Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 23.10.2020

Kansanedustaja Sari Sarkomaan, kok, sote-rahoitusta koskeva kirjallinen kysymys on koonnut taakseen joukon Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajia. Kysymys kuuluu: miten hallitus varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa HUSin riittävän rahoituksen ja yhdenvertaiset toimintaedellytykset sekä HUSin säilymisen Suomen johtavana, kansainvälisesti toimivana yliopistosairaalana, joka voi varmistaa potilaiden hoitomahdollisuudet sekä lääke- ja terveystieteen tutkimusmahdollisuudet.

Sarkomaa toimii Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien kansanedustajista koostuvan neuvottelukunnan puheenjohtajana.

Potilaiden hoito Uudellamaalla uhkaa vaarantua 

Uudistuksessa uusmaalaisten potilaiden hoidosta leikattaisiin yli 300 miljoonaa euroa tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä näkyisi kansanedustajien mukaan välittömästi potilaille tarjottavan hoidon nopeudessa sekä hoidon priorisoinnissa ja laadussa. 

Tähän asti HUS on menestynyt kustannustehokkuudessa erittäin hyvin sekä kansallisessa että pohjoismaisessa vertailussa. 

Uudenmaan rahoituksen rapautuminen olisi isku yhdenvertaiselle erikoissairaanhoidolle. On olemassa riski, että erikoissairaanhoitoon syntyy kahden kerroksen maailma, kuten perusterveydenhuoltoon on jo syntynyt sairauskuluvakuutuksin. 

Koko erikoissairaanhoidon järjestelmä saattaa romuttua 

Suunniteltu rahoitus ei riitä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vastuisiin, vaan romuttaisi maamme erikoissairaanhoitojärjestelmän. Suomen johtavaan yliopistosairaalaan kohdistuva rahoitusleikkaus vaikuttaisi potilaiden hoitomahdollisuuksiin ja lääketieteen tutkimukseen koko maassa, ja olisi uhka tasa-arvon toteutumiselle. 

Valtion osoittama rahoitus perustuu pääosin tarvevakioituihin kriteereihin, jotka painottuvat kroonisiin sairauksiin. Kriteeristö johtaa merkittävään tulonsiirtoon Uudeltamaalta muualle Suomeen. Mallissa ei huomioida akuuttia ja vaativaa erikoissairaanhoitoa, eikä metropolialueen erityispiirteitä. 

Kriteeristö ei myöskään kannusta terveyden edistämiseen, eikä huomioi HUSin erityisroolia valmiuden ylläpidossa ja kansallisena palveluntuottajana.  

Lakiesityksessä edelleen vakavia puutteita 

Sote-esityksessä terveydenhuoltolain mukaisen erityisvastuualueen korvaa hyvinvointialueiden (ent. sote-maakunnat) yhteistyöalue. Laissa ei kuitenkaan kuvata, miten yhteistoimintasopimus laaditaan Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueelle. 

Potilasturvallisuuden ja terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuden kannalta on välttämätöntä, että HUS voi sopia erityisvastuualueen hyvinvointialueiden kanssa sekä terveyspalveluiden järjestämisestä että tuottamisesta.  

Lakiluonnoksessa ehdotetaan tuleville hyvinvointialueille ja HUS-maakuntayhtymälle keskusjohtoista investointimallia. Malli on HUSin mukaan byrokraattinen ja kankea, eikä se ota huomioon erityisvastuita tai muutoksien hallintaa. 

Lakiesityksestä puuttuu määritelmä yliopistosairaaloista ja niitä koskevista säädöksistä. Tämä puute vahingoittaa pahimmassa tapauksessa yhteistyötä yliopiston kanssa, sekä lääketieteen tutkimuksen ja opetuksen toimintamahdollisuuksia. 

Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunta (KENK) kuuli kokouksessaan 8. lokakuuta HUSin näkemyksiä ja korjausesityksiä Sanna Marinin hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen. 

Keskustelun pohjalta syntyneen kirjallisen kysymyksen ovat allekirjoittaneet seuraavat Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien kansanedustajat:

Sari Sarkomaa, pj, kok
Tiina Elo, 1. vpj, vihr
Eveliina Heinäluoma, 2. vpj, sd
Riikka Slunga-Poutsalo, 3. vpj, ps
Wille Rydman, kok
Terhi Koulumies, kok
Sari Multala, kok
Inka Hopsu, vihr
Mari Holopainen, vihr
Riikka Purra, ps
Eva Biaudet. r


> Kirjallinen kysymys eduskunnan verkkosivuilla (latautuu hitaasti)

Lisätietoja:

Puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa, puh. 050 511 3033 

Varapuheenjohtajat
- Tiina Elo, puh. 045 261 7447
- Eveliina Heinäluoma, puh. 09 432 3050
- Riikka Slunga-Poutsalo, puh. 09 432 3057
 

Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä valitut kansanedustajat muodostavat yhteisen neuvottelukunnan. Edustajia on 58, mikä on yli neljännes koko eduskunnasta. Puheenjohtajana toimii helsinkiläinen Sari Sarkomaa (kok.). Ensimmäinen varapuheenjohtaja on espoolainen Tiina Elo (vihr.), toinen varapuheenjohtaja helsinkiläinen Eveliina Heinäluoma (sdp) ja kolmas varapuheenjohtaja Riikka Slunga-Poutsalo (ps) Lohjalta. Neuvottelukunnan kokousten valmistelu hoidetaan Uudenmaan liitossa, sihteerinä toimii liiton viestintäjohtaja Inka Kanerva.

Julkaistu

Tiedote 25.10.2020

Tietomurto psykoterapiakeskus Vastaamoon, ja yritys kiristää varastetuilla tiedoilla ovat raukkamaisia tekoja. On vastenmielistä, että joku yrittää hyötyä toisen yksityisimmillä asioilla.

Moni kiristyksen uhriksi joutunut on ahdistunut ja kokee syyttä häpeää. Häpeällistä on hyökkäys ihmisten yksityisyyteen, ei se, että on elämänsä varrella tarvinnut ja hakenut apua.

”Tietomurron ja kiristyksen uhriksi joutuneet tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen tuen. Rikosuhripäivystys ja monet muut tahot tarjoavat jo apua, mutta on ollut hyvä ja lämmittävää, miten moni kanssaihminen on mm. sosiaalisessa mediassa ilmaissut tukensa. Toivomme, että jokainen asettaa itsensä kiristyksen kohteeksi joutuneen asemaan, eikä käy lukemassa nettiin päätyviä henkilökohtaisia asioita”, kokoomuksen kansanedustajat toteavat.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä toivoo, ettei tietomurto nosta kynnystä hakeutua terapiapalveluihin. Keskusteluapua ja tukea mielen terveyden hoitamiseen tulisi hakea ajoissa, ja palveluita pitäisi olla nykyistä paremmin saatavilla.

Kokoomuksen mielestä on tärkeää, että poliisi käyttää kaikki mahdolliset voimavarat häikäilemättömän rikoksen selvittämiseksi. Kokoomus korostaa, että tämä tarkoittaa, että tutkintaan on voitava osoittaa siinä mahdollisesti tarvittavat lisäresurssit. Samalla on myös selvitettävä perusteellisesti Vastaamon toiminta.

”Kun kyseessä ovat näin syvälle yksityisyyteen menevät, luottamukselliset asiat, on selvitettävä, miten yritys on tietoturvasta huolehtinut. On myös käytävä läpi, tarvitaanko nykyistä varmempia käytäntöjä tai lainsäädäntöä siihen, miten tietoturvasta huolehditaan ja miten sitä valvotaan. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että heidän terveystietonsa pysyvät salassa”, kokoomusedustajat sanovat.

Lisätiedot:

Sari Sarkomaa, p. 050 511 3033

Julkaistu

Tehyläinen röntgenhoitaja, THM, kansanedustaja Sari Sarkomaa sai Sairaanhoitajien koulutussäätiön ansiomitalin hoitotyön koulutuksen, tutkimuksen ja ammatillisen toiminnan hyväksi tehdystä työstä.

Sairaanhoitajien koulutussäätiön valintaperusteluissa todetaan, että Sari Sarkomaa on tuonut esille laadukkaan hoitotyön johdon ja asiantuntemuksen merkitystä, johtamisen ja asiantuntijoiden osaamisen tärkeyttä. Hän puolustaa hoitotyön asemaa aktiivisesti eduskunnassa ja pitää myös aktiivisesti yhteyttä hoitotyön järjestöihin.

Sarkomaa on tehnyt lukuisia kannanottoja muun muassa hoitotyön johtamisen turvaamiseksi, sairaanhoitajien rajatun lääkkeenmääräämisen edistämiseksi ja työolojen parantamiseksi. Hänellä on ollut aktiivinen rooli myös Hoitotyön tutkimussäätiön rahoituksen turvaamisessa.

– Hoitohenkilöstö on sosiaali- ja terveydenhuollon suurin henkilöstöryhmä, joka työskentelee ja antaa osaamisensa yhteiseen käyttöön 24 tuntia vuorokaudessa. Hoitohenkilöstön ammatillisella toiminnalla ja sen kehittämisellä on ratkaisevat vaikutukset terveystuloksiin, potilasturvallisuuteen, palveluiden vaikuttavuuteen ja laatuun sekä toiminnan kustannuksiin, Sarkomaa totesi aikanaan tiedotteessaan.

Sarkomaa on esittänyt huolensa myös hoiva-alan houkuttelevuudesta, työhyvinvoinnista, vanhusten inhimillisen hoivan ja kohtelun tärkeydestä, laadukkaan saattohoidon ja nyt aivan viimeisimpänä ajankohtaisena kysymyksenä kouluterveydenhoitajien saavutettavuuden myös korona-aikana.

Sairaanhoitajien koulutussäätiö on vuosien 1955–2001 aikana myöntänyt noin 100 ansiomitalia säätiön toiminnassa ansioituneille henkilöille. 

Julkaistu

Tiedote 22.10. 2020

Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa kirittää hallitusta valmistelemaan terveysperusteista verotusta aloittaen ensin sokeriverosta. Terveysperusteisen verotuksen tavoitteena on terveyttä edistävien ruokavalintojen ja kansanterveyden edistäminen sekä terveydenhoidon kustannusten vähentäminen. Samalla kerrytetään verotuloja.

