Tekijä: sari

Mielenterveysongelmat ovat suuri kansansairautemme. Kun mieli särkyy, joutuu moni jonoon. Vain puolet saa tarvitsemansa avun. Terapiatakuu varmistaisi yhdenvertaisen hoitoon pääsyn.

Mielenterveysongelmat ovat keskeisimpiä syitä syrjäytymiseen. Valtaosa psyykkisistä sairauksista puhkeaa nuoruudessa, mutta onneksi nuorilla on valtava parantumispotentiaali, jos avun saa ajoissa. Lasten ja nuorten syrjäytymisen kierre on mahdollista katkaista tarjoamalla tukea ennaltaehkäisevästi ja mielenterveyspalveluita aikaisessa vaiheessa.

On vakava tosiasia, että useat vaikeasti oireilevat lapset ja nuoret ovat odottaneet apua jopa vuosia eivätkä silti ole saaneet sitä. Hätä ja huoli on valtava niin apua tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla kuin heidän omaisillaankin. Jokainen päivä ilman apua on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua ja lisäten syrjäytymisriskiä. 

Monen vakavista ongelmista kärsivän lapsen todellisuutta on, että mielenterveyden palveluiden vakavien puutteiden vuoksi avun sijaan edessä on sijoitus pois omasta kodista. Kun nuorille ei ole tarjolla heidän tarvitsemiaan palveluja päihdehuollossa ja psykiatriassa, heidät ohjataan lastensuojelun asiakkaaksi.

Vastauksena pitkään jatkuneeseen epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä matalalla kynnyksellä.

Oli ilo olla mielenterveysjärjestöjen kutsumana puhujana Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa pidetyssä Terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuudessa 20.2.2019. Puheenvuorossani nostin esille vakavan ongelman eriarvoisesta pääsystä mielenterveyspalveluiden piiriin. Vaikka mielenterveysongelmat ovat suurin kansansairautemme, vuosittain kuntien terveydenhuollon menoista on ohjautunut yhä pienempi osuus niiden hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Vauhdittaakseni kansalaisaloitetta jätin eduskunnassa aiheesta toimenpidealoitteen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on kuluneella eduskuntakaudella toistuvasti esittänyt terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina äänestäneet esityksemme nurin. Perusteluna on ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia. Lupauksesta huolimatta hoitotakuulain uudistamisessa mielenterveys sysättiin syrjään. Se oli vakava virhe, joka seuraavan hallituksen ja eduskunnan pitää korjata ja tehdään vihdoin terapiatakuusta totta.

Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu. Omaiset joutuvat kantamaan valtavan takaan. Olin viime viikolla mukana FinFami Uusimaan järjestämässä keskustelutilaisuudessa Tuikku-Kohtaamossa tapaamassa omaisia, joiden perhettä on kohdannut mielenterveyden vaikeat haasteet. Omaiset pitää ottaa palvelujärjestelmässämme paljon paremmin huomioon. FimFamin kaltaiset järjestöt tarjoavat vertaisapua ja tukea sekä tietoa, jota ei muualta saa. Helsingin ja muiden hyvinvointialueiden on tiivistettävä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Julkisen sektorin ja järjestöjen yhteistyöllä voidaan saavuttaa paljon hyvää ihmisten arjen parantamiseksi.

Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Koronan aikana sairauspoissaolot mielenterveyssyistä ovat monin kertaistuneet. Vakavasta työvoimapulasta kärsivä Suomi tarvitsee terapiatakuun myös työllisyyden ja toimeliaisuuden turvaksi ja ennen kaikkea ihmisten inhimillisen ja hyvän arjen varmistamiseksi.

Työllisyysvaikutus varhain aloitetulla hoidolla voisi auttaa siirtämään vuosittain jopa 7 500 suomalaista sosiaalietuuksien piiristä työelämään, mikä vastaa hallituskauden aikana 30 000 uutta työllistynyttä. Mahdollisuus osallistua työelämään itselleen sopivalla tavalla on paras tapa ennalta ehkäistä mielenterveyssyistä johtuvaa syrjäytymistä.

Mielenterveys ei enää odota. Seuraavalla eduskuntakaudella on tehtävä päätökset, joiden myötä ihmiset pääsevät matalalla kynnyksellä jonoista hoitoon ja saavat tarvitsemansa avun ja tuen ajoissa. Ketään ei saa jättää yksin.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

terveydenhuollonmaisteri

Kolmen nuoren äiti 

Omaishoitajan on venyttävä monenlaisiin taitoihin, joita ei välttämättä aiemmin ole tarvinnut osata. Omaishoitajat tekevät arvokasta ja vaativaa työtä. Toimin Muistiliiton hallituksen varapuheenjohtajana. Muistiliitossa teemme työtä muistisairaiden ja omaishoitajien tilanteen parantamiseksi. Tavoitteemme on, että jokainen muistisairauteen sairastunut ja hänen läheisensä voisivat sairaudesta huolimatta elää mahdollisimman oman näköistä elämää.

Muistiliitossa olemme pohtineet, että olisi hyvä olla nykyistä paremmin saavutettavissa opastusta ja koulutuspolku omaishoitajan vaativaan tehtävään. Omaishoitaja tarvitsee myös tietoa, millaista ja mistä apua on saatuvilla sekä miten apua oikeasti saa. Liian usein omaistaan hoitavat ihmiset kokevat jäävänsä yksin. Lisää tietoa tarvitaan myös muistisairaudesta ja sen etenemisestä heti sairauden alussa.

Omaishoitajana toimitaan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Muistisairauksien kirjo on laaja ja Suomessa on yli 7000 työikäistä muistisairauteen sairastunutta. Muistiliitto järjesti suuren eduskuntavaalikeskustelun muistiasioista. Olin keskustelussa mukana yhdessä eri puolueiden ehdokkaiden kanssa. Voit kuunnella mainion keskustelun oheisen LINKIN kautta.

Omaishoitajaliitto tekee valtavan hyvää työtä. Oli ilo saada osallistua Omaishoitajaliiton Podcastiin, jossa sain kertoa kokemuksiani omaishoitajuudesta ja omia näkemyksiä sekä kokoomuksen tavoitteita omaishoitajien tilanteen helpottamiseksi. Keskustelulla haluamme nostaa omaishoitajien asiaa vahvemmin vaalikeskusteluun ja politiikan agendalle konkreettisiksi teoiksi. Voit kuunnella keskustelun oheisesta LINKISTÄ.

Ajattelen, että aina on oikea hetki miettiä, miten asiat voi tehdä paremmin. Palaute ja ajatukset ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Muistiliiton varapuheenjohtaja

Monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on kaikilla ekologisilla mittareilla mitattuna maailman saastuneimpia merialueita. Se minne me suomalaiset laitamme lääkejätteemme on yksi Itämeren ja vesistöjen kuntoon vaikuttava asia. Intohimoisena Itämeren suojelijana ilahduin suunnattomasti, kun tutustuin lääkkeetön Itämeri- kampanjaan. Lääkkeetön Itämeri -kampanja kannustaa kaikkia toimimaan Itämeren ja muiden vesistöjemme suojelemiseksi.

Pienillä teoilla on merkitystä, ja me kaikki voimme tehdä osamme. Lääkejäte ei kuulu viemäriin eikä roskiin. Lääkkeiden ympäristöystävällinen hävittäminen on helppoa; Suomessa on yli 800 apteekkitoimipistettä, joihin lääkkeitä voi palauttaa.

Lääkejätettä syntyy sekä kotitalouksissa että terveydenhuollossa. Lääkejätettä ovat kaikki käyttämättä jääneet ja vanhentuneet sekä käyttökiellossa olevat lääkkeet. Lääkejäte on aina vaarallista jätettä, joka on hävitettävä oikein. Tutkimusten mukaan noin kolmannes suomalaisten lääkejätteistä joutuu kuitenkin sekajätteisiin tai viemäriin. Luonnossa ne voivat aiheuttaa monenlaisia haittoja. Lääkkeiden käyttö lisääntyy Suomessa jatkuvasti ja siten on myös oletettavaa, että lääkejätteen määrä nousee.

Viemäriin joutuneet lääkkeet kulkeutuvat jätevedenpuhdistamoihin, joita ei ole suunniteltu niitä poistamaan. Suureen vesimassaan laimenevat lääkejäämät pääsevät kulkemaan puhdistamon läpi vesistöihin ja lietteeseen. Lääkejäte päätyy lopulta Itämereen ja muihin vesistöihin, jossa ne pikkuhiljaa vaikuttavat eliöihin. Eläviin organismeihin vaikuttavina aineina lääkkeet ovat luonnossa ongelmajätettä. Ihmiset, eläimet ja kasvit altistuvat niille elinympäristön kautta. 

Lääkkeiden ympäristövaikutuksiin on herätty vasta 20 viime vuoden aikana. On päivän selvää, että tutkimusta ja tietoa tarvitaan lisää. Ympäristöystävällisyyden ja kestävän kehityksen on oltava olennainen osa koko yhteiskuntaamme. 

On mainiota, että apteekit ovat Itämeren suojelussa vahvasti mukana, neuvomassa ja kannustamassa lääkejätteen oikeaoppiseen hävittämiseen, ja myös ehkäisemässä sen syntymistä. Suomessa asia on organisoitu varsin hyvin verrattuna Itämeren valuma-alueella oleviin muihin maihin. Silti meillä on hyvin paljon parannettavaa.

Jokamiehen ja -naisen teot ovat välttämättömiä Itämeren tilan kohentamisessa. Jokainen yksilö voi arjen valinnoillaan osallistua Itämeren suojeluun. Lääkejätteen määrää voi vähentää. Käyttämättömäksi jääneet, vanhentuneet lääkkeet on hävitettävä palauttamalla ne apteekkiin. Apteekkiin tuodut lääkejätteet toimitetaan Ekokemille, Riihimäelle, jossa ne poltetaan. Samalla syntyy sähköä ja kaukolämpöä. Omaa tai läheisten lääkejätettä voi vähentää myös ottamalla annosjakelukäyttöön, silloin kun lääkkeitä on käytössä paljon.

Roskaantuminen on valtava ongelma vesistöille ja luonnolle. Tupakantumppi on maailman yleisin roska, joka ei häviä luonnosta eikä merestä koskaan. On arvioitu, että luontoon päätyy Suomessa yli kolme miljardia tumppia joka vuosi. Sateiden ja hulevesien myötä tumpit päätyvät kaduilta ja pihoilta vesistöihin ja mereen.

Tumpit on tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi kestää vuosia. Mikromuovi ei katoa merestä ehkä koskaan. Tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin. Ei tumpata Itämerta. Tupakantumpit eivät kuuluu luontoon eivätkä niiden myrkyt ruokalautasellemme. Tumppi on roska ja se kuuluu roskakoriin.

Lääkkeet ja roskat eivät yksin pilaa Itämerta ja vesistöjä. Niiden huonoon tilaan on todella monta syytä. Pahin ongelma on kotimeremme rehevöityminen. Kaikeksi kamaluudesta ilmastonmuutos vauhdittaa rehevöitymistä. Itämeri on matala, vähävetinen ja suljettu merialue, joten se on erityisen herkkä ympäristöuhille. Itämerta ja muita vesistöjä saastuttaa erityisesti asutus, jätevedet, liikenne ja maatalous – mutta myös jokaisen meidän toimet vaikuttavat. Itämeren pelastamiseen tarvitaan tietenkin kaikki Itämeren valuma-alueen maat. Ihmisen on oltava Itämeren puolella.

Torstaina 30.3 klo 16-17 järjestän Itämeriaiheisen keskustelutilaisuuden kahvila Roasbergissä osoitteessa Mikonkatu 13. Kanssani alustajana toimii Itämerihaasteen koordinaattori Mari Savela. Keskustelemme siitä, mitä Helsinki voisi tehdä Itämeren parhaaksi ja mitä valtakunnan tasolla pitäisi tehdä. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Sari Sarkomaa 
helsinkiläisten kansanedustaja 
kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 

Julkaistu Näy ry:n blogissa 20.3.2023

Valtava hallinnollinen uudistus on saatu tehtyä ja hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa. Seuraavaksi on keskityttävä itse asiaan eli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämiseen. Työllä on kiire. Jonot terveyspalveluihin ovat mittavat ja varsinkin vanhusten palvelut ovat kriisin partaalla ruuhkauttaen päivystyksiä ympäri maan. Seuraavan hallituksen ja eduskunnan keskeinen tehtävä on vauhdittaa terveydenhuollon toimintatapojen uudistamista.  

Terveydenhuollossa on oleellista, että kaikki voimavarat otetaan käyttöön. On suurta tuhlausta jättää voimavaroja käyttämättä, kun samaan aikaan ihmiset odottavat jonossa täysin välttämättömiä toimenpiteitä. Ja me kaikki tiedämme, että kun asiat pitkittyy, ne mutkistuu ja se vasta kallista on.  

Julkisen sektorin rinnalla on hyödynnettävä nykyistä vahvemmin yksityinen sektori. Koulutetun ja korkean osaamisen omaavan terveydenhuoltohenkilöstön taidot on otettava parempaan käyttöön. Työn jakoa on uudistettava. 

Hallitukselta oli iso virhe vastoin kaikkia asiantuntijalausuntoja viedä eduskunnassa läpi kela-korvauksien jättileikkaus. Leikkaus tehtiin esittämättä yhtään ratkaisua siihen, miten leikkauksen tuomat palveluiden heikentymiset paikataan. Uudistus toteutettiin huomioimatta sen aiheuttamaa lisäkuormitusta julkiselle sektorille puhumattakaan siitä, että moni jää jonoon ilman palvelua.  

Olikin täysin mahdoton löytää yhtään järkevää perustelua vuoden alussa voimaan tulleeseen Kela-korvauksien jättileikkaukseen. Varsinkaan nykyisessä tilanteessa. Ja pakko sano, että hämmennyn joka kerta siitä pääperustelusta leikkaukselle, että yksityisiä palveluja käyttävät vain rikkaat. Tämähän tarkoittaisi sitä, että silmäterveyspalveluja käyttäisivät vain hyvin varakkaat ja gynekologilla kävisi vain vuorineuvokset. Tästä keskustelusta pitäisi päästä ihmisten todelliseen arkeen ja siihen tosia-asiaan, että yrittäjien tarjoamat palvelut ovat välttämätön osa tavallisten suomalaisten terveydestä huolehtimista. 

Kela-korvaukset ovat kustannusvaikuttava tapa kohdentaa rahoitusta hoitoon pääsyyn ja samalla julkisen sektorin kuorman helpottamiseen. Tehdyn kela-korvauksen leikkauksen jälkeen 8 euron korvaus on niin pieni, että on suuri vaara, että monen silmät jäävät tutkimatta ja sairaudet ennakoimatta. Vastaava tilanne on monilla muilla erikoisaloilla. Kela-korvaukset tulisi palauttaa, nostaa ja kehittää niin, että ne aidosti turvaavat väestön terveyttä. Pidän välttämättömänä, että asia kirjataan tulevaan hallitusohjelmaan. 

Kannan huolta valtavasta hoitovelasta. Silmätautien hoitojonot ovat mittavat ja ihmiset odottavat pidempään kuin laki sallisi. Tämä on vakava ongelma varsinkin, kun silmäterveys ja näkökyky ovat ensiarvoisen tärkeitä ikääntyvän väestön työ- ja toimintakyvyn kannalta. 

Kuluvan vuoden alun parhaita sote-uutisia oli HUSin kaihiyksikössä käyttöön otetut optikkovastaanotot. Uuden toimintamallin myötä saadaan tehtyä noin 1 500 kaihileikkausta lisää vuodessa. Työnjaossa on varmasti vielä käyttämätöntä potentiaalia suhteessa optikkoliikkeiden optometristivastaanottojen kanssa tehtävään yhteistyöhön. 

Optikkoliikeverkosto ja osaaminen olisi syytä kytkeä julkisen terveydenhuollon hoitopolkuihin kumppaneiksi. On selvää, että ilman uudistamista ikääntyvän väestön kaihin, glaukooman, ikärappeuman ja diabeettisten silmäsairauksien mukanaan tuomasta haasteesta ei selvitä. 

Palveluseteleiden käyttöön on saatava vauhtia koko terveydenhuollossa ja sen osalta lainsäädäntöä on tarkistettava. Ilman toimivia palveluseteleitä kiristyvä hoitotakuu jää torsoksi. Alalla tarvitaan myös pk-yritykset. On varmistettava, että kilpailu on reilua, jotta myös pienemmillä toimijoilla riittää kannusteita ja motivaatiota kehittää palveluitaan. Sote-markkina ei saa muodostua vain isoja terveysjättejä suosivaksi. Hinnan lisäksi pitää huomioida palveluiden laatu ja ihmisten valinnanvapaus. 

 Hyvinvointialueiden lakisääteiseksi velvoitteeksi on säädettävä palveluidensa yksikkökustannusten vertailukelpoinen julkaiseminen. Se vauhdittaa parhaiden käytäntöjen juurruttamista ja ostopalveluiden suunnittelemista sekä palvelusetelin reilun hinnan määrittämistä. Vauhdittaakseni asiaa olen jättänyt asiasta eduskunnassa toimenpidealoitteen. Helsingin kaupungissa työ sai vauhtia kaupunginvaltuustossa tekemäni aloitteen pohjalta. 

Saavuttaaksemme tavoitteen paremmista palveluista, on panostettava johtamiseen ja myös taloutta pitää johtaa. Tiedolla voidaan johtaa vain, jos tietoa on. Nykyistä parempi ja valtakunnallisesti vertailtava tieto kustannuksista on aivan välttämätön. Valtiovallan on myös vahvemmin velvoitettava hyvinvointialueita hyödyntämään parhaat käytännöt.  

 Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan hoitaja- ja työvoimapulaan uusia valtakunnallisia työnjakolinjauksia. Myös nykyinen terveydenhuollon ammattihenkilöasetusta on tarkasteltava. Henkilöstön riittävyyden ja työn mielekkyyden kannalta on tärkeää, että kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen hyödynnetään täysimääräisesti. Esimerkiksi rajoite, jonka mukaan optikko ei saa määrätä silmälaseja henkilölle, jolle on joskus suoritettu silmäkirurginen toimenpide, voi olla osittain vanhentunut. Maailma on muuttunut. On syytä asiantuntijoiden voimin pohtia olisiko tässäkin työnjaon uudelleen arvioinnin paikka.  

Maassamme on valtavasti osaamista ja mahdollisuuksia, jotka on saatava paremmin palvelemaan suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia.  

Sari Sarkomaa 
terveydenhuollon maisteri 
helsinkiläisten kansanedustaja 
kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 

Katujengirikollisuus on kasvava ongelma. Maassamme toimii jo toistakymmentä katujengiä ja kymmeniä järjestäytyneen rikollisuuden ryhmää.

Ruotsissa nuorisorikollisuutta ja katujengejä koskeva tilanne on pahentunut nopeasti. Ruotsi on aseväkivaltatilastoissa ohittanut Italian sekä Itä-Euroopan ja useisiin kaupunkeihin on muodostunut alueita, joissa erilaiset katujengit ja klaanit käyttävät käytännössä merkittävää valtaa. Yhteiskuntiemme samankaltaisuus huomioiden ei ole mitään syytä ajatella, etteikö Ruotsissa nähty kehitys voisi toistua myös Suomessa, ellemme ryhdy tehokkaisiin toimenpiteisiin viivytyksettä. Toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä ennen kuin tilanne pahenee ja kun se on vielä mahdollista. Kokoomus on toistuvasti tehnyt asiassa toimenpide-ehdotuksia, mutta ikävä kyllä niihin ei ole maan hallitus riittävästi tarttunut.

Selvitysten mukaan moni jengien jäsenistä kokee jossain vaiheessa halua erota jengistä. Exit-toiminta on laajennettava koskemaan myös katujengien jäseniä. Exit-toiminta on keskusrikospoliisin koordinoimaa toimintaa, jolla mahdollistetaan turvallinen irtautuminen rikollisesta ympäristöstä ja vaikutuspiiristä. Jengeihin värväytymistä on ennaltaehkäistävä tarjoamalla nuorille tulevaisuudennäkymät. On purettava jengien toimintakykyä ja vetovoimaa. 

Poliisin, sosiaalitoimen, terveystoimen ja nuorisotoimen moniammatillisten tiimien muodossa tehtävää hyvää ankkuritoimintaa on vahvistettava. Se on tärkeä tuki myös kouluille ja vanhemmille kasvatustyössä. Poliisien määrää on lisättävä ja viranomaisten toimivaltuuksia on laajennettava. Poliisien määrä on nostettava nykyisestä noin 7400 poliisista yli 8000 poliisiin ja on turvattava myös muiden turvallisuus- ja oikeusviranomaisten toiminta, jotta koko ketju toimii sujuvasti. Suomessa on selvitettävä mahdollisuudet ottaa käyttöön uusi rikostiedustelulainsäädäntö, joka mahdollistaa nykyistä tehokkaamman katujengien ja järjestäytyneeseen rikollisuuden ryhmien toimintaan puuttumisen.

Rikoksen liittyminen jengien välienselvittelyyn on säädettävä rikoksen koventamisperusteeksi. Ampuma-aserikoksista tuomittavia rangaistuksia on kovennettava. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on nähty, että kun rangaistukset ampuma-aserikoksista ovat riittävän ankaria, on tällä selkeä rikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus.

On nähtävä, että monisyinen katujengi-ilmiö on osaltaan kytköksissä epäonnistumisiin maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaan. Suomen kotouttamispolitiikan siniseksi langaksi on otettava nykyistä vahvemmin kielen oppiminen, koulutus, osallisuus ja työnteko, jotka ovat tärkeimmät avaimet suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumiseen.

Jengiytymisen keskeisenä syynä on kasautuneet ongelmat ja syrjäytymisen tunne yhteiskunnasta, jotka saavat nuoria hakemaan jengeistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Syrjäytymisen ja jengiytymisen juurisyitä on kitkettävä varhaisessa vaiheessa. Suomen tärkein tavoite, on että joka lapsi saa varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta oppimisen ilon, riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja sieltä tavoittelemaan unelmiaan. Olennaista on turvata kouluihin työrauha. On panostettava ennaltaehkäisevään työhön ja monialaiseen yhteistyöhön viranomaisten kesken, jotta nuoret saavat ajoissa apua.

Suunnattoman arvokasta työtä niukoilla voimavaroilla tekevä lastensuojelu on aivan keskeisellä sijalla. Haluamme Helsingissä tukea oppimista ja hyvinvointia siten, että jokainen päiväkoti on hyvä päiväkoti, jokainen koulu on hyvä koulu. Monet opettajat työskentelevät arjessa sellaisten koululuokkien kanssa, joissa lisääntynyt erityisen tuen tarve haastaa koko luokan työrauhaa ja oppimismahdollisuuksia. Iloitsen siitä, että Helsingin budjettineuvotteluissa sovimme kasvatuksen ja koulutuksen määrärahoja nostettavaksi 600 eurolla lasta tai nuorta kohti. Tekeillä on toimenpidekokonaisuus, jonka tavoitteena on ehkäistä radikalisaatiota ja jengiytymistä.

Suomi on maailman turvallisimpia maita. Toimimalla ennakoivasti ja katkaisemalla huolestuttavan kehityksen voimme vielä varmistaa, että Ruotsin tie ei ole meidän. Kaikki Helsingin asuinalueet ja kadut on pidettävä turvallisina. Helsingin on oltava monien mahdollisuuksien kaupunki jokaiselle kasvaa, asua ja elää, tehdä työtä, yrittää ja opiskella. Ajatukset ja palaute aiheeseen liittyen ovat lämpimästi tervetulleita sari.sarkomaa@eduskunta.fi.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

kolmen nuoren äiti

Julkaistu Verkkouutisten blogissa 17.3.2013

”Armofemmoille” on kirjoittajan mukaan heitettävä hyvästit.

Pisa-tutkimuksissa ja muissa arvioinneissa ilmennyt peruskoulujen oppilaiden oppimistulosten lasku on moninainen ilmiö, jonka syistä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Yhteiskunta on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Älylaitteiden käyttö nakertaa muihin asioihin käytettyä aikaa. Lasten lukutaito ja lukuharrastus on hiipunut. Se ei ole muuttunut, että lukutaito on oppimisen perusta. Siksi lukutaitoa ja lukemista on vauhdilla edistettävä. Kotona lukeminen vaikuttaa lapsen tulevaan koulumenestykseen enemmän kuin vanhempien sosioekonominen tausta. Tukemalla lapsen lukemista opinpolun alkuvaiheessa voidaan tehokkaasti kitkeä eroja oppimistuloksissa.

Luku-, kirjoitus- ja laskutaitojen vahvistamiseksi on alakouluun lisättävä 2-3 vuosiviikkotuntia. Toinen luokka on yksi hyvä paikka vahvistaa perustaitoja ennen kolmatta luokkaa. Asiassa on tietenkin jätettävä paikallista vapautta löytää paras ratkaisu. Peruskouluun on määriteltävä perustaitojen osaamisen arviointikriteerit. ”Armofemmoille” on heitettävä hyvästit. Jokaisen peruskoulun päättävän nuoren on saavutettava riittävät perustiedot ja -taidot suoriutuakseen toisen asteen opinnoista ja päästäkseen työelämään tai jatko-opintoihin sekä tavoittelemaan unelmiaan. Se on Suomen tärkein tavoite.

Reistaileva oppimisen tuki on laitettava kuntoon. Kyse on niin tukea tarvitsevan oppilaan kuin koko opetusryhmän oikeudesta oppia sekä opettajan oikeudesta opettaa. Oppilaiden tuen tarve on näyttävä opetusryhmän koossa. Riittävän pieni opetusryhmä takaa työrauhan kaikille. Erityiskouluja ja -luokkia tarvitaan jatkossakin. Lapset ovat erilaisia mutta samanarvoisia.

Lapset oppivat eri tavoilla ja siksi on käytettävä monipuolisia oppimateriaaleja. Peruskoulussa tarvitaan riittävästi oppikirjoja tehtäväkirjoineen, mutta myös nykyaikaista sähköistä oppimateriaalia. Opettajien on saatava tehdä arvio pedagogisin perustein ja valita kulloinkin opetettavalle aineelle tarvitsemansa oppimateriaali. Panostus oppimateriaaleihin on mainio keino nostaa oppimistuloksia. Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus ovat korkeasti koulutetut opettajat ja laaja pedagoginen vapaus toteuttaa opetusta.

Toimiessani Vanhasen ykköshallituksen opetusministerinä havaittiin ensimmäisiä viitteitä oppimistulosten heikkenemisestä. Silloin aloitin peruskoulun ryhmäkokojen valtakunnallisen seurannan ja perusopetuksen laadun kehittämisrahoituksen. Toimia on sen jälkeen tehty mutta ei riittävän vaikuttavia. Seuraavan hallituksen on lisättävä tarveperusteista rahoitusta eli vahvemmin kohdennettava rahaa kouluihin, joissa työskennellään haasteellisemmassa toimintaympäristössä. Perusopetuksen laadun sekä tasa-arvon vahvistamiseen tarkoitetun määrärahan taso on vakiinnutettava niin, että pitkäjänteinen kehittäminen on mahdollista. On luovuttava jatkuvasta ”hankehumpasta” ja turhasta byrokratiasta. Kaiken perustana on riittävä ja vakaa perusrahoitus, jossa on löydettävä pysyvä ratkaisu vastata myös metropolialueen erityispiirteisiin. Yksityisille sopimuskouluille on turvattava valtakunnallisilla päätöksillä vastaava rahoitus kuin kaupungin ylläpitämille kouluille. Isojen uudistusten sijaan on luotava vakaa linja peruskoulun laadun kehittämiseen. Opettajien on voitava keskittyä perustyöhönsä.

Opetusministerikaudellani pidensin valmistavan perusopetuksen valtion rahoitusta vuodesta vuoteen, työtä on jatkettava. Valmistavan opetuksen on oltava joustavaa ja tarvittaessa kaksivuotista. Kannatan opettajien ehdotusta maahanmuuttajataustaisia oppilaiden opetuksen kehittämisohjelmasta, jossa olisi mukana myös oman äidinkielen ja suomi toisena kielenä opetus. Opettajankoulutusta on vahvistettava tukemaan ajan tarpeita, esimerkiksi kielitietoisen opetuksen lisäämistä varhaiskasvatuksessa sekä kaikilla koulutusasteilla.

Jokaisella opettajalla on oltava mahdollisuus täydennyskoulutukseen. Opettajat ja oppilaat ansaitsevat osaavat rehtorit. Henkilöstö- ja pedagogisen johtamisen on oltava kunnossa. Kaupunkien ja kuntien on tehtävä tiivistä yhteistyötä opettajien kanssa opettajien työhyvinvoinnin vahvistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen koulu on hyvä.

Alueellinen ja sosiaalinen segregaatio ei ole koulujen vika eivätkä koulut voi sitä yksin taklata. Toimia on tehtävä kaavoituspolitiikasta lähtien. Eriytyminen ei ole myöskään painotetun opetuksen seurausta. Helsingissä väläytetyn luokkamuotoisen painotetun opetuksen lakkauttaminen vauhdittaisi segregaatiota, kun asuinpaikan merkitys painottuisi. Painotettua opetusta pitää päinvastoin lisätä eri puolille Helsinkiä. Helsingissä on oltava jatkossakin musiikki-, liikunta-, matikka- ja kieliluokkia. Lisäisin ohjausta ja informaatiota painotettuun opetukseen niin, että se saavuttaa kaikki lapset. Ylipäätään tietoa koulupolusta ja keinoista tukea lapsen oppimista on lisättävä kaikille vanhemmille. Kysytään oppilailta ja opettajilta mikä heitä innostaa, eikä lannisteta kiinnostuneita. On tärkeää, että jokaiselle lapsille ja nuorille luodaan näkymä kasvaa omaan parhaimpaansa. Olennaista on turvata kouluihin työrauha. Koulu on oppimisen paikka.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja