fbpx Siirry sisältöön

Viime viikolla pääministeri Rinne lupaili Ylen haastattelussa, että hallitus ei päästä ostovoimaa heikkenemään. Vahva tuki pääministerille! Tuore lupaus on viisasta toteuttaa. Palkansaajien ja eläkeläisten ostovoiman leikkaaminen olisi myrkkyä työllisyydelle ja ankaran progression kiristäminen työn kannustimille. 

Huolestuttavaa on, että valtiovarainministeri Lintilä tyrmäsi välittömästi pääministerin ostovoimalupauksen. Pääministeri puolestaan moitti pian takaisin valtiovarainministeriä hänen talouspolitiikan linjauksista. Näyttää siltä, että Rinteen hallituksen ministerit ovat jatkuvasti tukkanuottasilla. Tärkeä kysymys on, mikä on hallituksen linja? 

On helpottava uutinen, jos pääministerin puheenvuoro todella tarkoittaa sitä, että Rinteen hallitukselta löytyy armoa keskituloisten kurittamiseen ja malttia olla tiukentamatta jo nyt ylikireää verotusta. Keskituloiset ovat hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka. Työn vastainen verolinja musertaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Hallituksen on syyskuun budjettiriihessä syytä purkaa ansiotuloverotuksen korotukset, kuten kokoomus on esittänyt.

Veronmaksajien keskusliitto on arvioinut, että valtiovarainministeri Lintilän esitys vuoden 2020 valtion talousarvioksi kiristäisi palkkaverotusta puolella miljardilla – keskituloisen lompakosta lähtisi jopa 250 euroa, ellei hallitus tee kompensoivia kevennyksiä kilpailukykysopimukseen liittyvien palkansaajamaksujen kiristymiseen.

Meidän tulisi verottaa vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän, eli työtä ja enemmän sitä mitä haluamme vähemmän, eli haittoja ja päästöjä. Yhtälailla on kevennettävä eläkkeiden verotusta. Esimerkiksi 2 720 euroa kuukaudessa ansaitsevan tienatusta lisäeurosta noin 47 senttiä vie verokarhu. Yli 50 prosentin marginaaliveroaste nousee jo 3 920 euron kuukausipalkalla.

Nämä karmaisevat luvut kertovat, että veropolitiikan painotuksen on oltava keskituloisissa ja progression keventämisessä. On täysin kaupunkilaisjärjen vastaista, että lisätulojen tai paremmin palkatun työn hankkimisesta rangaistaan. Työn verotuksen keventäminen on täysin välttämätöntä työllisyyden ja kannustimien vahvistamiseksi ja hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Suomessa kuten muuallakin Euroopassa veropolitiikka on viime vuosina kääntynyt talouskasvua ja työllisyyttä tukevampaan suuntaan. Tätä kestävää linjaa on välttämätöntä jatkaa. Veropolitiikan on oltava talouskasvua ja työllisyyttä tukevaa eikä ahkeruutta kampittavaa. Kaiken työn pitää kannattaa.

Veropolitiikassa on syytä katsoa naapurimaa Ruotsia. Keskipalkkaa verotetaan Ruotsissa keveämmin kuin Suomessa ja Ruotsissa progressio kiristyy suuremmilla tulotasoilla kuin Suomessa. Meillä verotus kiristyy hyvin nopeasti palkansaajan tulojen noustessa, kun korkeat marginaaliveroprosentit iskevät lisäansioiden ja uralla etenemisen kannustimiin.

Budjettiriihessä hallituksen on viimeistään kirkastettava, mikä hallituksen talouspolitiikan linja oikeasti on. Silloin viimeistään nähdään johtaako hallitusta pääministeri vai valtiovarainministeri?

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

TIEDOTE 18.8.2019

Julkaisuvapaa heti


Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa antaa vahvan tuen pääministeri Rinteen tällä viikolla antamalla lupaukselle turvata suomalaisten ostovoima. Rinne lupaili Ylen haastattelussa torstaina, että hallitus ei päästä ostovoimaa heikkenemään.

  • Valtiovarainministeri Mika Lintilä tyrmäsi välittömästi pääministerin lupauksen. Mikähän on hallituksen kanta? Julkisesta kinastelusta on tullut Rinteen hallituksen tapa. Tämä hämärtää hallituksen linjaa ja pitkällä tähtäimellä syö uskottavuutta. On myös syytä kysyä, johtaako hallitusta pääministeri vai valtiovarainministeri?, Sarkomaa hämmästelee.
  • On helpottava uutinen, jos pääministerin puheenvuoro tarkoittaa sitä, että Rinteen hallitukselta löytyy armoa keskituloisten kurittamiseen ja malttia olla tiukentamatta jo nyt ylikireää verotusta. Keskituloiset ovat hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka. Työn vastainen verolinja musertaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa, Sarkomaa sanoo.
  • Lauantaina puolestaan pääministeri moitti valtiovarainministeriä leikkauspuheista. Näyttää siltä, että pääministeri ja valtiovarainministeri ovat jatkuvasti tukkanuottasilla ja talouspolitiikan osalta hyvin eri linjoilla. Budjettiriihessä hallituksen on viimeistään kirkastettava, mikä hallituksen talouspolitiikan linja oikeasti on? 

Veronmaksajien keskusliitto on arvioinut, että valtiovarainministeri Lintilän esitys vuoden 2020 valtion talousarvioksi kiristäisi palkkaverotusta puolella miljardilla – keskituloisen lompakosta lähtisi jopa 250 euroa, ellei hallitus tee kompensoivia kevennyksiä kilpailukykysopimukseen liittyvien palkansaajamaksujen kiristymiseen.

  • Palkansaajien ja eläkeläisten ostovoiman leikkaaminen on myrkkyä työllisyydelle ja ankaran progression kiristäminen työn kannustimille. Hallituksen on syyskuun budjettiriihessä syytä purkaa ansiotuloverotuksen korotukset, kuten kokoomus on esittänyt, Sarkomaa vaatii.
  • Meidän tulisi verottaa vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän, eli työtä ja enemmän sitä mitä haluamme vähemmän, eli haittoja ja päästöjä. Yhtälailla on kevennettävä eläkkeiden verotusta, Sarkomaa jatkaa.


Esimerkiksi 2 720 euroa kuukaudessa ansaitsevan tienatusta lisäeurosta 47,2 senttiä vie verokarhu. Yli 50 prosentin marginaaliveroaste nousee jo 3 920 euron kuukausipalkalla.

  • Nämä karmaisevat luvut kertovat, että veropolitiikan painotuksen on oltava keskituloisissa ja progression keventämisessä. On täysin kaupunkilaisjärjellä vastaista, että lisätulojen tai paremmin palkatun työn hankkimisesta rangaistaan. Työn verotuksen keventäminen on täysin välttämätöntä työllisyyden ja kannustimien vahvistamiseksi ja hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi, Sarkomaa summaa.

Suomessa kuten muuallakin Euroopassa veropolitiikka on viime vuosina kääntynyt talouskasvua ja työllisyyttä tukevampaan suuntaan. Tätä kestävää linjaa on Sarkomaan mielestä välttämätöntä jatkaa.

  • Veropolitiikan on oltava talouskasvua ja työllisyyttä tukevaa eikä ahkeruutta kampittavaa. Kaiken työn pitää kannattaa, Sarkomaa jatkaa.
  • Veropolitiikassa on syytä katsoa naapurimaa Ruotsia. Keskipalkkaa verotetaan Ruotsissa keveämmin kuin Suomessa ja Ruotsissa progressio kiristyy suuremmilla tulotasoilla kuin Suomessa. Meillä verotus kiristyy hyvin nopeasti palkansaajan tulojen noustessa, kun korkeat marginaaliveroprosentit iskevät lisäansioiden ja uralla etenemisen kannustimiin, Sarkomaa sanoo.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa, 050 511 3033

Vaalien alla oppositiokansanedustaja Krista Kiuru (sd.) julisti sitovan hoitajamitoituksen olevan tehtävissä heti ja yhdellä virkkeellä. Vaalien jälkeen oli täysin eri ääni kellossa. Kiurun toimiessa vastuuministerinä eduskunta ei ole saanut edes selvää vastausta mitä ja milloin asiassa aiotaan tehdä. Eduskunnan kesätaukoa edeltävällä kyselytunnilla ministeri Kiurun polveilevat vastaukset laittoivat asian jo lähes umpisolmuun.

Syy kierteleviin vastauksiin paljastuu hallitusohjelmasta, sillä sieltä ei vaalipuheissa luvattua hoitajamitoitusta löydy. Sen sijaan on kirjaus hoivahenkilöstä. Hallitusohjelman mukaan on tarkoitus säätää hoivahenkilöstön sitovasta vähimmäismitoituksesta (0,7) ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on ilmaisut vakavan huolen Antti Rinteen hallituksen linjauksesta, josta ei ilmene lasketaanko mukaan muutakin kuin koulutettu hoitohenkilöstö. Kirjaus ei vastaa Kiurun eikä muun silloisen opposition vaalien aikaisia puheita eikä lupauksia.

Ihmetystä lisää se, että Rinteen hallitus ei ole myöskään rahanjaossa hoitajamitoitusasiaa priorisoinut. Ennen vaaleja sosiaalidemokraatit ilmoittivat 0,7:n hoitajamitoituksen maksavan 250 miljoonaa euroa. Kuntaliitto päätyi samaan arvioon. Hallitusohjelmassa mitoituksen toteuttamiseen on varattu 70 miljoonaa euroa. Ei ihme, että on herännyt perusteltu epäilys siitä, aikooko hallitus perua tai ainakin puolittaa tämänkin vaalilupauksen.

Vaalien alla opposition tekemä ”virkkeellä kuntoon” hoitajamitoitusehdotus olisi jättänyt kylmästi syrjään kotihoidossa olevat ikäihmiset sekä omaishoidon. Tämä vakava virhe on onneksi jo myönnetty ja hallitusohjelmaan on kirjattu, kuten kokoomus on esittänyt, mitoituksessa olevan kyse ensisijaisesti apua tarvitsevan ikäihmisen hoidon tarpeesta. Ohjelman mukaan kotihoidon hoitajatarve on otettava huomioon ja on myös katsottava mistä lisää hoitajia saadaan. 

Ministeri Kiurun ja Rinteen hallituksen onkin syytä lopettaa kaartelevat selitykset ja kannettava vastuu vanhusten palveluiden räikeiden epäkohtien korjaamisesta. Hallituksen on viisasta vihdoin kuulla asiantuntijoita ja jatkaa ripeästi viime eduskuntakaudella Kokoomuksen aloitteesta käynnistettyä vanhuspalvelulain uudistustyötä. Aikaa ei ole hukattavaksi. Huolestuttavaa on, että vastuuministeri Kiuru vastasi vielä tälläkin viikolla Demokraattilehden kyselyyn hoitajamitoituksen aikataulusta seuraavaa: ”Tältä osin en ota tässä vaiheessa kantaa millä aikataululla on mahdollista edetä.”

Syksyn budjettiriihessä on hallituksen kerrottava, miten ja millä rahalla vanhusten palveluiden laatua ja hoitajien määrää lisätään. Vanhusten huollon sietämättömät epäkohdat on kitkettävä. Myös hoiva-alan houkuttelevuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan ripeitä toimia. Valtiovallan lisäksi on kuntien kannettava asiassa vahva vastuunsa. Jokaisen ikäihmisen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta hoivaa ja inhimillisen kohtelun.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

terveydenhuollon maisteri

Vaalien alla oppositiokansanedustaja Krista Kiuru (sd.) julisti sitovan hoitajamitoituksen olevan tehtävissä heti ja yhdellä virkkeellä. Vaalien jälkeen oli täysin eri ääni kellossa. Kiurun toimiessa vastuuministerinä eduskunta ei ole saanut edes selvää vastausta mitä ja milloin asiassa aiotaan tehdä. Eduskunnan kesätaukoa edeltävällä kyselytunnilla ministeri Kiurun polveilevat vastaukset laittoivat asian jo lähes umpisolmuun.

Syy kierteleviin vastauksiin paljastuu hallitusohjelmasta, sillä sieltä ei vaalipuheissa luvattua hoitajamitoitusta löydy. Sen sijaan on kirjaus hoivahenkilöstä. Hallitusohjelman mukaan on tarkoitus säätää hoivahenkilöstön sitovasta vähimmäismitoituksesta (0,7) ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on ilmaisut vakavan huolen Antti Rinteenhallituksen linjauksesta, josta ei ilmene lasketaanko mukaan muutakin kuin koulutettu hoitohenkilöstö. Kirjaus ei vastaa Kiurun eikä muun silloisen opposition vaalien aikaisia puheita eikä lupauksia.

Ihmetystä lisää se, että Rinteen hallitus ei ole myöskään rahanjaossa hoitajamitoitusasiaa priorisoinut. Ennen vaaleja sosiaalidemokraatit ilmoittivat 0,7:n hoitajamitoituksen maksavan 250 miljoonaa euroa. Kuntaliitto päätyi samaan arvioon. Hallitusohjelmassa mitoituksen toteuttamiseen on varattu vain 70 miljoonaa euroa. Ei ihme, että on herännyt perusteltu epäilys siitä, aikooko hallitus perua tai ainakin puolittaa tämänkin vaalilupauksen.

Vaalien alla opposition tekemä ”virkkeellä kuntoon” hoitajamitoitusehdotus olisi jättänyt kylmästi syrjään kotihoidossa olevat ikäihmiset sekä omaishoidon. Tämä vakava virhe on onneksi jo myönnetty ja hallitusohjelmaan on kirjattu mitoituksessa olevan kyse ensisijaisesti apua tarvitsevan ikäihmisen hoidon tarpeesta. Ohjelman mukaan kotihoidon hoitajatarve  on otettava huomioon ja on myös katsottava mistä lisää hoitajia saadaan.

Ministeri Kiurun ja Rinteen hallituksen onkin syytä lopettaa kaartelevat selitykset ja kannettava vastuu vanhusten palveluiden räikeiden epäkohtien korjaamisesta. Hallituksen on viisasta vihdoin kuulla asiantuntijoita ja jatkaa ripeästi viime eduskuntakaudella Kokoomuksen aloitteesta käynnistettyä vanhuspalvelulain uudistustyötä. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Syksyn budjettiriihessä on hallituksen kerrottava, miten ja millä rahalla vanhusten palveluiden laatua ja hoitajien määrää lisätään. Myös hoiva-alan houkuttelevuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan ripeitä toimia. Jokaisen ikäihmisen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta hoivaa ja inhimillisen kohtelun.

Julkaistu Kokoomusnaisten vieraskynä blogissa 15.8.2019

Mielenterveyden häiriöt ovat alihoidettu ja aliresursoitu kansansairaus. Kansanedustajana olen tehnyt työtä mielenterveyspalveluiden vahvistamiseksi. Olin ilahtunut saatuani kutsun puhujaksi Helsingin Yliopiston Tiedekulmaan viime helmikuussa pidettyyn terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuuteen perustelemaan terapiatakuun tärkeyttä.

Puheessani nostin esille huoleni siitä, että mielenterveysongelmien kasvusta huolimatta yhä pienempi osuus kuntien terveydenhuollon menoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2000 mielenterveyspalvelujen osuus menoista oli 5,5 %, mutta vuonna 2015 osuus oli enää 4,3 %. Mielenterveyspalvelut eivät ole yhdenvertaisesti saatavilla. Suurin ongelma on viiveet palveluihin pääsyssä. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän, että kun asiat pitkittyvät ne myös mutkistuvat.

Mielenterveysongelmat ovat Suomen kansantaudeista kallein ja keskeisimpiä syitä syrjäytymiseen. Joka neljäs sairauslomapäivä ja puolet työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden ongelmista. Mielenterveyden ongelmat välillisine kustannuksineen maksavat Suomessa kuusi miljardia euroa vuodessa. Inhimillisiä kustannuksia ja kärsimystä on mahdoton laskea mutta ne ovat valtavat.

Terapiatakuu -kansalaisaloitteessa ehdotetaan lakimuutosta, jolla taataan kaikille nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon. Hoidon tarve tulisi arvioida
välittömästi apua haettaessa, ja hoito aloittaa kuukauden sisällä tästä. Kokoomus kannattaa terapiatakuun tavoitteiden edistämistä. Haluamme terapiatakuun, joka varmistaa mielenterveyspalvelujen nopean ja yhdenvertaisen saatavuuden. Mielenterveys kuuluu kaikille. On erinomaista, että terapiatakuu-kansalaisaloite on kerännyt tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn.

Huolestuttava uutinen oli Helsingin tarkastuslautakunnan huomautus puutteista lasten ja nuorten lievien mielenterveyshäiriöiden hoidossa Helsingissä. Palvelut ovat pirstoutuneet kouluterveydenhuoltoon, Helsingin nuorisoasemalle ja terveyskeskuksiin, joissa ei ole tarpeeksi asiantuntemusta. Helsingin kouluterveydenhuoltoa vaivaa krooninen lääkäripula ja perusterveydenhuolto takkuaa.

Eduskuntaryhmämme teki jo viime keväänä oman esityksen hoitotakuuajan huomattavasta lyhentämisestä ja peruspalveluiden vahvistamisesta, sisältäen esityksen nopeammasta mielenterveyspalveluihin pääsystä etenkin lapsille ja nuorille. Hoitotakuun tiukentaminen yhdessä terapiatakuun kanssa ovat välttämättömiä velvoittamaan Helsinkiä ja koko Suomeen yhdenvertaisten palveluiden vahvistamiseen. Viime eduskuntakaudella valmistelimme johdollani kokoomuksen sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteet kuluvalle eduskuntakaudelle. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden vahvistaminen on yksi keskeinen tavoitteemme.

Palveluiden sujuvuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi on mielenterveys- ja päihdepalveluita kehitettävä kokonaisuutena niin, että mielenterveys- ja päihdeongelmasta kärsivä saisi apua molempiin ongelmiinsa samanaikaisesti samalta luukulta. Myös sosiaalihuollon palvelut on yhteen nivottava mielenterveys- ja päihdepalveluihin ja niitä on tarjottava matalalla kynnyksellä oikea-aikaisesti perustasolla. Tutkimusten mukaan yhteissairastavuus on yleistä; lähes joka toinen päihdepotilas kärsii samanaikaisesti mielenterveysongelmasta. Päihdeongelma ei saa johtaa samanaikaisen mielenterveydenhäiriön hoitamatta jättämiseen eikä mielenterveydenhäiriö päihdeongelman hoidon laiminlyöntiin. Ihmistä on hoidettava kokonaisuutena.

Myös järjestöjen on oltava vahvasti mukana matalan kynnyksen vertaistuen ja muun tärkeän tuen takaajana kuntoutujille ja heidän läheisilleen. Sairastuneiden vanhempien lapset on nähtävä ja heitä on autettava. Ilman järjestöjä moni hyvinvointiyhteiskunnan osa olisi jäänyt keksimättä ja kehittymättä.

Olin mukana yhdessä Touko Aallon, FinFamin toiminnanjohtajan Pia Hytösen ja Mielenterveyspoolin projektipäällikön Alviina Alametsän kanssa Helsingin Yliopiston Tiedekulmaan viime helmikuussa pidettyyn terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuuteen perustelemaan terapiatakuun tärkeyttä.

Sari Sarkomaa
helsinkiläisten kansanedustaja
terveydenhuollon maisteri

Helsingin kaupunki satsaa kaksi miljoonaa euroa kokeiluun, jossa tarjotaan tänä syksynä toisen asteen opintonsa aloittaville maksuttomat HSL:n matkakortit ja osa oppimateriaaleista. Tyrmistyttävää on se, että Helsinki jättää ison osan oman kaupungin nuorista kokeilun ulkopuolelle. Jos lähilukio ei ole kaupungin ylläpitämä, jää nuori ilman tukea. Sen sijaan kaupungin kouluissa opiskelevat ulkopaikkakuntalaiset saavat edun.

Helsingin kouluverkko koostuu muista kaupungeista poiketen paljon yhdistysten ylläpitämistä ja valtion kouluista. Peräti 40 prosenttia Helsingin lukiolaisista opiskelee muissa kuin kaupungin ylläpitämissä lukioissa. Myös ammatillista koulutusta tarjotaan Helsingissä useissa oppilaitoksissa. Puhutaan siis tuhansista nuorista.

Yksityisten ja valtion ylläpitämät oppilaitokset ovat kaupungin omien koulujen lailla voittoa tavoittelemattomia, verovaroin toimivia kouluja. Yhteishaussa koulut ovat samalla viivalla, mutta nyt kaupunki asettaa oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan, ilman mitään perusteluja.

Lukukauden alkaessa monessa helsinkiläisperheessä petytään. Epätasa-arvoisessa kohtelussa on kyse paljon julkisuudessa rummutetusta Helsingin valtuuston tavoitteesta tehdä toisesta asteesta maksuton. Mittava lupaus on kutistunut torsoksi kokeiluksi. Vaikea edes nähdä, mitä epätasa-arvoisella tuen antamisella kokeillaan. Nuorten tukeminen sattumanvaraisesti sen perusteella mihin kouluun on päässyt tai hakeutunut ei ole hyvää politiikkaa. Helsingin opetuslautakunnan on syytä tehdä korjauspäätökset niin, että helsinkiläiset nuoret ja perheet voivat luottaa kotikaupunkinsa yhdenvertaiseen kohteluun. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Kansalaisaloite terapiatakuusta osuu suoraan sote-palveluiden kipeämpää kohtaan. Mielenterveyden häiriöt ovat alihoidettu ja aliresurssoitu kansansairaus. Kokoomus kannattaa terapiatakuun tavoitteiden edistämistä. Haluamme terapiatakuun, joka varmistaa mielenterveyspalvelujen nopean ja yhdenvertaisen saatavuuden.

Eduskuntaryhmämme teki jo keväällä oman esityksen hoitotakuuajan huomattavasta lyhentämisestä ja peruspalveluiden vahvistamisesta, sisältäen esityksen nopeammasta mielenterveyspalveluihin pääsystä etenkin lapsille ja nuorille.
Ministeri Kiuru on julkisuudessa kertonut terapiatakuun olleen esillä hallitusneuvotteluissa, vaikkakaan mitään kirjausta ei asiasta tehty. Hallituksen on syytä päättää terapiatakuun toteuttamisesta syksyn budjettiriihessä. Samoin on tehtävä päätökset hoitatakuun uudistamisesta niin, että varmistetaan yhdenvertainen hoitoon pääsy myös muihin peruspalveluihin, kuten kokoomus on esittänyt.

On huolestuttavaa, että ministeri Krista Kiuru on kertonut, että mielenterveyspalvelujen hoitotakuuta suunniteltaneen vasta osana tulevaisuuden sote-mallia, jonka valmistelu on alussa. On täysin käsittämätöntä, että neliraajajarrutuksessa maakuntamallia vastustanut Krista Kiuru on nyt vastuuministerinä sitä innolla toteuttamassa. Näyttää siltä, että terapiatakuu ja muiden peruspalveluiden vahvistaminen on hautautumassa maakuntien alle. Viime vaalikaudesta pitäisi ottaa opiksi ja keskittyä ihmisten hoitoon pääsyn varmistamiseen, ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämiseen.

On erinomaista, että terapiatakuu-kansalaisaloite on nyt kerännyt tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Eduskunnan on toimittava, jos hallitus on asiassa haluton toimimaan.
Terapiatakuu -kansalaisaloitteessa ehdotetaan lakimuutosta, jolla taataan kaikille nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon. Hoidon tarve tulisi arvioida välittömästi apua haettaessa, ja hoito aloittaa kuukauden sisällä tästä. Mielenterveys kuuluu kaikille.

Olin  mukana Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa pidetyssä terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuudessa perustelemassa terapiatakuun tärkeyttä. Nostin esille neljä tärkeää perustelua:

1) Mielenterveyshäiriöistä ja niihin lukeutuvista päihdeongelmista puhuttaessa puhumme suurimmasta kansanterveysongelmastamme. Joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. Puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia, ja osuus on kasvamassa. Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen johtava tekijä.

2) Mielenterveysongelmat on suomen kansantaudeista kallein. Jyväskylän yliopiston viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa on laskettu, että mielenterveyden ongelmat välillisine kustannuksineen maksavat Suomessa kuusi miljardia euroa vuodessa. Tässä siis eurot. Inhimillisiä kustannuksia on mahdoton laskea mutta ne ovat valtavat.

3) Mielenterveysongelmien merkitys on kasvanut – mutta hoitoon panostus on suhteellisesti vähentynyt. Mielenterveyden ongelmien kasvavasta merkityksestä huolimatta yhä pienempi osuus kuntien terveydenhuollon menoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2000 mielenterveyspalvelujen osuus menoista oli 5,5 %, mutta vuonna 2015 osuus oli enää 4,3 %.

4)  Mielenterveyspalvelut eivät ole yhdenvertaisesti saatavilla. Eroja on alueellisesti, väestöryhmittäin ja diagnoosiryhmittäin. Suurin ongelma on viiveet palveluihin pääsyssä. Jonotusajat perusterveydenhuoltoon ja sieltä edelleen erikoissairaanhoitoon ovat kestämättömiä ja eriarvoistavia. Tarvitsemme kipeästi toimia, jotta mielenterveyspalveluihin pääsee yhdenvertaisesti, oikea-aikaisesti ja matalalla kynnyksellä. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän, että kun asiat pitkittyy ne myös mutkistuu. Oikea-aikainen hoito on vaikuttavinta ja edullisinta inhimillisesti ihmiselle mutta myös veronmaksajille.

Mielenterveysasiat ja niiden hoidon kehittäminen ovat olleet kansanedustajan työssäni keskeisiä. Olen jäsen eduskunnan mielenterveyspoliittisessa  neuvottelukunnassa, jossa laadimme  tavoitteita  kuluvalle eduskuntakaudelle. Tavoitteeksi  numero yksi nostimme ”Taataan kaikille nopeampi pääsy mielenterveysapuun”.

Toimin kuntoutuksen uudistamiskomiteassa jäsenenä ja siellä esitin kuntoutustakuuta, johon terapiatakuu sisältyisi. Emme saaneet yksimielistä päätöstä mutta hyvää pohjustavaa keskustelua kävimme. Se on hyvä perusta terapiatakuulle.

Avain asemassa on toimiva perusterveydenhuolto matalan kynnyksen ja soveltuvan varhaisen avun tarjoajana. Mielenterveys ja päihdepalvelut tulee tuoda vahvasti perusterveydenhuoltoon. Järjestöt on oltava mukana vertaistuen ja muun tärkeän tuen takaajana kuntoutujille ja heidän läheisilleen. Myös sairastuneiden vanhempien lapset on nähtävä ja heitä on autettava.

Kansainvälisenä kisapäivänä on oikea aika muistuttaa eläinsuojelusta vastaavaa ministeri Leppää kissojen tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä. Tunnistusmerkinnän säätäminen velvoittavaksi olisi merkittävä askel lemmikkien paremman terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Rekisteröinti ehkäisee pentutehtailua, lemmikkien laitonta maahantuontia, sekä helpottaa irrallaan tavattujen lemmikkien palauttamista omistajalleen. Uudistus on syytä tehdä osana eläinsuojelulain uudistamista, joka on määrä vihdoin viedä maaliin tällä eduskuntakaudell

Lemmikkieläimen heitteille jättö on laiton ja rangaistava teko, mutta kissojen kohdalla syyllisiä saadaan todella harvoin vastuuseen. Tämä johtuu siitä, että ilman tunnistusmerkintää kissaa on käytännössä mahdotonta yhdistää sen omistajaan.

Maa- ja metsätalousministeriön alkuvuodesta valmistuneen selvityksen mukaan rekisteri koirille tullaan perustamaan ja koirien rekisteröinti tulee pakolliseksi vuonna 2022. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä löytöeläimistä kissat ovat heikoimmassa asemassa. Tärkeä tavoitteeni on ollut, että tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulee pakolliseksi myös kissojen osalta.

Vuosittain noin 10 000 kissaa toimitetaan löytöeläiminä löytöeläintaloille. Näistä valitettavasti vain harva löytää takaisin omistajansa luo. Nämä eläimet sijoitetaan uuteen kotiin tai joudutaan lopettamaan.

SEY:n tuoreimman tutkimuksen mukaan löytöeläimistä koirista 91 % haettiin takaisin kotiin, kun taas kissoista 26 % palautui alkuperäiselle omistajalle. Löytökissoista lähes joka viides päätyi lopetettavaksi, kun koirista noin 0,7 % jouduttiin lopettamaan. Kissat ovat myös rekisteriinsä ansainneet.

Tänään on syytä kiittää Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen väkeä kissamaisen hyvästä työstä kaikkien kattien ja muiden eläinten parhaaksi.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

eduskunnan eläinsuojeluryhmän jäsen

Tiedote 11.8.2019

Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Sari Sarkomaa kannustaa hallitusta korjaustoimiin, joilla lisätään ikäihmisten kuntoutusta ja liikuntaa sekä mahdollisuuksia ulkoilla. Vanhustenhuollon liikkumaton, istuva ja makuuttava hoivakulttuuri tulee monin tavoin kalliiksi. 

- Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ikäihmisen toimintakyvyn ja paisuttaa muutenkin vauhdilla kasvavaa hoivan tarvetta. Kyse on yhtälailla ikäihmisten osallisuudesta ja oikeudesta elää omannäköistä elämää, Sarkomaa toteaa.

Sarkomaa muistuttaa ministeri Krista Kiurua viime eduskuntakaudella käsitellyn, historian ensimmäisen liikuntapoliittisen selonteon ehdotuksista, joiden tarkoitus on juurruttaa kotikuntoutus sekä muita kuntouttavia ja liikuntaa edistäviä toimintatapoja osaksi ikäihmisten palveluja. 

- Liikuntapoliittinen selonteko paljasti, että nykyisin liikuntaa ja liikkumista tukevien palveluiden ulkopuolelle jäävät todennäköisemmin ne, jotka hyötyisivät liikunnasta eniten. Heitä olisivat muun muassa juuri toimintakyvyltään heikkokuntoisimmat ikääntyneet, Sarkomaa muistuttaa. 

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta ja vain kolmannes ikääntymisestä. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän tarvitsee tukea ja ohjausta toimintakykynsä ylläpitämiseen. Sarkomaa haluaa, että liikuntaan ja mahdollisuuteen ulkoilla ei saisi olla ikärajaa.

- On sietämätön epäkohta, että usein kotihoidon piirissä olevan ikäihmisen kodin matot viedään useammin ulos kuin ihminen itse pääsee ulkoilemaan. Liikunnan edistäminen ja kuntoutus pitäisi olla vanhustenhuollon keskiössä. Vanhustenhuollossa on nykyistä enemmän hyödynnettävä fysio- ja toimintaterapeuttien osaamista. Koko sote-henkilöstö on saatava nykyistä vahvemmin mukaan liikunnan edistämiseen, Sarkomaa painottaa.

Sarkomaan mielestä kaiken ikäisten liikunnan lisääminen on vaikuttava keino, kun sote-kustannusten kasvua  halutaan taittaa ja ennen kaikkea lisätä ihmisten hyvinvointia. Myös jokaisen kunnan on asiaan täysin välttämätöntä herätä. Suomalaisten liikkumattomuuden kustannukset nousevan jopa kolmeen miljardiin. Liikunta tekee hyvää ihmisille ja kansantaloudelle.

Lisätietoja: 

Sari Sarkomaa 050 511 3033

Tiedote 10.8.2019
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustajat Paula Risikko ja Sari Sarkomaa toteavat valtiovarainministeriön tuoreen perustuloselvityksen vahvistavan sen, ettei perustulo toimi. Selvityksessä erityisasiantuntija Heikki Viitamäki tarkasteli koko aikuisväestön kattavan perustulomallin vaikutuksia.  

- Vastikkeettoman perustulon negatiivisten seurausten lista on selvityksen mukaan pitkä. Keskituloisten ja yrittäjien tuloverotus kiristyisi. Lisätienestien hankkimisen kannustimet laskisivat progression kiristyessä. Työllisyyden ei myöskään arvioida parantuvan, Risikko sanoo.

Perustulon kannattajat ovat puolustaneet perustuloa sillä, että tukimalli tekisi työnteosta aina kannattavaa.

- Selvityksen mukaan väitteelle ei ole perusteita. Perustulo ei lisää työnteon kannustimia, koska mallin rahoittaminen vaatii myös pienituloisten verotuksen kiristämistä. Meillä ei yksinkertaisesti ole yhteiskuntana varaa sellaiseen sosiaaliturvamalliin, joka ei aidosti paranna työnteon kannustimia ja passivoi tuensaajia, Sarkomaa sanoo.

Edustajat toteavat, että sosiaaliturvan on jatkossakin oltava vastikkeellista ja syyperusteista. Kokoomus on esittänyt sosiaaliturvan uudistamisen pohjaksi yleistukimallia, jossa työnteon kannattavuus paranisi tuen vähentyessä tasaisesti tulojen noustessa. Erona perustuloon olisi myös se, että tukea saadakseen henkilöltä edellytettäisiin aktiivisuutta. Ja aktiivisuus hyödyttäisi rahapussia.

Vastikkeettoman ja kaikille ilman tarkempaa harkintaa maksettavan perustulon keskeiset ongelmat liittyvät tuen huonoon kohdentumiseen sekä passivoivaan vaikutukseen.

- Selvitys toteaa, että perustulossa suuria voittajia olisivat esimerkiksi pelkästään pääomatuloja saavat henkilöt, jotka voivat olla hyvinkin varakkaita. Miten hallitus edes kuvittelee ajavansa näin järjetöntä mallia?, Risikko ja Sarkomaa ihmettelevät.

Lisätietoja:

Paula Risikko, 050 511 3107
Sari Sarkomaa, 050 511 3022

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram