Siirry sisältöön

07.02.2010 MunkinSeutu 

Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aikaa auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityishuomiota ja aikaa tukea erilaisia lahjakkuuksia. Jokainen lapsi on erilainen, mutta samanarvoinen. Riittävän pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen sekä olla läsnä lasten arjen iloissa ja suruissa. Myös kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli- ja kulttuurikirjo lisäävät osaltansa haasteita opettajien ajankäytölle. Opetusryhmän koko on yksi keskeinen opetuksen laatuun vaikuttava asia.

Aloittaessani työn opetusministerinä hämmästyin sitä, ettei aiemmilla opetusministereillä ollut tietoa valtakunnallisesti opetusryhmien ko´oista. Käynnistin välittömästi toimet asian korjaamiseksi. Ensimmäinen selvitys osoitti, että opetusryhmien ko’oissa on suuria eroja kuntien välillä, mutta myös kuntien sisällä. Helsinki pärjäsi suurten kaupunkien vertailussa. Helsinki on viisaasti panostanut opetukseen enemmän kuin useammat kaupungit. Silti, meilläkin on kipeä tarve ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseen.

Selvityksen lisäksi ylisuurten opetusryhmien kitkemiseen osoitettiin täsmärahaa osana käynnistämääni perusopetus paremmaksi eli POP-hanketta. Tällä vaalikaudella koulut ovat saaneet POP-rahoja yhteensä noin 200 me. Ohjelman rahoilla on ryhmäkokojen pienentämisen lisäksi mm. elvytetty koulujen kerhotoimintaa, lisätty kielivalintoja ja erityisopetusta sekä parannettu opettajien täydennyskoulutusta. Perusopetuksen parantaminen on parasta työtä myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen nuori jatkaa vähintään toisen asteen oppilaitokseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tammikuun lopussa julkaissut järjestyksessä toisen ryhmäkokokartoituksen tulokset. Ilouutinen on se, että keskimääräinen opetusryhmäkoko Suomessa on pienentynyt hieman kaikilla luokka-asteilla. Ryhmäkokoselvitys osoittaa, että sinivihreän hallituksen perusopetus paremmaksi POP-ohjelma on purrut ja ryhmäkokojen kasvu on saatu taitettua.

Olen helsinkiläisenä tietenkin ilahtunut, että oma kotikaupunkini on pop-talkoissa käärinyt hihat. Verrattuna vuoteen 2008 opetusryhmäkoot olivat pienentyneet eniten Helsingissä ja Porissa. Vuosiluokkien 7-9 pienimmät opetusryhmät olivat Helsingissä (16,79) ja Espoossa (16,94). Tuore tulos osoittaa myös, että POP-ohjelmaa pitää jatkaa seuraavalla vaalikaudella tulevan hallituksen ja kuntapäättäjien yhteistyöllä.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)

24.01.2010 MunkinSeutu

Poikkeuksellisen runsasluminen talvi ja vaihtelevat säät ovat aiheuttaneet helsinkiläisille harvinaisen paljon harmia. Ulkona liikkuminen on ollut kuukausien ajan hankalaa ja monelle lähes mahdotonta. Liukastumiset ja kaatumiset ovat huonosti hoidetuilla katuosuuksilla arkipäivää. Tilanne on monin tavoin vastoin sitä, mitä kaupungin talvikunnossapidosta on sovittu tehtävän.

Kaupunkilaisilla on kaikki syy odottaa, että lumityöt hoidetaan kohtuudella. Ikävä tosiasia on, että Munkinseudun ja Lauttasaaren lumityöt on hoidettu koko kaupungintasolla verrattuna poikkeuksellisen huonosti. Olen kaupungin puolesta tilanteesta todella pahoillani. Olen saanut paljon palautetta puutteista ja olen niiden johdosta ollut toistuvasti yhteydessä urakoitsijoihin ja lumitöistä vastaaviin kaupungin virkamiehiin. On kuvaavaa, että vasta jatkuvat yhteydenotot apulaiskaupunginjohtajaan ovat johtaneet toimintaan ja tuloksiin. On päivänselvää, että lumityöt eivät voi olla sen varassa, että ”puoli kaupunginosaa” soittaa ja kertoo töiden puutteista.

Me maksamme veromme, yhtiövastikkeemme ja vuokramme. Ei ole kohtuutonta odottaa niille jonkinlaista vastinetta. Uskon, että kukaan ei oleta jokaisen kadun olevan jokaisen lumimyräkän jälkeen täysin puhdistettu. Mutta me kaikki odotamme, että asuntokadut pidetään siinä kunnossa, että niillä voi kohtuudella liikkua. Tässä ei meidän alueella ole onnistuttu. Ikävä esimerkki on Perustie, jonka Koneen puiston puoleinen pää oli lähes koko talven auraamatta. Aurat saatiin apulaiskaupunginjohtajan avulla paikalle vasta silloin, kun päiväkoti Ruusu oli joutunut olemaan ilman ruokakuljetuksia muutaman päivän. Talvi on ollut haastava kadun kahteen päiväkotiin lapsiaan vieville perheille ja päiväkodin työntekijöille sekä koko kadun asukkaille. Vastaavia esimerkkejä on valitettavan paljon.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri lupasi pyynnöstäni selvityksen alueemme katujen kunnossapitojen epäkohdista. Selvityksen mukaan talvikunnossapidosta vastuussa olevalla urakoitsijalla ei ollut riittävästi kalustoa talven alussa. Kalustoa on kuulemma hankittu lisää talven edetessä ja tilanteen on nyt luvattu kohenevan. Mielelläni otan vastaan palautetta tilanteesta (sari.sarkomaa@eduskunta.fi).

Selvitys ei mielestäni ole riittävä selitys niille lukuisille ”töppäyksille” joista olen saanut alueen asukkailta ja yrittäjiltä palautetta. On päivänselvää, että tällainen peli ei vetele. Saimme Saurilta selvityksen ”lumisodasta” myös viimeisimmässä kaupunginvaltuuston kokouksessa. Valtuustossa kiritin meidän kokoomusvaltuutettujen aloitteesta valmistelussa olevaa suunnitelmaa runsaslumisiin talviin. Sauri kertoi, että se on vielä työn alla mutta valmistunee näille lumille. Varautumissuunnitelma on välttämätön. Selvää on, että puutteellisissa lumitöissä ei ole kyse vain resursseista. Kyse on myös suunnitelmallisuuden lisäämisestä, eri tahojen yhteistyön ja toimintatapojen uudistamisesta sekä vastuiden ja valvonnan vahvistamisesta. On hyvä myös katsella muiden lumitöihin tottuneiden maiden ja kaupunkien käytäntöjä, josko sieltä olisi opittavaa. Moni ammattiautoilija on sanonut, että lumitöiden laatueron huomaa Vantaan ja Helsingin rajalla.

Lumitöiden ympäristövaikutuksia on tärkeä tarkkailla ja varmistaa, ettei aiheuteta ympäristöhaittoja. Tilapäinen lumenkaatopaikka yhdellä parhaalla rannallamme Munkkinimessä on oltava jatkuvan arvioinnin alla. Keskustelin tästä virkamiesten kanssa ja asiaa luvattiin arvioida jatkuvasti.

Valtuuston keskustelussa nostin esille sen, että kaupungin on luotava kaupunkilaiselle nykyistä asukasystävällisempi mahdollisuus antaa palautetta puutteellisista talvikunnossapidoista. Palautteen antavia ihmisiä on harmillisesti palloteltu puhelimessa ihmiseltä toiselle, ja palautetta on vähätelty, sekä kaiken päälle palautteella ei useinkaan ole ollut mitään vaikutusta. Se ei ole palveluasennetta, jota kaupungin on asukkailleen tarjottava. Palveluasenne on oltava kohdallaan myös niillä urakoitsijoilla, joilta kaupunki palveluita hankkii. On täysin kohtuutonta, että olemme joutuneet käymään lumisodan lisäksi sanasotaa.

Monia ja myös minua ovat ihmetyttäneet kaupungin suunnalta esitetyt puheenvuorot, joissa on hämmästelty useasti tullutta runsaslumista talvea. Ilmastonmuutos jos mikä on arvaamaton ja sään ääri-ilmiöt todennäköisiä. Ilmastonmuutos ei tarkoita sitä, että Helsinki olisi jatkossa lumeton. Päinvastoin lumiset talvet voivat hyvin olla jokavuotista todellisuutta ja siksi on erityisen tärkeää löytää kustannustehokkaimmat keinot kaupunkimme lumitöihin. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus liikkua kotikaduillaan ja kaupungissaan myös talvisin.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

20.1.2011 Kaupunkisanomat

Alivaltiosihteeri Hetemäen johtama verotuksen kehittämistyöryhmä on hiljattain jättänyt loppuporttinsa. Työryhmä on tehnyt työtä ahkerasti mutta kaikesta ei työryhmän kanssa voi olla samaa mieltä. Yksi näistä suurista erimielisyyksistä on eläkeläisten verokohtelu. Raportissa ehdotetaan vain palkansaajien veron alentamista, mikä merkitsisi eläkeläisten verotuksen kiristymistä suhteessa palkansaajiin. Näin epäreilua ehdotusta ei tule hyväksyä.

Toteutuessaan Hetemäen työryhmän esitys olisi täysi suunnanmuutos nykyisen hallituksen politiikalle, joka on nimenomaan urakoinut epäreilun veroeron poistamiseksi. 90-luvun lamassahan palkansaajien ja eläkeläisten veroeron annettiin kasvaa ja sitä virhettä on tällä vaalikaudella korjattu.

Kokoomus nosti ensimmäisenä keskusteluun eläkkeiden verotuksen oikeudenmukaisuuskysymyksen ja lupasi poistaa perusteettoman eläkeläisten ja palkansaajien veroeron.  Viime vaalien alla peräänkuuluttamamme uudistus toteutettiin heti nykyisen hallituksen ensimmäisen budjetin yhteydessä. Vuonna 2008 pieni- ja keskituloisten eläkeläisten verotus laskettiin palkansaajien verotuksen tasolle tai sen alle uudistamalla eläketulovähennystä. Vastaavat eläketulovähennyksen tarkistukset on tehty niin 2009, 2010 kuin 2011 verotuksessa. Vuonna 2009 korjattiin myös eläkeläispuolisoita koskenut epäkohta veroasteessa. Jatkossakin on huolehdittava siitä, etteivät eläkeläiset maksa missään tuloluokissa enemmän veroa kuin palkansaajat.

Se, millaisia veromuutoksia, veronalennuksia tai verotuksen painopisteen siirtoja tehdään tulevaisuudessa, ratkaistaan ainakin päälinjoiltaan eduskuntavaaleissa ja hallitusneuvotteluissa. Kokoomus julkaisee verokantansa tammi-helmikuussa niin, että verolinjauksista ehditään käydä kunnollinen keskustelu hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Edessä on vastuunkantoa ja vaikeita päätöksiä. Talouden vakauttaminen on vaikeaa mutta välttämätöntä. Emme saa ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Vastuullinen kansa ei maksata velkojaan lapsenlapsillaan. Valtion talouden tasapainottaminen on tehtävä niin, että toimet ovat oikeudenmukaisia eri sukupolville. Tarvitsemme ennen kaikkea toimia, jotka edistävät kestävää kasvua ja uusien työpaikkojen sekä yritysten syntymistä, sekä uudistuksia, jotka tekevät kaikesta työstä ja yrittämisestä kannattavaa. Tässä työssä verotuksella on tärkeä rooli. Tehdyn työn arvon on säilyttävä kohtuudella myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja

Lehdistötiedote 10.03.2011
 
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa on pettynyt siihen, että vanhemmuuden kustannusten jakamisessa ei ole edetty.
 
Tänään raporttinsa luovuttaneen Aulan vanhempainvapaatyöryhmän lopputulos jäi osin torsoksi, koska työryhmä ei jatkoajasta huolimatta kyennyt esittämään yksimielistä mallia vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi. Tämä on iso pettymys, sillä niin Vanhasen II, kuin Kiviniemen hallitusohjelmissa on selkeäsanaisesti luvattu edetä asiassa. Iso vaikutus asian ”hoitamatta jättämiseen” on sillä, että ministeri Hyssälä vitkutteli työryhmän perustamista ja lisäksi työryhmälle annettiin jatkoaikaa ja lupa työn venyttämiseen. On ikävää, että yksi naisten tasa-arvon, mutta myös yrittäjyyden edistämisen kannalta keskeisin asia priorisoitiin hallitusohjelmakirjauksista näin viimeiseksi ja siten estettiin asian edistyminen tämän hallituksen toimesta.
 
Vanhemmuuden kustannusasian pallottelu työryhmästä toiseen on lopetettava. Heti seuraavissa hallitusneuvotteluissa on sovittava miten vanhemmuuden kustannusten jakamisessa ja korvaamisessa edetään. Asiaa ei ratkaista pelkästään isiä kannustamalla.
 
"On välttämätöntä, että seuraava hallitus istuu alas yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja valmistelee viipymättä esitykset vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi ja perhevapaajärjestelmän kehittämiseksi," vaatii Sarkomaa.
 
Seuraavan hallituksen on otettava asia oikeasti agendalle ja rohkeasti sanottava ääneen, että naisten syrjimistä työmarkkinoilla edistävät epäkohdat on korjattava.
 
Yhteisymmärryksen puutetta on perusteltu julkisuudessa sanomalla, että "työnantajat eivät halua lisämaksuja ja valtiontalous on kireällä".  Perustelu on käsittämätön. Joka tapauksessa kustannukset joku maksaa jo nyt ja se ”joku” on perhevapaita käyttävien naisten työnantajat. Maksumiehiä ovat myös naiset. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy ja tuntuu kovalla tavalla naisten palkassa sekä työsuhteissa pätkätöinä sekä esteinä edetä uralla.
 
Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.
 
Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.
 
Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloustaantuman kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia. Kyse on tasa-arvon suurimman häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun poistamisesta, mutta myös työllisyydestä ja yritysten tasapuolisista toimintamahdollisuuksista.
 
Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

09.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22637/onko-kiviniemi-valmis-uhraamaan-elakkeetkin-aluepolitiikan-alttarilla

Moni suomalainen miettii huolissaan, ovatko pääministeri Mari Kiviniemi ja Keskusta valmiita uhraamaan suomalaisten eläkkeetkin aluepolitiikan alttarilla? Suomalaisten on välttämätöntä tietää, onko Keskusta puolueena ehdottamassa suomalaisen eläkepolitiikan kivijalkaan perustavanlaatuisia muutoksia.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ottaisi työeläkerahastot käyttöön maan liikenneverkon kohentamisessa. Soini teki ehdotuksensa viime lauantain YLE:n Ykkösaamussa.  Pääministeri Mari Kiviniemi kiirehti heti samana päivänä kertomaan, että Keskustalla on ollut perussuomalaisten kanssa samansuuntaisia ajatuksia eläkerahastojen käytöstä. Soini on tullut asiassa Keskustan linjoille, Kiviniemi julisti.

Soini haluaisi sijoittaa eläkerahoja suomalaisiin liikenneväyliin ja kertoi sen vähentävän paineita valtion budjetissa. Soini jätti kuitenkin kertomatta, mikä vaikutus ehdotuksella toteutuessaan olisi suomalaisten eläkkeisiin. Ehdotus saattoi ensi kuulemalta kuulostaa lämmittävältä, mutta sen seurauksena voi olla kylmää kyytiä niin suomalaisille eläkkeensaajille kuin palkansaajillekin, joiden työn tekemiseen eläkejärjestelmämme monelta osin vahvasti tukeutuu.

Pääministeriltä on lupa odottaa, että ehdotuksen vaikutukset eläkejärjestelmäänkin kerrotaan avoimesti suomalaisille. Varsinkin kun Keskusta on pääministerinsä suulla kiirehtinyt Soinin Ykkösaamussa esille nostaman idean äidiksi.

On hyvä kysymys, onko Keskusta lipeämässä siitä peruslinjasta, että suomalaisten eläkevarojen sijoittaminen tuottavasti ja turvallisesti on yhdessä sovittu ja ainoa tie turvata eläkkeet?

Idea siitä, että eläkeyhtiöt sijoittaisivat suomalaisiin väylähankkeisiin, ei ole uusi. Miksi sitä ei ole toteutettu, johtuu tietenkin sitä, että eläkevarojen sijoittamisella on vain yksi tavoite: sijoittaa tuottavasti ja turvallisesti. Aluepolitiikka ei kuulu eläkeyhtiöiden tehtäviin eikä vastuulle. Tästä periaatteesta on pidettävä tiukasti kiinni. Kysymys kuulukin pääministeri Kiviniemelle, onko Keskusta nyt perussuomalaisten vahvistuksella lipeämässä yhteisestä sopimuksesta ja valmis vaarantamaan työeläkejärjestelmän toimivuuden?

Sunnuntaina riensi liikenneministeri Vehviläinenkin mukaan keskusteluun yrittäen kääntää katseet takaisin Soiniin. Vehviläisen mukaan työeläkeyhtiöiden osallistumisesta isojen liikennehankkeiden rahoittamiseen on ollut optimistisia ajatuksia viime vuosina.

Vehviläinen totesi aivan oikein, että eläkeyhtiöt eivät hyvää hyvyyttään ja talkoohengessä rahoita suomalaisia teitä ja raiteita. Yhtiöiden on saatava sijoituksilleen kunnollinen tuotto. Keskustan ministerin ojennusviesti taisi olla yhtä paljon tarkoitettu pääministeri Kiviniemelle kuin puheenjohtaja Soinillekin?

Lehdistötiedote
07.03.2011

Varhaiskasvatuksen hallintoa on yritetty siirtää sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen jo useamman vaalikauden ajan. Suomi on EU:n ainoa maa jossa varhaiskasvatuksen kehittäminen liitetään vielä sosiaalipalveluihin. Vuonna 1973 hyväksytty päivähoitolaki kaipaa kipeästi kokonaisuudistusta varhaiskasvatuslaiksi.

- Tällä hallituskaudella muutoksiin olisi ollut mahdollisuus, mutta Kiviniemen tultua pääministeriksi, hän torppasi nämä lasten kannalta tärkeät hankkeet. On todella ikävää, että tämäkin uudistus kariutui Keskustan sisäisiin kädenvääntöihin, Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa murehtii.

Sarkomaa painottaa, että päivähoito ei ole enää vain sosiaalitoimen osa, jolla mahdollistetaan vanhempien työssäkäynti, vaan keskeinen osa kasvatus- ja koulutuspolitiikkaa. Tutkijat ja asiantuntijat korostavat laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä ihmisen hyvinvoinnissa, elinikäisessä oppimisessa ja kehityksessä.

Kokoomus oli täysin valmis viemään uudistusta eteenpäin tällä hallituskaudella. Monen keskustavaikuttajan asennoituminen varhaiskasvatukseen kielii kuitenkin karua kieltään. Kuntaministeri Tölli harmitteli hiljattain Helsingin Sanomissa (19.2.), että ei pitäisi liikaa säädellä sitä, kuka saa "opettaa leikkimistä" päiväkodissa.

Toivottavasti tämä "Töllin tölväisy" ja pääministeri Kiviniemen jarruttelu päivähoidon hallinnon kehittämisessä eivät kuvaa laajemminkin Keskustapuolueen näkemyksiä varhaiskasvatuksen kehittämisestä, Sarkomaa lisää.

- Tällainen ajattelu on todella harmillista lasten kannalta. Kaikki varhaiskasvatusalaan, lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyvät tutkimukset tukevat sitä, että opetus- ja kasvatustyön ammatillinen tieto ja osaaminen ovat päivähoidon ja varhaiskasvatuksen laadun tärkein tae, Sarkomaa toteaa.  Päiväkoteihin tarvitaan lisää yliopistollisen koulutuksen saaneita lastentarhanopettajia.

Tällä hallituskaudella on nähty muitakin tapauksia, joissa Keskusta on asettanut aluepolitiikan lasten edun edelle. Lapsiin panostamisen tulisi kuitenkin aina olla etusijalla. Siitä ei saa tinkiä, Sarkomaa korostaa.

Vaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan on kirjattava selkeä päätös päivähoitolain uudistamisesta kokonaisuutena. "Tarvitsemme uuden lain alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatuspalveluista", toteaa kansanedustaja Sari Sarkomaa. Ennen lain uudistamiseen ryhtymistä on päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelujen hallinto ja kehittäminen siirrettävä sosiaali- ja terveyssektorilta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen.

Lain taustaksi on selvitettävä päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelujen nykytila ja kehittämistarpeet. Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon uudistaminen tulee tapahtua kiinteässä yhteydessä muun muassa yliopistojen varhaiskasvatustutkimuksen kanssa. Palvelujen järjestämisen ohella on otettava nykyistä vahvemmin esille varhaiskasvatuksen näkökulma. Myös niille lapsille, jotka eivät tarvitse päivähoitoa tulee olla tarjolla mahdollisuus osa-aikaisiin ja korkeatasoisiin pedagogisiin palveluihin.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Lehdistötiedote
06.03.2011

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kysyy pääministeri Mari Kiviniemeltä, ovatko hän ja Keskusta oikeasti valmiita uhraamaan suomalaisten eläkkeetkin aluepolitiikan alttarilla? Suomalaisten on välttämätöntä tietää, onko Keskusta puolueena ehdottamassa suomalaiseen eläkepolitiikan kivijalkaan perustavanlaatuisia muutoksia. Onko keskusta lipeämässä siitä peruslinjasta, että suomalaisten eläkevarojen sijoittaminen tuottavasti ja turvallisesti on yhdessä sovittu ja ainoa tie turvata eläkkeet?

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ottaisi työeläkerahastot käyttöön maan liikenneverkon kohentamisessa. Soini teki ehdotuksensa eilisessä YLE:n Ykkösaamussa.  Pääministeri Mari Kiviniemi kiirehti kertomaan, että keskustalla on ollut perussuomalaisten kanssa samansuuntaisia ajatuksia eläkerahastojen käytöstä. Soini on tullut asiassa Keskustan linjoille, Kiviniemi tulkitsi.

Soini haluaisi sijoittaa eläkerahoja suomalaisiin liikenneväyliin ja kertoi sen vähentävän paineita valtion budjetissa. Soini jätti kuitenkin kertomatta, mikä vaikutus ehdotuksella toteutuessaan olisi suomalaisten eläkkeisiin. Ehdotus saattoi ensi kuulemalta kuulostaa lämmittävältä, mutta sen seurauksena voi olla kylmää kyytiä niin suomalaisille eläkkeensaajille kuin palkansaajille, joiden työn tekemiseen eläkejärjestelmä monelta osin vahvasti tukeutuu. Pääministeriltä on lupa odottaa, että ehdotuksen vaikutukset eläkejärjestelmäänkin kerrotaan avoimesti suomalaisille. Varsinkin kun Keskusta on pääministerin suulla kiirehtinyt idean äidiksi.

Idea siitä, että eläkeyhtiöt sijoittaisivat suomalaisiin väylähankkeisiin, ei ole uusi. Miksi sitä ei ole toteutettu, johtuu tietenkin sitä, että eläkevarojen sijoittamisella on vain yksi tavoite: sijoittaa tuottavasti ja turvallisesti. Aluepolitiikka ei kuulu eläkeyhtiöiden tehtäviin eikä vastuulle. Tästä periaatteesta on pidettävä tiukasti kiinni. Kysymys kuulukin pääministeri Kiviniemelle, onko Keskusta nyt perussuomalaisten vahvistuksella lipeämässä yhteisestä sopimuksesta ja valmis vaarantamaan työeläkejärjestelmän toimivuuden? 

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Lehdistötiedote
02.03.2011

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa ehdottaa kuntoutuksen lisäämistä kotitalousvähennyksen piiriin. Euroopan nopeimmin ikääntyvälle väestöllemme tarvitaan lisäkannusteita - ja mahdollisuuksia omasta jaksamisestaan ja fyysisestä kunnostaan huolehtimiseen niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään. Tämä on välttämätöntä ennen kaikkea ikäihmisten elämänlaadun, mutta myös hoivapalveluiden riittävyyden sekä kansantalouden kestävyyden kannalta.

Esimerkiksi siivous ja omasta kodista huolehtiminen on kotitalousvähennyksen piirissä, mutta sen piirissä ei ole omasta kunnosta huolehtiminen. Tämä on selkeä epäkohta, joka olisi helppo korjata laajentamalla kotitalousvähennys koskemaan ainakin lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Näin myös fysioterapeutin tai toimintaterapeutin käynti olisi kotitalousvähennyksen piirissä.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen.

Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen voi olla monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa.

Ikääntyneet käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten ikääntyneiden terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin. Liikunta ja kuntoutus ovat ikäihmisille paras ennaltaehkäisevä lääke.

Kotitalousvähennyksen voisi tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Yli 65-vuotiaat vaikeavammaiset henkilöt putoavat Kelan maksaman kuntoutuksen piiristä ja kunnat hyvin harvoin jatkavat kuntoutuksen maksamista. Kotitalousvähennys antaisi myös heille mahdollisuuden ostaa tarvitsemaansa kuntoutusta.

On sanomattakin selvää, että ikäihmisten toimintakyvyn ja liikunnan edistämiseen tarvitaan monia toimia. Erityisesti kuntien on kirittävä ikäihmisille sopivien liikunta- ja kuntoutusmahdollisuuksien lisäämisessä. Tähän työhön tarvitaan entistä vahvemmin mukaan myös kolmas sektori ja vapaaehtoistyö.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

04.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22550/mista-vauhtia-koulutusvientiin

Maailmalla kulkiessa huomaa, että Suomesta tunnetaan parhaiten PISA-tulokset ja Nokia. Suomalaisella koulutuksella on niin vahva brändi, että moni kansainvälinen suuryritys voi vain haaveilla vastaavasta. Kullanarvoinen kysymys on, kuinka muuttaa tämä brändi menestystuotteiksi, työpaikoiksi ja vahvaksi vientialaksi? Jotta jokaisella työkykyisellä olisi tulevaisuudessa työtä, tarvitsemme kipeästi uusia vetovoimaisia aloja. Koulutusvienti voisi parhaimmillaan olla Suomen uusi Nokia.

Koulutusvientiä ei oikein vielä mielletä oikein - ajatellaan että se on vain tutkintojen myyntiä ja ulkomaalaisten opiskelijoiden houkuttelemista Suomeen. Kuitenkaan tämä ei ole Suomessa edes mahdollista, koska maksuton koulutus on kirjattu lakiin.

Nykyinen sinivihreä hallitus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen, jonka mukaan Suomi olisi tulevaisuudessa yksi maailman johtavista koulutukseen ja koulutusjärjestelmän laatuun perustuvista talouksista. Tavoite on kasvattaa koulutuksen vientiä. Asian vauhdittamiseksi alalle on perustettu uusi yritysklusteri.

Finpro vetää Future Learning Finland (FLF) kansallista koulutusvientiklusterihanketta. FLF-klusteri on lähtenyt erinomaisesti käyntiin, reilu 70 alan suomalaistoimijaa on allekirjoittanut aiesopimuksen mukaantulosta. Mukana on mm. korkeakouluja, niiden yrityksiä, muita koulutuksentarjoajia, opetusteknologiafirmoja, konsultteja? Hankkeen ohjausryhmässä ovat opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoasiainministeriö. Odotan tältä hankkeelta poikkeuksellisen paljon. Tavoitteena on edistää tuotteistamista, yhteistä markkinointia, yhteisiä tuotteita ja verkottaa suomalaiset, kansainvälisesti pienet toimijat. Vain näin voidaan pärjätä markkinoilla.

Käytännössä uusia näköaloja on olemassa, kuten esimerkiksi opetusteknologian ja -materiaalin tuottamista ja konsultointia. Mahdollisuuksia on yhtälailla vaikkapa koulutusjärjestelmän kehittämisessä – tässähän Suomi on muita edellä ja tunnettu. Kehittäminen voi kattaa opetussuunnitelmat ja muut opetuksen konseptit sisältäen uuden teknologian ohella annetun koulutuksen.

Peliteollisuus on Suomessa suuressa nousussa ja huippuosaamista tältä alalta löytyy varmasti. Angry Birds on tästä upea osoitus. Tämä potentiaali kannattaa hyödyntää nykytilanteessa, kun erilaiset oppimispelit leviävät huimaa vauhtia. Monet lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan pelien avulla – se on ”diginatiiville” lapselle luonteva tapa oppia. Ja maailmalla riittää miljoonia koululaisia, kymmeniä tuhansia luokkahuoneita ja tuhansia koulutuksen järjestäjiä.

Suomi on vuosikaudet vienyt öljymaihin rakentamista - myös kouluja on rakennettu. Näiden kokemusten hyödyntäminen on tärkeää. Voisimme myydä "koko peruskoulun avaimet käteen - paketin" periaatteella: myydään myös koko konsepti eli uusin opetusteknologia nopeine yhteyksineen, opetussuunnitelmat tietenkin sovellettuna maan oloihin mukaan lukien modernit kalusteet. Siihen tarvitaan eri alan yrityksiä ja osaamista. Millään yrityksellä ei yksinään ole sellaista osaamispääomaa.

Koulutusvientiä ei pidäkään erottaa omaksi saarekkeeksi, vaan sen on täydennettävä nykyisiä vientialoja ja päinvastoin. Koulutuksen kentällä tarvitaan markkinointiosaamista, vientiosaamista ja kansainvälistymiseen tukea. On valittava selkeitä painopistealueita ja rajattava myös maantieteellisesti mihin panostetaan. Koulutusviennissä tarvitaan myös referenssejä, joiden avulla ponnistetaan yhä laajemmille markkinoille. Esimerkiksi Venäjällä ja Kiinassa on mittaamattomat markkinamahdollisuudet.

01.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22491/pitaisiko-lapsia-vahentaa-verotuksessa

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen YLE:n Ykkösaamussa tekemä ehdotus lapsivähennyksen palauttamisesta ei juuri herättänyt mitään reaktioita. Isoksi keskustelunavaukseksi suunniteltu ehdotus hävisi vellovaan verokeskusteluun.

Ehkäpä ehdotusta ei mielletty tosimielellä tehdyksikään. Ovathan demarit kovaan ääneen kuuluttaneet, että tuloveronalennuksiin ei ole varaa. He ovat väläytelleet jopa lapsilisän poistamista jo vähän paremmin tienaavilta perheiltä. Lapsivähennyksen palauttaminen eli veronkevennys kaikille lapsiperheille, jotka maksavat valtion tuloveroa, ei tuntunut sopivan enää SDP:n puheenjohtajan suuhun.

Urpilaisen lauantaiaamun perustelu oli oudohko: ”lapsilisien korottaminen on vaikeaa, joten lapsiperheitä voitaisiin tukea verovähennyksillä”. Tosiasia on, että niin lapsilisien korotus kuin verovähennysten lisääminenkin vievät valtion verotuloja. Molempien toteuttaminen on poliittisesta tahdosta kiinni.

Lapsivähennys on sinänsä hyvä keskustelunavaus. Suomalaisen lapsiperheen nettotulot ovat verotuksen ja lapsilisien jälkeen monesti pienemmät kuin samapalkkaisen perheen muualla Euroopassa, koska Suomen verotuksessa ei huomioida vanhempien hoito- ja elatusvastuuta lapsistaan.

Kun seuraavasta hallituksen ohjelmasta neuvotellaan ja verouudistusta sorvataan, on ihan hyvä arvioida, olisiko lapsivähennyksestä modernin perhepolitiikan välineeksi. On järkevä pohtia, olisiko verovähennyksestä toimivaksi keinoksi purkaa lapsiperheiden kannustinongelmia tai tukea yksinhuoltajia. Myös yhteishuoltajuudessa etävanhemman tukeminen vaatii uusia innovaatioita.

Tavallisen keskituloisen perheen arjen kannalta on kuitenkin kaikkein olennaisinta, että omalla palkalla on mahdollista tulla toimeen. Tämä edellyttää sitä, ettei perheiden työn verotusta ensi vaalikaudella ainakaan kiristetä ja että mieluummin maltillisin tuloveronalennuksin huolehditaan perheiden ostovoimasta.

Puheenjohtaja Urpilaiselle on vielä todettava, että lapsivähennys ei ole välttämättä se keino, joka tehokkaimmin auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia perheitä.