Urakoimme parhaillaan eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa valtion ensi vuoden talousarvion mietintöä. Eduskunnan on hyväksyttävä talousarvio ennen joulua. Tällä viikolla julkaisimme meidän hallituspuolueiden edustajien tekemät muutokset hallituksen talousarvioesitykseen.
Olen tyytyväinen, että hallituspuolueiden neuvotteluissa sain läpi kokoomuksen tavoitteen vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä tehtävän tutkimuksen voimavaroja. Lisäsimme ensi vuodelle yliopistotasoisen terveydenhuollon tutkimuksen määrärahoja ja kohdensimme lisäeuroja myös hoitotieteelliseen tutkimukseen. Tutkimus edistää uusia hoitomuotoja ja parantaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista sekä potilasturvallisuutta.
Terveydenhuollon yksiköissä tehtävä tutkimustyö parantaa merkittävästi hoitotuloksia, vaikuttavuutta ja tuo pitkällä aikavälillä tuntuvia kustannussäästöjä. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on 11 vuoden aikana otettu käyttöön yli 700 omaan tutkimustyöhön perustuvaa taudinmäärityksen tai hoidon parantamista. Tutkimusta tekevistä yliopistosairaaloista uudet menettelytavat leviävät nopeasti muihin sairaaloihin ja koko suomalaiseen terveydenhuoltoon hyödyttämään koko maan potilaita. Tämän päivän tutkimus merkitsee huomisen hyvää ja kustannustehokasta hoitoa.
Lisäraha on erittäin tervetullut, mutta samalla on todettava vakava tosiasia, että lisäys on pieni suhteessa viime vuosina tehtyihin tutkimusrahoituksen leikkauksiin. Valtion rahoitus terveydenhuollon yksiköiden yliopistotasoiseen tutkimukseen on pudonnut muutamassa vuodessa 40 miljoonasta tämän vuoden 22 miljoonaan euroon ja ensi vuodelle hallitus esitti vain 15 miljoonan euron määrärahaa. Se on enää kuudesosa summasta, joka tutkimukseen oli käytettävissä vielä 1980-luvun loppupuolella. Pidän välttämättömänä, että tutkimusrahoituksen rapauttaminen saadaan pysäytettyä.
Suomi on pitkään ollut esimerkiksi syöpähoidoissa maailman kärkeä. Tutkimusrahoituksen rapautuminen ja huippututkijoidemme kato ulkomaille lisäävät riskiä kliinisen lääketieteen ja hoitotyön tutkimuksen tason heikentymiseen. Tältä kehitykseltä emme voi ummistaa silmiämme.
Hoitotyöntekijöiden vastuulla on iso osa potilaan kokonaishoidosta ja siksi tarve hoitotyön tutkimukselle on suuri. Tutkimuksella on merkittävä vaikutus käytännön hoitotyöhön innovaatioiden ja tutkimustyön synnyttämän asiantuntemuksen ja hoidon laadun sekä potilasturvallisuuden kautta. Hoitoketjujen ja –käytäntöjen korkeatasoisuus ja vaikuttavuus turvataan, kun ne perustuvat viimeisimpään tutkittuun tietoon.
Hoitotyön tutkimussäätiö tekee arvokasta työtä näyttöön perustuvan hoitotyön edistämisessä ja vaikuttavien menetelmien ja yhtenäisten näyttöön perustuvien hoitokäytäntöjen kehittämisessä.
Tutkimukseen suunnatut erityisvaltionosuudet on saatava sellaiselle tasolle, jolla turvataan kliinisen tutkimuksen edellytykset ja laadukas hoito tasa-arvoisesti kaikille koko maassa. Hoitotyön tutkimusrahoitus tulisi varmistaa samoin kuin lääketieteen puolella on varmistettu Käypä hoito -työryhmän rahoitus, joka tulee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintamenoista.
Eduskunnassa olemme vuosi toisensa jälkeen esittäneet vakavan huolemme sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä tehtävän tutkimuksen määrärahoista. Tutkimuksen ja kehittämistyön toimintaedellytykset tulee myös varmistaa tulevassa sote-uudistuksessa.
Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta - tai ehkä juuri sen vuoksi - on ensiarvoisen tärkeää, että kohdennamme lisävoimavaroja tutkimukseen. Näin varmistumme siitä, että palveluja tai hoitoa tarvitsevan suomalaisen hyväksi saadaan uusin tieto ja taito tulevaisuudessakin.