Siirry sisältöön

Kaupunkipoliittinen selonteko tarvitaan

Kaupungit ja varsinkin metropolialue ovat koko Suomen kasvun veturi, mutta vielä osin käyttämätön voimavara. Hallituksen tulisi tarttua mahdollisuuteen ja antaa Kaupunki- ja metropolipoliittisen selonteko eduskunnalle. Selonteko olisi keino läpivalaista metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle, kasvulle ja hyvinvoinnille. Selonteko valaisi osaltaan rohkeutta hallitukseen panostaa ja hyödyntää etenkin pääkaupunkiseutua Suomen kehityksen vauhdittajana.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ilmoitti tulevan vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä, että Keskusta haluaa kutsua koolle neuvonantajaryhmän pohtimaan tasapainoisemman Suomen rakentamista. Tasapainoisempi Suomi ei voi tarkoittaa kaupungistumisen vastustamista eikä siltarumpupolitiikkaa. Suomen menestymiseen tarvitaan niin maaseutu- kuin kaupunkipolitiikkaa. Toimia on tehtävä alueiden omista lähtökohdista ja Suomen kokonaisetu huomioiden.

Kaupungistumisen tosiasiat on tunnistettava. Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun kansantalouteen haetaan tuottavuutta, sitä löytyy väestöltään monipuolisista ja tiheään rakennetuista kaupungeista ja etenkin pääkaupunkiseudulta. On katteetonta luvata ja kansantaloudellisesti kestämätöntä tavoitella yhtä tasaista kehitystä kaikkialle.  Ilman metropolialueen ja suurten kaupunkien elinvoimaisuuden edistämistä ja hyödyntämistä maamme talous ja tyllisyys eivät nouse kestävästi.

Sote-uudistuksen ydinperiaate on oltava paremmat palvelut eikä aluehallinnon paisuttaminen. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei saa enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa. Kaavailtujen maakuntien roolia kaupunkien rinnalla on selkeytettävä. Kaupunkien elinvoimaisuudesta ja elinkeinopolitiikan onnistumisesta tulevat myös verorahat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen. Kaupunkialueilla on myös omia erityishaasteita, jotka on tunnistettava ja kaupunkipolitiikassa on niihin hallituksen etsittävä vastauksia.

On myönteistä, että ministerit Lintilä, Lindström ja Tiilikainen toteavat yhteisessä blogissaan (TEMatikkaa 28.9.2017) pitävänsä ajatustamme kaupunkipoliittisesta selonteosta vähintäänkin harkinnan arvoisena ajatuksen. Olennaista on, että koko hallitus tekisi kaupunkipoliittisen selonteon antamisesta pian päätöksen. Vahva metropoli- ja kaupunkipolitiikkaa ovat koko Suomen etu.

Outi Mäkelä

Sari Sarkomaa