Se, miten huolehdimme ikäihmisistämme on mitta siitä, miten onnistunutta yhteiskuntapolitiikkamme on kokonaisuudes-saan. Vanhuus on vaihe ihmisen elämässä joka tulee jokaiselle vastaan, jos olemme onnekkaita. Ja silloin, kun apua tarvitsee, on sitä myös saatava. Lähimmäisistä huolehtiminen on myös mitta välittämiselle ja yhteisöllisyydelle, jotka ovat tärkeitä asioita meille kaikille.

Lääninhallitusten hiljattain julkistamat tiedot vanhusten laitoshoidosta paljastivat monia erittäin vakavia ongelmia, jotka on ripeästi kitkettävä. Uusin koko vanhusten laitoshoitoa käsittelevä laaja arvio sen sijaan osoittaa laitoshoidon kokonaisuudessaan laadultaan parantuneen. Toimintatavat ovat muuttuneet iäkkäiden toimintakyvyn säilyttämistä edistävään suuntaan, kuntoutusta edistävä hoitotyö on lisääntynyt ja uni- sekä psyykenlääkkeiden käyttö on vähentynyt. Kehittämistyötä on tietenkin paljon jäljellä, mutta on erityisen tärkeää antaa julkisessa keskustelussa tukea vanhustenhuollon henkilöstölle, jotka tekevät inhimillisesti tärkeää ja hyvää työtä.

Yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Laitoshoidossa lääkkeellä ei voi korvata hoitajaa, eivätkä hoitajat ole pelkkiä käsipareja. Jo pelkkä läsnäolo ja seurustelu ovat tehokkaita hyvinvoinnin edistäjiä. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä yhteiskunnan harteille. Siksi omaisten ja läheisten merkitystä ei voi korostaa liikaa. Vastuu lähimmäisistä huolehtimisesta kuuluu meille jokaiselle.

Helsingissä on paljon tekeillä ihmisten palveluiden kehittämisessä. Työtä on tehtävä yhdessä. Tässä työssä olennaisia arvoja ovat inhimillisyys ja itsemääräämisoikeus.

Ikääntyneiden hoivassa laitosvaltaisuuden vähentäminen ja omaishoidon sekä kotihoidon tukeminen ovat sekä taloudellisesti että inhimillisesti perusteltua. Sairaala ei saa olla kenenkään koti. Helsingissä tarvitaan nykyistä enemmän mahdollisuuksia saada hoivaa ja apua kodinomaisissa olosuhteissa. Me ihmiset olemme erilaisia ja siksi tarvitaan valinnanmahdollisuuksia. Hoivaa ja apua on saatava lisää, kun avuntarve lisääntyy ja ikää karttuu. Päämääränä on, ettei kenenkään tarvitse toimintakyvyn muuttuessa muuttaa hoitopaikasta toiseen.

Hyvä vanhustenhuollon kehittämistä vauhdittava taho on mainio vanhusneuvostomme, jota meidän päättäjien ja virkamiesten on syytä kuunnella entistäkin tarkemmin. Kyse ei ole tietenkään vain palveluista, vaan siitä, että kotikaupunkimme Helsinki on kaikenikäisille hyvä paikka asua ja elää.

Helsinki valmistautuu myös vauhdilla pitkään odotetun kotikuntalain muutokseen. Jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä hoidossa olevilla on mahdollisuus itse valita kotikuntansa. Tämä on hyvä uutinen monelle ikäihmiselle, joka nyt pääsee muuttamaan läheistensä lähettyville.

Rauhallista joulun odotusta kaikille Haagalaisen lukijoille toivottaen