Kategoria: Kolumnit

Kolumni 8.9.2026 (Letterbox)

Vihreiden poliitikkojen ehdotukselle ottaa omaisuus nykyistä vahvemmin huomioon ympärivuorokautisen hoivan maksuissa ja periä kustannuksia vielä jälkikäteen kuolinpesältä on sanottava ehdottomasti ei. Ehdotus on oikeustajun vastainen ja rankaisisi rumalla tavalla säästämisestä, yrittämisestä ja omistamisesta. Verojen kiristäminen näyttää olevan monelle ratkaisu lähes kaikkeen, mutta sekään ei näköjään riitä. Nyt lasku halutaan lähettää vielä kuolinpesällekin.

Eikö riitä, että maksaa veroja ja tulosidonnaisia maksuja läpi koko ikänsä? Työuran aikana tuloista on maksettu progressiivista tuloveroa ja eläkkeestä maksetaan usein vähän palkansaajaa kireämpää veroa. Kotihoidon asiakasmaksut ovat tulosidonnaisia. Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asiakasmaksu vie jo nykyisin valtaosan käytettävistä olevista tuloista, vaikka maksu ei kata edes ihmisen kaikkia peruskuluja. Kaiken lisäksi maksua on tarkoitus korottaa entisestään niin, että se olisi vanhuksen tuloista 87,5 prosenttia. Jos omistaa metsää, hoivamaksu on usein suurempi kuin tulot, eikä vanhukselle jää tuloistaan euroakaan käytettäväksi.

Tämän pitäisi riittää, mutta nyt halutaan mennä vieläkin vahvemmin ikäihmisten kukkarolle. En kannata. Ihmisellä pitää olla elämän loppuun asti ikävuosista riippumatta mahdollisuus päättää edes osasta ansaitsemistaan rahoista, oikeus omistaa ilman ikärajaa sekä päättää oman työnsä hedelmistä.

Joku tolkku on oltava. Kun ihminen on tehnyt elämänsä töitä, yrittänyt, maksanut veronsa ja maksunsa, sen pitäisi riittää. Ei ole oikein, että vanhoilla päivillä hoivamaksuissa pyritään perimään lähes kaikki se, mitä ihminen on elämänsä aikana onnistunut säästämään omistaakseen kodin, mökin, yrityksen tai muuta omaisuutta. Pahimmillaan vielä niin, että maksua peritään kuoleman jälkeen kuolinpesältä.

Tällainen esitys lähettäisi suomalaisille täysin väärän viestin. Omistusoikeuden rajaaminen ja ahkeruudesta rankaiseminen elämän loppuvuosina on lyhytnäköistä. Suomi tarvitsee lisää työtä, yrittäjyyttä, yrityksiä, säästämistä, sijoittamista ja omistamista. Hyvinvointiyhteiskunnan lupaus ei voi olla se, että koko elämänsä työtä tehnyttä, yrittänyttä ja säästänyttä rangaistaan vielä kuoleman jälkeenkin. Jos tarkoituksena on, ettei pieni Suomi koskaan vaurastu, niin siinä vihreiden malli on varmasti toimiva.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Voin ilokseni kertoa, että olen ehdolla jatkamaan työtä helsinkiläisten kansanedustajana myös seuraavalla eduskuntakaudella.

Vaalit tehdään yhdessä. Olet lämpimästi tervetullut mukaan. Jos haluat mukaan, laitathan viestiä  sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Kolumni 11.9.2026 (Helsingin Uutiset)

Helsingissä on viisasta ja välttämätöntä nostaa tavoitetasoa ja määrärahaa painettuun oppimateriaaliin, Sari Sarkomaa (kok.) kirjoittaa.

Pisa-tulokset kertovat oppimistulosten alamäen jatkuvan tehdyistä korjaustoimista huolimatta.

Vakavin uutinen on lukutaidon jyrkän laskun jatkuminen. Suomi on pudonnut keskikastiin. Meidän on jatkettava toimia peruskoulussa ja jatkossa laajemmin koko yhteiskunnassa. Toimia on suunnattava vahvemmin varhaisiin vuosiin ja varhaiskasvatukseen. Olennaista on katsoa tutkimustietoa.

Laajat oppimis- ja aivotutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että painetun oppimateriaalin lisääminen parantaa oppimistuloksia ja vahvistaa perustaitoja. Paperilta lukeminen syventää luetun ymmärtämistä ja muistijälkeä. Fyysinen kirja tarjoaa oppilaalle keskittymisrauhan ja mahdollisuuden hahmottaa kokonaisuutta. Digitaalinen lukeminen on usein silmäilevää ja pirstaleista.

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (Unesco) on antanut valtioille vahvan suosituksen varmistaa, että painetut oppimateriaalit säilyttävät keskeisen asemansa opetuksessa.

Unesco suosittelee, että valtioiden on arvioitava teknologiaa puhtaasti sen mukaan, parantaako se todistetusti oppimistuloksia. Raportti muistuttaa, että pelkkä digilaitteiden lisääminen ei korvaa laadukasta opetusta tai fyysisiä kirjoja.

Helsingissä asiaan on tartuttu. Kirjasimme kaupunkistrategiaan tavoitteen siitä, että kaikissa kouluissa on mahdollisuus tarjota painettuja oppimateriaaleja. Kaupungin budjettiin on tähän lisätty määrärahaa.

Oppiaineiden ja oppilaiden tarpeet ovat erilaisia. Oppimistulosten nosto edellyttää, että oppikirjat voidaan valita pedagogisin perustein. Kaupunkimme ensi vuoden talousarvio on parhaillaan valmistelussa ja budjettineuvottelut edessä.

Helsingissä on viisasta ja välttämätöntä nostaa tavoitetasoa ja määrärahaa painettuun oppimateriaaliin. Tavoitteen on oltava se, että painetut oppikirjat ja oppimateriaalit ovat saatavilla kouluissamme silloin, kun se on pedagogisesti kunkin oppiaineen opettamisen sekä oppimisen kannalta perusteltua.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Voin ilokseni kertoa, että olen ehdolla jatkamaan työtä helsinkiläisten kansanedustajana myös seuraavalla eduskuntakaudella.

Vaalit tehdään yhdessä. Olet lämpimästi tervetullut mukaan. Jos haluat mukaan, laitathan viestiä  sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Kolumni 21.8.2026 (Töölöläinen)

Lukutaito on kaiken oppimisen, sivistyksen ja elämässä pärjäämisen perusedellytys. On vakava tosiasia, että joka viides peruskoulun päättävä nuori ei saavuta edes tyydyttävää lukutaidon tasoa. Tämä näkyy vakavin tavoin koulujen ja kaupungin arjessa sekä nuoren elämässä. Huono lukutaito syrjäyttää, vaikeuttaa oppimista ja estää jatko-opintoja sekä työelämään siirtymistä. Nykyistä vaikuttavammat korjaustoimet ovat välttämättömiä.

Hyvä lukutaito syntyy lukemalla. Helsingissä olemmekin asettaneet tavoitteeksi rakentaa kotikaupungistamme lukemisen ja lukutaidon pääkaupungin. Lukutaitotyötä tehdään varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Lisäämme eri toimin lukemista lasten ja nuorten arjessa. Jatkossa päiväkodeissa luetaan nykyistä enemmän ja harjoitellaan kielellisiä taitoja. Lukemista lisätään koulussa eri oppiaineiden yhteydessä, ja lisäsimme myös 5. ja 6. luokille äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunteja.

Kirjastojen rooli lukemisen innostajina on korvaamaton. Kirjastomme tuovat kirjat lähelle arkea ja madaltavat lukemisen kynnystä. Olemme Helsingissä sitoutuneet varmistamaan lähikirjastoverkoston laajuuden. On ollut välttämätöntä, että olemme lisänneet painettuja oppimateriaaleja, ja sitä työtä on jatkettava.

Eduskunnassa tekemämme päätökset tukevat myös lukutaidon edistämistä. Perusopetuksen rahoitusta on vahvistettu 200 miljoonalla eurolla. Lisärahalla on uudistettu oppimisen tukea, ja tunteja perustaitojen, kuten lukemisen, oppimiseen on lisätty. Sopimuskoulujemme valtionrahoitus on korjattu samalle tasolle kuin kaupungin koulujen. Iloitsen siitä, että työrauha on jo kohentunut, kun kännyköiden käyttöä kouluissa on rajoitettu.

Riittävän vahva suomen tai ruotsin kielen taito on oppimisen edellytys. Siksi suomi tai ruotsi toisena kielenä (S2 ja R2) -opetus täsmennetään kielitaidon tasoon perustuvaksi määräaikaiseksi tueksi kohti yleistä oppimäärää. Siirtymisen tueksi tulee mahdollisuus antaa yleisopetuksessa vielä lisäopetusta.

Erityisen tervetullut uudistus on laki osaamistakuusta: jatkossa luokalta toiselle ei siirrytä ilman riittävää osaamista, kun vähimmäisosaaminen sekä kansallisesti yhtenäiset menettelyt arviointiin määritellään. Tämä tukee opettajien entistä vaativampaa työtä. Tavoitteena on lopettaa ”armovitoset” ja kehitys, jossa taitojen heikentyminen ei ole aina näkynyt arvosanoissa. Tavoitteena ei ole lisätä luokalle jäämistä, vaan saada oppilaille ajoissa tukea ja samalla vaatia heiltä riittävää työskentelyä ja kyseisen luokan edellyttämää osaamista.

Lukemisen edistäminen on ollut kansanedustajan ja kaupunginvaltuutetun työssäni keskeistä. Iloitsen tavoitteeni toteutumisesta: saimme vakinaistettua Lukulahja lapselle -ohjelman rahoituksen. Kyse on neuvoloiden työstä, joka tutkimusten mukaan on kannustanut merkittävästi etenkin niitä vanhempia lukemaan lapsilleen vauvaiästä lähtien, jotka eivät muutoin lukisi.

Kotien valmiudet tukea lapsen lukutaidon kehittymistä ja koulutietä vaihtelevat mittavasti. Lapset ovat kouluun tullessaan hyvin eriarvoisessa asemassa. Lasten kielellinen kehitys ja lukemisen valmiudet alkavat kehittyä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Siksi vanhempien tietoisuutta lukutaidon merkityksestä ja kodin keinoista tukea lapsen lukutaitoa lisätään. Lapsille lukeminen vaikuttaa suoraan lapsen kielitaidon kehittymiseen ja oppimistuloksiin.

Lasten lukutaidon vahvistamista ja oppimistulosten nostamista ei pidä jättää yksin opettajien harteille. Kaupungissamme on hyvät opettajat, mutta myös kehittämistä riittää. Sitä on kaupungin tehtävä yhteistyössä entistäkin tiiviimmin opettajien, oppilaiden ja perheiden kanssa. Helsingin tärkeimpiä tavoitteita on se, että jokainen oppilas saa tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen opintojen suorittamiseen ja tavoittelemaan omia unelmiaan.

Kolumni 30.8.2026 (Helsingin Uutiset)

Matkailun lisäverottamiselle ei mielestäni ole Helsingissä perusteita, Sari Sarkomaa (kok.) kirjoittaa.

Hallitus valmistelee kunnille mahdollisuutta ottaa käyttöön matkailijavero.

Haluan Helsingin houkuttelevan lisää matkailijoita, kansainvälisiä tapahtumia ja investointeja ympäri vuoden. Siksi on syytä arvioida, vahvistaako uusi vero näitä tavoitteita vai vaikeuttaako se niiden saavuttamista.

Olen huolissani siitä, että matkailijavero heikentäisi Helsingin ja ehkäpä koko Suomen matkailun kilpailukykyä.

Lähialueen kilpailijakaupungeissa, kuten Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Tallinnassa, ei nykyisellään vastaavaa veroa ole. Matkailuala on viime vuosina kärsinyt muun muassa koronapandemian vaikutuksista sekä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamista muutoksista.

Helsinki on tehnyt pitkäjänteistä työtä, jonka ansiosta kaupunki valittiin maailman kestävimmäksi matkakohteeksi kansainvälisessä Global Destination Sustainability (GDS) -indeksissä. Tämä arvostettu ykkössija ja sen tuoma kansainvälinen maine ovat meille kilpailuetu. Meidän tulee hyödyntää tätä vetovoimaa kasvun rakentamiseen, ei kuristaa sitä uusilla maksuilla.

Matkailuyritysten viesti on ollut hyvin selvä: valtaosa alan toimijoista ei kannata matkailijaveroa. Yrityksiä huolettavat kasvavat kustannukset, lisääntyvä byrokratia ja hallinnollinen taakka. Saman viestin ovat tuoneet esiin myös Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa sekä Helsingin seudun kauppakamari.

Pidän ongelmallisena myös esitettyä prosenttiperusteista veromallia, jossa vero kasvaisi majoituksen hinnan mukana. Käytännössä se tarkoittaisi, että eniten maksaisivat juuri ne matkailijat, joita Helsingin kannattaisi houkutella enemmän: kongressivieraat, liikematkustajat ja tapahtumakävijät. He tuovat kaupunkiin merkittäviä tuloja, käyttävät palveluita laajasti ja tukevat työpaikkoja. Siksi heidän lisäverottamisensa on nurinkurista aikana, jolloin Helsinki kilpailee kansainvälisistä vierailijoista muiden pohjoismaisten kaupunkien kanssa.

Olen huolissani myös siitä, pystyttäisiinkö vero toteuttamaan aidosti tasapuolisesti. Lyhytvuokrauksen valvontaan ja rekisteröintiin liittyvät kysymykset ovat edelleen ratkaisematta. Mielestäni on välttämätöntä, että vero kohdistuisi yhdenvertaisesti sekä ammattimaiseen että satunnaiseen majoitustoimintaan. Jos hotellit kantavat vastuun veron keräämisestä, mutta osa majoituksesta jää käytännössä järjestelmän ulkopuolelle, kilpailu vääristyy. Tämänkin vuoksi vastustan veroa.

Matkailun lisäverottamiselle ei mielestäni ole Helsingissä perusteita. Matkailuveron kannatusta voi ymmärtää kaupungeissa, joissa massaturismi on todellinen ongelma. Helsingissä haasteena on sen sijaan matkailijoiden houkuttelu. Meillä on laadukkaita hotelleja, mutta samalla hotellimajoituksessa vallitsee ylikapasiteetti suhteessa matkailijamääriin. Syitä tähän on monia. Esimerkiksi yritys- ja kongressimatkustus on jäänyt pandemiaa edeltävää tasoa vähäisemmäksi digitaalisten etätyökäytäntöjen vuoksi.

Majoitusalan arvonlisäveroa on jo korotettu tällä hallituskaudella. Suomalaiset matkailuyritykset toimivat muutenkin korkeiden kustannusten ympäristössä verrattuna moniin kilpailijamaihin. Jokainen Helsinkiin saapuva matkailija tuo mukanaan työtä, tuloja ja verotuloja. Samalla he vahvistavat helsinkiläisten itse käyttämien palveluiden, kuten ravintoloiden ja kahviloiden, kannattavuutta ja monipuolisuutta.

Näen matkailun vientinä siinä missä muunkin palveluviennin. Kun ulkomainen matkailija käyttää rahaa suomalaisiin palveluihin, hyötyvät yritykset, työntekijät ja koko yhteiskunta. Siksi on viisasta vahvistaa matkailun kasvua eikä jarruttaa sitä uusilla veroilla.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Kolumni 17.8.2026 (Letterbox Media)

Koulujen alkaessa keskustelut peruskouluista kuumenevat. Opettajien, oppilaiden ja perheiden ääni on syytä saada kuulumaan. Täysin selvää on, että vaikuttavilla toimilla on kiire. On onnistuttava katkaisemaan 2000-luvun alusta alkanut oppimistulosten lasku. Aiemmin tehdyt korjaustoimet eivät ole tepsineet, ja siksi perusopetuksen vahvistaminen on kuluvan eduskuntakauden painopisteemme. On ollut iso karhunpalvelus, että oppilaita on päästetty peruskoulun läpi ilman riittäviä perustaitoja. Suunnan muuttamiseksi säädimme lain osaamistakuusta. Jatkossa luokalta toiselle ei siirrytä ilman riittävää osaamista, kun vähimmäisosaamisen tasot sekä kansallisesti yhtenäiset menettelyt arviointiin määritellään. Tämä tukee opettajien entistä vaativampaa työtä. Oppilaita tuetaan vaikuttavammin, ja samalla vaaditaan riittävää osaamista. Tavoite on, että jokainen oppilas saa peruskoulusta osaamisen, joka mahdollistaa omien unelmien tavoittelun.

Olemme vahvistaneet perusopetuksen rahoitusta 200 miljoonalla eurolla. Äidinkielen ja matematiikan tunteja on lisätty. Oppimisen tuki on uudistettu, jotta jokainen oppilas saa tuen oikeaan aikaan. Sopimuskoulujemme valtion rahoitus on korjattu samalle tasolle kuin kaupungin koulujen. Opetusministerinä aloittamani tasa-arvorahoituksen taso vakiinnutettiin tukemaan erityisesti haastavimmilla alueilla toimivia kouluja.

Iloitsen siitä, että työrauha on jo kohentunut, kun kännyköiden käyttöä kouluissa on rajoitettu. Lisäksi lisäämme Helsingin koulupäivään lukemista ja liikuntaa.

Riittävän vahva suomen tai ruotsin kielen taito on oppimisen ehdoton edellytys. Siksi suomi ja ruotsi toisena kielenä (S2 ja R2) -opetus täsmennetään kielitaidon tasoon perustuvaksi määräaikaiseksi tueksi kohti yleistä oppimäärää. Siirtymisen tueksi tulee mahdollisuus antaa yleisopetuksessa vielä lisäopetusta. Kielitaito kehittyy varhaisessa vuorovaikutuksessa, ja lapselle lukeminen syntymästä asti edistää koulumenestystä. Vanhempien rooli on merkittävä. Siksi olemme vakinaistaneet neuvoloissa toiminnan, joka on tutkitusti kannustanut vanhempia lukemaan juuri niissä perheissä, joissa ei muutoin luettaisi. Helsingissä on käynnissä pilotti, jossa neuvolassa arvioidaan lapsen kielen kehitystä ja tarvittaessa ohjataan lapsi varhaiskasvatukseen. On tärkeää ymmärtää, että laadukas varhaiskasvatus ja esikoulu ovat vaikuttava tapa varmistaa yhdenvertainen alku koulupolulle.

Lasten eriytymisen ehkäisyä ei voi asettaa vain koulujen harteille, vaan sen on oltava keskeinen osa kaupunkipolitiikkaa. Oppilaaksiottoalueiden muodostamisen perusteena ei pidä olla lasten kielitaito.

Lähikouluperiaate on hyvä perusta koulujen kehittämiselle, mutta sen rinnalla on pidettävä mahdollisuudet hakeutua toiseen kouluun esimerkiksi painotetun luokkamuotoisen opetuksen vuoksi. On iso rikkaus, että kaupungisamme on monimuotoinen kouluverkko ja erilaisia vaihtoehtoja. Se tukee osaltaan sitä, että tavoite jokaisen lapsen parhaista mahdollisuuksista oppia ja saavuttaa oma potentiaalinsa taustasta riippumatta toteutuu.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Kolumni 10.8.2026 (Kaupunkisanomat)

On vakava tosiasia, että joka viides peruskoulun päättävä nuori jää lukutaidossa alle tyydyttävän tason. Tämä on useista korjaustoimista huolimatta jatkunut. 2000-luvun alussa alkanut lukutaidon laskukierre on vihdoin katkaistava. Lukutaito on oppimisen, sivistyksen ja elämässä pärjäämisen perusedellytys. Olemme Helsingissä asettaneet tavoitteen rakentaa kotikaupungistamme lukemisen ja lukutaidon pääkaupungin.

Helsingissä lukutaitotyötä tehdään varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Lapsen polkua vauvasta nuoruuteen tukevat tutkimustietoon nojaavat toimintamallit, kuten Lukuaskeleet-kokonaisuus, sekä tiivis yhteistyö koulutuksen, kirjastojen ja tutkijoiden välillä. Haluamme antaa opettajille entistä tarkempaa tietoa oppijoiden taidoista oikea-aikaisten ja vaikuttavien tukitoimien kohdentamiseksi.

Kirjastojen rooli lukemisen innostajina ja tasa-arvon rakentajina on korvaamaton. Keskustakirjasto Oodi ja eri puolilla Helsinkiä sijaitsevat lähikirjastomme tuovat kirjat lähelle arkea ja madaltavat lukemisen kynnystä. Olemme Helsingissä sitoutuneet varmistamaan lähikirjastoverkoston laajuuden. Aktiivinen kirjastoyhteistyö ulottuu myös toiselle asteelle, jossa nuorten lukuharrastus herkästi hiipuu. Vauhditamme perustaitojen oppimista lisämäärärahoilla: pienentämällä alkuopetuksen ryhmäkokoja 20 oppilaasta 18 oppilaaseen ja lisäämällä painettujen oppikirjojen määrärahoja.

Sovimme myös hallitusneuvotteluissa lukutaidon ja peruskoulun vahvistamisen hallitusohjelman yhdeksi painopisteeksi. Kuluvalla eduskuntakaudella olemme lisänneet perusopetuksen rahoitusta 200 miljoonalla eurolla. Samalla oppimisen tukea on uudistettu ja lukujärjestyksiin on lisätty tunteja perustaitojen, kuten lukemisen, oppimiseen. Suunnanmuutoksen varmistamiseksi hyväksyimme lain osaamistakuusta. Jatkossa luokalta toiselle ei siirrytä ilman riittävää osaamista. Armovitosten sijaan on huolehdittava siitä, että oppilas oikeasti saavuttaa tarvittavat perustaidot. Osaamistakuu ei tähtää luokalle jättämisen lisäämiseen, vaan varhaiseen puuttumiseen ja oikea-aikaiseen tukeen. Myös kännykän käyttöön kouluissa säädetyt rajoitukset tuovat työrauhaa ja tukevat oppimista. Eduskunnassa tekemämme päätökset tukevat kiitettävästi kaupungin tekemää lukutaitotyötä.

Lukutaitoa rapauttavat useat yhteiskunnalliset muutokset. Älylaitteet ja sosiaalinen media nakertavat aikaa lukemiselta ja muulta oppimiselta. Vapaa-ajan lukeminen on merkittävästi vähentynyt ja yhä useammalta puuttuu arjestaan lukemiseen kannustava esimerkki.

Lukemisen edistäminen on ollut kansanedustajan ja kaupunginvaltuutetun työssäni keskeistä. Iloitsen erityisesti pitkäaikaisen tavoitteeni toteutumisesta: saimme vihdoin vakinaistettua Lukulahja lapselle -ohjelman valtionrahoituksen. Kyse on neuvoloiden työstä, joka tutkimusten mukaan on kannustanut merkittävästi vanhempia lukemaan lapsille jo vauvasta alkaen.

Vanhempien ja lapsen läheisten rooli lukutaidon kehittämisessä on aivan keskeinen. Kotien valmiudet tukea lapsen lukutaidon kehittymistä vaihtelevat mittavasti. Lapset ovat kouluun tullessaan hyvin eriarvoisessa asemassa. Lasten kielellinen kehitys ja lukemisen valmiudet alkavat kehittyä varhaisessa vuorovaikutuksessa, siksi vanhempien tietoisuutta lukutaidon merkityksestä ja kodin keinoista tukea lapsen lukutaitoa on lisättävä. Lapsille lukeminen vaikuttaa suoraan lapsen kielitaidon kehittymiseen ja oppimistuloksiin.

Jokaisen nuoren on saatava peruskoulusta riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon, työelämään tai jatko-opintoihin sekä tavoittelemaan omia unelmiaan. On tärkeää, että oppilaat löytävät lukemisen ilon ja kirjallisuuden maailman. Helsingin tavoitteena on toimia maamme lukutaitotyön suunnannäyttäjänä. Hyvä lukutaito on ratkaiseva tekijä jokaisen lapsen elämässä ja koko kotikaupunkimme hyvinvoinnissa.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Ajatuksesi ja palaute ovat tärkeitä, pidetään yhteyttä.

Voit seurata eduskunnan ajankohtaisia myös Facebookissa, Instagramissa ja X:ssä.

Kolumni 5.6.2026 (Töölöläinen)

Millainen on maa, joka varoittaa kansalaisiaan omasta kulttuuristaan? Se on tärkeä kysymys pohtia. Jokakeväinen keskustelu suvivirrestä on herättänyt helsinkiläisissä paljon tunteita ja kysymyksiä, joita on tullut runsaasti myös Arkadianmäelle asti. Suvivirsi on selvästi suomalaisille rakas ja arvostettu perinne.

Suvivirsi kuuluu olennaisesti kesään ja kevätjuhliin. Asiassa ei pitäisi olla epäselvyyttä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjaus on selvä: Suvivirren laulaminen kevätjuhlassa ei ole uskonnon harjoittamista. Suvivirsi on kulttuuriimme kuuluva perinne. Suvivirren saa laulaa, eikä sen laulamisesta tai muista kulttuuriin kuuluvista asioista tarvitse varoitella.

Helsingin kaupungilla on asiasta kouluille ohjeet. On tärkeää alleviivata, ettei kouluilla ja päiväkodeilla ole mitään syytä luopua suvivirrestä. Perinteiden vaaliminen ja siirtäminen uusille sukupolville on päinvastoin tärkeä osa varhaiskasvatusta ja perusopetusta.

Perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei johdu vaatimusta poistaa koulun toiminnasta kaikkea uskontoon viittaavia elementtejä sisältävää ainesta.

Opetushallitus (OPH) on vuoden 2022 linjauksessaan muistuttanut, että kouluvuoteen kuuluu myös perinteisiä, kaikille yhteisiä juhlia, joihin lasten ja nuorten tulee osallistua. Näihin juhliin voi linjauksen mukaan sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä, kuten Suvivirsi, jotka ovat suomalaiseen kulttuuriin liittyviä traditioita. OPH on perustuslakivaliokunnan kantaan pohjautuen linjannut, että juhlassa laulettava yksittäinen virsi ei tee juhlasta vielä uskonnollista tilaisuutta.

Tietenkin koulut ja päiväkodit päättävät itse juhlistaan, mutta ei ole mitään syytä muuttaa perinteitä. Päinvastoin globaalissa ja yhä monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus, samalla huomioiden lasten ja nuorten erilaisuuden. Oman kulttuurin tunteminen ja ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ymmärtämisessä. Perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on luonnollinen osa päiväkotien ja koulujen toimintaa.

Kolumni 16.6.2026 (Julkaistu Letterbox mediassa)

Helsingissä työn alla olevat pyöräilybaanat ovat hanke, jossa hyvä tarkoitus uhkaa johtaa useassa paikassa kaupunkiamme ylimitoitettuihin ratkaisuihin. Humallahdelle kaavailtu, vähintään seitsemän miljoona euroa maksava massiivinen silta rakennettaisiin meren päälle yhteen Helsingin kauneimmista rantamaisemista vain siksi, että pyöräilijät välttäisivät reitillä olevan mäen.

Perustelut ovat vastoin kaupunkilaisjärkeä. Pyörällä voi vallan hyvin ajaa myös ylä- ja alamäkeä. Mäet kuuluvat Helsinkiin ja kaupunkiympäristöön, eikä niitä pidä tasoitella veronmaksajien rahoilla. Humallahden kallioinen rantavyöhyke on osa harvinaista, pitkälti luonnontilaisena säilynyttä kaupunkimaisemaa, jota on viisasta vaalia. Merenrannat ovat meidän helsinkiläisten rakkaus ja rikkaus.  Pyörätie voisi varsin hyvin kulkea Paciuksenkatua pitkin, jolloin arvokas luonto säästyisi.

Siltaa perustellaan myös sillä, että jyrkät mäet saattavat toimia esteenä aloitteleville pyöräilijöille. Argumentti on melkoisen ristiriitainen, sillä samaan aikaan kaupunkimme on rakennettu Suomen suurin silta, Kruunuvuorensilta, jonka nousu on myös varsin jyrkkä.

Humallahden rantaan kaavailtu silta ei ole perusteltu millään mittarilla. Kevyen liikenteen sujuvuutta voidaan ja pitää kehittää ilman massiivisia, luontoa ja verorahoja tuhlaavia rakennelmia.

Olemme sopineet Helsingin kaupunkistrategian tavoitteeksi kestävien liikkumismuotojen, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen, osuuden lisäämisen.Helsinkiin ovat lämpimästi tervetulleita nykyistä yhtenäisemmät pyöräilyreitit, mutta niitä ei pidä rakentaa piittaamatta vaikutuksista muihin liikkujiin, kaupungin viihtyisyyteen, luontoarvoihin tai verorahojen järkevään käyttöön.

Pyöräilijänä ja ahkerana kävelijänä kannan huolta siitä, että Helsingissä on edelleen monta vaarallista paikkaa korjaamatta pyörä- ja kävelyteiden osalta. Verorahat on käytettävä vaikuttavasti sujuvuuden ja turvallisuuden lisäämiseen, ei Humallahden sillan kaltaisiin kalliisiin rakenteisiin. On myös varmistettava, ettei asuinalueiden omaleimaisuutta, lähiluontoa ja turvallisuutta murenneta liian massiivisilla pyöräilybaanoilla. Helsingissä on tehtävää siinä, että asukkaiden ääni kuuluisi oman kotikaupungin kehittämisessä ja verorahojen käytössä nykyistä paremmin.

Kolumni 5.6.2026 (Julkaistu Helsingin Uutisissa 5.6.2026)

Nuorten lukutaito ja muut perustaidot ratkaisevat myös Helsingin tulevaisuuden, Sari Sarkomaa (kok.) kirjoittaa.

On ollut valtava karhunpalvelus nuorille ja koko Suomelle, että oppilaita on päästetty peruskoulun läpi ilman vähimmäistason perustaitoja.

Joka viides peruskoulun päättävä nuori jää lukutaidossa alle tyydyttävän tason. Tilanne on vakava. Sujuva lukutaito on kaiken oppimisen perusta, ja sen puuttuessa nuoren koko opinpolku ja elämän mahdollisuudet vaarantuvat. Perustaitojen heikkeneminen heijastuu monin hyvin haastavin tavoin koko yhteiskuntaamme.

Useista toimista huolimatta oppimistulokset ovat laskeneet 2000-luvun alusta, ja samaan aikaan kouluissa annettujen arvosanojen taso on noussut. Alimpia arvosanoja annetaan yhä harvemmin, ja kiitettävien määrä on moninkertaistunut.

Tilanteen korjaamiseksi eduskunnan käsittelyssä on laki osaamistakuusta. Lakiesityksen ydin on selkeä: luokalta toiselle ei siirrytä ilman riittävää osaamista. Tarkoitus on määritellä vähimmäisosaamisen taso ja luoda kansallisesti yhtenäiset menettelyt arviointiin. Tämä tukee opettajia työssään. Armovitosten sijaan on huolehdittava siitä, että oppilas oikeasti saavuttaa ne taidot, jotka peruskoulun on tarkoitus turvata. Arvosanan on kuvattava osaamista rehellisesti.

Luokalle jätettävien määrä on vähentynyt selvästi samaan aikaan, kun oppimistulokset ovat heikentyneet. Osaamistakuu ei tähtää luokalle jättämisen lisäämiseen, vaan varhaiseen puuttumiseen ja oikea-aikaiseen tukeen. Luokalle jättäminen on jatkossakin keinovalikoimassa ja tarvittaessa käytössä.

Kuluvalla eduskuntakaudella olemme eduskunnassa lisänneet perusopetukseen rahoitusta 200 miljoonalla. Oppimisen tuki on uudistettu, lukujärjestykseen on lisätty tunteja kirjoittamiseen, lukemiseen ja laskemiseen, ja sopimuskoulujen valtiolta saama rahoitus on palautettu samalle tasolle kuin kaupungin koulujen. Työrauhaa on parannettu kieltämällä kännyköiden käyttö oppitunneilla. Helsingissä on otettu käyttöön aktiivisesti myös kännykän käytön rajoittaminen välitunneilla. Nyt välitunneilla seurustellaan ja liikutaan taas aktiivisemmin eikä tuijoteta ruutuja. Tärkeää on myös oppia toimimaan yhdessä ja kasvaa yhteiskunnan jäseneksi.

Helsingissä täydensimme eduskunnan panostuksia peruskouluun pienentämällä alkuopetuksen laskennallista ryhmäkokoa 20 oppilaasta 18 oppilaaseen. Varmistamme oppimisen tuen uudistuksen laadukkaan toteutumisen ja kasvatamme tarveperustaista rahoitusta sekä määrärahoja painettuihin oppikirjoihin.

Näitä peruskoulua vahvistavia toimia vahvistetaan osaamistakuulla. Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen oppilas saa riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja edelleen jatko-opintoihin tai työelämään sekä mahdollistavat unelmien tavoittelemisen.

Ei ole liioiteltua sanoa, että nuorten lukutaito ja muut perustaidot ratkaisevat myös Helsingin tulevaisuuden.

Kolumni 19.5.2026

Peruskoulun päättävien perustaidot ovat merkittävästi heikentyneet. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että joka viides peruskoulun päättävä nuori jää lukutaidossa alle tyydyttävän tason. Tilanne on hälyttävä. Sujuva lukutaito on kaiken oppimisen perusta, ja sen puuttuessa koko koulupolku sekä myöhemmät opintomahdollisuudet vaarantuvat. On ollut valtava karhunpalvelus nuorille ja koko Suomelle, että oppilaita on päästetty peruskoulun läpi ilman vähimmäistason perustaitoja.

Oppimistulokset ovat laskeneet 2000-luvun alusta, vaikka korjaustoimia on tehty. Oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet ja heikosti pärjäävien määrä lisääntynyt. Samaan aikaan kouluissa annettujen arvosanojen taso on noussut. Alimpia arvosanoja annetaan yhä harvemmin, ja arvosanan 10 määrä on moninkertaistunut. Lisäksi arvioinnit osoittavat, että samalla osaamistasolla olevat oppilaat voivat saada eri kouluissa hyvin erilaisia arvosanoja. Tilanteen korjaamiseksi on eduskunnan käsittelyssä laki osaamistakuusta.

Lakiesityksen ydin on selkeä: luokalta toiselle ei siirrytä ilman riittävää osaamista. Lailla luodaan kansallisesti yhtenäiset menettelyt arviointiin sekä määritellään vähimmäisosaamisen tasot. Ns. armovitosten sijaan on huolehdittava siitä, että oppilas todella saavuttaa ne taidot, jotka peruskoulun on tarkoitus turvata. Arvosanan on kuvattava osaamista rehellisesti. Siihen on voitava luottaa. Selkeät tavoitteet, ymmärrettävät kriteerit ja määritellyt vähimmäisosaamisen rajat vahvistavat lasten yhdenvertaisuutta ja tukevat opettajia heidän työssään.

Kynnys luokalle jättämiseen ja ehtojen suorittamiseen on vuosien varrella noussut, vaikka ne ovat edelleen perusopetuslaissa mahdollisia keinoja. Luokalle jääneiden määrä on vähentynyt selvästi samaan aikaan, kun oppimistulokset ovat heikentyneet. Osaamistakuu ei tähtää luokalle jättämisen lisäämiseen, vaan varhaiseen puuttumiseen ja oikea-aikaiseen tukeen. Lainsäädäntömuutoksen pohjalta uudistetaan myös esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, joiden on tarkoitus tulla käyttöön vuonna 2028.

Kuluvalla eduskuntakaudella olemme eduskunnassa tehneet perusopetukseen 200 miljoonan euron lisäpanostukset. Oppimisen tuki on uudistettu, lukujärjestykseen on lisätty tunteja kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen oppimiseen. Työrauhaa on parannettu kieltämällä kännyköiden käyttö oppitunneilla. Helsingissä on otettu käyttöön aktiivisesti myös kännykän käytön rajoittaminen välitunneilla. Nyt välitunneilla seurustellaan ja liikutaan taas aktiivisemmin, eikä tuijoteta ruutuja. Muutoksella on myönteinen vaikutus hyvinvointiin ja keskittymiskykyyn tunneilla. Saimme myös korjattua kaupunkimme sopimuskoulujen valtiolta saaman rahoituksen samalle tasolle kuin kaupungin koulujen. Näitä peruskoulua vahvistavia toimia jatketaan osaamistakuulla. Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa perusopetuksesta oppimisen ilon, riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja edelleen jatko-opintoihin tai työelämään sekä tavoittelemaan unelmiaan.

Ei ole liioiteltua sanoa, että lukutaito ja muut perustaidot ratkaisevat myös Helsingin tulevaisuuden. Helsingissä täydennämme eduskunnan päättämiä panostuksia peruskouluun pienentämällä alkuopetuksen laskennallista ryhmäkokoa 20 oppilaasta 18 oppilaaseen. Varmistamme oppimisen tuen uudistuksen laadukkaan toteutumisen ja kasvatamme tarveperustaista rahoitusta sekä määrärahoja painettuihin oppikirjoihin. Toimiva peruskoulu ei synny pelkillä linjauksilla, vaan se vaatii tuekseen johdonmukaista koulutuspolitiikkaa ja riittäviä voimavaroja. Perusopetuksen tulee olla erityisenä painopisteenä myös tulevalla vaalikaudella.