fbpx Siirry sisältöön

Tiedote 30.9.2020

Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Sofia Vikman ovat tyytyväisiä lakivaliokunnan ottamaan kantaan, jonka mukaan tyttöjen sukuelinten silpominen on säädettävä Suomessa rangaistavaksi nykyistä selkeämmin. Asiaa pitkään ajaneet Sarkomaa ja Vikman ehdottivat tyttöjen sukuelinten silpomisen erilliskriminalisointia ja ennaltaehkäisyn tehostamista lakialoitteissaan (LA 6/2019 vp, LA 4/2019 vp) syksyllä 2019. Lakialoitteillaan edustajat halusivat vauhdittaa kansalaisaloitteen tahdon toteutumista, konkretisoida tarvittavat lakimuutokset ja painottaa ennaltaehkäisyä.

”Lakivaliokunnan kanta on tärkeä askel kohti Suomea, jossa yksikään tyttö ei enää joudu silvotuksi. Tyttöjen koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta on suojeltava kaikissa tilanteissa. Silpominen on järkyttävä väkivallanteko, jonka rangaistavuus ei aina ole tarpeeksi hyvin yleisessä tiedossa, vaikka teot ovat rikoslain vastaisia törkeänä pahoinpitelynä. Lainsäädäntöä selkeyttämällä lähetämme vahvan viestin siitä, että tyttöjen silpominen on rikos Suomessa. On hienoa, että asia viimein etenee”, Sarkomaa sanoo.

Lakivaliokunta esittää eduskunnalle hyväksyttäväksi lausumaa, jonka mukaan hallituksen on mahdollisimman ripeästi ryhdyttävä toimenpiteisiin tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen säätämiseksi rikoslaissa rangaistavaksi nykyistä selkeämmin ja annettava tarvittavat lakiehdotukset eduskunnan käsiteltäviksi kuluvan vaalikauden aikana. Sarkomaa ja Vikman painottavat, että lainsäädäntöön tarvittavien muutosten tekemisellä on kiire.

”Marinin hallituksen on tuotava silpomisen rangaistavuutta selkeyttävät esitykset eduskuntaan viipymättä. Emme kerta kaikkiaan voi enää odottaa, tyttöjen suojelemiseksi on toimittava nyt. THL:n arvion mukaan Suomessa on silpomisvaarassa vähintään satoja ja pahimmassa tapauksessa jopa tuhansia tyttöjä. Syksyllä jättämämme lakialoite on nopeasti toimeenpantavissa oleva tapa toteuttaa lakivaliokunnan edellyttämä muutos. Konkreettinen ehdotuksemme on hallituksen vapaasti käytettävissä”, Vikman sanoo.

Sarkomaa ja Vikman muistuttavat, että kriminalisoinnin selkeyttämisen lisäksi silpomisen vastaisessa työssä tarvitaan määrätietoisia ennaltaehkäiseviä toimia. Myös tähän kokoomusedustajat ovat esittäneet toimenpiteitä lakialoitteessaan. Silpomisuhassa olevien lasten ja nuorten tunnistamiseksi ja auttamiseksi ammattilaiset tarvitsevat lisäkoulutusta, johon on syytä panostaa. Ammattilaisten, viranomaisten ja maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen yhteistyö ja vuoropuhelu on varmistettava.

”Kriminalisoinnin selkeyttämisen lisäksi on tärkeää, ettei hallitus unohda ennaltaehkäisevien toimien merkitystä. Lakialoitteessamme esitetään tähän keinona uusia pykäliä selkeyttämään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulujen velvollisuutta ilmoittaa poliisille ja lastensuojelulle, kun havaitsevat mahdollisia silpomistapauksia tai epäilevät, että nuorella on riski joutua silpomisen uhriksi. Myös nämä esitykset ovat edelleen hallituksen käytettävissä”, Vikman sanoo.

Silpomisasia tuli eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloitteen KAA 1/2019 pohjalta. Sarkomaa ja Vikman iloitsevat siitä, että aloitteen myötä aihe lainsäädäntöä koskevine puutteineen on noussut voimalla julkiseen keskusteluun ja on nyt johtamassa aitoihin muutoksiin.

”Haluan lämpimästi kiittää kansalaisaloitteen tekijöitä pitkäjänteisestä silpomisen vastaisesta työstä ja aiheen nostamisesta eduskunnan pöydälle. On korkea aika, että Suomi ottaa vaatimuksenne todesta ja liittyy silpomisen selkeällä tavalla lainsäädännössään kieltäneiden maiden joukkoon muiden pohjoismaiden tapaan”, Sarkomaa päättää.

Lisätiedot:

Sari Sarkomaa, puh. 09 432 3033
Sofia Vikman, puh. 09 432 3194

Kokoomusedustajat Sanni Grahn-Laasonen, Mia Laiho, Sari Multala ja Sari Sarkomaa kritisoivat, ettei hallituksen sote-lain esitysluonnoksen lausuntomenettely ole ollut hyvän hallintotavan ja lainvalmisteluprosessin mukaista. Kuraattorien ja psykologipalveluiden maakuntiin siirtämiseen liittyviltä keskeisiltä tahoilta ei pyydetty esityksestä lausuntoa.

“On pöyristyttävää, että näin tärkeästä asiasta ei pyydetty lausuntoja esimerkiksi psykologiliitolta tai koulukuraattorien liitolta. He ovat kuitenkin opetuksen järjestäjien ohella oppilas- ja opiskelijahuollon parhaimpia asiantuntijoita”, edustajat huomauttavat.

Opiskeluhuollon sijoittumista on arvioitu viime vuosien aikana lukuisia kertoja ja varsin perusteellisesti. Edellistä sote-ratkaisua mietittäessä päädyttiin siihen, että opiskeluhuollon on järkevää sijaita sivistystoimessa. Tämän nähtiin takaavan mahdollisuuden järjestää yhteisöllisen ja yksilökohtaisen opiskeluhuollon keskeisen tärkeät palvelut lähellä oppilasta ja koulua mahdollisimman joustavasti ja sujuvasti.

”Olisi iso virhe siirtää koulupsykologit ja -kuraattorit massiiviseen maakuntahallintoon ja vaikeuttaa näin koulujen mahdollisuuksia tukea lapsia ja nuoria,” Grahn-Laasonen sanoo.

Oppilashuoltolaki on siirtänyt työn painopisteen ryhmien, luokkien ja koko kouluyhteisön kehittämiseen. Yhteisöllisen työn arvo jää hallituksen lakiesityksessä yksilötyön ja palveluketjujen kehittämisen varjoon. Yksilökohtainen ja yhteisöllinen työ kulkevat parhaimmillaan rinnakkaisesti niin että tukitoimet pystytään kohdentamaan oikea-aikaisesti ja -tasoisesti. Lasten ja nuorten oppimisen ja käytöksen haasteita voidaan ennaltaehkäistä etenkin oppilaita lähellä olevan pätevän ja moniammatillisen oppilashuollon henkilöstön avulla.

Opettajat ovat usein rajallisten resurssien varassa väkivalta-, kiusaamis- ja ilkivaltatilanteisiin puuttumisessa ja niiden käsittelyssä. “Oppilashuollon siirtyminen sotemaakuntiin vaarantaa sujuvan, moniammatillisen puuttumisen kiusaamistilanteisiin, sekä niiden ennaltaehkäisyn,” toteaa Multala. “Koulukiusaamisen ehkäisyssä ja kiusaamistilanteissa on tärkeää, että oppilashuollon henkilöstö on helposti saatavilla ja että heidän ammattitaitonsa on opettajien ja perheiden käytettävissä,” Multala jatkaa.

”Oppilaiden ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen on merkittävässä roolissa lasten ja nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien ehkäisemisessä ja hoitoon ohjauksessa. Avun pitää olla silloin lähellä ja yhteistyön opettajien kanssa mutkatonta” tähdentää sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho.

Psykologien ja kuraattorien siirtäminen osaksi maakunta-sote-hallintoa on vaarassa romuttaa oppilashuollon, joka on koulujen olennainen väline puuttua väkivaltaan ja kiusaamiseen. Kysymys ei ole vain hallinnon alan siirrosta vaan esityksen pykälissä on sivuutettu se, että oppilashuollon ydintehtävä on tukea lasten ja nuorten normaalia kasvua, kehitystä sekä koulunkäyntiä osana kouluyhteisöä ja lasten arkea. Suuri huoli on siitä, että siirrolla yritetään paikata lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden räikeitä puutteita. Psykologit ja kuraattorit on pidettävä kouluväen tukena lähellä lasta ja nuorta ja mielenterveyspalveluiden puutteet on korjattava muulla tavalla. Ensimmäisenä on säädettävä terapiatakuu” Sarkomaa jatkaa.

“Mikään ei takaa koulukuraattorien ja psykologien pysymistä kouluissa, jos heidät siirretään hallinnollisesti isoon maakuntahimmeliin. Koulukuraattorien ja psykologien ääni täytyy ottaa lainvalmistelussa huomioon”, edustajat päättävät.

Lisätiedot

Sanni Grahn-Laasonen, puh. 050 462 6614

Mia Laiho, puh. 050 433 6461

Sari Multala, puh. 09 432 3101

Sari Sarkomaa, puh. 09 432 3033

Eduskunnan Yksi elämä -verkosto painottaa, että kansansairauksien hoitovelan ei pidä antaa kasvaa. Sen taltuttamiseksi on otettava käyttöön erilaiset keinot terveyden edistämisen tukemisesta digitalisaatioon.

”Koronaepidemian vuoksi vähentynyt sairauksien ennaltaehkäisy sekä viivästynyt hoito lisäävät hoitovelkaa pitkälle tulevaisuuteen. Kansansairauksien osalta vaikutukset ovat nähtävissä osin vasta myöhemmin. Ratkaisut eivät voi jäädä odottamaan koronapandemian talttumista. Kansainvälisten kokemusten mukaan on olemassa vakava riski, että koronaepidemian takia hoitamatta jäävät vaivat voivat sairastuttaa ja aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia jopa enemmän kuin koronavirus. On välttämätöntä, että syntynyt hoitovelka kurotaan ripeästi kiinni ja samalla tähdätään hoitotakuuajan lyhentämiseen siten, että tavoite oikea-aikaisista peruspalveluista voisi toteutua,” toteaa verkoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa 23.9 kokouksessa.