 ”Veropohjan laajentaminen koskemaan virvoitusjuomien lisäksi makeisia ja jäätelöä sekä kaikkia muita sokeripitoisia tuotteita on perusteltua. Verotus perustuisi lisättyyn sokeriin ja kohdistuisi tasapuolisesti eri tuotteisiin. Runsaalla sokerin syönnillä on yhteys useisiin kansansairauksiimme kuten sydän- ja verisuonisairauksiin sekä hampaiden reikiintymiseen. Suomalaiset syövät ja juovat terveytensä kannalta liikaa sokeria,” Sarkomaa toteaa.

Hallitus on ohjelmassaan luvannut selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön kansanterveyttä edistävä vero, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin. Valmistelu on syytä aloittaa. Valtiovarainministeriön sokeriverotyöryhmän (2013) aikaisemmin havaitsemat esteet ovat siltä osin poistuneet, kun sokerin ilmoittaminen ravintoainemerkinnöissä on nykyään pakollista. Veron perusteen tulee olla kansanterveydellinen – näin se useiden asiantuntijoiden mukaan ei olisi EU-säännösten vastainen eikä sisältäisi valtiontueksi katsottavaa valikoivaa verotukea.

”Erityisesti lasten ja nuorten ruokavalio sisältää liikaa sokeria. Huolena on erityisesti jatkuva ylipainon kasvu ja suunterveyden heikkeneminen. Suomessa asuvista 2–16-vuotiaista pojista 27 prosenttia ja tytöistä 17 prosenttia oli vuonna 2019 vähintään ylipainoisia. Kansanterveytemme näkökulmasta on aivan olennaista saada ravintotottumuksia siihen suuntaan, että se sisältää vähemmän terveyttämme murentavaa lisättyä sokeria,” Sarkomaa toteaa.

Maailman terveysjärjestö WHO on jo usean vuoden ajan suositellut verojen ja tukien käyttöä tarttumattomien sairauksien ehkäisyssä. Esimerkiksi Unkarissa, on otettu käyttöön terveysveromalleja, jotka ovat saaneet EU:n komission hyväksynnän.

”Verottamalla sokeria voidaan ohjata kuluttajia vähentämään liiallista sokeripitoisten tuotteiden kulutusta. Sokerivero on monia muita veroja oikeudenmukaisempi, koska kuluttaja voi omilla ostovalinnoillaan vaikuttaa siihen, miten paljon vero vaikuttaa omaan talouteen. Vero ei koskisi hedelmiä tai kasviksia, joten terveelliseksi katsottavien elintarvikkeiden verokohtelu ei muuttuisi,” Sarkomaa sanoo.

”Verolla voidaan myös ohjata teollisuutta panostamaan vähäsokerisempien tuotevaihtoehtojen kehittämiseen. Pidemmällä tähtäimellä tavoitteena on oltava terveysperusteisen valmisteveron veropohjan säätäminen mahdollisimman laajaksi ottamalla siihen mukaan myös tuotteet, joissa on korkea suola- tai rasvapitoisuus,” Sarkomaa sanoo. 

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on vuonna 2018 edellyttänyt terveysperusteista sokeriveroa yksimielisessä mietinnössään. Valtiovarainvaliokunta korosti samana vuonna, että tällainen vero olisi perusteltu. Sokeriveroa ovat kannattaneet myös Ravitsemusneuvottelukunta, Ruokavirasto ja THL. 

Edustaja Sarkomaa on jättänyt kirjallisen kysymyksen terveysperusteisen veron käyttöönotosta vauhdittaakseen hallitusta toimiin. Kysymyksen ovat allekirjoittaneet kokoomuksen eduskuntaryhmän kansanedustajat Marko Kilpi, Mia Laiho ja Sofia Vikman.

Lisätiedot:

Sari Sarkomaa, puh. 050 511 3033

Julkaistu

Eduskunnan puhemiehelle

Pääministeri Marinin hallituksen ohjelmaan on kirjattu: ”Hallitus selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön kansanterveyttä edistävän veron, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin. Hallitus vaikuttaa myös EU:ssa siihen, että uudenlaisia terveyttä edistäviä veroja voidaan ottaa käyttöön.”

Suomi on vaikeassa tilanteessa, jossa erityisesti tarvitaan uusia vaikuttavia ratkaisuja, jotta talous ja hyvinvointi sekä kansanterveys voidaan kestävästi turvata. Verotusta tulisi kohdentaa niin, että sillä tuetaan terveyden edistämistä, kansansairauksien ehkäisyä ja vähennetään siten terveydenhuollon kustannuksia sekä edistetään ihmisten työkykyä.


Terveysperusteiselle verolle, kuten sokeriverolle, on vankat kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset perusteet. Veropohjan laajentaminen koskemaan virvoitusjuomien, makeisten ja jäätelön lisäksi kaikkia sokeripitoisia tuotteita on perusteltua. Virvoitusjuomaverosta ja kulutustottumusten muutoksesta huolimatta suomalaisten ylipaino on lisääntynyt. Veron ulkopuolella on noin 80% suomalaisten nauttimasta sokerista. Kaikkein suurimpiin sokerinlähteisiin kuten mm. suklaa ja makeiset (12-14% nauttimastamme sokeristamme), makeat leivonnaiset (12%) sekä puhdas taloussokeri (4-7%) ei kohdistu minkäänlaista veroa.

Verosta vapaita tuotteita kehitetään nyt keveyden tai terveellisyyden sijasta selkeästi mahdollisimman paljon kuluttajia houkuttaviksi, kun eri kategoriat kuten makeiset ja leivonnaiset, makeiset ja jäätelö tai keksit ja makeiset sekoittuvat yhteen. Yksittäisten tuotteiden kaloritiheys sekä pakkauskoot kasvavat. Esimerkiksi makeisverosta luopumisen jälkeen makeisten kulutus on Suomessa lähtenyt selkeään kasvuun, jo ennestään eurooppalaisittain korkealta kulutustasolta.

Koska tarjonnalla on vaikutusta kulutuskysyntään, voidaan veron avulla ohjata teollisuutta panostamaan vähäsokerisempien tuotevaihtoehtojen kehittämiseen. Tämä ohjausvaikutus teollisuuteen näkyy mm. virvoitusjuomakategoriassa, jossa vähäsokeristen juomien tuotekehityspanokset ovat johtaneet myös kevyempien juomien kulutuksen kasvuun.

Verokohtelun tulisi olla tasapuolista ja yhdenmukaista. Kapea-alaisen veron sijasta Suomeen tarvitaan veromalli, jossa vero kohdistuu sokeriin laajemmin kuin vain yhdessä tuoteryhmässä. Sokeriverolla on arvioitu oleva tärkeitä terveyspoliittisia vaikutuksia. Runsas sokerin syönti on merkittävä osatekijä kansansairauksien synnyssä, mikä taas on yhteiskunnalle kallista terveydenhoidon kustannusten ja sairauspäivien muodossa. Runsaalla sokerin syönnillä on yhteys muun muassa lihavuuteen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä hampaiden reikiintymiseen ja eroosioon. Myös rasvaveron on arvioitu olevan tehokas painonhallintainstrumentti.

Lasten ja nuorten runsas sokerin käyttö on terveyden kannalta huolestuttavaa. Noin 14 prosenttia kokonaisenergiasta tulee sokerista. Keskeinen syy lasten ja nuorten ylipainon jatkuvaan kasvuun on sokeri. Suomessa asuvista 2–16-vuotiaista pojista 27 prosenttia ja tytöistä 17 prosenttia oli vuonna 2019 vähintään ylipainoisia. Pojista lihavia oli kahdeksan prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia. Myös lasten suunterveys on heikentynyt. Kansanterveyden näkökulmasta on tärkeää saada erityisesti lasten ja nuorten ravinto vähemmän sokeria sisältäväksi.

Mikään vero ei lopeta kokonaan verotetun hyödykkeen kulutusta. Verottamalla sokeria voidaan kuitenkin ohjata kuluttajia vähentämään liiallista sokeripitoisten tuotteiden kulutusta. Vero ei toisaalta koskisi hedelmiä tai kasviksia, joten terveelliseksi katsottavien elintarvikkeiden verokohtelu ei muuttuisi.

Sokerivero tukisi merkittävästi valtiontaloutta. Terveysalan järjestöjen ja yksittäisten veroasiantuntijoiden luonnostelemien mallien perusteella on voitu laskea tuottoarvio, joka veron kohdistuessa suurimpiin sokerin lähteisiin on vähintään 400-500 miljoonaa euroa. Nyt nämä eurot menetetään samalla, kun kansansairauksien hoidon tarve lisää kustannuksia.


Suomen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa verotusta tulisi kohdentaa niin, että sillä tuetaan terveyden edistämistä ja kansansairauksien ehkäisyä ja vähennetään siten terveydenhuollon kustannuksia sekä edistetään ihmisten työkykyä. Veron tulisi määräytyä sokerimäärän mukaan riippumatta siitä, missä tuotteessa sitä käytetään. Vero kohtelisi tällöin eri tuoteryhmiä oikeudenmukaisesti.


Sokerin ilmoittaminen ravintoainemerkinnöissä on nykyään pakollista, joten tuotteiden sokerisisältö on tiedossa. Veron perusta tulee olla kansanterveydellinen – näin se useiden asiantuntijoiden mukaan ei olisi EU-säännösten vastainen eikä sisältäisi valtiontueksi katsottavaa valikoivaa verotukea.

Kansalaisten nauttimien tuoreiden hedelmien ja kasvisten määrää ei tule rajoittaa ja niiden kulutusta voidaan tukea. Lupaa tähän rajaukseen voidaan hakea EU:n ilmoitusmenettelyn kautta, kuten on aiemmin haettu mm. sähkön valmisteveron erilaisiin toteutuksiin.

Hedelmiä ei koske EU:n säätelemä ravintoarvomerkintävelvollisuus, joka taas on pakollinen teollisesti valmistetuille elintarvikkeille. Hedelmät eivät myöskään ole verrattavissa teollisesti valmistettaviin elintarvikkeisiin.

Sokerivero on monia muita veroja oikeudenmukaisempi. Kuluttaja pystyy omilla ostovalinnoillaan vaikuttamaan siihen, miten paljon vero vaikuttaa omaan talouteen. Esim. arvonlisäveron yleinen korottaminen tarkoittaisi menojen kasvua omista terveellisemmistä valinnoista huolimatta.

Vero kannustaisi suomalaisia vähentämään liiallista sokerin nauttimista ja siten muokkaamaan ruokavaliotaan terveellisemmäksi. Samalla vero kirittäisi teollisuutta kehittämään kuluttajille maistuvia vähäsokerisempia tuotteita. Näille panostuksille on Suomessa tarvetta. Väestön terveyskäyttäytymisen muuttamiseksi tarvitaan monia samanaikaisia ja -suuntaisia toimia, joita yhteiskunnan eri sektorit toteuttavat. Sokeriveron käyttöönotto on niistä yksi.


Valtioneuvoston selvityksessä Ruokaympäristön osatekijät ja ohjauskeinot (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:51) todetaan, että verojen ja tukipalkkioiden kautta voidaan vaikuttaa ruoan kulutukseen ja ruokavalintoihin. Tutkimushankkeen tulokset korostavat eri ohjauskeinojen yhtäaikaista käyttöä ja seurantaa. Lisäksi tarvitaan standardeja ja säädöksiä, informatiivisten ravintosisältömerkintöjen kehittämistä ja laajempaa käyttöönottoa sekä erilaisten ruokapalvelujen ja joukkoruokailun saatavuuden parantamista. 

Maailman terveysjärjestö WHO on jo usean vuoden ajan suositellut sekä verojen että tukien käyttöä tarttumattomien sairauksien ehkäisyssä ja tehnyt asiasta sekä julkaisuja ja selvityksiä niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin. Monen tutkimuksen kohteena ovat olleet virvoitusjuomat sekä niiden yhteys erityisesti lasten lihavuuteen.

Euroopan unionin jäsenvaltioissa, kuten Unkarissa, on otettu käyttöön terveysveromalleja, joissa verotus kohdistuu yhdistelmämallin kaltaisesti valikoivasti erilaisiin terveydelle haitallisiin elintarvikkeisiin. Mallit ovat saaneet EU:n komission hyväksynnän.

On syytä huomioida valtiovarainministeriön sokeriverotyöryhmän vuonna 2013 havaitsema ongelma, joka pelkän sokerin verottamisesta aiheutuu, jos kulutus siirtyy silloin muihin epäterveellisiin tuotteisiin. Veropohjaltaan kapea terveysvero ei täytä terveyden edistämiseen liittyviä tavoitteitaan yhtä tehokkaasti kuin laajempi terveysvero. Tästä syystä terveysperusteisen valmisteveron veropohja tulisi säätää mahdollisimman laajaksi ottamalla siihen mukaan myös tuotteet, joissa on korkea suola- tai rasvapitoisuus. 

Aiemmin sokeriverotyöryhmän havaitsemat esteet yhdistelmämallin kaltaisen terveysveron käyttöönottoon ovat poistuneet. EU:n kuluttajainformaatioasetuksen soveltaminen on nyt pakottavaa, ja tiedot tuotteen ravintoainepitoisuuksista ovat helpommin saatavilla. Lisäksi valmisteverotuksen tietojärjestelmät ovat päivittyneet.

Valtiontukiarvioinnin kannalta verotuksen tavoitteilla ja tosiasiallisilla vaikutuksilla on suuri merkitys. Veron ulkopuolelle voidaan rajata tuotteita vain, jos se on objektiivisesti oikeutettua eikä vapautus rajoita tai heikennä määriteltyjen tavoitteiden toteutumista. Tämän takia on tärkeää, että Suomen terveysveron tavoitteeksi asetetaan fiskaalisten tavoitteiden lisäksi myös terveellisen ravitsemuksen edistämiseen tähtääviä tavoitteita.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin hallitus käynnistää ja saa valmiiksi selvityksen mahdollisuudesta ottaa käyttöön terveysperusteinen kansanterveyttä edistävä vero, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin?

Miten hallitus vaikuttaa myös EU:ssa siihen, että uudenlaisia terveyttä edistäviä veroja voidaan ottaa käyttöön?

Miten hallitus aikoo edistää sokeriveron tai laajemman terveysperusteisen veron, käyttöönottoa siten, että huomioidaan siitä saatavat kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset hyödyt?

Onko hallituksella tarkoitus säätää terveysperusteisia veroja kuten sokerivero tai laajemmin myös rasva- ja sokeriveroja?

Helsingissä 19.10.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Julkaistu

Tiedote 17.10.2020

Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen eduskuntaryhmä esittää talousarvioaloitteenaan kotitalousvähennyksen tuntuvaa korotusta. Kotitalousvähennys kasvaisi kokoomuksen mallissa nykyisestä 2250 eurosta 5000 euroon. Kokoomus myös poistaisi kotitalousvähennyksen 100 euron omavastuuosuuden.

”Kotitalousvähennyksellä tuetaan työllisyyttä ja torjutaan harmaata taloutta. Vähennys on tärkeä tuki erityisesti ruuhkavuosiin, lapsiperheille ja ikääntyneille arkea helpottavien palveluiden hankintaan. Vähennystä käyttävät tilastojen mukaan yleisimmin tavalliset keskituloiset kotitaloudet”, Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa sanoo.

”Vähennys alentaa kynnystä teettä kotitöitä ja korjauksia ulkopuolisella ammattilaisella sekä ehkäisee harmaata taloutta. Ruotsissa noin 5000 euron kotitalousvähennyksen käyttö on yleisempää ja se tarjoaa ruotsalaisille kotitalouksille huomattavasti parempia mahdollisuuksia. Koronatoimena vähennystä päätettiin Ruotsissa korottaa noin 7000 euroon”, Sarkomaa jatkaa.

Hallitus päätti leikata kotitalousvähennystä 1.1.2020 alkaen. Vähennyksen enimmäismäärää alennettiin 2 400 eurosta 2 250 euroon. Vähennettävää prosenttiosuutta kustannuksista alennettiin työkorvausten osalta 50 prosentista 40 prosenttiin ja palkkojen osalta 20 prosentista 15 prosenttiin. Päätös kiristi kotitalouksien verotusta 95 miljoonalla eurolla.

Kokoomus on kritisoinut hallitusta voimakkaasti päätöksestä. Puolue kysyi aiheesta myös eduskunnan kyselytunnilla torstaina 15.10.

”Hallitus on asettanut tavoitteikseen työllisyyden nostamisen ja harmaan talouden torjumisen. Hallitus kuitenkin päätti viime syksyllä heikentää kotitalousvähennystä, mikä on vastoin näitä hallituksen päämääriä. Miksi hallitus leikkasi kotitalousvähennyksestä, vaikka se on vastoin hallituksen omia tavoitteita”, kansanedustaja Saara-Sofia Sirén kysyi eduskunnassa.

Kotitalousvähennyksen kasvattamisen lisäksi puolue ehdottaa, että kotitalousvähennyksen voisi Ruotsin tapaan hyödyntää jo suoraan palvelusta maksettaessa. Ruotsissa palveluntarjoaja voi vähentää vähennyksen suoraan laskusta ja hakea summaa takaisin verottajalta.

Lisätiedot:

Sari Sarkomaa, puh. 09 432 3033

Saara-Sofia Sirén, puh. 09 432 3155

Julkaistu

Julkaistu Talouselämässä 12.10.2020

Hallituksen on viisasta muuttaa kielteistä asennettaan kotitalousvähennykseen, toteaa kaksi oppositioon kuuluvaa kansanedustajaa mielipidekirjoituksessaan.

Suomi voi ottaa edistysaskeleita tasa-arvossa ja nostaa erityisesti naisten työllisyysastetta, jos vain löytyy tahtoa: aidosti tasa-arvoa lisäävä perhevapaauudistus, työn verotuksen keventäminen ja kotiin hankittavien palvelujen kotitalousvähennyksen nostaminen toimisivat tutkitusti.

Tasa-arvoistuvassa yhteiskunnassamme kotityöt kasautuvat edelleen naisille. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan naiset tekevät Suomessa päivittäin tunnin enemmän kotitöitä kuin miehet.

EVA:n tuoreen arvion mukaan kotitöiden epätasainen jakautuminen ja Suomen korkea verotus heikentävät naisten urakehitystä ja tulotasoa. Arjen helpottaminen hankkimalla kotiin palveluja on Suomessa kireän verotuksen takia kallista ja vain harvojen ulottuvilla.

Työn verotuksen keventäminen ja kotitalousvähennyksen nostaminen olisivat erinomaisia keinoja lisätä erityisesti koulutettujen naisten työn tarjontaa ja luoda uusia työpaikkoja palvelualoille.

Ruotsissa demarivetoinen hallitus toteutti juuri kolmen miljardin euron verokevennykset: pieni- ja keskituloisten verotusta kevennetään, minkä ohella kotitalousvähennys nousee noin 7 000 euroon.

Ruotsissa kotitalousvähennys oli jo valmiiksi paljon Suomea laajempi ja palveluja painottava: vähennys on remonttitöistä 30 prosenttia ja kotitaloustöistä 50 prosenttia työn hinnasta. Ruotsin veroviraston vuonna 2010 toteuttaman kyselyn mukaan jopa 65 prosenttia vastaajista olisi tehnyt kotityöt itse ilman kotitalouspalveluiden suurempaa vähennystä.

Vähennyksen kasvattamisen odotetaan elvyttävän Ruotsin taloutta tekemällä entistä useammasta kotitaloudesta työllistäjiä. Samaan aikaan toteutetut veronkevennykset parantavat kotitalouksien ostovoimaa ja tuovat lisää aktiivisuutta koronan runtelemaan talouteen.

Suomen vasemmistohallitus on valinnut aivan päinvastaisen tien. Marinin hallituksen leikkaus kotitalousvähennykseen vie tasa-arvokehitystä väärään suuntaan, vaikeuttaa ihmisten mahdollisuutta ostaa palveluja ja heikentää palvelualojen työllisyyttä. Ostovoimaa parantavien veronkevennysten sijaan hallitus puhuu veronkiristysten puolesta.

Esitämme, että ensimmäiseksi perutaan Marinin hallituksen leikkaus kotitalousvähennykseen. Toiseksi nostetaan ja laajennetaan kotitalousvähennystä.

Suomi voisi korottaa erityisesti kotitaloustöistä saatavaa verovähennysoikeutta Ruotsin malliin ja edistää siten tasa-arvoa ja naisten työllisyyttä.

Mikä vaikutus sillä voisikaan olla ruuhkavuosiin ja ihmisten arkeen, jos mahdollisuus hankkia kotiin palveluja olisi yhä useamman ulottuvilla! Palvelujen ostaminen tavaran sijaan on myös ilmastokestävä suunta.

Kotitalousvähennys on tuonut uusia työpaikkoja ja yrityksiä, kitkenyt tehokkaasti harmaata taloutta sekä helpottanut perheiden arkea ja ylikireää verotustamme. Hallituksen on viisasta muuttaa kielteistä asennettaan kotitalousvähennykseen. Tehdään Suomesta maa, jossa muillakin kuin hyvätuloisilla on mahdollisuus saada apua ja helpotusta arkeen eri elämäntilanteissa.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Sanni Grahn-Laasonen

kansanedustaja (kok)

Julkaistu

OSANA oppivelvollisuuden laajentamista hallitus esittää muutosta ammatillista koulutusta koskevaan lainsäädäntöön, jonka myötä asetuksella voidaan säätää ammatillisen peruskoulutuksen opetustuntien määrästä. Tämä uhkaa romuttaa ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuuden.

Amisreformin keskeinen tavoite oli lisätä yksilöllisiä opintopolkuja sekä vahvistaa osaamista. Opintojen yksilöllistäminen auttaa tunnistamaan opiskelijoiden tarpeet ja näin voidaan tukea heitä juuri oikeilla tavoilla. On järkyttävää, että hallitus haluaa nyt romuttaa tämän.

Jokaiselle ammatillisen koulutuksen opiskelijalle laaditaan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelma. Suunnitelman avulla varmistetaan, että opiskelijat saavat omaan tasoonsa nähden riittävästi opetusta, ohjausta ja tukea saavuttaakseen osaamistavoitteensa.

On aito uhka, että mikäli nykyiset osaamispisteet sidotaan tiettyyn tuntimäärään, tulee tästä tuntimäärästä uusi maksimi. Osaamispisteiden on jatkossakin perustuttava hankitun osaamisen tasoon ja laatuun, ei tiettyyn tuntimäärään.

Ammatillisen koulutuksen reformin ensisijaisena tavoitteena oli parantaa koulutuksen laatua, vähentää koulutuksen keskeyttämistä, nuorten syrjäytymistä sekä vahvistaa opintojen yksilöllisyyttä. Uudistus oli laajasti kentällä hyväksi havaittu. Nyt ei ole aika katsoa peruutuspeiliin. Näin hallitus on toimimassa rahoitusmallin osalta. Rahoitustaso ollaan jäädyttämässä vuoden 2020 tasolle, mikä heikentää hyvin tehtävänsä hoitaneiden koulutuksen järjestäjien rahoitusasemaa.

Vaikuttavuusrahoituksen osuudesta on pidettävä kiinni, jotta koulutuksen järjestäjiä kannustetaan laadukkaaseen opetukseen. Reformia on kehitettävä ja rahoituksesta on tehtävä ennakoitavaa. Ei ole kestävää toteuttaa merkittäviä muutoksia aina parin vuoden välein.

SARI MULTALA, KANSANEDUSTAJA (KOK), SIVISTYSVALIOKUNNAN JÄSEN, VANTAA

SARI SARKOMAA, KANSANEDUSTAJA (KOK), SIVISTYSVALIOKUNNAN JÄSEN, HELSINKI

Julkaistu

TIEDOTE 12.10.2020

JULKAISUVAPAA HETI

Kokoomuksen lääkärikansanedustaja Mia Laiho ja kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa ovat vakavasti huolissaan dramaattisesti kasvaneista terveydenhuollon ja hammashuollon hoitojonoista. Terveydenhuoltolain mukaan hoitotakuuaika, jonka aikana potilaan tulee päästä hoitoon, on kuusi kuukautta. Edustajat kysyvätkin kirjallisessa kysymyksessä hallituksen aikeista puuttua laittoman pitkiin hoitojonoihin.

Sairaalahoitoon pääsyä jonotti elokuun lopussa yhteensä 137 000 potilasta, kun aiempina vuosina vastaava luku on ollut noin 2000. Hoitoa jonottavista 18 000 oli odottanut yli puoli vuotta pääsyä kiireettömään hoitoon. Pahiten ovat ruuhkautuneet Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kirurgian ja silmätautien jonot. Kirurgisiin toimenpiteisiin jonotti elokuun lopussa lähes 18 500 potilasta. Laittomissa jonoissa oli vajaat 2 900 kirurgista potilasta. Silmätautien jonossa oli elokuun lopussa runsaat 7 200 potilasta. Heistä joka kolmas oli jonottanut yli puoli vuotta.

”Tilastoista tiedetään, että elokuun lopussa kaihileikkausta odotti runsaat 2 000 potilasta ja heistä 38 prosenttia oli odottanut toimenpidettä yli puoli vuotta. Jonotus aiheuttaa kohtuutonta inhimillistä kärsimystä ja heikentää ihmisten elämänlaatua huomattavasti. Kaihia esiintyy erityisesti ikäihmisillä ja sillä on vaikutuksia heidän toimintakykyynsä, kotona selviytymiseen ja tapaturma-alttiuteen”, sanoo Laiho.

”Terveydenhuoltolaissa on selvästi sanottu, että jos hoitoa ei pystytä järjestämään hoitotakuun sisällä, se on hankittava muualta. Monia toimenpiteitä ja tutkimuksia voidaan hankkia myös yksityiseltä puolelta muun muassa palvelusetelin avulla. Edellytän, että hallitus ryhtyy viipymättä toimiin yhdessä terveystoimijoiden kanssa hoitojonojen purkamiseksi. Tarvitsemme koko sote sektorin, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin mukaan talkoisiin”, jatkaa Sarkomaa.

Edustajien mukaan hoitovelan ja hoitojonojen kasvu aiheuttaa suuren kuormituksen terveydenhuollolle ja hoitojonojen purkamiseen menee vuosia. Yleisimpien kansansairauksien, kuten esimerkiksi sydänsairauksien osalta, hoitovelka saattaa näkyä vasta pitkällä vuosien viiveellä.

”Nyt kun koronan takia hoitojonot ovat ennätysmitoissa, niin sairaanhoidon kuin suun ja hammashoidon puolella, ihmettelen hallituksen hiljaisuutta hoitojonotilanteesta. Mitkä ovat hallituksen keinot puuttua jonoihin? Emme ole saaneet vielä viestiä, aikooko hallitus kehottaa kuntia tarvittaessa ostopalveluiden tai palvelusetelin avulla lyhentämään laittomia hoitojonojaan?”, sanoo Laiho.

Kevään koronakriisi on johtanut valtakunnallisesti myös suun ja hammashoidon puolella lähes miljoonan potilaskäynnin siirtämiseen ja merkittävään hoitovelan kasvuun. Siirretyt ja peruutetut ajat ovat johtaneet palveluiden kuormittumiseen, kun potilaat pitää kuitenkin hoitaa. Hammashoidon puolella elokuun lopussa laittomassa yli kuuden kuukauden jonossa oli 6 900 potilasta. 

”Kansanterveydellisesti on järkevää korottaa kela-korvauksia, jotta hoitosuman hoidossa voitaisiin hyödyntää paremmin yksityisen puolen voimavaroja ja ihmiset saisivat tarvitsemansa hoidon. KELA-korvauksen nostolla helpotettaisiin myös kuormittunutta julkista sektoria. Erityisen tärkeää on nostaa suunterveydenhuolon kela-korvausta. Suunterveydenhuoltomme on rakennettu niin, että lähes puolet suomalaisista käyttää yksityisen sektorin palveluja. Kela-korvauksen nosto toisi lisää oikeudenmukaisuutta hammashoitoon eri väestöryhmien välille ja kannustaisi huolehtimaan suun terveydestä, joka tärkeä osa ihmisen kokonaisterveyttä”, Laiho ja Sarkomaa muistuttavat.

”Sairaanhoitopiirien kannalta tilanne on haastava, koska sekä koronapotilaat, että hoitojonot tarvitsevat sairaaloiden resursseja. Kuinka kunnat ja sairaanhoitopiirit pystyvät lyhentämään hoitovelkaa, kun uusi korona-aalto on täällä, jos hallitus ei anna niille välineitä? Ratkaisun on löydyttävä”, edustajat päättävät.

Lisätiedot

Mia Laiho. puh. 050 433 6461

Sari Sarkomaa, puh. 09 432 3033

Julkaistu

Helsingin kaupunki siirtää kouluista terveydenhoitajia jäljittämään  koronaa.  Helsinki tiedotti tänään koululaisten vanhemmille, että lähiviikkoina kouluissa ei ole terveydenhoitajaa paikalla kaikkina niinä päivinä kuin normaalitilanteessa. Tämä on todella huolestuttavaa lasten ja nuorten kannalta. Etäopetus, koronaepidemia  ja monet syyt ovat lisänneet entisestään tuen ja myös terveyden huollon tarvetta lapsille ja  nuorille.

Kouluterveydenhoitaja on tutkitusti henkilö, jolle nuoret uskaltavat kertoa vaikeitakin asioita. On tärkeää, että asioista voi kertoa ajoissa. Toimivasta kouluterveydenhuollosta on huolehdittava myös ja erityisesti koronaepidemian aikana.

Ensimmäisen aallon aikana THL varoitti syntyneistä  puutteista nuorten rokotuksissa ja terveystarkastuksen toteutumisessa. Toivottavasti samaa ei olla toistamassa. Helsinki tiedottaa, että suunnitellut rokotukset saattavat viivästyä, ja osa terveystarkastuksista voi siirtyä myöhäisempään ajankohtaan.

Vieläkin suurempi huoli on siitä, että lasten ja nuorten on jo aiemmin ollut vaikea saada aikuisen aikaa ongelmien painaessa. Nyt tilanne vaikeutuu.

Kansainväliset kokemukset osoittavat, että koronan vuoksi vaikeutunut palveluiden saanti voi sairastuttaa enemmän kuin korona itse. On välttämätöntä, että jäljitystyöhän haetaan mahdollisimman pian muita toimijoita kuin koulujen terveydenhoitajat, joita kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat. Toimivasta kouluterveydenhuollosta on huolehdittava myös ja erityisesti koronaepidemian aikana.

Terveydenhoitajan ollessa poissa koulusta, voi oppilaan muissa kuin koronaa koskevissa terveysasioissa olla yhteydessä omalle terveysasemalle.

Jos oppilaalla ilmenee koronavirustaudille tyypillisiä oireita (kuume, yskä, päänsärky, pahoinvointi, ripuli, lihaskipu, kurkkukipu, nuha, hengenahdistus ja haju- tai makuaistin menetys), tulee hakeutua koronavirustestiin.

Alle 16-vuotiaalle voi tehdä ajanvarauspyynnön terveysasemien chatbotissa www.hel.fi/terveysasemat.

Helsinkiläiset aikuiset ja yli 16-vuotiaat nuoret, joilla on omat pankkitunnukset, voivat varata ajan koronavirustestiin tekemällä Korona-oirearvion verkossa osoitteessa omaolo.fi.

Ajan voi varata myös puhelimitse koronavirusneuvonnasta p. 09 310 10024 (päivittäin klo 8–18).