Kategoria: Kolumnit

Kolumni 16.6.2026 (Julkaistu Letterbox mediassa)

Helsingissä työn alla olevat pyöräilybaanat ovat hanke, jossa hyvä tarkoitus uhkaa johtaa useassa paikassa kaupunkiamme ylimitoitettuihin ratkaisuihin. Humallahdelle kaavailtu, vähintään seitsemän miljoona euroa maksava massiivinen silta rakennettaisiin meren päälle yhteen Helsingin kauneimmista rantamaisemista vain siksi, että pyöräilijät välttäisivät reitillä olevan mäen.

Perustelut ovat vastoin kaupunkilaisjärkeä. Pyörällä voi vallan hyvin ajaa myös ylä- ja alamäkeä. Mäet kuuluvat Helsinkiin ja kaupunkiympäristöön, eikä niitä pidä tasoitella veronmaksajien rahoilla. Humallahden kallioinen rantavyöhyke on osa harvinaista, pitkälti luonnontilaisena säilynyttä kaupunkimaisemaa, jota on viisasta vaalia. Merenrannat ovat meidän helsinkiläisten rakkaus ja rikkaus.  Pyörätie voisi varsin hyvin kulkea Paciuksenkatua pitkin, jolloin arvokas luonto säästyisi.

Siltaa perustellaan myös sillä, että jyrkät mäet saattavat toimia esteenä aloitteleville pyöräilijöille. Argumentti on melkoisen ristiriitainen, sillä samaan aikaan kaupunkimme on rakennettu Suomen suurin silta, Kruunuvuorensilta, jonka nousu on myös varsin jyrkkä.

Humallahden rantaan kaavailtu silta ei ole perusteltu millään mittarilla. Kevyen liikenteen sujuvuutta voidaan ja pitää kehittää ilman massiivisia, luontoa ja verorahoja tuhlaavia rakennelmia.

Olemme sopineet Helsingin kaupunkistrategian tavoitteeksi kestävien liikkumismuotojen, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen, osuuden lisäämisen.Helsinkiin ovat lämpimästi tervetulleita nykyistä yhtenäisemmät pyöräilyreitit, mutta niitä ei pidä rakentaa piittaamatta vaikutuksista muihin liikkujiin, kaupungin viihtyisyyteen, luontoarvoihin tai verorahojen järkevään käyttöön.

Pyöräilijänä ja ahkerana kävelijänä kannan huolta siitä, että Helsingissä on edelleen monta vaarallista paikkaa korjaamatta pyörä- ja kävelyteiden osalta. Verorahat on käytettävä vaikuttavasti sujuvuuden ja turvallisuuden lisäämiseen, ei Humallahden sillan kaltaisiin kalliisiin rakenteisiin. On myös varmistettava, ettei asuinalueiden omaleimaisuutta, lähiluontoa ja turvallisuutta murenneta liian massiivisilla pyöräilybaanoilla. Helsingissä on tehtävää siinä, että asukkaiden ääni kuuluisi oman kotikaupungin kehittämisessä ja verorahojen käytössä nykyistä paremmin.

Kolumni 5.6.2026 (Julkaistu Helsingin Uutisissa 5.6.2026)

Nuorten lukutaito ja muut perustaidot ratkaisevat myös Helsingin tulevaisuuden, Sari Sarkomaa (kok.) kirjoittaa.

On ollut valtava karhunpalvelus nuorille ja koko Suomelle, että oppilaita on päästetty peruskoulun läpi ilman vähimmäistason perustaitoja.

Joka viides peruskoulun päättävä nuori jää lukutaidossa alle tyydyttävän tason. Tilanne on vakava. Sujuva lukutaito on kaiken oppimisen perusta, ja sen puuttuessa nuoren koko opinpolku ja elämän mahdollisuudet vaarantuvat. Perustaitojen heikkeneminen heijastuu monin hyvin haastavin tavoin koko yhteiskuntaamme.

Useista toimista huolimatta oppimistulokset ovat laskeneet 2000-luvun alusta, ja samaan aikaan kouluissa annettujen arvosanojen taso on noussut. Alimpia arvosanoja annetaan yhä harvemmin, ja kiitettävien määrä on moninkertaistunut.

Tilanteen korjaamiseksi eduskunnan käsittelyssä on laki osaamistakuusta. Lakiesityksen ydin on selkeä: luokalta toiselle ei siirrytä ilman riittävää osaamista. Tarkoitus on määritellä vähimmäisosaamisen taso ja luoda kansallisesti yhtenäiset menettelyt arviointiin. Tämä tukee opettajia työssään. Armovitosten sijaan on huolehdittava siitä, että oppilas oikeasti saavuttaa ne taidot, jotka peruskoulun on tarkoitus turvata. Arvosanan on kuvattava osaamista rehellisesti.

Luokalle jätettävien määrä on vähentynyt selvästi samaan aikaan, kun oppimistulokset ovat heikentyneet. Osaamistakuu ei tähtää luokalle jättämisen lisäämiseen, vaan varhaiseen puuttumiseen ja oikea-aikaiseen tukeen. Luokalle jättäminen on jatkossakin keinovalikoimassa ja tarvittaessa käytössä.

Kuluvalla eduskuntakaudella olemme eduskunnassa lisänneet perusopetukseen rahoitusta 200 miljoonalla. Oppimisen tuki on uudistettu, lukujärjestykseen on lisätty tunteja kirjoittamiseen, lukemiseen ja laskemiseen, ja sopimuskoulujen valtiolta saama rahoitus on palautettu samalle tasolle kuin kaupungin koulujen. Työrauhaa on parannettu kieltämällä kännyköiden käyttö oppitunneilla. Helsingissä on otettu käyttöön aktiivisesti myös kännykän käytön rajoittaminen välitunneilla. Nyt välitunneilla seurustellaan ja liikutaan taas aktiivisemmin eikä tuijoteta ruutuja. Tärkeää on myös oppia toimimaan yhdessä ja kasvaa yhteiskunnan jäseneksi.

Helsingissä täydensimme eduskunnan panostuksia peruskouluun pienentämällä alkuopetuksen laskennallista ryhmäkokoa 20 oppilaasta 18 oppilaaseen. Varmistamme oppimisen tuen uudistuksen laadukkaan toteutumisen ja kasvatamme tarveperustaista rahoitusta sekä määrärahoja painettuihin oppikirjoihin.

Näitä peruskoulua vahvistavia toimia vahvistetaan osaamistakuulla. Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen oppilas saa riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja edelleen jatko-opintoihin tai työelämään sekä mahdollistavat unelmien tavoittelemisen.

Ei ole liioiteltua sanoa, että nuorten lukutaito ja muut perustaidot ratkaisevat myös Helsingin tulevaisuuden.

Kolumni 19.5.2026

Peruskoulun päättävien perustaidot ovat merkittävästi heikentyneet. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että joka viides peruskoulun päättävä nuori jää lukutaidossa alle tyydyttävän tason. Tilanne on hälyttävä. Sujuva lukutaito on kaiken oppimisen perusta, ja sen puuttuessa koko koulupolku sekä myöhemmät opintomahdollisuudet vaarantuvat. On ollut valtava karhunpalvelus nuorille ja koko Suomelle, että oppilaita on päästetty peruskoulun läpi ilman vähimmäistason perustaitoja.

Oppimistulokset ovat laskeneet 2000-luvun alusta, vaikka korjaustoimia on tehty. Oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet ja heikosti pärjäävien määrä lisääntynyt. Samaan aikaan kouluissa annettujen arvosanojen taso on noussut. Alimpia arvosanoja annetaan yhä harvemmin, ja arvosanan 10 määrä on moninkertaistunut. Lisäksi arvioinnit osoittavat, että samalla osaamistasolla olevat oppilaat voivat saada eri kouluissa hyvin erilaisia arvosanoja. Tilanteen korjaamiseksi on eduskunnan käsittelyssä laki osaamistakuusta.

Lakiesityksen ydin on selkeä: luokalta toiselle ei siirrytä ilman riittävää osaamista. Lailla luodaan kansallisesti yhtenäiset menettelyt arviointiin sekä määritellään vähimmäisosaamisen tasot. Ns. armovitosten sijaan on huolehdittava siitä, että oppilas todella saavuttaa ne taidot, jotka peruskoulun on tarkoitus turvata. Arvosanan on kuvattava osaamista rehellisesti. Siihen on voitava luottaa. Selkeät tavoitteet, ymmärrettävät kriteerit ja määritellyt vähimmäisosaamisen rajat vahvistavat lasten yhdenvertaisuutta ja tukevat opettajia heidän työssään.

Kynnys luokalle jättämiseen ja ehtojen suorittamiseen on vuosien varrella noussut, vaikka ne ovat edelleen perusopetuslaissa mahdollisia keinoja. Luokalle jääneiden määrä on vähentynyt selvästi samaan aikaan, kun oppimistulokset ovat heikentyneet. Osaamistakuu ei tähtää luokalle jättämisen lisäämiseen, vaan varhaiseen puuttumiseen ja oikea-aikaiseen tukeen. Lainsäädäntömuutoksen pohjalta uudistetaan myös esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, joiden on tarkoitus tulla käyttöön vuonna 2028.

Kuluvalla eduskuntakaudella olemme eduskunnassa tehneet perusopetukseen 200 miljoonan euron lisäpanostukset. Oppimisen tuki on uudistettu, lukujärjestykseen on lisätty tunteja kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen oppimiseen. Työrauhaa on parannettu kieltämällä kännyköiden käyttö oppitunneilla. Helsingissä on otettu käyttöön aktiivisesti myös kännykän käytön rajoittaminen välitunneilla. Nyt välitunneilla seurustellaan ja liikutaan taas aktiivisemmin, eikä tuijoteta ruutuja. Muutoksella on myönteinen vaikutus hyvinvointiin ja keskittymiskykyyn tunneilla. Saimme myös korjattua kaupunkimme sopimuskoulujen valtiolta saaman rahoituksen samalle tasolle kuin kaupungin koulujen. Näitä peruskoulua vahvistavia toimia jatketaan osaamistakuulla. Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa perusopetuksesta oppimisen ilon, riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja edelleen jatko-opintoihin tai työelämään sekä tavoittelemaan unelmiaan.

Ei ole liioiteltua sanoa, että lukutaito ja muut perustaidot ratkaisevat myös Helsingin tulevaisuuden. Helsingissä täydennämme eduskunnan päättämiä panostuksia peruskouluun pienentämällä alkuopetuksen laskennallista ryhmäkokoa 20 oppilaasta 18 oppilaaseen. Varmistamme oppimisen tuen uudistuksen laadukkaan toteutumisen ja kasvatamme tarveperustaista rahoitusta sekä määrärahoja painettuihin oppikirjoihin. Toimiva peruskoulu ei synny pelkillä linjauksilla, vaan se vaatii tuekseen johdonmukaista koulutuspolitiikkaa ja riittäviä voimavaroja. Perusopetuksen tulee olla erityisenä painopisteenä myös tulevalla vaalikaudella.

Kolumni 17.4.2026 Kaupunkisanomat

Helsingin kehittämisen keskeinen tavoite on se, että kaupunkilaiset saavat verorahoilleen parempaa vastinetta sujuvana hoitoon pääsynä. Kaupungissamme on vahva tahto purkaa hoitojonot. Oikea‑aikaisen hoidon varmistamiseksi olemme varautuneet lisäämään lääkärimääriä, ja hoitajia on jo lisätty. Otamme käyttöön moniammatillista yhteistyötä vahvistavan omalääkäri‑ ja omahoitajamallin. Kun tuttu ammattilainen hoitaa, palvelun laatu paranee ja kokonaiskustannukset pienenevät. Erityisesti monisairaille ja paljon palveluja tarvitseville ihmisille tämä on suuri helpotus. Keskeinen painopiste on myös suunterveydenhuollossamme. Eniten kehitettävää on aikuisten kiireettömään hoitoon pääsyssä. Tavoitteena on, että hoitoon pääsee oikea‑aikaisesti ja että suu saadaan kuntoon mahdollisimman harvalla käynnillä. Edelleen on työtä sekä omahoidon vahvistamisessa että ennaltaehkäisevässä työssä. Lasten ja nuorten suun terveys on kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa ja on viime vuosina edelleen parantunut. Taustalla on vahva ennaltaehkäisevä työ neuvola‑ ja kouluterveydenhuollossa, jossa suuhygienistit ja hammashoitajat ovat keskeisessä roolissa. Erityisiä toimia tarvitaan siihen, että osalle lapsista ja nuorista kertyy runsaasti hoidon tarvetta. Tällä eduskuntakaudella suun terveystarkastuksia täsmennettiin tehtäviksi määrättyinä ikävuosina ja asetukseen on lisätty uusi tarkastus 9‑vuotiaille lapsille. 

Terve suu on olennainen osa ihmisen kokonaisterveyttä ja hyvinvointia. Hoitamattomat suun sairaudet lisäävät riskiä muun muassa sydän‑ ja verisuonisairauksiin, aivoinfarktiin sekä vakaviin infektioihin. On hyvä uutinen, että suunterveydenhuollossa myös ajanvarauksen takaisinsoitto toimii aiempaa paremmin. Kun ajanvaraukseen soitetaan, takaisinsoitto tapahtuu keskimäärin puolen tunnin kuluessa, ja soittoja tehdään kaksi. Työtä tehdään sen eteen, että palvelut olisivat entistä laajemmin saatavilla sähköisesti. Puhelinpalvelut säilyvät jatkossakin aina vaihtoehtona. Maisa‑palvelun kautta voi nykyisin varata esimerkiksi lasten suunterveydenhuollon määräaikaistarkastuksia sekä tiettyjä aikuisten päivystysaikoja. Olennaista on se, että Maisasta voi tarkistaa, perua tai siirtää jo olemassa olevia sosiaali‑ ja terveyspalveluiden vastaanottoaikoja. Aika kannattaa aina perua, jos paikalle ei pääse. Helsingissä jätettiin viime vuonna peruuttamatta noin 177 300 vastaanottoaikaa, joista merkittävä osa liittyi hammashoitoon. Peruuttamattomat ajat kasvattavat jonoja entisestään. Tämän vuoksi käytössä on tekstiviestipohjainen peruutusaikajono, jonka avulla vapautuneet ajat pyritään täyttämään nopeasti. Helsinki hyödyntää palvelujen järjestämisessä myös yrityksiä. Käytössä on palveluseteleitä sekä kiireelliseen että kiireettömään suun terveydenhuoltoon. Setelit kattavat sovitun hoidon kokonaisuudessaan ja keventävät Helsingin oman suunterveydenhuollon henkilöstön työtaakkaa. Palveluseteleitä on syytä kehittää edelleen yhdessä yrittäjien kanssa ja kaupunkilaisia kuunnellen. Eduskunnassa olemme edistäneet hoitoon pääsyä nostamalla hammashoidon Kela‑korvauksia ja uudistamalla järjestelmää siten, että suuhygienistin käynnistä saa korvauksen kaksi kertaa vuodessa. Hammashoitajien ja suuhygienistien osaaminen on otettava täysimääräisesti käyttöön. Erityistä kehittämistyötä vaatii ikäihmisten suun terveydenhuolto niin kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessa hoidossa. Tähän tarvitaan vahvistuksia, joita parhaillaan myös valmistellaan. Kaupunkilaisten palaute ja arviot Helsingin palveluista ovat tässä työssä erittäin tervetulleita.

Kolumni 10.4.2026

Helsingin kehittämisen keskeinen tavoite on se, että kaupunkilaiset saavat verorahoilleen parempaa vastinetta sujuvana hoitoon pääsynä. Kaupungissamme on vahva tahto purkaa hoitojonot. Oikea‑aikaisen hoidon varmistamiseksi olemme varautuneet lisäämään lääkärimääriä, ja hoitajia on jo lisätty. Otamme käyttöön moniammatillista yhteistyötä vahvistavan omalääkäri‑ ja omahoitajamallin. Kun tuttu ammattilainen hoitaa, palvelun laatu paranee ja kokonaiskustannukset pienenevät. Erityisesti monisairaille ja paljon palveluja tarvitseville ihmisille tämä on suuri helpotus. 

Keskeinen painopiste on myös suunterveydenhuollossamme. Eniten kehitettävää on aikuisten kiireettömään hoitoon pääsyssä. Tavoitteena on, että hoitoon pääsee oikea‑aikaisesti ja että suu saadaan kuntoon mahdollisimman harvalla käynnillä. Edelleen on työtä sekä omahoidon vahvistamisessa että ennaltaehkäisevässä työssä. 

Lasten ja nuorten suun terveys on kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa ja on viime vuosina edelleen parantunut. Taustalla on vahva ennaltaehkäisevä työ neuvola‑ ja kouluterveydenhuollossa, jossa suuhygienistit ja hammashoitajat ovat keskeisessä roolissa. Erityisiä toimia tarvitaan siihen, että osalle lapsista ja nuorista kertyy runsaasti hoidon tarvetta. Tällä eduskuntakaudella suun terveystarkastuksia täsmennettiin tehtäviksi määrättyinä ikävuosina ja asetukseen on lisätty uusi tarkastus 9‑vuotiaille lapsille. 

Terve suu on olennainen osa ihmisen kokonaisterveyttä ja hyvinvointia. Hoitamattomat suun sairaudet lisäävät riskiä muun muassa sydän‑ ja verisuonisairauksiin, aivoinfarktiin sekä vakaviin infektioihin. 

On hyvä uutinen, että suunterveydenhuollossa myös ajanvarauksen takaisinsoitto toimii aiempaa paremmin. Kun ajanvaraukseen soitetaan, takaisinsoitto tapahtuu keskimäärin puolen tunnin kuluessa, ja soittoja tehdään kaksi. Työtä tehdään sen eteen, että palvelut olisivat entistä laajemmin saatavilla sähköisesti. Puhelinpalvelut säilyvät jatkossakin aina vaihtoehtona. 

Maisa‑palvelun kautta voi nykyisin varata esimerkiksi lasten suunterveydenhuollon määräaikaistarkastuksia sekä tiettyjä aikuisten päivystysaikoja. Olennaista on se, että Maisasta voi tarkistaa, perua tai siirtää jo olemassa olevia sosiaali‑ ja terveyspalveluiden vastaanottoaikoja. Aika kannattaa aina perua, jos paikalle ei pääse. Helsingissä jätettiin viime vuonna peruuttamatta noin 177 300 vastaanottoaikaa, joista merkittävä osa liittyi hammashoitoon. Peruuttamattomat ajat kasvattavat jonoja entisestään. Tämän vuoksi käytössä on tekstiviestipohjainen peruutusaikajono, jonka avulla vapautuneet ajat pyritään täyttämään nopeasti. 

Helsinki hyödyntää palvelujen järjestämisessä myös yrityksiä. Käytössä on palveluseteleitä sekä kiireelliseen että kiireettömään suun terveydenhuoltoon. Setelit kattavat sovitun hoidon kokonaisuudessaan ja keventävät Helsingin oman suunterveydenhuollon henkilöstön työtaakkaa. Palveluseteleitä on syytä kehittää edelleen yhdessä yrittäjien kanssa ja kaupunkilaisia kuunnellen. 

Eduskunnassa olemme edistäneet hoitoon pääsyä nostamalla hammashoidon Kela‑korvauksia ja uudistamalla järjestelmää siten, että suuhygienistin käynnistä saa korvauksen kaksi kertaa vuodessa. Hammashoitajien ja suuhygienistien osaaminen on otettava täysimääräisesti käyttöön. 

Erityistä kehittämistyötä vaatii ikäihmisten suun terveydenhuolto niin kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessa hoidossa. Tähän tarvitaan vahvistuksia, joita parhaillaan myös valmistellaan. Kaupunkilaisten palaute ja arviot Helsingin palveluista ovat tässä työssä erittäin tervetulleita.

Kolumni 20.3.2026 Töölöläinen

Helsingissä olemme viime vuosina tehneet paljon uudistuksia, jotta kaupunkilaiset saisivat verorahoilleen parempaa vastinetta sujuvana hoitoon pääsynä ja laadukkaina sosiaali- ja terveyspalveluina. Myös pelastustoimessa kehittämistyö on ollut aktiivista, ja uusia pelastusasemia on perustettu kaupungin kasvaessa. Eduskunnassa olemme myös tehneet päätöksiä lakiesityksistä, joilla on uudistettu palveluja: lasten ja nuorten terapiatakuu on säädetty, hedelmöityshoitojen Kela-korvaus on palautettu ja suuhygienisti-, fysioterapeutti- ja gynekologikäyntien korotetut Kela-korvaukset ovat käytössä. Valinnanvapauskokeilu mahdollistaa 65 vuotta täyttäneille pääsyn yksityiselle yleislääkärille 30 eurolla. Keskeisimpiä uudistuksia on omalääkäri-omahoitajamallin vauhdittaminen.

Meillä on Helsingissä vahva tahto purkaa terveyskeskusjonot. Oikea-aikaisen hoidon varmistamiseksi olemme varautuneet lääkärivakanssien lisäämiseen, ja hoitajavakansseja on jo aiemmin lisätty. Otamme käyttöön moniammatillista yhteistyötä vahvistavan omalääkärimallin. Kun sama lääkäri ja hoitaja – tai muu ammattilainen – hoitaa potilasta, palvelun laatu paranee ja kokonaiskustannukset pienenevät. Erityisesti monisairaille ja paljon palveluja tarvitseville on suuri helpotus, kun palvelua antaa mahdollisimman usein tuttu ammattilainen.

Tällä hetkellä lausunnolla oleva painotetusti Helsingin sote-rahoitusta leikkaava lakiesitys tuo synkkiä pilviä Helsingin ylle. Esitys on kohtuuton myös HUSille. Olen valmisteluvaiheessa kaikin tavoin nostanut ministeriölle ja ministerille esiin lain ongelmallisuutta, tehnyt muutosesityksiä ja ilmaissut huoleni vaikutuksista. Oli valtava pettymys, että esitys lähti lausuntokierrokselle ilman sen ilmeisten valuvikojen korjaamista. Lausuntokierroksen jälkeen korjauksia on mielestäni välttämätöntä tehdä. Helsingin kaupunginhallituksessa annoimme asiasta tiukan lausunnon samoin alueemme kansanedustajien neuvottelukunta. On huolestuttavaa, että esitys muuttaisi rahoitusmallin jakoperusteita tavalla, joka rankaisisi erityisesti vastuullisesti taloutensa hoitanutta Helsinkiä ja heikentäisi kannusteita uudistuksiin, säästöihin sekä tasapainoiseen taloudenpitoon. Tämä on vaarassa kampittaa kehittämistyötä koko maassa. Esitystä perustellaan sillä, että rahoitusta vähennettäisiin eniten niiltä alueilta, joiden rahoituksen on arvioitu kasvavan tulevina vuosina. Perustelu ei kestä tarkastelua: rahoituksen kasvu tulee suhteuttaa väestön ja palvelutarpeen kasvuun. Helsingissä väestö kasvaa nopeasti ja palvelutarpeet lisääntyvät muuta maata selvästi nopeammin. Helsingin rankaiseminen olisi täysin perusteetonta myös siksi, että olemme yksi Suomen kustannustehokkaimmin palveluja tuottavista alueista.

Lausunnolla olevan lakiesityksen taustalla on tarve tukea taloudeltaan heikossa tilanteessa olevia hyvinvointialueita. Tätä tarvetta varten on kuitenkin jo olemassa välineitä, kuten lisäaikaa alijäämien kattamiseen, arviointimenettely sekä mahdollisuus lisärahoitukseen. Koko sote-järjestelmän rahoitusmallia ei tule vääristää niin, että hyvin työnsä tehneitä alueita käytännössä sakotetaan. Se ei ole lopulta kenenkään etu.

Ripeä eteneminen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistamisessa ja onnistunut taloudenpito eivät saa johtaa rahoituksen vähentämiseen. Helsingissä ja muualla Uudellamaalla sijaitsee suuri osa koko maan erikoissairaanhoidosta, vaativista sosiaalipalveluista ja ympärivuorokautisista päivystyksistä. Palvelurakenteemme palvelee koko Suomea. Rahoitusmallin on huomioitava myös HUS-yhtymän erityinen rooli ja kohdeltava alueita tasapuolisesti.

Valtion rahoitus hyvinvointialueille sekä Helsingille pelastustoimen ja sote-palveluiden järjestämiseen on kasvanut kuluvalla vaalikaudella noin 4,6 miljardilla eurolla. Tänä vuonna rahoitusta on käytettävissä noin 37 miljardia euroa, mikä on yli kolmanneksen valtion noin 90 miljardin budjetista. Kyse on valtavasta rahamäärästä, joka on käytettävä viisaasti ja vaikuttavasti.

Pidän koko sote-järjestelmän ja hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta välttämättömänä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta kehitettäessä luodaan koko maahan riittävät kannusteet järjestää palvelut suomalaisille yhdenvertaisesti, tehokkaasti ja laadukkaasti.

Kolumni 16.10.2025

Muuntohuume alfa-PVP:n tuomat ongelmat ovat kärjistyneet helsinkiläisten arjessa. Vaarallinen Ilmiö on osa muutosta, jossa huumeiden käyttö, kokeilut ja niiden myötä turvattomuus sekä sivullisiin kohdistunut väkivalta ovat yleistyneet. Huumeet ovat tragedia käyttäjille ja läheisille. Alfa-PVP aiheuttaa suuren psykoosiriskin, harhoja ja väkivaltaista käyttäytymistä. Kyseessä on poikkeuksellisen koukuttava ja tuhoisa huume. Ruotsissa siitä käytetään nimitystä zombi-huume. Niin olisi hyvä meidänkin tehdä.

Poliisi tekee kaikkensa, mutta ongelman taltuttamiseen tarvitaan koko yhteiskunnan yhteistyötä. Kyse on myös asenteista. Tarvitsemme lisää ymmärrystä huumausaineiden vaarallisuudesta. Vastuullisuutta tarvitaan myös medialta, kuinka huumeista puhutaan.

Alfa-PVP:n käytön ehkäisyssä ja hoidossa keskeisessä asemassa ovat matalan kynnyksen päihdepalvelut. Siksi Helsingissä lisäämme liikkuvaa päihdetyötä ja aikuissosiaalityötä. Kaduillamme on jatkossa enemmän osaavia auttajia, jotka ohjaavat matalan kynnyksen avun piiriin. Alaikäisten päihde- ja riippuvuuspalvelujen kehittämisen tarve on suuri. Koska noin puolella huumeisiin menehtyneistä on ollut mielenterveyden häiriö, on välttämätöntä, että hoito ja tuki kohdistuvat sekä päihdeongelmaan että muihin sairauksiin samanaikaisesti.

Tietoisuutta siitä, Alfa PVP:tä sekoitetaan muihin huumeisiin ja siitä, että käyttömuodot ovat laajoja mukaan lukien vapetus on lisättävä. Tiedämme, että esimerkiksi sähkötupakan kokeilua ja käyttöä on jopa alaluokkalaisten keskuudessa. Eikä kukaan tiedä, mitä nuorten ja jopa lasten pimeiltä markkinoilta hankkimassa sähkösavukkeissa on. Vanhemmille ja kouluihin on nopeasti saatava tietoa ja luotava vaikuttavia keinoja huumeiden käytön ehkäisemiseksi sekä lasten ja nuorten suojelemiseksi.

Viranomaiset on valtakunnan taholla koottu yhteistyöhön. Samaa työtä tehdään Helsingissä. Valtakunnan tasolla on käynnistetty nuorten huumekuolemien ehkäisyohjelma. Korvaus- tai lääkehoitoa ei muuntohuumeeseen ole. Toimivia psykososiaalisia hoitokeinoja sen sijaan on, ja näitä tulisi ottaa käyttöön laajasti. Helsingissä laadimme lisäksi päihdestrategian pitkän aikavälin ratkaisujen löytämiseksi.

Naapurustotyön avulla voidaan lisätä julkisten tilojen viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Tämä edellyttää poliisin, sote-toimijoiden, järjestöjen, naapureiden ja yrittäjien yhteistyötä. Kaupunkimme rappukäytävien, katujen ja julkisten kulkuneuvojen turvallisena ja viihtyisänä pitäminen on oltava ykkösprioriteetteja.

Kolumni 13.11.2025

Helsingin ensi vuoden talousarvioesityksessä on isoja panostuksista kaiken ikäisten kaupunkilaisten peruspalveluihin. Kaksi keskeistä painopistettä on perusterveydenhuolto ja peruskoulu.

Vakaa tahto on vihdoin onnistua purkamaan helsinkiläisten harmina olleet terveyskeskusjonot. Oikea-aikaisen hoidon mahdollistamiseksi on varauduttu 50 lääkärivakanssin lisäämiseen. Hoitajavakansseja on jo aiemmin lisätty.

Käyttöön otetaan moniammatillista yhteistyötä vauhdittava omalääkärimalli. Saman lääkärin ja hoitajan tai muun ammattilaisen hoitaessa palveluiden laatu paranee, kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät. Varsinkin monisairaille ja paljon palveluja tarvitseville on suuri helpotus, että palvelun antaa mahdollisimman usein tuttu ammattilainen.

Määräajaksi kiireettömään hoitoon pääsyyn olemme sopineet 14 vuorokautta. Lääkärille pääsyn vauhdittamiseksi kokeillaan myös mallia, jossa omalääkärinä voi toimia ammatinharjoittaja.

Vastaavia kokeiluja on jo muualla maassamme. Uusia elämää helpottavia digitaalisia terveydenhuollon ja hoivan palveluja otetaan käyttöön heille, jotka niitä haluavat käyttää. Digitaalisille palveluille on aina vaihtoehto. Kaupungissa kärjistyneeseen huumeongelmaan on vastattava vahvasti. Matalan kynnyksen päihdepalveluja ja jalkautuvaa työtä lisätään muiden keinojen ohella.

Helsingin tärkeimpiä tavoitteita on se, että jokainen päiväkoti ja koulu on hyvä. Opettajalla on oltava aikaa oppilaille.

Alkuopetuksen laskennallista ryhmäkokoa pienennetään 20 oppilaasta 18 oppilaaseen. Perusopetukseen lisätään kaksi vuosiviikkotuntia äidinkielen opetukseen ja lukutaidon vahvistamiseen. Varmistamme eduskunnan juuri säätämän uuden oppimisen tuen laadukkaan toteutumisen. Niin, että tukea tarvitsevat oppilaat myös sitä saavat.

Vastaamme opettajien, oppilaiden ja vanhempien toiveeseen lisäämällä määrärahoja oppikirjoihin. Se on vaikuttava keino nostaa oppimistuloksia.

Ammatillisen koulutukseen tehdään lisäpanostuksia ja lukiopaikkojen määrän lisäämisestä on jo tehty päätös.

Helsingin tärkeimpiä tavoitteita on se, että jokainen nuori saa varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta oppimisen ilon, tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja sieltä jatko-opintoihin tai työelämään sekä toteuttamaan omia unelmiaan.

Helsinkiläisille on varmasti tervetullutta myös se, ettei kuntaveroa koroteta ja kaupungin velkaantuminen pidetään kurissa. Valtuusto hyväksyy budjettiesityksen marraskuussa.

Helsingin Sanomat 9.12.2025 Lukijan mielipide | Palvelusetelin arvon tulisi olla lain tarkoittamalla tavalla sellainen, että sillä saa tosiasiassa myös palvelun hankittua.

Kun ympärivuorokautisen hoivan palvelun kriteerit täyttyvät, hyvinvointialueen tulee järjestää vanhukselle hoivapaikka kolmessa kuukaudessa. Hoivapaikka voidaan järjestää julkisessa hoivakodissa, ostopalveluna tai palvelusetelin avulla. Palvelusetelin arvon tulisi olla lain tarkoittamalla tavalla sellainen, että sillä saa tosiasiassa myös palvelun hankittua. Myös oikeusasiamies on ottanut kantaa palvelusetelin arvon riittävyyteen.

Helsingissä palvelusetelin arvoa ei ole korotettu lähes viiteen vuoteen, ja se on jäänyt todellisista kustannuksista merkittävästi jälkeen. Tämä on johtanut siihen, ettei palveluseteli ole todellinen vaihtoehto ikäihmisille. Palvelusetelin liian alhaisen arvon seurauksena hoivaa tarvitsevien vanhusten tai heidän omaistensa mahdollisuudet valita sopivin hoivapaikka ovat kaventuneet.

Käsitellessään hallituksen esitystä omaishoidosta eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti huomiota omaishoidon vapaapäivien järjestämisen yhteydessä myös palvelusetelin arvon riittävyyteen. Asiantuntijakuulemisessa nousi esiin, että Helsingissä palvelusetelillä ei käytännössä pystytä tarjoamaan omaishoidon lakisääteisiä vapaita, koska yritykset eivät nykyisellä hinnalla pysty tarjoamaan väliaikaisia hoivapaikkoja. Puute paikoista on merkittävä erityisesti muistisairaiden osalta. Tämä voi johtaa omaishoitajien uupumisen entisestään.

Kannustamme kaikkia hyvinvointialueita tarkistamaan palveluseteleiden arvot lain edellyttämälle kohtuulliselle tasolle. Tällä mahdollistetaan ikäihmisille tai heidän omaisilleen merkityksellisiä valinnanmahdollisuuksia hoivapaikasta. Samalla säilytämme edellytykset järjestää hoivaa myös pienemmissä hoivakodeissa. Palveluseteleillä voidaan tarjota hoivaa kaikille ikäihmisille eläkkeen tasosta tai taustasta riippumatta.

Sari Sarkomaa

terveystieteiden maisteri, kansanedustaja (kok), Helsinki

Mia Laiho

lääketieteen tohtori, kansanedustaja (kok), Espoo

Perusterveydenhuoltoamme yritetty vahvistaa pitkään laihoin tuloksin. Kun aiemmat keinot eivät ole tepsineet, on viisasta kokeilla uutta.

Syyskuun alussa astui voimaan valinnanvapauskokeilu, jossa 65-vuotta täyttäneet voivat hakeutua terveyskeskusmaksun eli 28,20 euron hinnalla kokeiluun liittyneen yksityisen yleislääkärin vastaanotolle.

Vuoden 2025 aikana voi käydä lääkärissä kaksi kertaa ja kahtena seuraavana vuonna kolme kertaa. Kokeilu päättyy vuoden 2027 lopussa. Kokeilu luo myös ensimmäistä kertaa hintakaton Kela-korvattaviin lääkärikäynteihin. Tavoite on varmistaa, ettei asiakkaiden maksut siirry hintoihin. 

Erillisiä toimisto- ja palvelumaksuja ei saa periä. Mahdollisesti määrätyistä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista asiakas maksaa puolet Kelan määrittelemästä enimmäishinnasta.

Kokeilulla tavoitellaan sujuvaa hoitoon pääsyä, laajempaa valinnanvapautta ja helpotusta senioreiden arkeen. Tarkoitus on hyödyntää yksityisiä terveydenhuollon toimijoita nykyistä kustannusvaikuttavammin ja keventää hyvinvointialueiden työtä. Kokeilun tuloksia on tarkoitus hyödyntää terveyspalveluiden kehittämisessä.

Kokeilussa ollaan senioreiden asialla. Terveyspalvelujen tarve kasvaa yleensä iän myötä eikä pääsääntöisesti silloin ole enää työterveyspalvelut saatuvilla. Kokeilu ei sovi kaikille, se on tietenkin selvä. Maassamme on yli 1,3 miljoonaa 65-vuotta täyttänyttä. He ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

Yhä useampi suomalainen on terve ja toimintakykyinen vuosikymmeniä eläkkeelle siirtymisensä jälkeen. Ikäero juuri eläkkeelle jääneen ja hyvin ikääntyneen hoivaa tarvitsevan ihmisen välillä voi olla jopa 40 vuotta. Uusi mahdollisuus päästä sujuvammin ja edullisemmin yksityislääkärin vastaanotolle on varmasti monelle lämpimästi tervetullut.

Hoidon jatkuvuutta edistäviä toimintatapoja, kuten omatiimi, -lääkäri ja -hoitaja malleja otetaan käyttöön hyvinvointialueilla kuten myös Helsingissä. Tavoite kaupungissamme on, että varsinkin paljon palveluita tarvitsevat saavat avun jatkossa yhä useammin omalääkäriltä ja omahoitajalta. Tutkimuksen osoittavat, että silloin hoidon laatu paranee, palveluiden kokonaistarve ja myös -kustannukset pienenevät.

Samaan aikaan hyvinvointialueilla kokeillaan myös yrittäjyyteen perustuvaa omalääkärimallia, jossa on työparina omahoitaja. Muissa Pohjoismaissa yrittäjyyteen perustuva ammatinharjoittajamalli osana julkista terveydenhuoltoa on arkipäivää.

Suomessa on uskallettava kokeilla uudenlaisia toimintatapoja ja tehdä tulosten pohjalta uudenlaisia ratkaisuja. Muuten mikään ei muutu. Jonoista on päästävä siihen, että kaiken ikäiset suomalaiset saavat terveyspalvelut oikea- aikaisesti ja yhdenvertaisesti.