Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

16.6.2012  Helsingin Sanomat / Mielipidekirjoitus

Terveydenhuoltomme uudistamisessa on rakenteiden ja hallinnon sijaan viisasta ottaa lähtökohdaksi ihmiset ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisääminen. Uudistusta tehtäessä on hyvä katsoa ympärilleen ja arvioida muiden Suomen kaltaisten maiden pääosin verovaroilla rahoitettujen terveydenhuoltojärjestelmien viimeaikaisia muutoksia.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt. Tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen, jolloin potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen.

Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti.

Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet.

Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Suomeen on välttämätöntä saada myös ajantasaiset laatu- ja vaikuttavuusrekisterit, joiden avulla hoidontarjoajien vertailu palvelun saatavuuden, laadun ja kustannusten osalta on mahdollista.

Terveydenhuollon kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssit suunnataan oikein. Tavoitteena on paras terveyshyöty, ja hoitoa on priorisoitava sen mukaan. Ruotsissa julkaistaan vuosittain eri alueiden onnistuminen valittujen noin 170 kriteerin mukaan. Näin jaetaan avoimesti tietoa hoidon laadusta.

Tutustuimme toukokuussa Ruotsin terveydenhuollon uudistukseen. Kävi ilmi, että uudistus on saanut hyvien tulosten ansiosta laajan tuen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on ajankohtaista myös Suomessa. Meillä ei ole varaa olla arvioimatta, miten vastaava järjestelmä toimisi meillä. Suomen terveydenhuollon uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Helsinki

Anne-Mari Virolainen
Kansanedustaja (kok)
Lieto

Julkaistu

15.6.2012 Blogi Verkkouutisissa

Kevätjuhlat tuovat tullessaan iloa, mutta myös paljon pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Taas tänä keväänä ovat monet miettineet, voiko suvivirttä laulaa päiväkodin tai koulun juhlissa. Tietysti voi! Suvivirren laulaminen on osa suomalaista kulttuuria ja perinnettämme.

Aktiivista pohdintaa kevätjuhlaperinteistä kuvaa julkisuuteen noussut esimerkki helsinkiläisestä koulusta, jonka kevätjuhlassa laulettiin mm. apinaorkesteri suvivirren sijaan.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että kevät- ja joulujuhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Virren johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen sekä ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä. Kun kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille myös muiden kunnioitusta.

Suomalaiset ja helsinkiläiset koulut ovat yhä useammin monikulttuurisia ja siksi asia on korostetun tärkeä meillä pääkaupunkiseudulla. Joissakin luokissa saattaa puolet oppilaista olla maahanmuuttajataustaisia lapsia. Silloin on erityisen tärkeää ylläpitää omaa kulttuuria ja huomioida lasten ja nuorten erilaisuus. Tämän onnistuminen vaatii koulujen rehtoreilta, opettajilta ja vanhemmilta hyvää yhteistyötä.

Monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja käsitteleminen on asia, joka pitäisi sisällyttää jokaisen lastentarhan-, luokan-, ja aineopettajan koulutukseen sekä koulun johdon, opettajien ja muun kouluhenkilöstön täydennyskoulutukseen. On hyvä ihan käytännössä käydä läpi sitä, mitä uskonnonvapaus ja toisaalta oman kulttuurimme vaaliminen tarkoittaa.

Erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon sekä kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä. Siksi Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten maamme perinteet ja uskonnonvapaus sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa.

Omien perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on osa päiväkotien ja koulujen toimintaa. On tärkeää, että kevätjuhlissa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä lauluja, myös suvivirren. Se kuuluu suomalaisuuteen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote 11.6.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa kannustaa opetusministeri Jukka Gustafssonia (sd.) ottamaan tosissaan opetusalan ammattilaisten ja vanhempien huolen koulurauhasta. Vanhempainliitto ja opetusalan järjestöt ovat tänään vaatineet perusopetuslakiin muutoksia, joiden avulla peruskoulussa tehostuisivat kurinpito ja turvallisuuden ylläpito.

”On välttämätöntä, että ministeri ottaa koulurauhan turvaamisen ykkösagendalleen. Adressin toimenpiteet on viivytyksettä arvioitava ja työstettävä lakiesitykseksi. Eduskunnasta löytyy varmasti tahtoa tukea muutoksia, joilla turvataan koulurauha, edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia sekä parempaa kodin ja koulun yhteistyötä”, sanoo Sarkomaa.

Koska vanhemmat ovat vahvimmat vastuunkantajat lapsen elämässä, tarvitaan lakimuutosten rinnalle meidän vanhempien ryhtiliike. Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on antaa lapsille rajat ja rakkaus. Sarkomaa peräänkuuluttaa erityisesti toimia, joilla voidaan tehostaa vanhemmuuden tukemista sekä koulun ja kodin yhteistyötä, joka on monin osin vielä käyttämätön voimavara. Nämä ovat tärkeitä asioita koulurauhan, mutta myös kaikessa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Vaikka moni asia on maailmassa muuttunut, niin se tosiasia pysyy, että lapset tarvitsevat ennen kaikkea aikuisten aikaa kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen.

Vuoden 2010 aikana oli huostassa noin 10 000 lasta. Kiireellisesti sijoitettuja oli 21 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Huostaanotettujen lasten määrä kertoo karua kieltä lasten ja perheiden tilanteesta ja kipeästä tarpeesta saada apua ajoissa. Aikuisten tiivistettyä yhteistyötä tarvitaan, jotta pienet ongelmat eivät ehdi kasvaa suuriksi.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 8.6.2012

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa vaatii opetusministeri Jukka Gustafssonia (sd.) luopumaan Itä-Suomen juristikoulutuksen aloittamisesta. Tutkinnonanto-oikeuden laventaminen Itä-Suomen yliopistoon on saanut lausuntokierroksella odotetusti täystyrmäyksen. Nyt opetusministerillä ei ole muuta viisasta vaihtoehtoa kuin luopua täysin perusteluja vaille olevasta ja hallitusohjelman hengen vastaisesta rönsyhankkeesta.

Alusta alkaen on ollut täysin selvää, että rönsyhankkeella ei ole mitään tiede- eikä korkeakoulupoliittisia perusteluja. Päinvastoin uusi tutkinnonanto-oikeus ei olisi vain turha, mutta myös vahingollinen oikeustieteen kehittämiselle. Hanke on vastoin valittua yliopistojen kehittämislinjaa ja rikkoo hallitusohjelman tavoitteita. Koko hanke vaikuttaa enemmän päähänpistolta kuin pitkäjänteiseltä tiede- ja koulutuspolitiikalta.

On pakko ihmetellä opetusministerin valitsemaa työn painopistettä ja intoa lisätä yliopistojen rönsyjä, kun suomalaisten menestymisen ja hyvinvoinnin kannalta on suunnan oltava täysin päinvastainen. Yliopistoihin sekä koulutukseen on kohdistumassa historiallisen suuret leikkaukset ja opetusministeri keskittyy tieteelle haitallisten ja lisäkustannuksia tuovien hankkeiden eteenpäinviemiseen. Voimavarat pitää nyt koko hallitusrintamalla koota ja kohdistaa yliopistouudistuksen toimeenpanon edistämiseen, koulutuksen laadun turvaamiseen sekä säästöjen kohtuullistamiseen.

On kysyttävä, olisiko Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen tutkinnonanto-oikeus hyvittelypolitiikkaa? Myös Akava ja Suomen Lakimiesliitto ovat nostaneet esille kysymyksen, onko taustalla ennen kaikkea syitä, jotka eivät liity koulutuksen järkevään järjestämiseen.

Jos aloituspaikkoja tarvitaan lisää, on ne mahdollista lisätä olemassa oleviin yksiköihin. Juristeja valmistuu Suomessa jo kolmesta yliopistosta. Koulutuksen ja tutkimuksen korkea laatu varmistetaan parhaiten, jos jo olemassa olevia yksiköitä vahvistetaan sen sijaan, että aluepoliittisen hyvittelyn vuoksi synnytetään uusia.

Sarkomaa varoittaa, että aluepolitiikan alttarilla ei pidä uhrata tiede- ja korkeakoulupolitiikan laatua.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Eduskunnalle annetun kuntatiedonannon metropolilinjaukset eivät ole napakymppi. Eilisessä keskustelussa oli pakko kysyä hallitukselta, miksi kuntakylki edellä ei mennä myös metropolialueella? Vai mennäänkö? Selonteossa sanotaan, että alueella tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia että jonkin tyyppistä metropolihallintoa. Tältä osin askelmerkkejä on syytä täsmentää. Metropolialueella on tehtävä ensin kuntajakoselvitys eikä pidä sännätä suoraan hallintorakenteiden selvittelyyn ja himmelihommiin. Kun kuntarakenne on selvillä, sen jälkeen voidaan selvittää, tarvitaanko ja millaista välitason ohjausta tai koordinaatiota. Häntä ei saa heiluttaa koiraa, eikä varsinkaan metropolialuetta.

Me emme tarvitse pääkaupunkiseudulle lisää hallintotasoja, veroja, emmekä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet jokaiselle metropolin asukkaalle. Se mitä tarvitsemme, on uusia mahdollisuuksia lähidemokratiaan niin että ihmiset voivat nykyistä paremmin vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä sekä alueen palveluihin.

Vaikka kaikki pääkaupunkisedun ja metropolialueen kunnat eivät olleet valmiina kuntajakoselvityksiin, mielestäni alueemme ihmisillä on kuitenkin oikeus tietää kuntien yhdistymisen ja tiiviin yhteiselon vaikutukset omaan elämäänsä. Naapurikunnille ja erityisesti Espoolle on pakko sanoa, että selvittäminen ei satu.

Tiiviimpi ja elinvoimaisempi metropolialue ei ole vain asukkaidensa, vaan myös koko Suomen etu. Pääkaupunkiseutu toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Kun pääkaupunkiseutu menestyy, hyötyy siitä koko Suomi.

En pidä kuntien pakkoavioliittoja suotavana, mutta järki- ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja toivon. Kun pääkaupunkiseudun kunnat istuvat samaan pöytään, uskon, että rakkaus vielä syttyy.

Kuntarajoissa roikkumisen sijaan on ripeästi luotava elinvoimaiset kunnat. Kun ihminen tarvitsee terveyspalveluja tai pieni lapsi päivähoitoa, silloin olennaista on se, että palvelun saa, eikä se missä kuntaraja kulkee. On ollut välttämätöntä ja koko Suomen etu, että kuntaministeri Virkkunen (kok) on puskenut uudistusta eteenpäin ja pitänyt koko hallituksen sekä kuntakentän mukana.

Pakko on sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen osalta tiedonanto on pettymys. Edellisessä hallituksessa kokoomusministeri Risikon johdolla jumpattuun malliin, joka on hallitusohjelmakirjauksena, ei ole tullut uusia linjauksia. Luiden ympärille olisi jo tiedonannossa kaivattu vähän lihaakin! Nyt on peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) otettava toiseen kertaan hallituksen hyväksymä malli pohjaksi ja ryhdyttävä tosityöhön.

Terveydenhuollon uudistus ei ole vain rakenteiden, vaan erityisesti toimintatapojen ja työnjaon uudistamista, jotta painopiste saadaan oikeasti perusterveydenhuoltoon sekä terveydenedistämiseen. Terveysasemat on saatava toimimaan yhden luukun periaatteella. Lähtökohtana ja keskiössä pitää olla ihminen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Blogi Verkkouutisissa

Julkaistu

6.6.2012 Kolumni Haagalaisessa

Haagan alueelle on tulossa isoja rakennushankkeita, jotka varmasti näkyvät ja tuntuvat arjessa. Rakentamisen päätteeksi luvassa on entistäkin viihtyisämpi Haaga. Haaganpuistoa ja sen ympäristöä muokataan ja rakennetaan. Päätimme viimeisimmässä kaupunginvaltuustossa Haagan alueen asemakaavan muutoksesta. Isonnevan alueelle tulee lisää asuntoja Eliel Saarisen tien, Isonnevantien ja Vihdintien varsille nykyisin rakentamattomille alueille sekä osittain nykyisen Haagan urheilukentän kohdalle. Rakentamisessa noudatetaan perinteistä haagalaista rakennustapaa, johon kuuluvat tunnelmaltaan ihastuttavat pienehköt rapatut tai tiilirakennukset vinoine kattoineen ja kivijalkamyymälöineen. Arvokkaimmat rakennukset ja korttelialueet suojellaan. Rakennustyöt tuovat tullessaan myös alueen asukkaiden arkeen harmia. Työt on tehtävä mahdollisimman hyvin ja asukkaat huomioiden.

Urheilukentälle rakennetaan ”Pikku-Haaga” pienine mataline asuinrakennuksineen, jotka muistuttavat Haagan huvilayhdyskunnan aikaisesta rakennuskannasta. Tulevaisuudessa tilaa Haagassa on noin 1100 uudelle asukkaalle. Asunnot tulevat todelliseen tarpeeseen. Erityisenä tavoitteena on saada lapsiperheille soveltuvia suuria asuntoja, joista Haagassa on ollut pulaa.

Kolmen koulun ympäröivän Haaganpuiston keskelle suunnitellaan liikuntapuisto nykyistä puistoa täydentämällä. Kouluista on tarkoitus päästä katuja ylittämättä turvallisesti viihtyisään liikuntapuistoon. Haagan leikkipuisto jää nykyiselle paikalleen. Liikuntapuistolle on varmasti tilausta kaikkien haagalaisten ja koko kaupungin keskuudessa.

Hyvä asia on myös, että kevyen liikenteen yhteyksiä parannetaan. Haagaan tulee useita uusia jalankulku- ja polkupyöräteitä sekä jalkakäytäviä. Myös uusi kevyen liikenteen silta rakennetaan Eliel Saarisen tien yli. Eliel Saarisen tiestä luodaan kaupunkimainen puistokatu. Tavoitteena on viihtyisät haagalaiset kaupunkikadut, joissa eri liikkumismuodot ovat sopusoinnussa keskenään.

Haagan perinteinen urheilukenttä siirtyy muiden kenttien yhteyteen liikuntapuistoon, jossa tarjoutuu useampia liikuntamahdollisuuksia kuin nykyisellä urheilukentällä. Uuteen liikuntapuistoon sijoitetaan jalkapallokenttä, katsomo, huoltorakennus pukuhuoneineen, yleisurheilun suorituspaikkoja sekä vapaata puistoaluetta. Liikuntapuistoon yhdistetään kaksi pienempää kenttää eteläpuolelta.

Uuden urheilukentän rakentaminen on ilonaihe, mutta rakentamisaika alueelle ja etenkin kouluille on hyvin haastava. Jos käy niin, että vanha kenttä ei ole käytössä kun uutta liikunta-aluetta rakennetaan, heikentyvät koululaisten ja muiden alueen asukkaiden liikuntamahdollisuudet joksikin aikaa. Tämä on herättänyt huolta haagalaisten keskuudessa ja myös meidän valtuutettujen. Pidän tärkeänä, että Haagan liikuntamahdollisuudet saadaan hyvälle tolalle mahdollisimman ripeästi. Hyväksyimmekin valtuuston kokouksessa ponnen, jolla velvoitamme kaupunginhallituksen selvittävän, miten liikuntapaikat voidaan toteuttaa kiireellisesti.

Uusi liikuntapuisto on erinomainen investointi Haagan, mutta myös koko kaupunkimme tulevaisuuteen sekä kaupunkilaisten terveyteen. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen lapsille ja tukee monin tavoin kaikenikäisten arkea ja hyvää elämänlaatua.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Julkaistu

Blogi 1.6.2012 Sanoma Pro -sivuilla

Toimet joita teemme lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat kullanarvoisia, tapahtuu taloudessa mitä tahansa. Mitä nopeammin laitamme oman taloutemme kuntoon, sitä varmemmin pärjäämme tulevissa tyrskyissä. Talouden tasapainottamistoimissa ei koulutuksen laadusta tule leikata. Sivistys, osaaminen ja koulutus ovat hyvinvointimme ja menestyksemme tekijöitä.

On vaikea keksiä parempaa täsmätoimea ennaltaehkäisevään syrjäytymistyöhön ja valtion taloustalkoisiin kuin laadukas oppilas- ja opiskelijahuolto. Ensisijaista on tietenkin laadukas opetus ja kouluyhteisö sekä vahvimman vastuun kantavien vanhempien tukeminen.

Oppilashuollolla edistämme niin valtiontalouden tärkeitä tavoitteita – koulutuksen läpäisyä, työllisyyttä ja pidempiä työuria - kuin myös lasten ja nuorten terveyttä sekä hyvää arkea. Nuorena saavutetulla hyvinvointiosaamisella vaikutetaan keskeisesti hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuteen. Se näkyy koko elämän ja työuran ajan parempana kansanterveytenä sekä työ- ja toimintakykynä.

Oppilas- ja opiskelijahuollon tavoite on myös huolehtia nuoren hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien edellytysten tunnistamisesta riittävän varhain sekä niiden ottamisesta huomioon koulutusvalintoja tehtäessä. Tällöin on mahdollista sekä tukea että puuttua nuoren hyvinvointiin ja ohjata häntä tarvittaessa tuen piiriin. Toinen tärkeä näkökulma on ennaltaehkäistä mahdollisesta väärästä koulutusvalinnasta syntyvää syrjäytymistä.

Uusi opiskeluhuoltolaki on saatava pian eduskunnan käsiteltäväksi. Olemme sopineet hallituspuolueiden kesken, että laki tulee voimaan v.2014 alusta. Tavoitteena on ollut laatia yksi yhtenäinen laki, johon koottaisiin lainsäädännössä hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset. Tarkoituksena on turvata opiskeluhuoltopalveluiden yhdenvertainen saatavuus ja laatu. Tavoitteena on myös siirtää toiminnan painopistettä ennaltaehkäisevään työhön ja opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäväksi. Esityksen mukaan kaikkien koulussa tai oppilaitoksessa työskentelevien olisi tehtävissään edistettävä oppilaiden ja opiskelijoiden terveyttä, hyvinvointia, turvallisuutta, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta.

Työtä on vielä jäljellä, jotta saamme lapset ja nuoret tasa-arvoiseen tilanteeseen palveluiden, avun ja tuen suhteen. Varhaiselle puuttumiselle ja ennaltaehkäisylle on varmasti lisäsijaa. Varsinkin kun tiedämme, että työelämässä jää mielenterveyssyistä eläkkeelle jotakuinkin viisi nuorta päivässä.

Sari Sarkomaa

Julkaistu

21.5.2012 Animalia-lehti 2/2012

Suomessa eläinten hyvinvoinnissa ja suojelussa on vakavia puutteita. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan vaikuttavia toimia. On hyvä, että me hallitusneuvotteluissa mukana olleet eläinsuojeluihmiset onnistuimme saamaan keskeisiä tavoitteitamme hallitusohjelmaan. Ohjelmassa on luvattu, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, eläinvalvontaa sekä sen rahoitusta vahvistetaan, ja että eläinsuojeluasiamiehen virka nimetään.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmä tapaa säännöllisesti maa- ja metsätalousministeri Koskista ja ryhmämme on omalta osaltaan varmistamassa ja kirittämässä hallitusohjelmassa sovittujen tavoitteiden toteutumista. Viimeksi kuulimme ministeriön virkamieheltä eläinsuojelulain uudistamisen tuoreimmat kuulumiset eläinsuojeluryhmämme ja Animalian yhteisessä tilaisuudessa maaliskuussa.

Eläinsuojelulain valmistelussa tapahtuu paljon ennen kesää. Meneillään oleva oikeusvertaileva kansainvälinen selvitys on tarkoitus valmistua huhtikuun aikana. Eri tahoille osoitettujen kyselyjen loppuraportit esitellään eläinsuojelulain valmisteluryhmälle huhtikuun alussa. Kevään aikana laaditaan vaikutusten arviointi selvitysten perusteella. Pidän hyvänä, että uuden eläinsuojelulain valmistelun pohjana oli laaja kansalaiskuulemisen internetissä otakantaa.fi –sivustolla. Varsinainen valmisteluorganisaatio nimettäneen touko- kesäkuussa. Tämän hetkisten tietojen mukaan hallituksen esitys valmistuisi vuonna 2015. Olen kirittänyt ministeriä asiassa, jotta nykyinen eduskunta ehtisi uuden lain käsitellä.

Eläinsuojelulain uudistamishankkeella on oma sivustonsa www.mmm.fi/elainsuojelulaki. Sivujen kautta kansalaisilla on edelleen mahdollisuus antaa palautetta valmisteluun. Tässä kannustan kaikkia asiasta kiinnostuneita olemaan aktiivisia.

Uuden lain on edistettävä nykyistä lakia paremmin eläinten hyvinvointia. Eläinsuojelulain uudistus on tehtävä huolella ja tämä edellyttää riittäviä valmisteluresursseja. Eläinten hyvinvointi on asetettava etusijalle myös lakia tarkentavia asetuksia tehtäessä, eivätkä asetukset ja määräykset saa enää jatkossa vesittää itse lain tavoitteita.

Eläinsuojeluliitto Animalia korosti aivan oikein vuosikokouksessaan, että Suomeen on saatava maailman edistynein eläinsuojelulainsäädäntö. Jotta tämä yhteinen tavoitteemme toteutuisi, lainsäädännön on pohjauduttava uusimpaan tieteelliseen tietoon eläinten tarpeista ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Lain valmistelussa on ennakoitava tulevaisuuden haasteita niin että laki on edistyksellinen vielä vuosien päästä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja

Julkaistu

24.5.2012 Lauttasaari-lehti

Helsingin opetusviraston aikomus keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi oli välttämätöntä kuopata. Säästötoimenpiteeksi kaavailtu esitys olisi tarkoittanut sitä, että osalta opettajista olisi jäänyt saamatta ainakin yhden kuukauden palkka. Olen sitä mieltä, että kaikki opettajamme ovat palkkansa ansainneet. Linjasimme kokoomuksen valtuustoryhmässämme, että emme hyväksy määräaikaisten opettajien ”lomautuksia” ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Helsingin opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuvat noin 10 miljoonan euron leikkauspaineet ovat selvästi liian suuret ja siksi säästövelvoitetta on kohtuullistettava.

Selvä on, että kaupunkimme säästötalkoissa on käännettävä jokainen kivi ja etsittävä kustannustehokkaimmat tavat tuottaa palveluita. Vuoden 2011 lopussa lainaa oli 2 157 euroa helsinkiläistä kohden. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää. Perusasiat on kuitenkin pidettävä kunnossa ja siitä koulutuksessa on kyse. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n tuore laskelma tälle vaalikaudelle hallituksen esittämistä varhaiskasvatuksesta yliopistoihin kohdistuvista historiallisen suurista säästöistä oli myös hätähuuto. Se on otettava tosissaan. OAJ:n laskelmat kuvaavat karulla tavalla tilannetta. Myös valtakunnan tasolla on syytä arvioida kuinka rankalla kädellä koulutuksen kimppuun käydään. Samoin on ripeästi löydettävä keinot, joilla varmistetaan, että säästöt otetaan pääosin rakenteista eikä laadusta ja koulutuksen saatavuudesta. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että tehtävä on vähintäänkin vaikea.

Ylisuuret säästöt koulutuksesta voivat tulla monella tavalla kalliiksi. Useat selvitykset osoittavat, että opettajien kiinnostus ja tosiasiallinen siirtyminen muihin ammatteihin on kiihtynyt 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla lähes joka kolmas opettaja jättää koulutyön muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan. Jotta meillä riittää osaavia ja motivoituneita opettajia tulevaisuudessakin, on opettajan työn pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa painitaan saman ongelman kanssa. Tukholman läänissä useampi kuin joka viides on jättänyt ammatin ja kaupunkia uhkaa vakava opettajapula.

Suomessa opettajankoulutus on ollut suosittua ja sinne on hakeutunut motivoituneita ylioppilaita. Yliopistot ovat voineet valita parhaimmat opiskelijat. Tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Korkeasti koulutetut ja motivoituneet opettajat sekä opettajankoulutuksen vetovoimaisuus ovat kansainvälisesti arvostetun koulujärjestelmämme peruspilari. Uhka Suomen opetuksen laadun keskeisen tekijän, opettajan ammatin, arvostuksen rikkomisesta on otettava vakavasti.

Opettajien sitoutuminen työhönsä on opetuksen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Helsingissä, jossa asumis- ja elinkustannukset ovat muutenkin korkealla, leikkaus opettajien palkoista voisi pahimmillaan tarkoittaa satojen pätevien opettajien hakeutumista muualle töihin. On tärkeää, että Helsingin kaupunki on jatkossakin houkutteleva ja reilu opetusalan työnantajana.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

Julkaistu

Tiedote 18.5.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa nostaa esille Helsingin ja valtakunnantasolla opetukseen kohdistuvien leikkausten ongelmakohtia Helsingin Sanomien mielipidekirjoituspalstalla (17.5) sekä tämänpäiväisessä blogissaan.

Helsingin opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuu noin 10 miljoonan euron leikkausvaade. Leikkauskohteiden valmistelun kanssa samanaikaisesti valmistellaan kaupunginvaltuuston tekemän Helsingin 200-vuotisjuhlapäätöksen 10 miljoonan euron kohdentamista nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Kaiken lisäksi vauhdilla nousseet kiinteistömenot vievät yhä suuremman osan Helsingin opetustoimen budjetista. Kestämätöntä on se, että esimerkiksi homekoulujen korjaus syö suoraan opetuksen laatua ja määrärahoja.

”Opetustoimen säästövaateiden kohtuullistamisen lisäksi on ”juhlasyrjäytymisraha” suunnattava niin, ettei synny tilanne jossa ”toinen käsi ottaa ja toinen antaa.” Vastaava tilanne on valtakunnantasolla”, kirjoittaa Sarkomaa. ”Valtion budjetin koulutukseen tulossa olevat mittavat leikkaukset sekä luvatut lisävoimavarat koulutus- ja yhteiskuntakuuseen on vaativa yhtälö. Toisen käden on tiedettävä mitä toinen käsi tekee.”

Helsingin kaupungin talousarvioesityksen valmistelusta vastaavan ylipormestari Jussi Pajusen on syytä erityisen tarkkaan pohtia opetustoimen budjettia. Helsingin talous on saatava tasapainoon niin ettemme leikkaa kasvun mahdollisuuksia. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä. Helsinki ja Suomi menestyvät vain luomalla uutta.

Sarkomaa varoittaa romuttamasta koulutuksen laatua ja saatavuutta valtion budjetin säästötalkoissa. Koulutus- ja yhteiskuntatakuu ovat loistavia uudistuksia, mutta niitä ei saa rahoittaa leikkaamalla varhaiskasvatuksen, perusopetuksen eikä tutkintoon johtavan koulutuksen laadusta. Kaiken oppimisen perusta luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta varhais- sekä perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Se on välttämätöntä, jotta jokainen lapsi ja nuori saa perusopetuksessa riittävät valmiudet jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. Yksi merkittävä syy putoamiseen koulutusuralta peruskoulun jälkeen on se, että valmiudet jatkaa opintoja ovat puutteelliset.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033