fbpx Siirry sisältöön

Kirjallinen kysymys Helsingin yliopiston terveystieteiden koulutusvastuuesityksen hylkäämisen perusteista

Eduskunnan puhemiehelle

Osana yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön sopimuskauden 2021—2024 valmisteluita Helsingin yliopisto esitti keväällä 2020 opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutusvastuun myöntämistä terveystieteen maisterin tutkintoon, mutta esitys hylättiin.  Helsingin yliopisto on jo vuonna 2013 esittänyt samaa koulutusvastuuta, mutta sitä ei myönnetty. Tuolloin katsottiin, että kysymys siitä, voiko jokin yliopisto tai jotkut yliopistot profiloitua vain maisterikoulutuksen tuottajana, on koulutuspoliittisesti hyvin merkittävä, eikä sitä voida ratkaista pelkästään yksittäisen yliopiston yksittäistä koulutusalaa koskevan esityksen osalta.

Esitys olisi mahdollistanut kliinisen hoitotieteen asiantuntijatehtävissä, kehittämisessä, johtamisessa, opetuksessa ja tutkimuksessa tarvittavan yliopistotasoisen koulutuksen. Koulutusvastuun myöntäminen Helsingin yliopistolle olisi oleellisesti vahvistanut terveystieteellistä tutkimusta HYKS:n erityisvastuualueella. Vaikka HYKS:n erityisvastuualue on väestöpohjaltaan maamme suurin ja monimuotoisin, HYKS:n erityisvastuualue on ainoa, jossa ei tällä hetkellä ole esityksen mukaista terveystieteiden maisteri- ja tohtorikoulutusta. Metropolialueen merkitys on ratkaiseva koko Suomen menestymisen kannalta, mikä tulee ottaa huomioon myös alueen terveystieteiden koulutustarjonnassa.  

Helsingin yliopiston terveydenhuollon maisterin koulutus lakkautettiin 1990-luvun lopussa, vaikka jo silloin oli tiedossa, että päätös aiheuttaa ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Helsingin yliopisto on toistamiseen esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle            tutkinnonanto-oikeuden myöntämistä terveystieteiden maisterintutkintoon. Vuosien varrella asian eteen on tehnyt työtä laaja joukko eri toimijoita yhdessä Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton kanssa. 

Laadukas toiminta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää osaavia hoitotyön johtajia, asiantuntijoita ja opettajia, joilla on akateeminen tutkinto ylempien ammattikorkeakoulututkintojen lisäksi. Terveydenhuollon johto-, asiantuntija- ja koulutustehtäviin vaaditaan yhä useammin yliopistossa suoritettua terveystieteiden maisterin, lisensiaatin tai tohtorin tutkintoa. Tutkijatehtävissä se on ehdoton edellytys. 

Kasvaviin ja moninaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen asettaa hoitotyön johdolle ja asiantuntijoille uusia osaamisvaatimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla johtamisella ja asiantuntijuudella. Hyvä johtaminen ja hoitotyön urapolut ovat myös ydin edellytys sote-alan houkuttelevuuden lisäämisessä.  

Omat tieteenalaohjelmat ovat välttämättömiä myös kliinisen laboratoriotyön ja radiografiatyön asiantuntijoiden saatavuuden ja tieteenalojen sekä ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittymisen varmistamiseksi. Kliinisen laboratoriotieteen ja radiografian tutkinto-ohjelmat lakkautettiin vuonna 2014 Oulun yliopiston hallituksen päätöksestä. 

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Uudellamaalla tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän osaajia, sillä väestön ja työpaikkojen määrän ennakoidaan kasvavan nopeammin kuin muualla maassa. Yliopistotasoisia terveydenhuollon osaajia tarvitaan terveydenhuollossa hoitotyön johtamiseen, mutta myös metropoliseudun ammattikorkeakouluissa opettamiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että terveydenhuollon maisterin koulutusta on tärkeää saada myös metropolialueella, jossa tämän koulutuksen tarve kasvaa koko ajan. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä perusteilla Helsingin yliopiston esitys opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutusvastuun myöntämisestä terveystieteiden maisterin ja tohtorin tutkintoon hylättiin, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy terveystieteiden maisterin koulutuksen uudelleen käynnistämiseksi ja tutkinnonanto-oikeuden myöntämiseksi Helsingin yliopistolle, miten hallitus turvaa hoitotyön asiantuntijoiden, johtajien ja opettajien riittävyyden Helsingissä ja Uudellamaalla ja miten hallitus turvaa terveydenhuollon diagnostisten palveluiden asiantuntijoiden riittävyyden ja osaamisen Suomessa? 

Helsingissä 27.7.2020 SariSarkomaa kok

Eduskunnan puhemiehelle

Koronapandemia on osunut toimialoista rajuimmin tapahtumatoimialaan. Maaliskuun 13. päivänä hallitus kielsi yleisötilaisuuksien järjestämisen. Maamme messukeskukset tyhjenivät, eikä messutapahtumia ole halleissa sen jälkeen järjestetty.  

Suomessa toimivia ammattimaisia messujärjestäjiä edustava Messu- ja tapahtumajärjestäjät ry on yhdessä yhdistyksen jäsenyritysten kanssa vedonnut maan hallitukseen messu- ja tapahtumatoimialan toimijoiden huomioimiseksi yritystukijärjestelyissä sekä messualan toimintaedellytysten huomioimisesta koronaepidemian rajoitustoimissa.

Messuyritysten henkilöstöä on jouduttu lomauttamaan ja irtisanomaan. Kriisin vuoksi yritysten liikevaihdot ovat pudonneet noin 80 % viimevuotisesta, enimmillään jopa 95 %. Kiinteät kustannukset eivät kuitenkaan jousta, vaikka liiketoiminta on väliaikaisesti pysähdyksissä.

Messujen kerrannaisvaikutukset ulottuvat välittömästi matkailu- ja ravitsemisalalle sekä kunta- ja aluetalouteen. Vuonna 2018 messujen tulovaikutus Suomen elinkeinoelämälle oli puoli miljardia euroa. Vastuullisesti toimiva ala on tehnyt laajoja turvallisuusjärjestelyjä sekä laatinut kattavat terveysturvallisuuden omavalvontaohjeet, jotka täyttävät kaikki THL:n ja aluehallintovirastojen vaateet turvalliselle tapahtumalle. Messujen järjestäminen on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Messutapahtuman ammattimainen valmistelu vie noin vuoden, ja nykytilanne, jossa viranomaisilta saadaan ohjeita kuukaudeksi kerrallaan, on toiminnalle mahdoton aikajänne. Etätyösuositus ja median luomat mielikuvat tapahtumista viruslinkoina ovat luoneet toimintaympäristön, jossa liiketoiminnan jatkaminen on lähes mahdotonta. 

Talousvaliokunta on mietinnössään (TaVM 14/2020 vp) huomioinut, että kokoontumisrajoitusten ja maan rajojen sulkemisen seurauksena joidenkin alojen toiminta on käytännössä joko estetty kokonaan tai toimintaa on merkittävästi rajoitettu. Talousvaliokunta kehotti eduskuntaa valmistelemaan yritysten kustannustuesta annetun lain sisään kriteeristön, jossa näiden alojen erityispiirteet otetaan huomioon. Yritysten yleinen kustannustuki ei auta merkittävästi messualan yrityksiä, koska tapahtuma-alojen kustannusrakenne ja kustannustuen kriteerit eivät kohtaa.

Messujen järjestämisessä kustannukset syntyvät pitkältä aikaväliltä, jopa yli vuoden mittaiselta aikajaksolta ennen tapahtumaa, kun tulot realisoituvat vasta aivan tapahtuman kynnyksellä tai jopa sen jälkeen. Hallitukselta tarvitaan pikaisesti toimia, joilla pystytään edesauttamaan messualan työpaikkojen pelastamista ja parantamaan toimintaedellytyksiä koronasta huolimatta.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy tapahtumatoimialan toimintaedellytysten turvaamiseksi koronaepidemian aikana, miten hallitus huomioi tapahtumatoimialan jatkuvuuden koronaepidemian rajoituksissa ja toimintaohjeissa ja miten hallitus huomioi eduskunnan hyväksymän talousvaliokunnan mietinnön kirjauksen koronarajoituksista eniten kärsineiden toimialojen erityispiirteiden huomioimisesta yritysten kustannustuessa?  

Helsingissä 2.9.2020 

SariSarkomaa kok

Eduskunnan puhemiehelle

Mielenterveyden sairaudet ovat Suomessa yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ja valtava syrjäytymisen syy. Suurin kansansairautemme aiheuttaa mittavan määrän menetettyjä työtunteja, pudottaa nuoria koulutuspolulta ja estää ihmisiä tekemästä työtä sekä toteuttamasta unelmiaan.

Vuonna 2019 Kelan maksamista sairauspäivärahoista yli kolmannes myönnettiin mielenterveyden häiriön perusteella. Mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden määrä on kasvanut 25 prosenttia vuodesta 2016. Erityisesti nuorten ja lähellä eläkeikää olevien naisten masennusperusteiset eläkkeet ovat lisääntyneet. Tämä historiallisen suuri ja mittavia taloudellisia menetyksiä sekä inhimillistä kärsimystä aiheuttava kehitys on saatava taittumaan.

Mielenterveyspalveluihin panostamisen on viisasta olla osa rakenteellisia uudistuksia, joilla hallitus tavoittelee lupaamaansa 75 prosentin työllisyysastetta 2023 mennessä. On välttämätöntä, että hallitus tekee syksyn budjettiriihessä päätöksen terapiatakuun toteuttamisesta. Suomen on mahdoton saavuttaa Pohjoismaista työllisyysastetta, ellemme vaikuttavammin kitke kasvavia mielenterveysongelmia ja korjaa mielenterveyspalveluiden puutteita. Erityisen tärkeä on panostaa lapsiin ja nuoriin, sillä alle 30-vuotiaiden mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Yhtälailla on tehtävä vaikuttavampia toimia ikäsyrjinnän kitkemiseksi yhteiskunnastamme pidempien työurien mahdollistamiseksi.

Paremmalla hoitoon pääsyllä ja ennaltaehkäisevillä toimilla on mahdollista vähentää tuhansien ihmisten vuosittaista siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle ja vähentää merkittävästi mielenterveysperustaisia työpoissaoloja sekä opintojen keskeytymisiä. Mielenterveyspoolin arvion mukaan peruspalveluissa varhain aloitettu hoito voisi auttaa siirtämään vuosittain jopa 7500 suomalaista sosiaalietuuksien piiristä työelämään, mikä vastaa hallituskauden aikana 30 000 uutta työllistynyttä

Terapiatakuun toteuttaminen tarkoittaa sitä, että Suomeen rakennettaisiin tehokas mielenterveyshoidon perustaso osaksi nykyisiä terveyskeskuksia. Näin hoitoa olisi saatavilla matalla kynnyksellä yhdenvertaisesti ja oikea-aikaisemmin. Terapiatakuun tavoite on varmistaa, etteivät mielenterveysongelmista kärsivät sekä heidän omaisensa jää yksin ilman apua ja tukea.

Koronaepidemian ja siihen liittyvien rajoitustoimien on havaittu lisänneen entisestään kasvussa olleita mielenterveyden ongelmia. Lisäksi jo ennestään mielenterveydeltään hauraat ihmiset ovat jääneet vaille normaaleja tukiverkkoja. Yksinäisyyden ja eristäytymisen lisäksi taloushuolet ja epävarmuus tulevasta kuormittavat nyt lähes kaikkia.

Kelan ja Työterveyslaitoksen tutkimushankkeen mukaan tehokkain tie nuorille määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä työelämään on psykoterapia yhdessä työkokeilujen ja -valmennusten kanssa. Yhdistelmäapua saa tällä hetkellä kuitenkin tuekseen vain kymmenesosa nuorista. Tilanne on kestämätön nuorten hyvinvoinnin sekä koko hyvinvointiyhteiskuntamme jatkuvuuden kannalta.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tekijät ovat arvioineet terapiatakuun vuosittaisiksi kustannuksiksi 35 miljoonaa euroa. OECD arvioi vuonna 2018, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa eli 5,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Mielenterveysjärjestöjen mukaan satsaus maksaisi muutamien vuosien kuluessa itsensä moninkertaisena takaisin, koska mielenterveysongelmista johtuvat työpoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet vähenisivät.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo toteuttaa terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteen perustason mielenterveyspalveluiden vahvistamisesta?

Mihin toimiin hallitus ryhtyy riittävien voimavarojen suuntaamiseksi terapiatakuun tavoitteiden toteutumiseksi?

Mihin toimiin hallitus ryhtyy koronakevään aikana lisääntyneiden ja syventyneiden mielenterveyden häiriöiden hoitamiseksi?

Millä toimilla hallitus aikoo edistää mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden kuntoutusta ja työelämään pääsyä?

Helsingissä 28.8.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Eduskunnan puhemiehelle

Valtiovarainministeriön vuoden 2021 budjettiesityksessä esitetään sosiaali- ja terveysjärjestöiltä leikattavaksi ensi vuonna 127 miljoonaa euroa, mikä on 33 prosenttia tähän vuoteen verrattuna. VM:n esityksessä esitetään myönnettäväksi 253 miljoonaa euroa avustuksina yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, kun vastaavasti tänä vuonna myönnetty summa oli 380 miljoonaa euroa.

Toteutuessaan leikkaukset vaikuttaisivat merkittävällä tavalla monien, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien tai muuten tukea ja apua tarvitsevien ihmisten elämään: lasten, nuorten, iäkkäiden, päihde- ja mielenterveysongelmaisten, vähemmistöjen, vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja pitkäaikaistyöttömien. Tätä työtä yhteiskunnalla ei ole varaa menettää, eikä myöskään mahdollisuutta paikata. Huoli yleishyödyllisten toimijoiden rahoituksesta koskee kaikkia toimijoita, joiden rahoitus perustuu rahapelitoiminnan tuottoihin (liikunta, kulttuuri, tiede, nuoriso, sote, hevosala).

Erityisesti koronakevään aikana sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat tehneet mittaamattoman arvokasta työtä heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi esimerkiksi järjestämällä ruoka-apua ja vertaistukea etäyhteyksin. Vielä keväällä koronakriisin aikaan STM vetosi järjestöihin, jotta ne toimisivat ihmisten auttamiseksi, ilman, että miettisivät toimintansa sopeuttamista. Tähän vetoomukseen nähden esitetyt leikkaukset antavat täysin päinvastaisen viestin.

Viime keväänä koronakriisin sosiaalisia vaikutuksia pohtineen työryhmän havainto oli, että koronakriisi toi näkyviin niin suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia kuin hyvinvointiyhteiskunnan murtumakohtia. Valtiovarainministeriön budjettiesityksen viesti on räikeässä ristiriidassa työryhmän havaintoihin, jonka mukaan järjestöt ja muu kansalaisyhteiskunta on nähtävä hyvinvointipalveluja vahvistavana tekijänä.

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä järjestöihin kohdistama leikkuri on myös ristiriidassa Marinin hallitusohjelmakirjauksen kanssa, jossa todetaan: ”Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä vahvistetaan. Eriarvoisuutta torjutaan osallisuudella. Kaikkien mahdollisuutta merkitykselliseen kansalaistoimintaan edistetään ja turvataan järjestöjen toiminnan autonomisuus.”

Järjestöjen kanssa on keskusteltava rahoituksen tulevaisuudesta. Siihen tarvitaan suunnitelmallisuutta, ei äkkiliikkeitä. Erityisen huolestuttavaa on, että rahoitusleikkaukset kohdistuvat voimakkaimmin pitkäjänteiseen perusrahoitukseen.

Toteutuessaan leikkaukset murentaisivat sote-järjestöjen toiminnan pohjaa. Uhka rahoituksen merkittävästä leikkaamisesta aiheuttaa järjestöjen henkilöstössä huolta työpaikoista ja toiminnan jatkuvuudesta. Koronakevään epävarmuuden jälkeen monen jaksaminen on muutenkin kovilla.

Koronan ensimmäisen aallon aikana julkisen sektorin palveluiden sulkeminen esimerkiksi muistisairaiden perheiden osalta jätti omaishoitajat yksin. Järjestöjen tarjoama vertaistuki oli koronakevään aikana monelle ainoa tuki. Järjestöjen määrärahojen leikkaus ja mahdollinen koronan toinen aalto huolestuttaa montaa järjestöjen tarjoaman vertaustuen varassa elävää ihmistä. Rajoitustoimien pitkittyessä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ja heidän läheistensä jaksaminen vaarantuu. Nyt on aika vahvistaa tukea ja auttamisen tapoja, ei vähentää sitä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata ja kehittää sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä?

Miten hallitus aikoo toteuttaa hallitusohjelmakirjauksensa kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta ja järjestöjen autonomisuuden edistämisestä?

Millä toimilla hallitus aikoo edistää järjestöjen toimintaa hyvinvointipalveluja vahvistavana tekijänä?

Millä toimilla hallitus puuttuu koronakriisin tuomiin eriarvoisuutta lisääviin ja syventäviin ilmiöihin?

Helsingissä 24.8.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Eduskunnan puhemiehelle

Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus on kansallisella tasolla toimiva näyttöön perustuvan hoitotyön edistäjä, jolle on myönnetty valtion talousarviossa avustusta vuosina vuodesta 2014 lähtien. Kansallisena toimijana Hotuksella on tärkeä tehtävä tuottaa luotettavaksi arvioitua ja hoitotyön tarpeisiin tiivistettyä tutkimusnäyttöä ja näyttöön perustuvan hoitotyön kansallisia tukirakenteita. Toiminnasta hyötyvät paitsi hoitotyöntekijät, mutta myös ennen kaikkea sote-palveluiden käyttäjät. Hoitotyön osuus potilaan kokonaishoidosta on merkittävä ja samoin sen merkitys on keskeinen potilaan omahoidon onnistumisen näkökulmasta. 

Hotuksen rahoitusta on nostettu vuosien aikana. Valtionavustus on kuitenkin edelleen alle puolet Duodecimin Käypä hoidon valtionavustuksesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä hoitotyöntekijät edustavat ylivoimaisesti suurinta sote-ammattilaisten ryhmää. On välttämätöntä, että rahoitus vahvistuu ja jatkuu, jotta voimme turvata näyttöön perustuvan toiminnan jatkumisen ja kehittämisen myös hoitotyössä.

Hotus ja sen kansalliset yhteistyökumppanit esittävät, että vuoden 2021 valtion talousarviossa Hotuksen rahoitusta nostetaan samalle tasolle kuin Duodecimin Käypä hoidon rahoitus on lääketieteen puolella ollut jo vuosia. Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet laaja joukko hoitotyön sekä hoitotyön asiantuntijoiden ja johtajien järjestöjä mukaan lukien ERVA-alueiden hoitotyön johtajat ja Hallintoylihoitajat ry, hoitotyön asiantuntijaverkostot, yliopistojen hoitotieteen laitosten ja vastaavien yksiköiden johtajat sekä hoitotyöntekijöitä edustavien liittojen puheenjohtajat.

Vuoden 2021 valtion talousarviossa STM ja VM esittävät Hoitotyön tutkimussäätiölle 388 000 € määrärahaa ja Lääkäriseura Duodecimille Käypä hoito -suositusten laadintaan esitetään 720 000 € määrärahaa. Molempiin määrärahoihin esitetään leikkausta vuoden 2020 talousarvioon nähden, jossa Hotuksen määräraha oli 396 000 ja Lääkäriseura Duodecimille Käypä hoito -suositusten laadintaan 925 000 euroa. Vuoden 2020 Antti Rinteen hallituksen antamaan valtion budjettiesitykseen eduskunta lisäsi Hotuksen rahoitusta 100 000 eurolla ruotsinkielisen materiaalin tuottamiseen.

Käypä hoidon suositukset on tarkoitettu lääkäreiden toiminnan tueksi, joten ne painottuvat lääketieteellisen hoidon kehittämiseen. Hoitotyössä tarvitaan tutkimusnäyttöä, joka kohdistuvat nimenomaan hoitotyöhön ja sen kehittämiseen.

Hoitotyöntekijät tarvitsevat työssään luotettavaksi arvioitua ja hoitotyön tarpeisiin tiivistettyä tutkimusnäyttöä ja näytön käyttöönottoa edistäviä tukirakenteita. Tutkimustietoa on saatavilla, mutta tutkimustiedon laatu vaihtelee ja siten hoitosuosituksiin ja järjestelmällisiin katsauksiin koottu luotettava tutkimusnäyttö on hoidon laadun näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää.

Hoitotyöntekijöiden merkitys suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa on kiistaton, jonka myös Covid-19 pandemia on osoittanut. Hoitotyön käytänteiden kehittäminen kohti tuloksellisia toimintatapoja kansallisiin hoitosuosituksiin perustuen parantaa sekä potilasturvallisuutta että sote-palveluiden kustannustehokkuutta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä Hoitotyön tutkimussäätiön Hotuksen rahoituksen vahvistamiseksi?

Miten hallitus aikoo edistää näyttöön perustuvan toiminnan jatkumista ja kehittämistä hoitotyössä?

Helsingissä 20.8.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

KaisaJuuso ps

Merja Mäkisalo Ropponen sd

Arja Juvonen ps

Sanna Antikainen ps

Ritva Elomaa ps

Eduskunnan puhemiehelle

Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit ovat edellytys valtakunnallisesti yhdenvertaisten palveluiden kehittämiselle ja hoidon vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantumiselle. Laaturekisterit parantavat potilaiden saaman hoidon laatua, vaikuttavuutta ja potilasturvallisuutta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa uudistettaessa tiedolla johtamisen, laadun ja asiakaslähtöisyyden on syytä olla keskiössä. Palvelujärjestelmän kehittäminen ei onnistu ilman tietoa hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta.  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on kehittänyt mallia terveydenhuollon kansallisille laaturekistereille eduskunnan viime kaudella myöntämän valtion rahoituksen turvin. Vaikka hallitus ei myöntänyt hankkeelle määrärahaa vuodelle 2020, on THL pystynyt jatkamaan kehittämistyötä eteenpäin aiempien vuosien määrärahojen turvin. Hanke on tuottanut tietoa siitä, miten kansalliset laaturekisterit voitaisiin organisoida, rahoittaa ja ylläpitää. Hankkeessa on ollut mukana seitsemän pilottirekisteriä: diabetes, eturauhassyöpä, HIV, iskeeminen sydäntauti, selkäkirurgia, reuma ja psykoosi. Edellytykset systemaattiselle tiedonkeruulle ja kansallisten laaturekisterien ylläpidolle ovat olemassa.

Ajantasaista laatutietoa tarvitsevat terveydenhuollon ammattilaiset ja terveyspalvelujen käyttäjät sekä virkamiehistö ja päättäjät päätöksen teon tueksi. Laatutiedolla on myös voimakas ohjausvaikutus palvelujärjestelmään. Laaturekistereistä saatava tieto mahdollistaa hoitoyksiköiden ja hoitokäytäntöjen vertailun ja kehittämisen. Ihmisten yhdenvertaisuus paranee, kun vertailutiedon avulla voidaan kohdentaa resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitaan. 

Suomi poikkeaa laaturekistereiden puuttumisen vuoksi muiden Pohjoismaiden ja monien EU- ja OECD-maiden käytännöistä. Rekisteri tuo uudenlaista avoimuutta palvelujärjestelmään, kun hoitoyksikkökohtaiset tulokset ovat kenen tahansa saatavissa.  

Viime vuoden toukokuussa tehdyt THL-lain muutokset sekä voimaan tullut laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä luovat edellytykset laaturekisterien toiminnalle ja määrittelevät laaturekisterit osaksi THL:n pysyvää toimintaa. STM ja THL ovat valmistelleet THL-lain muutosten mahdollistamaa asetusta, jolla nimettäisiin THL:n rekisterinpidolliselle vastuulle tulevat laaturekisterit. Asetuksen allekirjoituksesta vastaa peruspalveluministeri. Kansallisen laaturekisteritoiminnan käynnistäminen ja sen laajuus ja aikataulu riippuvat STM:n hallinnonalan resurssien kohdentamisesta valtion talousarviossa.

Lausuntokierrokselle lähteneessä hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa palveluiden järjestämistä ja tuottamista ei ole erotettu. Täten sama taho on vastuussa sekä palveluiden tuotannosta sekä valvonnasta. On olemassa vakava riski, että tällaisessa mallissa oman tuotannon laadun valvonnan valuviat johtavat palveluiden laadun heikkenemiseen ja pahimmillaan potilasturvallisuuden vaarantumiseen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu seuraava, palvelujärjestelmän kehittämiseen kuuluva tavoite: "Luodaan laatua kuvaavia rekistereitä, parannetaan asiakastyytyväisyyttä ja kehitetään hoitoa yhteistyössä käyttäjien kanssa." 

Useat potilasjärjestöt sekä sosiaali- ja terveydenhuollon edunvalvontajärjestöt sekä tutkijat ovat kannattaneet terveydenhuollon laaturekistereiden vakiinnuttamista Suomessa sekä niiden laajentamista sosiaalialan palveluihin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että terveydenhuollon laaturekisterit saadaan perustettua ja niiden ylläpidolle osoitetaan tarpeelliset resurssit?  

Milloin STM:n ja THL:n valmistelema asetus THL:n rekisterinpidolliselle vastuulle tulevista laaturekistereistä lähtee lausuntokierrokselle?

Miten hallitus varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa palveluiden luotettavan ja valtakunnallisesti vertailukelpoisen julkisen laatutiedon, tiedolla johtamisen sekä asiakaslähtöisen toiminnan?

Miten hallitus aikoo toteuttaa palveluiden laadun valvonnan luotettavalla tavalla yhdenvertaisesti kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajille?

Miten hallitus toteuttaa hallitusohjelmassaan kirjatun tavoitteen laatua kuvaavien rekistereiden kehittämisestä?

Helsingissä 13.8.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Itämeri on meidän helsinkiläisten suuri rakkaus. Sukumme yli 30 vuotta vanha purjevene on aina ollut olennainen osa perheeni kesää. Olemme purjehtineet lasten kanssa kaikki kesälomat yli 20 vuotta, kuten myös tänäkin vuonna. Pienellä veneellä purjehtiessa oppii sopuisaa yhdessäoloa ja luonnon kunnioitusta. Meri ja saaristo luontokohteineen on joka kesä aina yhtä rentouttava kokemus. Vesillä liikkuessa tulevat myös ihmisen toiminnan seuraukset luontoon lähelle. Roskaisia rantoja ja haisevia, uimisen estäviä sinilevälauttoja katsellessa tulee pakottava tarve toimia, jotta saisimme nauttia Itämeren valtavasta rikkaudesta myös tulevaisuudessa.

Intohimoisena Itämeren suojelijana iloitsin kokoomuksen työvoitosta, kun viime eduskuntakaudella teimme päätöksen mittavasta Itämeren pelastamisohjelmasta. Vakava tosiasia on, että jo päätetyn lisäksi tarvitsemme suojelutoimiin ripeästi lisää vaikuttavuutta.

Työssä meremme pelastamiseksi kaupungeista ja teollisuudesta tulevat päästöt ovat pienentyneet merkittävästi. Sen sijaan emme ole onnistuneet Saaristomeren suurimman ravinnelähteen eli maatalouden kuorman vähentämisessä.

Lounais-Suomen siipikarja- ja sikatalouden ravinnevalumat ovat nousseet koko Itämeren alueella suurimpiin leviä ruokkivan fosforin lähteisiin ja Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi Itämeren rehevöitymisessä.

Suomen hallitus on luvannut ravinnepäästöjen vähentämishankkeisiin yhteensä 250 miljoonaa euroa hallituskauden aikana. Hallituksen on syksyn budjettiriihessä tehtävä päätökset, joilla varmistetaan määrärahojen vaikuttava käyttö. Monien hajasijoitettujen pienten hankkeiden sijaan toimia pitää suunnata suurimpiin ravinnekuormittajiin ja vaikuttavimpiin toimiin. Sovitut määrärahat on käytettävä niin, että käänne parempaan Saaristomeren tilassa saadaan aikaiseksi.

Maamme fosforiravinteiden tarve saataisiin lähes katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä fosforiravinteilla. Siksi eläintiloille on luotava kestävä mahdollisuus myydä ravinteiden ylijäämä lannoitemarkkinoille.

Tukea pitää suunnatta lannan fosforin siirtoon ja hintaeroon mineraalilannoitteisiin kannustamaan tehokasta lannan prosessoinnin kehittämistä. Tavoitteena on oltava kestävällä tavalla toimiva orgaanisten lannoitteiden kiertotalousmarkkina. Tästä hyötyvät maatilat ja Saaristomeri sekä koko Itämeri. Kotimaisen ruuantuotannon edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille.

Vesiensuojelun tehostamisohjelman peltojen kipsikäsittelylle on turvattava voimavarat etenkin Saaristomeren valuma-alueen peltolohkoilla, joilla on suurin eroosioherkkyys ja korkeimmat fosforipitoisuudet. Kipsikäsittelyn on tutkimuksissa todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. 

Toimia tarvitaan myös mereen päätyneiden ravinteiden poistamiseksi esimerkiksi rantaruovikoiden niitolla ja kalastuksella.

Ympäristöministerin ja koko maan hallituksen on nähtävä, että vaikuttavammat toimet ovat välttämättömiä myös siksi, että ilmastonmuutos kasvattaa Itämeren vakavinta ympäristöongelmaa, rehevöitymistä usein eri tavoin.

Lisääntyvät sateet ja lumettomat talvet kasvattavat ravinnevalumia maalta. Viime talvena Itämereen valui ennätyksellinen ravinnekuorma. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosenttia

Meremme on pelastettavissa, mutta se vaatii historiallista käännettä ravinnekuormituksessa.

Ilman ihmisen apua ja vastuullisia päätöksiä, ei pelastaminen onnistu.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu Verkkouutisten blogissa 4.8.2020

Intohimoisena Itämeren suojelijana iloitsin kokoomuksen työvoitosta, kun viime eduskuntakaudella teimme päätöksen mittavasta Itämeren pelastamisohjelmasta. Vakava tosiasia on, että jo päätetyn lisäksi tarvitsemme suojelutoimiin ripeästi lisää vaikuttavuutta.

Työssä meremme pelastamiseksi kaupungeista ja teollisuudesta tulevat päästöt ovat pienentyneet merkittävästi. Sen sijaan emme ole onnistuneet Saaristomeren suurimman ravinnelähteen eli maatalouden kuorman vähentämisessä.

Lounais-Suomen siipikarja- ja sikatalouden ravinnevalumat ovat nousseet koko Itämeren alueella suurimpiin leviä ruokkivan fosforin lähteisiin ja Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi Itämeren rehevöitymisessä. Saaristomeren maatalous on Suomen ainoa jäljellä oleva ns. hot spot -kohde Itämeren suojelukomissio HELCOMin pahimpien kuormittajien listalla.

