Kategoria: Kolumnit

30.5.2013 MunkinSeutu

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjausten yhteydessä saimme läpi tavoitteemme, että metropolialueelle tulee oma erillinen ratkaisu. Olen esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusmallia. Ruotsissa raha seuraa potilasta, joka saa valita vapaasti hoitopaikkansa perusterveydenhuollossa ja hoivapalveluissa.

”Raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on naapurimaassa lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sote-uudistuksessa painopiste on oikeasti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odostusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Jätin toukokuun alussa ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen “raha seuraa potilasta” -mallin pilotoimisesta perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa. Ministerin vastaus ei ole vielä saapunut.

Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti, ja laatutiedot ovat julkisia. Järjestelmä ei myöskään erottele yksityistä, kolmatta ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan.

Valinnanvapaus ei ole kaukainen haave, vaan tosiasia myös meillä kotimaassa. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Sen sijaan valmisteilla olevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna. Lisäpaineita kestävälle rahoitusratkaisulle tuo ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi, jonka lähtökohta on, että potilas saa jatkossa hakea vapaasti terveyspalveluja myös toisesta EU-maasta.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana ja ei ihme. Ehdotimme kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen (kok) kanssa viime kesänä, että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava.

Suomen ja Ruotsin järjestelmät eivät ole identtisiä ja siksi vertailuja ei voi tietenkään suoraan tehdä. Selvää on, että meillä ei ole varaa olla katsomatta mitä Ruotsin malli Suomessa merkitsisi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

29.4.2013 Lauttasaari-lehti

On myönteinen asia, että lapsiperheet viihtyvät Helsingissä. Lapsilukumäärän kasvu näkyy tietenkin myös lapsiperheiden palvelujen tarpeessa. Oli välttämätöntä, että viime vuonna päätimme päiväkotien rakentamisen vauhdittamisohjelmasta Helsingissä. Päivähoitopaikkoja on oltava siellä missä lapsiakin. Helsingin on otettava lisääntynyt lasten määrä tosissaan ja huolehdittava perheiden peruspalveluista.

Monen helsinkiläisen perheen huolena ovat olleet pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Lisäsimme viime vuonna Helsingin kaupungin budjettiin voimavaroja, jotta kaikki iltapäivähoitopaikkaa hakevat eka- ja tokaluokkalaiset sen saisivat. Tässä onnistuimme. Ensi vuonna pienten koululaisten määrä, mutta myös perheiden halukkuus hakea paikkaa arvioidaan olevan nykyistä suurempi.

Opetusvirasto on julkisuudessa arvioinut, että tavoitteesta turvata kaikille halukkaille tokaluokkalaisille turvallinen iltapäivä luovutaan, jotta rahat riittäisivät. Tämä vaikeuttaisi monen perheen arkea. Ilman iltapäivähoitopaikkaa jäisi arviolta noin 200-300 tokaluokkalaista ensi lukuvuonna, sillä paikat täytettäisiin priorisoiden ekaluokkalaisten tarpeita.

Tokaluokkalaisten ja heidän perheidensä tyhjän päälle jättäminen ei ole viisasta, koska se vetäisi mattoa alta työltä, jolla edistetään perheiden hyvää arkea ja ennaltaehkäistään lasten syrjäytymistä. Kannustan opetusvirastoa ja -lautakuntaa etsimään talouden tiukoissa kehyksissä ratkaisun, jossa perheitä ei jätetä pulaan.

Ennaltaehkäiseviin ja perheiden hyvän arjen palveluihin panostaminen on fiksu investointi. Asiantuntijat ovat osoittaneet, että mitkä tahansa ennaltaehkäisevät toimet tulevat edullisemmaksi taloudellisesti – puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista – kuin lapsen huostaanotto.

Toinen esimerkki monelle perheelle tärkeästä palvelusta on Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) tilapäinen lastenhoitoapu. Palvelun vahvuus on siinä, että perheet saavat tarvittaessa apua ilman odotusaikoja ja kohtuuhintaan. Oli todella harmillinen uutinen, että lastenhoitoapu joudutaan Helsingissä keskeyttämään syksystä koko loppuvuodeksi. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan myöntämä avustus on samansuuruinen kuin viimeksi, mutta toiminnan kustannukset ovat nousseet lastenhoitoavun tarpeen koko ajan kasvaessa.

Pidän tärkeänä, että nyt etsitään rohkeasti luovia ratkaisuja palvelun jatkamiseksi. Hoitoavun keskeytyminen aiheuttaa todella suurta harmia monelle perheelle. MLL:n palvelu on useille perheille korvaamaton apu arjessa jaksamiseen ja asioiden sujumiseen kotona. Kaupunkimme taloutta pitää laittaa tasapainoon ja priorisointia on tehtävä, siitähän politiikassa on kyse. Nyt vain pitäisi löytää yhteinen sävel, jolla estämme perheiden ennaltaehkäisevien palveluiden rapautumisen. Olisi lyhytnäköistä purkaa vanhemmuutta tukevia palveluja ja tukiverkostoja. Päinvastoin, nyt niitä pitäisi kaikin tavoin vahvistaa. On viisasta huolehtia, että Helsinki on hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille, myös kaikkein pienimmille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

26.4.2013 KaupunkiSanomat

Aina kun puhutaan lapsista, on puhuttava myös vanhemmista. Meillä vanhemmilla on aina ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta. Ilman vanhempien nykyistä vahvempaa panosta emme myöskään onnistu kitkemään kurittomuutta kouluista. Vanhempien kasvatuksen ryhtiliikkeelle on huutava tarve. Minkä kotona oppii, sen koulussa taitaa. Myös kodin ja koulun yhteistyössä on vielä paljon käyttämätöntä voimavaraa, joka on nyt täysimääräisesti otettava käyttöön.

Koulu ja päivähoito ovat vanhemmille tärkeä kasvatuskumppani ja merkittäviä vaikuttajia lapsen elämässä. Parhaimmillaan vanhemmat, koulu ja koko lapsen lähiyhteisö rakentavat yhdessä kasvatuksen kaarisiltaa.

Yksilöllinen ja lapsen tarpeista lähtevä opetus edellyttää myös entistä enemmän vuoropuhelua vanhempien ja opettajien välillä. Vuorovaikutus kodin kanssa auttaa opettajaa tuntemaan oppilaansa entistä paremmin. Hyvä yhteistyö auttaa myös vanhempia tukemaan lastensa oppimista ja koulunkäyntiä. Lapselle hyvä turvaverkko syntyy, kun kodin ja koulun aikuiset toimivat johdonmukaisesti ja tasavertaisesti yhdessä.

Olen ehdottanut kouluihin koulurauhasopimusta, jossa oppilaat, vanhemmat sekä koko koulun väki sopisivat yhdessä oman koulunsa käyttäytymis- ja pelisäännöt. Koulurauhasopimukselle luo perustan eduskuntaan keväällä tuleviin koulujen työrauhaa turvaaviin säädöksiin sisältyvä säännösehdotus. Sen mukaan koulujen olisi opetussuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtävä oma suunnitelmansa kurinpito- ja ojentamiskeinojen käyttämisestä sekä henkilöstön kouluttamisesta. Mielestäni säädöksiin on myös kirjattava oppilaiden ja vanhempien vahva rooli yhteistyössä koulun väen kanssa.

Koulutasolla, mutta myös kodeissa, tarvitaan lisää tietoa myös koulun kurinpito- ja ojentamiskeinoista sekä muista säännöistä. Yhdessä tekeminen on alku sitoutumiselle ja koulurauhasopimuksen onnistumiselle. Yhteisöllisyyden voima on yllättävän vahva, eikä se vaadi lisäbudjetteja.

Koulukurikeskustelussa on tietenkin aina muistettava, että häiriökäyttäytymisen taustalla on usein oppimisen vaikeudet ja muut tukea edellyttävät ongelmat, joihin tulisi puuttua oppilashuollollisin toimenpitein. Opettajaa eikä oppilasta ei saa jättää yksin vaan oppilashuollon on oltavana tukena jo ennaltaehkäisevästi. Koulukurisopimuksessa on tärkeää sopia myös oppilashuollon toimista ja arvioida myös voimavarojen riittävyyttä.

Opetushallituksen on hyvä valmistella suunnitelmaa varten valtakunnalliset perusteet. Sen lisäksi, että opettajilla on oltava koulukuriin liittyvää koulutusta nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutuksessa, on myös kodin ja koulun yhteistyöhön luotava uusia elementtejä. Myös tässä työssä on Opetushallituksella tärkeä rooli. On välttämätöntä, että vanhemmat tietävät koulun pelisäännöt ja huolehtivat sekä kasvattavat ja opettavat lapsiaan pelisääntöjen noudattamiseen. Myös kurinpitoasioissa vanhempien ja opettajien yhtenäinen linja on tehokkain.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

6.-7.4.2013 Helsingin Uutiset

Ennen pääsiäistä julkisuuteen tuli tieto, että taloushaasteiden vuoksi iltapäivätoiminta on tokaluokkalaisten osalta vaarassa taantua Helsingissä. Meiltä helsinkiläisiltä päättäjiltä vaaditaan nyt poliittista tahtoa kehittää pitkäjänteisesti perheiden palveluita. Lipsuminen tavoitteesta tarjota kaikille helsinkiläisille eka- ja tokaluokkalaisille turvallinen iltapäivä olisi lyhytnäköistä.

Lisäsimme viime vuonna Helsingin kaupungin budjettiin voimavaroja, jotta kaikki iltapäivähoitopaikkaa hakevat eka- ja tokaluokkalaiset sen saisivat. Tässä onnistuimme. Ensi vuonna pienten koululaisten määrä, mutta myös perheiden halukkuus hakea paikkaa arvioidaan olevan kasvanut.

Opetusvirasto on julkisuudessa arvioinut, että tavoitteesta turvata kaikille halukkaille pienille koululaisille turvallinen iltapäivä luovutaan, jotta rahat riittäisivät. Tämä vaikeuttaisi monen perheen arkea ja jättäisi osan pienistä koululaisista tyhjän päälle. Ilman iltapäivähoitopaikkaa jäisi arviolta noin 200-300 tokaluokkalaista ensi lukuvuonna, sillä paikat täytettäisiin priorisoiden ekaluokkalaisten tarpeita.

Ajassa, jolloin kipuilemme työelämän hektisyyden, lasten yksinäisyyden sekä kasvavien huostaanottomäärien kanssa, on nähtävä, että iltapäivähoidosta huolehtiminen on kustannustehokas tapa edistää lasten ja perheiden hyvinvointia sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.

On myönteinen asia, että lapsiperheet viihtyvät Helsingissä. Lapsilukumäärän kasvu näkyy tietenkin myös lapsiperheiden palvelujen tarpeessa. Oli välttämätöntä, että viime vuonna päätimme päiväkotien rakentamisen vauhdittamisohjelmasta Helsingissä. Helsingin on otettava lisääntynyt lasten määrä tosissaan myös ensi vuoden budjettivalmistelussa ja huolehdittava perheiden peruspalveluista.

Helsinki teki viime vuonna 200-vuotisjuhlapäätöksen 10 miljoonan euron kohdentamista nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tokaluokkalaisten ja heidän perheidensä tyhjän päälle jättäminen ei ole viisasta, koska se vetäisi mattoa alta työltä, jolla edistetään perheiden hyvää arkea ja ennaltaehkäistään lasten syrjäytymistä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Helsinki

4.4.2013 MunkinSeutu

Hallituksen tekemä tuore päätös valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014 – 2017 oli oiva osoitus pääministeri Kataisen hallituksen vastuullisuudesta ja toimintakyvystä. Suomen tulevaisuuden kannalta oli aivan välttämätöntä, että päätöksen painopiste oli luoda Suomeen uutta työtä ja kasvua sekä kilpailukykyä. Meille kokoomuslaisille on olennaista, että hallituspuolueet ovat sitoutuneet kestävyysvajeen purkuun ja velkaantumisen taittamiseen. Seuraavaksi kehysselonteko tulee meille eduskuntaan käsittelyyn. Meidän kansanedustajien tehtävä on arvioida kokonaisuus ja sen vaikutukset.

Meidän kokoomusedustajien tärkein tavoite oli saada tuntuvia toimia uusien työpaikkojen luomisen ja yrittäjyyden vauhdittamiseksi ja tässä onnistuimme. Kehysriihen päätöksestä tuli Kokoomuksen johdolla varsin yrittäjämyönteinen. Työllistävä yritysverouudistus tuli todelliseen tarpeeseen. Yritysten yhteisöverokannan alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä 20 prosenttiin on merkittävä päätös. Verotuksen painopiste siirtyy tuloksen verotuksesta ulos jaetun voiton verottamiseen. Kaikenkokoisten yritysten mahdollisuudet investoida ja työllistää ja parantuvat. Päätös on tärkeä keino houkutella myös ulkomaisia investointeja Suomeen. Hallitus käynnistää mittavan kasvurahoitusohjelman pääomasijoitusmarkkinoiden vahvistamiseksi ja pk-yritysten kasvun tukemiseksi. Tavoitteena on tukea erityisesti siemen- ja kasvuvaiheen yritysten kasvua sekä vahvistaa pääomamarkkinoita.

Tulevaisuutemme kannalta on välttämätöntä, että jokainen nuori saa laadukkaan koulutuksen ja pääsee mukaan työelämään, eikä yksikään syrjäydy. Helsingille on välttämätöntä että onnistuimme sopimaan ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkojen lisäämisestä sekä oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä.

Maassamme kaivataan kipeästi uusia keinoja nostaa työllisyysastetta ja edistää perheiden hyvinvointia. On hyvä, että kotitalousvähennyksen enimmäismäärä korotetaan 2 400 euroon. Kotitalousvähennys on täsmätoimi, joka edistää ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä.

Olen tyytyväinen päätöksestä ottaa käyttöön uusi joustava hoitoraha, joka vauhdittaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on aivan välttämätöntä, että kaikki voimavarat - niin naiset kuin miehet työelämässä ja äidit ja isät vanhemmuudessa - ovat käytössä parhaalla mahdollisella tavalla.

Sen lisäksi, että kehyspäätöksellä vauhditetaan työntekoa ja uusien työpaikkojen syntyä, kiristetään myös verotusta ja tehdään menosopeutuksia. Terveydelle haitallisten tuotteiden kuten alkoholin, tupakan sekä makeisten ja virvoitusjuomien verotusta korotetaan. Verouudistus kannustaa jokaista pohtimaan kulutusvalinnoillaan myös terveyttään. Myös sähkövero nousee. Näihin kulueriin voimme onneksi jokainen itse vaikuttaa omassa arjessamme. Nettosopeutuksen määrä on noin 600 miljoonaa euroa vuoden 2015 tasolla. Menoja leikataan noin 300 me, ja erinäisiä veroja korotetaan suunnilleen yhtä paljon. Säästöjä tehdään mm. kuntien valtionosuuksista, kehitysyhteistyörahoista ja yritystuista.

Kehysriihessä päätetyillä toimilla velkasuhteen kasvun on arvioitu taittuvan vaalikauden loppupuolella. On hyvä muistaa, että hallituskauden aikana sopeutustoimia on tehty jo noin 5 miljardin euron edestä. Hallitusohjelman ns. perälautakirjauksista ei ole luovuttu. Tilannetta arvioidaan vuosittain kehyspäätösten yhteydessä.

Johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston ehdotuksesta koko valtiovarainvaliokunta ja sitten eduskunta edellytti, että hallitus päättää uuden lastensairaalan tarvitsemasta valtion rahoitusosuudesta. Oli välttämätöntä, että kehysriihessä osoitettiin uuden lastensairaalan perustamiskustannuksiin 40 miljoonaa euroa. On perusteltua, että valtiovalta on maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana. Uusi sairaala on suunniteltu rakennettavan vuosina 2014-2017. Mikä olisikaan parempi lahja sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville kuin uusi lastensairaala.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

31.3.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Väkivalta ja sen uhka ovat kasvava riski sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville. Nimittelylle, nyrkiniskuille ja muulle väkivallalle on saatava nollatoleranssi. Turvaton työpaikka vaikuttaa ihmiseen itseensä, alan houkuttelevuuteen ja työhyvinvointiin. Väkivalta näkyy vakavalla tavalla kasvavana työn kuormittavuutena sekä hoitajapulana.

Tilanteen vakavuutta kuvaa kunta-alan työolobarometri (2011). Terveystoimessa vastaajista yli puolet ilmoitti, että joku työpaikalla on joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi kerran tai useita kertoja. On selvää, että tarvitsemme kiireellisesti uusia keinoja sosiaali- ja terveydenhuollon työturvallisuuden parantamiseksi. Kaikilla työpaikoilla on kyettävä varautumaan ennakoimattomaan väkivaltaan.

Eduskunnan keskustelussa työturvallisuuslaista tuli tervetullut uutinen: Sosiaali- ja terveysministeri Risikko vastasi kysymykseeni ja lupasi täsmentää väkivallan torjuntaa sekä yksintyöskentelyä koskevaa asetusta.

Uuden turvallisuusasetuksen lisäksi tarvitaan myös monia muita toimia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa edustavan Tehyn saaman tiedon mukaan työnantajat eivät kaikin paikoin tee lievistä pahoinpitelyistä rikosilmoituksia. Ilmoituksen tekeminen on jätetty yksin väkivallan kohteeksi joutuneen työntekijän harteille. Tämä on kohtuutonta. Työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta lievissä pahoinpitelytapauksissa tulisi säätää rikoslaissa.

Lähtökohtana on oltava ajantasaiset turvallisuussuunnitelmat, riittävästi osaamista sekä henkilökuntaa, jotta uhkaaviin tilanteisiin voidaan varautua. Etenkin pienissä yksiköissä kuten terveyskeskuksissa tilanne on haastava: Paikalla henkilökuntaa saattaa olla vähän eikä koulutusta vaaratilanteisiin välttämättä ole riittävästi.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer:in työhyvinvointiselvityksen mukaan kotihoidon työntekijöistä reilusti yli kolmannes ilmoitti kokeneensa väkivaltaa tai sen uhkaa. Uhkaavat tilanteet ovat lisääntymässä kotisairaanhoidossa. Vakava esimerkki on viime vuoden loppupuolella kotikäynnillä tapahtunut terveydenhoitajan surma.

Palautetta on tullut myös siitä, että tutkittua tietoa asiakkaan kotona tehtävän työn väkivalta- ja uhkatilanteista ei ole saatavilla riittävästi. Tämä puute on korjattava viipymättä.

Tosiasia on, että sosiaali- ja terveysalalle koulutetaan tarpeeksi työvoimaa, mutta alalla ei jakseta eläkeikään asti. Moni siirtyy toisiin tehtäviin. Arviolta 30 000 koulutettua sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa työskentelee muilla aloilla.

Hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, on valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa otettava tarkasteluun myös se, miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan. Mikään ei korvaa ammattitaitoista sekä motivoitunutta henkilöstöä ja osaavaa hoitotyön johtoa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

10.3.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Talouden epävarmuuden keskellä on lohdullista, että ainakin kahdesta asiasta voimme olla varmoja: Ensinnäkin, mitä kestävämmin laitamme taloutemme kuntoon, sitä varmemmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Toiseksi, on kullanarvoista keskittyä työn määrän lisäämiseen ja kestävän kasvun edellytyksien luomiseen. Oli helpotus, että hallitus pääsi tästä puolivälitarkistuksessaan yhteisymmärrykseen. Isoin ponnistus on edessä, kun tavoitteet konkretisoidaan toimiksi. Nämä päätökset on tehtävä viimeistään maaliskuun kehysriihessä.

Meille kokoomuslaisille on tärkeää, että hallituspuolueet sitoutuivat kestävyysvajeen purkuun ja velkaantumisen taittamiseen. Uskomme suomalaisen työn voimaan. Kilpailukykyä ja kaiken työnteon sekä yritysten kannattavuutta tukevat veroratkaisut ovat välttämättömiä. Yhteiskunta, jossa työ ei kannata, ei ole terve.

Tosiasia on, että Suomi ja koko Eurooppa pelastuu taloustaantumasta vain, jos saamme lisää työpaikkoja yksityiselle sektorille. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on yrittäjyyden näyttävä myös koulutuksen kehittämisessä. Yrittäjyys on ennen kaikkea asenne, jota tarvitaan jokaisessa työpaikassa.

Yrittäjyyskasvatus ja yritteliäisyyteen kannustaminen antavat tärkeitä työelämän taitoja tarttua asioihin, ottaa vastuuta, etsiä erilaisia ratkaisuja ja tehdä päätöksiä. Yrittäjyyskasvatuksen pitäisi olla jatkumo peruskoulusta korkeakouluihin. Parhaillaan työn alla olevat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPS) on tehtävä yrittäjyyden osalta kunnianhimoisemmaksi kuin nykyiset.

On aivan välttämätöntä, että kehitämme uusia, luovia opetus- ja oppimismenetelmiä joilla edistetään yrittäjyyttä. Pidän tärkeänä, että jokainen nuori saisi esimerkiksi vähintään yhden työharjoittelukokemuksen yrityksessä ennen oppivelvollisuuden päättymistä.

Euroopan komissio julkaisi tämän vuoden alussa Yrittäjyys 2020 toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on tukea yrittäjiä ja muuttaa yrittäjyyskulttuuria Euroopassa. Suunnitelmassa korostetaan koulutuksen keskeistä merkitystä uuden yrittäjäsukupolven kehittäjänä. Siinä nostetaan aivan oikein kouluissa tapahtuva yrittäjyyskasvatus keskeiseen asemaan Euroopan hyvinvointikehityksen turvaamisessa.

Monet selvitykset ovat osoittaneet, että koulutuksessa saaduilla asenteilla on keskeinen merkitys sille, miten nuoret suhtautuvat yrittäjyyteen, omaan työhönsä ja itseensä työntekijänä. Yrittäjäpotentiaalia Suomessa on, mutta sen kanavoituminen aidoksi yrittäjyydeksi vaatii toimenpiteitä. Erityisesti yrittäjyyteen liittyvää mielikuvamarkkinointia on kehitettävä yhteistyössä koulujen, yritysten ja myös meidän vanhempien kesken. Esikuvien merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

28.2.2013 Lauttasaari-lehti

Tuoreimmat valtakunnalliset terveydenhuollon tilastot puhuvat karua kieltään: alle kahdessa viikossa lääkärin vastaanotolle kiireettömään hoitoon pääsi vain 19 % suomalaisista. Vaikka hoitajien vastaanotolle pääsy on hieman helpottunut, odotusajat terveyskeskuslääkärin vastaanotolle taas ovat pidentyneet. Vastaanotolle pääsyssä on huomattavia alueellisia eroja niin maan kuin kaupunkienkin sisällä.

Huolestuttavaa on, että myös Helsingissä odotusajat terveysaseman lääkärin ja hoitajan vastaanotolle olivat kasvusuunnassa. Hyvä uutinen on, että Helsinki sai parhaan kokonaisarvosanan, kun Kuntaliitto selvitti yhdeksän suuren kaupungin terveyskeskusten ja neuvoloiden asiakastyytyväisyyttä. Terveysasemiemme vahvuuksia ovat yhteyden saannin lisäksi henkilökunnan kyky asiakaspalveluun ja palvelun saatavuus asiakkaan äidinkielellä. Lääkäriemme ja hoitohenkilökuntamme ammattitaito sai paljon ansaittua kiitosta.

Tänä vuonna terveysasemillemme tulee 20 uutta lääkäri-hoitajatyöparia. Lisävoimavara on täysin välttämätön. Tavoite on lisätä kiireettömiä ajanvarausaikoja ja lyhentää jonotusaikoja. Terveysasemillamme jatketaan kehittämistyötä sen eteen, että päivittäin kaikki akuuttia hoitoa tarvitsevat voitaisiin ottaa vastaan.

Erinomaista on se, että helsinkiläisten yhteydensaantia terveysasemalle on helpotettu takaisinsoittopalvelulla. Tavoite on, että asemalta soitetaan aina takaisin, jos puhelimella ei saa heti yhteyttä. Tämä uudistus on todella tervetullut, vaikka ongelmia ja kehitettävää vielä järjestelmässä esiintyykin. Yhteydensaantia terveyskeskuksen toimipisteisiin varmistaa terveyspalveluiden neuvontapuhelin (puh. 09 10023), jossa terveyden- ja sairaanhoitajat vastaavat asiakkaiden kysymyksiin joka päivä ympäri vuorokauden.

Kataisen hallitusta muodostettaessa olin mukana hallitusneuvottelijana. Sovimme maamme terveydenhuollon kehittämisen yhdeksi painopisteeksi. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän varsin hyvin, että hoitojonot tulevat kalliiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon eli ns. sote-uudistuksen valmistelut ovat vauhdissa, vaikka matkaan on jo mahtunut mutkiakin. Pian saamme kuulla selvityshenkilöiden näkemykset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen alueellisista ratkaisuista.

Toimin kokoomuksen sote-uudistusta pohtivassa ryhmässä. Odotan malttamattomana ministeriön esityksiä. Valmistelemme tietenkin näkemyksiämme työn vauhdittamiseksi sekä onnistumiseksi. Oma tehtäväni on myös tuoda helsinkiläisten tarpeet uudistukseen mukaan.

Valmisteilla olevassa terveydenhuollon rakenteiden uudistamisessa painopiste on oltava ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä sekä terveyskeskuksiemme toimivuuden vahvistamisessa. Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut on saatava toimimaan yhdessä ihmisen parhaaksi. Palvelut on saatava sujuvasti ilman turhaa odottelua ja byrokratiaa.

Selvää on, että sote-uudistusta ei pidä vain odotella eikä näin tehdäkään. Helsingissä urakoidaan jatkuvasti terveydenhuollon kehittämiseksi. Olen talven aikana vieraillut kaupunkimme terveysasemilla ja kulkenut muutoinkin kuulemassa alueiden tilanteista ja terveydenhuoltohenkilöstön näkemyksiä uudistustarpeista. Samalla olen vienyt helsinkiläisiltä saamiani palautteita terveisinä eteenpäin. Vastaanotan mielelläni ruusuja ja risuja kokemuksistanne, jotta saamme kehitettyä helsinkiläisten terveydenhuoltoa entistä toimivammaksi ja laadukkaammaksi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
050 511 3033

14.2.2013 Kansallinen senioriliitto ry:n Patina-lehti

Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta. Varmin tapa ikääntyä on lopettaa liikkuminen.

Kokoomuslaisina hallitusneuvottelijoina puolustimme vanhuspalvelulakia ja sen tarvitsemaa rahoitusta kiivaasti. Heinäkuussa voimaan tuleva vanhuspalvelulaki vauhdittaa ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Se jättää kuitenkin paljon uusien kuntapäättäjien harkinnan varaan. Jotta käytettävissä olevat resurssit riittävät ikäihmisten palveluiden kattavaan ja laadukkaaseen järjestämiseen, ennaltaehkäisevää toimintaa on tehostettava ja ihmisten toimintakykyä edistettävä. Se on aivan välttämätöntä ihmisten hyvän arjen ja elämänlaadun kannalta. Terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisy ovat painopisteitä valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.

Hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa ja arvioi lain tavoitteiden toteutumista ja vaikutusta. Seuraava askel on vanhuspalvelulain seurantakriteerien tekeminen. Nyt on varmistettava, että erityisesti liikunta ja oikea-aikainen kuntoutus sekä kuntouttava työote sisältyvät niihin. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan.

Ikäihmisten riittävä päivittäinen liikunta, oikea-aikainen kuntoutus sekä kuntouttava työote vanhusten hoivassa tuovat mittavia kustannussäästöjä, puhumattakaan vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun. Maassamme vuosittain tapahtuvien runsaan 7 000 lonkkamurtuman hoito on puhutteleva esimerkki. Ennen murtumaa kotona asuneista lähes 30 prosenttia päätyy vuoden kuluessa pysyvään laitoshoitoon. Leikkaus kyllä onnistuu, mutta sen jälkeistä kuntoutusta ei saa, jatkohoitoon pääsy pitkittyy eikä kotiapu järjesty.

Asiat voidaan ja ne pitää ehdottomasti tehdä toisin. Kriteereiden seurannan ohessa on valtiovallan kerättävä palveluiden hyviä käytäntöjä, jotta ne saadaan ripeästi käyttöön koko maassa. Espoon Jorvissa toteutettu "lonkkaliukumäki" on osoitus kuntoutuksen mittavista vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun ja kustannusten säästöön. Normaalissa leikkausprosessissa kotiutuminen kestää keskimäärin 43 päivää, mutta lonkkaliukumäen kuntoutusketjun läpikäyneillä vain 24 päivää. Mikä tärkeintä, pysyvään laitoshoitoon joutumista on onnistuttu vähentämään merkittävästi.

Vanhusten hyvää hoivaa eivät yksin lait ja raha ratkaise. Yhtä tärkeää on monipuolinen osaava henkilökunta sekä oikea, kunnioittava asenne ikääntymistä ja ikäihmisiä kohtaan.

Kokoomuksen kansanedustajat

Sari Sarkomaa, Helsinki
Lenita Toivakka, Mikkeli
Anne-Mari Virolainen, Lieto

10.2.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Varmin tapa ikääntyä on lopettaa liikkuminen. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta.

Heinäkuussa voimaan astuva vanhuspalvelulaki vauhdittaa ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Se jättää kuitenkin paljon uusien kuntapäättäjien harkinnan varaan. Jotta käytettävissä olevat resurssit riittävät ikäihmisten palveluiden kattavaan ja laadukkaaseen järjestämiseen, on välttämätöntä tehostaa ennaltaehkäisevää toimintaa ja ihmisten toimintakyvyn edistämistä. Liikunta on aivan olennainen asia ihmisten arjen ja elämän laadun kannalta. Terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisy ovat painopisteitä valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.

Hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa ja arvioi lain tavoitteiden toteutumista ja vaikutusta. Seuraava askel on vanhuspalvelulain seurantakriteerien tekeminen. Nyt on varmistettava, että erityisesti liikunta, oikea-aikainen kuntoutus ja kuntouttava työote sisältyvät niihin. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan.

Ikäihmisten riittävä päivittäinen liikunta, oikea-aikainen kuntoutus sekä kuntouttava työote vanhusten hoivassa tuovat mittavia kustannussäästöjä, puhumattakaan vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun. Maassamme vuosittain tapahtuvien reilun 7000 lonkkamurtuman hoito on puhutteleva esimerkki. Ennen murtumaa kotona asuneista lähes 30% päätyy vuoden kuluessa pysyvään laitoshoitoon. Leikkaus kyllä onnistuu, mutta sen jälkeistä kuntoutusta ei saa, jatkohoitoon pääsy pitkittyy eikä kotiapu järjesty.

Asiat voidaan ja ne pitää tehdä toisin. Kriteereiden seurannan ohessa on valtiovallan kerättävä palveluiden hyviä käytäntöjä, jotta ne saadaan ripeästi käyttöön koko maassa. Espoon Jorvissa toteutettu "lonkkaliukumäki" on osoitus kuntoutuksen mittavista vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun ja kustannusten säästöön. Normaalissa leikkausprosessissa kotiutuminen kestää keskimäärin 43 päivää, mutta lonkkaliukumäen kuntoutusketjun läpikäyneillä vain 24 päivää. Mikä tärkeintä, pysyvään laitoshoitoon joutumista on onnistuttu vähentämään merkittävästi.

Kun elämme pidempään, on myös palveluja ja koko kaupunkia kehitettävä sen mukaisesti. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Liikuntaneuvontaa ja -palveluita on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi