Sinilevä oli kesäloman sitkeä seuralainen. Pahimmillaan oli kuin hernekeitossa purjehtisi. Levättömän uimapaikan löytäminen lilluvien lauttojen vallatessa merta oli vaivalloista ja lähes mahdotonta.
Helteellä sinilevä harmitutti ja huolestutti. Levälautat ovat paljastava ja haiseva muistutus Itämeren tilasta. Vaikka tutkimukset osoittavat kotimeremme kuormituksen vähentyneen, on Itämeri edelleen saastuneimpia merialueita. Maailman suurimman murtovesialtaan herkkä ekosysteemi on pahasti häiriintynyt. Suomenlahden tilanne on erityisen heikko.
Sinilevät ovat mikroskooppisia sienibakteereja, jotka toimivat levien kaltaisesti. Ne viihtyvät parhaiten lämpimissä ja ravintorikkaissa vesissä. Osa levistä on myrkyllisiä. Levät lisääntyvät kun vesistö rehevöityy. Rehevöitymistä aiheuttavat ravinteiden määrän lisääntyminen, jonka seurauksena vesi muuttuu sameammaksi, rannat limoittuvat ja kasvillisuus lisääntyy.
Ravinteet ovat tyypillisesti typpeä ja fosforia, jotka kulkeutuvat vesistöön esimerkiksi teollisuuden päästöistä, jätevesipuhdistamoista, merenkulusta ja maatalouden seurauksena. Tutkimustulosten mukaan noin puolet typestä ja fosforista on peräisin juuri maataloudesta.
Meren tilaan vaikuttaminen on pitkäkestoista eikä nopeita keinoja ole olemassa. Vaikka fosforikuormitus Itämereen on vähentynyt, on meren hapettomissa syvänteissä tonneittain varastoitunutta leville käyttökelpoista fosforia.
Harvasta ympäristökysymyksestä on niin suuri yksimielisyys kuin Itämeren rehevöitymisestä. Itämeren suojelemiseksi on lukemattomia hankkeita ja toimijoita. Olennaista on kysyä, ovatko tehdyt toimet antaneet parhaan ympäristöhyödyn ja onko rahan kohdentaminen tehokasta? Itämeren pelastamisessa onnistuminen edellyttää kustannustehokkaita toimia, joita on tehtävä viivytyksettä.
Itämeren puhtaus on tärkeä asia koko Itämeren alueen hyvinvoinnille ja talousalueen menestykselle. Yhteistyö yli rajojen on välttämätöntä, sillä meri on yhteinen ja päästöt eivät kunnioita jäsenvaltioiden rajoja. Viisainta on yhdessä etsiä kustannustehokkaimmat tavat kuormituksen vähentämiseen. John Nurmisen säätiö on näyttänyt toiminnallaan loistava esimerkkiä: suojelutoimia kohdentamalla saadaan vähemmällä enemmän. Ja juuri sitä Itämeri tarvitsee pelastuakseen.
Hyvä ja toivoa antava uutinen on, että kansainvälisellä yhteistyöllä on saatu aikaan huomattavia parannuksia. Esimerkiksi Suomenlahden fosforikuormitusta on kevennetty Pietarin alueen tehostetun jäteveden puhdistuksen avulla. Tämä näkyy veden kirkastumisena ainakin itäisessä osassa Itämerta. Näkyvät tulokset innostavat ja osoittavat, että Itämeren pelastaminen on mahdollista.
Vessavesien puhdistamisessa on mahdollista saada aikaan nopeasti tuloksia. Sen sijaan maatalouden päästöjen kuriin saaminen on monimutkaisempaa mutta siinäkin on sitkeästi etsittävä vaikuttavia keinoja. Ensi vuonna käyttöön tuleva maatalouden ympäristötuki on aiempaa parempi mutta ei valitettavasti vieläkään kohdenna tukea vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa olisi myös suojelutoimet kohdennettava samassa suhteessa.
Oikea, Itämeren olosuhteet huomioonottava tutkimustieto on välttämätöntä haavoittuvan meren suojelulle. Monitieteinen ja paras saatavilla oleva tutkimustieto on saatava mahdollisimman laajasti käyttöön Itämeren eteen tehtävien poliittisten päätösten pohjaksi. Suomen Akatemia on ollut kiitettävästi edistämässä hyvien keinojen löytämistä tiedeyhteisön ja hallinnon välisen tiedonkulun ja vuoropuhelun edistämiseen. Suuria odotuksia on Itämeren maiden ja EU:n yhteisen Itämeri-tutkimusohjelman (BONUS) tuloksille.
Hallituksen ja koko eduskunnan velvollisuus on pitää vahva ja vaikuttava ote Itämeren pelastamistyöhön.
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi