Kategoria: Kolumnit

Munkki-lehti 10.6.2024

Helsinki on sitoutunut kehittämään pyöräilyinfrastruktuuriaan erityisesti kantakaupungin alueella ja laajentamalla baanaverkkoa. Baanaverkko on suunniteltu 150 kilometrin mittaiseksi pyörätieverkostoksi, joka yhdistää asuinalueet ja työpaikkakeskittymät keskustaan.

Helsinkiin ovat lämpimästi tervetulleita nykyistä yhtenäisemmät pyöräilyreitit, mutta niitä ei pidä rakentaa piittaamatta vaikutuksista muihin liikkujiin, yrityksiin, kaupunkimme toimivuuteen, luontoarvoihin tai verorahojen järkevään käyttöön. Kaupunki on kokonaisuus, jossa eri toiminnot on kytkettävä sujuvaksi kaupunkielämäksi.

Pyöräilybaanat ovat herättäneet paljon keskustelua, ihastusta ja vihastusta. Tuorein kritiikkiä saanut suunnitelma liittyy Etu-Töölön ja Munkkiniemen välille suunnitteilla olevan pyöräliikenneväylään ns. Munkkiniemenbaanan yleissuunnitelmaan.

Reitti on suunniteltu kulkevan Humallahden kallioiden edessä merenlahden päällä rakennettavaa betonista siltaa pitkin. Ainutlaatuiselle rantakallioalueelle esitetään rakentamista siksi, että pyöräilijät välttäisivät reitillä olevalla mäellä polkemisen. Siltaa perustellaan sillä, että jyrkät mäet saattavat toimia esteenä sellaisille, jotka eivät vielä pyöräile.

Haitta olisi merkittävä kävelijöiden, ulkoilijoiden ja veneilijöiden suosimille ikikallioille ja rannalle. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys varoittanut baanan uhkaavan rannan ruovikoita, arvolehtoa ja kalliomaisemaa.

Esitettyä luontoa pilaavaa ja kallista rakennelmaa ei tule toteuttaa. Baana on järkevä pitää jo olemassa olevalla Paciuksenkadun pyörätiellä. Pyörällä pääsee kyllä ajamaan myös mäkeä ylös ja alas.

Palautetta on tullut laajemminkin. On viisasta varmistaa, ettei baanoilla suljeta katujen ylityksiä muilta liikkujilta tavalla, joka ruuhkauttaa liikennettä ja liikkumista kohtuuttomasti. Keskelle kaupunkialuetta ei pitäisi rakentaa pyöräilyn pikareittiä, jossa kävelijöitä ja muuta liikennettä ei oteta huomioon.

Aktiivisena pyöräilijänä osaan konkreettisesti arvostaa omassa arjessakin sitä, että pyöräilyn turvallisuutta ja pyöräilyreittejä kehitetään. Pyöräily on monelle helsinkiläisille mukava liikkumis- ja liikuntamuoto. Pyöräilyä on edistettävä osana kokonaisuutta, eikä irrallisena asiana. Kaupungin on oltava hyvä paikka asua ja liikkua kaikenikäisille ja eri tavoin liikkuville.

Pyöräilybaanat ovat mittava panostus kaupunkiimme ja niitä koskevat suunnitelmat on tehtävä alueiden asukkaita ja yrittäjiä sekä eri tavoilla kotikaupungissaan liikkuvia kuulemalla.

Muisti-lehden pääkirjoitus 5.6.2024

Järjestöjen ja vapaaehtoistyön edellytyksiä on viisasta ja välttämätöntä vaalia. Ilman järjestöjen työtä monen ihmisen arki olisi aivan toisenlainen.

Muistiliiton, sen yhdistysten, ammattilaisten sekä vapaaehtoistoimijoiden tarjoama tieto, tuki ja toiminta on elintärkeää. Vertaistuki on monelle kaikkein tärkein toivon, avun ja tuen muoto. Onneksi on Muistiliitto ja sen toimijat.

Muistiliiton ydintavoite on toimia muistisairaiden ihmisten sekä heidän läheistensä parhaaksi. Niin, että jokainen muistisairauteen sairastunut ja hänen läheisensä voisi sairaudesta huolimatta elää mahdollisimman hyvää ja omannäköistä elämää. Siinä vapaaehtoistyön merkitys on olennainen.

Järjestöillä ja sen vapaaehtoisilla toimijoilla on ollut ja on vahva vaikutus hyvinvointiyhteiskuntamme kehittymiseen. Monet nykyisin itsestäänselvyyksinä pidetyt julkisen sektorin palvelut ovat aikoinaan syntyneet vapaaehtoistoimijoiden ja järjestöjen kehittäminä ja tuottamina.

Maailmassa vallitsee liian usein desibeli-demokratia – he saavat, jotka eniten huutavat. Muistiliiton toimijat tuovat esiin muistisairaiden ja heidän läheistensä äänen.

Muistisairaudet koskettavat lähes jokaista suomalaista elämän aikana. Ei ole liioiteltua sanoa, että Muistiliiton toimijat auttavat toiminnallaan melkein ihan jokaista suomalaista tavalla tai toisella.

Vapaaehtoistyön arvo tekijöille ja vastaanottajalle on mittaamaton. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on laskenut hyvinvointia lisäävän vapaaehtoistyön rahallisen arvon olevan lähes 3,2 miljardia euroa vuosittain. Ilman järjestöjä eivät suomalaiset pärjäisi.

Vapaaehtoistyö on hyvinvoinnin lähde sen tekijöille ja vastaanottajille. Vapaaehtoistyö on vahvaa välittämistä. Sitä ei voi mikään muu korvata. Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen synnyttävät iloa ja voimaa. Yhteisöllisyys on valtava voimavara. Se antaa meille voimaa, vaikka matka on välillä kovinkin haastava.

On tärkeää muistaa myös oma jaksaminen, vaikka se on vaikeaa vaativassa arjessa muistaa tai toteuttaa.

Kesän saapuessa on tärkeä muistuttaa liikunnan merkityksestä. Liikunta edistää meidän kaikkien terveyttä, myös aivoterveyttä ja ylläpitää useiden sairauksien hoitotasapainoa. Liikkuminen on myös hyvä yhteinen harrastus ja mahdollisuus vaikkapa kävelyllä tavata ystäviä. Liikkuminen tuo hyvän mielen ja on elämässä parasta lääkettä.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja, Muistiliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Letterbox.fi kolumni 16.4.2024

Itämeri ja sen rannat ovat meille helsinkiläisille tärkeä virkistyspaikka sekä olennainen osa elämäämme ja identiteettiämme. Rehevöityminen on lukuisista toimista huolimatta Itämerelle merkittävin uhka. Roskaantuminen muodostaa myös todellisen ongelman. Erityisesti kaupunkien läheisyydessä olevat rannat ovat hyvin roskaantuneita, mutta roskia löytyy lähes kaikkialta. Kotimeremme pelastamiseksi tarvitaan lisätoimia.

Helsingissä on huhtikuussa aloitettu rantavesien siivous – roskaa merestä kauhovan Lippo-aluksen voi bongata vaikkapa Kauppatorin satama-alueelta. Vaikka siivottujen roskin määrä on viime vuosina laskenut, kerättiin viime kesänä rannoiltamme lähes 100 kuutiometriä roskaa. Helsingissä meri- ja saaristoaluepalveluissa on käytössä viisi venettä ja luontopalveluissa kolme venettä. Tavoitteenamme on, että rantavedet pysyvät mahdollisimman puhtaina. Roskien siivoaminen kuluttaa valtavasti kaupungin veroeuroja.

Varma mutta ikävä kevään merkki on edelleen lumen alta paljastuvat roskat ja tupakantumpit. Kaupunkiemme rannoilta löytyy keskimäärin 300 tumppia jokaista sataa metriä kohden. Sateiden ja hulevesien myötä kaduille ja pihoille heitetyt tumpit sekä muut roskat päätyvät usein vesistöihin ja mereen. Roskaantuminen aiheuttaa haittaa ympäristölle, eläimille ja ihmisten terveydelle sekä vähentää kaupunkimme viihtyisyyttä. Meressä jäte on haitallista. Esimerkiksi muovi jauhautuu mikromuoviksi, joka ei häviä merestä ehkä koskaan. Tupakantumpeista ja muista jätteistä liukenee veteen myrkkyjä.

Runsasluminen talvi on Itämerelle erityinen rasitus. Keskivertotalvena kaduilta auratun ja mereen kipatun lumen mukana valuu useita tuhansia kiloja roskaa ja kymmeniä miljoonia mikromuovipartikkeleita Itämereen. Helsinki ajaa lunta mereen, vaikka valtuusto on toisin vaatinut.

Kaupunginvaltuusto on kokoomuksen aloitteesta linjannut, että likaisen lumen kaatamiselle mereen on löydettävä ympäristön kannalta kestävämpi vaihtoehto. Tehtävä ei ole helppo, mutta se ei ole perustelu syy liata vesistöjemme. Helsingin on asia vihdoin laitettava kuntoon, koska likaisen lumen vesistöihin kaatamisen kieltävä laki on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Itämerta on suojeltava talvellakin.

Kaupunki on päättänyt myös erillisestä roskaantumisen hillinnän toimenpideohjelmasta. Roskiksia on luvassa lisää ja niiden tyhjentämistä tehostetaan. Me helsinkiläiset voimme vaikuttaa kaupunkimme ja vesistöjen roskaantumiseen hyvin helpolla tavalla: huolehtimalla omat roskat roskiksiin.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja
Helsingin kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen
Kolmen nuoren äiti

Syöpä-lehti 1/2024

Toiveena hyviä paluita työelämään

Sari Sarkomaa on helsinkiläinen kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ja Syöpäsäätiön hallituksen jäsen.

"Olen pitkäaikainen parlamentaarikko. Koulutukseltani olen röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri. Haluan edistää sitä, että hyvä hoito, kuntoutus ja tuki ovat yhdenvertaisesti saatavilla ihmisten sairastuessa.

Kun tein röntgenhoitajan opintoja, olin harjoittelussa syöpätautien klinikalla. Sitä kautta syöpään liittyvät asiat nousivat sydämen asiaksi. Olen vetänyt pitkään eduskunnan syöpäverkostoa, ja olen Syöpäsäätiön hallituksessa.

Liikunta, luonto ja lukeminen ovat harrastuksiani. Pyrin kävelemään tai pyöräilemään töihin, ja vapaa-ajalla liikun mielelläni luonnossa ja meren äärellä. Olen Itämeren intohimoinen suojelija. Perhe on minulle tärkeä. Kaksi lastani opiskelee jo yliopistossa, kolmas täytti nyt alkuvuodesta 18. Vuodet vierivät ja elämäntilanteet muuttuvat, mutta vietämme paljon aikaa yhdessä."

Kolme toivomusta:

1. Saamme kehitettyä työelämää sellaiseksi, että vakavan sairauden jälkeen työhön voi palata yhdenvertaisena ihmisenä. Ruotsin rintasyöpäyhdistyksen tutkimuksessa oli järkyttäviä tuloksia. 40 prosenttia vastanneista oli kokenut, että sairastuminen oli vaikeuttanut heidän uramahdollisuuksiaan ja lähes yhtä moni oli kokenut sen vaikuttaneen negatiivisesti palkkaansa. Työelämässä tarvitaan tutkimusta, tietoa ja osaamista kohdata ihminen sairastumisen jälkeen ilman, että hänet nähdään vain potilaana.

2. Nyt on viimeisiä hetkiä saada syöpästrategia Suomeen. Iloitsen siitä, että saimme valtiovarainvaliokunnassa lisättyä valtion budjettiin rahat sen laatimiseksi. Mitä nopeammin se valmistuu, sitä nopeammin se ohjaa hyvinvointialueiden työtä - jotta syöpään sairastuneet pääsevät nopeasti hoitoon ja kehittyneet hoidot ja psykososiaalinen tuki ovat yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla.

3. Toivon terveyttä. Sairastuin viime keväänä rintasyöpään kesken hallitusneuvotteluiden. Halusin olla loppuun asti mukana, mutta jouduin jättämään ne kesken. Kaikki, mitä teki, pysähtyi kuin seinään. Olen iloinen, että olen päässyt takaisin töihin. Jännittää keväällä tuleva vuositarkastus ja toivon, että kaikki olisi hyvin.

Julkaistu Töölöläisessä 4.4.2024

Peruskoulujemme oppimistulokset ovat pitkään heikentyneet, eivätkä aiempien hallitusten tekemät toimet ole pysäyttäneet alamäkeä. Tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä laskun syistä. Olemme aloittaneet korjaavien toimien perusteellisen pohdinnan parlamentaarisessa Peruskoulun tulevaisuus -työryhmässä. Työtä johtaa opetusministeri Anna-Maja Henriksson ja minulla on ilo toimia ryhmän varapuheenjohtajana. Työn onnistumisen kannalta olennaista on tiivis yhteistyö kaupunkimme opettajien kanssa. Yhtä lailla oppilaiden ja vanhempien ajatukset ovat lämpimästi tervetulleita.

Yhteiskunta on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Lukuharrastus ja kaiken oppimisen perustana oleva lukutaito ovat hiipuneet. Selvää on, että älylaitteiden käyttö nakertaa muihin asioihin käytettyä aikaa. PISA-tutkimuksen mukaan yli 41 prosenttia nuoristamme kokee kännyköiden käytön häiritseväksi.

Monissa Helsingin kouluissa on aloitettu käytäntö, jossa opettaja kerää pois oppilaiden kännykät. Kouluja on kannustettu järjestyssäännöillä säätelemään puhelinten käyttöä oppitunneilla. Oikeusasiamiehen mukaan kännykän luovuttaminen on oltava aina vapaaehtoista.

Hallitusneuvotteluissa sovimme lakimuutoksista, joilla vahvistetaan opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään toimintaan, erityisesti kännyköiden käyttöön oppitunneilla. Useat Euroopan maat ovat jo vastaavia toimia tehneet eikä ihme: koulutyöhön keskittymisellä ja työrauhalla on suora yhteys oppimistuloksiin.

Oppimistulosten nostotoimissa on ymmärrettävä, että lapset ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Pormestari Juhana Vartiainen on esittänyt ajatuksen lakkauttaa Helsingistä luokkamuotoinen painotettu opetus, mikä lopettaisi esimerkiksi liikunta-, musiikki-, kieli- ja matematiikkaluokat.

Esitystä ei pidä toteuttaa. Lakkauttamisen sijaan on viisasta lisätä eri puolilla kaupunkiamme painotetun luokkamuotoisen opetuksen tarjontaa. Ohjausta ja tietoa on lisättävä perheille ja lapsille, jotta he voivat paremmin hyödyntää painotettua opetusta. Kysytään lapsilta ja nuorilta sekä opettajilta mikä heitä innostaa, eikä lannisteta eri asioista kiinnostuneita.

Helsingin kouluverkko eroaa muista kaupungeista. Helsingissä noin 13 000 oppilasta käy koulua sopimuskouluissa. Sopimuskoulut ovat yksityisen tahon eivätkä Helsingin ylläpitämiä, mutta toimivat pääosin lähikouluina ja saavat rahoituksen valtiolta. Yksityiset sopimuskoulut ovat tehneet kaupungin kanssa sopimuksen perusopetuksen järjestämisestä. Sopimuskoulujen osuus helsinkiläisten yläasteikäisten opetuksesta on noin kolmannes.

Sopimuskoulujen opettajille, oppilaille ja perheille on ilouutinen, että saimme hallitusneuvotteluissa sovittua huutavan epäkohdan korjaamisesta. Sopimuskoulujen määrärahat ovat olleet heikommat kuin kaupungin ylläpitämien koulujen. Sopimuskoulujen valtion maksamaa kotikuntakorvausta on täysin perusteettomasti leikattu 6 prosenttiyksikköä. Nyt oppilaat eriarvoiseen asemaan asettanut leikkaus on sovittu poistettavan. Asiaa koskeva lakiesitys pitää saada eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian. Ei ole mitään syytä miksi sopimuskoulut kuten esimerkiksi Munkkiniemen, Töölön tai Pohjois-Haagan yhteiskoulut saavat vähemmän rahaa toimintansa kuin muut kaupunkimme peruskoulut.

Koulujen kunto on tärkeä asia, viettäväthän lapset ison osan päivästään koulussa. Olen tehnyt kaupunginvaltuutettuna työtä varmistaakseni koulujen remonttien sujuvuuden, oppilaiden turvallisen ympäristön ja koulun pihan säilymisen. Siinä Helsingillä on vielä paljon kehitettävää. Koulujamme on viime vuosina remontoitu peräjälkeen, viimeisimpänä Munkkiniemen yhteiskoulu, jossa on remontin lisäksi tekeillä laajennus. Remontin myötä Mykkiin tuli tilavampi ruokala ja viihtyisämpi kirjasto. Oli suuri ilo saada avata uusi kirjasto. Erityiskiitos oppilaille ja koko koulun väelle upeasta tilaisuudesta. Paras kirjasto on sellainen, että sieltä voi käydä vapaasti lainaamassa haluamiansa kirjoja. Se oli oppilaiden toive uudelle kirjastolle. Kirjojen näkyvyys ja saatavuus tukee lukuharrastuksen kehittymistä ja lukutaidon vahvistumista.

Julkaistu Kaupunkisanomissa 8.2.2024

Tyttöjen sukuelinten silpominen on järkyttävää väkivaltaa. Se on brutaali kulttuurinen perinne, joka loukkaa tyttöjen ihmisoikeuksia ja aiheuttaa niin fyysistä kuin henkistä kärsimystä. Pahimmillaan silpomisesta seuraa kuolema. Sukuelinten silpominen on kitkettävä Suomesta ja koko maailmasta. Silpomisuhan alla elää Suomessa arvioiden mukaan jopa 3000 tyttöä ja koko maailmassa yli neljää miljoonaa tyttöä. Muissa Pohjoismaissa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on kielletty erillislailla. Suomessa tyttöjen silpominen on rangaistavaa rikoslain pahoinpitelyä koskevien säännösten nojalla. Useat tahot ovat pitäneet säätelyä riittämättömänä.

Eduskunta käsitteli vuonna 2020 tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä koskevaa kansalaisaloitetta. Kansalaisaloitteessa ehdotettiin tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävää erillislakia, joka kattaisi kaikenikäiset tytöt ja naiset sekä ulkomailla tehdyt silpomiset. Aloitteesta tehdyssä mietinnössä eduskunta linjasi, että erillislain sijasta rikoslakia tulisi tältä osin täsmentää pikaisella aikataululla. Tyttöjen ja naisten oikeuksien kannalta oli valtava pettymys, että Marinin hallitus laiminlöi eduskunnan tahdon eikä tuonut kautensa aikana eduskuntaan lakiesitystä tyttöjen silpomisen kriminalisoinnin selkeyttämisestä. Jäi suureksi kysymykseksi, miksi asiassa sivuutettiin eduskunnan tahto. Varsinkin kun lainsäädännön muutos vahvistaisi viestiä siitä, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on maassamme rikos. Suomea velvoittaa Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sopimuksen mukaan Suomen tulee suojella silpomisen riskissä olevia tyttöjä kriminalisoimalla silpominen.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan kirjasimme, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen kriminalisoidaan rikoslaissa nykyistä selkeämmin. Lisäksi alaikäisen tytön vieminen ulkomaille sukupuolielinten silpomista varten kriminalisoidaan. Samalla vahvistetaan viranomaisten kykyä tunnistaa tyttöjen sukuelinten silpomista ilmiönä ja vaihtaa tietoja sekä tehostetaan ennaltaehkäiseviä toimia silpomisen estämiseksi. On valtavan hyvä uutinen, että eduskunnan lainsäädäntösuunnitelmaan on kirjattu, että hallituksen esitys rikoslain muuttamisesta tulee eduskuntaan kesäkuun alussa.

Eduskunnan käsittelyyn kesäkuussa tuleva rikoslain tiukennus on tervetullut työkalu niille tahoille, jotka tekevät ehkäisevää työtä ja ajuri asennemuutostyölle sekä vahva viesti maahan muuttaville perheille. Silpomisen vastaisessa työssä tarvitaan vaikuttavia ennaltaehkäiseviä toimia. Lisäksi on olennaista edistää maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen, ammattilaisten ja viranomaisten yhteistyötä ja vuoropuhelua. Tyttöjä suojellaksemme ja lakimuutosta vauhdittaaksemme teimme asiasta kansanedustaja Sofia Vikmanin kanssa syyskuussa 2019 lakialoitteet, jotka ovat olleet hallituksien käytössä. THL:n arvion mukaan silpomisen kohteeksi joutuneita tyttöjä ja naisia on Suomessa noin 10 000. Silpomisesta aiheutuu monia elinikäisiä terveyshaittoja. Istanbulin sopimus velvoittaa myös tarjoamaan terveyspalveluita kuten korjausleikkauksia silpomisen läpikäyneille.

Maailmassa yli 3 miljoonaa tyttöä kokee silpomisen joka vuosi. Yksikin väkivallanteko on liikaa. Brutaali perinne on lopetettava kaikkialta maailmasta. Silpominen loukkaa vakavasti tyttöjen ihmisoikeuksia. Silpominen tehdään tyypillisesti 0–15-vuotiaille tytöille. Silpominen on kivulias väkivallanteko, joka aiheuttaa vakavia kärsimyksiä, vammoja, terveysriskejä ja myös tyttöjen kuolemia. Kansainvälistä tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista päivää vietettiin 6. helmikuuta. Yhdenkään tytön ei pidä joutua elämään maassamme silpomisuhan alla. Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset Arkadianmäen ja kotikaupunkini politiikan tapahtumista. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi.

Iltalehti Poimintoja 8.2.2024

Suomen julkisen talouden tila on vakava. Hallitus etsii parhaillaan välttämättömiä lisäsopeuttamistoimia. Työn verotuksen kiristäminen olisi myrkkyä työllisyydelle ja taloudelle eikä siihen pidä mennä. Sen sijaan haittaverotuksen puolella on tekemätöntä työtä.

Esitän, että hallitus valmistelisi osana valtion talouden lisäsopeuttamistoimia terveysperusteisen veron, joka alkuvaiheessa voisi kohdistua sokeriin.

Tavoitteena on ohjata kulutusta ja elintarvikkeiden sekä pakkaukseen koon tuotekehitystä kansanterveyden näkökulmasta parempaan suuntaan hilliten sote-kustannusten painetta ja samalla kerryttäen verotuloja.

Terveysperusteinen vero on monia muita esillä olevia veroja oikeudenmukaisempi, koska kuluttaja voi omilla ostovalinnoillaan vaikuttaa siihen, miten paljon vero vaikuttaa omaan talouteen.

Sokeriverolle ja muille haittaveroille on vahvat perusteet. Suomalaiset syövät ja juovat terveytensä kannalta liikaa sokeria. Runsaalla sokerin syönnillä on suora yhteys kansansairauksiin. Lasten ja nuorten liiallinen energiansaanti erilaisista sokerituotteista liian vähäisen liikunnan kanssa muodostaa aikapommin.

Tullinimikkeiden perusteella terveysperusteinen vero voidaan kohdentaa tehokkaasti tuotteisiin, jotka sisältävät merkittävän määrän epäterveellisiksi määriteltyjä ainesosia. Välillinen verotus kohdistuisi siten oikeudenmukaisemmin.

Pidemmällä tähtäimellä tavoitteena on oltava terveysperusteisen valmisteveron veropohjan säätäminen mahdollisimman laajaksi ottamalla siihen mukaan myös tuotteet, joissa on korkea suola- tai rasvapitoisuus. 

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on vuonna 2018 edellyttänyt terveysperusteista sokeriveroa yksimielisessä mietinnössään. Valtiovarainvaliokunta korosti samana vuonna, että tällainen vero olisi perusteltu. Sokeriveroa ovat kannattaneet myös Ravitsemusneuvottelukunta, Ruokavirasto ja THL sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö SOSTE. 

Edellinen eduskunta hyväksyi viime metreillä virvoitusjuomaveron muokkauksen yhteydessä lausuman, jossa edellytettiin, että hallitus jatkaa laajemman terveysperusteisen veron valmistelua, joka ottaisi laajemmin huomioon tuotteiden terveysvaikutukset.

Valtiovarainministeriössä on nyt korkea aika aloittaa terveysperusteinen veron valmistelu. Meidän on verotettava vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän eli työtä ja yritystoimintaa. Vastaavasti voisimme verottaa enemmän sitä, mitä haluamme vähemmän eli terveys- ja ympäristöhaittoja. 

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan jäsen

Kaupunkisanomat 01-02/2023

Kouluterveyskyselyn mukaan suuri osa helsinkiläisistä lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä. Nuorten päihteiden käyttö ja kokeilut ovat pysyneet aiempaa alhaisemmalla tasolla. Poikkeuksena tähän on yleistynyt sähkösavukkeiden käyttö. Nuorten koulu-uupumuksen trendi on taittunut. Valtaosa oppilaista voi hyvin mutta huonosti voivien lasten tilanne on entistäkin vaikeampi ja edellyttää lisätoimia.

Mielen hyvinvoinnin haasteet ovat yleistyneet varsinkin tytöillä. Siksi pääministeri Petteri

Orpon hallitusohjelmassa sitouduimme toteuttamaan lasten ja nuorten terapiatakuun. Toinen huolestuttava ilmiö on kasvuympäristön turvallisuuden heikkeneminen. Fyysisen uhan, syrjinnän ja koulukiusaaminen kokemukset ovat yleistyneet. Kolmas kasvava ongelma on laskeneet oppimistulokset.

Korjaustoimia tehtäessä pitää kuulla opettajia ja antaa heille mahdollisuus keskittyä opettamiseen sekä oppilaille oppimiseen. Kouluihin on taattava työrauha. Peruskoulun kuntoon laittamiseksi sovimme hallitusneuvotteluissa 200 miljoonan euro lisärahoituksesta. Tarkoitus on korjata reistaileva oppimisen tuki sekä lisätä oppitunteja luku- ja laskutaidon vahvistamiseen. Lisäsimme myös kaupunginvaltuuston voimin Helsingin budjettiin 90 miljoonaa euroa varhaiskasvatukseen ja perusopetuksen laadun vahvistamiseksi. Jokaisella nuorella on peruskoulun päätyessä oltava riittävät taidot jatkaa opintoja toisella asteella. 

Kouluterveyskyselyn mukaan joka kymmenes oppilaista kokee viikoittaista koulukiusaamista. Kiusaamisesta ja väkivallasta on usein vaikea kertoa. Kun lapsi puhuu kaltoin kohtelustaan aikuiselle, pitäisi sen aina johtaa avun saamiseen. Ikävä kyllä usein tilanne jopa pahenee. Monet lapset jäävät yksin ilman apua.

Kiusaaminen ja väkivalta aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa. Ne jättävät nopeasti jälkensä mieleen, itsetuntoon sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Kiusaaminen on merkittävä syy lasten ja nuorten yksinäisyyteen sekä syrjäytymiseen. Nopea avun saaminen on aina tärkeää.

Vanhempien ja koulun yhteistyötä kiusaamisen kitkemisessä on vahvistettava. Olisi viisasta, että kaikissa kouluissa tehtäisiin säännöllisesti anonyymisti vastattava kysely kiusaamisesta ja väkivallasta. Lapset ja nuoret kyllä tietävät sen, mitä aikuiset eivät aina näe.

Oppilailta on tärkeä kysyä myös sitä, miten heidän mielestään kiusaamista ja väkivaltaa saadaan tehokkaimmin kitkettyä ja millaista apua he toivovat saavansaa.

On selvää, ettei rehtoreilla ja opettajilla ei ole riittäviä keinoja keskeyttää kiusaamista ja väkivaltaa. Hallitusneuvotteluissa sovimme, että kiusaamisen uhriksi joutuneen oppilaan oikeusturvaa sekä mahdollisuutta jatkaa omassa koulussa vahvistetaan. Koulujen vastuutakaan keinoja  kiusaamisen ennaltaehkäisemisessä ja kitkemisessä lisätään myös.

Mobiililaitteita käytetään yhä useammin kiusaamiseen ja väkivaltaiseen käytökseen. Opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään toimintaan, erityisesti mahdollisuuteen rajoittaa mobiililaitteiden käyttöä oppitunneilla on nopeasti vahvistettava. Useat Euroopan maat ovat jo vastaavan toimen tehneet.

Kouluväkivallan ennaltaehkäisyssä ja väkivaltatilanteisiin puuttumisessa on tarkoitus ottaa laajasti käyttöön Etelä-Karjalan malli. Mallissa selkeästi lainvastaiset teot käsitellään rikosilmoituksina ja siirretään suoraan poliisin tai sosiaaliviranomaisten käsiteltäviksi. Alle 15-vuotiaiden lasten kohdalla tekoja ei nimetä rikoksiksi, mutta ne ohjataan erityiseen ryhmään, jossa myös poliisi osallistuu keskusteluun. Hyvin usein keskusteluun osallistunut ei ole uusinut tekoaan.

Kiusaamisen  ehkäisyllä on kauaskantoiset myönteiset vaikutukset lasten hyvinvointiin, koulunkäyntiin ja koko elämään. Kaikkeen kiusaamiseen ja väkivaltaan on oltava ehdoton nollatoleranssi.

Aikuisten yhteinen tehtävä on turvata jokaisen lapsen ja nuoren oikeus turvalliseen oppimis- ja elinympäristöön sekä koulurauhaan.

Turvallista uutta vuotta 2024 kaikille Kaunkisanomien lukijoille