Siirry sisältöön

Velkavetoinen politiikka ja lastenlapsiemmekin mahdollisuuksien ahnehtiminen on kirjoittajan mukaan ruma arvovalinta.

Nykyhallitus otti ensitöikseen, ennen tietoakaan koronasta, miljardin euron lisävelan menonlisäyksiinsä, jotka eivät mahtuneet budjettikehykseen. Koronakriisin ja Venäjän brutaalin hyökkäyssodan vuoksi otetun 30 miljardin velkataakan päälle hallitus on ottanut vielä noin 10 miljardia euroa lisävelkaa rahoittaakseen muita lisämenojaan. Valtavaa velkavuorta ei siis voi millään perustella pelkästään kriiseillä vaan se on ollut myös poliittinen valinta. Täysin holtitonta on se, että hallitus jätti tekemättä työllisyystoimet, joilla vahvistettaisiin velan ja kasvavien korkojen maksukykyä.

Hallitusohjelman mukaan hallituksen piti työllisyystoimillaan tasapainottaa julkista taloutta kahdella miljardilla. Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi kesäkuisessa raportissaan karun totuuden: hallituskauden työllisyystoimet jäävät kauaksi tavoitteistaan julkisen talouden tasapainottamisessa. Tämä ei ole hallitusta hetkauttanut lisätoimiin. Velalla ei ole väliä -asennetta kuvaa myös se, ettei hallituksella ole edes suunnitelmaa velkaantumisen taittamiseksi.

Valtavan rahanjaon keskellä hallitus teki myös ensi vuoden budjettiesityksessään lasten arkeen kohdistuvan rujon arvovalinnan. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatu- ja tasa-arvorahoitus leikkaantuu ensi vuonna kuluvaan vuoteen nähden 140 miljoonaa euroa. Jäljelle jää vain 15 miljoonan euron rahoitus perusopetukseen. Varhaiskasvatukseen ei jää kehittämisrahaa enää ollenkaan. Leikkaus tarkoittaa käytännössä vähemmän kasvattajia ja opettajia päiväkodeissa sekä kouluissa, suurempia ryhmäkokoja  ja oppimisen tuen heikompaan saatavuutta. Rahoitustason yhtäkkinen romahdus on iso takaisku varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadulle, lasten yhdenvertaisille mahdollisuuksille oppia sekä opettajien opettamiselle.

Monet opettajat työskentelevät arjessa sellaisten koululuokkien kanssa, joissa erityisen tuen tarve haastaa koko luokan työrauhaa ja oppimismahdollisuuksia. Kyse on yhtä lailla tukea tarvitsevien lasten tilanteesta kuin opetusryhmässä olevien kaikkien lasten oikeudesta saada opetusta ja aikuisten aikaa. Molemmista on kyettävä huolehtimaan. Sama haaste on varhaiskasvatuksessa.

Hallituksen päätökset vaarantavat koulutuksen tasa-arvon eteen tehdyn työn juuri, kun sitä tarvittaisiin eniten. Kehittämisrahat ovat jo niin vakiintuneita, että niiden raju leikkaaminen on tullut kunnille järkytyksenä. Hallituksen esittämä leikkaus lohkaisisi esimerkiksi Helsingissä perusopetuksesta noin kahdeksan miljoonaa euroa. Leikkaus on täysin väärä viesti koronan kynsistä pyristelevälle ja työvoimapulassa kärsivälle kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle. Nyt jos koskaan pitäisi tehdä toimia näiden alojen houkuttelevuuden sekä pito- ja vetovoiman lisäämiseksi.

Pienten lasten kasvatuksessa ja opetuksessa rakennetaan Suomen tulevaisuus ja sitä ei tehdä ilman osaavia opettajia ja muita tärkeitä osaajia.

Kokoomus on esittänyt jokaisessa vaihtoehtobudjetissaan vaihtoehdon, joka on merkinnyt vähemmän velkaa ja enemmän työpaikkoja. Olemme esittäneet, että varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen laadun ja tasa-arvon vahvistamiseen varatut määrärahat lisättäisiin valtion budjettiin pysyvästi, eikä jokavuotisena hankerahana. Lisäksi olemme esittäneet pysyviä määrärahoja varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmäärien nostamiseksi ja vakinaistamiseksi. Tämän on välttämätöntä. Helsingissä suljetaan jo nyt väliaikaisesti päiväkoteja henkilöstöpulan takia.

Suomalaisten on voitava luottaa, että lähikoulu ja lähipäiväkoti ovat hyviä, eikä niitä suljeta opettaja-  tai muun henkilöstöpulan takia. Päiväkodeissa ja kouluissa tarvitaan työrauhaa eikä jatkuvaa hankepyöritystä ja epävarmuutta.

Hankeralli on pysäytettävä.

Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksessa riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat vähintään toisen asteen tutkintoon ja siitä työelämään tai jatko-opintoihin sekä toteuttamaan unelmiaan.

Sari Sarkomaa

Tuleva talvi huolettaa monia helsinkiläisiä. Hintojen nousu, tulevat sähkölaskut ja muut arjen kustannukset ovat monen mielessä isoina kysymyksinä. Helsingin kaupunki aloittaa ensi vuoden talousarvion valmistelun. Valmistelussa on tärkeä etsiä keinoja arjen kustannusten kurissa pitämiseksi, vaikka se ei ole helppoa. Tavallisella helsinkiläisellä pitää mahdollisuus asua ja elää kotikaupungissaan.

Joukkoliikenne on tärkeä osa helsinkiläisten arkea. Koronapandemian ensimmäinen vuosi vähensi huomattavasti Helsingin seudun liikenteen (HSL) matkustajien määrää. Toinen pandemiavuosi liikkumisrajoituksineen romahdutti HSL:n matkustamisen historian alhaisimpiin lukemiin. Matkustaminen jäi 40 prosenttia eli noin 160 miljoonaa matkaa alhaisemmaksi vuoteen 2019 verrattuna. Tasoittaakseen taloustilannettaan HSL on joutunut harkitsemaan erilaisia vaihtoehtoja, kuten lippujen hintojen korotuksia.

Helsingin kaupunginhallituksessa lausuimme asiasta ja totesimme pitkän pohdinnan jälkeen, ettei nyt tule nostaa HSL lippuhintoja. Nousevien asumisen ja elämisen kustannusten aikana ihmisten työntekoa ja työhön liikkumista ei pidä vaikeuttaa. Moni seniori on ollut rajoitusten vuoksi pääasiassa kotona ja nyt on todella tärkeää, että kaiken ikäiset ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset pääsevät liikkumaan kaupungissa. Liikuntapaikat, kirjastot ja kulttuuritapahtumat odottavat ihmisiä.

Joukkoliikenteen käyttöä pitää vahvistaa sisimpien vyöhykkeiden alueilla. Pidän perusteltuna yhden vyöhykkeen kertalipun käyttöönottamista HSL:n alueella. Se on erityisen tärkeää kantakaupungissa asuvien ihmisten kannalta. Ihmiset kulkevat ostoksille, teatteriin, konsertteihin ja moneen muuhun arjen välttämättömään palveluun. Lipun hinnan on oltava myös kaupungin keskustassa kulkeville kohtuullinen.

Ajatus, että lyhyet matkat käveltäisiin tai pyöräiltäisiin aina, on arjesta irtaantunutta. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja se on otettava huomioon kaupungin liikennepolitiikasta. Myös 12 kuukauden lipun suhteellista edullisuutta voisi parantaa.

On hyvä, että HSL:n tuleva uusi järjestelmä mahdollistaa myös pankkikortilla lähimaksamisen. Se on kasvattanut lipputuloja muualla maailmassa. Lähimaksaminen toimii samalla tavalla kuin HSL-kortti nyt: valitset kortinlukijalta oikean lipun, näytät pankki- tai luottokorttiasi lukijalle ja nouset kyytiin. Lähimaksaminen tulee käyttöön vuoden 2023 aikana.

Julkisuudessa huolia herättänyt kasvatuksen ja koulutuksen budjetti on vasta virkakunnan esitys, joka on rakennettu aikaisemmin päätetyn talousraamin puitteisiin. Minkäänlaisia päätöksiä koulutuksen leikkauksista ei siis ole tehty. Varsinainen keskustelu talousarviosta käydään vasta kun asiakirja etenee poliitikkojen käsittelyyn ensin lautakunnassa ja myöhemmin talousarvioneuvottelussa. Tällöin tehdään päätökset myös siitä, mikä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan budjetti on.

On tärkeää, ettei varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta leikata. Tulevaisuus tehdään pienten ja vähän suurempien lasten kasvatuksessa ja opetuksessa. Kaupungin uudessa strategiassa on juuri yhdessä sitouduttu tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta ja opetusta sekä erityisesti panostamaan niihin.

Nykyisellään varhaiskasvatuksen työvoimatilanne on jo kriittinen ja heikentynyt entisestään. Perusopetuksessa on yhtä lailla opettajien tilannetta seurattava tarkkaan. Niin vakinaisiin tehtäviin kuin sijaisuuksiin on vaikea saada pätevää henkilöstöä. Tämä on olennaista ymmärtää kaupungin palkkakehitysohjelmassa. Kaupungin tulee huolehtia, että päiväkodeissa ja kouluissa työskentelyolosuhteet ovat sellaiset, jotka tukevat henkilöstön pysyvyyttä. Esimiehillä kuluu valtavan paljon aikaa sijaisten hankintaan. Päiväkodeissa Helsingin olisi viisasta lisätä omien vakisijaisten määrää. Esimiesten aikaa vapautuisi ja henkilöstön työskentelyolosuhteet paranisivat. Mikä parasta päiväkodissa tuttu aikuinen alati vaihtuvien sijaisten sijaan on monin tavoin lasten ja perheiden etu. Lähipäiväkotiperiaatteen edistämiseen on sitouduttava vahvasti.

Helsinkiläisten päättäjien tärkeä tehtävä on joka taholla edistää toimia, jotka tuovat helpotusta korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille. Omakotitaloasukkaat voivat vähentää kodeissaan tehdyt remontit kotitalousvähennyksessä. Olen tehnyt aloitteen kotitalousvähennyksen laajentamiseksi koskemaan vastaavasti myös asunto-osakeyhtiöissä asuvia. Verotuksen oikeudenmukaisuuden kannalta se olisi reilua. Hehän maksavat pääsääntöisesti taloyhtiön remonttikulut yhtiövastikkeissa. Helsingissä taloyhtiöiden remontit ovat taloudellisesti mittavia taakkoja monille palkansaajille, yrittäjille ja eläkeläisille. Kotitalousvähennyksen laajentaminen asunto-osakeyhtiöiden toteuttamiin remontteihin olisi konkreettinen keino vauhdittaa korjausrakentamista ja energian säästöä sekä uusiutuvaa energiaa edistäviä korjauksia.

Sari Sarkomaa

Suomalainen syövän hoito on maailman huipputasoa. Yhä useampi syöpään sairastunut paranee ja elää hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Syöpäkeskus on arvioitu toistamiseen Euroopan huipputason syöpäsairaalaksi. Kiitos kuuluu sairaalan huippuosaavalle henkilöstölle.

Suomessa haasteena on edelleen useiden syöpien huono ennuste ja alueelliset erot hoidossa. Erityisesti psykososiaalisen tuen saaminen vaihtelee paljon riippuen asuinpaikasta, voimavaroista sekä sairastuneen hoidon tai toipumisen vaiheista. Jotta Suomessa tarjottaisiin kokonaisvaltaisesti maailman parasta hoitoa, on psykososiaalista tukea oltava tarjolla koko hoitoprosessin ajan sekä myös sen jälkeen tukena mahdollisimman normaaliin arkeen palaamisessa. Syövän taltuttamisen lisäksi on otettava huomioon koko ihminen kokonaisuutena, hänen elämän tilanteensa ja läheiset.

Psykososiaalisen tuen merkitys potilaan toipumisessa ja trauman käsittelyssä voi olla hänen loppuelämänsä kannalta jopa käänteentekevää. Vakava sairastuminen on aina syrjäytymisriski ja voi altistaa myöhemmille sosiaali- ja mielenterveysongelmille.

Psykososiaalisella tuella voidaan saada hyvin merkittäviä parannuksia aikaan potilaiden ja heidän läheistensä elämässä. Kun tukea tarjotaan systemaattisesti ja säännöllisesti, sairastuneet ja heidän läheisensä sekä perheet voivat huomattavasti paremmin hoitojen aikana ja toipuvat nopeammin. Samoin heidän taloudellisen tilanteensa säännöllinen arviointi ammattilaisen ohjaamana voi merkittävästi ennaltaehkäistä velkaantumista ja tulonmenetyksiä. Heidän voimavarojensa tukeminen ennakoivasti on paitsi inhimillistä ja ihmisarvoa kunnioittavaa myös taloudellisesti järkevää. 

Psykososiaalisen tuen saatavuuden eteen tärkeää työtä tehnyt Sylva ry julkaisi toukokuun lopulla raportin Kohti psykososiaalisen tuen standardeja. Raportti julkaistiin eduskunnan Pikkuparlamentissa 31.5.2022 Sylva-säätiön ja eduskunnan syöpäverkoston yhteisessä tilaisuudessa. Johtamani eri puolueiden kansanedustajista koostuvan eduskunnan syöpäverkoston tavoitteena on, että jokainen syöpään sairastunut saa parasta mahdollista hoitoa, ja parhaan mahdollisuuden toipua ja jatkaa mahdollisimman hyvää elämää sairaudesta huolimatta sekä siitä toivuttuaan.

Raportissa pyrittiin selvittämään mitä tutkimustietoa on olemassa syöpää sairastavien lasten, nuorten ja heidän perheidensä psykososiaalisen tuen vaikuttavuudesta hoitopolun eri vaiheissa sekä minkälaisia psykososiaaliseen tukeen liittyviä suosituksia ja standardeja muissa maissa on käytössä. Raportti toimii katsauksena olemassa olevaan tutkimukseen, jotta tulevaisuudessa voidaan tutkia tarkemmin psykososiaalisten tuki- ja hoitomuotojen vaikuttavuutta ja ottaa käyttöön tehokkaiksi todetut tuen ja hoidon muodot.

Suositusten mukaan psykososiaalista tukea tulisi olla saatavilla pitkäkestoisesti ja läheltä, alueellisista ja taloudellisista tekijöistä riippumatta. Julkistustilaisuuteen osallistui laaja joukko terveydenhuollon toimijoita, kansanedustajia sekä syöpäjärjestöjen väkeä.

Viedäksemme asiaa eteenpäin tapasimme Sylva ry:n puheenjohtaja Tuomas Kurttilan kanssa perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindénin sekä valtiosihteeri Eila Mäkipään, joille esittelimme tuoreen raportin. Ilokseni saimme lupauksen siitä, että ministeriö valmistelee toimia, joilla saadaan valtakunnalliset standardit syöpään sairastuneiden psykososiaaliseen tukeen.

Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja ja sen voittamiseksi tarvitaan tutkimusta. Tutkimusta tarvitaan, jotta voimme pitää Suomen syövän hoidon kärkimaana ja jotta jokainen sairastunut saa maailman parasta hoitoa ja pääsee mahdollisimman pian takaisin mahdollisimman normaaliin arkeen terveenä.

HUS:in syöpätutkimuksen korkea taso perustuu yhteistyöhön Helsingin yliopiston kanssa. Sekä kliininen että perustutkimus ovat kansainvälisestikin arvioiden huipputasoisia. Syöpäverkoston tärkeä tavoite on korjata aluehallintouudistuksen kesken jäänyt rahoitusmalli ja lainsäädäntömme. Yliopistosairaaloiden rooli on tunnistettava ja rahoitus turvattava. Kansainvälisestikin arvioituna hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa ja sen keskeistä osaa, yliopistosairaaloiden toimintaa, ei saa vaarantaa. Tämän päivän tutkimus turvaa potilaiden mahdollisuuden saada parasta mahdollista hoitoa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja
Syöpäklinikan tukijat ry:n hallituksen jäsen
Eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja

Nykylainsäädännössä päihtyneenä sähköpotkulautailua tai pyöräilyä ei ole suoraan kielletty eikä niiden kuljettajille ole asetettu promillerajaa. Poliisilla ei ole käytännössä oikeutta puhalluttaa epäiltyjä sähköpotkulautailijoita ilman jo aiheutunutta vaaraa tai tapaturmaa. Tilanne on kaupunkilaisjärjen vastainen.

Yliopistollisten sairaaloiden useat tutkimukset sähköpotkulautailuonnettomuuksista antavat vahvan tuen kiireelliselle lakimuutokselle. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) päivystyksiin tulleista loukkaantuneista sähköpotkulautailijoista reilu puolet on päihtyneitä. Loukkaantuneista vajaalla puolella on keskivaikeita tai tätä vaikeampia vammoja ja vain kolme prosenttia heistä käytti dokumentoidusti kypärää. Sähköpotkulautaonnettomuudet tulevat inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin kalliiksi sekä kuormittavat täysin kohtuuttomasti jo äärirajoilla toimivaa terveydenhuoltoamme.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kesäkuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan kaiken kaikkiaan kustannukset yhteiskunnalle Helsingissä tapahtuneista sähköpotkulautaonnettomuuksista olivat vuonna 2021 peräti 1 712 400 euroa eli lähes huikeat kaksi miljoonaa euroa. Yksityisen sektorin kustannuksia ei ollut tässä tutkimuksessa edes mukana.

Maassamme on selkeä tarve tehdä viipymättä useampia toimia, joilla sähköpotkulautojen aiheuttamia vakavia ongelmia voitaisiin vähentää. Olemme tehneet Kokoomuksen eduskuntaryhmästä promillerajan säätämisestä lakialoitteen. Kansalaisten enemmistö antaa sähköpotkulautojen kuljettajien promillerajalle vahvan tuen. Odotan syksyn aikana liikenneministeri Harakan ja maan hallituksen toimia. Sähköpotkulautojen aiheuttamien onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja muiden haittojen kitkemistoimissa olisi vastuutonta enää viivytellä.

On perusteltua arvioida laajaa skaalaa toimia, joilla sähköpotkulautojen aiheuttamat ongelmat saadaan eri toimijatahojen kanssa yhteistyössä kuriin. Helsingissä on ollut viisasta ja välttämätöntä tehdä päätökset joiden johdosta vuokrasähköpotkulautoja ei ole enää saatavilla viikonloppuöisin kello 00–05 ja päivisin vuokrapotkulautojen enimmäisnopeus on laskettu 25:stä 20 kilometriin tunnissa sekä öisin 15 kilometriin tunnissa.

On myönteistä, että Helsingissä tekemämme sähköpotkulautailun rajoitustoimet ovat vaikuttaneet. Tänä vuonna sairaalahoitoa vaatineiden sähköpotkulautaonnettomuuksien määrä on vähentynyt huomattavasti. Myös muut kadulla liikkujat ja varsinkin jalankulkijat ovat vakavassa vaarassa jalkakäytävillä huristelevien sähköpotkulautojen keskellä.

Ympäriinsä keskelle ihmisten kulkureittejä holtittomasti hylätyt sähköpotkulaudat ovat ongelma muille kaupungissa liikkujille. Nämä ongelmat on saatava kuriin. Jatkossa kaupungin pitää lisätä potkulaudoille osoitettuja selkeitä pysäköintipaikkoja ja mahdollisesti rajoittaa niillä ajoa tietyillä alueilla kuten esimerkiksi torialueilla sekä niiden liepeillä. Ennen kaikkea sähköpotkulautojen käyttäjien on syytä muistaa liikennesäännöt.

Helsingin on oltava turvallinen, esteetön ja viihtyisä kaupunki kävellä ja liikkua eri kulkumuodoilla kaikenikäisille kaikkina vuoden aikoina.

Kuulen mielelläni kokemuksia ja ideoita Helsingin katuturvallisuuden lisäämiseksi ja voit seurata työtäni eduskuntaterveisistäni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia.
Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita.

Perustellusti paljon huolta herättänyt hallituksen esitys yrittäjän eläkelain (YEL) muuttamisesta on eduskunnan käsittelyssä.

Oli ikävää, että lakiesitystä valmistelleessa työryhmässä yrittäjien näkemys sivuutettiin. Myöskään hallitus ei yrittäjiä kuullut vaan toi esityksen yrittäjien näkemyksien vastaisesti yksimielisenä eduskuntaan.

YEL-järjestelmää on uudistettava, mutta se on tehtävä reilulla tavalla. Kaavamaisesti sovellettuna valtakunnallinen mediaanipalkka YEL-maksun perusteena kohtelisi yrittäjiä epäoikeudenmukaisesti. Monelle pienyrittäjälle eläkemaksujen kaavamainen korottaminen merkitsee pahimmillaan yrityksen kaatumista.

Eri toimialojen sisälläkin tuottavuus- ja palkkahajonta on usein erittäin suurta. Yrittäjiä on mahdotonta ja järjetöntä sovittaa yhteen muottiin. Lakiesityksen käsittelyssä on myös ymmärrettävä, ettei kukaan muu kuin yrittäjä voi tietää oman työpanoksensa määrää. Eduskunnassa on huolehdittava, että yrittäjän näkemyksellä on sille kuuluva asema tietolähteenä työtulon määrittämisessä.

Eduskunnassa on tehtävä lakiesitykseen muutokset, joilla varmistetaan, että yrittäjien eläkelaki säädetään ymmärtäen eri yrittäjien, yritysten ja toimialojen erityispiirteet. Nyt jos koskaan on edistettävä yrittäjyyttä eikä kampitettava.

Hallituspuolueilla on eduskunnassa enemmistö ja on tärkeää, että he sitoutuisivat yhteistyöhön ja tukemaan välttämättömiä muutoksia tekemäänsä yrittäjien eläkelakiesitykseen. Yrittäjyys on tärkeä kivijalka, joka kannattelee suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuuston sekä -hallituksen jäsenenä eduskuntaterveisistäni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia.

Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat minulle tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Verkkouutisten blogi 21.7.2022

Robotiikka, automatiikka ja digitalisaatio vapauttavat hoitajien aikaa välittömään hoitoon, kirjoittaja huomauttaa.

Maamme sosiaali- ja terveyspalvelut, erityisesti vanhustenhuolto ovat kriisiytymässä. Suuri ongelma on kasvava henkilöstöpula. Ripeät toimet hoitoalan veto- ja pitovoiman lisäämiseksi ovat välttämättömiä.

Aluehallintouudistuksen keskeneräinen ja vakavia vaurioita aiheuttava rahoitusmalli on viipymättä korjattava. On ilmiselvää, ettemme selviä inhimillisen ja hyvän hoidon turvaamisesta ilman teknologian vahvempaa hyödyntämistä. Kroonisesta hoitajapulasta huolimatta uuden teknologian, robotiikan ja digitalisaation hyödyntäminen on pitkälti käyttämätön voimavara.

Tilanne on järjetön. Teknologiaratkaisut tarjoavat parempaa hoitoa ja palvelua ihmisille, apua ammattilaisten työhön ja osaajapulaan, vaikuttavuutta ja tuottavuutta terveydenhuollolle ja hyvinvointia Suomelle. Lisäksi terveysteknologia on kasvava vientiala, joka tuo työpaikkoja ja verotuloja.

On viisasta ja välttämätöntä nimetä sosiaali- ja terveysministeriö terveysteknologian vastuuministeriöksi. Koordinaation puute ja osin ennakoimaton päätöksenteko heikentävät yritysten asemaa, innovaatioiden markkinoille pääsyä ja samalla teknologian hyödyntämistä ihmisten palveluissa. Teknologian hyödyntämisen vauhdittamiseksi on laadittava valtakunnallinen terveysteknologiastrategia.

Erityisen tärkeää on varmistaa, että uudet hyvinvointialueet hyödyntävät teknologiaa nykyistä vaikuttavammin. Teknologian käytöltä on poistettava esteitä ja tilalle rakennettava vahvoja kannusteita. Siinä Suomessa on paljon tehtävää. Vanhuspalvelulain uudistuksen valmistelu kuvaa karulla tavalla tilannetta. Lainsäädännön arviointineuvosto moitti teknologian mahdollisuuksien arvioinnin laiminlyömistä vanhusten ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituslan valmistelussa.

Näin, vaikka teknologia on mittava mahdollisuus muuttaa työnteon tapoja sekä lisätä hoidon ja hoivan laatua, mielekkyyttä ja tuottavuutta. Robotiikka, automatiikka ja digitalisaatio vapauttavat hoitajien aikaa hoidon laadun kannalta olennaiseen ihmisen välittömään hoitoon.

Myös hallituksen kotihoitoa koskeva lakiesitys oli epäonnistunut. Siitäkin puuttuivat riittävät määrärahat ja luvatut ratkaisut kriisiytyvään vanhustenhuoltoon. Laki oli niin heikosti valmisteltu, että eduskunta joutui poistamaan pykälät, joilla oli tarkoitus vauhdittaa teknologisia mahdollisuuksia ja etäpalveluita vanhusten hoidossa ja hoivassa.

Tilanne on järkyttävä. Eduskunta ei saanut edes vastausta siihen, missä aikataulussa poistetut pykälät korjataan. Niiden on oltava osa vanhuspalveluiden kriisin korjaussarjaa, joka näyttää siirtyvän seuraavan hallituksen vastuulle. Muualla yhteiskunnassa teknologian käyttö on itsestäänselvyys. Niin sen on oltava myös sote-palveluissa. Suomen on pystyttävä parempaan.

On hälyttävää, että lisätoimista huolimatta Helsingin kaupungin palkanmaksu kompuroi yhä. Pääsyynä on kaupungin siirtyminen uuteen palkkahallintojärjestelmä Sarastiaan. Lisäksi pidemmän aikaa on esiintynyt ongelmia mm. sijaisten palkanmaksussa.

Kaupunginhallituksen pyynnöstäni saamasta selvityksestä (20.6.) ilmeni, että virheitä syntyi nopeammin kuin vanhoja ehdittiin korjaamaan. Osa työntekijöistä on joutunut odottamaan palkkojaan kuukausia. Palkanmaksussa on ollut useanlaisia harmia aiheuttavia ja lisätyötä palkansaajalle aiheuttamia virheitä.

Kannan vakavaa huolta ihmisistä, jotka odottavat palkkaansa. Tilanne aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia ja vie henkilökohtaisen talouden sekaisin. Ansaitun loman sijaan edessä on kiperät toimeentulohuolet. Tilanne heikentää henkilöstömme hyvinvointia, kaupunkimme veto- ja pitovoimaa työnantajana sekä kykyä turvata helsinkiläisten palvelut.

Tilanne kriisiyttää valtavaa henkilöstöpulaa. Varsinkin sote-alalla ja varhaiskasvatuksessa lähiesihenkilön aika kuluu työntekijöiden rekrytoimiseen poislähteneiden tilalle.

On välttämätöntä, että kaupunkimme hallinto priorisoi palkka-asian ensisijaiseksi. Palkkaa odottavien tuen, korvauksien sekä tiedottamisen on oltava kunnossa. Ihmisiä ei voi jättää pulaan kesäksi ilman rahaa ja tietoa siitä, milloin palkka tulee.

Helsingin maine luotettavana työnantajana on saanut valtavan lommon ja sen palauttamisessa henkilöstön kuuleminen on olennaista.

Meidän päättäjien vastuulla on huolehtia toimista, joilla Helsingistä tehdään kaupunkistrategian mukaisesti esimerkillinen työnantaja.

Pidän välttämättömänä, että kaupunginhallitus seuraa korjaustoimia. Pyynnöstäni saamme selvityksen kesätauon jälkeen ensimmäisessä kaupunginhallituksessa 8.8. Silloin on kaikki syyt odottaa asioiden olevan kunnossa. Jos ongelmia ei ole selätetty, on järeämpien toimien aika.

Kaupungin tarkastuslautakunnan on syytä tehdä prosessista arvioi, josta kaikkien on otettava opiksi. Palkanmaksu on tärkein työantajan velvollisuuksista ja sen on sujuttava. Helsingin on pystyttävä parempaan. 

Sari Sarkomaa (kok.)
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen 

On sietämätön epäkohta, että usein kotihoidon piirissä olevan ikäihmisen kodin matot viedään ulos useammin kuin ihminen itse pääsee ulkoilemaan. Tiedossamme on, että liikkumattomuus on koko yhteiskunnassamme ja erityisesti vanhusten palveluissa kipeä ongelma, johon on tehtävä korjausliike. Ongelma syveni entisestään pandemian vuoksi, kun esimerkiksi iäkkäiden liikuntatoiminta tai ylipäätään liikuntatoimi suljettiin.

Erityinen huoli ikääntyneiden ennaltaehkäisevistä ja terveyttä edistävistä palveluista nousi esiin myös viime viikolla julkaistussa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa sekä palveluiden ajankohtaista tilaa tarkastelevassa Sosiaalibarometrissa. Barometrissa suurimpana huolena nousi esiin se, ettei ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa eikä palveluita ole huomioitu riittävästi hyvinvointialueiden valmistelussa. Sosiaalibarometrin hälyttävään viestiin on reagoitava.

Edistääksemme ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä, on liikunnan edistäminen ja kuntoutus tuotava senioreiden palveluiden keskiöön hyvinvointialueilla ja kunnissa. Liikunnan ja ulkoilun on oltava mahdollista ja turvallista kaikenikäisille ja -kuntoisille. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun.

Liikuntaa ja liikkumista tukevien palveluiden ulkopuolelle jäävät todennäköisemmin ne, jotka hyötyisivät liikunnasta eniten, kuten toimintakyvyltään heikkokuntoisimmat ikääntyneet. Koko sote-henkilöstö on saatava nykyistä vahvemmin mukaan liikunnan edistämiseen. Terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan välineet on otettava käyttöön, ja yli 75-vuotiaiden hoitotyön suunnitelmaan on kirjattava liikkumissopimus, jossa on yksilölliset toimet toimintakyvyn parantamiseksi.

On tärkeää estää negatiivisen kierteen synty, jossa ikäihmisten ennaltaehkäisevät palvelut rapautuvat ja hoitoon pääsy palvelutarpeen kasvun vuoksi vaikeutuu entisestään.

Barometriin vastanneet olivat huolissaan myös siitä, häviävätkö aluehallintouudistuksen myötä aiemmin sosiaali- ja terveystoimen rahoittamat ei-lakisääteiset hyvinvointia ja terveyttä edistävät palvelut. Vastanneilla oli erityinen huoli pitkäaikaissairaiden kotihoitoa tarvitsevien, haja-asutusalueilla asuvien ja digipalveluita taitamattomista. Heidän palveluiden epäiltiin jäävän katveeseen, kun hyvinvointialueiden työ käynnistyy. Seniorit on tavoitettu kunnissa tähän asti sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta sote-palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueille yhteyden oman kunnan ikääntyneiden tilaan ja tarpeisiin pelätään katkeavan.

Jotta tämä elintärkeä yhteys ei katkeaisi, on liikunnan, soten, sivistystoimen ja järjestöjen yhteistyöhön panostettava ja liikunnan edistäminen sekä kuntoutus ja toimintakykyyn liittyvät toimet nostettava senioreiden palveluiden keskiöön. Aluevaltuutettujen on otettava ikäihmisten ennaltaehkäisevät palvelut hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyöhön ykkösagendalle.

Kuntoutuspalveluista on kitkettävä ikäsyrjintä ja makuuttavasta kulttuurista on siirryttävä aktiiviseen toimintakyvyn edistämiseen. Tarvitsemme käyttöömme ikääntyneiden toimintakyvyn tukemiseksi erilaisia kuntoutusmalleja, kuten lonkkamurtumapotilaiden hoidossa käytettävä riittävä kotiapu ja välitön kuntoutus leikkauksen jälkeen eli ns. lonkkaliukumäki-toimintamalli ja kotikuntoutus.

Tuoreet aluevaltuustot valmistelevat parhaillaan sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Aluevaltuustoilla on edessään valtava työ valmistautua massiiviseen hallintouudistukseen. Aluevaltuutettujen on välttämätöntä kerätä ikääntyneille onnistuneiksi koetut käytännöt yhteen ja huolehtia vaikuttavien palveluiden jatkumisesta sekä otettava ikääntyneet vahvasti mukaan palveluiden suunnitteluun. Hyvinvointialueiden palveluihin tarkoitetut rahat eivät saa valua muutoskustannuksiin ja hallintoon. Aluevaltuustojen tulevista ratkaisuista riippuu, pääsevätkö ihmiset jatkossa hoitoon sujuvasti ja nopeasti, ja pysyvätkö palveluiden kustannukset hallinnassa. Sote-uudistusta ei ole vielä tehty. Työ on vasta alussa.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuuston sekä -hallituksen jäsenenä eduskuntaterveisistäni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia.

Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat minulle tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Terapiatakuu-kansalaisaloite saapui eduskuntaan lokakuussa vuonna 2019. Aloitteesta kuultiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa muutamia asiantuntijoita ja sen jälkeen se sysättiin syrjään. Hallituspuolueiden edustajat ovat perustelleet aloitteen käsittelyä vastaan äänestämistä sillä, että se käsitellään yhdessä hoitotakuun uudistamisesityksen yhteydessä. Nyt hoitotakuulaki on eduskunnassa, mutta se ei sisällä terapiatakuuesitystä. Eikös tämä, jos jokin, ole tilanne, jossa aloite on vihdoin käsiteltävä. Vetoan hallituspuolueisiin, että he antaisivat eduskunnan käsitellä asianmukaisesti suurella työllä tehdyn kansalaisaloitteen.

Mielenterveysongelmat ovat suurin kansansairautemme. Kun mieli särkyy, joutuu moni jonoon. Vain puolet saa tarvitsemansa avun. Terapiatakuu varmistaisi yhdenvertaisen hoitoon pääsyn.

Valtaosa psyykkisistä sairauksista puhkeaa nuoruudessa, mutta onneksi nuorilla on valtava parantumispotentiaali, jos avun saa ajoissa. Useat vaikeasti oireilevat lapset ovat odottaneet apua jopa vuosia eivätkä siltikään ole saaneet sitä. Hätä ja huoli on valtava niin apua tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla kuin heidän omaisillaankin. Jokainen päivä ilman apua on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua ja lisäten syrjäytymisriskiä. Mielenterveysongelmat koskettavat kaikenikäisiä ja ilman apua jääminen onkin suurin syrjäytymisen syy.

Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrä kasvoi vuosien 2020 ja 2021 välillä noin 11 000 henkilöllä (13 prosentilla), 84 000 saajasta 95 000 saajaan. Vuodesta 2016 mielenterveysperusteisen päivärahan saajien määrä on kasvanut jopa yli 60 prosenttia.

Vastauksena pitkään jatkuneeseen epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista sekä ripeää hoitoon pääsyä. Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina äänestäneet esityksemme nurin. Perusteluna on ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia. Hallituksen olisi hyvä avoimesti kertoa, miksi parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva hoitotakuulakiesitys on vastoin sitä, mitä on luvattu.

Asiantuntijoiden mukaan peruspalveluissa varhain aloitettu mielenterveyden ongelmien hoito voisi auttaa vuosittain jopa 7500 suomalaista työelämään. Terapiatakuu sopii mainiosti hallituksen syksyn budjettiriihen listalle osaksi toimia, joilla hallitus edistää maamme työllisyyttä ja suomalaisten hyvinvointia.

Olisi viisasta ja välttämätöntä, että hallituspuolueiden kansanedustajat antaisivat eduskunnan vihdoin käsitellä Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, jonka eteen valtava määrä ihmisiä on tehnyt töitä.

Jos hallitus ei suostu tuomaan lupaamaansa esitystä terapiatakuusta, voi eduskunta kansalaisaloitteen käsittelyn päätteeksi edellyttää terapiatakuuesityksen valmistelua hallitukselta. Nyt on aika tehdä terapiatakuusta yhdessä totta.

Keskustelen kuukausittain Facebook-livessä ajankohtaisista politiikan kysymyksistä Arkadianmäeltä ja Helsingistä. Seuraava Facebook-live järjestetään torstaina 16.6. klo 17.15. Kysymyksiä voi laittaa etukäteen.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuuston sekä -hallituksen jäsenenä eduskuntaterveisistäni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia.

Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat minulle tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Nyt viitisen vuotta alkoholilain uudistamisen jälkeen voi sanoa, etteivät vahvoja tunteita herättäneessä uudistuksessa esille nostetut varoitukset valtavasta alkoholikulutuksen kasvusta ole toteutuneet. Alkoholin kulutuksen laskeva ura on jatkunut, samoin väkevien juomien kulutuksen väheneminen. Nuoret käyttävät yhä vähemmän alkoholia, ja raittiiden nuorten osuus on kasvanut. Samaan aikaan alkoholittomien ja erittäin mietojen juomien suosio jatkaa kasvuaan.

Viime eduskuntakaudella tehdyn uudistuksen myötä ruokakaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuus nousi 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin ja ravintola-alalle ja juomien valmistukseen tuli lisää liikkumatilaa. Pienpanimoita ja ravintoloita rajoittavia normeja purettiin. Ravintolat saivat ulosmyyntioikeuden samoin kuin pienpanimot ja muut juomavalmistajat, tietyin ehdoin jopa 12 tai 13 prosentin vahvuisiin juomiin. Tapahtumien yhteydessä ja urheilukatsomoissa anniskelua helpotettiin.

Vahvuusrajan nostoesityksen läpimeno eduskunnassa viime kaudella vaati ison työn, kun hallituspuolueiden edustajien enemmistö sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kääntyi yllättäen kesken lain käsittelyn vastustamaan esitystä. Emme tietenkään luovuttaneet, vaan tein asiaa puoltavien puolesta pykäläesityksen uudestaan istuntosalissa. Pitkien puheiden jälkeen eduskunta hyväksyi äänin 98–94 pykäläehdotuksen, jonka myötä vuoden 2018 alusta kauppoihin tulivat hieman vahvemmat oluet ja siiderit sekä laimentamalla valmistetut juomasekoitukset ja lonkerot. Lisäksi kauppoihin tuli myyntiin 5,5-prosenttisia viinejä.

Nykyisessä, pääministeri Sanna Marinin hallituksessa on lähes neliraajajarrutus alkoholilain rajoitusten keventämiseen. Koronan kovimmassa kurjuudessakaan ei suotu anniskeluravintoloille edes tilapäisesti viinien ulosmyyntiä eikä pienpanimoille kotiintoimitusoikeutta. Ei siitäkään huolimatta, että pienikin lisä liikevaihtoon olisi sulkujen aikana voinut pelastaa yrityksiä ja työpaikkoja. Eduskuntaryhmämme on tehnyt asiasta toistuvasti esityksiä, mutta hallituspuolueet ovat äänestäneet ne aina kumoon. Mitään toimia edes kaikkein välttämättömimpien alkoholia koskevien säädösten muuttamisesta ei näytä hallituksen piiristä olevan tulossa.

Olikin perin kummallinen keikaus, kun tiukan alkoholipolitiikan takuupuolueena hallituksessa olevat vihreät hiljattain lupasivat viinit päivittäistavarakauppaan ensi vaalikaudella. Äänestihän vihreä eduskuntaryhmä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vastaan, kun 5,5-prosenttisia juomia oltiin vapauttamassa päivittäistavarakauppaan.

Jos alkoholipolitiikan uudistamista halutaan oikeasti jatkaa, ihan ensimmäiseksi ja nopeasti pitäisi selkeyttää etämyynnin säädökset jo nykyhallituksen toimesta. Etämyynti on EU:n sisämarkkinoiden normaalia toimintaa, jota ei voi eikä pidä kieltää. Kaupan prosenttirajoja on syytä ilman muuta vaiheittain korottaa sekä jatkaa ravintoloiden sääntelyn keventämistä.

Luontevaksi tavoitteeksi on hyvä asettaa mietojen viinien tuonti ruokakauppojen valikoimaan. Samaan tahtiin on ravintoloiden ja pienpanimoiden ulosmyynti vihdoin vapautettava muiden kuin väkevien juomien osalta. Ulosmyyntioikeus on ulotettava koskemaan myös verkkokauppaa ja mahdollistettava kotiinkuljetukset. Kyse on paitsi luottamuksesta ihmisten omaan harkintaan myös valinnan mahdollisuuksien lisäämisestä. On viisasta tehdä tilaa laatua painottavalle, vastuulliselle alkoholi- ja ravintolakulttuurin kehittymiselle. Suomalaisten enemmistö on valmis ottamaan askelia eteenpäin alkoholipolitiikan uudistamisessa.