Aamun aikana verkosto syventyi kansansairauksien hoitovelkaan ja digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin.

“Perusterveydenhuolto on keskeisessä roolissa terveyden edistämisessä ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Paras keino vähentää hoitovelkaa on taata perusterveydenhuollolle riittävät resurssit,” painottaa yleislääketieteen erikoislääkäri Kim Nygård.

”Hoitovelan purkamiseksi olennaista on myös tunnistaa suurimmassa riskissä olevat pitkäaikaissairaat ja kohdentaa voimavaroja heihin,” muistuttaa Tays:n osastonylilääkäri Saara Metso.

”Erikoissairaanhoidossa lähetteet vähenivät selvästi ja niitä on edelleen aiempaa vähemmän. Tämä voi tarkoittaa, että ihmiset eivät hakeudu terveydenhuoltoon yhtä herkästi oireidensa vuoksi. Potilaat myös itse peruivat vastaanottoaikojaan. Tällöin diagnoosin ja hoidon viive on mahdollinen. Toteamatta ja hoitamatta jäänyt sairaus aiheuttaa lisäkuluja,” kertoo Filhan pääsihteeri, keuhkosairauksien erikoislääkäri Tuula Vasankari.

Korona on kasvattanut psyykkisen tuen tarvetta heilläkin, jotka eivät aikaisemmin tarvinneet mielenterveyttä tukevia palveluja. “Kansalliseen kriisipuhelimeen ja nuorten Sekasin-chattiin on tullut paljon enemmän yhteydenottoja keväästä alkaen. On ennakoitu, että perustason mielenterveyspalvelujen tarve kasvaa jopa voimakkaasti epidemian pitkittyessä,” toteaa MIELI ry:n asiantuntijalääkäri Meri Larivaara.

”Pitkän ajan seurauksista meillä ei ole varmaa tietoja ja niiden vaikutus kansanterveyteen nähdään vasta viiveellä. Siksi on tärkeää, että tutkimusresursseja kohdennetaan koronan aiheuttamiin ongelmiin ja toisaalta hyväksi todettuihin ratkaisuihin,” huomauttaa verkoston varapuheenjohtaja Ritva Elomaa.

Hyvistä käytännön ratkaisuista esiin nousi digitalisaatio. Esimerkiksi tyypin 1 diabeteksen hoidossa etähoitoon siirtymiseen oli hyvä valmius, koska hoidossa käytetään mittaus- ja hoitotietoa sisältäviä pilvipalveluja.

”Terveydenhuollossa digitalisaatio on otettu hienosti avuksi tässä koronatilanteessa ja ihmiset ovat huomanneet, että monta asiaa voi hoitaa etävastaanotolla. Hoitoteknologian käytössä on kuitenkin alueellisia eroja,” sanoo kansanedustaja Mirka Soinikoski.

Toisaalta etähoito voi jäädä pinnalliseksi ja etäyhteydellä tuen tarvetta on vaikea arvioida luotettavasti. Tämä on tunnistettu niin somaattisten sairauksien kohdalla kuin mielenterveyspalveluissakin. Onkin tärkeää tunnistaa, mihin palveluihin ja kenelle digitalisaatio soveltuu ja missä tarvitaan kasvokkaista kohtaamista.

Myös järjestöjen asema on merkittävä hoitovelan purkamisessa. ”Sote-järjestöjen toiminnan ansiosta moni terveysongelma jää syntymättä eikä ihmisten tarvitse hakeutua terveyspalvelujen piiriin. Järjestöt myös auttavat jo sairastuneita antamalla tietoa ja tukea sairauden kanssa elämiseen. Siksi järjestöjen rahoituksen turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää koronakriisin laskun pienentämisessä,” korostaa kansanedustaja Antero Laukkanen.

Kansanedustajien ja suurten kansanterveys- ja potilasjärjestöjen perustama eduskunnan Yksi elämä -verkosto on avoin kaikille terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä ja potilaiden yhdenvertaisuuden lisäämisestä kiinnostuneille kansanedustajille. Verkostossa on edustajia lähes kaikista eduskuntaryhmistä.

Lisätiedot:

Sari Sarkomaa, kansanedustaja, eduskunnan Yksi elämä -verkoston puheenjohtaja, sari.sarkomaa@eduskunta.fi, 050 511 3033

Ritva Elomaa, kansanedustaja, eduskunnan Yksi elämä -verkoston varapuheenjohtaja, ritva.elomaa@eduskunta.fi, 09 432 3022

Mirka Soinikoski, kansanedustaja, mirka.soinikoski@eduskunta.fi, 09 432 3011

Antero Laukkanen, kansanedustaja, antero.laukkanen@eduskunta.fi, 09 432 3084

Kim Nygård, yleislääketieteen erikoislääkäri, Kalasataman terveysasema, kim.nygard@hel.fi, 040 334 2031

Saara Metso, osastonylilääkäri, dosentti, TAYS, saara.metso@pshp.fi, 040 531 0154

Tuula Vasankari, pääsihteeri, keuhkosairauksien erikoislääkäri, Filha, tuula.vasankari@filha.fi, 050 545 0589

Meri Larivaara, asiantuntijalääkäri, MIELI ry, meri.larivaara@mieli.fi, 044 534 0152

Ruotsissa työllisyysaste on paljon parempi eikä ihme. Ruotsissa sosiaalidemokraatit edistävät työlinjaa päin vastoin kuin Marinin vasemmistovihreä hallitus, joka käynnisti vastuuttoman työllisyystoimien lykkäyslinjansa jo ennen koronaepidemiaa.

Ruotsi nostaa kotitalousvähennyksen 7000 euroon, sen sijaan Rinteen hallitus leikkasi sitä lähes ensitöikseen. Asiantuntijoiden mukaan se vähensi ainakin 5000 työllistä vuositasolla. Kotitalousvähennys on työllistänyt erityisesti pieniä yrityksiä ja vahvistanut kotitalouspalvelualan syntyä.

Kotitalousvähennys on muutenkin laajemmin käytössä Ruotsissa. Osana työllisyystoimia pääministeri Marinin hallituksen pitäisi edes perua tekemänsä leikkaus. Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt nykyisen hallituksen tekemän kotitalousvähennyksen leikkauksen perumista ja vähennyksen tuplaamista. Lisäksi esitämme senioreille tarkoitettua korotettua kotitalousvähennystä.

Lisäksi olen esittänyt kotitalousvähennyksen laajentamista kotikuntoutukseen. Kun kerran siivous ja omasta kodista huolehtiminen ovat kotitalousvähennyksen piirissä, niin miksi ei sitten omasta kunnosta huolehtiminen. Usein sairauden tai kivun takia on hyvä saada tukea ja neuvoja sopivaan tapaan aloittaa liikunta. Liikunta on usein parasta lääkettä.

Kehotan pääministeri Marinia ottamaan mallia Ruotsalaista sosiaalidemokraateista. He ymmärtävät, että itseään ei voi tukastaan nostaa talouden taantumasta. Pelkkä velkarahalla julkisten menojen kasvattaminen ei pelasta Suomea. Talouden pyörien liikkeelle saamiseksi tarvitaan myös yksityistä kulutusta ja yksityisiä investointeja. Ennen kaikkea tarvitaan rakenteellisia toimia, joilla kestävästi nostetaan työllisten määrää.

Hallituksen kotitalousvähennykseen tekemä leikkaus ja vahva ideologinen kielteinen asenne on rajussa ristiriidassa pääministeri Marinin hallitusohjelman lupausten kanssa parantaa ihmisten arkea, palveluja ja ostovoimaa. Kotitalousvähennys on tuonut uusia työpaikkoja, yrityksiä ja kitkenyt harmaata taloutta, helpottanut erilaisten perheiden arkea ja ylikireätä verotustamme.

On mahdoton ymmärtää, miksi työtä ja sujuvaa arkea ihmisille tuova kotitalousvähennys on niin vastenmielinen koko vasemmistovihreälle hallitukselle?

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu Sairaanhoitajaliiton blogissa 23.9.2020

Eduskunnan työ jatkuu koronan varjossa. Syksyn tärkeimpiä asioita ovat Suomen nostaminen koronan tuomasta taantumasta ja terveyspalveluiden toimivuuden varmistaminen. Terveydenhuoltomme perusta on korkeassa osaamisessa ja osaajissa, jotka palvelut tekevät. WHO:n julistamana sairaanhoitajien ja kätilöiden vuonna on tärkeää muistuttaa siitä, että sairaanhoitajiin panostaminen on sijoitus, joka näkyy väestön parempana terveytenä. 

Tänä vuonna 95 vuotta täyttävä Sairaanhoitajaliitto on tehnyt ansiokasta työtä tekemällä näkyväksi sairaanhoitajien työn merkitystä. Kiitos Sairaanhoitajaliitolle hienosta työstä ja tiiviistä yhteistyöstä meidän hoitajataustaisten kansanedustajien kanssa.

Jotta tulevaisuudessakin Helsingissä ja Uudellamaalla olisi riittävästi ammattitaitoisia hoitotyön asiantuntijoita, johtajia ja opettajia on terveystieteen maisterin koulutus käynnistettävä uudelleen Helsingin yliopistossa. Oli karvas pettymys, että Helsingin yliopiston anomus tutkinnonanto-oikeudelle terveystieteiden maisterin tutkintoon hylättiin jälleen tänä kesänä ministeriössä.

Helsingin yliopisto on toistamiseen esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle tutkinnonanto-oikeuden myöntämistä terveystieteiden maisterintutkintoon. Vuosien varrella olemme urakoineet asian eteen yhdessä Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton kanssa. Jätin ministerille vastattavaksi kirjallisen kysymyksen Helsingin yliopiston terveystieteiden koulutusvastuuesityksen hylkäämisen perusteista jatkotyöskentelymme tueksi. Periksi ei anneta.

Helsingin yliopiston terveydenhuollon maisterin koulutus lakkautettiin 1990-luvun lopussa. Jo silloin oli tiedossa, että päätös aiheuttaa ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. 

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa uhkaa pula pätevistä johtajista ja asiantuntijoista erityisesti Uudenmaan alueella. Alueen nykyisistä yli- ja osastonhoitajista iso osa on lähellä eläkeikää. Merkittävä osa Suomen terveydenhuollon yliopistollista maisterintutkintoa edellyttävistä työpaikoista sijaitsee laajalla metropolialueella, jossa työskentelee yli neljännes maan koko hoitohenkilökunnasta. On sekä yhteiskunnan että opiskelijoiden voimavarojen tuhlausta, että helsinkiläiset ja uusimaalaiset terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat hakemaan jatkokoulutusta matkojen takaa.

Metropolialueen merkitys on ratkaiseva koko Suomen menestymisen kannalta, mikä tulee ottaa huomioon myös alueen terveystieteiden koulutustarjonnassa. Tällä hetkellä Suomessa HYKS:n erityisvastuualue on ainoa erityisvastuualueista, joissa ei ole tarjolla terveystieteiden maisterikoulutusta.

Kasvaviin ja moninaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen asettaa hoitotyön johdolle ja asiantuntijoille uusia osaamisvaatimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla johtamisella ja asiantuntijuudella. Hyvä johtaminen ja hoitotyön urapolut ovat myös ydin edellytys sote-alan houkuttelevuuden lisäämisessä. 

Tarvitsemme enemmän tutkimusta ratkaisemaan sote-alan monimutkaisia ongelmia ja edistämään hoidon vaikuttavuutta. Yliopistotasoinen terveydenhuollon tutkimuksen rahoitus on ollut vuosikausia jatkuvassa laskussa riippumatta hallituksesta ja ministeristä. Valtiovarainvaliokunnassa olen vuosittain neuvotellut lisärahaa yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen ja parhaimmillaan olemme saavuttaneet merkittäviäkin lisäyksiä. Saimme myös hoitajataustaisten edustajien yhteistyöllä oman kohdan budjettiin Hoitotyön tutkimussäätiö Hotukselle. Haluamme yhteistyössä edistää näyttöön perustuvan toimintaa  ja kehittämistä hoitotyössä. Nyt on aika saada tutkimusrahat kasvusuuntaan.

Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita.

Pidetään yhteyttä!

Sari Sarkomaa, helsinkiläinen kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri, Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.

Tiedote 22.9.2020

Julkaisuvapaa heti

Ministeri Kiurun lausuntokierrokselle laittaman maakuntasote-esityksen kannatus on katoamassa. Hallituspuolueiden kansanedustajatkin ovat kunnissa heränneet suurten kaupunkien rahat ryöstävään rahoitusmalliin. Hallituspuolueista on tapahtumassa joukkopako hallituksen riveistä.

”On epäselvää, onko maakuntasotelle enää enemmistö eduskunnassa. Hallitus ei voi sulkea silmiään lausuntopalautteissa esitetyltä kritiikiltä varsinkin, kun kritiikkiä esitetään poikkeuksellisen vahvasti jopa tyrmäävästi hallituksen omista riveistä. On vastuutonta laittaa lausunnolle esitys, josta hallitusryhmissäkin on suuri erimielisyys”, sanoo kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa.

Varsinkin suurempien kaupunkien lausunnoissa maakuntasote-esitys saa kylmää kyytiä hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden yhteisvoimin. Ja syystä. Kaupunkien rahat ryöstetään, vastineeksi on tulossa lisähallintoa, mutta ei juurikaan parempia palveluja. Vasemmistovihreän hallituksen esitys kuihduttaa HUS:n ja kuntien palvelut sekä kaupunkien elinvoiman. Erityinen huoli on se, miten kunnissa jää sivistykseen ja koulutuksen rahaa. Suomen käy huonosti, jos maan veturina toimiva pääkaupunkiseutu hyydytetään, varoittaa Sarkomaa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajan Lasse Lehtosen mukaan uudistuksen myötä Uudenmaan sote-maakunnilta leikattaisiin rahoitusta noin 400 milj. euroa, josta HUS:n osuus olisi ainakin 100 milj. euroa. Lehtosen mukaan tämä tarkoittaisi noin 1500 henkilötyövuoden vähentämistä HUS alueen erikoissairaanhoidosta. Koronan runneltua pahiten juuri Helsinkiä ja Uuttamaata olisi alueelle kohdistettu sote-leikkuri täysin kohtuuton eikä sitä voi missään nimessä hyväksyä.

Hallituksen maakuntasote-esityksen suuria valuvikoja on se, että siitä puuttuvat vaikuttavat keinot vahvistaa peruspalveluja. Lupaukset ripeästä hoitoon pääsystä yritetään kuopata vaivihkaa. Korona ei ole syy jättää tekemättä, päin vastoin nyt on suurempi tarve kuin ikinä varmistaa ihmisten yhdenvertainen pääsy hoidon ja avun piiriin. Samalla on kurottava ripeästi kiinni koronan myötä syntynyt hoitovelka ja tähdätä samalla hoitotakuuajan lyhentämiseen siten, että tavoite oikea-aikaisista peruspalveluista voisi toteutua.

On päivän selvää, ettei hallitukselle jää muuta vaihtoehtoa kuin hylätä torso esitys ja korjata vakavat virheet. Eduskuntaan esityksen tuominen esitetyssä muodossa olisi suurta vastuuttomuutta ja sulaa hulluutta. Hallituksen on vihdoin viisasta kuulla terveydenhuollon asiantuntijoita, tutkijoita, kuntia ja kaupunkeja, päättää Sarkomaa.

Lisätiedot

Sari Sarkomaa, puh. 050 511 3033

Tiedote 20.9.2020

Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Mia Laiho kiittävät hallitusta budjettiriihen päätöksistä, joilla voidaan edistää kuntoutumista ja työelämään siirtymistä. Kaikista vaikuttavin mielenterveyttä edistävä työllisyystoimi, terapiatakuu, jäi kuitenkin vielä toteuttamatta.

”Osatyökyvyttömyyseläkkeen lineaarinen malli sekä nuorten psykososiaalisten palveluiden vakiinnuttaminen sekä työllisyys- ja elinkeino palveluiden vahvistaminen nuorten palvelupiste Ohjaamoihin ovat hyviä asioita. Panostukset perustason mielenterveyspalveluiden vahvistamiseksi ja varhainen tuki ovat myös välttämättömiä, kun tavoitteena on taittaa mielenterveysongelmien kasvu. Terapiatakuu on toteutettava nyt”, Sarkomaa ja Laiho toteaa.

Mielenterveyden sairaudet ovat Suomessa yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ja valtava syrjäytymisen syy. Mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden määrä on kasvanut 25 prosenttia vuodesta 2016.

”Suurin kansansairautemme mielenterveysongelmat aiheuttavat mittavan määrän menetettyjä työtunteja, pudottaa nuoria koulutuspolulta ja estää ihmisiä tekemästä työtä sekä toteuttamasta unelmiaan. Kehityssuunnan muuttamiseksi mielenterveyspalvelujen saatavuutta on parannettava terapiatakuun mukaisesti”, vaatii Sarkomaa.

Terapiatakuun myötä Suomeen rakennettaisiin tehokas mielenterveyshoidon perustaso osaksi nykyisiä terveyskeskuksia. Näin hoitoa olisi saatavilla matalla kynnyksellä yhdenvertaisesti ja oikea-aikaisemmin. Mielenterveyspoolin arvion mukaan peruspalveluissa varhain aloitettu hoito voisi auttaa siirtämään vuosittain jopa 7500 suomalaista sosiaalietuuksien piiristä työelämään, mikä vastaa hallituskauden aikana 30 000 uutta työllistynyttä.

”Paremmalla hoitoon pääsyllä ja ennaltaehkäisevillä toimilla olisi mahdollista vähentää tuhansien ihmisten vuosittaista syrjäytymistä, työkyvyttömyyseläkkeitä, työpoissaoloja sekä opintojen keskeytymisiä”, huomauttaa Laiho.

Terapiatakuu on kaikkien puolueiden kannattama ja se keräsi laajan kansalaisten tuen kansalaisaloitteena.

”Koronakriisin myötä mielenterveyspalvelujen tarve on entisestään kasvanut. Vastuuministeri Kiuru on eduskunnan kyselytunnilla vakuuttanut kannattavansa terapiatakuu -aloitetta. Hallitukselta odotetaan nyt konkreettisia päätöksiä ”, Sarkomaa ja Laiho päättävät.

Lisätiedot

Sari Sarkomaa, puh. 050 511 3033

Mia Laiho, puh. 050 433 6461

Tiedote 19.9.2020

Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedusajat Sari Sarkomaa ja Mia Laiho ovat huolissaan hallituksen aikeista romuttaa opiskeluhuolto sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Lausuntokierroksella olevassa esityksessä opiskeluhuollon järjestämisvastuun siirtyisi kunnilta sote-maakunnille. On selvää, että opiskeluhuollon eriyttäminen kouluista maakuntiin muuttaisi toimintaa enemmän oire- ja sairauskeskeiseksi eikä normaalikehitystä tukevaksi kuten nyt. Oppimisen tukemiseen liittyvät tehtävät unohtuisivat ja tämä heikentäisi kaikista heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten asemaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan Sari Sarkomaan mukaan on välttämätöntä, että kouluterveydenhuolto toimii tiivisti yhdessä oppilashuollon kanssa lähellä lasta. Kouluterveydenhuollon on oltava sellainen, että se tukee oppilashuoltotyötä ja yhteistyötä opettajien, rehtoreiden kuraattoreiden ja koulupsykologien kanssa. Opiskeluhuollon on toimittava siten, että lapset ja nuoret kokevat olevansa osa kouluyhteisöä. Olennainen osa niin koulu- kuin opiskeluterveydenhuoltoakin on oppimisympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistäminen.

”On pysäytettävä hallituksen aie uhrata opiskeluhuolto maakuntien alttarilla. Olisi virhe siirtää koulupsykologit ja -kuraattorit massiiviseen maakuntasoteen ja entisestään vaikeuttaa koulujen mahdollisuuksia tukea oppilaita,” Sarkomaa sanoo.

”Oppilaiden ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen on merkittävässä roolissa lasten ja nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyssä. Jotta palvelut myös kohtaisivat niiden tarpeessa olevat lapset ja nuoret, opiskeluhuollon palvelujen tulee olla lähellä ja helposti saatavilla heidän päivittäisessä toimintaympäristössään”, tähdentää sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laihon.

Edustajien mukaan on tehtävä toimia, joilla edistettäisiin kuraattori- ja psykologipalveluiden roolia tiiviinä osana kouluyhteisöä. Tämä edellyttää oppilashuollon järjestämisvastuun säilyttämistä kunnilla. Opiskeluhuollon toimiessa tiiviinä osana kouluyhteisöä on mahdollisuus havaita nopeasti ja matalalla kynnyksellä lasten ja nuorten tuen tarve. Edustajat myös muistuttavat hallitusohjelmakirjauksesta, jonka mukaan Marinin hallitus vahvistaa oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja kaikilla koulutusasteilla sekä oppilaitosten yhteisöllistä toimintakulttuuria, oppilaiden ja opiskelijoiden roolia ja vaikutusmahdollisuuksia kouluyhteisöissä. Opiskelijahuollon siirtäminen maakuntiin olisi räikeässä ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa.

Useat eri toimijat kuten OAJ, Psykologiliitto, Mielenterveyden keskusliitto, koulutusorganisaatiot ja suuret kaupungit ovat ottaneet kantaa sen puolesta, että oppilashuolto säilytettäisiin kunnilla. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen annetussa lausuntopalautteessa hallituksen suunnitelma tyrmätään.

”Erityisesti koronakevään repimät oppimiserot vaativat nyt panostuksia opiskeluhuoltoon. Kun haluamme kaventaa terveyseroja ja vähentää eriarvoisuutta on panostettava varhaisiin vuosiin. Hyvä opiskelijahuolto on tässä työssä keskeisessä roolissa. Myöskään hallituksen esitys oppivelvollisuuden pidentämisestä ei auta näitä lapsia ja nuoria, jotka tarvitsisivat tukea jo oppipolun varhaisessa vaiheessa,” edustajat päättävät.

Sari Sarkomaa, 050 5113033

Mia Laiho, 050 4336461

Kirjallinen kysymys Helsingin yliopiston terveystieteiden koulutusvastuuesityksen hylkäämisen perusteista

Eduskunnan puhemiehelle

Osana yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön sopimuskauden 2021—2024 valmisteluita Helsingin yliopisto esitti keväällä 2020 opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutusvastuun myöntämistä terveystieteen maisterin tutkintoon, mutta esitys hylättiin.  Helsingin yliopisto on jo vuonna 2013 esittänyt samaa koulutusvastuuta, mutta sitä ei myönnetty. Tuolloin katsottiin, että kysymys siitä, voiko jokin yliopisto tai jotkut yliopistot profiloitua vain maisterikoulutuksen tuottajana, on koulutuspoliittisesti hyvin merkittävä, eikä sitä voida ratkaista pelkästään yksittäisen yliopiston yksittäistä koulutusalaa koskevan esityksen osalta.

Esitys olisi mahdollistanut kliinisen hoitotieteen asiantuntijatehtävissä, kehittämisessä, johtamisessa, opetuksessa ja tutkimuksessa tarvittavan yliopistotasoisen koulutuksen. Koulutusvastuun myöntäminen Helsingin yliopistolle olisi oleellisesti vahvistanut terveystieteellistä tutkimusta HYKS:n erityisvastuualueella. Vaikka HYKS:n erityisvastuualue on väestöpohjaltaan maamme suurin ja monimuotoisin, HYKS:n erityisvastuualue on ainoa, jossa ei tällä hetkellä ole esityksen mukaista terveystieteiden maisteri- ja tohtorikoulutusta. Metropolialueen merkitys on ratkaiseva koko Suomen menestymisen kannalta, mikä tulee ottaa huomioon myös alueen terveystieteiden koulutustarjonnassa.  

Helsingin yliopiston terveydenhuollon maisterin koulutus lakkautettiin 1990-luvun lopussa, vaikka jo silloin oli tiedossa, että päätös aiheuttaa ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Helsingin yliopisto on toistamiseen esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle            tutkinnonanto-oikeuden myöntämistä terveystieteiden maisterintutkintoon. Vuosien varrella asian eteen on tehnyt työtä laaja joukko eri toimijoita yhdessä Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton kanssa. 

Laadukas toiminta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää osaavia hoitotyön johtajia, asiantuntijoita ja opettajia, joilla on akateeminen tutkinto ylempien ammattikorkeakoulututkintojen lisäksi. Terveydenhuollon johto-, asiantuntija- ja koulutustehtäviin vaaditaan yhä useammin yliopistossa suoritettua terveystieteiden maisterin, lisensiaatin tai tohtorin tutkintoa. Tutkijatehtävissä se on ehdoton edellytys. 

