Ihmisarvoa kunnioittava ja lempeä elämän loppuvaiheen hoito on asia, joka koskettaa ja puhututtaa. Laadukkaan saattohoidon ja kivun hoidon saatavuudessa on isoja alueellisia ja laadullisia eroja. Valviraan on saapunut paljon omaisten kanteluja esimerkiksi liian vähäisestä kipulääkityksestä. Monella taholla onkin herännyt kysymys, riittäväkö nykyiset saattohoitosuositukset?
Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivinen tulee latinankielisestä sanasta ”pallium” ja se tarkoittaa viittaa. Parhaimmillaan viitta suojaa, antaa lämpöä ja turvaa.
Palliatiivisten ja saattohoitopotilaiden määrä kasvaa arviolta 30 % seuraavan kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi syöpään kuolee maassamme paremmista hoitotuloksista huolimatta noin 11 000 ihmistä joka vuosi. Kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista tarvitsee elämänsä viimeisien kuukausien aikana erikoistunutta palliatiivista kotihoitoa ja kolmasosa viimeisten elinviikkojensa aikana saattohoitoa.
Järjestin hiljattain eduskunnan kansalaisinfossa saattohoitoa käsittelevän keskustelutilaisuuden. Tilaisuus keräsi salin täyteen kansalaisia, asiantuntijoita ja päättäjiä. Tilaisuudessa esiteltiin saattohoitoa käsittelevä tutkimusraportti "Palliatiivisen ja saattohoitotyön nykytila, tulevaisuus ja kehittämishaasteet", jonka olivat laatineet pari vuotta sitten sairaanhoitajiksi valmistuneet saattohoidon asiantuntijat. Pohdimme yhdessä, miten viedä asiaa eteenpäin.
Keskustelussa nousi esille erityisesti tarve kotisaattohoidon edistämiselle sekä tukea kuolevan potilaan läheisiä. Samoin yhteistyön ja viestinnän tärkeys palliatiivisen ja saattohoidon toimijoiden sekä muiden toimijoiden kesken. Parantumattomasti sairaan hoito on monitahoista ja sen vuoksi yhteistyön eri ammattiryhmien välillä tulee olla saumatonta.
Toiveita esitettiin vahvistaa palliatiivisen ja saattohoidon palveluketjun kehittämistä, jotta päästäisiin pois ihmisten pallottelusta. Erityisesti henkilöstön täydennyskoulutukseen on panostettava. Pohdimme myös, mitä mahdollisuuksia valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo tullessaan.
Tein saattohoidosta asiasta vastaavalle ministerille myös kirjallisen kysymyksen (KK 556/2014 vp). Ministeri vastasikin, että terveydenhuoltolain uudistamisen yhteydessä voidaan arvioida tarvetta erilliselle saattohoitolaille. Kysymys vastauksineen on luettavissa eduskunnan nettisivuilla.
Erityinen huoli nousi Terhokodista. Terhokodissa tehdään osaavaa sekä arvokasta työtä. Terhokodin toiminta sekä osaamisen säilyminen on turvattava. Erityistä huolta on ollut siitä, että kuntien lähetekäytännöissä on ollut isoja eroja. Tämä on ikävä esimerkki saattohoidon epätasa-arvoisuudesta. Asiasta on jatkettava keskustelua, jotta joka kunnassa toteutuisi mahdollisuus hyvään saattohoitoon. Viimeisimmät uutiset ovatkin kertoneet, että potilasvirta on palautumassa eikä henkilöstön lomautuksiin olla ainakaan vielä ryhtymässä.
Hyvän palliatiivisen ja saattohoidon saaminen kaikkien ulottuville on tärkeä tavoite, jonka eteen on tehtävä työtä. Tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista.
Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksianne. Kaikki kommentit ja terveiset ovat tervetulleita.
Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi