Kategoria: Blogi

Blogi 10.3.2026

Sosiaali- ja terveyspalveluista käyty keskustelu pääministeri Orpon antaman ilmoituksen jälkeen oli eduskunnassa vilkas. Vihreät nostivat jälleen esiin hellimänsä maakuntaveron ratkaisuna hyvinvointialueiden ongelmiin. Torjuin ehdotuksen jyrkästi. Uusi verotuksen taso ei ratkaisisi yhtäkään ongelmaa eikä parantaisi yhdenkään potilaan hoitoa – sen sijaan se lisäisi byrokratiaa ja kasvattaisi tavallisten suomalaisten verotaakkaa.

Työn verotuksen pitäminen kohtuullisena ja kannustavana on koko hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta välttämätöntä. Hyvinvointialueet ovat kantokyvyltään hyvin erilaisia, ja maakuntavero johtaisi väistämättä moninkertaisiin tasausmekanismeihin. Lopputuloksena syntyisi lisää kustannuksia, monimutkaisuutta ja hallintoa, jonka maksajiksi joutuisivat erityisesti kasvavat kaupunkiseudut. Into luoda uusi verotuksen taso on syytä heittää roskakoriin. Suomalaiset eivät kestäisi sitä. Keskiöön on nostettava palveluja tarvitseva ihminen ja sote-uudistuksen alkuperäinen tavoite: yhdenvertaiset ja laadukkaat pelastus-, sosiaali- ja terveyspalvelut.

Hyvinvointialueiden yli 37 miljardin euron rahoitus muodostaa jo yli kolmanneksen valtion noin 90 miljardin budjetista. Rahoitus on kasvanut pääministeri Orpon hallituskaudella yli neljällä miljardilla eurolla. Kun kustannukset ja palveluntarve kasvavat, rahojen käyttöä on tehostettava. Pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmalliin tarvitaan enemmän kannusteita toimia vaikuttavasti, ei vähemmän. Hyvästä työstä ei pidä rangaista – se veisi pohjan siltä kehitystyöltä, jota teemme palveluiden parantamiseksi ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi.

Tiedolla johtaminen on välttämätöntä. Soten kustannus- ja laatutiedot on saatava aidosti läpinäkyviksi. Laaturekistereitä on laajennettava uusiin sairausryhmiin ja seuraavaksi vuorossa on hyvä olla muistisairaudet. Valtakunnalliset laaturekisterit ovat keskeinen väline hoidon vaikuttavuuden parantamiseksi.

Olemme eduskunnassa hyväksyneet monia palveluita parantavia ja hoitoon pääsyä edistäviä lakiesityksiä. Lasten ja nuorten terapiatakuu on säädetty ja omalääkäri on jo miljoonalla suomalaisella. Keskeisenä tavoitteena on ottaa koko maassa käyttöön moniammatillista yhteistyötä vahvistava omalääkärimalli. Kun sama lääkäri, hoitaja tai muu ammattilainen hoitaa asiakkaan tarpeita, palvelun laatu paranee ja kokonaistarve ja kustannukset pienenevät. Erityisesti paljon palveluita tarvitseville on suuri helpotus, että vastassa on mahdollisimman usein tuttu ammattilainen.

Kuluvalla eduskuntakaudella hedelmöityshoitojen Kela-korvaus on palautettu, ja valinnanvapauskokeilu mahdollistaa 65 vuotta täyttäneille pääsyn yksityiselle yleislääkärille 30 eurolla. Suuhygienisti-, fysioterapeutti- ja gynekologikäynneistä saa korotetut Kela-korvaukset.

Eduskunnan keskustelussa korostin myös tarvetta vahvistaa vanhuspalveluiden laatua, uudistaa itsemääräämislaki ja kehittää korotettu kotitalousvähennys senioreiden kotona asumisen tueksi

Sote-järjestöt ovat meille tärkeä kumppani, ja niiden toimintaedellytykset tulee turvata. Monituottajamallia vahvistamalla saamme kaikki voimavarat käyttöön. Hoitotyön johtamisen rakenteet on varmistettava säädösmuutoksin.