Viime vuonna tehdyn pintavesien tila-arvion mukaan Saaristomeren tila on heikentynyt edellisestä, vuonna 2013 tehdystä luokituksesta. Heikoimmassa tilassa ovat rannikon läheiset vedet ja sisäsaaristo.

Ilmiön taustalla on historiallinen ylilannoitus, mutta yhtä lailla nykyinen eläintuotannon keskittyminen. Alueilla lantaa levitetään pelloille enemmän kuin mitä kasvit tarvitsisivat.

Maamme fosforiravinteiden tarve saataisiin lähes katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä fosforiravinteilla. Siksi eläintiloille on luotava kestävä mahdollisuus myydä ravinteiden ylijäämä lannoitemarkkinoille.

Suomen hallitus on luvannut ravinnepäästöjen vähentämishankkeisiin yhteensä 250 miljoonaa euroa hallituskauden aikana. Hallituksen on syksyn budjettiriihessä tehtävä päätökset, joilla varmistetaan määrärahojen vaikuttava käyttö. Monien pienten hankkeiden sijaan toimia pitää suunnata suurimpiin ravinnekuormittajiin ja vaikuttavimpiin toimiin. Sovitut määrärahat on käytettävä niin, että käänne parempaan Saaristomeren tilassa saadaan aikaiseksi. Hallituksen on näytettävä, että se on Itämeren puolella.

Ehdotimme kansanedustaja Sari Multalan kanssa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että tukea suunnattaisiin lannan fosforin siirtoon ja hintaeroon mineraalilannoitteisiin kannustamaan tehokasta lannan prosessoinnin kehittämistä ja luomaan dynaamisia vaikutuksia. Tavoitteena on oltava kestävällä tavalla toimiva orgaanisten lannoitteiden kiertotalousmarkkina. Tästä hyötyvät maatilat ja Saaristomeri sekä koko Itämeri. Kotimaisen ruuantuotannon edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille.

Käynnissä olevan Vesiensuojelun tehostamisohjelman peltojen kipsikäsittelylle on turvattava voimavarat koko ohjelman ajan ja myös sen jälkeen. Kipsikäsittelyä on jatkettava etenkin Saaristomeren valuma-alueen peltolohkoilla, joilla on suurin eroosioherkkyys ja korkeimmat fosforipitoisuudet. Kipsikäsittelyn on tutkimuksissa todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella.

Kipsistä voi tulla pelastus laajemminkin koko Itämerelle. Koko Itämeren tasolla kipsin avulla voitaisiin maatalouden fosforikuormitusta leikata jopa neljänneksellä. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on kustannustehokas suomalainen innovaatio.

Toimia tarvitaan myös mereen päätyneiden ravinteiden poistamiseksi esimerkiksi rantaruovikoiden niitolla ja kalastuksella.

Maatalouden ympäristötukia on uudistettava vesiensuojelun kannalta vaikuttavammaksi. Lantafosforin siirron ja kipsikäsittelyn tuki on sisällytettävä EU:n maatalouden tukijärjestelmään.

Saaristomeren pelastamiseen ovat ottaneet kantaa myös kansanedustaja Kai Mykkänen ja Saara-Sofia Siren. Ehdotuksissamme on kyse jo päätettyjen voimavarojen vaikuttavammasta käytöstä. Kyse on poliittisesta tahdosta. Päätöksiä on tehtävä syksyn budjettiriihessä.

Ympäristöministerin ja koko hallituksen on nähtävä, että vaikuttavammat toimet ovat välttämättömiä myös siksi, että ilmastonmuutos kasvattaa Itämeren vakavinta ympäristöongelmaa, rehevöitymistä usein eri tavoin.

Lisääntyvät sateet ja lumettomat talvet kasvattavat ravinnevalumia maalta. Viime talvena Itämereen valui ennätyksellinen ravinnekuorma. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosenttia ja typen huuhtoumaa runsaalla kolmanneksella vuoteen 2060 mennessä.

Saaristomeri on pelastettavissa, mutta se vaatii historiallista käännettä ravinnekuormituksessa. Ilman ihmisen apua ja vastuullisia päätöksiä, ei meremme pelastaminen onnistu.

Julkaistu Helsingin Uutisissa 2.8.20

Helsingin kaupungin lausunto Marinin hallituksen oppivelvollisuuden pidentämisesityksestä on tyrmäävä, vaikka hallituspuolueiden edustajat kaupunginhallituksessa äänestäen pehmensivät virkamiesten valmistelemaa lausuntoa.

Esitysluonnoksen kustannusarviot ovat Helsingin lausunnon mukaan alimitoitettu ja yli 40 prosenttia suuremmat kuin hallitus arvioi. Helsinki ei pidä esitystä mahdollisena ilman lisärahoitusta. Muutoin kustannukset jouduttaisiin leikkaamaan toisaalta. Tämä vaarantaisi toisen asteen koulutuksen ja perusopetuksen laadun.

Lausunnon mukaan esitys vaikeuttaa koronakevään aikana syntyneiden ongelmien korjaamista.

Vasemmistovihreän hallituksen suurimpana sivistystekonaan julistama oppivelvollisuuden pidentäminen osoittautui koulutusleikkaukseksi. Ei ole ihme, että lakiesitys herättää lausuntokierroksella huolta ja vastustusta.

Noin 30 % toisen asteen opiskelijoista Helsingissä on ulkopaikkakuntalaisia. Lausunnossa on vahva huoli siitä, että koulumatkojen maksuttomuus lisäisi koulutuspaikkojen kysyntää ja heikentäisi helsinkiläisten nuorten mahdollisuuksia päästä kotikaupungissaan toisen asteen koulutukseen.

Esitysluonnoksen mukaan oppivelvollisuus päättyisi, kun oppivelvollinen täyttää 18 vuotta. Oppivelvollisuuden pidentämisestä huolimatta nuorella olisi edelleen mahdollisuus keskeyttää opinnot saamatta tutkintoa valmiiksi.

Helsingin kaupungin lausunnossa alleviivataan, että oppivelvollisuusesitys ei tuo lisää tukea niille  nuorille, joiden elämäntilanne on vaikea ja opiskeluvalmiudet ovat heikot toisen asteen opintojen suorittamiseen. Esitys ei takaa toisen asteen tutkinnon suorittamista.

Helsinki nostaa esille myös sen, että esitys syrjii erityisen tehtävän lukioita ja asettaisi lukiolaiset eriarvoiseen asemaan.

On vaara, että oppivelvollisuusesityksen varjolla heikennettäisiin erityisen tehtävän lukioiden ja sopimuskoulujen asemaa.

Helsinki kantaa vahvaa huolta luonnoksen useista valuvioista ja lähes mahdottomasta aikataulusta.

Kokoomus esitti, että kaupunginhallitus ei kannata lakiluonnosta vaan katsoo, että sen tavoitteet olisivat saavutettavissa paremmin kohdistamalla esitykseen varatut resurssit tuen tarpeessa oleville lapsille ja nuorille.

Uudistuksessa tulisi panostaa siihen, että perusopetusta, koulupolun nivelvaiheita ja opinto-ohjausta vahvistetaan niin, että kaikki saavuttavat riittävät perustaidot ja löytävät oman koulutusväylänsä. Voimavaroja tarvitaan myös toisen asteen koulutuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ja oppimisen tuen vahvistamiseen sekä kohdennettuun tukeen niille, joille opintokustannukset muodostuisivat opintojen esteeksi.

Resurssit on laitettava lasten varhaiseen tukeen ja opetuksen voimavaroihin, jotta jokainen nuori saa varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta riittävän osaamisen, joka kantaa vähintään toisen asteen tutkintoon. Se on Suomen tärkein tavoite.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen nuoren äiti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän vpj

Julkaistu Talouselämässä 2.8.20

Maan hallitus julisti alkuvuodesta, että perhevapaauudistuksesta olisi päästy sopuun. Tosiasiassa perheille tärkeän uudistuksen isot kysymykset olivat ja ovat edelleen täysin auki. Ratkaisematta on, miten järjestelmä joustaa perheiden tarpeisiin, miten isiä kannustetaan jakamaan perhevapaita, miten tasataan vanhemmuuden kustannuksia ja miten parannetaan naisten työmarkkina-asemaa ja työllisyyttä.

On epäselvää, aikooko Marinin hallitus ylipäätään toteuttaa perhevapaauudistusta, sillä sen rahoitukselta puuttuu pohja. Määrärahoja on varattu 25 miljoonaa euroa vaikka uudistuksen kustannusten on arvioitu olevan vähintään 100 miljoonaa euroa. Uudistuksen vaikutuksia varhaiskasvatuksen kustannuksiin ei ole edes arvioitu.

Hallitusohjelma on pullollaan lupauksia, joiden rahoitus on työllisyystoimien puuttuessa tyhjän päällä. Koronan aiheuttama lovi talouteen ja työllisyyteen hankaloittaa tilannetta edelleen. Lisäksi hallituksen perhevapaauudistuksen perusteiden on arvioitu vähentävän työllisiä 5000:lla.

Hallitus on budjettiriihessä pakotettu tarkastelemaan kriittisesti kaikkia menolisäyksiä. Perhevapaauudistus on vaarassa pysähtyä määrärahojen puutteeseen ja hallituksen toimettomuuteen työllisyysasteen nostamisessa Kokoomuksen mielestä perhevapaauudistus on hallituskauden tärkeimpiä uudistuksia, jonka toteuttamiseen on löydettävä ratkaisut ja voimavarat.

Uudistuksen on edistettävä työ- ja perhe-elämän tasa-arvoa ja perhevapaiden jakautumista tasaisemmin vanhempien kesken. Tavoitteena on oltava, että naisten sekä miesten ja naisten yhteenlaskettu työssäkäynti lisääntyvät. Ilman näitä ratkaisuja olisi uudistus torso. Suomi on jäänyt tasa-arvossa muista pohjoismaista jälkeen. Pärjäämme, kun otamme käyttöön kaikki voimavarat. Vanhemmuudessa tarvitaan isät ja äidit, työelämässä naiset ja miehet.

Mikäli hallitus ei onnistu tekemään budjettiriihessä toistuvasti lykkäämiään päätöksiä työllisyyden lisäämiseksi, katoaa kansalaisten odottamilta uudistuksilta viimeinenkin pohja. Perheille tärkeä uudistus on saatava hyvissä ajoin eduskuntaan, jotta se ehditään käsitellä ja saattaa maaliin tämän eduskuntakauden aikana.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram