Hallitukselta tarvitaan toimia hoitotakuun toteutumiseksi - mielenterveyspalveluiden hoitotakuu yhä toteutumatta

Kansallinen terveysprojekti on suurin mullistus sitten kansanterveyslain, tai ainakin sen on tarkoitus olla. Se on poliittinen tahdonilmaus laittaa terveydenhuollon epäkohdat paremmalle tolalle ja myös kohentaa resursointia. Hoitotakuu on merkittävä osa tätä uudistusta. Sillä haluttiin turvata tasa-arvoinen hoitoon pääsy koko maassa.

Nyt kun hoitotakuu on ollut voimassa vuoden verran, on syytä tarkkaan arvioida työn tuloksia. Uudelleen arviointia ja vauhditusta tarvitaan, jotta tavoitteeseen päästään. Tämä seminaari onkin erinomaisesti ajoitettu ja tarjoaa tärkeää tietoa päättäjille.

Mielenterveyspalveluiden osalta hoitotakuu ei ole toteutunut. Paljon hyvää on tehty ja toimintoja kehitetty. Kuitenkin eteneminen on ollut tuskallisen hidasta ja takapakkiakin on tullut joillain alueilla, ikävä kyllä.

Hoitotakuussa on keskitytty korjaavaan toimintaan ja jo syntyneiden sairauksien hoitoon. Projektia ei tarkoitettu hetkelliseksi ponnistukseksi "hoitaa jonot kuntoon", vaan sillä halutaan vahvistaa yhtälailla terveyden edistämistä kuin sairaanhoitoakin. Ehkäisevä työ ja terveyden edistäminen ovat kuitenkin jääneet taka-alalle ja syntymässä on noidankehä, joka kasvattaa kustannuksia ja ongelmia. Tilanne on vaikea myös mielenterveysongelmissa, jotka ovat erilaisia kuin somaattiset sairaudet ja varsinkin leikkaukset, joissa jonoajattelu toimii. Nyt on liiaksi tuijoteltu ja hurrattukin leikkausjonojen lyhentymistä, samalla kun osa terveydenhuollosta on jäänyt katveeseen.

Jo lakia säädettäessä oli selvää, ettei hoitotakuu toteudu heti, vaan se vaatii paljon työtä ja tarkkaa seurantaa. Samoin oli selvää, että onnistuminen vaatii koko terveydenhuoltojärjestelmän uudelleen arviointia, merkittävää rakenteiden ja toimintatapojen uudistamista sekä hoidonporrastuksen ja hoitoketjujen kuntoon laittamista. Samoin lisäresursointia.

Vanhasen hallitus päästänyt kuntatalouden kriisiin - Kiireellisintä on palauttaa leikatut terveysrahat

Suuri ongelma tällä hetkellä on historiallisen heikko kuntatalous. Hoitotakuun astuttua voimaan kuntatalous on kriisiytynyt entisestään. Suurin syy on tehdyt valtionosuusleikkaukset sekä veropohjan nakertaminen. Talouden heikkenemisen taustalla on myös kustannusten nopea ja verotulojen hidas kasvu, väestön ikääntyminen ja massatyöttömyyden tuoma rasitus. Kaiken päälle kunnat ovat saaneet lisävelvoitteita ilman vastaavia lisävoimavaroja.

Kuntien viime vuoden tilinpäätösten ennakkotietojen mukaan joka kolmannen kunnan tulot eivät riitä menoihin. Kunnissa nostetaan veroja ja joko velkaannutaan tai leikataan rajusti kansalaisten peruspalveluja.

Hallitus on vakavasti vaikeuttanut kuntien mahdollisuutta toteuttaa hoitotakuu tekemällä leikkauksia kuntien määrärahoihin. Nämä leikkaukset ovat osuneet erityisen kipeästi terveydenhuoltoon. Tämän vuoden budjetissa leikattiin kansallisen terveydenhuollon hankkeen rahoituksesta 25 miljoonaa euroa ja tämän lisäksi valtio on ottanut kunnilta pakkolainaa lähes 300 miljoonaa euroa.

On vaara, että kuntien hätä yritetään haudata kunta- ja palvelurakenneuudistuskeskustelun alle. Uudistus on aivan välttämätön, mutta sen rinnalla on huolehdittava tämän päivän palveluista, sillä uudistuksen vaikutukset tuntuvat vasta vuosien päästä.

Kiireellisintä on maksaa kunnilta otettu pakkolaina takaisin. Samoin terveyshankkeesta leikattu 25 miljoonaa euroa on palautettava budjettiin. Tämän lisäksi tarvitaan muita toimia kuntatalouden tasapainottamiseksi. Peruspalvelubudjetti on saatava puheiden tasolta todeksi niin, että velvoitteet ja voimavarat ovat tasapainossa. Olennaista on, että valtiovalta sitoutuu sopimukseen, jotta palveluiden järjestämiseen saadaan vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Kunta- ja palvelurakennehankkeen tärkein tavoite on saada tulot ja menot tasapainoon.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen onnistuminen edellytys hyville mielenterveyspalveluille

Kuntien velkaantuminen on jatkunut hyvin ripeänä. Pahin on vielä edessä: monilta Suomen kunnilta loppuvat rahat lähivuosina, kun eläkeläisten määrä kasvaa ja veronmaksajien suhteellinen osuus pienenee. Kunta- ja palvelurakenteen pikainen uudistaminen on aivan välttämätöntä hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi.

Olennainen kysymys on, kykeneekö hallitus tuomaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta raamittavan puitelain eduskuntaan vielä ennen kesää, kuten se on luvannut? Nyt on suuri vaara, että uudistus ei etene. Hallituksen eripura ja erisuuntaiset näkemykset uudistuksen sisällöstä uhkaavat kaataa koko hankkeen.

Vaarana on myös liika laatikkoleikki ja organisaatiokaavioiden pyörittely, jossa todelliset kysymykset jäävät käsittelemättä.

Terveydenhuollon uudelleenorganisointi on keskeinen osa käynnissä olevaa uudistusta. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että mielenterveyspalveluiden asiantuntijat ovat vahvasti uudistuksen valmistelussa ja keskusteluissa mukana.

On välttämätöntä, että kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee niin, että eduskunta saa puitelain käsiteltäväkseen tällä vaalikaudella. Puitelain tulee turvata vahvat ja elinvoimaiset kunnat ja ohjattava palvelurakenteiden ja toimintatapojen todelliseen uudistamiseen.

Palvelurakenneuudistuksella on mahdollisuus koota yhteen pirstaloituneita mielenterveyspalveluita. Esimerkiksi liian hajallaan oleva lasten mielenterveydenhoito on keskitettävä niin henkilöstön saatavuuden kuin hoidon laadun turvaamiseksi.

Riittävän suuret väestöpohjat luovat nykyistä parempia mahdollisuuksia kehittää erityispalveluja. Lukuisissa kunnissa myös peruspalveluiden tuottamisen väestöpohjat ovat nykyisin aivan liian pieniä. Suuremmat terveyskeskukset pystyvät hankkimaan paremmin osaavaa henkilökuntaa ja pystyvät toteuttamaan yhtenäisiä käytäntöjä esimerkiksi ennaltaehkäisevässä työssä. Toimia tarvitaan, jotta saadaan julkinen sektori esimerkilliseksi työantajaksi!

Painopiste on laitettava perusterveydenhuoltoon ja avopalveluiden kehittämiseen. Tarvitaan tukevampaa avohoitoa ja ehkäpä velvoittavampaakin jossain tapauksissa. Tarvitaan lisää tuettua asumista varsinkin, kun hoitoajat ovat lyhentyneet. Yhtä lailla tarvitaan matalan kynnyksen lähipalveluja asiakaslähtöisesti. Erityinen ryhmä, joka tarvitsee lisähuomiota, ovat masennuspotilaat ja kaksoisdiagnoosipotilaat (mielenterveys- ja päihdeongelmaiset).

Erityisen tärkeää on saada sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö kuntoon psykiatristen potilaiden hoidossa.

Toimiva Kela-korvaus on edellytys hoitotakuun toteutumiselle - Kela korvausta on nostettava ja se on ulotettava koskemaan psykologien antamaa hoitoa

Hoitotakuun toteutumisen edellytys on, että myös Kelan korvausjärjestelmä toimii. Kansaneläkelaitoksen toimialajohtajan Mikael Forssin tämän viikon kannanottoon on helppo yhtyä: Kelan korvausjärjestelmä tuhoutuu pikkuhiljaa, jos Kelan yksityislääkärien palkkioista maksamat korvaukset menevät niin merkityksettömiksi, etteivät ne palvele sitä tarkoitusta, johon ne on alun perin luotu. Jotta hoitotakuu todella voitaisiin toteuttaa, on perusteltua nostaa yksityislääkärikäyntien sairausvakuutuksen korvauksia.

Sairausvakuutuskorvaus olisi laajennettava koskemaan lääkärin määräämää laillistetun psykologin antamaa hoitoa. Tämä vahvistaisi mielenterveyspalveluja ja turvaisi hoidon saatavuutta. Mielenterveystyön painopiste on siirtynyt psykiatrisesta laitoshoidosta psykososiaaliseen avohoitoon ilman, että avohoidon resursseja on riittävästi lisätty. Puutteellisen avohoidon kehittämiseksi tarvitaan uusia luovia ratkaisuja ja kaikkien voimavarojen hyödyntämistä. Uudistus mahdollistaisi tarjolla olevien mielenterveyden avohoitopalveluiden tehokkaamman hyödyntämisen ja laajentamisen.

Terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn rapiseminen tikittävä aikapommi

Panostaminen hoitotakuun toteutumiseen on johtamassa yhä enemmän siihen, että ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta säästetään. Viimeisimmässä terveysbarometrissä tämä huoli nousi vahvasti esille, samoin uusimmassa selvityksessä neuvoloiden tilanteesta. Esitimme saman huolen hallitukselle valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ja toivoimme voimavaroja ja huomiota terveyden edistämiseen. Muistutimme, että kansallisessa terveysprojektissa oli kyse paljon muustakin kuin leikkausjonoihin tuijottamisesta.

Terveyspalveluilla on vain pieni osuus ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Kustannuspaineiden helpottamiseksi tarvitaan tehokkaita toimia sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Palvelurakenneuudistuksessa on vahvistettava ehkäisevää työtä ja terveyden edistämistä palveluiden lähtökohtana. Erityisen tärkeää tämä on mielenterveystyössä. Ehkäisevän mielenterveystyön kehittäminen on haastavaa, mutta ei niin laajaa tai vaativaa, etteikö siitä saisi kiinni!

Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ehkäisyssä on panostettava entistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan päiväkodeissa, kouluissa, neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Kouluterveydenhuollolla ja neuvolalla on oikein resursoituna loistavat mahdollisuudet tunnistaa lasten ja nuorten ongelmat sekä antaa varhaista apua.

Perusasiat on laitettava kuntoon: neuvoloihin ja kouluterveydenhuoltoon tarvitaan riittävästi henkilöstöä. Neuvoloiden mahdollisuudet katkaista syrjäytymistä ja tasoittaa terveyseroja ovat selvästi uhattuina, jos henkilöstöä ja voimavaroja ei ole tarpeeksi.

Samoin varsinaisten mielenterveyspalveluiden vaikuttavuutta olisi arvioitava perusteellisesti. Esimerkiksi perheneuvolajärjestelmän uudenlaista suuntaamista tulisi miettiä. Palveluiden on muodostettava kokonaisuus, joka tukee parhaalla mahdollisella tavalla lapsen ja perheen hyvinvointia. Epätarkoituksenmukaisesta luukulta toiselle juoksemisesta ja hoitosuhteiden monilukuisuudesta ja toisaalta katkeamisista on päästävä eroon.

Kuntien talouskriisi on johtanut ongelmalliseen suuntaan: ryhmäkoot ovat kasvaneet niin perusopetuksessa kuin päivähoidossa. Määräaikaista, alati vaihtuvaa henkilöstöä on valtavasti. Vaihtuvien aikuisten vähenevä aika lapselle näkyy ikävillä tavoilla arjessa ja on omiaan vaikeuttamaan erityistä apua tarvitsevien lasten tukemista ja ongelmien varhaista puuttumista. Terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn rapiseminen ovat tikittävä aikapommi - kunnissa on saatava perusasiat kuntoon!

Lasten ja nuorten psykiatrian hoitotakuu otettava tosissaan - hallituksen kunnioitettava eduskunnan kantaa määrärahajaossa

On hälyttävää, ettei eduskunnan säätämä, lapsia ja nuoria koskeva psykiatrian hoitotakuu ole vieläkään toteutunut, vaikka se on ollut voimassa vuodesta 2001. Yhä vielä lapsia sijoitetaan jopa vuodeksi sijaiskoteihin odottamaan hoitoa. Lasten ja nuorten tilanne on todella vakava, vaikka juuri lasten pitäisi päästä nopeasti avun ja hoidon piiriin.

Eduskunta on vuodesta 2000 lähtien osoittanut vuosittain erillisen määrärahan lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen järjestämiseen. Eduskunnan luoman erillismäärärahan kanssa on täytynyt harmillisesti soutaa ja huovata. On käsittämätöntä, että kuluvankin vuoden hallituksen budjettiesityksestä puuttui jälleen kunnille suunnattu raha lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin ja valtiovarainvaliokunnan piti taas kerran lisätä määräraha budjettiin. Samoin pidimme perusteltuna, että lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden järjestämiseen osoitetaan myös seuraavassa budjetissa erillinen määräraha.

Hallitus ei esittänyt erillismäärärahaa, vaikka eduskunta oli edellisen budjetin käsittelyssä puuttuvan rahan lisännyt ja yksiselitteisesti linjannut rahan jatkumisen puolesta. Samoin yksiselitteinen viesti sairaanhoitopiireistä on ollut se, että tämän ns. korvamerkityn määrärahan poistuminen merkitsisi monen hyvän hoitosuhteen päättymistä ja jonojen pidentymistä.

Hallituksen on otettava lasten ja nuorten psykiatrian hoitotakuu tosissaan ja kunnioitettava eduskunnan kantaa määrärahajaossa niin, ettei tänä vuonna tarvitse käydä taas kerran samaa taistelua budjetin käsittelyn yhteydessä. Aika pitäisi käyttää tärkeämpään, sillä niin eduskunnassa kuin muuallakin on vielä paljon tehtävä työtä ennen kuin hoitotakuu toteutuu mielenterveyspalveluissa.

Lopuksi

Mielenterveysbarometri oli tervetullut uutuus, toivon sille jatkoa. Säännöllisesti julkaistuna se on oivallinen mahdollisuus seurata, kuinka olemme palveluiden kehittämisessä ja ihmisten kohtelussa, asenteissamme edistyneet. Työtä varmasti riittää joka saralla. Tavoite on tinkimättömästi oltava oikea-aikainen laadukas hoito ja huolenpito.