Työtä on paljon tehtävänä, jotta onnistumme turvaamaan yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikenikäisille suomalaisille.

Blogi 28.2.2026

Tänään vietämme Kalevalan päivää – suomalaisen kulttuurin juhlaa.  Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus luoda omat tarinansa – vahvasta suomalaisesta kulttuuriperinnöstä ammentaen.

Suomalainen luova ala on rikkautemme. Sen kasvun eteen on jatkettava töitä. Luovissa aloissa on Suomen talouden kasvulle mittavaa hyödyntämätöntä potentiaalia. Tuore tekemämme luovan talouden kasvustrategia vahvistaa sitä, että suomalainen luovuus voi kasvaa, työllistää ja kansainvälistyä kestävällä tavalla.

Kirjastot ovat maan käytetyin kulttuuripalvelu, joka tarjoaa jokaiselle ilmaisen pääsyn tietoon, kulttuuriin ja taiteeseen. Oikeudenmukaisten tekijänoikeuskorvauksien maksaminen on olennaista, jotta jokainen tekijä saisi kirjastokäytössä olevien teostensa lainaamisesta ansaitsemansa korvauksen.

Ilman tekijöitä ei ole suomalaista taidetta ja kulttuuria. Kausiluonteisuus, kulttuurialalle tyypilliset työnteon ja korvausten eri muodot eivät saa rajoittaa oman ammatin harjoittamista tai tuottaa häiriöitä etuuksien maksuun. Haasteeseen tuo ratkaisua mm yhdistelmävakuutus.

Kulttuurin ja taiteen hyvinvointiulottuvuus on alettu huomioida enenevissä määrin myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja koulutusta suunniteltaessa. Lasten ja nuorten mahdollisuuksia  osallistua taiteeseen ja kulttuuriin on vaalittava. Näin kulttuuriperintö ei jää etäiseksi, vaan siitä tulee koettua ja elettyä.

Onnistunut kulttuuripolitiikka hyödyntää laajasti kulttuurin tuottaman arvon, joka ilmenee sivistyksenä ja henkisenä pääomana, luottamuksena ja vahvana demokratiana sekä hyvinvointina ja kestävänä taloutena.

Hyvää Kalevalan päivää!

Lähetän tuoreimpia politiikan kuulumisia kerran kuukaudessa. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi.

Ajatukset ja palaute liittyen politiikkaan, kotikaupunkini Helsingin sekä koko Suomen kehittämiseen ovat aina tärkeitä ja tervetulleita. Pidetään yhteyttä.

Blogi 27.2.2026

Lausuntokierroksella on vihdoin lakiesitys, jossa hyvinvointialueiden velvoitetta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito ehdotetaan täsmennettäväksi. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös palliatiivisen hoidon ja saattohoidon määritelmät. Lakiesitykseen on tärkeä saada kommentteja, ja ne ovat lämpimästi tervetulleita.
Lausuntopyyntö: hyvinvointialueiden velvoitetta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito ehdotetaan täsmennettäväksi - Sosiaali- ja terveysministeriö

Hyvän ja arvokkaan saatto- ja palliatiivisen hoidon varmistamisessa avainasemassa ovat ammattilaisten koulutus sekä sitova lainsäädäntö.

Ihmiselämää on kunnioitettava sen loppuun saakka. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan peloissaan, kivuissaan tai yksin. Laadukkaalla saatto- ja palliatiivisella hoidolla voidaan tukea ihmistä niin, että arvokas kuolema on mahdollinen ja jäljellä oleva elämä mahdollisimman hyvää. Myös omaisten valmistautuminen lähestyvään kuolemaan on keskeinen osa saattohoitoa.

Olen pitkään ajanut lakimuutosta yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa ja vauhdittanut sitä myös lakialoitteella. Hallitusneuvotteluissa työtä vietiin eteenpäin, ja kirjasimme pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan lupauksen selkeyttää säädöksiin oikeus saattohoitoon. Tavoitteena on turvata elämän loppuvaiheen hyvä hoito riippumatta ihmisen asuinpaikasta tai hoitopaikasta.

Eduskunnan jo vuonna 2018 tekemän tahdonilmaisun johdosta asetetun asiantuntijaryhmän yksimielinen näkemys oli, että saattohoidon puutteiden korjaaminen edellyttää lakimuutoksia.

Vaikka saattohoitoa on Suomessa kehitetty ja maassamme on laadukkaita esimerkkejä, on hoidossa edelleen merkittäviä alueellisia eroja ja räikeitä puutteita. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus sekä hankerahoitus ovat edistäneet toiminnan kehittämistä, mutta palveluiden laadussa, saatavuudessa ja kivunlievityksessä esiintyy yhä eriarvoisuutta. Myöskään eri potilasryhmät eivät saa palveluita tasavertaisesti. Saattohoidon tarvetta ei aina tunnisteta, jolloin hoito jää kokonaan saamatta.

On todella hyvä uutinen, että lakiesitys on nyt lausuntokierroksella. On tärkeää saada laki eduskuntaan pian, jotta se ei jämähdä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mahdollisiin ruuhkiin.

Lähetän tuoreimpia politiikan kuulumisia kerran kuukaudessa. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi.

Ajatukset ja palaute liittyen politiikkaan, kotikaupunkini Helsingin sekä koko Suomen kehittämiseen ovat aina tärkeitä ja tervetulleita. Pidetään yhteyttä.

Blogi 19.2.2026

Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt lausunnoille asetuksen, jossa Saimaan kalastusrajoitusaluetta esitetään laajennettavaksi 336 neliökilometrillä. Laajennus on selkeä parannus, mutta ei vielä riittävä. Asetus on osin suuri pettymys ja sitä on syytä muuttaa. Tarvitsemme lisää kunnianhimoa ainutlaatuisen saimaannorpan suojelemiseksi. Verkkokalastusrajoitusta on viisasta ja välttämätöntä pidentää heinäkuulle ehkäisemään kuuttien hukkumiskuolemia. Uteliaiden pienten kuuttien keväiset uintiretket voivat olla kohtalokkaita – lainsuojattomat kuutit on pelastettava verkkoihin hukkumiselta.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Metsähallitus ovat pitäneet nykyistä verkkokalastusrajoitusta riittämättömänä. Verkkokalastuskiellolla suojellaan saimaannorppia, sillä verkot ovat erityisen vaarallisia kuuteille. Pidennys antaisi kuuteille aikaa kasvaa ja vahvistua. Nykyisen asetuksen mukaan verkkokalastuskielto päättyy huhtikuun puolivälissä.

Asetusluonnoksen esittämä kalastusrajoitusalueen laajentaminen parantaa saimaannorpan suojelua ja on tärkeä askel eteenpäin. Rajoitusalue laajenee yli 10 prosenttia, ja näillä alueilla kielletään ympärivuotisesti norpalle vaarallisimpien kalanpyydysten ja kalastustapojen käyttö. Myönteistä on myös se, että saimaannorpan tilanne on parantunut: kanta on kasvanut 2000-luvun noin 240 yksilöstä noin 530 yksilöön.

Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen laji, joka elää vain Suomessa. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet lisäävät riskejä ja vaarantavat suojelutyön tuloksia. Ellei kalanpyydyskuolleisuutta kyetä tehokkaasti estämään, muut suojelutoimet jäävät riittämättömiksi.

Siksi lausuntokierroksella olevaa asetusta on korjattava. Suojelutyön onnistuminen edellyttää lisätoimia ja verkkokalastuskiellon pidentämistä nykyisestä kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Kokoomus esittää ja kannattaa tätä muutosta.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Blogi 18.2.2026

Savuton koti ei ole vain mukavuuskysymys, vaan kyse on terveydestä, turvallisuudesta ja pahimmillaan elämästä ja kuolemasta. Tupakansavun pitoisuudelle sisäilmassa ei ole voitu osoittaa turvallista rajaa. Ympäristön tupakansavulle altistumisen terveysriskit ovat samoja kuin tupakoinnista aiheutuvat riskit. Passiivinen altistuminen lisää keuhkosyövän vaaraa ja useiden muiden syöpien riskin arvioidaan olevan kohonnut.

Passiivinen tupakointi aiheuttaa useita kansanterveydellisesti merkittäviä sairauksia ja pahentaa olemassa olevien sairauksien oireita. Erityisen vaarallista tupakansavu on lapsille ja raskaana oleville.

Silti merkittävä määrä suomalaisia, myös lapsia, altistuu kotonaan tahdonvastaisesti naapurin tupakansavulle. Tupakointi on jo kielletty työpaikoilla, ravintoloissa, yleisillä leikkikentillä, koulujen ja päiväkotien pihoilla sekä uimarannoilla. Autossakaan ei saa polttaa, jos matkustajina on alle 15‑vuotiaita lapsia. Sen sijaan naapurin tupakansavun saaminen kuriin omassa kodissa on edelleen hyvin vaikeaa.

Olen pitkään ajanut lakimuutosta, joka antaisi asuntoyhteisöille oikeuden kieltää häiritsevän tupakoinnin huoneistoissa ja parvekkeilla enemmistöpäätöksellä. Myös tupakka‑ ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmä on esittänyt vastaavaa ja tutkimusten mukaan lähes kaksi kolmesta suomalaisesta kannattaa muutosta.

Parasta on aina ensin keskustella tupakoivan naapurin kanssa ja pyrkiä ratkaisemaan ongelma yhdessä. Taloyhtiö voi myös tehdä rakenteellisia muutoksia savun kulkeutumisen estämiseksi, mutta nämä keinot eivät aina riitä.

Nykyisen lain mukaan asuntoyhteisö voi kieltää tupakoinnin yhteisissä ulkotiloissa, mutta kiellon ulottaminen parvekkeille tai huoneistoihin edellyttää monivaiheisen hakuprosessin kunnalle. Prosessin lopputulos on epävarma, hidas ja voi maksaa taloyhtiölle lähes tuhat euroa. Siksi vain harvat taloyhtiöt ryhtyvät siihen, vaikka kiellolle olisi selkeä tarve.

Tupakkalakia on välttämätöntä uudistaa niin, että asuinyhteisön yhtiökokous voisi määritellyin reunaehdoin päättää kiellosta enemmistöllä silloin, kun muut keinot eivät ole tuottaneet tulosta.

Tätä olen vuosien varrella toistuvasti esittänyt ja edistänyt. Eduskunnassa käsitellessämme viimeisintä tupakkalain muutosta peräänkuulutin jälleen asuntoyhteisöjen päätösvallan vahvistamista. Ilokseni ministeri Sanni Grahn‑Laasonen lupasi tarttua asiaan. Hyvä uutinen on, että lakimuutosta voidaan odottaa eduskunnan käsittelyyn kevään aikana.

Tupakkalain uudistaminen suojaamaan ihmisiä tupakansavulta omassa kodissa on lämpimästi tervetullut. Koti on meille kaikille tärkeä paikka, jossa tulee voida elää rauhassa ja turvassa.

Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset eduskunnasta ja Helsingin kaupunkipolitiikasta. Voit tilata eduskuntaterveiseni lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

Blogi 13.2.2026

Keskustelimme viimeisimmässä Helsingin kaupunginvaltuustossa katujen ja kevyen liikenteen väylien talvikunnossapidosta. Esille nousi eri puolilla kaupunkia havaittuja epäkohtia.

Viimeisimpänä olen saanut eri somekanavien kautta paljon palautetta katujen talvikunnossapitoon liittyvistä, usein heikosti havaittavista siirtokehotuksista.

Puhdistussuunnitelmat.fi/Helsinki on ollut kaupunkilaisille ja kunnossapitäjille kullanarvoinen verkkopalvelu, josta on voinut tarkistaa katu- ja aluekohtaiset puhdistusaikataulut sekä tilata tekstiviesti-ilmoituksia. Palvelu on auttanut välttämään siirtokehotuksia ja sakkoja sekä tehostanut katujen puhdistusta. Nyt palvelu on kuitenkin loppunut.

Nostin asian esille valtuuston kyselytunnilla. Kysyin, miksi kaupunki on palannut takaisin pelkkään liikennemerkkipohjaiseen ilmoitteluun. Syyksi kerrottiin palvelusopimuksen päättyminen. Korvaava järjestelmä on kehitteillä, mutta sen käyttöönottoon on tullut viiveitä. Tämä on todella harmillista. Tässä, kuten monessa muussakin yhteydessä, pohdin, onko kaupungin aina tehtävä kaikki itse, jos yrityksillä on toimivia palveluja tarjolla.

Kysyin myös, kuinka näin on päästetty tapahtumaan ja milloin korvaava ratkaisu saadaan käyttöön. Virkamiesjohto on luvannut, että palvelu saadaan kuntoon ennen katujen kevätpesuja ja toivottavasti jo aiemmin.

Helsingin tulisi tehdä vähemmän yksin ja enemmän yhdessä yritysten, asukkaiden ja järjestöjen kanssa.

Palautetta on tullut paljon myös koirille vaarallisen liukkaudentorjunta-aineen käytöstä. Kaupunginhallitus on hyväksynyt esityksestäni kannan, jonka myötä parhaillaan selvitetään, miten voidaan lopettaa tai vähentää koirien tassuille kipua aiheuttavien liukkaudentorjunta-aineiden, natriumkloridin ja kalsiumkloridin, käyttöä. Samalla huolehditaan liukkauden torjunnasta ja ihmisten turvallisuudesta.

Kalsiumkloridi on myrkyllistä. Nieltynä se voi polttaa koiran suun rakkuloille ja aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja kouristuskohtauksia. Ainetta päätyy koiran suuhun helposti, sillä kipeytyneiden tassujen nuoleminen on koiralle luonnollinen reaktio.

Helsingin kaupunki kerää kokemuksia helsinkiläisiltä koiranomistajilta. Kyselyyn voi vastata helmikuun loppuun saakka täällä: https://app.maptionnaire.com/q/koiranulkoilutuskysely

Vastaamalla kyselyyn autat Helsinkiä löytämään parhaan mahdollisen tavan torjua liukkautta niin, että liikkuminen on turvallista ja sujuvaa kaikille kaupunkilaisille, myös koirille.

Olemme valtuustossa lisänneet kaupungin kuluvan vuoden budjettiin määrärahoja talvikunnossapitoon ja erityisesti kävelyn talviolosuhteiden parantamiseen. Määrärahan lisäyksen tulisi näkyä kaupunkilaisille kulkemisen sujuvuutena ja turvallisuutena.

Kaikki palaute ja ideat kaupunkimme kevyen liikenteen väylien ja katujen talvikunnossapidon sujuvoittamiseen ovat tervetulleita.

Blogi 11.2.2026

Suomalainen peruskoulu on koko yhteiskunnan tulevaisuuden perusta. Juuri siksi peruskoulun kehittäminen ei voi olla sattumanvaraista tai lyhytnäköistä. Muuttuva maailma, teknologinen murros ja kasvavat osaamiserot sekä oppimisen haasteet vaativat koululta muutoskykyä ja rohkeaa uudistumista. 

Peruskoulu ei ole pysynyt mukana kaikessa maailman myllerryksessä. Oppimistulokset ovat laskeneet tasaisesti viimeiset 20 vuotta. Yhä suurempi osa päättää peruskoulunsa puutteellisin perustaidoin. Tämä kehitys pitää saada pysäytettyä ja suunta käännettyä.  Se, miten hyvin koulussa opitaan, vaikuttaa siihen, miten pärjäämme tulevaisuudessa. Tärkeää on myös oppia toimimaan yhdessä ja kasvaa yhteiskunnan jäseneksi.

Siksi olemme hallitusohjelman mukaisesti tehneet perusopetukseen merkittäviä lisäpanostuksia, jotka tukevat jokaisen lapsen oikeutta oppimiseen. Tiukan talouden aikana olemme priorisoineet peruskoulun ja uudistuksiin on investoitu.  Me olemme vahvistaneet peruskoulua 200 miljoonalla eurolla. Olemme lisämäärärahalla uudistaneet oppimisen tuen, lisänneet lukujärjestyksiin tunteja kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen oppimiseen sekä lisänneet läsnäolevien aikuisten määrää kouluissa.

Koulujen työrauhaongelmat ovat vaikuttaneet oppimista heikentävästi. Viime syksynä tuli voimaan kännykkäkielto, jonka on jo nyt nähty vaikuttavan myönteisesti koulujen työskentelyilmapiiriin ja -tapoihin. Myös nuoret ovat kiitelleet uusia sääntöjä. Koulut ovat myös käyttäneet aktiivisesti mahdollisuutta rajoittaa kännykän käyttöä koko koulupäivän aikana. Välitunneilla seurustellaan ja liikutaan taas aktiivisesti, eikä tuijoteta ruutuja, millä on myönteinen vaikutus hyvinvointiin ja keskittymiskykyyn tunneilla.

Perusopetuksessa on ollut haasteena löytää toimivia tapoja vahvistaa perustaitoja ja nostaa oppimistuloksia. Samaan aikaan koulun tulisi tarjota uudenlaista osaamista esimerkiksi digitalisaation, tekoälyn ja kestävän tulevaisuuden vaatimuksiin vastaamiseksi ilman, että oppilaiden kuormitus kasvaa tai opetuksen ydin hämärtyy.

Tähän tarpeeseen on tarkoitus vastata Peruskoulun tulevaisuustyön, joka on tärkeä osa pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmaa. Visiotyössä on arvioitu peruskoulun kehittämistarpeita ja sitä, millaisia valmiuksia koulutuksen tulisi tarjota tulevaisuuteen. 

Visio korostaa koulua, joka on elämää varten – paikkaa, jossa oppiminen tukee sekä osaamista että antaa lapsille ja nuorille toivoa tulevaisuudesta. Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa perusopetuksesta oppimisen ilon, riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja edelleen jatko-opintoihin tai työelämään sekä tavoittelemaan unelmiaan.

Toimiva peruskoulu ei synny pelkillä linjauksilla, vaan se vaatii tuekseen johdonmukaista koulutuspolitiikkaa ja riittäviä voimavaroja. Perusopetuksen tulee olla erityisenä painopisteenä myös tulevalla vaalikaudella.

Kun peruskoulun tulevaisuuden visio ja eduskunnan konkreettiset päätökset kulkevat samaan suuntaan, syntyy pohja peruskoululle, joka kestää muutoksia ja vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen. Näin peruskoulu voi olla nykyistäkin vahvemmin osaamisen, sivistyksen, tasa-arvon, merkityksellisen elämän ja toivon rakentaja – paikka, joka antaa valmiudet muuttaa maailmaa ja uudistaa yhteiskuntaa.

Blogi 10.2.2026

Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. 

Otimme asiaan kantaa yhdessä kansanedustaja Mia Laihon kanssa. Tämä blogi on tehty pääosin yhteisen kannanottomme perusteella.

Itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntö on ollut valmistelussa yli vuosikymmenen ajan, mikä kertoo siitä, että kyseessä on vaativa lakikokonaisuus. Lain valmistelu vaatii riittävästi aikaa ja huolellista valmistelua, mutta työn tulee edetä. On tärkeää tehdä valmistelutyötä vielä tällä hallituskaudella niin, että seuraavalla hallituskaudella laki voidaan tuoda eduskuntaan ja varmistaa sille myös riittävä käsittelyaika eduskunnassa. 

Vanhusten itsemääräämisoikeuden vahvistamista turvaaville toimille on ollut pitkään selkeä tarve. Hallitusohjelmaan on kirjattu itsemääräämislain edistäminen, ja selvitys- ja valmistelutyötä on välttämätöntä viedä eteenpäin määrätietoisesti ja huolellisesti.

Vanhuspalveluissa tehdään paljon hyvää ja arvokasta työtä, mutta samaan aikaan tarvitaan vaikuttavia lisätoimia yhdenvertaisen ja inhimillisen hoivan turvaamiseksi. Esimerkiksi muistisairaus ei poista ihmisen perus- ja ihmisoikeuksia. Sairastuneella on oltava oikeus päättää omista asioistaan ja hoidostaan niin kauan kuin hän siihen kykenee.

Itsemääräämislaki on yhtä lailla henkilöstön näkökulmasta, sillä sen avulla saataisiin ne raamit ja reunaehdot, milloin ja miten rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää.

Itsemääräämisoikeuslakia tarvitaan niin asumispalveluista, vuodeosastoilla kuin päivystyksessä, ikään katsomatta. Tarvitsemme selkeämpiä säädöksiä siitä, miten oikeuksia voidaan tukea ja milloin niitä voidaan poikkeustapauksissa rajoittaa. Laki on tarpeellinen väline laitoismaisen toimintakulttuurin murtamiseksi kaikkialla yksilöä kunnioittavan hoivan varmistamiseksi.

Itsemääräämisoikeuteen liittyy olennaisesti mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivaan ympärivuorokautisessa hoidossa.

Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivapaikan valinnassa vanhusten vaikutusmahdollisuudet oman hoivapaikan valintaan ovat kovin ohuet. Ja vaikka hyvinvointialueella olisi palveluseteli käytössä, useat hyvinvointialueet eivät noudata lakia siten, että palvelusetelillä saisi tosiasiallisesti tarvitsemansa hoivan. Tähän epäkohtaan myös oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota. Palvelusetelilakia uudistettaessa tämä epäkohta on välttämätöntä korjata. Oikeus valita ja vaikuttaa ei saa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.

Tämä koskee myös iäkkäiden puolisoiden oikeutta asua yhdessä, josta jo säädetään laissa, mutta joka jää usein toteutumatta.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin määräyksestä tehdyissä tarkastuksissa vanhusten ympärivuorokautisiin asumispalveluyksiköihin havaittiin useita tilanteita, joissa asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei ole toteutunut tai on selvästi vaarantunut. Lainsäädännön puuttuessa apulaisoikeusasiamies on edellyttänyt, että jokaisella yksiköllä on ohjeet rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämiseksi ja niistä luopumiseksi sekä että henkilökunta tuntee perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset.

Vanhusten ja vammaisten itsemääräämisoikeuden parantaminen edellyttää useita toimia. Itsemääräämisoikeuslain valmistelua on jatkettava. Lisäksi esimerkiksi palvelusetelilakia on kehitettävä vanhusten oikeuksia vahvistavaan suuntaan ja ikäihmisten kotitalousvähennystä korotettava kotona asumisen tukemiseksi sekä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Erilaisia keinoja on ja niitä on otettava käyttöön.

Blogi 6.2.2026

Tänään 6.2. vietetään silpomisen vastaista päivää.

Sukuelinten silpominen on brutaalia väkivaltaa, joka uhkaa tyttöjen terveyttä ja elämää. Tänäkin vuonna yli neljä miljoonaa tyttöä ympäri maapalloa on vaarassa joutua silvottavaksi. Maailmassa elää arviolta 230 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on brutaali rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Hyväksyimme eduskunnassa  marraskuussa 2024 lakiesityksen naisten sukuelinten silpomisen kieltämisestä omalla rikoslainsäännöksellään. Lakiuudistuksen myötä Suomi liittyi muiden Pohjoismaiden joukkoon, joissa silpominen on kielletty nimenomaisella säädöksellä.

Tätä asiaa olin monen muun ohella pitkään ajanut. Oli hienoa, että nykyinen hallitus sai lakiesityksen tuotua eduskuntaan. Siitä suuret kiitokset.

Teimme vaalikauden alussa yhdessä edustaja Sofia Vikman kanssa lakialoitteet tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen erilliskriminalisoinnista sekä ennaltaehkäisemisen tehostamisesta. Valmistelimme aloitteet vauhdittaaksemme asian etenemistä.

Uuden lain myötä silpominen ja sen valmistelu on  säädetty rangaistavaksi omina rikosnimikkeinään, kun ne aiemmin käsiteltiin törkeinä pahoinpitelyinä.

Laki teki rangaistavaksi myös silpomisen valmistelun sekä lapsen viemisen ulkomaille silvottavaksi.

THL:n mukaan Suomessa silpomista harjoittavista maista lähtöisin olevia naisia ja tyttöjä arvioidaan olevan noin 38 000 ja heistä noin 10 000 arvioidaan läpikäyneen silpomisen. Suomessa silpomisvaarassa arvioidaan olevan noin 650 tyttöä, jos laskenta perustuu sille lähtökohdalle, ettei ketään Suomessa syntynyttä tyttöä enää silvota. Jos lähtökohta on, ettei silpomisperinne katkea maahanmuuton jälkeen, arvio riskissä olevien tyttöjen lukumäärästä on noin 3 0 80.

Silpomisen vastaisessa työssä maassamme tarvitaan yhtä lailla ennaltaehkäiseviä toimia. Maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen, ammattilaisten sekä viranomaisten yhteistyö ja vuoropuhelu on varmistettava

Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, ettei tyttöjen sukuelinten silpomisesta tehdä poliisille rikosilmoituksia, jolloin niitä ei päästä tutkimaan rikosepäilynä. Lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden osalta on vuorostaan arvioitu, ettei ilmoitusvelvollisuutta tunneta riittävän hyvin, tai että viranomaiset ovat hyvin varovaisia tekemään ilmoituksia näistä asioita.

Maamme ammattilaiset tarvitsevat lisäkoulutusta silpomisuhassa olevien tyttöjen tunnistamiseksi ja auttamiseksi.

Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus väkivallattomaan elämään ja oikeuteen päättää kehostaan. Työtä asiassa on tehtävänä edelleen Suomessa ja ympäri maailmaa.

Blogi 6.2.2026

Saimaannorppa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Saimaannorpan suojelua koskevia kalastusrajoituksia sisältävästä asetuksesta tuleviksi viideksi vuodeksi tehdään pian päätös. Lämpimästi tervetullut on ELY-keskuksen ehdottama verkkokalastuksen rajoitusalueen merkittävä laajentaminen.

Huolikeskustelua on käyty muikkuverkojen käytön rajoitusajoista ja ELY-keskuksen esille nostamasta mahdollisesta höllennyksestä. Sellaista ei pidä tehdä. Päin vastoin muikkuverkkojen käyttökieltoa on syytä pidentää kesäkuun loppuun samalla tavalla kun tällä hetkellä on säädetty yleisemmästä verkkokalastukiellosta.

Kuuttien suojaksi säädetty verkokalastuskielto on nykyisen asetuksen mukaan huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Rajoituksen jatkamiselle heinäkuun loppuun on vahvat perusteet ja se olisi syytä tehdä kuuttien kuolemien ehkäisemiseksi. Kuukauden lisäaika antaisi pienille kuuteille aikaa voimistua ja siten vähentää riskiä tukehtumiskuolemaan pyydyksissä.

Kalanpyydysten aiheuttama kuuttien hukkumisen estäminen ja siten kuolleisuuden vähentäminen on tutkitusti tehokkain omissa käsissämme oleva keino suojella Saimaannorppaa.

Ennen rajoituksia kuutteja hukkui kalanpyydyksiin eniten huhti-kesäkuussa. Kalastusrajoitusten tehostamisen myötä kuolleisuuden huippu on siirtynyt heinäkuulle ja aikaan, jolloin verkkojen täyskielto ei ole voimassa.

Saimaannorppa on yhä uhanalainen. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet ovat norpille kasvava riskitekijä ja vakava uhka. Ellei kalanpyydyskuolleisuutta kyetä tehokkaasti estämään ovat muut suojelukeinot vaarassa jäädä riittämättömiksi. Ilmastomuutoksen tuomat poikkeukselliset sääolosuhteet ovat jo vaikuttaneet saimaannorpan pesintään lisäämällä kuuttien kuolleisuutta.

Olen pitkään pitänyt verkkokiellon jatkamista heinäkuun loppuun asti perusteltuna. Tätä linjaa tukee myös merkittävä osa  suomalaisista.  WWF:n teettämän kyselyyn mukaan 67 % kaikista suomalaisista kannattaa heinäkuun loppuun jatkuvaa verkkokalastuksen rajoitusta. 

Saimaannorppa on lumesta ja jäästä riippuvainen laji, ja ilmastonmuutos on jo muuttanut Saimaan oloja. Kalastusrajoituksilla voimme vaikuttaa nopeasti ja suojella saimaannorppaa vaikuttavasti.