Puheet 2010

Olin puhumassa palvelukeskus Kinaporissa Helsingin vanhuspalveluista ja erityisesti siitä, miten tiedon palveluista saa. Olin kuuntelemassa ja keskustelemassa, miten voisimme Helsingistä tehdä paremman paikan asua ja elää jokaiselle ikäihmiselle. Tilaisuuteen osallistujat antoivat niin niin ruusuja kuin risujakin. Hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamiseksi on paljon tehtävää, ja vanhustenhuollon kuntoon laittaminen on yksi tärkeimmistä asioista. Väestön ikärakenteen muuttuessa koko yhteiskunnan on sopeuduttava entistä iäkkäämmän väestön tarpeisiin.

Kerroin, että me teemme Helsingissä kovasti työtä ikäihmisten palvelujen parantamiseksi ja tavoitteena on, että vanhustenhuollon laatukriteerit toteutuisivat jokaisen helsinkiläisen kohdalla. Helsingin päälinjoina ovat kotihoidon ensisijaisuus ja ikääntyneiden toimintakyvyn paraneminen, ennaltaehkäisy, avopalvelupainotteisuus sekä laitoshoidon purkaminen niin ettei sairaala ole kenenkään koti. Ikäihmisten pitää voida asua ja vanheta turvallisesti, ja että he ovat elämässä mukana ja nauttivat siitä.

Meidän päättäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että apua saa silloin kun sitä tarvitaan. Myöskään ennalta ehkäisevien palveluiden roolia ei voi liikaa korostaa. Varsinkin näin laman aikana on huolehdittava, ettei niistä palveluista säästetä.

Paljon on hyvää tehty, mutta paljon on vielä varaa tehdä lisää. Tästä syystä on myös tärkeää, ettei vanhusten palvelut ole vain laatusuositusten varassa, vaan vanhuspalvelulaki on tulossa. Meidän lainsäätäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että asiakkaan asema ja itsemääräämisoikeus vahvistuu.

Pelkästään yhteiskunnan vastuulla ei pidä olla ikäihmisten tarpeista huolehtiminen. On tärkeää, että läheiset niin sukulaiset kuin ystävät pitäisivät toisistaan yhä parempaa huolta. Välittämistä kun ei voi eikä saa ulkoistaa.