Tekijä: sari

2.4.2012 MunkinSeutu

Viimeisimmän kaupunginvaltuuston kokouksen tärkein asia oli kuntauudistus. Jokainen valtuustoryhmä antoi näkemyksensä pääkaupunkiseudun kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen. Helsingin on määrä antaa asiasta lausunto 13.4. mennessä. Me kokoomuksen valtuutetut kannatimme kuntauudistuksen eteenpäinviemistä ja rakenteiden uudistamista, jotta Helsingin alue olisi tulevaisuudessa entistä parempi paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Valtuuston keskustelun pohjana oli kunnallishallinnon rakenne -työryhmän helmikuussa julkaisema esitys. Pidän tervetulleena työryhmän ehdotusta siitä, että Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo istuisivat samaan pöytään. On viisasta ja välttämätöntä, että nämä kunnat selvittävät, mitä tiiviimpi yhteiselo merkitsisi. Selvitys on syytä tehdä viivytyksettä ja perusteellisesti. Mielestäni pääkaupunkiseudun asukkailla on oikeus tietää, mitä kuntien yhteen liittäminen tai liittämättä jättäminen merkitsee metropolialueella. Ilman selvitystä tämä tieto jää saamatta.

On toivottavaa, että kunnissa ei ensimmäisenä rynnätä sanomaan ehdotonta eitä työryhmän työlle. Sen sijaan tuoreen raportin soisi innostavan luovaan ajatteluun ja aktiiviseen työhön paikallisten ratkaisujen löytämiseksi.

Metropolialueella on mietittävä luovasti ja avoimin mielin sitä, miten alueemme tulevaisuus ja asukkaiden hyvä arki parhaiten yhteisvoimin turvataan. Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, kohtuuhintaiseen asumiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Esimerkiksi Espoolla ja Helsingillä on jo nyt paljon yhteistä, kuten Aalto-yliopisto, joka on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden ja kuntien rajat ovat ylitettävissä. Osaoptimoinnin sijaan on pääkaupunkiseudun kunnat saatava puhaltamaan yhteen hiileen. Etenkin asumisessa, liikenteessä ja maankäytössä on kipeä ja kiireellinen tarve nähdä kokonaisuus.

Päättäjillä on oltava rohkeus aidosti rakentaa vahvempaa metropolialuetta, jonka lähtökohtana on hallinnon paisuttamisen sijaan byrokratian ja päällekkäisen hallinnon vähentäminen. Nykyinen yhteistyön viidakko ei ole enää kunnolla kenenkään hallussa. Metropolialueen perusta on oltava vahvoissa peruskunnissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä ja lähipalveluihin. Me emme tarvitse pääkaupunkiseudulle lisää hallintotasoja, veroja, emmekä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet jokaiselle metropolin asukkaalle.

Metropolialueen kuntaratkaisut ovat tärkeitä alueemme asukkaille, mutta myös jokaiselle suomalaiselle. Aktiivinen ja elinvoimainen metropolimme toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa uudesta liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun pääkaupunkiseutumme menestyy, hyötyy siitä koko Suomi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

1.4.2012 Töölöläisen Munkkiniemi-liite

Koska perheet ovat erilaisia, on myös päivähoidossa oltava erilaisia vaihtoehtoja. Lapsen hoidon järjestelyn kannalta parhaimman vaihtoehdon tietää yleensä perhe itse. Kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, perhepäivähoitoa sekä kotihoitoa tarvitaan. Helsingissä on tällä valtuustokaudella korotettu kokoomuksen vaalilupauksen mukaisesti kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisää. Helsinki-lisän kehittämistä on viisasta jatkaa niin perheiden kuin Helsingin palveluiden kehittämisen kannalta.

Hallitus ei esitä talouden tasapainottamistoimissaan kotihoidontuen leikkausta, vaikka varsin moni sen väitti niin tekevän. Helsingissä kotihoidontuen leikkaus olisi ollut iso kustannus, johon ei olisi yksinkertaisesti ollut varaa. Pahimmassa tapauksessa kyse olisi voinut olla kymmenien uusien päiväkotien ja satojen työntekijöiden lisätarpeesta sekä perheiden valinnanvapauden leikkaamisesta.

Jo nykyinen päivähoidon tilanne on haastava. Helsingissä lapsien lukumäärän kasvun on arvioitu jatkuvan myös tulevina vuosina. Aikavälillä 2011 - 2021 ennustetaan 1-6-vuotiaiden lasten määrän lisääntyvän 6400 lapsella. Vaikka päivähoidon tarve kasvaa, on Helsingissä myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen.

Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista. Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät kohtuuttomiksi. Täynnä olevat päiväkodit ovat kaikkien ja varsinkin lapsien hyvinvoinnin kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Nostin päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat esille kaupunginvaltuustossa käymässämme Helsingin ensi vuoden budjettia koskevassa keskustelussa. On aivan välttämätöntä, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia. Myös leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien uusien tilojen rakentamisesta on huolehdittava. Leikkipuistoilla on tärkeä rooli perheiden arjessa, ja ne ovat tärkeä osa Helsingin palvelutuotantoa kaikilla alueilla.

Siirretyt investointivelvoitteet vyöryvät tulevina vuosina voimalla ellei tilannetta oteta ajoissa haltuun. Helsingin on saatava kustannusten kasvu kuriin kestävällä tavalla, mutta se ei onnistu tinkimällä lakisääteisistä peruspalveluista eikä sulkemalla silmiä syntyvyyden kasvulta. Lapsiystävällinen Helsinki on ikääntyvälle pääkaupungille viisas investointi. Varsinkin kun tiedämme, että lähikunnat houkuttelevat veronmaksajia kohtuullisimmilla asumiskustannuksilla ja laadukkailla lähipalveluilla. On kaikkien etu, että kantakaupunki on viihtyisä paikka asua ja elää myös kaikkein pienimmille helsinkiläisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

28.3.2012 Haagalainen

Haagan Isonnevan leikkipuiston tilanne herättää paljon huolta. Perheet ovat joutuneet vain odottamaan, kun Isonnevan leikkipuistorakennuksen korjausta on siirretty vuosikausia. Vuosien ajan suunnitelmissa ollut korjaus on ollut kuin liukas saippuapala, joka on luiskahtanut aina seuraavalle vuodelle syystä tai toisesta. Perheet ovat syystäkin olleet ihmeissään kaupungin toiminnasta. Isonnevan tilanteesta on meille kaupunginvaltuuston jäsenille tullut ansaitusti vain risuja.

Haagan lapsirikkaalle alueelle Isonnevan leikkipuiston tilanne on pitkään ollut täysin kohtuuton. Nyt rakennus joudutaan purkamaan ja koululaisten iltapäivätoiminta siirtyy väliaikaisesti Haagan peruskouluun. Isonnevan leikkipuistorakennuksen kohtalo on vakava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun korjauksia sekä rakennushankkeita siirretään.

Viimeisimpien saatujen tietojen mukaan Isonnevan puistoon on tulossa uudisrakennus, jonka rakentaminen pyritään Tilakeskuksen mukaan aloittamaan vielä tämän vuoden puolella. Pidän välttämättömänä, että hanketta ei enää siirretä. On tärkeää saada Haagan lapsille kunnollinen leikkipuisto rakennuksineen viipymättä.

Tein Helsingin leikkipuistojen ja Isonnevan tilanteesta valtuustokysymyksen. Apulaiskaupunginjohtajan vastauksessa todetaankin aivan oikein, että leikkipuistojen kunto vaihtelee. Vastauksessa kerrotaan myös, että leikkipuistoasiasta on keskusteltu kiinteistöviraston Tilakeskuksen kanssa. Tavoitteena on tehdä suunnitelma käytettävissä olevien leikkipuistotilojen korjaustarpeista ja korjausten aikatauluista. Kunnollinen korjaussuunnitelma on todella tarpeen, ettei Isonnevan kaltaista tilannetta enää synny.

Perheiden kannalta on tärkeää, että leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien uusien tilojen rakentamisesta huolehditaan. Sosiaalivirastosta saatujen tietojen mukaan viisi leikkipuistoa odottaa parhaillaan toimenpiteitä. Noin kymmenessä leikkipuistorakennuksessa on viime vuosina tehty erilaisia sisäilma- ja kuntotutkimuksia niissä ilmenneiden ongelmien takia. Kaikkien rakennusten osalta korjauksetkaan eivät ole auttaneet ja jatkotutkimuksissa on todettu lisää ongelmia.

Leikkipuistoilla on tärkeä rooli perheiden arjessa, ja ne ovat tärkeä osa Helsingin palvelutuotantoa kaikilla alueilla. Leikkipuistoissa järjestetään mm. kerhotoimintaa ja koululaisten iltapäivätoimintaa. Ne toimivat lapsiperheiden kohtaamispaikkana, tietopisteenä sekä varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työn mahdollistajana. Leikkipuistoihin tarvitaan toimivat ja turvalliset tilat, jotta pienet lapset ja koululaiset pystyvät liikkumaan ja leikkimään.

Siirretyt investointivelvoitteet vyöryvät tulevina vuosina voimalla ellei tilannetta oteta ajoissa haltuun. Rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat näkyvät etenkin päivähoidon puolella. Vaikka päivähoidon tarve kasvaa, on Helsingissä myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen. Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista.

Tapasin juuri kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautavan ja kävimme läpi tulevan vuoden budjettia. Investointeja uusiin päiväkoteihin ja rapistuneisiin leikkipuistoihin on tehtävä. Helsingin on saatava kustannusten kasvu kuriin kestävällä tavalla, mutta se ei onnistu tinkimällä lakisääteisistä peruspalveluista eikä sulkemalla silmiä syntyvyyden kasvulta. Lapsiystävällinen Helsinki on ikääntyvälle pääkaupungille viisas investointi. Varsinkin kun tiedämme, että lähikunnat houkuttelevat veronmaksajia kohtuullisimmilla asumiskustannuksilla ja laadukkailla lähipalveluilla.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

22.3.2012 Lauttasaari-lehti

Pitkään valmisteltu perusopetuksen tuntijakoesitys on lausuntokierroksella. Tuntijakotyöryhmän lähtökohtana oli valmistella esitys, joka erityisesti vahvistaisi taide- ja taitoaineiden ja liikunnan opetusta, yhteiskunnallisen kasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistaisi kieliohjelmia. Ikävä kyllä työryhmän esitys ei riittävällä tavalla vastaa toimeksiantoa. Esitystä onkin muokattava ennen kuin tuntijaosta voidaan tehdä päätös.

Opetusministeri Maija Raskin (sd.) aikana tehty nykyinen tuntijako kohteli erityisesti taito- ja taideaineita kaltoin ja teki peruskoulustamme liian teoreettisen. Uuden tuntijakoesityksen keskeinen tavoite onkin korjata tämä virhe. Taito- ja taideaineet antavat lapsille mahdollisuuden syventää ja soveltaa tietoaineissa opittua, ja ne tekevät koulusta monipuolisemman. Taito- ja taideaineet edistävät lasten luovuutta ja oppimisen iloa.

Esityksen iso valuvika on se, että se kaventaa valinnaisuutta ja lisää kaikille pakollisten oppituntien määrää. Mahdollisuus keskittyä omien taipumuksiensa mukaisiin aineisiin on erityisen tärkeää vuosiluokilla 7-9. Valinnaisuuden kaventaminen ei ole oppilaan eikä koulun kannalta kannustavaa. Tutkimusten mukaan oppilaan mahdollisuus tehdä valintoja erityisesti perusopetuksen ylemmillä luokilla lisää motivaatiota ja tuo parempia oppimistuloksia. Esitys herättää myös vahvan huolen erikoisluokkien, kuten liikunta-, kuvataide- ja musiikkiluokkien, tulevaisuudesta.

Myönteistä on, että tuntijakoesityksessä on taito- ja taideaineiden tuntimääriä lisätty. Sen sijaan kotitalous on ilman perusteluja jätetty vaille lisäresursseja. Tämä esityksen virhe on korjattava. Kotitaloustunnilla opetetaan valmiuksia jokapäiväisten valintojen tekemiseen. Kotitalous on tärkeä osa suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruoan arvostuksen edistämistä. Kotitalous on myös kansainvälisyyskasvatusta: Erilaisista etnisistä taustoista tulevat nuoret toimivat yhdessä ja oppivat toistensa ruokakulttuureista.

Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Tilanne uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä. Tuntijakoesityksessä yhden vuosiviikkotunnin lisääminen ei riitä, vaan liikuntaa tarvitaan lisää ja erityisesti yläluokille. Koululiikunnan lisääminen on tehokkain keino tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat vähiten ja joille liikunta on kaikkein välttämättömintä.

Tuntijakoesityksen iso huolenaihe on esitys vapaaehtoisten kielten opetuksen siirtämisestä hankerahalla rahoitettavaksi. Erityisesti Helsingille tämä esitys olisi hyvin ongelmallinen ja johtaisi rahan tuhlaamiseen byrokratiaan. Esitys rahoittaa valinnaisia kieliä hankerahoilla herättää myös suuren huolen siitä, mistä rahat otetaan. Miten käy esimerkiksi hallitusohjelmassa luvatun ryhmäkokojen pienentämisen? On aivan selvää, että epävarma pätkärahoitus ei ole paras tapa innostaa monipuolistamaan kielitarjontaa saatikka kehittämään kielten opetusta pitkäjänteisesti. Monipuolisen kielitarjonnan edistämiseksi koko Suomessa tarvitaan tuntijakoesitystä tehokkaampia keinoja.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

15.3.2012 Helsingin Sanomien Mielipide-palsta

Tuore perusopetuksen tuntijakoesitys asettaa kotitalouden eriarvoiseen asemaan. Muiden taito- ja taideaineiden tuntimääriä on lisätty, mutta kotitalous on ilman perusteluja jätetty vaille lisäresursseja. Kotitalous on luonteeltaan taitoaine ja peruskoulun suosituimpia valinnaisaineita.

Tuntijakoesitystä pitää muuttaa. Kotitalouden pakollinen kolmen vuosiviikkotunnin oppimäärä on riittämätön vastaamaan nyky-yhteiskunnan haasteisiin: uusavuttomuudesta ja elämänhallinnan ongelmista ylipainoon ja elintasosairauksien lisääntymiseen.

Valinnaisuuden vähentäminen nykyisessä tuntijakoehdotuksessa pahentaa tilannetta entisestään. Suomalaiset nuoret tarvitsevat lisää kotitalousopetusta perusopetuksensa aikana.

Hallitusohjelmassa luvataan vahvistaa taito- ja taideaineiden opetusta. Hallitusohjelmassa painotetaan myös arvokasvatusta, ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä. Nämä kaikki sisältyvät keskeisinä kotitalousopetuksen tavoitteisiin ja konkretisoituvat kotitaloudessa käytännön taitojen oppimisena. Arvokasvatusta on esimerkiksi suomalaisen ruoan ja ruokakulttuurin arvostamisen oppiminen.

Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy lähtee peruskoulusta. Kotitalousopetus antaa tähän työkalut opettamalla tasa-arvoisesti sekä tytöille että pojille arjen hallintaa ja antamalla valmiuksia jokapäiväisten valintojen tekemiseen. Se tavoittaa koko ikäluokan ja kaikki peruskoulun oppilaat.

Kotitalous on myös luontevaa kansainvälisyyskasvatusta: erilaisista etnisistä taustoista tulevat nuoret toimivat yhdessä ja oppivat toistensa ruokakulttuureista.

Uusavuttomuuden kustannukset tulevat yhteiskunnalle ja veronmaksajille liian kalliiksi.

Päivi Palojoki
kotitalouspedagogiikan professori
Helsingin yliopisto

Anneli Rantamäki
Kotitalousopettajien liiton puheenjohtaja

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
Juustopöytä ry:n puheenjohtaja

Anni-Mari Syväniemi
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton
(MTK) ruokakulttuuriasiamies