jonka toimikausi alkoi syyskuussa. Tätä työtä on nyt kaikin tavoin kiritettävä, ettei asia hautaudu työryhmään ja että me saamme eduskuntaan lakiesitykset vielä tämän vaalikauden aikana. Tasa-arvon suurimman häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun poistamista ei saa, eikä voi enää siirtää tuleville hallituksille. Ruotsissa asia on hoidettu jo kymmeniä vuosia sitten ja niin, että valtio vastaa vanhemmuuden kustannuksista. Tästä on Suomen syytä ottaa oppia ja nopeasti.

 

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja (kok)
Kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi