Pääoppositiopuolue SDP:n linja maakuntaverosta näyttää taas olevan vankan sumun peitossa. Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa penää SDP:ltä selvennystä poukkoilevaan linjaan.
Sari Sarkomaa. Kuvaaja: Kristian Tervo.
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman lupasi keskiviikkona 11.3. Veronmaksajien tilaisuudessa, ettei SDP SDP tule edistämään seuraavalla vaalikaudella maakuntaveron käyttöönottoa, jos se on hallituksessa.
Demariopiskelijat ryntäsivät joukolla tyrmäämään puolueensa puheenjohtajan kannan ja vaativat uuden veron valmistelua. Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmä puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on julkisissa julkisissa puheissaan aiemmin hellinnyt maakunta veroa.
”On pakko kysyä mikä SDP: n eduskuntaryhmän kanta? Ja mikä on lopulta SDP: n kanta? Mainiota olisi, että yleensä kaiken veroilla ja lisärahalla asiat hoitaa haluava SDP ymmärtäisi, ettei maakuntavero ratkaisisi yhtäkään ongelmaa tai toisi parempaa hoitoa suomalaisille”, kiteyttää Sarkomaa.
Maakuntaveron sijaan Sarkomaa mukaan on keskityttävä hyvinvointialueiden rakenteiden ja toimintatapojen uudistamiseen, kuten rahoitusmallin kannustavuuden ja palvelujen vaikuttavuuden kehittämiseen sekä tiedolla johtamiseen.
Maakuntavero olisi omiaan kiristämään verotusta ja heikentämään työnteon kannustimia sekä eriyttämään verotuksen tasoa eri puolilla Suomea.
”Hyvinvointialueiden menojen ja palvelutarpeen kasvaessa rahat on käytettävä entistä vaikuttavammin ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveys- sekä pelastuspalvelut on turvattava kaikkialla Suomessa”, summaa Sarkomaa.
Sarkomaa kantaa huolta SDP:n aiemmasta myönteisestä linjasta maakuntaveroa kohtaan.
”SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tuppurainen on vuonna 2024 todennut, että ilman omaa verotusoikeutta sote-alueet ovat aika lailla kädettömiä. Lisäksi Marinin hallitus vielä väläytteli maakuntaveron säätämisellä. Ollaanko SDP:n toimesta kättä sittenkin hivuttamassa veronmaksajien taskuun?”, hämmästelee Sarkomaa.
Sarkomaa peräänkuuluttaa SDP:ltä selkeää ja uskottavaa talous- ja veropolitiikan linjaa poukkoilevan ja ympäripyöreän venkoilun sijaan.
”Tuoreeltaan SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar korosti, kuinka enemmistö tulevan vaalikauden velkajarrun edellyttämästä sopeutuksesta on tehtävä veroja kiristämällä, ei menoja sopeuttamalla", Sarkomaa sanoo.
”Suomen ongelma ei ole liian matalat verot, vaan aivan liian korkeat menot. Onko kuitenkin niin, että todellisuudessa SDP aikoo entisestään kiristää työnteon ja yrittämisen verotusta? Sumuverhon takaa olisi hyvä tulla viimein esiin uskottavan vaihtoehdon kanssa”, päättää Sarkomaa.
Maa- ja metsätalousministeriö on laittanut lausunnoille asetuksen, jolla Saimaan kalastusrajoitusaluetta laajennetaan 336 neliökilometrillä. Sarkomaa kuitenkin peräänkuuluttaa ministeriöltä lisää kunnianhimoa ainutlaatuisen saimaannorpan suojelemiseksi.
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa katsoo, että kalastusrajoitusalueen laajentaminen parantaa merkittävästi saimaannorpan suojelua. Sarkomaa kuitenkin peräänkuuluttaa ministeriöltä lisää kunnianhimoa ainutlaatuisen saimaannorpan suojelemiseksi.
”Kalastusrajoitusalueen laajentaminen on merkittävä askel saimaannorpan suojelutyölle. Kalastusrajoitusalue laajenee yli 10 prosenttia. Näillä alueilla kielletään ympärivuotisesti saimaannorpalle kaikkein vaarallisimpien kalanpyydysten ja kalastustapojen käyttö”, Sarkomaa aloittaa.
Saimaannorpan tilanne on parantunut merkittävästi. Kanta on kasvanut 2000-luvulla noin 240 yksilöstä noin 530 yksilöön. Sarkomaan mukaan lisätoimia kuitenkin vielä tarvitaan.
”Kalastusrajoitusalueen laajentaminen on hyvä alku Saimaannorpan paremmalle suojelulle. Suojelutyön onnistuminen edellyttää kuitenkin lisätoimia: verkkokalastuskieltoa tulisi pidentää nykyisestä kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Kokoomus on valmis tukemaan tätä muutosta”, Sarkomaa jatkaa.
”Saimaannorppa on erittäin uhanalainen laji, joka elää vain Suomessa. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet ovat norpille kasvava riskitekijä ja vakava uhka. Ellei kalanpyydyskuolleisuutta kyetä tehokkaasti estämään ovat muut suojelukeinot vaarassa jäädä riittämättömiksi”, Sarkomaa päättää.
Itsemääräämisoikeuslakia on valmisteltu vuosikymmen eli usean hallituksen aikana, mutta kolme kertaa se on jäänyt kesken. Uuden Suomen haastattelemat kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho ja Sari Sarkomaa haluavat varmistaa, että laki saadaan maaliin ensi hallituskaudella. Ensimmäiseksi laki halutaan ikäihmisten ympärivuorokautiseen hoivaan, joissa suurin osa asukkaista on muistisairaita. Ihmisellä on esimerkiksi oikeus mennä vessaan ja liikkua, Laiho ja Sarkomaa tuovat esiin. Heidän mukaansa palvelusetelin nykyistä suurempi käyttö lisäisi ikäihmisten itsemääräämisoikeutta oman hoitopaikkansa valitsemisessa.
Itsemääräämisoikeus. Kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho (vas.) ja Sari Sarkomaa pitävät tärkeänä, että kymmenen vuotta valmistelussa ollut itsemääräämisoikeuslaki viimein ensi hallituskaudella saataisiin valmiiksi. Tällä hallituskaudella lakia on jo edistetty. KUVA: Hannamari Ahonen
Pääministeripuolue kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho ja Sari Sarkomaa ovat tehneet kannanoton, että itsemääräämisoikeuslakia viedään eteenpäin niin, että se saadaan seuraavalla hallituskaudella vihdoin tehtyä.
Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa esimerkiksi ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa asuvien ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Laihon ja Sarkomaan mukaan lainsäädäntö antaa turvaa myös hoitohenkilökunnalle siinä, miten asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta tuetaan.
Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa on kirjaus, että itsemääräämislainsäädäntöä edistetään.”Työtä on tehty koko ajan. Nyt olemme siinä vaiheessa hallituskautta, että on tärkeää varmistaa, että valmistelu on varmasti vauhdissa”, Sarkomaa sanoo.
Valmistelussa jo kymmenen vuotta
Perustuslain mukaan silloin, kun perusoikeuksia rajoitetaan, sen pitäisi perustua lakiin ja lain pitäisi olla riittävän tarkkarajainen.
”Sitä lakipohjaa meillä ei ole”, Sarkomaa sanoo.
Itsemääräämislainsäädäntö on ollut valmistelussa jo noin kymmenen vuotta, usean hallituksen aikana.
”Kerran aika loppui, kerran laki raukesi lausuntokierroksella ja Sanna Marinin (sd) hallituskaudella taisi korona vaikuttaa, että sitä ei viety eteenpäin”, Sarkomaa sanoo.
Tällä hallituskaudella itsemääräämisoikeutta on saatu eteenpäin yhden lain verran, kun tahdosta riippumattomassa hoidossa lääkkeen määräämiseen pitää olla hallintopäätös.
Laihon ja Sarkomaan mukaan lainsäädäntö olisi kiireellisintä aloittaa juuri ikäihmisten ympärivuorokautisesta hoidosta. Ikäihmisten lisäksi itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä tarvitaan yhtä lailla vammaisten palveluihin ja lastensuojeluun. Se koskee koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Arkipäivää päivystyksissä
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtajana toimiva Laiho on ammatiltaan lääkäri ja johtanut useita vuosia päivystyksiä. Hänen mukaansa terveydenhuollossa itsemääräämisoikeuteen liittyvät tilanteet ovat päivystyspoliklinikalla ja vuodeosastoilla jokapäiväisiä.
”Esimerkiksi potilas on vahvasti päihteiden vaikutuksen alainen, aggressiivinen ja tarvitsee hoitoa. Tai sitten on sekava vanhus, jolla on infektio päällä ja tarvitsee hoitoa tai hän on muistisairas ja lähtee koko ajan liikkeelle ja on vahingoittumisvaara. Näissä tilanteissa joudutaan tekemään tilapäisesti rajoituksia eli esimerkiksi nostetaan sängyn laidat tai hoitaja voi antaa rauhoittavia lääkkeitä”, Laiho antaa esimerkkejä.
Vuoden lopulla ohjeet
Lupa- ja valvontavirastoa edeltäneet avit ja Valvira ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet kyllä omia suosituksiaan ympärivuorokautisiin yksiköihin. Hoivayksiköihin myös tehdään tarkastuksia, miten suosituksia noudatetaan. Oikeusasiamiehen mukaan suositusten noudattaminen on ollut kirjavaa ja vaihtelee hoivapaikoittain.
Sarkomaa on koulutukseltaan terveydenhuollon maisteri ja hän toimii muistisairaiden etua ajavan Muistiliiton varapuheenjohtajana. Hän huomauttaa, että ikäihmisten ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa 80 prosenttia asukkaista on muistisairaita.
”Lainsäädäntökään ei yksin riitä. Kuten oikeusasiamieskin on todennut, ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä pitää olla ohjeet, työntekijöitä pitää kouluttaa ohjeista ja seurata ohjeiden noudattamista. Itsemääräämisoikeudesta pitää yksiköissä puhua ja kirjata rajoittamistoimenpiteet”, Sarkomaa sanoo.
Tämän vuoden lopulla itsemääräämislakia valmistelleelta taustaryhmältä tulee yhtenäiset ohjeet kaikkiin Suomen hoivayksiköihin, vaikka lakipohjaa ei vielä olekaan. Taustaryhmässä on ollut jäseninä muun muassa sote-järjestöjen asiantuntijoita.
”Tavoitteena on, että rajoittaminen on aina viimesijainen keino. Kootaan siis myös ohjeet, miten rajoittamista voidaan ennaltaehkäistä”, Sarkomaa sanoo.
Vapaus liikkua tärkeää
Sarkomaa ja Laiho antavat esimerkkejä rajoittamisen ennaltaehkäisystä. Heidän mukaansa se lähtee jo muistisairaan hyvän arjen huomioimisesta, hyvästä hoidosta.
”Muistisairailla pitäisi olla hoivayksikössä vapaus liikkua. Asukkaiden huoneiden ovia voi laittaa myös lukkoon, että muistisairaat eivät pääse vaeltelemaan toisten huoneisiin. Olisi hyvä, että päivä täyttyisi erilaisesta virkistystoiminnasta, oli se sitten pelaamista, jumppaa tai muuta aktiviteettia. Ihmiset lähtökohtaisesti haluavat tehdä asioita. Kun päivällä on tekemistä, myös vuorokausirytmi pysyy kunnossa, eikä tarvitse ensimmäiseksi lähteä rajoittamaan yöllä levottomina olevien liikkumista unilääkkein”, Laiho sanoo.
Tarvitaanko sänkyyn laidat?
Yksi yleinen rajoittamismuoto hoivapaikoissa on sänkyihin asetettavat laidat, kun halutaan estää ikäihmisen putoaminen sängystä.
”Vaihtoehto on, että ei automaattisesti laiteta laitoja vaan kokeillaan, jos sänky vain laitetaan alemmaksi”, Sarkomaa sanoo.
”Kun rajoituksia aletaan tehdä, niistä keskustellaan ensisijaisesti ihmisen itsensä ja hänen omaistensa kanssa. Hoitaja ja lääkäri ovat mukana keskustelussa. Jos ihmistä rajoitetaan, pitää selkeästi kirjata, minkä takia niin tehdään”, Sarkomaa sanoo.
Lähtee jo wc:ssä käynnistä
Laihon mukaan rajoitusten käyttämisen määrällä on usein yhteys siihen, miten hyvää hoitoa ja hoivaa hoivapaikoissa on.
Sarkomaa sanoo, että itsemääräämisoikeus lähtee niinkin arkisista asioista kuin muistisairaiden wc:ssä käynti tai vaippojen käyttö.
”Ihmisellä on oikeus mennä vessaan. Se on jo kuntouttavaa, kun itse kävellään sinne tai asia hoidetaan muutoin auttamalla. Eikä rajoittaminen ole pelkästään fyysistä. Vaan saako ihminen syödä siihen aikaan kuin haluaa, elää mahdollisimman omannäköistä elämää.”
Ennaltaehkäisy. Kun ikäihmiset saavat ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa mielekästä tekemistä päivisin, se edistää kansanedustaja Mia Laihon (kok) mukaan sitä, että myös vuorokausirytmi pysyy kunnossa. Näin ei tarvitse ensimmäiseksi lähteä rajoittamaan yöllä levottomina olevien liikkumista unilääkkeillä. KUVA: Vesa Laitinen
Rajoittaminen on tasapainoilua
Laiho lisää, että rajoitustoimenpiteet ei ole vain negatiivinen asia. Kun on keskusteltu ja katsottu, että ne ovat potilaan turvallisuuden takia tarpeellisia, niitä tehdään.
Usein on tasapainoilua, onko ihmistä parempi rajoittaa vai ei.
”On vaikka vanhus, jolle tulee helposti huimausta ja hän lähtee itse liikkeelle, kun ei ymmärrä pyytää apua. Jos hän kaatuu, helposti syytetään työntekijöitä, että miksi te päästitte hänet lähtemään.”
Laihon mukaan tässä voisi tulevaisuudessa teknologian avulla edistää turvallisuutta ja siten myös itsemääräämisoikeutta.
”Esimerkiksi kun vanhus lähtee yöllä liikkeelle, niin matto hälyttää ja hoitaja tietää mennä auttamaan”, Laiho sanoo.
Sarkomaan mukaan liian paljon ei saisi alkaa varoa, niin että vanhus ei pääse liikkumaan kaatumisen pelossa. Mahdollisuus liikkua ja ulkoilla kuuluvat hyvään hoitoon ja liikunta edistää monin tavoin hyvinvointia.
Voiko vaikuttaa hoivapaikkaan?
Itsemääräämisoikeus tulee esille jo siinä vaiheessa, miten hyvin ikäihminen pystyy itse vaikuttamaan siihen, mihin hoivapaikkaan hän muuttaa asumaan.
”Nykyisin se on aika lailla sitä, että hyvinvointialueelta ilmoitetaan, että nyt tänne on vapautunut paikka, ota tai jätä. Usein annetaan vielä todella lyhyt aika päättää paikan vastaanottamisesta”, Sarkomaa sanoo.
Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän kertoo saavansa usein palautetta ihmisiltä, että Helsingissä vanha äiti tai isä on saanut hoivakotipaikan aivan toiselta puolelta kaupunkia.
”Enemmän pitäisi ottaa huomioon ihmisen tilanne ja se, että omaisten on helppo käydä arkisinkin vierailulla palvelutalossa. Muistisairaallekin on tärkeää saada tavata omaisiaan ja se voi tulla jopa tärkeämmäksi kuin aikaisemmin.”
Laihon mukaan helpottaa myös hoivapaikan henkilökunnan työtä, kun omaiset pääsevät usein käymään läheistensä luona.
Palveluseteliä hyödynnetty heikosti
Hallitusohjelmassa lukee myös, että palvelusetelin käyttämistä pitää edistää, mutta kansanedustajien mukaan tämä ei ole edistynyt. Palvelusetelin hyödyntämisessä on Laihon ja Sarkomaan mukaan suuria puutteita juuri vanhuspalveluissa ja asia pitää heidän mukaansa korjata viipymättä.
”Palvelusetelin idea on, että ihminen ja hänen omaisensa voivat itse valita, mikä olisi ikäihmiselle sopiva hoivapaikka. Hyvinvointialueelle ei pitäisi olla merkitystä, missä ihminen on hoivassa, kunhan hoiva on laadukasta. Nykyisin useimmat hyvinvointialueet määrittelevät palvelusetelille aivan liian matalan arvon. Sen vuoksi millä tahansa eläketasolla palvelusetelin päälle pitää laittaa hirveästi omaa rahaa. Jos on vaikka 2000 euron eläke, pitää nykyisin palvelusetelin lisäksi laittaa 2000 euroa omaa rahaa”, Laiho kertoo.
Laihon mukaan tämä on nurinkurista, koska palvelusetelin pitäisi olla aito vaihtoehto hoivapaikan valinnassa ja nyt se ei toteudu.
”Tämä ei ole rahakysymys, koska vanhus täyttää jo ympärivuorokautisen hoivan kriteerit ja hyvinvointialueen vastuulla on, että vanhus saa hoivapaikan. Palveluseteliä ei anneta niille, joille hyvinvointialue ei ole myöntänyt oikeutta ympärivuorokautiseen hoivaan.”
Auttaisi pieniä hoivayrityksiä
Sarkomaan mukaan palvelusetelien alihinnoittelu hyvinvointialueille on nykyisin jopa lainvastaista. Myös oikeusasiamies on kiinnittänyt asiaan huomiota.
”Tämä ei ole mikään kokoomuslainen yksityisten yritysten edun ajamisasia, vaan palveluseteli on ihmiselle mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivapaikkaansa”, Laiho sanoo.
Jos hyvinvointialueet antaisivat hoivan arvon mukaisia palveluseteleitä, Sarkomaan mukaan se auttaisi pienten yksityisten hoivayritysten syntymistä. Laiho huomauttaa, että hyvinvointialueiden kilpailutuksissa menestyvät usein isot yritykset, kun taas pienemmät ja kotoisammat hoivakodit jäävät pois.
Länsi-Uusimaa etunenässä palvelusetelissä
Espoolainen Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu Laiho kehaisee, että hänen oma hyvinvointialueensa Länsi-Uusimaa on tehnyt etunenässä töitä palvelusetelin oikean arvon eteen.
”Juuri viime aluehallituksen kokouksessa nostimme palvelusetelin arvoa Länsi-Uudellamaalla samalle tasolle kuin ostopalvelu. Myös Varsinais-Suomessa palvelusetelin arvo on lähempänä todellista arvoa.”
Sarkomaan mukaan Helsinki teki palveluseteliin pienen korotuksen, mutta se ei ole vieläkään riittävä.
Palveluseteliä pitäisi olla mahdollista käyttää nykyistä paljon enemmän. Laiho kertoo, että esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella palveluseteleiden osuus vanhusten ympärivuorokautisessa hoivasta on vain kolme prosenttia.
Puolisoille oikeus asua yhdessä
Tärkeä ikäihmisten itsemääräämisoikeuteen liittyvä asia on myös se, että puolisoilla olisi mahdollisuus asua viimeiset vuodet keskenään.
Vanhuspalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin on kirjattu oikeus asua yhdessä, mutta käytännössä oikeus ei aina toteudu.
”Tuntuu todella järkyttävältä, että ei saa itse päättää, vaan viranomainen päättää, voiko asua puolison kanssa yhdessä vai ei”, Sarkomaa huomauttaa.
Uudenmaan liitto sekä 18 Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajaa ottavat kantaa hallituksen esittämään muutokseen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen rahoituslaissa. Muutos merkitsisi Uudellemaalle arviolta noin 200 miljoonan euron heikennystä rahoitukseen. Vaikutus olisi suhteellisesti suurempi kuin monilla muilla alueilla, minkä vuoksi malliin tarvitaan vielä korjauksia.
Hyvinvointialueiden rahoitukseen suunnitellaan tehtäväksi yhteensä 390 miljoonan euron leikkaukset vuoden 2029 tasossa. Uudenmaan osuus olisi lähes puolet koko maan säästötavoitteesta. Rahoitusta leikattaisiin alueella kolme prosenttia, kun muualla maassa leikkaus jäisi keskimäärin yhteen prosenttiin. Tämä on epäsuhteessa alueen asemaan, sillä juuri Uudellamaalla väestömäärä ja palvelutarpeet kasvavat nopeimmin koko maassa.
Uudellamaalla asuu 1,8 miljoonaa ihmistä, ja se on Suomen nopeimmin kasvava alue. Peräti 86 prosenttia koko maan ennakoidusta väestönkasvusta kohdistuu vuoteen 2045 mennessä Uudellemaalle. Samalla 65 vuotta täyttäneiden määrän ennustetaan kasvavan Uudellamaalla 36 prosenttia vuoteen 2045 mennessä. Väestönkasvu ja ikääntyminen lisäävät palvelutarvetta merkittävästi jo nyt ja entistä enemmän tulevina vuosikymmeninä.
Lisäksi Uudellamaalla sijaitsee suurin osa koko maan erikoissairaanhoidosta, vaativista sosiaalipalveluista ja ympärivuorokautisista päivystyksistä. Uudenmaan palvelurakenne palvelee koko Suomea, ei vain alueen omaa väestöä. Siksi rahoitusmallin on syytä ottaa huomioon maan johtavan erikoissairaanhoidon toimijan, HUS-yhtymän erityinen rooli.
Uudenmaan nopea eteneminen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistamisessa ja huolellinen taloudenpito eivät saa johtaa alueen rahoituksen leikkaamiseen. Rahoitusmallia tulisi korjata siten, että se kohtelee alueita tasavertaisesti ja huomioi Uudenmaan erityisen roolin sekä alueella jo tehdyt toimenpiteet.
Kannanoton allekirjoittajat:
Jarno Limnell, Uudenmaan maakuntahallituksen pj., kansanedustaja (kok.) Alviina Alametsä, kansanedustaja (vihr.) Eva Biaudet, kansanedustaja (r.) Maaret Castrén, kansanedustaja (kok.) Fatim Diarra, kansanedustaja (vihr.) Tiina Elo, kansanedustaja (vihr.) Harry Harkimo, kansanedustaja (liik.) Eveliina Heinäluoma, kansanedustaja (sd.) Veronika Honkasalo, kansanedustaja (vas.) Mai Kivelä, kansanedustaja (vas.) Miapetra Kumpula-Natri, kansanedustaja (sd.) Johan Kvarnström, kansanedustaja (sd.) Mia Laiho, kansanedustaja (kok.) Pia Lohikoski, kansanedustaja (vas.) Helena Marttila, kansanedustaja (sd.) Pinja Perholehto, kansanedustaja (sd.) Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok.) Henrik Wickström, kansanedustaja (r.) Tuija Telén, Uudenmaan maakuntajohtaja
Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Mia Laiho korostavat, että vanhusten itsemääräämisoikeuden vahvistamista turvaaville toimille on ollut pitkään selkeä tarve. Hallitusohjelmaan on kirjattu itsemääräämislain edistäminen, ja selvitys- ja valmistelutyötä on välttämätöntä viedä eteenpäin määrätietoisesti ja huolellisesti.
Sari Sarkomaa ja Mia Laiho.
”Vanhuspalveluissa tehdään paljon hyvää ja arvokasta työtä, mutta samaan aikaan tarvitaan vaikuttavia lisätoimia yhdenvertaisen ja inhimillisen hoivan turvaamiseksi. Esimerkiksi muistisairaus ei poista ihmisen perus- ja ihmisoikeuksia. Sairastuneella on oltava oikeus päättää omista asioistaan ja hoidostaan niin kauan kuin hän siihen kykenee”, Sarkomaa sanoo.
”Itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntö on ollut valmistelussa yli vuosikymmenen ajan, mikä kertoo siitä, että kyseessä on vaativa lakikokonaisuus. Lain valmistelu vaatii riittävästi aikaa ja huolellista valmistelua, mutta työn tulee edetä. On tärkeää tehdä valmistelutyötä vielä tällä hallituskaudella niin, että seuraavalla hallituskaudella laki voidaan tuoda eduskuntaan ja varmistaa sille myös riittävä käsittelyaika eduskunnassa”, Laiho toteaa.
Edustajat painottavat, että itsemääräämislaki on tärkeä yhtä lailla henkilöstön näkökulmasta, sillä sen avulla saataisiin ne raamit ja reunaehdot, milloin ja miten rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää.
”Itsemääräämisoikeuslakia tarvitaan myös muissa tilanteissa, niin vuodeosastoilla kuin päivystyksessä, ikään katsomatta. Tarvitsemme selkeämpiä säädöksiä siitä, miten oikeuksia voidaan tukea ja milloin niitä voidaan poikkeustapauksissa rajoittaa. Laki on tarpeellinen väline laitoismaisen toimintakulttuurin murtamiseksi kaikkialla yksilöä kunnioittavan hoivan varmistamiseksi”, Sarkomaa sanoo.
Itsemääräämisoikeuteen liittyy olennaisesti myös mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivaan ympärivuorokautisessa hoidossa.
”Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivapaikan valinnassa vanhusten vaikutusmahdollisuudet oman hoivapaikan valintaan ovat kovin ohuet. Ja vaikka hyvinvointialueella olisi palveluseteli käytössä, useat hyvinvointialueet eivät noudata lakia siten, että palvelusetelillä saisi tosiasiallisesti tarvitsemansa hoivan. Tähän epäkohtaan myös oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota. Palvelusetelilakia uudistettaessa tämä epäkohta on välttämätöntä korjata. Oikeus valita ja vaikuttaa ei saa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi”, Laiho muistuttaa.
”Tämä koskee myös iäkkäiden puolisoiden oikeutta asua yhdessä, josta jo säädetään laissa, mutta joka jää usein toteutumatta”, Sarkomaa sanoo.
Sarkomaa ja Laiho katsovat, että vanhusten itsemääräämisoikeuden parantaminen edellyttää useita toimia. Heidän mukaansa itsemääräämisoikeuslain valmistelua on jatkettava, palvelusetelilakia kehitettävä vanhusten oikeuksia vahvistavaan suuntaan ja ikäihmisten kotitalousvähennystä korotettava kotona asumisen tukemiseksi ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan jäsen Sari Sarkomaa nostaa esiin tarpeen kehittää kotitalousvähennystä osana vanhuspalvelujen kokonaisuutta.
Sari Sarkomaa. Kuvaaja: Kristian Tervo.
”Yhä useampi ikäihminen tarvitsee apua selviytyäkseen arjessa. Julkisten kotipalveluiden piiriin pääsee usein vasta kun toimintakyky on merkittävästi heikentynyt. Lisäksi kotihoidon palvelujen sisältö on sellainen, että lisäapua on useimmiten hankittava myös muualta. Elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Tarve kotitalousvähennyksen kehittämiselle on merkittävä”, Sarkomaa sanoo.
Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite tehdä selvitys mahdollisuuksista ottaa käyttöön ikäihmisten parannettu kotitalousvähennys. Sarkomaa pitää tärkeänä, että selvitys valmistuu niin, että nykyinen hallitus ehtii tehdä mahdollisia toimia asiaan liittyen.
Tarkasteluun ei tarvitse lähteä tyhjältä pöydältä. Sitra on valmistellut mallin senioreiden kotitalousvähennyksestä ja myös tehnyt asiasta laskelmat Kotitalousvähennys arjen tukena-julkaisussaan. Sitran raportin johtopäätökset tukevat hallitusohjelman kirjausta selvittää ja myös edistää kotitalousvähennyksen nykyistä vahvempaa käyttöä.
"Ikäero juuri eläkkeelle jääneen ja hyvin ikääntyneen ihmisen välillä voi olla jopa 40 vuotta. Monet senioreista ovat aktiivisia toimijoita ja kantava voima yhteiskunnassamme. Osa tarvitsee apua ja tukea kotona asumiseen tai esimerkiksi omaisen hoidossa. Usein avun tarve kasvaa iän myötä", Sarkomaa sanoo.
”Nykyinen palvelujärjestelmä ei kykene riittävällä tavalla vastamaan väestön yksilöllisiin tarpeisiin. Ikärakenteen muutos edellyttää muutoksia myös palveluissa. Kotitalousvähennys on viisasta ottaa nykyistä vahvemmin ja uudistettuna osaksi palvekykokonaisuutta", Sarkomaa sanoo.
Kotitalousvähennys mahdollistaa mm. siivous- ja hoivapalveluiden sekä nykyisen hallituksen esityksestä myös kotikuntoutuksen, eli omasta toimintakyvystä huolehtimisen, ostamisen edullisemmin.
”Kotiin saatu oikeanlainen apu on omiaan viivästyttämään raskaampien palveluiden tarvetta ja parantamaan senioreiden elämänlaatua. Senioreiden korotettu kotitalousvähennys keventäisi painetta moniin julkisiin palveluihin mahdollistaen avun varhaisessa vaiheessa”, Sarkomaa sanoo.
”Kotitalousvähennyksen uudistaminen lisäisi tuntuvasti vanhusten palveluiden alueellista saavutettavuutta sekä antaisi uusia mahdollisuuksia mikro- ja pk-yrittäjille vauhdittaen työllisyyttä. Kotitalousvähennys on tuonut maahamme kulttuurin kaiken ikäisille ostaa palveluja arjen helpottamiseksi. Kotitalousvähennystä on syytä tarkastella laajemminkin ja saada sille vakiintuneempi muoto”, päättää Sarkomaa.
Hallitus esittää lakimuutosta, jonka myötä opiskelija-asuntoja voitaisiin jatkossa rakentaa kokonaan lainarahalla. Suurin lainaosuus nousisi 95 prosentista 100 prosenttiin. Tämä helpottaa tilannetta erityisesti nyt, kun valtion investointiavustuksia on kohdennettu vammaisten ja pitkäaikaisasunnottomien asuntohankkeisiin.
Sari Sarkomaa. Kuvaaja: Kristian Tervo.
“Opiskelija-asuntojen rakentaminen on monessa kaupungissa pysähtynyt. Uudistus antaa yleishyödyllisille toimijoille mahdollisuuden käynnistää hankkeita ilman kohtuutonta oman rahan tarvetta. Esitys on hyvin tervetullut”, Sarkomaa sanoo.
Suurin osa opiskelija-asunnoista rakennetaan säätiöiden ja muiden yleishyödyllisten toimijoiden voimin. Niiden tuotto on tarkasti säädelty, eikä niillä ole käytettävissä suuria omia pääomia. Siksi täysi lainarahoitus on monelle välttämätöntä, jotta rakennustyöt saadaan käyntiin.
Lakiesitys selkeyttää myös vuokrien määräytymistä. Jatkossa saman omistajan opiskelija-asuntojen vuokria voidaan tasata, vaikka osa asunnoista olisi saanut investointiavustusta ja osa ei. Tämä pienentää vuokrien nousua hankkeissa, jotka rakennetaan pelkän korkotukilainan varassa. “Vuokrien tasaaminen on tärkeä parannus opiskelijoille. Se ehkäisee turhia vuokraeroja ja pitää asumisen kohtuuhintaisempana”, Sarkomaa korostaa.
Nopea apu käynnissä oleviin hankkeisiin
Tällä hetkellä vireillä on seitsemän uutta opiskelija-asuntokohdetta. Lisäksi kymmeneen hankkeeseen on jo myönnetty varauksia, yhteensä noin 170 miljoonan euron edestä. Kaikki nämä odottavat lakimuutosta, jotta korkotukilainojen haku voidaan aloittaa.
“Lakimuutos antaa rakentamiselle vauhtia ja helpottaa opiskelija-asuntopulaa nopeasti. Kun hankkeet saadaan liikkeelle, opiskelija-asuntopulaa voidaan helpottaa jo lyhyellä aikavälillä. Tämä on opiskelijoille tärkeää”, Sarkomaa sanoo.
Kokoomuksen kansanedustajat Maaret Castrén, Mia Laiho, Sari Sarkomaa, Oskari Valtola ja Ville Väyrynen pitävät vakavana virheenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suunnitelmaa vähentää terveydenhuollon laaturekistereiden ylläpidon määrärahoja.
Maaret Castrén, Mia Laiho, Oskari Valtola, Ville Väyrynen ja Sari Sarkomaa.
”Laaturekistereiden tuottama ajantasainen ja vertailukelpoinen tieto on välttämätöntä sosiaali- ja terveydenhuollon laadun, turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden kehittämisessä”, sanoo Castrén.
Terveydenhuollon laaturekisteripilotit käynnistyivät THL:n johdolla Sarkomaan aloitteesta niin sanotuilla joululahjarahoilla.
”Julkisessa terveydenhuollossa ei ennen laaturekistereiden käynnistämistä seurattu palveluiden laatua systemaattisesti eikä tuotettu valtakunnallisesti vertailtavaa laatutietoa. Se oli vakava puute. Tiedolla ei voida johtaa, jos sitä ei ole. Terveydenhuollon laaturekisteritoiminta käynnistyi pilotilla vuonna 2018 valtiovarainvaliokunnassa lisäämillämme määrärahoilla. Laaturekisteritoimintaa on jarruttaminen sijaa vahvasti vauhditettava. Sote- uudistuksen tavoitteet saavutetaan vain tekemällä asioita vaikuttavammin”, Sarkomaa sanoo.
”Laaturekisterit ovat osoittaneet, kuinka merkittävä rooli ajantasaisella ja vertailukelpoisella tiedolla on terveydenhuollon kehittämisessä, laadun ja turvallisuuden sekä yhdenvertaisten kansalaisten palvelujen varmistamisessa. Sekä ammattilaiset että päättäjät tarvitsevat luotettavaa tietoa päätöksenteon pohjaksi”, Laiho täydentää.
”Monelle suomalaiselle on varmasti hätkähdyttävä tieto, ettei maamme julkisessa terveydenhuollossa aiemmin seurattu hoidon laatua järjestelmällisesti. Laatutiedolla voidaan kehittää sote-palveluista vaikuttavia, yhdenvertaisia ja turvallisia”, Valtola painottaa.
Edustajien mukaan laaturekisteritoiminta on välttämätön osa suomalaista terveydenhuoltoa, ja toiminnan supistaminen olisi lyhytnäköistä säästämistä, joka heikentäisi hoidon laatua ja potilasturvallisuutta.
”Laaturekistereiden ylläpito ja laajentaminen uusiin sairausryhmiin on ehdottoman tärkeää. Yhtä lailla jo toimivien rekistereiden kehittämiseen ja niihin kerätyn tiedon hyödyntämiseen vaadittavat resurssit on turvattava. Ymmärrämme säästöpaineiden vaikeuden, mutta juuri silloin on tehtävä oikeita arvovalintoja. Laaturekistereistä ei ole varaa pakittaa”, Väyrynen päättää.
Edustajat korostavat, että THL:n ja hallituksen on huolehdittava, että rekisterien kehitystyö jatkuu suunnitellusti ja niiden täysi potentiaali hyödynnetään terveydenhuollon johtamisessa ja laadun parantamisessa.
3.1.2026 07:06:00 | Kokoomuksen eduskuntaryhmä | Tiedote
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa esittää, että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun lasten ja nuorten sosiaalisen median käytön rajoittamisesta ja digitaalisen kasvurauhan turvaamisesta. Sarkomaa jättää ajankohtaiskeskustelualoitteen valtiopäivien alkaessa helmikuussa.
Sarkomaan mukaan lasten ja nuorten suojeleminen sosiaalisen median haitoilta on välttämätöntä ja kiireellistä. Tutkimukset osoittavat, että liiallinen sosiaalisen median käyttö ja altistuminen lapsille sopimattomalle sisällölle heikentävät lasten ja nuorten kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia.
– Rajoitamme nuorten alkoholinkäyttöä ja uhkapelaamista. Samalla tavalla on perusteltua puuttua sosiaaliseen mediaan, joka aiheuttaa riippuvuutta ja laaja-alaisia haittoja lasten ja nuorten hyvinvoinnille, Sarkomaa sanoo.
Liiallinen ruutuaika on merkittävä riski aivojen kehitykselle ja mielenterveydelle. Sen on todettu lisäävän masennusta, ahdistuneisuutta ja tarkkaavaisuushäiriöitä. Älylaitteiden liikakäyttö vie myös aikaa lapsen normaalille kehitykselle tärkeiltä asioilta.
– Lukeminen vähenee, sosiaalisten taitojen oppiminen heikkenee ja ulkoilu sekä liikkuminen jäävät vähemmälle, kun yhä suurempi osa ajasta kuluu ruudun äärellä. Sosiaalista mediaa hyödynnetään lisäksi kiusaamiseen ja väkivallan levittämiseen, Sarkomaa toteaa.
Sarkomaa on huolissaan netissä toimivista väkivaltaisista ja hyväksikäyttöön liittyvistä verkostoista, joiden kohteena ovat usein lapset ja nuoret. Sosiaalinen media on lisännyt myös seksuaalisen ahdistelun riskiä tarjoamalla tekijöille suoran ja usein valvomattoman pääsyn lasten ja nuorten arkeen.
Useissa maissa valmistellaan parhaillaan tiukempia ikärajoja sosiaalisen median käyttöön. Australiassa lasten ja nuorten sosiaalisen median kielto on jo tullut voimaan, ja Pohjoismaissa selvitetään ikärajoituksia alle 15-vuotiaille. Pääministeri Petteri Orpo on käynnistänyt selvityksen sosiaalisen median ikärajasta ja rajoituksista alle 15-vuotiaille.
Myös Euroopan parlamentti on ilmaissut vakavan huolensa alaikäisten verkossa kohtaamista riskeistä ja ehdottanut 16 vuoden ikärajaa sosiaalisen median käyttöön koko EU:ssa.
- Teknologian kehitys ei saa ohittaa lasten etua. Lapsuus on ainutlaatuinen elämänvaihe, jonka vaikutukset ulottuvat koko ihmisen elämään ja yhteiskuntaan. Tarvitsemme selkeitä rajoja ja poliittista rohkeutta turvata lasten digitaalinen kasvurauha, Sarkomaa painottaa.
Yhteyshenkilöt
Sari Sarkomaa Kansanedustaja Helsingin vaalipiiri Puh: 050 511 3033
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa iloitsee sosiaali- ja terveystietojen toissijaisen käytön eli niin sanotun toisiolain korjausesityksestä. Hallituksen eduskunnalle antama lakiesitys poistaa esteitä tutkimukselta, helpottaa sosiaali- ja terveysalan tietojen hyödyntämistä ja vauhdittaa palvelujen kehittämistä.
Sari Sarkomaa. Kuvaaja: Kristian Tervo.
Sarkomaa pitää hallituksen esitystä merkittävänä edistysaskeleena kohti vahvempaa tutkimusta ja vaikuttavampia sote-palveluita.
Toisiolaki määrittelee, miten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja rekisteritietoja voidaan käyttää tutkimuksessa, tilastoinnissa, opetuksessa ja innovaatioiden kehittämisessä, samalla turvaten kansalaisten yksityisyyden suojan ja tietoturvan. Nykytilanteessa laki on aiheuttanut moninaisia perusteettomia esteitä tutkimukselle ja tiedon hyödyntämiselle.
”Korjaamme toisiolain ongelmia, jotta sosiaali- ja terveysalan tietojen voidaan käyttää sujuvasti ja turvallisesti tutkimuksessa ja kehittämistyössä. Näin voimme tehdä sote-palveluista entistä parempia ihmisille", Sarkomaa sanoo.
Lakiesitys on tervetullut vastaus tutkijoiden toiveisiin ja varmistaa, että Suomi on houkutteleva ympäristö rekisteritutkimukselle ja lääketieteelliselle tutkimukselle. Lain uudistamista ovat esittäneet lukuisat tahot, kuten Helsingin yliopisto, HUS, Kela ja Lääketeollisuus.
Tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa on toiveena ollut joustavampi ja ketterämpi malli tietolupien ja tietopyyntöjen myöntämiseen ja käsittelyyn.
Toisiolain korjaaminen hallitusohjelman mukaisesti edistää terveys- ja hyvinvointialan kasvua sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa.
"Se vauhdittaa esimerkiksi uusien innovaatioiden ja terveysteknologian kehitystä ja hyödyntämistä palvelujärjestelmässä sekä myös alan yrittäjyyttä ja vientiä”, Sarkomaa sanoo.
”Toisiolain ripeä korjaaminen hyödyttää ennen kaikkea suomalaisia potilaita. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa”, Sarkomaa sanoo.
