fbpx Siirry sisältöön

Itämeri on meidän helsinkiläisten suuri rakkaus. Sukumme yli 30 vuotta vanha purjevene on aina ollut olennainen osa perheeni kesää. Olemme purjehtineet lasten kanssa kaikki kesälomat yli 20 vuotta, kuten myös tänäkin vuonna. Pienellä veneellä purjehtiessa oppii sopuisaa yhdessäoloa ja luonnon kunnioitusta. Meri ja saaristo luontokohteineen on joka kesä aina yhtä rentouttava kokemus. Vesillä liikkuessa tulevat myös ihmisen toiminnan seuraukset luontoon lähelle. Roskaisia rantoja ja haisevia, uimisen estäviä sinilevälauttoja katsellessa tulee pakottava tarve toimia, jotta saisimme nauttia Itämeren valtavasta rikkaudesta myös tulevaisuudessa.

Intohimoisena Itämeren suojelijana iloitsin kokoomuksen työvoitosta, kun viime eduskuntakaudella teimme päätöksen mittavasta Itämeren pelastamisohjelmasta. Vakava tosiasia on, että jo päätetyn lisäksi tarvitsemme suojelutoimiin ripeästi lisää vaikuttavuutta.

Työssä meremme pelastamiseksi kaupungeista ja teollisuudesta tulevat päästöt ovat pienentyneet merkittävästi. Sen sijaan emme ole onnistuneet Saaristomeren suurimman ravinnelähteen eli maatalouden kuorman vähentämisessä.

Lounais-Suomen siipikarja- ja sikatalouden ravinnevalumat ovat nousseet koko Itämeren alueella suurimpiin leviä ruokkivan fosforin lähteisiin ja Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi Itämeren rehevöitymisessä.

Suomen hallitus on luvannut ravinnepäästöjen vähentämishankkeisiin yhteensä 250 miljoonaa euroa hallituskauden aikana. Hallituksen on syksyn budjettiriihessä tehtävä päätökset, joilla varmistetaan määrärahojen vaikuttava käyttö. Monien hajasijoitettujen pienten hankkeiden sijaan toimia pitää suunnata suurimpiin ravinnekuormittajiin ja vaikuttavimpiin toimiin. Sovitut määrärahat on käytettävä niin, että käänne parempaan Saaristomeren tilassa saadaan aikaiseksi.

Maamme fosforiravinteiden tarve saataisiin lähes katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä fosforiravinteilla. Siksi eläintiloille on luotava kestävä mahdollisuus myydä ravinteiden ylijäämä lannoitemarkkinoille.

Tukea pitää suunnatta lannan fosforin siirtoon ja hintaeroon mineraalilannoitteisiin kannustamaan tehokasta lannan prosessoinnin kehittämistä. Tavoitteena on oltava kestävällä tavalla toimiva orgaanisten lannoitteiden kiertotalousmarkkina. Tästä hyötyvät maatilat ja Saaristomeri sekä koko Itämeri. Kotimaisen ruuantuotannon edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille.

Vesiensuojelun tehostamisohjelman peltojen kipsikäsittelylle on turvattava voimavarat etenkin Saaristomeren valuma-alueen peltolohkoilla, joilla on suurin eroosioherkkyys ja korkeimmat fosforipitoisuudet. Kipsikäsittelyn on tutkimuksissa todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. 

Toimia tarvitaan myös mereen päätyneiden ravinteiden poistamiseksi esimerkiksi rantaruovikoiden niitolla ja kalastuksella.

Ympäristöministerin ja koko maan hallituksen on nähtävä, että vaikuttavammat toimet ovat välttämättömiä myös siksi, että ilmastonmuutos kasvattaa Itämeren vakavinta ympäristöongelmaa, rehevöitymistä usein eri tavoin.

Lisääntyvät sateet ja lumettomat talvet kasvattavat ravinnevalumia maalta. Viime talvena Itämereen valui ennätyksellinen ravinnekuorma. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosenttia

Meremme on pelastettavissa, mutta se vaatii historiallista käännettä ravinnekuormituksessa.

Ilman ihmisen apua ja vastuullisia päätöksiä, ei pelastaminen onnistu.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu Verkkouutisten blogissa 4.8.2020

Intohimoisena Itämeren suojelijana iloitsin kokoomuksen työvoitosta, kun viime eduskuntakaudella teimme päätöksen mittavasta Itämeren pelastamisohjelmasta. Vakava tosiasia on, että jo päätetyn lisäksi tarvitsemme suojelutoimiin ripeästi lisää vaikuttavuutta.

Työssä meremme pelastamiseksi kaupungeista ja teollisuudesta tulevat päästöt ovat pienentyneet merkittävästi. Sen sijaan emme ole onnistuneet Saaristomeren suurimman ravinnelähteen eli maatalouden kuorman vähentämisessä.

Lounais-Suomen siipikarja- ja sikatalouden ravinnevalumat ovat nousseet koko Itämeren alueella suurimpiin leviä ruokkivan fosforin lähteisiin ja Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi Itämeren rehevöitymisessä. Saaristomeren maatalous on Suomen ainoa jäljellä oleva ns. hot spot -kohde Itämeren suojelukomissio HELCOMin pahimpien kuormittajien listalla.

Viime vuonna tehdyn pintavesien tila-arvion mukaan Saaristomeren tila on heikentynyt edellisestä, vuonna 2013 tehdystä luokituksesta. Heikoimmassa tilassa ovat rannikon läheiset vedet ja sisäsaaristo.

Ilmiön taustalla on historiallinen ylilannoitus, mutta yhtä lailla nykyinen eläintuotannon keskittyminen. Alueilla lantaa levitetään pelloille enemmän kuin mitä kasvit tarvitsisivat.

Maamme fosforiravinteiden tarve saataisiin lähes katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä fosforiravinteilla. Siksi eläintiloille on luotava kestävä mahdollisuus myydä ravinteiden ylijäämä lannoitemarkkinoille.

Suomen hallitus on luvannut ravinnepäästöjen vähentämishankkeisiin yhteensä 250 miljoonaa euroa hallituskauden aikana. Hallituksen on syksyn budjettiriihessä tehtävä päätökset, joilla varmistetaan määrärahojen vaikuttava käyttö. Monien pienten hankkeiden sijaan toimia pitää suunnata suurimpiin ravinnekuormittajiin ja vaikuttavimpiin toimiin. Sovitut määrärahat on käytettävä niin, että käänne parempaan Saaristomeren tilassa saadaan aikaiseksi. Hallituksen on näytettävä, että se on Itämeren puolella.

Ehdotimme kansanedustaja Sari Multalan kanssa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että tukea suunnattaisiin lannan fosforin siirtoon ja hintaeroon mineraalilannoitteisiin kannustamaan tehokasta lannan prosessoinnin kehittämistä ja luomaan dynaamisia vaikutuksia. Tavoitteena on oltava kestävällä tavalla toimiva orgaanisten lannoitteiden kiertotalousmarkkina. Tästä hyötyvät maatilat ja Saaristomeri sekä koko Itämeri. Kotimaisen ruuantuotannon edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille.

Käynnissä olevan Vesiensuojelun tehostamisohjelman peltojen kipsikäsittelylle on turvattava voimavarat koko ohjelman ajan ja myös sen jälkeen. Kipsikäsittelyä on jatkettava etenkin Saaristomeren valuma-alueen peltolohkoilla, joilla on suurin eroosioherkkyys ja korkeimmat fosforipitoisuudet. Kipsikäsittelyn on tutkimuksissa todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella.

Kipsistä voi tulla pelastus laajemminkin koko Itämerelle. Koko Itämeren tasolla kipsin avulla voitaisiin maatalouden fosforikuormitusta leikata jopa neljänneksellä. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on kustannustehokas suomalainen innovaatio.

Toimia tarvitaan myös mereen päätyneiden ravinteiden poistamiseksi esimerkiksi rantaruovikoiden niitolla ja kalastuksella.

Maatalouden ympäristötukia on uudistettava vesiensuojelun kannalta vaikuttavammaksi. Lantafosforin siirron ja kipsikäsittelyn tuki on sisällytettävä EU:n maatalouden tukijärjestelmään.

Saaristomeren pelastamiseen ovat ottaneet kantaa myös kansanedustaja Kai Mykkänen ja Saara-Sofia Siren. Ehdotuksissamme on kyse jo päätettyjen voimavarojen vaikuttavammasta käytöstä. Kyse on poliittisesta tahdosta. Päätöksiä on tehtävä syksyn budjettiriihessä.

Ympäristöministerin ja koko hallituksen on nähtävä, että vaikuttavammat toimet ovat välttämättömiä myös siksi, että ilmastonmuutos kasvattaa Itämeren vakavinta ympäristöongelmaa, rehevöitymistä usein eri tavoin.

Lisääntyvät sateet ja lumettomat talvet kasvattavat ravinnevalumia maalta. Viime talvena Itämereen valui ennätyksellinen ravinnekuorma. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosenttia ja typen huuhtoumaa runsaalla kolmanneksella vuoteen 2060 mennessä.

Saaristomeri on pelastettavissa, mutta se vaatii historiallista käännettä ravinnekuormituksessa. Ilman ihmisen apua ja vastuullisia päätöksiä, ei meremme pelastaminen onnistu.

Julkaistu Helsingin Uutisissa 2.8.20

Helsingin kaupungin lausunto Marinin hallituksen oppivelvollisuuden pidentämisesityksestä on tyrmäävä, vaikka hallituspuolueiden edustajat kaupunginhallituksessa äänestäen pehmensivät virkamiesten valmistelemaa lausuntoa.

Esitysluonnoksen kustannusarviot ovat Helsingin lausunnon mukaan alimitoitettu ja yli 40 prosenttia suuremmat kuin hallitus arvioi. Helsinki ei pidä esitystä mahdollisena ilman lisärahoitusta. Muutoin kustannukset jouduttaisiin leikkaamaan toisaalta. Tämä vaarantaisi toisen asteen koulutuksen ja perusopetuksen laadun.

Lausunnon mukaan esitys vaikeuttaa koronakevään aikana syntyneiden ongelmien korjaamista.

Vasemmistovihreän hallituksen suurimpana sivistystekonaan julistama oppivelvollisuuden pidentäminen osoittautui koulutusleikkaukseksi. Ei ole ihme, että lakiesitys herättää lausuntokierroksella huolta ja vastustusta.

Noin 30 % toisen asteen opiskelijoista Helsingissä on ulkopaikkakuntalaisia. Lausunnossa on vahva huoli siitä, että koulumatkojen maksuttomuus lisäisi koulutuspaikkojen kysyntää ja heikentäisi helsinkiläisten nuorten mahdollisuuksia päästä kotikaupungissaan toisen asteen koulutukseen.

Esitysluonnoksen mukaan oppivelvollisuus päättyisi, kun oppivelvollinen täyttää 18 vuotta. Oppivelvollisuuden pidentämisestä huolimatta nuorella olisi edelleen mahdollisuus keskeyttää opinnot saamatta tutkintoa valmiiksi.

Helsingin kaupungin lausunnossa alleviivataan, että oppivelvollisuusesitys ei tuo lisää tukea niille  nuorille, joiden elämäntilanne on vaikea ja opiskeluvalmiudet ovat heikot toisen asteen opintojen suorittamiseen. Esitys ei takaa toisen asteen tutkinnon suorittamista.

Helsinki nostaa esille myös sen, että esitys syrjii erityisen tehtävän lukioita ja asettaisi lukiolaiset eriarvoiseen asemaan.

On vaara, että oppivelvollisuusesityksen varjolla heikennettäisiin erityisen tehtävän lukioiden ja sopimuskoulujen asemaa.

Helsinki kantaa vahvaa huolta luonnoksen useista valuvioista ja lähes mahdottomasta aikataulusta.

Kokoomus esitti, että kaupunginhallitus ei kannata lakiluonnosta vaan katsoo, että sen tavoitteet olisivat saavutettavissa paremmin kohdistamalla esitykseen varatut resurssit tuen tarpeessa oleville lapsille ja nuorille.

Uudistuksessa tulisi panostaa siihen, että perusopetusta, koulupolun nivelvaiheita ja opinto-ohjausta vahvistetaan niin, että kaikki saavuttavat riittävät perustaidot ja löytävät oman koulutusväylänsä. Voimavaroja tarvitaan myös toisen asteen koulutuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ja oppimisen tuen vahvistamiseen sekä kohdennettuun tukeen niille, joille opintokustannukset muodostuisivat opintojen esteeksi.

Resurssit on laitettava lasten varhaiseen tukeen ja opetuksen voimavaroihin, jotta jokainen nuori saa varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta riittävän osaamisen, joka kantaa vähintään toisen asteen tutkintoon. Se on Suomen tärkein tavoite.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen nuoren äiti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän vpj

Julkaistu Talouselämässä 2.8.20

Maan hallitus julisti alkuvuodesta, että perhevapaauudistuksesta olisi päästy sopuun. Tosiasiassa perheille tärkeän uudistuksen isot kysymykset olivat ja ovat edelleen täysin auki. Ratkaisematta on, miten järjestelmä joustaa perheiden tarpeisiin, miten isiä kannustetaan jakamaan perhevapaita, miten tasataan vanhemmuuden kustannuksia ja miten parannetaan naisten työmarkkina-asemaa ja työllisyyttä.

On epäselvää, aikooko Marinin hallitus ylipäätään toteuttaa perhevapaauudistusta, sillä sen rahoitukselta puuttuu pohja. Määrärahoja on varattu 25 miljoonaa euroa vaikka uudistuksen kustannusten on arvioitu olevan vähintään 100 miljoonaa euroa. Uudistuksen vaikutuksia varhaiskasvatuksen kustannuksiin ei ole edes arvioitu.

Hallitusohjelma on pullollaan lupauksia, joiden rahoitus on työllisyystoimien puuttuessa tyhjän päällä. Koronan aiheuttama lovi talouteen ja työllisyyteen hankaloittaa tilannetta edelleen. Lisäksi hallituksen perhevapaauudistuksen perusteiden on arvioitu vähentävän työllisiä 5000:lla.

Hallitus on budjettiriihessä pakotettu tarkastelemaan kriittisesti kaikkia menolisäyksiä. Perhevapaauudistus on vaarassa pysähtyä määrärahojen puutteeseen ja hallituksen toimettomuuteen työllisyysasteen nostamisessa Kokoomuksen mielestä perhevapaauudistus on hallituskauden tärkeimpiä uudistuksia, jonka toteuttamiseen on löydettävä ratkaisut ja voimavarat.

Uudistuksen on edistettävä työ- ja perhe-elämän tasa-arvoa ja perhevapaiden jakautumista tasaisemmin vanhempien kesken. Tavoitteena on oltava, että naisten sekä miesten ja naisten yhteenlaskettu työssäkäynti lisääntyvät. Ilman näitä ratkaisuja olisi uudistus torso. Suomi on jäänyt tasa-arvossa muista pohjoismaista jälkeen. Pärjäämme, kun otamme käyttöön kaikki voimavarat. Vanhemmuudessa tarvitaan isät ja äidit, työelämässä naiset ja miehet.

Mikäli hallitus ei onnistu tekemään budjettiriihessä toistuvasti lykkäämiään päätöksiä työllisyyden lisäämiseksi, katoaa kansalaisten odottamilta uudistuksilta viimeinenkin pohja. Perheille tärkeä uudistus on saatava hyvissä ajoin eduskuntaan, jotta se ehditään käsitellä ja saattaa maaliin tämän eduskuntakauden aikana.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Eduskunnan puhemiehelle

Osana yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön sopimuskauden 2021—2024 valmisteluita Helsingin yliopisto esitti keväällä 2020 opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutusvastuun myöntämistä terveystieteen maisterin tutkintoon, mutta esitys hylättiin.  

Helsingin yliopisto on jo vuonna 2013 esittänyt samaa koulutusvastuuta, mutta sitä ei myönnetty. Tuolloin katsottiin, että kysymys siitä, voiko jokin yliopisto tai jotkut yliopistot profiloitua vain maisterikoulutuksen tuottajana, on koulutuspoliittisesti hyvin merkittävä, eikä sitä voida ratkaista pelkästään yksittäisen yliopiston yksittäistä koulutusalaa koskevan esityksen osalta.  

Esitys olisi mahdollistanut kliinisen hoitotieteen asiantuntijatehtävissä, kehittämisessä, johtamisessa, opetuksessa ja tutkimuksessa tarvittavan yliopistotasoisen koulutuksen. Koulutusvastuun myöntäminen Helsingin yliopistolle olisi oleellisesti vahvistanut terveystieteellistä tutkimusta HYKS:n erityisvastuualueella. Vaikka HYKS:n erityisvastuualue on väestöpohjaltaan maamme suurin ja monimuotoisin, HYKS:n erityisvastuualue on ainoa, jossa ei tällä hetkellä ole esityksen mukaista terveystieteiden maisteri- ja tohtorikoulutusta. Metropolialueen merkitys on ratkaiseva koko Suomen menestymisen kannalta, mikä tulee ottaa huomioon myös alueen terveystieteiden koulutustarjonnassa.  

Helsingin yliopiston terveydenhuollon maisterin koulutus lakkautettiin 1990-luvun lopussa, vaikka jo silloin oli tiedossa, että päätös aiheuttaa ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Helsingin yliopisto on toistamiseen esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle            tutkinnonanto-oikeuden myöntämistä terveystieteiden maisterintutkintoon. Vuosien varrella asian eteen on tehnyt työtä laaja joukko eri toimijoita yhdessä Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton kanssa. 

Laadukas toiminta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää osaavia hoitotyön johtajia, asiantuntijoita ja opettajia, joilla on akateeminen tutkinto ylempien ammattikorkeakoulututkintojen lisäksi. Terveydenhuollon johto-, asiantuntija- ja koulutustehtäviin vaaditaan yhä useammin yliopistossa suoritettua terveystieteiden maisterin, lisensiaatin tai tohtorin tutkintoa. Tutkijatehtävissä se on ehdoton edellytys. Kasvaviin ja moninaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen asettaa hoitotyön johdolle ja asiantuntijoille uusia osaamisvaatimuksia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla johtamisella ja asiantuntijuudella. Hyvä johtaminen ja hoitotyön urapolut ovat myös ydin edellytys sote-alan houkuttelevuuden lisäämisessä.  

Omat tieteenalaohjelmat ovat välttämättömiä myös kliinisen laboratoriotyön ja radiografiatyön asiantuntijoiden saatavuuden ja tieteenalojen sekä ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittymisen varmistamiseksi. Kliinisen laboratoriotieteen ja radiografian tutkinto-ohjelmat lakkautettiin vuonna 2014 Oulun yliopiston hallituksen päätöksestä. 

