Lämmin kiitos saattohoidon edelläkävijä Terhokodille 

Yliopistossa opiskeluaikoina työskentelin hoitajana vanhustenosastolla, jossa myös sain ensimmäiset kosketukset kuolevan ihmisen hoitoon. Silloin opin, että yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus ovat yksi suurimpia vanhusten ja vakavasti sairaiden ihmisten huolenaiheita. Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen läheisiään vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi oli surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tai välitä tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Monet yöt olen valvonut elämän viime hetkiä elävän ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon puolesta puhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmisille silloin kun hän sitä tarvitsee.

Saattohoidon tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista.

Olen kantanut huolta siitä, että edelleen maassamme on kivun hoidossa ja osaavan saattohoidon saatavuudessa räikeääkin eriarvoisuutta. Ihmisten huoli hoidon ja hoivan laadusta sekä yksin jäämisestä elämän viimeisillä hetkillä on lisääntynyt. Aiheesta tehty kansalaisaloite oli tärkeä. Sen pohjalta eduskunta linjasi, että saattohoito pitää toteuttaa koko maassa laadukkaasti. Lisäksi ministeriö pohtii nyt lainsäädännön tarkentamista.

On selvä, että yhdenvertaisen saattohoidon turvaamiseksi tarvitaan sitova lainsäädäntö. Elämän loppuajan inhimillinen ja laadukas hoito ja hoiva sekä hyvä kuolema ovat jokaisen perusoikeuksia.

Valitettavasti sekä hoitajien että lääkärien tiedoissa on todettu puutteita erityisesti kuolevan potilaan kohtaamisessa sekä kivun ja muiden oireiden hoidossa. Koulutuksen merkitys on tässä suuri.

Viime vuonna valmistuivat uudistetut saattohoidon suositukset. Tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin lisämäärärahoja hoitosuositusten toimeenpanoon sekä koulutuksen kehittämiseen. Koulutusta uudistetaan rakentamalla Suomeen valtakunnalliset opetusohjelmat. Mukana tässä ovat kaikki hoitotyötä järjestävät ammattikorkeakoulut ja lääketieteen koulutusta järjestävät yliopistot.

Saattohoidon puutteiden korjaamisen lisäksi tarvitaan myös uudenlaista tukea omaisen hoitamiseen. Työikäisistä suomalaisista lähes kolmasosa hoivaa, auttaa tai pitää huolta vakavasti sairaasta läheisestään oman työnsä ohessa. Läheisen hoitamisen ja työn yhdistäminen on vaikeaa, eikä siihen saa taloudellista tukea. Olemme kokoomuksessa sitoutuneet edistämään tuettua hoivavapaata, jossa korvausta voisi saada määräajaksi sairausvakuutuksesta. Vastaavia malleja on jo ansiokkaasti käytössä muissa Pohjoismaissa. Suomi on muita jäljessä.

Saattohoidon kehittämisessä on nähtävä Terhokodin ja muiden maamme saattohoitokotien tärkeä merkitys arvokkaana saattohoidon toteuttajana ja kehittäjänä. Saattohoitokotien perhekeskeinen toimintakulttuuri on keskeinen osa vaativaa saattohoitoa nyt ja tulevaisuudessa.

Terhokodissa on koko sen 30 vuoden olemassa oloajan tehty mittaamattoman arvokasta työtä saattohoidon kehittämiseksi. Työtä ihmisten mutta myös heidän omaistensa kuoleman kohtaamisen helpottamiseksi. Oli suuri kunnia olla juhlapuhujana Terhokodin juhlassa.

Terhokodissa kohtelu on arvokasta ja kunnioittavaa, mutta samalla lämmin henkistä. Näin sanovat kiitollisena kaikki, jotka Terhokodin toiminnan tietävät ja tuntevat. Suuri ja lämmin kiitos Terhokodin henkilöstölle ja vapaaehtoisille toimijoille.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

 

Kategoria(t): Blogi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.