Helsingin Kokoomuksen Naisten ihmisoikeustilaisuus to 30.9

Avauspuheenvuoro 

( Tiivistelmä )

Illan aihe on erityisen tärkeä ja varmasti ajatuksia herättävä. Keskustelemme ihmisoikeuskysymyksistä Suomessa ja maailmalla. Illan aikana pohdimme, mitä myötätuntoinen ja tiukka ihmisoikeuspolitiikka vaatii.

Ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. Ohjelmansa mukaisesti hallitus edistää ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän kehityksen toteutumista kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeusasiat ovat tärkeä asia, ja siksi on välttämätöntä että eduskunta on niissä ajantasalla ja myös linjaa vahvasti Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa.

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa Valtioneuvoston selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa linjattiin valtioneuvoston hyväksymässä selonteossa nyt neljättä kertaa. Eduskunta sai selonteon yhteydessä ensimmäistä kertaa hallitukselta yleisen katsauksen Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen.  

Suomen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohtana on kaikkien ihmisoikeuksien - niin kansalais- ja poliittisten kuin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellistenkin - samanarvoisuus. Kaikki ihmisoikeudet ovat yhtä tärkeitä eikä yksi oikeus voi käytännössä toteutua ilman toista. 

Selonteossa käsiteltiin laajasti ihmisoikeuskysymyksiä, mutta haluan nostaa esille muutaman mielestäni erittäin tärkeän ja suomalaisia läheisesti koskevan asian.

Pidän myönteisenä tapaa, jolla lapsen oikeudet on selonteossa nostettu näkyvästi esiin. Selonteon mukaan Suomi kiinnittää lasten oikeuksien edistämisessä erityistä huomiota lapsiköyhyyteen. Tämä on tärkeää kansainvälisesti, EU:n tasolla ja kansallisesti.

Selonteossa painotetaan lapsiin kohdistuvan väkivallan estämistä. Tämä on mielestäni hyvä painopiste sekä kansainvälisesti että kansallisesti huomioiden myös lapsiin kohdistuvan väkivallan yleisyyden Suomessa. Selvityksen mukaan Suomi voisi kuitenkin tehdä enemmänkin lapsiin kohdistuvan väkivallan suhteen.

On tärkeää, että kansallisessa prosessissa olevien lasten ihmisoikeuksiin liittyvien sopimusten ratifioinnit tapahtuvat viivytyksettä.

Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ihmisoikeusongelma Suomessa. Kansainväliset valvontaelimet ovat antaneet Suomelle useita huomautuksia siitä, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei ole kyetty riittävästi puuttumaan.

Parisuhdeväkivallasta puhutaan Suomessakin lähes yksinomaan miehen naiseen kohdistamana väkivaltana. Tämä on yleisin mutta ei ainoa parisuhdeväkivallan muoto. Mielestäni väkivallan ehkäisemistä on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Tällöin huomioidaan myös kaiken kotona tapahtuvan väkivallan negatiivinen vaikutus lapsiin, samaa sukupuolta olevien henkilöiden suhteessa tapahtuva väkivalta sekä naisten miehiin kohdistama väkivalta.

Väestön vanheneminen on Suomessa koko yhteiskuntaan keskeisesti vaikuttava kehityssuunta, jota on tarpeen käsitellä myös perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta käytävässä keskustelussa. Samaan aikaan ikääntyneet ja vanhukset kokevat Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, syrjintää sekä työelämässä että muualla yhteiskunnassa. Koska ikäsyrjintä on osittain tiedostamatonta, on tärkeää, että Suomessa toimitaan vallitsevien asenteiden ja käytäntöjen korjaamiseksi.

Vanhusten palveluissa ja erityisesti laitoshoidossa on eduskunnan oikeusasiamiehen ja lääninhallitusten valvontatoiminnassa tullut esiin vakavia puutteita esimerkiksi vanhusten itsemääräämisoikeuden toteutumisessa. Vanhustenhoidon ongelmiin on puututtava tehokkaasti. 

Ikäihmisten palvelut on keskeinen painopiste Helsingin kehittämisessä. Me elämme entistä pidempään, jos olemme onnekkaita. Kun ikäihmisiä on enemmän, on myös palveluja ja koko kaupunkia kehitettävä sen mukaisesti. Tavoite on, että Helsinki on hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Välittäminen toisista ihmisistä kuuluu meille kaikille, sitä ei saa eikä voi ulkoistaa. Me kaikki vaikutamme ihmisoikeuksien toteutumiseen.