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Uudellamaalla tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän osaajia, sillä väestön ja työpaikkojen määrän ennakoidaan kasvavan nopeammin kuin muualla maassa. Yliopistotasoisia terveydenhuollon osaajia tarvitaan terveydenhuollossa hoitotyön johtamiseen, mutta myös metropoliseudun ammattikorkeakouluissa opettamiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että terveydenhuollon maisterin koulutusta on tärkeää saada myös metropolialueella, jossa tämän koulutuksen tarve kasvaa koko ajan. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä perusteilla Helsingin yliopiston esitys opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutusvastuun myöntämisestä terveystieteiden maisterin ja tohtorin tutkintoon hylättiin, 

mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy terveystieteiden maisterin koulutuksen uudelleen käynnistämiseksi ja tutkinnonanto-oikeuden myöntämiseksi Helsingin yliopistolle, 

miten hallitus turvaa hoitotyön asiantuntijoiden, johtajien ja opettajien riittävyyden Helsingissä ja Uudellamaalla ja 

miten hallitus turvaa terveydenhuollon diagnostisten palveluiden asiantuntijoiden riittävyyden ja osaamisen Suomessa? 

Helsingissä 27.7.2020 

Sari Sarkomaa kok

Julkaistu Helsingin Sanomissa 26.7.20

LOUNAIS-SUOMI on viimeisimpien mittausten mukaan noussut koko Itämeren alueella suurimpiin leviä ruokkivan fosforin lähteisiin. Muiden puhdistettua valumiaan ovat erityisesti Lounais-Suomen siipikarja- ja sikatalouden ravinnevalumat nousseet Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi Itämeren rehevöitymisessä. Lumettomat ja leudot säät pahentavat tilannetta entisestään.

VASTAKKAINASETTELUN sijaan tarvitaan ratkaisuja, jotka yhdistävät suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuden siihen, ettei ravinteita hukata Saaristomereen. Kyse on viljelijöiden tukemisesta työssä, jonka jokainen suomalainen haluaa onnistuvan. Tahtotila oikeasta suunnasta on sama MTK:sta Suomen ympäristökeskukseen ja matkailualaan. Rahaakin on, mutta se pitää suunnata suurimpiin ravinnekuormittajiin ja vaikuttavimpiin toimiin, jotta saamme aikaan käänteen parempaan Saaristomeren tilassa.

HALLITUS aikoo suunnata kaudellaan yhteensä yli 250 miljoonaa euroa ravinnekiertoon liittyviin toimiin. Monien pienten hankkeiden sijaan tarvitaan alueellista ja asiallista tehokkuutta, ja resurssit on keskitettävä niin, että muutos tapahtuu.

Toimet Itämeren tilan parantamiseksi vaikuttavat hitaasti. Siksi on löydettävä mahdollisimman nopeat ja tehokkaat keinot jo pelloissa olevien ravinteiden pitämiseksi maaperässä ja toisaalta eläintiloilla syntyvän lannan ravinteiden kierrättämiseksi. Pelloille levitettävän kipsijätteen on tutkimuksissa todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsikäsittelyn toimet on suunnattava Varsinais-Suomeen Saaristomeren valuma-alueelle sellaisille peltolohkoille, joilla on suurin eroosioherkkyys ja korkeimmat fosforipitoisuudet.

Käynnissä olevan Vesiensuojelun tehostamisohjelman peltojen kipsikäsittelylle on turvattava voimavarat koko ohjelman ajan ja myös sen jälkeen. Toinen tarvittava toimi on tuki lannan fosforin siirtoon ja hintaeroon mineraalilannoitteisiin. Eläinten lannan tehokas ja järkevä käyttö on tehokkain keino vesistöjen tilan paranemiseen. Tuki tulee kohdentaa nimenomaan lannan fosforin siirtoon. Silloin kannustetaan myös lannan tehokkaan prosessoinnin kehittämistä ja luodaan dynaamisia vaikutuksia. Lisäksi lantafosforin siirron ja kipsikäsittelyn tuki on sisällytettävä EU:n maatalouden tukijärjestelmään.

BUDJETTIRIIHESSÄ on asetettava selkeästi tavoitteeksi terve Saaristomeri. Rahat on kohdennettava Lounais-Suomessa lannan ravinteiden kiertoon, jo maassa olevan fosforin pitämiseksi siellä kipsikäsittelyin sekä mereen päätyneiden ravinteiden poistamiseksi esimerkiksi rantaruovikoiden niitolla. Näin voimme vauhdittaa muutosta, jolla pelastamme Itämeren.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok), Helsinki

Sari Multala

kansanedustajia (kok), Vantaa

Eduskunnan puhemiehelle

Euroopan maat ovat alkaneet avata rajojaan matkailijoille samaan aikaan kun ihmisten kesälomakausi on kuumimmillaan. Suomi on avannut rajojaan sekä turismille että työmatkaliikenteelle ilman suunnitelmaa siitä, miten torjua ulkomaan matkustamisesta aiheutuvia koronavirustartuntoja. Rajojen avaamiseen olisi tarvittu suunnitelmallisuutta ja varotoimia.  

On olemassa vakava riski, että Suomessa toistuu se, että lentokentän ja muiden matkustajien kautta korona leviää hallitsemattomasti Suomeen. Suomessa tarvitaan ripeästi torjuntatoimia ja selkeitä toimintaohjeita. 

Suuri huoli on lentokenttien lisäksi esimerkiksi Tornion ja Haaparannan rajoista, joilla liikkuu päivittäin tuhansia ihmisiä ja Pohjois-Ruotsissa on paha koronaepidemia. On välttämätöntä, että oppia otetaan maista, joissa korona oli jo melkein taltutettu, mutta rajoitusten höllentämisen jälkeen toinen korona-aalto on iskenyt voimalla. 

Lennoille, tulleihin ja laivaterminaaleihin tarvittaisiin toimintaohjeet, riskilaskuri, oireseulontaa ja kohdennettua pikatestausta. Tällä hetkellä matkailijoita ei testata. Uusien tartuntojen minimoiseksi THL:n tulisi ilmoittaa tartuntaketjut, mistä uudet tartunnat ovat peräisin. On myös huomioitava, että lentoliikenteen ollessa vielä vähäistä välilaskuja on enemmän. Pelkkä tieto siitä, mistä lento tulee, ei kerro riittävästi matkustajien koronariskistä. 

Suomessa ei ole maskipakkoa julkisilla paikoilla, eikä turvaväleistä enää välitetä. Vapaaehtoiseen karanteeniin suhtaudutaan myös leväperäisesti. Koronan vastaisessa taistelussa oireiden kartoittaminen on välttämätöntä jo lentokentällä tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. Kukaan ei varmasti halua meille toista lentokentän viruslinkoa. 

Välilaskut ja kontrolloimattomuus ovat suuria riskitekijöinä toiselle aallolle. Suomeen tulleet saattavat tietämättään kantaa virusta ja tartuttaa muita. Ilman aktiivista muistutusta ja taudinkantajien etsintää oireisia ei saada kiinni tarpeeksi varhaisessa vaiheessa. Maailman koronavirustartunnat eivät ole laskussa, päinvastoin.

Matkailun alettua on Suomella oltava käytössä selkeä ja avoin kansalaisten tiedossa oleva toimintaohjelma, jolla torjutaan tehokkaasti koronan toisen aallon kehittymistä.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy ja on ryhtynyt koronan toiseen aaltoon varautumiseksi ja sen ehkäisemiseksi, 

mihin toimiin hallitus ryhtyy viruksen leviämisen estämiseksi matkailun kautta, 

mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta THL ilmoittaisi tartuntaketjut, mistä uudet tartunnat ovat peräisin, 

miten matkustajia informoidaan mahdollisesta tartuntariskistä ja siihen liittyvistä varotoimenpiteistä, 

millaisessa tilanteessa hallitus on valmis suosittelemaan ns. kansanmaskien käyttöä, 

miten hallitus perustelee sitä, ettei aiemmin maskisuositusta ole annettu, vaikka useat asiantuntijat ovat sitä suositelleet, 

miten suojavarusteiden riittävyys on turvattu mahdollista toista aaltoa varten ja mitä toimia hallitus on tehnyt koronavirusepidemian aiheuttamien hoitojonojen purkamiseksi ja sen varmistamiseksi, että riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut voidaan turvata mahdollisen toisen aallon aikana? 

Helsingissä 22.7.2020 

Sari Sarkomaa kok

Mia Laiho kok

Julkaistu Iltalehden päivän pominta palstalla 10.7.2020

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen julisti helmikuussa, että pitkään odotetusta perhevapaauudistuksesta olisi päästy sopuun. Ilo oli täysin ennenaikainen. Tosiasiassa tämän perheille tärkeän uudistuksen isot kysymykset olivat täysin ratkaisematta ja ovat edelleen.

Perhevapaauudistusta sorvaamaan nimetty kolmikantainen työryhmäkin tuli yllätetyksi hallituksen ulostulosta täysin keskeneräisellä asialla. Sittemmin perhevapaauudistuksesta ei ole hallituksen taholta kuultu pihaustakaan. Onkin epäselvää, aikooko Marinin hallitus ylipäätään toteuttaa perhevapaauudistuksen, sillä sen rahoitukselta puuttuu pohja.

Perhevapaauudistuksen kokonaiskustannusten on arveltu nousevan vähintään 100 miljoonaan euroon, mutta rahaa hallitus on varannut vain 25 miljoonaa euroa. Hallitusohjelma on perhevapaauudistuksen lisäksi pullollaan muitakin lupauksia, joiden rahoitus on luvattujen työllisyystoimien puuttuessa tyhjän päällä. Tilannetta vaikeuttaa myös koronaepidemian aiheuttama lovi talouteen ja työllisyyteen. Hallitus onkin syksyn budjettiriihessä pakotettu tarkastelemaan kriittisesti kaikkia menolisäyksiä.

Perhevapaauudistuksen eteneminen on vaarassa pysähtyä määrärahojen puutteeseen ja hallituksen toimettomuuteen työllisyysasteen nostamiseksi. Kokoomuksen mielestä perhevapaauudistus on yksi tämän hallituskauden tärkeimmistä uudistuksista, jonka toteuttamiseen on löydettävä voimavarat. On tasa-arvon irvikuva, että työmarkkinoilla sukupuoli on edelleen miehelle bonus ja naisille riski. Se, että äidit pitävät edelleen valtaosan perhevapaista vaikuttaa kielteisesti naisten ura- ja palkkakehitykseen. Samoin se, että äideistä aiheutuu perhevapaiden vuoksi työantajille enemmän kustannuksia kuin isistä.

Täysin välttämättön tavoite perhevapaauudistuksen toteuttamisessa on oltava työ- ja perhe-elämän tasa-arvon edistäminen ja perhevapaiden jakautuminen tasaisemmin vanhempien kesken. Perhevapaauudistuksessa on kyse myös lasten vahvemmasta osallisuudesta varhaiskasvatukseen. Tutkimustulokset osoittavat kiistatta laadukkaan varhaiskasvatuksen tasaavan erilaisista taustoista tulevien lasten osaamisen eroja. Hallituksen onkin ratkaistava perhevapaauudistuksen toteuttamista varjostavat haasteet, varmistettava uudistuksen voimavarat ja eteneminen eduskuntaan.

Lasten ja erilaisten perheiden tarpeita vastaavan uudistuksen toteuttamiseksi hallituksen on lisäksi löydettävä vielä puuttuvat ratkaisut siihen, miten järjestelmä joustaa eri perheiden tarpeisiin, miten isiä kannustetaan käyttämään perhevapaita, miten tasataan vanhemmuuden kustannuksia ja miten parannetaan naisten työmarkkina-asemaa ja työllisyyttä. Näihin tavoitteisiin vastaavan perhevapaauudistuksen Suomi tarvitsee.

SARI SARKOMAA

KANSANEDUSTAJA (KOK)

Pääministeri Marinin hallituksen päätös lakkauttaa kansallinen muistiohjelma oli monelle järkytys. Muistiohjelman avulla on lisätty tietoisuutta muistisairauksista sekä rakennettu muistiystävällistä Suomea. Maassamme sairastuu vuosittain arviolta noin 14 500 ihmistä johonkin dementoivaan sairauteen. Suomessa on lähes 200 000 muistisairasta, joista 7 000-10 000 on työikäisiä ihmisiä. Olemme vedonneet muistiohjelman jatkon puolesta ministeri Kiuruun toistuvasti, mutta ilman tulosta. 

Huolestuttavaa on, että merkittävä osa muistisairaista jää vaille tarvitsemaansa diagnoosia ja hoitoa. Diagnoosin viivästyminen hidastaa hoitoon pääsyä, lisää inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Erityisesti työikäisten muistisairauden oireet sekoittuvat helposti uupumus- ja masennusoireisiin. Työikäiset muistisairaat tarvitsevat erityistä, kohdennettua tukea. Muistisairauksiin liittyvät asenteet estävät edelleen hoitoon hakeutumista. 

Kansallinen muistiohjelma on toiminut muistipolitiikan perustana. Sillä on vauhditettu oikea-aikaisen hoidon aloittamista ja muistisairaiden aseman parantamista. Tarvitsemme edelleen vahvoja toimia sairauden ennaltaehkäisyyn, hoitoon, kuntoutukseen sekä sairastuneiden arjen ja oikeuksien tukemiseen. On tärkeää, että muistisairaat ja heidän läheisensä voivat elää omannäköistä ja hyvää elämää. Kansallinen muistiohjelma on tässä työssä ollut tärkeä ja vahvin työkalu.

Muistiohjelmalla on saatu paljon aikaan eri toimijoiden yhteistyössä. Pidän tärkeänä, että tätä työtä jatketaan ja muistiohjelman jatkosta tehdään viipymättä päätös.

Tiiviimpää yhteistyötä tarvitaan julkisen sektorin, järjestöjen ja yritysten kesken. Helsingin muistiyhdistys tekee kaupungissamme korvaamatonta työtä muistisairaiden ja heidän omaistensa parhaaksi. 

Muistiohjelmalla on tuettu myös kuntapäättäjien työtä. Juuri nyt tarvittaisiin tutkittuihin suosituksiin ja hyviin käytäntöihin perustuvaa valtakunnallista ohjelmaa, jolla juurrutettaisiin muistisairaiden hyvät palvelut sekä itsemääräämisoikeuden vahvistaminen koko maassa.

Jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus elää omannäköistä elämää sekä elämänlaatua ylläpitävään tukeen ja hoitoon. Hyvään elämään kuuluu aivoterveellinen ravitsemus, liikunnan edistäminen ja kuntoutus. Tutkimukset osoittavat liikunnan edistävän aivoterveyttä elämän kaikissa vaiheissa.

Kannan huolta siitä, että monet muistisairaat ja heidän läheiset ovat jääneet ilman palveluita koronaepidemian aikana. On tärkeää, että Helsingissä varmistetaan omaishoitajien mahdollisuus pitää vapaapäiviä. Yhtälailla intervallihoidon on toimittava. Hoitokotien toiminnan sääntöjä on arvioita niin, että ihmisten oikeuksia kunnioitetaan. Ihmiselle kuuluu iästä ja sairaudesta riippumatta oikeus tavata puolisoaan, läheisiään ja liikkua. Kaupungin on palveluiden järjestämisessä pidettävä kiinni siitä, että ihmisten oikeudet toteutuvat ja itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan myös koronaepidemian aikana.

Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Kirjeen voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi. Tai soittamalla 050 511 3033.

Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 

Muistiliiton varapuheenjohtaja

Julkaistu Töölöläisessä

Oppivelvollisuuden pidentämisen kannattajat näyttävät katoavan yksi toisensa jälkeen.

Eikä ihme. Vasemmistovihreän hallituksen suurimpana sivistys- ja tasa-arvotekonaan julistama oppivelvollisuuden pidentäminen on osoittautumassa koulutusleikkaukseksi. Hallituksen lakiesitys herättää lausuntokierroksella kasvavaa huolta ja vastustusta.

Myötämielisemmästä päästä on Kuntaliiton lausunto, jossa uudistus kohteliaasti tyrmätään todeten, että oppivelvollisuusiän nostamista tulee siirtää koronatilanne ja sen vaikutukset huomioiden. Kuntaliitto toteaa myös, että mikäli hallitus ei varaa uudistuksen toteuttamiseksi riittävää rahoitusta, ei uudistusta tule toteuttaa.

Täysin mahdotonta uskoa, että kukaan Helsingin kaupungin virkamiesten valmisteleman lausuntoesityksen luettuaan enää hallituksen esitystä kannattaisi. Sen verran perusteellisesti hallituksen esityksen ongelmat on lausunnossa käsitelty. Virkamiesarvion mukaan oppivelvollisuuden pidentämisesityksen kokonaiskustannukset olisivat Helsingissä yli 40 prosenttia suuremmat, mitä hallitus esityksessään väittää. Esitys on siis täysin alibudjetoitu ja on virkamiesarvioiden mukaan vaarassa johtaa kustannusten karsimiseen opetuksen laadusta ja määrästä.

Virkamiesten arvion mukaan uudistus vaikeuttaa koronakevään aikana syntyneiden ongelmien korjaamista. Olen täysin samaa mieltä. Rahat tarvittaisiin koronakriisissä revenneiden oppimisen aukkojen ja erojen kuromiseen, lasten ja nuorten tukemiseen sekä opetuksen voimavarojen turvaamiseen. Oppivelvollisuuden venytysesitys ei vastaa näistä mihinkään. Päinvastoin ideologinen tavoite pidentää oppivelvollisuutta on jyräämässä oppimisen häiriöistä vakavimmin kärsineiden lasten oikeuden riittävään tukeen.

Virallisesta lausunnosta päättää Helsingin kaupunginhallitus, mutta on vaikea kuvitella, että se jättäisi omien virkamiesten vakavia huomioita ja asiantuntevia arvioita kuulematta.

Oppivelvollisuuden pidentämiselle on viisasta tehdä samoin kuin tehtiin silloin, kun asiaa ajoi opetusministerinä Krista Kiuru (sd.). Uudistus kuopattiin. Silloin eräs vihreä kansanedustaja totesi: Minusta sosiaalidemokraattien pitäisi kysyä itseltään, että onko se sitten erityisen sosiaalidemokraattista antaa sellaista esitystä, joka johtaa siihen, että heikoimpien oppilaiden asema kunnissa heikkenee entisestään. Toivon, että vihreät ja muut hallituspuolueet tekevät tämän kysymyksen nyt itselleen.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei paranna koulutuksen laatua eikä tuo lisätukea oppimiseen vaikeimmassa asemassa oleville nuorille, eikä takaa toisen asteen tutkinnon suorittamista. Hallituksen lakiesityksen mukaan oppivelvollisuus päättyisi, kun oppivelvollinen täyttää 18 vuotta. Tämä tarkoittaa, että oppivelvollisella on edelleen mahdollisuus keskeyttää opinnot saamatta tutkintoa valmiiksi.

On huomattava, että oppivelvollisuus ei itsessään tuo lisää tukea niille nuorille, joiden elämäntilanne on vaikea ja opiskeluvalmiudet ovat heikot toisen asteen opintojen suorittamiseen.

Perustietojen ja -taitojen puute on ydinsyy, miksi toisen asteen tutkintoa ei suoriteta vaan opinnot keskeytyvät. Vakavia syitä toisen asteen tutkinnon keskeyttämiseen ovat myös mielenterveys- ja päihdeongelmat. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei vastaa näistä mihinkään.

Resurssit on laitettava lasten varhaiseen tukemiseen ja opetuksen voimavaroihin, jotta jokainen nuori saa varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta riittävän osaamisen, joka kantaa vähintään toisen asteen tutkintoon. Se on Suomen tärkein tavoite.

Julkaista Verkkouutisten blogissa 31.5.20

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram