Suomea on aina pidetty tasa-arvon mallimaana. Tosiasiassa olemme vaarassa jäädä
peränpitäjiksi. Suomessa palkkaerot ovat viime vuosina kasvaneet samaan aikaan,
kun muualla Euroopassa palkkakuilu on kaventunut. Lisääntyneet pätkätyöt ovat
edelleen erityisesti nuorten naisten riesana. Suomalaiset naiset tekevät enemmän
pätkätöitä kuin EU-sisarensa. Vaikka naiset ovat koulutetumpia kuin miehet, he
etenevät huonommin työelämässä. Naiselle perhe on este, miehelle bonus.
Pitäisi olla sanomattakin selvää, että suomalaisessa tasa-arvotyössä on
ryhdistäytymisen aika. Tämä oli kokoomuksen tekemän ja koko opposition
allekirjoittaman tuoreen välikysymyksen pääviesti. Välikysymyksen ensimmäisenä
allekirjoittajana tavoitteeni oli nostaa tasa-arvoasiat ykkösagendalle!
Tulevaisuuden kannalta ihan keskeisiä kysymyksiä ovat, riittääkö meillä päteviä
hoitajia ja opettajia? Kuka huomenna hoitaa ja opettaa lapsiamme, kuka hoitaa
sairaat ja huolehtii ikäihmisistä, jos tänään emme osaa rahallisestikin arvostaa
tätä tärkeää työtä?
Kunnat sopivat työntekijöidensä palkoista. Valtiovalta voi kuitenkin tukea
kuntia ja ilmoittaa etukäteen maksavansa ylimääräistä valtionosuutta kunnille,
mikäli syntyy palkkaratkaisu, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille
maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset. Valtiovallan ei pidä olla
kolmikannassakaan äänetön yhtiömies, vaan aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä.
Samoin perusteettomien pätkätöiden kitkemiseen on käytettävä kaikki keinot.
Pätkätyöt ja epävarmuus tulevasta vaikeuttavat monin tavoin elämää. Pätkätyö saa
monen siirtämään lasten hankintaa tai luopumaan kokonaan toiveista hankkia
lapsia. Viesti on täysin väärä. Euroopan nopeimmin ikääntyvässä maassa
syntyvyyttä pitäisi ennemminkin kannustaa kuin jarrutella.
Tehokkain yksittäinen keino edistää tasa-arvoa on korvata vanhemmuuden
kustannukset nykyistä paremmin. Niin kauan kun vanhemmuudesta aiheutuu enemmän
kustannuksia naisia palkanneille työnantajille, naisten syrjintä työmarkkinoilla
jatkuu. Vanhemmuuden maksumiehiksi eivät saa joutua joko naisten tai miesten
työnantajat tai edes molemmat, vaan kustannukset on hoidettava
yhteisvastuullisesti. Raskaus ei ole työperäinen sairaus.
Naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan myös asennemuutosta
työpaikoille ja kotiin. Perheystävällisyydestä on tehtävä kilpailuvaltti ja
rekrytointikeino. Hyvä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on sekä
työnantajan että työntekijän etu.
On korkea aika haudata ne käsitykset, että miesten tekemä työ on jotain niin
tärkeää, etteivät he voi jäädä hoitamaan perheen lasta. On päästävä lopullisesti
eroon myös siitä ajattelusta, että työssäkäyvä äiti ei olisi hyvä äiti ja
huolehtivainen vanhempi lapsilleen.
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi
