Kategoria: Kolumnit

Julkaistu Munkin seutu-lehdessä tammikuussa 2015

 

Tätä kirjoittaessani eduskunnassa on menossa yksi vuoden kiireisimmistä viikoista. Urakoimme ympärivuorokauden valmiiksi ensi vuoden valtion talousarviota. Budjettia käsitellään valtiovarainvaliokunnassa hallituksen esitykseen tekemiemme muutosten ja mietintölinjaustemme pohjalta.

Suomen taloudellinen tilanne on vakava. Suomen Pankin tuoreimman arvion mukaan talouden kasvu on lähivuosina on korkeintaan kituliasta. Valtiovarainvaliokunnassa olemme koko eduskuntakauden esittäneet hallitukselle ripeämpiä toimia taloustalkoissa ja rakenteellisten uudistusten eteenpäinviemisessä. Tahmea asioiden eteneminen on myrkkyä Suomen nousulle. Olen tyytyväinen, linjapuheessaan pääministeri Stubb on selkeästi todennut, että hallituksen ja Suomen on parannettava juoksuaan. Työtä on vielä tältä eduskuntakaudelta paljon tekemättä.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössämme on tiukat lausumat maamme uuden nousun nuoteiksi ja erityisesti linjaus painopisteen palauttamisesta koulutukseen ja tutkimukseen strategisena painopisteenä. Tällä hallituskaudella on tästä vaarallisesti hallituksen toimesta lipsuttu. Vaikka maailma miten muuttuu, meidän menestymisemme perustuu aina koulutukseen, osaamiseen ja sivistykseen.

Ensi vuoden budjetti sisältää lähes kolmen miljardin valtiontalouden alijäämän umpeenkuromisen. Budjetissa on myös parannuksia ihmisten arkeen ja panostuksia paremman Suomen rakentamiseen.

Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä investointi yliopistouudistuksen toimeenpanoon ja tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Yliopistolliseen terveydenhuollon tutkimukseen lisäsimme eduskunnassa voimavaroja johtamassani jaostossa ja edellytimme, että terveydenhuollon tutkimusrahoituksen romahdustiellä oleva trendi katkaistaan. Tämän päivän tutkimus on huomisen vaikuttavaa ja kustannustehokasta hoitoa.

Jouduimme tekemään valtiovarainvaliokunnassa varsinaisia "ilmaveivejä" perusopetuksen kehittämisen määrärahojen pelastamiseksi ja hallituksen kirittämiseksi myöhästyneiden säästöbudjettilakien tuomiseksi eduskuntaan heti tammikuussa. Tilanne syntyi budjettikäsittelyn loppumetreillä, koska hallitus ei saanut kaikkia jo sovittuja säästölakeja eduskuntaan. Kyseessä oli jumiin jäänyt subjektiivisen päivähoidon rajaamista koskeva lakiesitys, joka aiheutti myöhästyessään 6 miljoonan euron lisäleikkaustarpeen ensi vuoden budjettiin. Hallitus esittää, että vanhempainvapaalla olevien perheiden päiväkoti-ikäisille lapsille olisi pääsääntönä puolipäivähoito. Tarkoitus on, että rajoitusta ei ole, jos lapsen etu sitä vaatii.

Oli suuri pettymys, että valtiovarainministeri Rinne esitti lisäleikkauksen juuri perusopetukseen. Minulle lisälohkaisu moneen kertaan karsittuihin ja opetusministerinä alulle laittamaan perusopetuksen laadun kehittämiseen oli liikaa. Emme valitettavasti saaneet enemmistöä valtiovarainvaliokunnassa etsimään säästöä toisin mitä Rinne esitti. Mutta lopulta saimme, väännettyämme vuorokauden asiaa kokoomuksen puolelta, aikaan sovun näkemyksestä, että kiritämme hallitusta tuomaan tekemättömän säästölain vielä heti tammikuussa eduskuntaan niin, että niistä säästöistä saadut rahat palautetaan perusopetukseen ensimmäisessä lisäbudjetissa.

”Ilmaveivaus” osoittaa, että lipsuminen ja viivyttely rakenneratkaisuissa johtaa vieläkin vaikeampiin ja vahingollisiin leikkauksiin toisaalla. On osattava priorisoida ja laittaa perusasiat kuntoon. Tapahtunut osoitti, että eduskunnassa tarvitaan koulutuksen ja sivistyksen puolustajia. Mikä tärkeintä, perusopetuksen laadun kehittämisen välttämättömät voimavarat pelastettiin. Laadukas perusopetus ei ole itsestään selvyys vaan se vaatii jatkuvaa työtä niin päättäjiltä kuin maailman parhailta opettajiltamme.

Toivotan onnellista uutta vuotta kaikille Munkin seudun lukijoille.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan sekä sivistys - ja tiedejaoston jäsen

www.sarisarkomaa.fi

julkaistu Kansallinen Senioriliitto ry:n Patina-lehdessä joulukuussa 2014

Istuva elämäntapamme on monin tavoin myrkkyä keholle ja mielelle. Viimekesäinen Cambridgen yliopiston tutkimus vahvisti useissa tutkimuksissa esille tulleen tuloksen, että liikunnan puute lisää Alzheimerin taudin puhkeamisen riskiä.

Ihminen on luotu liikkumaan. Päivittäinen liikunta edistää terveyttämme ja toimintakykyämme. Liikunta pienentää riskiä sairastua erityisesti keski-iän sydän- ja verisuonitauteihin sekä vähentää niiden aiheuttamien riskitekijöiden vaikutusta muistisairauksiin myöhemmin elämässä. Liikunta parantaa kaiken ikäisten verenkiertoa aivoissa ja vaikuttaa positiivisesti hermojärjestelmään. Liikkuja myös nukkuu yönsä paremmin ja edistää näin aivoterveyttään. Liikunnalla on siten monipuoliset vaikutukset ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Tutkimukset osoittavat myös vakavan tosiasian, että valtaosa kaikenikäisistä suomalaisista päiväkoti-ikäisestä ikäihmisiin liikkuu liian vähän. Kansanterveyden ja jokaisen suomalaisen elämänlaadun vuoksi ja myös kansantalouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä edistää arkipäivän liikuntaa kaikin tavoin. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Voidaan sanoa, että Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta.

UKK-instituutin liikuntasuositusten mukaan terveiden aikuisten ja yli 65-vuotiaiden tulisi harjoittaa kestävyysliikuntaa useana päivänä viikossa yhteensä vähintään noin parin tunnin verran. Lisäksi tulisi harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa ainakin kahdesti viikossa. Arjesta löytyy monia keinoja liikunnan lisäämiseen, kuten portaiden nousu hissin sijasta tai lähikauppaan käveleminen.

Erityisen hyvin muistisairauksilta suojaavat sellaiset liikuntalajit, joissa yhdistyvät fyysinen, älyllinen ja sosiaalinen aktiivisuus. Tällaisia ovat esimerkiksi tanssi. Vaikuttavaa on myös ohjattu ryhmäliikunta, jonka parissa tapaa tuttuja ja voi vaihtaa arjen kuulumisia liikunnan lomassa.

Säännöllinen liikunta auttaa myös jo sairastunutta henkilöä. Muistisairas voi liikunnan avulla purkaa toiminnallisuuttaan ja rytmittää päiväänsä. Kotona arjen askareista selviytyminen helpottuu ja omaishoitajan työ kevenee, jos muistisairas pitää yllä peruskuntoaan ja pystyy liikkumaan itsenäisemmin.

Muistisairauksien määrän on arvioitu kasvavan väestön elinvuosien lisääntyessä. Suomessa muistisairaita on Muistiliiton mukaan lähes 130 000. Muistisairauksiin sairastuu 36 suomalaista päivässä. Muistisairas henkilö tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja apua. Muistisairaille ja heidän omaisilleen on luotava mahdollisuuksia saada apua ja tukea arkeen, jotta elämä muistisairaudesta huolimatta olisi hyvää ja turvallista.

Mukava uutinen on se, että onnistuimme lisäämään ensi vuoden budjettiin lisärahaa omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen ja omaishoitajien terveystarkastusten käyttöön ottamiseen. Arvokasta ja vaativaa työtä tekeville omaishoitajille on tärkeää joka kunnassa luoda sopivia liikuntamahdollisuuksia.

Myös valtiovallan on oltava nykyistä aktiivisempi ja innovatiivisempi. Olemme myös Muistiliitossa ottaneet terveyden ja liikunnan edistämisen sydämenasiaksi. Vauhditamme ikäihmisten palveluiden kehittämistä aktiivisuuden, liikkumisen ja hyvän arjen turvaamiseksi.

Liikuntaneuvontaa on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntareseptejä voidaan käyttää niin ennaltaehkäisevästi kuin sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille. Helsinki on viisaasti uudessa koko kaupungin päätöksentekoa ohjaavassa strategiassaan painottanut liikunnan lisäämistä ja liikkumattomuuden vähentämistä.

Erityisesti ikäihmisten suosimia liikuntaharrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia tulee lisätä. Seniorikuntosali on kunnassa kannattava investointi. Joka kuntaan tulisi saada ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin esimerkiksi asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi. Yksinkertaiset asiat ovat arjen kannalta tärkeitä. Liikuntareittien varrella olevat penkit ovat tästä kuvaava esimerkki.

Erityisen paljon tehtävää on siinä, että ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset pääsevät halutessaan päivittäin ulkoilemaan. Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa ja elämän iloa.

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Muistiliitto ry:n varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

 

Haagalainen, joulukuu 2014

Hyväksyessämme eduskunnassa joulun alla ensi vuoden budjetin, täyttyy samalla lupaus valtionosuudesta uudelle lastensairaalalle. Aloitteestani eduskunta hyväksyi vuonna 2012 lausuman, jossa edellytimme, että valtiovalta lähtee mukaan rahoittamaan uutta lastensairaalaa.

Moni on kysynyt, miksi lastensairaala sai valtion erityisrahaa ja toisaalta miksi se ei ollut itsestäänselvyys. Hyvä on ensin todeta, että lain mukaan kunnat ja kuntayhtymät vastaavat julkisen terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoittamisesta. Tämän tehtävän hoitamiseksi ne saavat valtionosuutta. Kuntien vastuulla on huolehtia rahojen käytöstä niin, että tarvittavat tilat ovat kunnossa. Näin myös vastuu uuden lastensairaalan toteuttamisesta ja rahoituksesta kuuluu periaatteessa HUS:lle ja sen jäsenkunnille.

Koska HUS:lla on lastensairaalan lisäksi useita kiireellisiä ja tärkeitä uudisrakennustarpeita, pohdinta alkoi monella taholla, miten vauhdittaa lastensairaalaa. Lastensairaalaa siksi, että Lastenklinikan tilat alkoivat lukuisista tehdyistä korjauksista olla kunnossa, jotka eivät enää kestäneet pitkää odottelua. Olin myös huolissani, että sote-uudistus toisi mutkia matkaan.

Näytti siltä, että odottelun sijaan on myös eduskunnan asiaan tartuttava innovatiivisella otteella.

Vuoden 2012 keväällä vein johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston vierailulle Lastenklinikalle, jotta kaikki näkivät ja vakuuttuivat valtion osallistumisen välttämättömyydestä. Käynnillä tutustuimme korkeatasoiseen hoitoon ja motivoituneeseen henkilöstöön, joka joutui tekemään vaativaa työtään kosteusvarioituneissa ja ahtaissa aikansaeläneissä tiloissa. Tilan ahtauden takia vanhempien mahdollisuus olla läsnä lasten kanssa on usein rajoittua. Se on raskasta lapsille ja perheille. Tämä vaikuttaa lasten toipumiseen ja kehitykseen.

Uuden lastensairaalan poikkeuksellinen matka rahoituksesta rakentamisen aloittamiseen on ollut vaiheikas. Keskeisimmin asiaa eteenpäin on vienyt Anne Berner ja upea Uusi lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry sekä lukemattomat muut vapaaehtoiset toimijat. Ilman heitä emme olisi tässä tänään.

Poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeuksellisia keinoja. Uuden lastensairaalan rahoitukseen luotiin uusi rahoitusmalli. Valtio osallistuu 160 miljoonaa euroa maksavan lastensairaalan rahoitukseen 40 miljoonalla eurolla. HUS osallistuu 40 miljoonalla, ja vieraan pääoman omaehtoinen rahoitus on 50 miljoonaa. Yksityisillä lahjoitusvaroilla on jo kerätty 30 miljoonaa euroa, mikä on ollut upea ponnistus. Mukana on ollut yrityksiä ja yksityisiä tahoja. Lastensairaala on saanut aikaan mitä moninaisempia kampanjoita rahan keräämiseksi ja hyvän tekemiseksi. Ilman suomalaisten yhteisponnistusta ei uusi lastensairaala olisi nyt rakenteilla.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Lastensairaalan, jossa myös sairailla lapsilla on mahdollisuus vanhempien läsnäoloon.

Uuden lastensairaalan työt on aloitettu ja valmista on tarkoitus olla Suomen juhlavuonna 2017. Mikä olisikaan parempi lahja pian sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville, kuin uusi lastensairaala.

Toivotan lämmintä joulumieltä ja onnellista uutta vuotta kaikille Haagalaisen lukijoille.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

Ystävällisin terveisin

 

LPY-lehti 10/2014

 
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on vaikuttavat ja tasa-arvoiset palvelut sekä paras terveyshyöty. Läpinäkyvät palvelun saatavuutta, laatua ja kustannuksia koskevat tiedot ovat välttämättömiä uudistuksen onnistumiseksi. Tiedoista hyötyvät kaikki – niin valintoja tekevät ihmiset, sote-alan ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajat.

 
Tällä hetkellä tietoa on aivan liian vähän. Teimme eduskunnassa viime vuonna lausuman kuntatalouden seurannan kehittämiseksi niin, että palveluiden kustannuksista on saatavilla ajantasaiset ja vertailukelpoiset tiedot. Valmistelutyö on käynnissä Kuntatieto-ohjelman puitteissa. Samoin eduskunta aloitteestani edellytti tänä vuonna, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin terveyspalveluiden laatua kuvaavien julkisten rekistereiden laatimiseksi. Seuranta- ja laaturekisterien kehittäminen on mittava tehtävä mutta sote-johtamisen ja hyvien käytäntöjen levittämisen kannalta aivan välttämätön. Harmillista kyllä, valmistelutyö ei ole edennyt siinä vauhdissa, mitä asian tärkeys edellyttäisi.

 
Muissa Pohjoismaissa ollaan laaturekisteriasiassa paljon pidemmällä. Ruotsissa on käytössä laaja laaturekistereistä muodostuva kokonaisuus. Järjestelmä kannustaa palveluiden jatkuvaan kehittämiseen ja mahdollistaa tietojen käyttämisen myös alan tutkimuksessa. Ruotsi on myös vuosikymmeniä sitten eriyttänyt järjestäjän ja tuottajan roolit. Meillä Suomessa se on ehdottomasti tehtävä osana sote-uudistusta.

 
Ydinkysymys on, mikä lausunnolla olevassa sote-laissa on se tekijä, joka kirittää valitsemaan tehokkaimmat tavat tuottaa palveluja. Päivänselvää on, että vaikuttavia lisäkannusteita tarvitaan, jotta tavoite paremmista ja asiakaslähtöisistä palveluista toteutuisi. Ja jotta samalla rahalla saisimme tulevaisuudessa enemmän.
Uudistuksessa on viisasta valjastaa ihmisten valinnanvapaus muutosvoimaksi. Palvelusetelin käyttöönotto nykyistä vahvemmin on tässä tehokas tapa. Rahoitusuudistuksessa on raha seuraa ihmistä -mallista säädettävä uudella valinnanvapauslainsäädännöllä.

 
Valinnanvapautta on laajennettava terveydenhuollossa mutta myös muissa palveluissa, kuten esimerkiksi vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Valinnanvapaus on toteutettava niin, että siirrymme aitoon monituottajamalliin, jossa palveluita tuottavat kunnat, yritykset ja kolmas sektori pelaavat samoilla pelisäännöillä. Toimintaympäristön on oltava sellainen, että suomalaiset mikro- ja pk-yritykset voivat osallistua tasavertaisesti hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.

 
Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

 

kuvateksti:
Sarkomaa on aktiivisesti ajanut valinnanvapauden kasvattamista. Vuonna 2012 hän vei johtamansa valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsiin tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltoon. Sarkomaa ottaisi Ruotsin raha seuraa potilasta -mallista oppia Suomeenkin.

 

MunkinSeutu 11/2014

 

Me suomalaiset elämme yhä pidempään. Olemme saaneet lisää vuosia elämään. Yhtä tärkeää on saada lisää elämää ja terveyttä vuosiimme. Varmasti me kaikki haluamme iästä riippumatta puhtaan ja mahdollisimman terveen suun. Ikävä kyllä vanhusten hammashuollon taso vaihtelee kuntien välillä ja alueittain paljon.

Tämä on asia, johon on saatava muutos. Suun infektiot ja sairaudet ovat iso terveysriski ja ne voivat lisätä tai edesauttaa yleissairauksien puhkeamista ja pahenemista. Tutkimusten mukaan suun sairauksilla voi olla yhteyttä esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin sekä diabetekseen. Yleissairaudet ja niiden lääkitykset voivat myös heikentää suun terveyttä. Suun terveys on täten tärkeä osa yleisterveyttä.

Olen tehnyt työtä sen eteen, että sosiaali- ja terveysministeriö julkaisisi valtakunnalliset suositukset suun terveysneuvonnan ja ohjauksen sisällöstä iäkkäille ihmisille. Siinä on erityistä huomiota kiinnitettävä muistisairaiden suun terveydenhoitoon.

Silloin kun hampaiden hoitaminen ei enää suju, tarvitaan läheisen tai hoitajan apua. Perushoidon tulee olla jokapäiväistä. Ikäihmisten palvelutarpeiden selvittämisessä ja palvelusuunnitelman laatimisessa suunhoidon tarpeet ja niiden hoitaminen sekä ennaltaehkäisevät toimet on ikävä kyllä varsin usein unohdettu. Tutkitusti suun sairaudet ovat iäkkäillä yleisiä ja omahoidon toteutuminen usein puutteellista.

Vanhustenhuollossa toimivan henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen tulee panostaa enemmän, jotta osaamisen puutteet saadaan korjattua. Käytännön harjoittelussa pitäisi vaatia näyttö suun hoidosta. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilöstön koulutus on avainasemassa. Tässä meillä on Helsingissä vielä tehtävää.

Palvelujen vieminen kotiin, liikkuvat palvelut, kotihoidon tiimissä suunterveydenhuollon ammattilainen, hammasvastaavat osastoilla ja palvelutaloissa ovat keinoja huolehtia siitä, että suun terveydenhuollon palvelut ja hoitohenkilöstön ohjaaminen hyvään suun terveydenhoitoon toteutuu laadukkaasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanossa on luotava monimuotoisia palveluita, jotta puutteet myös ikäihmisten suunhoidossa saadaan kuntoon.

Vastaanotan mielelläni palautetta terveydenhuollon kysymyksistä sekä muistakin Helsingin ja Suomen asioista. Kirjoitan myös kuukausittain kirjeen, jossa käsittelen ajankohtaisia politiikan kuulumisia. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun yhteyttä sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai puh. (09) 432 3033

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

 

julkaistu Kummit -lehdessä

Kiusaaminen on ikävä tosiasia, jonka kitkemiseen tarvitaan meitä kaikkia. Kiusaamiseen puuttuminen ja sen ehkäisy on välttämätöntä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille, oli kyse sitten kiusatusta, kiusaajasta tai sivustakatsojasta.

Tutkimukset osoittavat, että kiusaamisongelmaan olisi pureuduttava varhaisessa vaiheessa päivähoidossa, jottei kiusaamisesta juurru tapa, joka siirtyy lapsen mukana peruskouluun. Minkä kotona ja päivähoidossa oppii sen koulussa ja elämässä taitaa.

Kiusaavilla lapsilla on lisääntynyt riski jatkaa kiusaamista aikuisena, jos kukaan ei pysäytä negatiivista käyttäytymistä. Tutkimusten mukaan kiusaaminen on myös voimakkaasti syrjäyttävää. Kiusaamisen ehkäisyllä on kauaskantoiset myönteiset vaikutukset lasten hyvinvointiin, mielenterveyteen ja koulunkäyntiin sekä koko elämään.

On iso epäkohta, ettei päivähoitolaissa eikä valtakunnallisissa varhaiskasvatuksen perusteissa ole edes mainintaa kiusaamiseen puuttumisesta. On välttämätöntä, että valmisteilla olevaan uuteen varhaiskasvatuslakiin kirjataan pykälätasolle kiusaamisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Kiusaamiseen on saatava nollatoleranssi jo varhaisessa vaiheessa.

Toimiessani opetusministerinä laajensimme opetusministeriön rahoittamaa KiVa koulu -hanketta. Tavoitteena on ehkäistä koulukiusaamista luomalla konkreettisia työkaluja opettajien, oppilaiden ja vanhempien käyttöön jokaiseen peruskouluun. KiVa -koulun tulokset ovat olleet kansainvälisestikin merkittäviä: kiusatuksi joutumisen ja toisten kiusaamisen on todettu vähentyneen merkittävästi ohjelmaa toteuttaneissa peruskouluissa. Olen useasti ehdottanut, että KiVa koulu -hanke laajennettaisiin varhaiskasvatukseen KiVa päiväkoti-toiminnaksi. Samanlaisia välineitä tarvitaan päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksessa.

Opetusministerinä aloitin perusopetus paremmaksi (pop) työn. Pop-ohjelman tavoitteena on edistää perusopetuksen laatua sekä pienentää lisämäärärahoilla ryhmäkokoja ja näin taata, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Pienessä opetusryhmässä on helpompi olla läsnä lasten arjessa ja puuttua myös kiusaamiseen. Aloitin lisäksi valtakunnallisen oppilasryhmien koon seurannan.

Maailman muuttuessa yksi asia on säilynyt: lapset tarvitsevat aikuisten aikaa voidakseen hyvin ja kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen. Vanhempien ja lapsille muiden tärkeiden aikuisten kuten opettajan ajan merkitystä ei mikään innovaatio korvaa.

On olennaista, että vanhemmat ovat mukana kiusaamisen vastaisessa työssä. Vanhempien yhteistyöllä voidaan luoda tärkeitä aikuisten verkostoja lasten kasvun tueksi. Lasten on voitava luottaa siihen, että kaikesta kiusaamisesta uskaltaa puhua, ja että aikuiset aina auttavat, eivätkä jätä lasta yksin. Kiusaamisen kitkemiseen tarvitaan lapsen koko lähiyhteisö.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

 

Tuen antaminen sitä tarvitseville on varhaisessa vaiheessa paitsi inhimillisempää ja vaikuttavampaa, myös paljon edullisempaa kuin kasaantuneiden ongelmien korjaaminen. Ajoissa auttaminen ja ongelmien ennaltaehkäisy onkin eduskunnan käsittelyyn juuri tulleen uuden sosiaalihuoltolakiesityksen päätavoite. Lain tavoite on vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

On ilahduttavaa, että suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin. Huoli onkin niistä lapsista, jotka voivat huonosti ja joita yrityksistä huolimatta ei apu saavuta. Meidän on aiheellista pohtia, missä olemme menneet tukijärjestelmiemme rakentamisessa vikaan.

Ensinnäkin vanhempien ja vanhemmuuden tukemisen merkitystä ei ymmärretä riittävästi. Usein yritetään auttaa lasta tai aikuista yksin. Esimerkiksi hoidetaan aikuista päihdeongelmissa ja unohdetaan, että hän on isä tai äiti. Toiseksi apua ja tukea saa liian usein liian myöhään. Lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla on pyritty ehkäisevien toimien vahvistamiseen. Silti raskaat toimet, kuten huostaanotot, lisääntyvät.

Kolmanneksi tiedämme, että yksi pysyvä aikuissuhde kannattelee lasta. Silti tämä jää liian monen lapsen osalta toteutumatta. Lapsen kohtaaminen ja kuuleminen jää liian usein viranomaisyhteistyön ja lähetekulttuurin jalkoihin. Lapsia pompotetaan palvelusta ja viranomaiselta toiselle, ilman että joku todella pysähtyisi kuuntelemaan ja auttamaan.

Näiden kompastuskivien yli pääsemiseksi on uuden sosiaalihuoltolain tarkoitus pureutua.

Perheiden auttamisen kannalta aivan ratkaiseva kysymys, että hallitusohjelman kirjaus kotipalveluiden ja matalan kynnyksen palveluiden kehittämisestä ja lisäämisestä toteutetaan. Avuntarve on usein konkreettista apua arjen asioissa kotona; ei loputtomia keskusteluja ja lähetteitä asiantuntijalta toiselle.

On todella tervetullutta, että lakiesityksen mukaan lapsiperheille taataan oikeus saada kotipalvelua silloin kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yksinhuoltajan sairauden vuoksi hän ei itse kykene lapsistaan huolehtimaan ilman apua. On karu totuus, että joissakin kunnissa esimerkiksi syöpään sairastuneelle yksinhuoltajaäidille tarjotaan kotiavun sijaan lasten huostaanottoa. Vihdoin saimme lain, joka mahdollistaa perheille niiden tarvitseman tuen ja palvelut ilman että perheeltä edellytetään lastensuojelun asiakkuutta.

Julkisen ja yksityisen sektorin sekä järjestöjen yhteistyö sosiaalihuoltopalveluiden kehittämisessä on tärkeää.

Yksityinen sektori tuottaa kolmasosan palveluista ja kolmannella sektorilla on paljon osaamista ja innovaatioita. Tärkeää olisikin saada hyvät käytännöt käyttöön koko maassa ihmisten parhaaksi.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Haagalainen, lokakuu 2014

Vierailin johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa Riistavuoren monipuolisessa vanhuspalvelukeskuksessa. Valitsin Riistavuoren vierailukohteeksi, koska se on laadultaan Suomen huippua ja monessa asiassa edelläkävijä. Vaikka palvelukeskuksen toiminta on minulle tuttua, halusin näyttää sen jaostoni kaikille kansanedustajille.

Toimintakyvyn edistäminen ja kuntoutuminen ovat avainasemassa. Riistavuoressa ihminen on itse oman hoitonsa keskeinen voimavara ja omatoimisuutta tuetaan. Makuullaolo ja liikkumattomuus vievät voimat terveeltäkin ja siksi ikäihmisten liikkuminen on elintärkeää.

Johtamani jaosto on ollut aktiivinen vaikuttava vanhuspalvelulain säätämisessä ja sen toimeenpanon seuraamisessa. Edus­kun­nassa edel­lytimme, et­tä hal­li­tus seu­raa ja ar­vioi lain ta­voit­tei­den to­teu­tu­mis­ta ja vai­ku­tus­ta. Jaosto on lausunut, että van­hus­pal­ve­lu­lain seu­ran­ta­kri­tee­reissä on vahvasti lii­kun­ta ja oi­kea-ai­kai­nen kun­tou­tus.

Ikä­ih­mis­ten riit­tä­vä päi­vit­täi­nen lii­kun­ta, oi­kea-ai­kai­nen kun­tou­tus se­kä kun­tout­ta­va työ­ote van­hus­ten hoi­vas­sa tukevat hyvää arkea ja toimintakykyä sekä elämän laatua. Makuuttava hoito vie voimat terveeltäkin. Sanonta vierivä kivi ei sammaloidu on oikein osuva, kun puhutaan ihmisten liikunnasta.

Kävimme tutustumassa myös Riistavuoren palvelukeskuksen kuntosaliin, jossa on helppo innostua harjoittelusta. Sen takaavat laadukkaat laitteet ja iloinen tunnelma sekä asiantunteva ohjaus. Sekä keskuksessa asuvat asiakkaat että lähiympäristön kuntosalikävijät ovat ihastuneet helppokäyttöisiin laitteisiin. Kuntoharjoittelu auttaa asiakkaita selviytymään omatoimisesti arjen askareista. Pääsääntöisesti kaikki innostuvat harjoittelusta, kun pieni alku-ujous on voitettu. Suosittelen palvelua lämpimästi kaikille.

Kiitän Riistavuoren henkilöstöä ja asiakkaita jaostomme puolesta asiantuntevasta esittelystä!

Haagan markkinoilta vielä terveiset. Sää suosi jokavuotista tapahtumaa ja oli ilo olla jälleen mukana. Kiitos kaikille tapaamaan tulleille! Sain paljon terveisiä eduskuntatyöhön. Koulutusasiat ja ikäihmisten palvelut sekä huoli työttömyydestä olivat vahvimmin agendalla, kun kävin keskusteluja ihmisten kanssa. Myös pääministeri Stubbille lähetettiin paljon terveisiä ja olen ne hänelle toimittanut.

Vastaanotan mielelläni palautetta Haagan ja Helsingin asioista. Kirjoitan kuukausittain kirjeen, jossa käsittelen Helsingin ja eduskunnan ajankohtaisia asioita. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun yhteyttä sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai puh. (09) 432 3033.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

 

julkaistu Munkin Seudussa 7.8.2014

Istuva elämäntapamme on monin tavoin myrkkyä keholle ja mielelle. Tuore brittitutkimus Cambridgen yliopistosta totesi useissa tutkimuksissa esille tulleen tuloksen, että Alzheimerin taudin puhkeamiseen liittyy vahvasti liikunnan puute ja liikalihavuus.

Ihminen on luotu liikkumaan. Päivittäinen liikunta edistää terveyttämme ja toimintakykyämme. Liikunta pienentää riskiä sairastua erityisesti keski-iän sydän- ja verisuonitauteihin ja niiden aiheuttamien riskitekijöiden vaikutusta muistisairauksiin myöhemmin elämässä. Liikunta parantaa verenkiertoa aivoissa ja vaikuttaa positiivisesti hermojärjestelmään. Liikkuja myös nukkuu yönsä paremmin ja edistää näin aivoterveyttään.

Tutkimukset osoittavat myös vakavan tosiasian, että valtaosa kaikenikäisistä suomalaisista päiväkoti-ikäisestä ikäihmisiin liikkuu liian vähän. Kansanterveyden ja jokaisen suomalaisen elämänlaadun vuoksi ja myös kansantalouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä edistää arkipäivän liikuntaa kaikin tavoin. UKK-instituutin liikuntasuositusten mukaan terveiden aikuisten ja yli 65-vuotiaiden tulisi harjoittaa kestävyysliikuntaa useana päivänä viikossa yhteensä vähintään noin parin tunnin verran. Lisäksi tulisi harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa ainakin kahdesti viikossa. Arjesta löytyy monia keinoja liikunnan lisäämiseen, kuten työmatkojen kävely ja portaiden nousu hissin sijasta.

Säännöllinen liikunta auttaa myös jo sairastunutta henkilöä. Muistisairas voi liikunnan avulla purkaa toiminnallisuuttaan ja rytmittää päiväänsä. Kotona arjen askareista selviytyminen helpottuu ja omaishoitajan työ kevenee, jos muistisairas pitää yllä peruskuntoaan ja pystyy liikkumaan itsenäisemmin.

Väestön ikääntyessä muistisairaiden määrä kasvaa. Suomessa muistisairaita on Muistiliiton mukaan lähes 130 000. WHO:n mukaan muistisairaiden määrän voidaan odottaa kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Muistisairas henkilö tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja apua pitkäksi aikaa. Muistisairaudet ovat määrältään mittava ja kallis sairausryhmä. Muistisairauksien hoidon kokonaiskustannukset yhteiskunnallisesti ovat noin miljardi euroa.

Säästöpaineiden kanssa kamppailevien kuntien ja kuntayhtymien sekä tulevien sote-alueiden on viisasta osana sote-uudistusta löytää toimivimmat tavat terveydenedistämiseen. Myös valtiovallan on oltava tässä nykyistä aktiivisempi ja innovatiivisempi. Liikunnan edistäminen on viisas tapa vähentää palveluiden käyttöä, pidentää työuria, edistää koko väestön toimintakykyä ja vähentää terveyseroja. Samalla hillitsemme julkisten menojen kasvua ja mikä olennaisinta, parannamme ihmisten elämänlaatua.

Kaikessa päätöksenteossa on arvioitava vaikutukset, jotka edistävät liikuntaa kaikenikäisten ja –kuntoisten parissa. Tässä korostuu myös kuntapäättäjien rooli: harrastuspaikkoja ja -.mahdollisuuksia tulee lisätä. Erityisesti ikääntyneiden ja muistisairaiden liikuntaan pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Senioriliikunta maksaa itsensä takaisin. Seniorikuntosali on kunnassa kannattava investointi. Joka kuntaan tulisi saada ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi.

Tärkeää on merkittävästi lisätä terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan määrää ja myös liikuntareseptin käyttöä. Liikuntareseptejä voidaan käyttää niin ennaltaehkäisevästi kuin sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Oikea-aikainen kuntoutus on tärkeä osa liikunnallisen elämäntavan edistämistä ja ylläpitämistä.

Olennaista on myös huolehtia kolmannen sektorin edellytyksistä liikuttaa suomalaisia; järjestöissä ja urheiluseuroissa tehdään tärkeää työtä kansalaisten hyvinvoinnin eteen. Tätä työtä emme saa vaikeuttaa liiallisella sääntelyllä tai byrokratiataakalla. Uudessa liikuntalaissa on keskeisenä tavoitteena kehittää liikuntaa edistävien järjestöjen valtionavustusten piiriin hyväksymisen ja valtionavustusten saamisen perusteita. Liikkuvamman ja terveyttä edistävän Suomen rakentamiseen tarvitaan julkisen ja kolmannen sektorin sekä yritysten hyvää yhteistyötä.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Muistiliiton varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Helsingin Sanomat 12.6.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut lakiesitystä oppivelvollisuuden pidentämiseksi. Esityksen mukaan oppivelvollisuus alkaisi jatkossakin 7-vuotiaana ja päättyisi vuotta nykyistä myöhemmin 17-vuotiaana. Esityksessä lisättäisiin jokaiselle velvollisuus hakea peruskoulun jälkeiseen koulutukseen sakon uhalla. Perusopetuksen jälkeinen oppivelvollisuus suoritettaisiin ensisijaisesti suorittamalla lukion tai ammatillisen koulutuksen opintoja ja toissijaisesti perusopetuksen lisäopetuksessa, ammatilliseen koulutuksen ohjaavassa tai valmistavassa koulutuksessa tai lukioon valmistavassa koulutuksessa. Tämä pidennetty oppivelvollisuus olisi kaikille maksutonta.

Mielestämme lausuntokierroksella ollut lakiluonnos on epäonnistunut. Sen vaikutuksia ei ole kattavasti arvioitu. Se ei auttaisi syrjäytymisvaarassa olevia nuoria vaan ainoastaan siirtäisi ongelmia eteenpäin. Lisävuoteen muualta siirrettävät rahat voivat jopa aiheuttaa leikkauksia siellä, missä nyt tehokkaimmin ehkäistään syrjäytymistä.

Lakiesitys tulisi mielestämme hylätä nykymuotoisena ja kohdistaa voimavarat tutkitusti tehokkaimpiin keinoihin.

Hallitus on sopinut, että oppivelvollisuuden pidentämiseen voidaan käyttää 15 miljoonaa euroa. Esityksen todelliseksi hinnaksi on kuitenkin arvioitu jopa yli 100 miljoonaa euroa. Esimerkiksi maksuttomien oppimateriaalien kustannusten on arvioitu olevan jopa yli kaksinkertaiset koko uudistukseen varattuun rahamäärään nähden. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei saa aiheuttaa kunnille lisäkustannuksia, jotka olisivat pois muusta toiminnasta.

Pakkovuosi lukiossa tai ammattikoulussa ei poista syitä, joiden takia oppimiskyvyssä tai motivaatiossa on puutteita. Pakkovuosi ei estä opetuksesta pinnaamista tai opintojen keskeyttämistä. Ilmainen kirja ei korvaa päihde- tai mielenterveyspalveluita eikä aikuisen tukea. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat räätälöityä ohjausta ja tukea mekaanisen pakon sijaan. Esimerkiksi oppisopimuskoulutusta tulee kehittää yhä paremmin nuorille sopivaksi ja työnantajia houkuttelevaksi.

Kuntaliiton selvityksen mukaan lukioista yli 60 prosentissa käytetään opinnoissa opiskelijoiden omia tietokoneita. Kun rahat eivät riitä tietokoneisiin, niitä ei myöskään voida vaatia lukion ensimmäisellä luokalla. Tämä vaarantaakin tavoitteen siirtyä sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin ja osittain koko lukion kehittämisen.

Uudistuksella tavoitteena ei voi olla säilöä nuoria pakolla vuodeksi johonkin oppilaitokseen. Pelkkä koulutuspaikan tarjoaminen ei yksin riitä. Tavoitteena tulee olla, että jokaiselle nuorelle saadaan hänelle itselleen sopiva ammatillinen tutkinto tai lukion päättötodistus.

Raija Vahasalo

kansanedustaja (kok)

eduskunnan sivistysvaliokunnan pj

Kirkkonummi

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

opetushallituksen johtokunnan pj

Helsinki