Hoitotakuun päätavoite oli turvata tasa-arvoinen hoitoon pääsy koko maassa. Nyt kun hoitotakuu on ollut voimassa reilusti yli vuoden, on hyvä arvioida tuloksia. Paljon hyvää on tehty ja toimintoja kehitetty. Kaikki tapahtunut ei ole ollut pelkästään hyvää. Näyttää siltä, että painopiste on siirtynyt ehkä liiaksi korjaavaan toimintaan ja jo syntyneiden sairauksien hoitoon. Ehkäisevä työ ja terveyden edistäminen ovat jääneet taka-alalle.

Näyttää myös siltä, että hoitotakuu ei toimi yhtä hyvänä hoitoon pääsyn turvaajana kaikissa sairausryhmissä. Mielenterveyspotilaat ovat tästä vakava esimerkki. Mielenterveyspalveluiden osalta hoitotakuu ei ole toteutunut.

Jo lakia säädettäessä oli selvää, että hoitotakuun toteutuminen vaatii paljon työtä. Samoin oli selvää, että sen onnistuminen vaatii merkittävää rakenteiden ja toimintatapojen uudistamista sekä hoidonporrastuksen ja hoitoketjujen kuntoon laittamista. Samoin lisävoimavaroja. Tähän mennessä olemme saaneet suhteellisen pienellä panostuksella laadukasta terveydenhuoltoa, suomalaisen terveydenhuollon ollessa kansainvälisesti vertaillen varsin kustannustehokasta.

Mielenterveyspalvelujen kehittämiselle palvelurakenneuudistus saattaakin olla hoitotakuuta suurempi mahdollisuus. Palvelurakenneuudistuksella on mahdollisuus koota yhteen pirstaloituneita mielenterveyspalveluita. Riittävän suuret väestöpohjat luovat nykyistä parempia mahdollisuuksia kehittää erityispalveluja. Suuremmat terveyskeskukset pystyvät hankkimaan paremmin osaavaa henkilökuntaa ja pystyvät toteuttamaan yhtenäisiä käytäntöjä esimerkiksi ennaltaehkäisevässä työssä.

Painopiste on laitettava perusterveydenhuoltoon ja avopalveluiden kehittämiseen. Tarvitaan tukevampaa avohoitoa ja velvoittavampaakin mielenterveyspotilaiden osalta jossain tapauksissa. Tarvitaan lisää tuettua asumista, varsinkin, kun hoitoajat ovat lyhentyneet. Yhtä lailla tarvitaan matalan kynnyksen lähipalveluja asiakaslähtöisesti. Erityinen ryhmä, joka tarvitsee lisähuomiota, ovat masennuspotilaat ja kaksois-diagnoosipotilaat. Erityisen tärkeää on saada sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö kuntoon psykiatristen potilaiden hoidossa.

Hoitotakuun toteutumisen edellytys on, että myös Kelan korvausjärjestelmä toimii. Hoitoon pääsyn turvaamiseksi on perusteltua nostaa yksityislääkärikäyntien sairausvakuutuksen korvauksia. Sairausvakuutuskorvaus olisi laajennettava koskemaan lääkärin määräämää laillistetun psykologin antamaa hoitoa. Tämä vahvistaisi mielenterveyspalveluja ja turvaisi hoidon saatavuutta. Mielenterveystyön painopiste on siirtynyt psykiatrisesta laitoshoidosta psykososiaaliseen avohoitoon ilman, että avohoidon voimavaroja on riittävästi lisätty. Puutteellisen avohoidon kehittämiseksi tarvitaan uusia luovia ratkaisuja ja kaikkien voimavarojen hyödyntämistä.

***
Palvelurakenneuudistuksessa on vahvistettava ehkäisevää työtä ja terveyden edistämistä palveluiden lähtökohtana. Erityisen tärkeää tämä on mielenterveystyössä. Ehkäisevän mielenterveystyön kehittäminen on haastavaa, mutta varmasti kannattavaa.

Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ehkäisyssä on panostettava entistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan päiväkodeissa, kouluissa, neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Kouluterveydenhuollolla ja neuvolalla on oikein resursoituna loistavat mahdollisuudet tunnistaa lasten ja nuorten ongelmat sekä antaa varhaista apua.

Samoin varsinaisten mielenterveyspalveluiden vaikuttavuutta olisi arvioitava perusteellisesti. Esimerkiksi perheneuvolajärjestelmän uudenlaista suuntaamista tulisi miettiä. Palveluiden on muodostettava kokonaisuus, joka tukee parhaalla mahdollisella tavalla lapsen ja perheen hyvinvointia. Epätarkoituksenmukaisesta luukulta toiselle juoksemisesta ja hoitosuhteiden monilukuisuudesta sekä toisaalta katkeamisista on päästävä eroon.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi puhua ilman, että puhutaan vanhemmista, jotka ovat vahvimmat vaikuttajat ja vastuunkantajat lasten elämästä. Kaikki toimenpiteet, joilla edistetään työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, ja perheen yhteistä aikaa, sekä yleensä aikuisten aikaa lapsille, ovat enemmän kuin tervetulleita. On välttämätöntä, että uusia tapoja tukea vanhemmuutta kehitetään, luodaan aikuisten verkostoja lasten kasvun tueksi ja vahvistetaan ohentunutta yhteisöllisyyttä. Päihteiden väärinkäytön vähentämiseksi on ehdottomasti tehtävä kaikki voitava.

***
On hälyttävää, ettei eduskunnan säätämä, lapsia ja nuoria koskeva psykiatrian hoitotakuu ole vieläkään toteutunut, vaikka se on ollut voimassa vuodesta 2001. Yhä vielä lapsia sijoitetaan jopa vuodeksi sijaiskoteihin odottamaan hoitoa. Lasten ja nuorten tilanne on todella vakava, vaikka juuri lasten pitäisi päästä nopeasti avun ja hoidon piiriin.

Eduskunta on vuodesta 2000 lähtien osoittanut vuosittain erillisen määrärahan lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen järjestämiseen. On käsittämätöntä, että hallitus ei taaskaan esittänyt erillismäärärahaa, vaikka eduskunta on yksiselitteisesti linjannut rahan jatkumisen puolesta ja lisännyt sen vuosittain budjettiin. Samoin yksiselitteinen viesti sairaanhoitopiireistä on ollut se, että tämän ns. korvamerkityn määrärahan poistuminen merkitsisi monen hyvän hoitosuhteen päättymistä ja jonojen pidentymistä.

Hallituksen on otettava lasten ja nuorten psykiatrian hoitotakuu tosissaan ja kunnioitettava eduskunnan kantaa määrärahajaossa. On välttämätöntä, että eduskunta taas kerran lisää määrärahan ensi vuoden talousarvioon.

Tänä vuonna aloitettu Mielenterveysbarometri oli tervetullut uutuus, toivon sille jatkoa. Säännöllisesti julkaistuna se on oivallinen mahdollisuus seurata, kuinka mielenterveyspalveluiden kehittämisessä ja ihmisten kohtelussa sekä asenteissamme olemme edistyneet.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja