Tiedote 18.6.2025
Vapaa julkaistavaksi
Kokoomuksen lääkärikansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja sekä Länsi-Uudenmaan aluehallituksen puheenjohtajana toimiva Mia Laiho on jättänyt ministerille vastattavaksi kirjallisen kysymyksen palvelusetelin tarjoamisen velvoittavuudesta ikäihmisten hoivassa ja sen riittävästä arvosta huolehtimisesta. Kysymyksen allekirjoitti myös kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri, Helsingin kaupunginhallituksen jäsen Sari Sarkomaa.
Palveluseteli voidaan myöntää silloin, kun sosiaali- ja terveysalan ammattilainen on arvioinut palvelutarpeen ja palveluseteli on käytössä hyvinvointialueella. Palveluseteli on vaihtoehtoinen tapa hankkia palveluita oman julkisen tuottamisen tai ostopalvelun rinnalla. Palvelusetelin käyttö painottuu sosiaalipalveluihin, kuten ikääntyneiden ja vammaisten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen sekä kotihoitoon.
”Palvelusetelin avulla asiakkaan osallisuus, itsemääräämisoikeus ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan tai omaisen hoivapaikkaan oleellisesti paranevat. Palveluseteleitä hyödyntämällä voidaan lisätä monipuolisesti alueen hoivan palvelutarjontaa ja samalla mahdollistaa pienten yritysten toimintamahdollisuuksia”, Laiho kertoo tiedotteessaan.
Laihon mukaan palvelusetelilainsäädäntö on pääosin hyvä, mutta käytännössä sen erilaiseen käyttöön eri puolilla Suomea liittyy haasteita. Erityisen huolissaan Laiho on siitä, että palveluseteleiden arvo ei kaikkialla seuraa kustannusten kasvua. Erityisesti pääkaupunkiseudulla korkeampien tila- ja elinkustannusten takia palvelusetelin arvo jää helposti liian alhaiseksi.
”Tämä johtaa palvelusetelituottajien ja asiakkaiden ahdinkoon. Mikäli palvelusetelin arvo jää liian matalaksi, asiakkaalla ei ole todellista valinnanmahdollisuutta. Kun palvelusetelin arvo ei ole riittävä, palveluiden tarjonta vähenee ja erityisesti pienempien yritysten mahdollisuudet tarjota hoivaa palvelusetelillä huononevat ja pieniä yrityksiä on jo poistunut alalta”, Laiho kuvailee.
Laiho ja Sarkomaa kertovat, että palautetta on tullut muun muassa helsinkiläisiltä palveluntuottajilta. Saadun palautteen mukaan Helsingin kaupunki on tarkistanut ympärivuorokautisen palveluasumisen palvelusetelin arvoa viimeksi 2021 ja sitä edeltävä korotus oli tehty vuonna 2015. Palvelusetelin arvo ei ole riittävä palvelun hankkimiseen Helsingissä. Vastaavasti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella palvelusetelin arvo on jopa 1000e enemmän samasta palvelusta kuukaudessa Helsinkiin verrattuna.
”Kun hyvinvointialueella ammattilaiset ovat on arvioineet, että ikäihminen tarvitsee ympärivuorokautisen hoivan paikan, hyvinvointialueelle ei pitäisi olla merkitystä järjestetäänkö paikka vanhukselle palvelusetelin kautta, ostopalveluna tai omana palveluna. Oleellista on, että hankittavan palvelun kustannukset eivät oleellisesti eroa toisistaan ja hoiva on laadukasta”, Laiho huomauttaa.
”Jos hyvinvointialue ei turvaa palvelusetelin riittävällä arvolla hoivaa, asiakkaat eivät pysty käyttämään palveluseteliä ja palvelutarjonta kapenee. Vanhuksilla tai omaishoitajilla ei ole enää mahdollisuutta valita ja myös omaishoidon vapaita jää käyttämättä, kun omalle omaiselle ei voi valita soveltuvaa hoivapaikkaa. Tämä johtaa siihen, että julkisen palvelun ulkopuolelta hankittavat hoivapalvelut keskittyvät vain suuremmille yrityksille”, Laiho täsmentää.
”Palveluseteleillä pienetkin sote-yritykset voivat tarjota osaamistaan suomalaisten palveluihin. Setelistä hyötyvät niin asiakkaat, palveluntuottajat kuin sote-alue. Palveluseteli lisää palveluvalikoimaa ja samalla asiakkaan vapautta valita. Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet palvelusetelilainsäädännön uudistamiseksi ovat tervetulleita. Osana lainsäädäntötyötä on perusteltua harkita, millaisilla säädöksillä voitaisiin vakiinnuttaa palveluseteleiden käyttöä ja varmistaa se, että palvelusetelin arvo pysyy riittävänä niin asiakkaan kuin palveluntuottajan näkökulmasta”, painottaa Sarkomaa.
Myös eduskunnan oikeusasiamies (EOAK/5684/2020) on todennut ratkaisussaan seuraavaa: ”Palvelusetelilain 7 §:n 1 momentin mukaan kunnan tulee määrätä palvelusetelin arvo niin, että se on asiakkaan kannalta kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kustannukset, jotka aiheutuvat kunnalle vastaavan palvelun tuottamisesta kunnan omana tuotantona tai hankkimisesta ostopalveluna.”
”Arvon pitäisi olla myös mitoitettu siten, että ympärivuorokautinen hoiva on sillä mahdollista käytännössä toteuttaa. Jos palvelusetelin arvo on liian matala, on vanhuksen tili nopeasti syöty tyhjäksi ja hoivaa ei pysty enää sillä toteuttamaan. On kohtuutonta, että muistisairaus vanhus voi joutua vielä loppuaikoina muuttamaan toiseen hoivapaikkaan liian alhaisen palvelusetelin arvon takia. Palvelusetelin riittävä arvo onkin aivan kriittinen asia sekä yrityksille että asiakkaalle”, Laiho huomauttaa.