Kasvaviin ja moninaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen asettaa hoitotyön johdolle ja asiantuntijoille uusia osaamisvaatimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla johtamisella ja asiantuntijuudella. Hyvä johtaminen ja hoitotyön urapolut ovat myös ydin edellytys sote-alan houkuttelevuuden lisäämisessä.  

Omat tieteenalaohjelmat ovat välttämättömiä myös kliinisen laboratoriotyön ja radiografiatyön asiantuntijoiden saatavuuden ja tieteenalojen sekä ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittymisen varmistamiseksi. Kliinisen laboratoriotieteen ja radiografian tutkinto-ohjelmat lakkautettiin vuonna 2014 Oulun yliopiston hallituksen päätöksestä. 

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Uudellamaalla tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän osaajia, sillä väestön ja työpaikkojen määrän ennakoidaan kasvavan nopeammin kuin muualla maassa. Yliopistotasoisia terveydenhuollon osaajia tarvitaan terveydenhuollossa hoitotyön johtamiseen, mutta myös metropoliseudun ammattikorkeakouluissa opettamiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että terveydenhuollon maisterin koulutusta on tärkeää saada myös metropolialueella, jossa tämän koulutuksen tarve kasvaa koko ajan. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä perusteilla Helsingin yliopiston esitys opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutusvastuun myöntämisestä terveystieteiden maisterin ja tohtorin tutkintoon hylättiin, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy terveystieteiden maisterin koulutuksen uudelleen käynnistämiseksi ja tutkinnonanto-oikeuden myöntämiseksi Helsingin yliopistolle, miten hallitus turvaa hoitotyön asiantuntijoiden, johtajien ja opettajien riittävyyden Helsingissä ja Uudellamaalla ja miten hallitus turvaa terveydenhuollon diagnostisten palveluiden asiantuntijoiden riittävyyden ja osaamisen Suomessa? 

Helsingissä 27.7.2020 SariSarkomaa kok

Uutinen inhimillistä ja osaavaa saattohoitotyötä tekevän Terhokodin yt- neuvotteluista ja epävarmasta tulevaisuudesta on vakava. Terhokodissa tehdään mittaamattoman tärkeää työtä kuolemansairaiden ihmisten ja heidän omaistensa kuoleman kohtaamisen helpottamiseksi. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista. Terhokodin työn jatkuminen on varmistettava.

Vaativan erityistason saattohoidon palvelun järjestämisvastuu keskitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille (HUS) vuonna 2015. Sen jälkeen HUS on hankkinut saattohoitopalvelut Terhokodilta pääkaupunkiseudun kuntien puolesta. Monen tekijän summa on vaikuttanut siihen, että Terhokodin käyttöaste on pienentynyt.

Terhokodin, kuntien ja HUS:n kesken on sovittu selvitettäväksi vaativan tason saattohoitopalveluiden järjestäminen HUS:n alueella ja sen osana myös Terhokodin toiminta. Selvitys valmistuu lokakuun loppuun mennessä. 

Selvityksen lopputulemana on saatava Terhokodin toiminnan kestävästi turvaavat askeleet. Ratkaisun on oltava sellainen, että Terhokoti voi jatkaa hyvää työtään edelläkävijänä, yhteistyökumppanina, itsenäisenä ja arvokkaana saattohoidon toteuttajana ja kehittäjänä. Terhokodin on voitava jatkaa inhimillisenä kodinomaisena yksikkönä, jossa myös koko perhe saa tukea.

Terhokodin olemassaolon ajan saattohoito on merkittävästi kehittynyt. Terhokoti on ollut tässä työssä keskeinen toimija. Työtä on paljon tehtävänä ja sen on jatkuttava. Ihmisarvoa kunnioittavan ja lempeän elämän loppuvaiheen saattohoidon ja kivun hoidon saatavuudessa on maassamme edelleen isoja eroja. 

Yliopistossa opiskeluaikoina tein yövuorossa työtä vanhusten pitkäaikaishoidon osastolla, jossa myös nuorena hoitajana sain ensimmäiset kosketukset kuolevan ihmisen hoitoon. Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten ja huolenaiheita.

Monet yöt valvoin elämän viime hetkiä elävän ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon puolesta puhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmisille silloin kun hän sitä tarvitsee.

Sain kunnian olla juhlapuhujana vuonna 2018 Terhokodin 30-vuotisjuhlissa. Silloin painotin, että saattohoitokotien perhekeskeinen toimintakulttuuri on oltava keskeinen osa vaativaa saattohoitoa nyt ja tulevaisuudessa. Pidän välttämättömänä, että saattohoitokotien asemaa vahvistetaan osana saattohoidon kehitystyötä. 

Laadukasta saattohoitoa on oltava saatavilla yhdenvertaisesti ihmisen tarpeen mukaan. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa saattohoitopaikkaan. On välttämätöntä löytää ratkaisu, jolla turvataan Terhokodin toiminta saattohoidon tarjoajana, kehittäjänä ja suunnannäyttäjänä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Terveydenhuollon maisteri 

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram