Pääoppositiopuolue SDP:n linja maakuntaverosta näyttää taas olevan vankan sumun peitossa. Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa penää SDP:ltä selvennystä poukkoilevaan linjaan.
Sari Sarkomaa. Kuvaaja: Kristian Tervo.
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman lupasi keskiviikkona 11.3. Veronmaksajien tilaisuudessa, ettei SDP SDP tule edistämään seuraavalla vaalikaudella maakuntaveron käyttöönottoa, jos se on hallituksessa.
Demariopiskelijat ryntäsivät joukolla tyrmäämään puolueensa puheenjohtajan kannan ja vaativat uuden veron valmistelua. Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmä puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on julkisissa julkisissa puheissaan aiemmin hellinnyt maakunta veroa.
”On pakko kysyä mikä SDP: n eduskuntaryhmän kanta? Ja mikä on lopulta SDP: n kanta? Mainiota olisi, että yleensä kaiken veroilla ja lisärahalla asiat hoitaa haluava SDP ymmärtäisi, ettei maakuntavero ratkaisisi yhtäkään ongelmaa tai toisi parempaa hoitoa suomalaisille”, kiteyttää Sarkomaa.
Maakuntaveron sijaan Sarkomaa mukaan on keskityttävä hyvinvointialueiden rakenteiden ja toimintatapojen uudistamiseen, kuten rahoitusmallin kannustavuuden ja palvelujen vaikuttavuuden kehittämiseen sekä tiedolla johtamiseen.
Maakuntavero olisi omiaan kiristämään verotusta ja heikentämään työnteon kannustimia sekä eriyttämään verotuksen tasoa eri puolilla Suomea.
”Hyvinvointialueiden menojen ja palvelutarpeen kasvaessa rahat on käytettävä entistä vaikuttavammin ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveys- sekä pelastuspalvelut on turvattava kaikkialla Suomessa”, summaa Sarkomaa.
Sarkomaa kantaa huolta SDP:n aiemmasta myönteisestä linjasta maakuntaveroa kohtaan.
”SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tuppurainen on vuonna 2024 todennut, että ilman omaa verotusoikeutta sote-alueet ovat aika lailla kädettömiä. Lisäksi Marinin hallitus vielä väläytteli maakuntaveron säätämisellä. Ollaanko SDP:n toimesta kättä sittenkin hivuttamassa veronmaksajien taskuun?”, hämmästelee Sarkomaa.
Sarkomaa peräänkuuluttaa SDP:ltä selkeää ja uskottavaa talous- ja veropolitiikan linjaa poukkoilevan ja ympäripyöreän venkoilun sijaan.
”Tuoreeltaan SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar korosti, kuinka enemmistö tulevan vaalikauden velkajarrun edellyttämästä sopeutuksesta on tehtävä veroja kiristämällä, ei menoja sopeuttamalla", Sarkomaa sanoo.
”Suomen ongelma ei ole liian matalat verot, vaan aivan liian korkeat menot. Onko kuitenkin niin, että todellisuudessa SDP aikoo entisestään kiristää työnteon ja yrittämisen verotusta? Sumuverhon takaa olisi hyvä tulla viimein esiin uskottavan vaihtoehdon kanssa”, päättää Sarkomaa.
Sosiaali- ja terveyspalveluista käyty keskustelu pääministeri Orpon antaman ilmoituksen jälkeen oli eduskunnassa vilkas. Vihreät nostivat jälleen esiin hellimänsä maakuntaveron ratkaisuna hyvinvointialueiden ongelmiin. Torjuin ehdotuksen jyrkästi. Uusi verotuksen taso ei ratkaisisi yhtäkään ongelmaa eikä parantaisi yhdenkään potilaan hoitoa – sen sijaan se lisäisi byrokratiaa ja kasvattaisi tavallisten suomalaisten verotaakkaa.
Työn verotuksen pitäminen kohtuullisena ja kannustavana on koko hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta välttämätöntä. Hyvinvointialueet ovat kantokyvyltään hyvin erilaisia, ja maakuntavero johtaisi väistämättä moninkertaisiin tasausmekanismeihin. Lopputuloksena syntyisi lisää kustannuksia, monimutkaisuutta ja hallintoa, jonka maksajiksi joutuisivat erityisesti kasvavat kaupunkiseudut. Into luoda uusi verotuksen taso on syytä heittää roskakoriin. Suomalaiset eivät kestäisi sitä. Keskiöön on nostettava palveluja tarvitseva ihminen ja sote-uudistuksen alkuperäinen tavoite: yhdenvertaiset ja laadukkaat pelastus-, sosiaali- ja terveyspalvelut.
Hyvinvointialueiden yli 37 miljardin euron rahoitus muodostaa jo yli kolmanneksen valtion noin 90 miljardin budjetista. Rahoitus on kasvanut pääministeri Orpon hallituskaudella yli neljällä miljardilla eurolla. Kun kustannukset ja palveluntarve kasvavat, rahojen käyttöä on tehostettava. Pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmalliin tarvitaan enemmän kannusteita toimia vaikuttavasti, ei vähemmän. Hyvästä työstä ei pidä rangaista – se veisi pohjan siltä kehitystyöltä, jota teemme palveluiden parantamiseksi ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi.
Tiedolla johtaminen on välttämätöntä. Soten kustannus- ja laatutiedot on saatava aidosti läpinäkyviksi. Laaturekistereitä on laajennettava uusiin sairausryhmiin ja seuraavaksi vuorossa on hyvä olla muistisairaudet. Valtakunnalliset laaturekisterit ovat keskeinen väline hoidon vaikuttavuuden parantamiseksi.
Olemme eduskunnassa hyväksyneet monia palveluita parantavia ja hoitoon pääsyä edistäviä lakiesityksiä. Lasten ja nuorten terapiatakuu on säädetty ja omalääkäri on jo miljoonalla suomalaisella. Keskeisenä tavoitteena on ottaa koko maassa käyttöön moniammatillista yhteistyötä vahvistava omalääkärimalli. Kun sama lääkäri, hoitaja tai muu ammattilainen hoitaa asiakkaan tarpeita, palvelun laatu paranee ja kokonaistarve ja kustannukset pienenevät. Erityisesti paljon palveluita tarvitseville on suuri helpotus, että vastassa on mahdollisimman usein tuttu ammattilainen.
Kuluvalla eduskuntakaudella hedelmöityshoitojen Kela-korvaus on palautettu, ja valinnanvapauskokeilu mahdollistaa 65 vuotta täyttäneille pääsyn yksityiselle yleislääkärille 30 eurolla. Suuhygienisti-, fysioterapeutti- ja gynekologikäynneistä saa korotetut Kela-korvaukset.
Eduskunnan keskustelussa korostin myös tarvetta vahvistaa vanhuspalveluiden laatua, uudistaa itsemääräämislaki ja kehittää korotettu kotitalousvähennys senioreiden kotona asumisen tueksi
Sote-järjestöt ovat meille tärkeä kumppani, ja niiden toimintaedellytykset tulee turvata. Monituottajamallia vahvistamalla saamme kaikki voimavarat käyttöön. Hoitotyön johtamisen rakenteet on varmistettava säädösmuutoksin.
Työtä on paljon tehtävänä, jotta onnistumme turvaamaan yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikenikäisille suomalaisille.
Tänään vietämme Kalevalan päivää – suomalaisen kulttuurin juhlaa. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus luoda omat tarinansa – vahvasta suomalaisesta kulttuuriperinnöstä ammentaen.
Suomalainen luova ala on rikkautemme. Sen kasvun eteen on jatkettava töitä. Luovissa aloissa on Suomen talouden kasvulle mittavaa hyödyntämätöntä potentiaalia. Tuore tekemämme luovan talouden kasvustrategia vahvistaa sitä, että suomalainen luovuus voi kasvaa, työllistää ja kansainvälistyä kestävällä tavalla.
Kirjastot ovat maan käytetyin kulttuuripalvelu, joka tarjoaa jokaiselle ilmaisen pääsyn tietoon, kulttuuriin ja taiteeseen. Oikeudenmukaisten tekijänoikeuskorvauksien maksaminen on olennaista, jotta jokainen tekijä saisi kirjastokäytössä olevien teostensa lainaamisesta ansaitsemansa korvauksen.
Ilman tekijöitä ei ole suomalaista taidetta ja kulttuuria. Kausiluonteisuus, kulttuurialalle tyypilliset työnteon ja korvausten eri muodot eivät saa rajoittaa oman ammatin harjoittamista tai tuottaa häiriöitä etuuksien maksuun. Haasteeseen tuo ratkaisua mm yhdistelmävakuutus.
Kulttuurin ja taiteen hyvinvointiulottuvuus on alettu huomioida enenevissä määrin myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja koulutusta suunniteltaessa. Lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua taiteeseen ja kulttuuriin on vaalittava. Näin kulttuuriperintö ei jää etäiseksi, vaan siitä tulee koettua ja elettyä.
Onnistunut kulttuuripolitiikka hyödyntää laajasti kulttuurin tuottaman arvon, joka ilmenee sivistyksenä ja henkisenä pääomana, luottamuksena ja vahvana demokratiana sekä hyvinvointina ja kestävänä taloutena.
Hyvää Kalevalan päivää!
Lähetän tuoreimpia politiikan kuulumisia kerran kuukaudessa. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi.
Ajatukset ja palaute liittyen politiikkaan, kotikaupunkini Helsingin sekä koko Suomen kehittämiseen ovat aina tärkeitä ja tervetulleita. Pidetään yhteyttä.
Hyvän ja arvokkaan saatto- ja palliatiivisen hoidon varmistamisessa avainasemassa ovat ammattilaisten koulutus sekä sitova lainsäädäntö.
Ihmiselämää on kunnioitettava sen loppuun saakka. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan peloissaan, kivuissaan tai yksin. Laadukkaalla saatto- ja palliatiivisella hoidolla voidaan tukea ihmistä niin, että arvokas kuolema on mahdollinen ja jäljellä oleva elämä mahdollisimman hyvää. Myös omaisten valmistautuminen lähestyvään kuolemaan on keskeinen osa saattohoitoa.
Olen pitkään ajanut lakimuutosta yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa ja vauhdittanut sitä myös lakialoitteella. Hallitusneuvotteluissa työtä vietiin eteenpäin, ja kirjasimme pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan lupauksen selkeyttää säädöksiin oikeus saattohoitoon. Tavoitteena on turvata elämän loppuvaiheen hyvä hoito riippumatta ihmisen asuinpaikasta tai hoitopaikasta.
Eduskunnan jo vuonna 2018 tekemän tahdonilmaisun johdosta asetetun asiantuntijaryhmän yksimielinen näkemys oli, että saattohoidon puutteiden korjaaminen edellyttää lakimuutoksia.
Vaikka saattohoitoa on Suomessa kehitetty ja maassamme on laadukkaita esimerkkejä, on hoidossa edelleen merkittäviä alueellisia eroja ja räikeitä puutteita. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus sekä hankerahoitus ovat edistäneet toiminnan kehittämistä, mutta palveluiden laadussa, saatavuudessa ja kivunlievityksessä esiintyy yhä eriarvoisuutta. Myöskään eri potilasryhmät eivät saa palveluita tasavertaisesti. Saattohoidon tarvetta ei aina tunnisteta, jolloin hoito jää kokonaan saamatta.
On todella hyvä uutinen, että lakiesitys on nyt lausuntokierroksella. On tärkeää saada laki eduskuntaan pian, jotta se ei jämähdä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mahdollisiin ruuhkiin.
Lähetän tuoreimpia politiikan kuulumisia kerran kuukaudessa. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi.
Ajatukset ja palaute liittyen politiikkaan, kotikaupunkini Helsingin sekä koko Suomen kehittämiseen ovat aina tärkeitä ja tervetulleita. Pidetään yhteyttä.
Suomalainen peruskoulu on koko yhteiskunnan tulevaisuuden perusta. Peruskoulu ei ole pysynyt mukana maailmassa tapahtuneessa myllerryksessä ja oppimistulokset ovat laskeneet tasaisesti viimeiset 20 vuotta. Tämä kehitys on saatava pysäytettyä ja suunta käännettyä. Siksi päätimme hallitusneuvotteluissa nostaa peruskoulun kehittämisen yhdeksi keskeisistä painopisteistä.
Olin talousryhmässä Kokoomuksen neuvottelijana yhdessä Matias Marttisen kanssa. Saimme sovittua 200 miljoonan euron lisäpanostuksista perusopetukseen. Lisämäärärahan turvin olemme uudistaneet oppimisen tuen, lisänneet lukujärjestyksiin tunteja kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen vahvistamiseen sekä lisänneet läsnäolevien aikuisten määrää kouluissa.
Hallitusneuvotteluissa sovimme myös peruskoulun tulevaisuustyön käynnistämisestä. Toimin asiaa käsittelevän parlamentaarisen työryhmän varapuheenjohtajana, ja työryhmän puheenjohtaja on opetusministeri Anders Adlercreutz. Peruskoulun visio on juuri julkaistu. Visiotyön yhteydessä on arvioitu peruskoulun kehittämistarpeita sekä sitä, millaisia valmiuksia koulutuksen tulee tulevaisuudessa tarjota. Peruskoulun on oltava nykyistäkin vahvemmin osaamisen, sivistyksen, tasa-arvon, merkityksellisen elämän ja toivon rakentaja eli paikka, joka antaa valmiudet muuttaa maailmaa ja uudistaa yhteiskuntaa.
Huhtikuussa julkaistaan näkemykset lisätoimenpiteistä oppimistulosten nostamiseksi. Yksi Suomen tärkeimmistä tavoitteista on, että jokainen lapsi saa perusopetuksesta oppimisen ilon sekä riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja edelleen jatko-opintoihin tai työelämään sekä mahdollistavat omien unelmien tavoittelun.
Perusopetuksen tulee olla erityisenä painopisteenä myös tulevalla vaalikaudella. Vaikka työ kuluvalle eduskuntakaudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on vielä kesken, olemme Kokoomuksessa samalla käynnistäneet valmistelutyön eduskuntavaaleja 2027 ja seuraavaa eduskuntakautta varten.
Kaikki ajatukset ja terveiset aiheesta ovat lämpimästi tervetulleita.
Maa- ja metsätalousministeriö on laittanut lausunnolle asetuksen koskien Saimaan kalastusrajoitusalueen laajentamista. Laajennus on askel eteenpäin, saimaannorpan suojelu vaatii edelleen lisää kunnianhimoa. Nykyistä verkkokalastuskieltoa on laajennettava heinäkuun loppuun kuuttien kalanpyydyksiin hukkumisen estämiseksi. Asetusta on vielä korjattava. Lisäaika antaa pienille kuuteille mahdollisuuden kasvaa ja voimistua. Ilmastonmuutos ja lumettomat talvet lisäävät norpan riskejä, joten kalanpyydyskuolleisuutta on vähennettävä tehokkaammin.
Uudistettu laki turvaamaan oma koti naapurin tupakansavulta
Moni suomalainen altistuu kotonaan naapurin tupakansavulle. Ympäristön tupakansavulle altistumisen terveysriskit ovat samoja kuin tupakoinnista aiheutuvat riskit.
Olen pitkään ajanut lakimuutosta, joka antaisi asuntoyhteisölle mahdollisuuden kieltää häiritsevä tupakointi parvekkeilla ja huoneistoissa enemmistöpäätöksellä. Nykyisen lain mukaan asuntoyhteisö voi kieltää tupakoinnin yhteisissä ulkotiloissa, mutta kiellon ulottaminen parvekkeille tai huoneistoihin edellyttää monivaiheisen hakuprosessin kunnalle. Ilokseni ministeri Sanni Grahn‑Laasonen on luvannut viedä uudistusta eteenpäin. Lakimuutosta voidaan odottaa eduskuntaan kevään aikana. Se on tärkeä askel kohti terveellistä ja turvallista kotia kaikille.
Itsemääräämisoikeuslaki on valmisteltu yli kymmenen vuoden ajan, mutta se ei ole edennyt maaliin. Lain säätäminen on monin tavoin haastavaa. Olen ehdottanut, että asiassa edettäisiin asteittain ja ensimmäisenä säädettäisiin ympärivuorokautisen hoivan palveluista. Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa ikäihmisten perusoikeuksia eikä anna hoitohenkilökunnalle selkeää tukea tilanteisiin, joissa joudutaan tekemään tilapäisiä rajoitustoimenpiteitä esimerkiksi turvallisuuden vuoksi. Itsemääräämislaki tarvitaan myös murtamaan laitosmainen kulttuuri ikäihmisten hoidosta.
Hallitus on laittanut lausuntokierroksella esityksen sote- ja pelastustoimen rahoitusmalliin muutoksesta. Esitys heikentäisi Uudenmaan rahoitusta ja se osuisi erityisen rajusti Helsinkiin. Esitystä ei voi esitetyssä muodossa hyväksyä. Otimme asiaan kantaa yhdessä Helsingin ja muun Uudenmaan johtavien virkamiesten sekä kansanedustajoukon kanssa. Rahoitusmallin on huomioitava alueemme kasvavat palvelutarpeet ja HUSin valtakunnallinen rooli. Mallia on korjattava, jotta alueita kohdellaan tasavertaisesti. Otamme esitykseen kantaa Helsingin kaupunginhallituksessa ensi viikolla.
Helsingin kaduilla on oltava turvallista kulkea talvellakin
Olen saanut paljon palautetta katujen talvikunnossapidosta ja siirtokehotusten heikosta näkyvyydestä. Aiempi puhdistussuunnitelmat.fi‑palvelu on poistettu ja se on aiheuttanut ongelmia. Kävimme kaupunginvaltuustossa keskustelua talvikunnossapidon laadusta. Kannustin puheenvuorossani siirtokehotus-digipalvelun palauttamista käyttöön. Se estää asukkaiden autojen siirtotarvetta ja harmillisia sakkoja sekä tehostaa katujen putsausta.
Olemme lisänneet määrärahoja talvikunnossapitoon. Tämän on näyttävä turvallisempana ja sujuvampana liikkumisena.
Esityksestäni kaupunki selvittää, miten natrium- ja kalsiumkloridin käyttöä voidaan vähentää turvallisesti. Koiranomistajien kysely on avoinna helmikuun loppuun. Kaikki palaute talviliikkumisen parantamiseksi on lämpimästi tervetullutta.
Tyttöjen sukuelinten silpomisen estämisessä on vielä tehtävää
Tällä eduskuntakaudella saimme vihdoin säädettyä lain, jolla tyttöjen sukuelinten silpominen kielletään erillisellä asetuksella.
Eduskunta hyväksyi lain marraskuussa 2024. Laki teki rangaistavaksi myös silpomisen valmistelun ja ulkomaille viemisen silvottavaksi. Olin lakia ajanut pitkään ja tehnyt asiaa vauhdittaakseni lakialoitteen.
Suomessa arvioidaan olevan satoja tyttöjä silpomisriskissä, joten ennaltaehkäisy, viranomaiskoulutus ja tiivis yhteistyö yhteisöjen kanssa ovat edelleen välttämättömiä. Jokaisella tytöllä oli ja on oikeus väkivallattomaan elämään.
Olen tehnyt esityksen, että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun lasten ja nuorten sosiaalisen median käytön rajoittamisesta ja digitaalisen kasvurauhan turvaamisesta. Lasten suojeleminen somen haitoilta on välttämätöntä. Liiallinen ruutuaika ja sopimaton sisältö heikentävät kehitystä, mielenterveyttä ja turvallisuutta.
Sosiaalinen media on lisännyt kiusaamista, väkivaltaista sisältöä ja jopa hyväksikäyttöön liittyviä riskejä. Siksi tarvitaan selkeitä rajoja ja poliittista rohkeutta, aivan kuten rajoitamme niin alkoholia kuin uhkapelaamistakin alaikäisiltä.
Useat maat valmistelivat tiukempia ikärajoja. Myös Suomessa on käynnissä selvitys alle 15‑vuotiaiden somekäytön rajoituksista. On perusteltua, että koko eduskunta käy asiasta keskustelun.
Opiskelijoiden harjoittelupaikkapulaan etsitään ratkaisuja
Sote-alan opiskelijoiden harjoittelupaikkapula on kärjistynyt erityisesti yliopistosairaaloissa ja pääkaupunkiseudulla. Se viivästyttää opintoja, kuormittaa korkeakouluja ja sote-organisaatioita sekä vaikeuttaa kansainvälisten opiskelijoiden etenemistä. Arenen kyselyn mukaan yli 90 % vastaajista kertoo harjoittelupaikkojen vähentyneen, ja jopa 3 500 opiskelijan opinnot viivästyvät vuosittain. Harjoittelupaikoista on pula ammattikorkeakoulujen lisäksi yhtälailla ammatillisessa koulutuksessa ja useilla aloilla yliopistoissa. Onneksi asiaan etsitään parhaillaan ratkaisuja. Monen opiskelijan tilanne on kohtuuton.
Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt lausunnoille asetuksen, jossa Saimaan kalastusrajoitusaluetta esitetään laajennettavaksi 336 neliökilometrillä. Laajennus on selkeä parannus, mutta ei vielä riittävä. Asetus on osin suuri pettymys ja sitä on syytä muuttaa. Tarvitsemme lisää kunnianhimoa ainutlaatuisen saimaannorpan suojelemiseksi. Verkkokalastusrajoitusta on viisasta ja välttämätöntä pidentää heinäkuulle ehkäisemään kuuttien hukkumiskuolemia. Uteliaiden pienten kuuttien keväiset uintiretket voivat olla kohtalokkaita – lainsuojattomat kuutit on pelastettava verkkoihin hukkumiselta.
Suomen luonnonsuojeluliitto ja Metsähallitus ovat pitäneet nykyistä verkkokalastusrajoitusta riittämättömänä. Verkkokalastuskiellolla suojellaan saimaannorppia, sillä verkot ovat erityisen vaarallisia kuuteille. Pidennys antaisi kuuteille aikaa kasvaa ja vahvistua. Nykyisen asetuksen mukaan verkkokalastuskielto päättyy huhtikuun puolivälissä.
Asetusluonnoksen esittämä kalastusrajoitusalueen laajentaminen parantaa saimaannorpan suojelua ja on tärkeä askel eteenpäin. Rajoitusalue laajenee yli 10 prosenttia, ja näillä alueilla kielletään ympärivuotisesti norpalle vaarallisimpien kalanpyydysten ja kalastustapojen käyttö. Myönteistä on myös se, että saimaannorpan tilanne on parantunut: kanta on kasvanut 2000-luvun noin 240 yksilöstä noin 530 yksilöön.
Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen laji, joka elää vain Suomessa. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet lisäävät riskejä ja vaarantavat suojelutyön tuloksia. Ellei kalanpyydyskuolleisuutta kyetä tehokkaasti estämään, muut suojelutoimet jäävät riittämättömiksi.
Siksi lausuntokierroksella olevaa asetusta on korjattava. Suojelutyön onnistuminen edellyttää lisätoimia ja verkkokalastuskiellon pidentämistä nykyisestä kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Kokoomus esittää ja kannattaa tätä muutosta.
Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
Maa- ja metsätalousministeriö on laittanut lausunnoille asetuksen, jolla Saimaan kalastusrajoitusaluetta laajennetaan 336 neliökilometrillä. Sarkomaa kuitenkin peräänkuuluttaa ministeriöltä lisää kunnianhimoa ainutlaatuisen saimaannorpan suojelemiseksi.
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa katsoo, että kalastusrajoitusalueen laajentaminen parantaa merkittävästi saimaannorpan suojelua. Sarkomaa kuitenkin peräänkuuluttaa ministeriöltä lisää kunnianhimoa ainutlaatuisen saimaannorpan suojelemiseksi.
”Kalastusrajoitusalueen laajentaminen on merkittävä askel saimaannorpan suojelutyölle. Kalastusrajoitusalue laajenee yli 10 prosenttia. Näillä alueilla kielletään ympärivuotisesti saimaannorpalle kaikkein vaarallisimpien kalanpyydysten ja kalastustapojen käyttö”, Sarkomaa aloittaa.
Saimaannorpan tilanne on parantunut merkittävästi. Kanta on kasvanut 2000-luvulla noin 240 yksilöstä noin 530 yksilöön. Sarkomaan mukaan lisätoimia kuitenkin vielä tarvitaan.
”Kalastusrajoitusalueen laajentaminen on hyvä alku Saimaannorpan paremmalle suojelulle. Suojelutyön onnistuminen edellyttää kuitenkin lisätoimia: verkkokalastuskieltoa tulisi pidentää nykyisestä kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Kokoomus on valmis tukemaan tätä muutosta”, Sarkomaa jatkaa.
”Saimaannorppa on erittäin uhanalainen laji, joka elää vain Suomessa. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet ovat norpille kasvava riskitekijä ja vakava uhka. Ellei kalanpyydyskuolleisuutta kyetä tehokkaasti estämään ovat muut suojelukeinot vaarassa jäädä riittämättömiksi”, Sarkomaa päättää.
Savuton koti ei ole vain mukavuuskysymys, vaan kyse on terveydestä, turvallisuudesta ja pahimmillaan elämästä ja kuolemasta. Tupakansavun pitoisuudelle sisäilmassa ei ole voitu osoittaa turvallista rajaa. Ympäristön tupakansavulle altistumisen terveysriskit ovat samoja kuin tupakoinnista aiheutuvat riskit. Passiivinen altistuminen lisää keuhkosyövän vaaraa ja useiden muiden syöpien riskin arvioidaan olevan kohonnut.
Passiivinen tupakointi aiheuttaa useita kansanterveydellisesti merkittäviä sairauksia ja pahentaa olemassa olevien sairauksien oireita. Erityisen vaarallista tupakansavu on lapsille ja raskaana oleville.
Silti merkittävä määrä suomalaisia, myös lapsia, altistuu kotonaan tahdonvastaisesti naapurin tupakansavulle. Tupakointi on jo kielletty työpaikoilla, ravintoloissa, yleisillä leikkikentillä, koulujen ja päiväkotien pihoilla sekä uimarannoilla. Autossakaan ei saa polttaa, jos matkustajina on alle 15‑vuotiaita lapsia. Sen sijaan naapurin tupakansavun saaminen kuriin omassa kodissa on edelleen hyvin vaikeaa.
Olen pitkään ajanut lakimuutosta, joka antaisi asuntoyhteisöille oikeuden kieltää häiritsevän tupakoinnin huoneistoissa ja parvekkeilla enemmistöpäätöksellä. Myös tupakka‑ ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmä on esittänyt vastaavaa ja tutkimusten mukaan lähes kaksi kolmesta suomalaisesta kannattaa muutosta.
Parasta on aina ensin keskustella tupakoivan naapurin kanssa ja pyrkiä ratkaisemaan ongelma yhdessä. Taloyhtiö voi myös tehdä rakenteellisia muutoksia savun kulkeutumisen estämiseksi, mutta nämä keinot eivät aina riitä.
Nykyisen lain mukaan asuntoyhteisö voi kieltää tupakoinnin yhteisissä ulkotiloissa, mutta kiellon ulottaminen parvekkeille tai huoneistoihin edellyttää monivaiheisen hakuprosessin kunnalle. Prosessin lopputulos on epävarma, hidas ja voi maksaa taloyhtiölle lähes tuhat euroa. Siksi vain harvat taloyhtiöt ryhtyvät siihen, vaikka kiellolle olisi selkeä tarve.
Tupakkalakia on välttämätöntä uudistaa niin, että asuinyhteisön yhtiökokous voisi määritellyin reunaehdoin päättää kiellosta enemmistöllä silloin, kun muut keinot eivät ole tuottaneet tulosta.
Tätä olen vuosien varrella toistuvasti esittänyt ja edistänyt. Eduskunnassa käsitellessämme viimeisintä tupakkalain muutosta peräänkuulutin jälleen asuntoyhteisöjen päätösvallan vahvistamista. Ilokseni ministeri Sanni Grahn‑Laasonen lupasi tarttua asiaan. Hyvä uutinen on, että lakimuutosta voidaan odottaa eduskunnan käsittelyyn kevään aikana.
Tupakkalain uudistaminen suojaamaan ihmisiä tupakansavulta omassa kodissa on lämpimästi tervetullut. Koti on meille kaikille tärkeä paikka, jossa tulee voida elää rauhassa ja turvassa.
Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
Itsemääräämisoikeuslakia on valmisteltu vuosikymmen eli usean hallituksen aikana, mutta kolme kertaa se on jäänyt kesken. Uuden Suomen haastattelemat kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho ja Sari Sarkomaa haluavat varmistaa, että laki saadaan maaliin ensi hallituskaudella. Ensimmäiseksi laki halutaan ikäihmisten ympärivuorokautiseen hoivaan, joissa suurin osa asukkaista on muistisairaita. Ihmisellä on esimerkiksi oikeus mennä vessaan ja liikkua, Laiho ja Sarkomaa tuovat esiin. Heidän mukaansa palvelusetelin nykyistä suurempi käyttö lisäisi ikäihmisten itsemääräämisoikeutta oman hoitopaikkansa valitsemisessa.
Itsemääräämisoikeus. Kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho (vas.) ja Sari Sarkomaa pitävät tärkeänä, että kymmenen vuotta valmistelussa ollut itsemääräämisoikeuslaki viimein ensi hallituskaudella saataisiin valmiiksi. Tällä hallituskaudella lakia on jo edistetty. KUVA: Hannamari Ahonen
Pääministeripuolue kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho ja Sari Sarkomaa ovat tehneet kannanoton, että itsemääräämisoikeuslakia viedään eteenpäin niin, että se saadaan seuraavalla hallituskaudella vihdoin tehtyä.
Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa esimerkiksi ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa asuvien ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Laihon ja Sarkomaan mukaan lainsäädäntö antaa turvaa myös hoitohenkilökunnalle siinä, miten asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta tuetaan.
Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa on kirjaus, että itsemääräämislainsäädäntöä edistetään.”Työtä on tehty koko ajan. Nyt olemme siinä vaiheessa hallituskautta, että on tärkeää varmistaa, että valmistelu on varmasti vauhdissa”, Sarkomaa sanoo.
Valmistelussa jo kymmenen vuotta
Perustuslain mukaan silloin, kun perusoikeuksia rajoitetaan, sen pitäisi perustua lakiin ja lain pitäisi olla riittävän tarkkarajainen.
”Sitä lakipohjaa meillä ei ole”, Sarkomaa sanoo.
Itsemääräämislainsäädäntö on ollut valmistelussa jo noin kymmenen vuotta, usean hallituksen aikana.
”Kerran aika loppui, kerran laki raukesi lausuntokierroksella ja Sanna Marinin (sd) hallituskaudella taisi korona vaikuttaa, että sitä ei viety eteenpäin”, Sarkomaa sanoo.
Tällä hallituskaudella itsemääräämisoikeutta on saatu eteenpäin yhden lain verran, kun tahdosta riippumattomassa hoidossa lääkkeen määräämiseen pitää olla hallintopäätös.
Laihon ja Sarkomaan mukaan lainsäädäntö olisi kiireellisintä aloittaa juuri ikäihmisten ympärivuorokautisesta hoidosta. Ikäihmisten lisäksi itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä tarvitaan yhtä lailla vammaisten palveluihin ja lastensuojeluun. Se koskee koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Arkipäivää päivystyksissä
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtajana toimiva Laiho on ammatiltaan lääkäri ja johtanut useita vuosia päivystyksiä. Hänen mukaansa terveydenhuollossa itsemääräämisoikeuteen liittyvät tilanteet ovat päivystyspoliklinikalla ja vuodeosastoilla jokapäiväisiä.
”Esimerkiksi potilas on vahvasti päihteiden vaikutuksen alainen, aggressiivinen ja tarvitsee hoitoa. Tai sitten on sekava vanhus, jolla on infektio päällä ja tarvitsee hoitoa tai hän on muistisairas ja lähtee koko ajan liikkeelle ja on vahingoittumisvaara. Näissä tilanteissa joudutaan tekemään tilapäisesti rajoituksia eli esimerkiksi nostetaan sängyn laidat tai hoitaja voi antaa rauhoittavia lääkkeitä”, Laiho antaa esimerkkejä.
Vuoden lopulla ohjeet
Lupa- ja valvontavirastoa edeltäneet avit ja Valvira ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet kyllä omia suosituksiaan ympärivuorokautisiin yksiköihin. Hoivayksiköihin myös tehdään tarkastuksia, miten suosituksia noudatetaan. Oikeusasiamiehen mukaan suositusten noudattaminen on ollut kirjavaa ja vaihtelee hoivapaikoittain.
Sarkomaa on koulutukseltaan terveydenhuollon maisteri ja hän toimii muistisairaiden etua ajavan Muistiliiton varapuheenjohtajana. Hän huomauttaa, että ikäihmisten ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa 80 prosenttia asukkaista on muistisairaita.
”Lainsäädäntökään ei yksin riitä. Kuten oikeusasiamieskin on todennut, ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä pitää olla ohjeet, työntekijöitä pitää kouluttaa ohjeista ja seurata ohjeiden noudattamista. Itsemääräämisoikeudesta pitää yksiköissä puhua ja kirjata rajoittamistoimenpiteet”, Sarkomaa sanoo.
Tämän vuoden lopulla itsemääräämislakia valmistelleelta taustaryhmältä tulee yhtenäiset ohjeet kaikkiin Suomen hoivayksiköihin, vaikka lakipohjaa ei vielä olekaan. Taustaryhmässä on ollut jäseninä muun muassa sote-järjestöjen asiantuntijoita.
”Tavoitteena on, että rajoittaminen on aina viimesijainen keino. Kootaan siis myös ohjeet, miten rajoittamista voidaan ennaltaehkäistä”, Sarkomaa sanoo.
Vapaus liikkua tärkeää
Sarkomaa ja Laiho antavat esimerkkejä rajoittamisen ennaltaehkäisystä. Heidän mukaansa se lähtee jo muistisairaan hyvän arjen huomioimisesta, hyvästä hoidosta.
”Muistisairailla pitäisi olla hoivayksikössä vapaus liikkua. Asukkaiden huoneiden ovia voi laittaa myös lukkoon, että muistisairaat eivät pääse vaeltelemaan toisten huoneisiin. Olisi hyvä, että päivä täyttyisi erilaisesta virkistystoiminnasta, oli se sitten pelaamista, jumppaa tai muuta aktiviteettia. Ihmiset lähtökohtaisesti haluavat tehdä asioita. Kun päivällä on tekemistä, myös vuorokausirytmi pysyy kunnossa, eikä tarvitse ensimmäiseksi lähteä rajoittamaan yöllä levottomina olevien liikkumista unilääkkein”, Laiho sanoo.
Tarvitaanko sänkyyn laidat?
Yksi yleinen rajoittamismuoto hoivapaikoissa on sänkyihin asetettavat laidat, kun halutaan estää ikäihmisen putoaminen sängystä.
”Vaihtoehto on, että ei automaattisesti laiteta laitoja vaan kokeillaan, jos sänky vain laitetaan alemmaksi”, Sarkomaa sanoo.
”Kun rajoituksia aletaan tehdä, niistä keskustellaan ensisijaisesti ihmisen itsensä ja hänen omaistensa kanssa. Hoitaja ja lääkäri ovat mukana keskustelussa. Jos ihmistä rajoitetaan, pitää selkeästi kirjata, minkä takia niin tehdään”, Sarkomaa sanoo.
Lähtee jo wc:ssä käynnistä
Laihon mukaan rajoitusten käyttämisen määrällä on usein yhteys siihen, miten hyvää hoitoa ja hoivaa hoivapaikoissa on.
Sarkomaa sanoo, että itsemääräämisoikeus lähtee niinkin arkisista asioista kuin muistisairaiden wc:ssä käynti tai vaippojen käyttö.
”Ihmisellä on oikeus mennä vessaan. Se on jo kuntouttavaa, kun itse kävellään sinne tai asia hoidetaan muutoin auttamalla. Eikä rajoittaminen ole pelkästään fyysistä. Vaan saako ihminen syödä siihen aikaan kuin haluaa, elää mahdollisimman omannäköistä elämää.”
Ennaltaehkäisy. Kun ikäihmiset saavat ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa mielekästä tekemistä päivisin, se edistää kansanedustaja Mia Laihon (kok) mukaan sitä, että myös vuorokausirytmi pysyy kunnossa. Näin ei tarvitse ensimmäiseksi lähteä rajoittamaan yöllä levottomina olevien liikkumista unilääkkeillä. KUVA: Vesa Laitinen
Rajoittaminen on tasapainoilua
Laiho lisää, että rajoitustoimenpiteet ei ole vain negatiivinen asia. Kun on keskusteltu ja katsottu, että ne ovat potilaan turvallisuuden takia tarpeellisia, niitä tehdään.
Usein on tasapainoilua, onko ihmistä parempi rajoittaa vai ei.
”On vaikka vanhus, jolle tulee helposti huimausta ja hän lähtee itse liikkeelle, kun ei ymmärrä pyytää apua. Jos hän kaatuu, helposti syytetään työntekijöitä, että miksi te päästitte hänet lähtemään.”
Laihon mukaan tässä voisi tulevaisuudessa teknologian avulla edistää turvallisuutta ja siten myös itsemääräämisoikeutta.
”Esimerkiksi kun vanhus lähtee yöllä liikkeelle, niin matto hälyttää ja hoitaja tietää mennä auttamaan”, Laiho sanoo.
Sarkomaan mukaan liian paljon ei saisi alkaa varoa, niin että vanhus ei pääse liikkumaan kaatumisen pelossa. Mahdollisuus liikkua ja ulkoilla kuuluvat hyvään hoitoon ja liikunta edistää monin tavoin hyvinvointia.
Voiko vaikuttaa hoivapaikkaan?
Itsemääräämisoikeus tulee esille jo siinä vaiheessa, miten hyvin ikäihminen pystyy itse vaikuttamaan siihen, mihin hoivapaikkaan hän muuttaa asumaan.
”Nykyisin se on aika lailla sitä, että hyvinvointialueelta ilmoitetaan, että nyt tänne on vapautunut paikka, ota tai jätä. Usein annetaan vielä todella lyhyt aika päättää paikan vastaanottamisesta”, Sarkomaa sanoo.
Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän kertoo saavansa usein palautetta ihmisiltä, että Helsingissä vanha äiti tai isä on saanut hoivakotipaikan aivan toiselta puolelta kaupunkia.
”Enemmän pitäisi ottaa huomioon ihmisen tilanne ja se, että omaisten on helppo käydä arkisinkin vierailulla palvelutalossa. Muistisairaallekin on tärkeää saada tavata omaisiaan ja se voi tulla jopa tärkeämmäksi kuin aikaisemmin.”
Laihon mukaan helpottaa myös hoivapaikan henkilökunnan työtä, kun omaiset pääsevät usein käymään läheistensä luona.
Palveluseteliä hyödynnetty heikosti
Hallitusohjelmassa lukee myös, että palvelusetelin käyttämistä pitää edistää, mutta kansanedustajien mukaan tämä ei ole edistynyt. Palvelusetelin hyödyntämisessä on Laihon ja Sarkomaan mukaan suuria puutteita juuri vanhuspalveluissa ja asia pitää heidän mukaansa korjata viipymättä.
”Palvelusetelin idea on, että ihminen ja hänen omaisensa voivat itse valita, mikä olisi ikäihmiselle sopiva hoivapaikka. Hyvinvointialueelle ei pitäisi olla merkitystä, missä ihminen on hoivassa, kunhan hoiva on laadukasta. Nykyisin useimmat hyvinvointialueet määrittelevät palvelusetelille aivan liian matalan arvon. Sen vuoksi millä tahansa eläketasolla palvelusetelin päälle pitää laittaa hirveästi omaa rahaa. Jos on vaikka 2000 euron eläke, pitää nykyisin palvelusetelin lisäksi laittaa 2000 euroa omaa rahaa”, Laiho kertoo.
Laihon mukaan tämä on nurinkurista, koska palvelusetelin pitäisi olla aito vaihtoehto hoivapaikan valinnassa ja nyt se ei toteudu.
”Tämä ei ole rahakysymys, koska vanhus täyttää jo ympärivuorokautisen hoivan kriteerit ja hyvinvointialueen vastuulla on, että vanhus saa hoivapaikan. Palveluseteliä ei anneta niille, joille hyvinvointialue ei ole myöntänyt oikeutta ympärivuorokautiseen hoivaan.”
Auttaisi pieniä hoivayrityksiä
Sarkomaan mukaan palvelusetelien alihinnoittelu hyvinvointialueille on nykyisin jopa lainvastaista. Myös oikeusasiamies on kiinnittänyt asiaan huomiota.
”Tämä ei ole mikään kokoomuslainen yksityisten yritysten edun ajamisasia, vaan palveluseteli on ihmiselle mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivapaikkaansa”, Laiho sanoo.
Jos hyvinvointialueet antaisivat hoivan arvon mukaisia palveluseteleitä, Sarkomaan mukaan se auttaisi pienten yksityisten hoivayritysten syntymistä. Laiho huomauttaa, että hyvinvointialueiden kilpailutuksissa menestyvät usein isot yritykset, kun taas pienemmät ja kotoisammat hoivakodit jäävät pois.
Länsi-Uusimaa etunenässä palvelusetelissä
Espoolainen Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu Laiho kehaisee, että hänen oma hyvinvointialueensa Länsi-Uusimaa on tehnyt etunenässä töitä palvelusetelin oikean arvon eteen.
”Juuri viime aluehallituksen kokouksessa nostimme palvelusetelin arvoa Länsi-Uudellamaalla samalle tasolle kuin ostopalvelu. Myös Varsinais-Suomessa palvelusetelin arvo on lähempänä todellista arvoa.”
Sarkomaan mukaan Helsinki teki palveluseteliin pienen korotuksen, mutta se ei ole vieläkään riittävä.
Palveluseteliä pitäisi olla mahdollista käyttää nykyistä paljon enemmän. Laiho kertoo, että esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella palveluseteleiden osuus vanhusten ympärivuorokautisessa hoivasta on vain kolme prosenttia.
Puolisoille oikeus asua yhdessä
Tärkeä ikäihmisten itsemääräämisoikeuteen liittyvä asia on myös se, että puolisoilla olisi mahdollisuus asua viimeiset vuodet keskenään.
Vanhuspalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin on kirjattu oikeus asua yhdessä, mutta käytännössä oikeus ei aina toteudu.
”Tuntuu todella järkyttävältä, että ei saa itse päättää, vaan viranomainen päättää, voiko asua puolison kanssa yhdessä vai ei”, Sarkomaa huomauttaa.
Uudenmaan liitto sekä 18 Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajaa ottavat kantaa hallituksen esittämään muutokseen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen rahoituslaissa. Muutos merkitsisi Uudellemaalle arviolta noin 200 miljoonan euron heikennystä rahoitukseen. Vaikutus olisi suhteellisesti suurempi kuin monilla muilla alueilla, minkä vuoksi malliin tarvitaan vielä korjauksia.
Hyvinvointialueiden rahoitukseen suunnitellaan tehtäväksi yhteensä 390 miljoonan euron leikkaukset vuoden 2029 tasossa. Uudenmaan osuus olisi lähes puolet koko maan säästötavoitteesta. Rahoitusta leikattaisiin alueella kolme prosenttia, kun muualla maassa leikkaus jäisi keskimäärin yhteen prosenttiin. Tämä on epäsuhteessa alueen asemaan, sillä juuri Uudellamaalla väestömäärä ja palvelutarpeet kasvavat nopeimmin koko maassa.
Uudellamaalla asuu 1,8 miljoonaa ihmistä, ja se on Suomen nopeimmin kasvava alue. Peräti 86 prosenttia koko maan ennakoidusta väestönkasvusta kohdistuu vuoteen 2045 mennessä Uudellemaalle. Samalla 65 vuotta täyttäneiden määrän ennustetaan kasvavan Uudellamaalla 36 prosenttia vuoteen 2045 mennessä. Väestönkasvu ja ikääntyminen lisäävät palvelutarvetta merkittävästi jo nyt ja entistä enemmän tulevina vuosikymmeninä.
Lisäksi Uudellamaalla sijaitsee suurin osa koko maan erikoissairaanhoidosta, vaativista sosiaalipalveluista ja ympärivuorokautisista päivystyksistä. Uudenmaan palvelurakenne palvelee koko Suomea, ei vain alueen omaa väestöä. Siksi rahoitusmallin on syytä ottaa huomioon maan johtavan erikoissairaanhoidon toimijan, HUS-yhtymän erityinen rooli.
Uudenmaan nopea eteneminen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistamisessa ja huolellinen taloudenpito eivät saa johtaa alueen rahoituksen leikkaamiseen. Rahoitusmallia tulisi korjata siten, että se kohtelee alueita tasavertaisesti ja huomioi Uudenmaan erityisen roolin sekä alueella jo tehdyt toimenpiteet.
Kannanoton allekirjoittajat:
Jarno Limnell, Uudenmaan maakuntahallituksen pj., kansanedustaja (kok.) Alviina Alametsä, kansanedustaja (vihr.) Eva Biaudet, kansanedustaja (r.) Maaret Castrén, kansanedustaja (kok.) Fatim Diarra, kansanedustaja (vihr.) Tiina Elo, kansanedustaja (vihr.) Harry Harkimo, kansanedustaja (liik.) Eveliina Heinäluoma, kansanedustaja (sd.) Veronika Honkasalo, kansanedustaja (vas.) Mai Kivelä, kansanedustaja (vas.) Miapetra Kumpula-Natri, kansanedustaja (sd.) Johan Kvarnström, kansanedustaja (sd.) Mia Laiho, kansanedustaja (kok.) Pia Lohikoski, kansanedustaja (vas.) Helena Marttila, kansanedustaja (sd.) Pinja Perholehto, kansanedustaja (sd.) Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok.) Henrik Wickström, kansanedustaja (r.) Tuija Telén, Uudenmaan maakuntajohtaja
