Kategoria: Blogi

Koululounaan säännöllisesti väliin jättävien lasten määrä on jo nyt huolestuttavan suuri. Opetushallituksen tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa vain 46 prosenttia 7-9 luokkalaisista syö päivittäin kouluruuan. Helsingin kaupungilla on arvioitu koululounaan väliin jättävien määräksi noin 10-25 % koululaisista mutta erot koulujen välillä ovat suuret. Pikkukoululaiset osallistuvat ruokailuun mutta varsin moni ottaa lautaselle vain vähän jotain aterian osaa sen sijaan että söisi ruuan salaatteineen ja maitoineen.

Koululaisten hyvinvoinnin, ravitsemuksen ja oppimisen kannalta on olennaista, että jokainen lapsi syö terveellisen aterian koulussa. Kouluruuan pitäisi antaa 1/3 lapsen päivittäisestä ravintosisällöstä. Lapsen jaksamisen ja koko kouluyhteisön kannalta seuraukset ovat ikävät, mikäli koululounas jää väliin. Nälkäinen lapsi ei opi, eikä jaksa keskittyä. Asian tärkeyttä korostaa se tosiasia, että yhä useammalle lapselle kouluruokailu on päivän ainoa mahdollisuus syödä lämmin ateria.

Helsingissä käynnissä olevissa talouden tasapainottamistalkoissa on olennaista muistaa, että mitä vaikeammat taloudelliset ajat, sitä tärkeämpää on pitää perusasiat kunnossa. Kouluruuan mielekkyyden eteen tehtyä sitkeää työtä eikä kouluruuan tasoa ole varaa vaarantaa. Riskinä on, että yhä useampi lapsi jättäisi koululounaan syömättä. Jokainen meistä tietää, mitä se merkitsisi koulujen arjessa ja maksaisi myöhemmin esimerkiksi erilaisten terveyshaittojen muodossa.

Jos kouluruokaa ei olisi, pitäisi se nyt keksiä. Niin tehokas täsmäkeino se on edistämään paitsi lasten hyvinvointia ja oppimista mutta myös tapa vähentää terveyseroja. Olennaista on oivaltaa, ettei kouluruoka auta, jos lapsi ei sitä syö. Siksi meidän koulutielle lapsiaan saattavien vanhempien pitää kannustaa ja kertoa lapsille, miksi koululounas on tärkeää syödä ja että ruoka on todella joka päivä syötävä.

Otan mielelläni vastaan kouluruokaa ja muitakin asioita koskevia asioita. Kaikki ajatukset ja palaute ovat tervetulleita. Kirjoitan myös kuukausittain kirjeen, jossa käsittelen eduskunnan ajankohtaisia asioita. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun yhteyttä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Maailmalla kulkiessa huomaa, että Suomesta tunnetaan parhaiten PISA-tulokset ja laadukas koulutusjärjestelmämme. Suomalaisella koulutuksella on niin vahva brändi, että moni kansainvälinen suuryritys voi vain haaveilla vastaavasta. Kullanarvoinen kysymys on, kuinka muuttaa tämä brändi menestystuotteiksi, työpaikoiksi ja vahvaksi vientialaksi.

Jotta hyvinvointiyhteiskuntamme perusta säilyisi ja jotta Suomessa olisi tulevaisuudessakin työtä, tarvitsemme kipeästi uusia vetovoimaisia vientialoja. Menestyäksemme meidän on erikoistuttava yhä enemmän työtehtäviin ja toimintoihin, joissa tarvitaan hyvää koulutusta, osaamista ja luovuutta.

Suomalaiselle koulutukselle on kysyntää maailmalla. Kysyntää on erityisesti kehittyvissä ja nousevissa maissa, joissa ei ole riittävää omaa koulutuskapasiteettia. Nykyisin jo kaksi kolmasosaa maassamme olevista ulkomaalaisista opiskelijoista tulee EU/ETA-alueen ulkopuolelta.

Koulutusvientiä on maassamme edistetty vuodesta 2010 lähtien, jolloin valtioneuvosto teki asiasta periaatepäätöksen. Viennin tueksi kehitettiin Future Learning Finland- vientiklusterihanke (FLD), jota Finpro vetää. Mukana on korkeakouluja, niiden yrityksiä, muita koulutuksentarjoajia ja esimerkiksi opetusteknologiafirmoja. Tavoitteena on ollut edistää tuotteistamista, yhteistä markkinointia, yhteisiä tuotteita ja verkottaa suomalaiset, kansainvälisesti pienet toimijat. Vain näin voimme pärjätä kansainvälisillä markkinoilla.

Koulutusvienti ei toteutetuista toimenpiteistä huolimatta kuitenkaan vedä. Eikä ihme, kun esteitä ylitettäväksi on useampia; päällimmäisenä se, että suomalaisilla korkeakouluilla ei ole mahdollisuutta myydä tutkintoja ulkomaisille opiskelijoille.

Nykylainsäädännön mukaan tutkintoon johtavan koulutuksen on oltava aina maksutonta. Suomalaiset korkeakoulut suhtautuvat koulutusviennin mahdollisuuksiin myönteisesti ja uskovat voivansa tarjota laadukkaan koulutuksen kysyntään kunhan lainsäädännölliset esteet saadaan purettua. Kansainvälisen koulutusviennin tuloista leijonanosa tulee opiskelijoilta perittävistä lukukausimaksuista, joita Suomella ei ole lupa periä.

Lainsäädäntö asettaa haasteita myös korkeakoulujen tilauskoulutuksen myymiselle. Mikäli tilauskoulutuksen tilannut korkeakoulu tai organisaatio toisessa maassa perii opintoihin osallistuvilta opiskelijoilta lukukausimaksuja, asettaa tämä esteen suomalaiselle korkeakoululle tilauskoulutuksen myymiselle.

Ei ole mitään järkevää syytä, miksi tämän eduskuntakauden aikana ei säädettäisi Euroopan talousalueeseen kuulumattomien maiden kansalaisille korkeakoulututkintoon johtava koulutus maksulliseksi. Korkeakoulut voisivat itse määritellä maksun suuruuden mutta niiden olisi perittävä tutkintokoulutuksesta vähintään kustannukset kattava maksu. Korkeakouluilla olisi syytä olla myös apurahajärjestelmä. Myös tilauskoulutuksen esteitä tulisi purkaa.

Maamme menestyksen perusta on ollut koulutuksellinen tasa-arvo. Suomalaisille ja EU:n kansalaisille ei tule koulutus olisi maksutonta. Sen on oltava kiveen hakattu periaate nyt ja tulevaisuudessa.

Korkeakoulujen ja koko Suomen kansainvälistyminen on itsessään tärkeä tavoite. On selvää, että kv-opiskelijoiden määrän kasvuun suomalaiset korkeakoulut eivät pysty vastaamaan maksutonta koulutustarjontaa kasvattamalla -varsinkaan, kun koulutussektoriin on kohdistettu mittavia leikkauksia.

Koulutusviennin edistämistä puoltaa kansainvälistymisen, vientitulojen ja uusien työpaikkojen ohella useat muut tärkeät tavoitteet. Koulutusviennillä voimme tukea myös koulutuksen ja tutkimuksen laadun parantamista, ja yhteistyön vahvistamista keskeisiin kumppanimaihin sekä nouseviin talouksiin.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Suomalainen kouluruoka on ollut ylpeyden aihe mutta karmaisevan suuri on se lasten määrä, joka jättää kouluruuan syömättä ja ohjattuun ruokailuun osallistumatta. Esimerkiksi Etelä-Suomessa vain 46 prosenttia 7-9 luokkalaisista syö päivittäin kouluruuan. Lapsiemme hyvinvoinnin, ravitsemuksen ja oppimisen kannalta on olennaista, että jokainen lapsi syö terveellisen aterian koulussa. Ilman meidän vanhempien ryhtiliikettä sekä nykyistä parempaa kodin ja koulun yhteistyötä tämä tavoite ei toteudu.

Kouluruuan lisäksi lapsi tarvitsee riittävän aamiaisen ja tarvittaessa terveellisen välipalan. Nälkäinen lapsi koulun penkillä ei opi. Ruokailuhetki on myös sinällään oppilaille tärkeä, sillä se edistää viihtyvyyttä ja hyvinvointia koko kouluyhteisössä. Ruokailun yhteydessä opitaan paitsi hyvää syömistä myös yhdessä olemista hyviä tapoja noudattaen.

Vanhempien tehtävänä ja päävastuulla on kertoa lapsille, miksi kouluruokailuun pitää osallistua ja että kouluruoka on tärkeää syödä ja se on syötävä joka päivä.

Käsitykset terveellisestä ruuasta ja sen arvostuksesta syntyvät lapsuudessa. Ratkaisevat tekijät ovat kotona opitut ruokailutottumukset ja elämäntavat. Rauhallisen yhteisruokailun perinnettä on vaalittava perheissä. Vähintään yksi päivittäinen yhteinen ateria kiireisen arjen keskellä on tärkeä tapahtuma, josta on hyvä pitää tiukasti kiinni.

Koulu on kodin merkittävä kasvatuskumppani. Vanhempien kasvatusvastuun tukeminen ja terveiden elämäntapojen ja hyvien tapojen edistäminen ovat tärkeä osa koulun tehtävää. Tämä tehtävä korostuu, kun haluamme vähentää kasvaneita lasten hyvinvointieroja. On lasten etu ja kasanterveytemmekin kannalta välttämätöntä, että yhteistyö vanhempien ja opettajien kesken on osa jokaisen lapsen arkipäivää.

Vanhempien osallisuuden vahvistaminen kouluyhteisössä edellyttää toimivaa tiedotusta. On tärkeää, että eri kouluissa luotuja onnistuneita kouluruokailukäytäntöjä viedään muidenkin koulujen arkeen. Hyvänä esimerkkinä meillä Helsingissä järjestetään kouluruokailuiltoja vanhemmille, joissa kerrotaan kouluruokailun tavoitteista ja käytännön järjestelyistä. Lisäksi vanhemmat saavat maistella, miltä kouluruoka tänä päivänä maistuu. Yhtälailla lasten osallisuutta on lisättävä.

Koulupäivän aikana tapahtuva ruokailu on tärkeä hetki, jolloin voidaan edistää koulun kasvatuksellisia tavoitteita ja siinä opettajan rooli on merkittävä. Kouluruokailun pitäisi olla opetustapahtuma muiden joukossa. Ruokailun aikana voisi käsitellä terveydenedistämisestä tai vaikkapa kestävää kehitystä ja sitä, mistä ruoka tulee. Ruokakulttuurin merkitystä tulisi kasvattaa ja monipuolistaa opetuksessa. Tapakasvatus on kiinteä osa kouluruokailun yhteyteen säädettyä ohjausta.

Työn alla olevissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa onkin viisasta vahvistaa sekä kouluruokailun että kodin ja koulun yhteistyön merkitystä. Niissä löytyy paljon käyttämättömiä voimavaroja lapsien oppimisen ja hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseksi.

Sinilevä oli kesäloman sitkeä seuralainen. Pahimmillaan oli kuin hernekeitossa purjehtisi. Levättömän uimapaikan löytäminen lilluvien lauttojen vallatessa merta oli vaivalloista ja lähes mahdotonta.

Helteellä sinilevä harmitutti ja huolestutti. Levälautat ovat paljastava ja haiseva muistutus Itämeren tilasta. Vaikka tutkimukset osoittavat kotimeremme kuormituksen vähentyneen, on Itämeri edelleen saastuneimpia merialueita. Maailman suurimman murtovesialtaan herkkä ekosysteemi on pahasti häiriintynyt. Suomenlahden tilanne on erityisen heikko.

Sinilevät ovat mikroskooppisia sienibakteereja, jotka toimivat levien kaltaisesti. Ne viihtyvät parhaiten lämpimissä ja ravintorikkaissa vesissä. Osa levistä on myrkyllisiä. Levät lisääntyvät kun vesistö rehevöityy. Rehevöitymistä aiheuttavat ravinteiden määrän lisääntyminen, jonka seurauksena vesi muuttuu sameammaksi, rannat limoittuvat ja kasvillisuus lisääntyy.

Ravinteet ovat tyypillisesti typpeä ja fosforia, jotka kulkeutuvat vesistöön esimerkiksi teollisuuden päästöistä, jätevesipuhdistamoista, merenkulusta ja maatalouden seurauksena. Tutkimustulosten mukaan noin puolet typestä ja fosforista on peräisin juuri maataloudesta.

Meren tilaan vaikuttaminen on pitkäkestoista eikä nopeita keinoja ole olemassa. Vaikka fosforikuormitus Itämereen on vähentynyt, on meren hapettomissa syvänteissä tonneittain varastoitunutta leville käyttökelpoista fosforia.

Harvasta ympäristökysymyksestä on niin suuri yksimielisyys kuin Itämeren rehevöitymisestä. Itämeren suojelemiseksi on lukemattomia hankkeita ja toimijoita. Olennaista on kysyä, ovatko tehdyt toimet antaneet parhaan ympäristöhyödyn ja onko rahan kohdentaminen tehokasta? Itämeren pelastamisessa onnistuminen edellyttää kustannustehokkaita toimia, joita on tehtävä viivytyksettä.

Itämeren puhtaus on tärkeä asia koko Itämeren alueen hyvinvoinnille ja talousalueen menestykselle. Yhteistyö yli rajojen on välttämätöntä, sillä meri on yhteinen ja päästöt eivät kunnioita jäsenvaltioiden rajoja. Viisainta on yhdessä etsiä kustannustehokkaimmat tavat kuormituksen vähentämiseen. John Nurmisen säätiö on näyttänyt toiminnallaan loistava esimerkkiä: suojelutoimia kohdentamalla saadaan vähemmällä enemmän. Ja juuri sitä Itämeri tarvitsee pelastuakseen.

Hyvä ja toivoa antava uutinen on, että kansainvälisellä yhteistyöllä on saatu aikaan huomattavia parannuksia. Esimerkiksi Suomenlahden fosforikuormitusta on kevennetty Pietarin alueen tehostetun jäteveden puhdistuksen avulla. Tämä näkyy veden kirkastumisena ainakin itäisessä osassa Itämerta. Näkyvät tulokset innostavat ja osoittavat, että Itämeren pelastaminen on mahdollista.

Vessavesien puhdistamisessa on mahdollista saada aikaan nopeasti tuloksia. Sen sijaan maatalouden päästöjen kuriin saaminen on monimutkaisempaa mutta siinäkin on sitkeästi etsittävä vaikuttavia keinoja. Ensi vuonna käyttöön tuleva maatalouden ympäristötuki on aiempaa parempi mutta ei valitettavasti vieläkään kohdenna tukea vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa olisi myös suojelutoimet kohdennettava samassa suhteessa.

Oikea, Itämeren olosuhteet huomioonottava tutkimustieto on välttämätöntä haavoittuvan meren suojelulle. Monitieteinen ja paras saatavilla oleva tutkimustieto on saatava mahdollisimman laajasti käyttöön Itämeren eteen tehtävien poliittisten päätösten pohjaksi. Suomen Akatemia on ollut kiitettävästi edistämässä hyvien keinojen löytämistä tiedeyhteisön ja hallinnon välisen tiedonkulun ja vuoropuhelun edistämiseen. Suuria odotuksia on Itämeren maiden ja EU:n yhteisen Itämeri-tutkimusohjelman (BONUS) tuloksille.

Hallituksen ja koko eduskunnan velvollisuus on pitää vahva ja vaikuttava ote Itämeren pelastamistyöhön.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

Istuva elämäntapamme on monin tavoin myrkkyä keholle ja mielelle. Tuore brittitutkimus Cambridgen yliopistosta totesi useissa tutkimuksissa esille tulleen tuloksen, että Alzheimerin taudin puhkeamiseen liittyy vahvasti liikunnan puute ja liikalihavuus.

Ihminen on luotu liikkumaan. Päivittäinen liikunta edistää terveyttämme ja toimintakykyämme. Liikunta pienentää riskiä sairastua erityisesti keski-iän sydän- ja verisuonitauteihin ja niiden aiheuttamien riskitekijöiden vaikutusta muistisairauksiin myöhemmin elämässä. Liikunta parantaa verenkiertoa aivoissa ja vaikuttaa positiivisesti hermojärjestelmään. Liikkuja myös nukkuu yönsä paremmin ja edistää näin aivoterveyttään.

Tutkimukset osoittavat myös vakavan tosiasian, että valtaosa kaikenikäisistä suomalaisista päiväkoti-ikäisestä ikäihmisiin liikkuu liian vähän. Kansanterveyden ja jokaisen suomalaisen elämänlaadun vuoksi ja myös kansantalouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä edistää arkipäivän liikuntaa kaikin tavoin. UKK-instituutin liikuntasuositusten mukaan terveiden aikuisten ja yli 65-vuotiaiden tulisi harjoittaa kestävyysliikuntaa useana päivänä viikossa yhteensä vähintään noin parin tunnin verran. Lisäksi tulisi harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa ainakin kahdesti viikossa. Arjesta löytyy monia keinoja liikunnan lisäämiseen, kuten työmatkojen kävely ja portaiden nousu hissin sijasta.

Säännöllinen liikunta auttaa myös jo sairastunutta henkilöä. Muistisairas voi liikunnan avulla purkaa toiminnallisuuttaan ja rytmittää päiväänsä. Kotona arjen askareista selviytyminen helpottuu ja omaishoitajan työ kevenee, jos muistisairas pitää yllä peruskuntoaan ja pystyy liikkumaan itsenäisemmin.

Väestön ikääntyessä muistisairaiden määrä kasvaa. Suomessa muistisairaita on Muistiliiton mukaan lähes 130 000. WHO:n mukaan muistisairaiden määrän voidaan odottaa kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Muistisairas henkilö tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja apua pitkäksi aikaa. Muistisairaudet ovat määrältään mittava ja kallis sairausryhmä. Muistisairauksien hoidon kokonaiskustannukset yhteiskunnallisesti ovat noin miljardi euroa.

Säästöpaineiden kanssa kamppailevien kuntien ja kuntayhtymien sekä tulevien sote-alueiden on viisasta osana sote-uudistusta löytää toimivimmat tavat terveydenedistämiseen. Myös valtiovallan on oltava tässä nykyistä aktiivisempi ja innovatiivisempi. Liikunnan edistäminen on viisas tapa vähentää palveluiden käyttöä, pidentää työuria, edistää koko väestön toimintakykyä ja vähentää terveyseroja. Samalla hillitsemme julkisten menojen kasvua ja mikä olennaisinta, parannamme ihmisten elämänlaatua.

Kaikessa päätöksenteossa on arvioitava vaikutukset, jotka edistävät liikuntaa kaikenikäisten ja –kuntoisten parissa. Tässä korostuu myös kuntapäättäjien rooli: harrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia tulee lisätä. Erityisesti ikääntyneiden ja muistisairaiden liikuntaan pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Senioriliikunta maksaa itsensä takaisin. Seniorikuntosali on kunnassa kannattava investointi. Joka kuntaan tulisi saada ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi.

Tärkeää on merkittävästi lisätä terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan määrää ja myös liikuntareseptin käyttöä. Liikuntareseptejä voidaan käyttää niin ennaltaehkäisevästi kuin sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Oikea-aikainen kuntoutus on tärkeä osa liikunnallisen elämäntavan edistämistä ja ylläpitämistä.

Olennaista on myös huolehtia kolmannen sektorin edellytyksistä liikuttaa suomalaisia; järjestöissä ja urheiluseuroissa tehdään tärkeää työtä kansalaisten hyvinvoinnin eteen. Tätä työtä emme saa vaikeuttaa liiallisella sääntelyllä tai byrokratiataakalla. Uudessa liikuntalaissa on keskeisenä tavoitteena kehittää liikuntaa edistävien järjestöjen valtionavustusten piiriin hyväksymisen ja valtionavustusten saamisen perusteita. Liikkuvamman ja terveyttä edistävän Suomen rakentamiseen tarvitaan julkisen ja kolmannen sektorin sekä yritysten hyvää yhteistyötä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Norppaamme uhkaavat kalanpyydyskuolleisuus, ilmaston lämpeneminen sekä kannan pieni koko ja pirstoutuneisuus. Välittömän sukupuuton uhan on arvioitu väistyvän, kun kanta saavuttaa noin 400 yksilön koon.

2000-luvulla saimaannorppa on ollut aiempaa ahtaamalla ilmaston lämpenemisen vuoksi. Lämpimien talvien myötä normaalia pienempi elossa selviävien kuuttien määrä uhkaa pysäyttää saimaannorppakannan hitaan kasvun. Uhkatekijöiden yhteisvaikutus voi viedä saimaannorppakannan nopeasti sukupuuttoon, jos niiden syihin ei puututa ripeästi. Tehokkainta on puuttua kalanpyydysten aiheuttamaan uhkaan vapaaehtoisin ja lakisääteisin rajoituksin.

Valtioneuvosto on rajoittanut kalastusta saimaannorppa-alueilla norpan suojelemiseksi kahdella määräaikaisella asetuksella. Nk. kuuttiasetus kieltää kalaverkkojen verkkojen käytön saimaannorpan tärkeimmillä lisääntymisalueilla 15.4 – 30.6. Pyydystyyppiasetus rajoittaa norpalle vaarallisimpien pyydysten käyttöä ja osassa Saimaata ympäri vuoden.

Keväinen verkkokalastuksen kielto nk. kuuttiasetus kattaa tällä hetkellä noin 80 % saimaannorpan lisääntymisalueesta. Heinäkuun aikana verkkokalastus lisääntyy voimakkaasti loma-asuntojen käytön vuoksi. Metsähallituksen tilastojen mukaan esimerkiksi vuosina 2010–13 heinäkuussa hukkuneiden kuutien määrä oli 11.

Pyydystyyppiasetus on erittäin tehokas tapa ehkäistä sukukypsien norppien kuolemia pyydyksiin. Uusin tutkimus kuitenkin osoittaa, että asetus kattaa vain noin 55 % aikuisten norppien keskimääräisestä elinalueesta Saimaalla.

Saimaannorpan riskiä hukkua kalastuspyydyksiin tulee edelleen pienentää. Voimassa olevat asetukset umpeutuvat keväällä 2016. On ehdottoman tärkeää, että asetuksen jatkoon tarvittava valmistelu tapahtuu riittävän ajoissa, jotta uuden asetuksen tarvittavat toimenpiteet ehditään tekemään ennen kuin se astuu voimaan vuonna 2016.

Nykyisten asetusten pohjana olevan, vuonna 2010 valmistuneen Saimaannorppa ja kalastus – seurantaryhmän muistiossa todetaan, että tulevaisuudessa on seurattava myös sitä, onko kevätrajoitusaika 15.4. – 30.6. riittävä. Kuutteja takertuu verkkoihin kevätkauden jälkeenkin, joskin tähänastisen aineiston perusteella selvästi vähemmän. Voi olla, että saimaannorpan kannan riittävän kasvun turvaamiseksi 2½ kuukauden rajoitusaika ei riitä. Vielä ei myöskään tiedetä sitä, kuinka paljon tehokkaamman keväisen verkkokalastuksen rajoittamisen takia verkkokuolemia siirtyy myöhempään kesään. Myös nk. pyydystyyppiasetuksesta todetaan, että ”muutostarpeita tulee kuitenkin tarkastella muutaman vuoden seurannan perusteella”.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmämme on jättänyt ryhmän puheenjohtaja Anneli Kiljusen johdolla kirjallisen kysymyksen (531/2014 vp) norppakannan turvaamisesta. On tärkeää, että uuden maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon johdolla aloitetaan kuuttiasetuksen ja pyydystyyppiasetuksen uudistaminen mahdollisimman pikaisesti siten, että ne turvaavat saimaannorppakantaa nykyistä paremmin.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

Purjehtijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Muutaman vuoden takaisen kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla matkalla Gotlantiin Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Kovasta työstä huolimatta Itämeri kuuluu maailman saastuneimpiin merialueisiin. Öljynkuljetuksesta aiheutuvat riskit, rehevöityminen ja vierasperäiset lajit uhkaavat mertamme. Kaiken lisäksi roskaaminen koettelee Itämerta.

Tutkimusten mukaan rantojen virkistyskäyttö on suurin maalta tuleva syy roskaongelmaan. Merien roskaantuminen on globaali ongelma, jonka karmein esimerkki on Tyynellämerellä kelluva maailman suurimmaksi kaatopaikaksi nimetty jätelautta. Kestämätön kulutus on johtanut mm. jätemuovista johtuvaan roskaantumiseen.

Myös Itämeri kärsii jätemuovikuormituksesta. Tutkimusten mukaan suomalaisten rantojen roskista kolme neljäsosaa on juuri vaikeasti hajoavaa muovijätettä. Näkyvät muoviroskat ovat toki vaarallisia esimerkiksi eläimille, mutta tutkijat ovat näkyvien roskien ohella olleet erityisen huolestuneita muutaman millimetrin kokoisista mikromuovipartikkeleista merissä.

Tutkijat ovat havainneet meressä mikromuovia, eli paljain silmin havaitsemattomia muovihiukkasia. Hiukkaset voivat olla esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden kautta mereen päätyneitä vaatteiden keinokuituja, kosmetiikkateollisuuden tuotteiden jäämiä, pieneksi jauhautunutta muovia ja lumenkaatopaikalta peräisin olevia autonrengaspuruja. Mikromuovia syntyy myös UV-säteilyn ja kuumuuden hajottaessa merissä olevaa muovia.

Muovi ei katoa merestä koskaan. Se sisältää myös runsaasti ympäristömyrkkyjä, jotka pahimmillaan voivat kerääntyä ensin meren eliöstöön ja sen jälkeen myös ihmisten ravintoketjuun. Muovisen roinan lisäksi Itämerestä löytyy myös metalleja, paperia, lasia ja kumia – kaikki meidän ihmisten toimien jäljiltä.

Itämeressä on onneksi myös alueita, joilta roskaa ei löydy lainkaan. Jokainen voi myös itse tehdä paljon rakkaan Itämeremme hyväksi. Saariston ja rantojen siistinä pitäminen ja jätteiden asianmukainen lajittelu ovat jokaisen vastuulla. Pidä saaristo siistinä ry ylläpitääkin pääasiassa veneilijöille tarkoitettuja Roope-palveluja, kuten jätepisteitä, kuivakäymälöitä ja imutyhjennysasemia. Yhtälailla rannoilla oleskelijoiden tulisi muistaa asianmukainen kierrätys ja omien roskien siivous lähtiessä.

Olen tyytyväinen siitä, että me Itämeren ystävät saimme hallitusneuvotteluissa sovittua Itämeren suojelun tärkeäksi osaksi hallituksen ohjelmaa. Työtä on paljon tehtävä niin kansainvälisesti kuin kotimaassa, että tavoitteet saadaan vaikuttaviksi teoiksi Itämeren parhaaksi.

Voit allekirjoittaa vetoomuksen YK:n alaisen, kansainvälisen muovisopimuksen aikaansaamiseksi. Vetoomus luovutetaan päättäjille ensi vuonna Suomessa ja kansainvälisellä tasolla. Katso lisätietoja: www.pallonkutistajat.fi

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Loppuvaalikaudella on täysin ratkaiseva merkitys suomalaisten hyvinvoinnille. Kolme asiaa on ylitse muiden eikä niissä ole varaa lipsua.

Ensinnäkin, on tartuttava rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin parantaa Suomen kilpailukykyä sekä luoda kannustavampaa toimintaympäristöä kaikenkokoisille yrityksille kasvaa ja työllistää. Hyvän ja tasa-arvoisen työelämän rakentaminen on tärkeä osa kilpailukykyä, pidempiä työuria ja hyvää Suomea.

Toiseksi, osin hyvin tahmeasti edenneet rakenneuudistukset on saatava eduskunnan käsittelyyn ajoissa ja laadukkaasti valmisteltuna. Uudistusten vaikutusten arviointi on tehtävä perusteellisesti.

Kolmanneksi, julkisen talouden hoitomme uskottavuutta sekä suomalaisten kotitalouksien ja yritysten luottamusta on vaalittava. Yli varojen eläminen on lopetettava ja velkaantuminen on taitettava laskuun.

Uudessa hallitusohjelmassa on lisäpanostuksia talouden dynamiikkaan. Ne eivät tietenkään ole yksin ratkaisu vaikeaan talous- ja työllisyystilanteeseen mutta ovat omiaan osaltaan tuomaan myönteistä käännettä talouteen.

Oli tärkeää, että uudessa ohjelmassa sitoudumme vauhdittamaan Pisara-rataa ja Länsimetron jatkoa. Asumisen sietämätön kalleus on yksi Helsingin suurimpia ongelmia ja se on myös este kasvulle ja työllisyyden paranemiselle. Tavoite vauhdittaa kaavoitusta ja tonttitarjonta raideratkaisuilla on fiksua ja ympäristöystävällistä. Helsinkiläiset tarvitsevat kipeästi toimia, joilla edistetään asumisen ja elämisen kustannusten kurissa pitämistä. Tavallisella helsinkiläisellä pitäisi olla mahdollisuus asua kotikaupungissaan.

Kasvun tavoittelussa on vahvasti kyse työn verotuksen keventämisestä ja työnteon kannustavuudesta. Kokonaisuuteen sisältyy ostovoimaa ja kotimaista kysyntää parantavat ansiotuloverotuksen indeksitarkastukset kolmeen alimpaan tuloluokkaan ja lapsiperheille suunnattava ylimääräinen tuloverovähennys. Työn verotuksen keventämisen on oltava jatkossakin hallituksen kasvutoimien työkalupakissa.

Eduskuntaryhmämme kutsuu kaikki muut puolueet mukaan näihin ostovoimatalkoisiin. Olemme valmiit lyömään kättä sopimuksen merkiksi, ettei työn verotusta enää kiristetä. Saman tavoitteen on koskettava myös eläkeläisten verotusta.

Eduskuntaryhmämme yrittäjyyskiertueelta nousseet tavoitteet näkyvät. Tavoitteemme palauttaa yritysten edustuskulujen verovähennysoikeus toteutuu. Samoin tavoitteet sukupolvenvaihdostilanteiden helpottamisesta, siirtymisestä maksuperusteiseen arvonlisäveroon pienten yritysten osalta, yritysrahoituksen pullonkaulojen poistamisesta erityisesti pk-yritysten rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi ja yksinyrittäjien sosiaaliturvan kohentaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Työtä jatketaan heti syksyn budjettineuvotteluissa.

Olen ilahtunut, että myös tavoitteeni siirtää painopistettä koulutukseen eteni. Sovimme, että perusopetuksen laatua kehitetään ja yliopistojen perustutkimusta sekä - opetusta tuetaan lisärahoituksella. Yliopistojen pääomittamisesta 150 miljoonalla eurolla on jo tehty hallituksen päätös perustutkimuksen ja innovaatioiden kehityksen vahvistamiseksi. Koulutuksen ja tutkimuksen laatu sekä työn kannattavuus ovat avaimia suomalaisten hyvinvointiin.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Pk-yrittäjien ääntä on kuunneltava tarkalla korvalla. Uudet työpaikat syntyvät pääasiassa maamme pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näiden yritysten rooli Suomelle ja suomalaisten hyvinvoinnille on aivan keskeinen. Elinvoimainen yksityinen sektori on edellytys sille, että voimme turvata huomisen hyvinvointimme ja ihmisten arjen palveluiden, kuten terveyskeskusten, peruskoulun, päiväkotien ja ikäihmisten palveluiden rahoituksen.

Eduskuntaryhmämme järjesti kevään aikana yrittäjyyskiertueen, jonka aikana kuuntelimme yrittäjien ajatuksia. Yrittäjyyskiertueen aikana me kokoomuksen kansanedustajat järjestimme 15 tilaisuutta ympäri Suomea. Tavoitteena oli kerätä esityksiä ja ajatuksia yrittäjiltä yrittäjyyden edistämiseksi ja yrittäjyyden esteiden purkamiseksi. Ympäri Suomen järjestettyjen tapahtumien lisäksi yrittäjyyskiertueen nettisivujen kautta puolueelle jätettiin lähes 600 ehdotusta.

Yrittäjille tekemämme kyselyn mukaan vain 27 % vastanneista yrittäjistä oli sitä mieltä, että suomalainen ilmapiiri kannustaa yrittäjyyteen. Luku on hälyttävän pieni. Tärkein tavoitteemme on raivata säädösviidakkoa. Painavaksi käynyt sääntelytaakka tukahduttaa halun yrittämiseen ja tämä viesti meidän päättäjien on otettava vakavasti.

On täysin kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan käyttämään kohtuuttomasti erilaisten normien ja byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Turhien, turhauttavien normien ja käytäntöjen purkamistalkoisiin tarvitaan nyt koko hallituksen ja eduskunnan tuki.

Yrittäjyyskiertueelta saadun palautteen perusteella laadimme kymmenen kohdan listan, jonka pohjalta viemme yrittäjyyskiertueen asioita eteenpäin. On olennaista, että listan asiat päätyvät minihallitusneuvotteluihin ja uudistuneen hallituksen ministereiden agendalle.

1 Lisää joustavuutta yrittäjyyden ja palkansaajana olemisen välille

Yrittäjäkään ei saa jäädä tyhjän päälle; yrittäjän ja hänen puolisonsa sosiaaliturva on saatettava samalle tasolle kuin muillakin suomalaisilla. Yrittäjän työttömyysturvan karenssiajan on oltava sama kuin palkansaajalla. Jotta kannustaisimme työttömäksi jääneitä yrittäjyyteen, tulisi meidän muuttaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa siten, että se ei katkeaisi välittömästi yrityksen perustamisen jälkeen. Yrittäjällä pitäisi olla mahdollisuus pysyä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä kuusi kuukautta, jotta yrityksen toiminta ehtisi lähteä kunnolla käyntiin. Lisäksi vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasaisemmin.

2 Piristystä pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusmarkkinoille

Pk-yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä mutta mahdollisuudet hankkia rahoitusta investointeihin ovat kapeat. Käytännössä rahoitusta on saatavilla kahdelta kotimaiselta pankilta. Eläkeyhtiöt ovat suuria rahoittajia, joiden antama rahoitus kohdistuu lähestulkoon kokonaan kotimaisiin ja ulkomaisiin suuryhtiöihin. Jos eläkeyhtiöt saataisiin kohdistamaan edes yksi prosentti sijoituksistaan suomalaisiin pk-yrityksiin, olisi se merkittävä piristysruiske pk-yrityksille. Siksi työeläkeyhtiöitä koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että eläkeyhtiöillä olisi mahdollisuus suunnata minimaalinen osa sijoituksistaan korkeampiriskisiin pk-yrityksiin.

3 Kuntiin toimivat palvelumarkkinat

Yrityksien tärkeimpiä asiakkaita ovat kunnat, jotka ovat merkittäviä hankintayksiköitä. Kunnissa tulisi panostaa kunnallisten palvelumarkkinoiden toimivuuteen, jotta saisimme yhä useamman yrityksen mukaan tuottamaan ja kehittämään kunnallisia palveluita. Palvelusetelijärjestelmällä parannamme palveluiden laatua ja valinnanvapautta. Kunnallisten hankintojen kilpailuttaminen tulee valmistella yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa. Näin hankintoihin saadaan aitoa, useiden yritysten välistä kilpailua. Palvelualoitejärjestelmän laajempaa käyttöä tulee myös edistää, jotta paikalliset yritykset voivat tehokkaasti tarjota palveluitaan kunnan käyttöön.

4 Maksuperusteisen ALV:n ja laskujen tarkempien maksuaikojen käyttöönotto

Lähetettyjen laskujen perusteella maksettava arvonlisävero tulisi muuttaa maksuperusteiseksi. Näin helpottaisimme kevyellä kassalla toimivia yrityksiä ja yrittäjä tilittäisi veron verottajalle vasta kun rahat ovat saapuneet yrityksen tilille. Myös muuttamalla laskun maksuajan maksimipituus 30 päivään edistämme pitkien maksuaikojen kanssa kamppailevia pienyrityksiä.

5 Verotuksen tulonlähdejaon poistaminen

Epäselvyyttä saattavat käytännössä aiheuttaa esimerkiksi kiinteistöjen ja arvopapereiden tulolähteet. Eri tulonlähteiden voittoja ja tappioita ei voida kuitata keskenään. Tämä mahdollistamalla voisimme yhdenmukaistaa verotusta ja auttaisimme yrityksiä suunnittelemaan taloudenpitoaan. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulee kuitenkin olla tulolähdejaottelusta luopuminen kokonaisuudessaan Ruotsin esimerkin mukaan ja elinkeinoverotuksen kokonaisremontti kilpailukykyisen elinkeinoverotuksen mahdollistamiseksi.

6 Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen riski pienemmäksi

Työllistämisen riskin madaltamiseksi yksilöperusteista irtisanomissuojaa tulee järkeistää pidentämällä työsuhteiden koeaikaa ja sallimalla työsopimuksen päättäminen kuten muutoinkin toistaiseksi tehdyissä sopimuksissa, eli kun työsuhteen päättämiseen on perusteltu syy. Suuri osa Suomen yrityksistä on yhden henkilön yrityksiä, joita kannustamalla ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen voimme luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Myös työllistämisen kannustinjärjestelmiä, kuten Sanssi -korttia, on yksinkertaistettava liiallisen byrokratian vähentämiseksi.

7 Koulutussopimusjärjestelmän käyttöönotto

Koulutussopimusjärjestelmän käyttöönotosta hyötyisivät kaikki: yrittäjä, valtio sekä se nuori, joka oppii mieluummin tekemällä kuin kirjoja pänttäämällä. Koulutussopimuskoulutuksessa nuori opiskelisi ammattiin pääosin suoraan yrityksessä ja vain teoria- sekä kieliopinnot tehtäisiin oppilaitoksessa. Nuoren koulutusajan tulot muodostuisivat osittain opintoetuuksista ja osittain yrityksen maksamasta korvauksesta, joka kasvaisi opintojen edetessä suhteessa osaamisen määrän kasvuun. Kouluttavan yrityksen ja opiskelijan välille solmittaisiin koulutussopimus.

8 Sairastamisen kulut yhteisesti maksettaviksi

Kustannukset ja muut seurauksen työntekijän sairastuessa loma-aikana ovat yksinomaan työnantajalla. Tämä voi olla suuri taakka varsinkin pienyritykselle. Kansallinen lainsäädäntömme on tarkistettava sellaiseksi, että emme aseta yrityksille pidemmälle menevää vastuuta loma-ajan sairastamisesta kuin muissa EU-maissa on. EU:n direktiivin mukaan riittävää on, että jokainen voi pitää lomaa terveenä 24 päivää. Lisäksi sairauslomiin tulee asettaa yksi palkaton karenssipäivä. Näillä toimilla helpottaisimme työnantajan mahdollisuuksia palkata sijainen sairausloman ajalle.

9 Takaisinottovelvoitteesta luopuminen

Irtisanoessaan työntekijöitä tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla työnantajalla on velvollisuus tarjota irtisanomalleen työntekijälle työtä yhdeksän kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä lukien, mikäli työntekijä on työnhakijana työvoimatoimistossa ja yhtiöön ollaan palkkaamassa työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin. Velvoite on kuitenkin varsin monitulkintainen ja siitä on aiheutunut erilaisia lieveilmiöitä, kuten palkkaamispäätöksien panttausta. Takaisinottovelvoitteesta luopumalla annamme yrittäjälle mahdollisuuden kehittää yritystä esimerkiksi uudenlaista osaamista hankkimalla.

10 Sukupolvenvaihdosten helpottaminen

Veroseuraukset yritysten sukupolvenvaihdoksissa voivat kasvaa kohtuuttomiksi yrityksen jatkajalle. Siksi meidän tulee poistaa perintö- ja lahjavero sukupolvenvaihdostilanteissa, jotta suomalaiset yrityksen voivat toimia tulevaisuudessakin suomalaisessa omistuksessa eikä yritystä tarvitse myydä ulkopuoliselle taholle. Verotusajankohtaa siirtämällä perintö- ja lahjoitustilanteesta omaisuuden myyntihetkeen voimme toteuttaa veron poiston vähentämättä valtion tuloja.

Eduskuntaryhmämme työ jatkuu edelleen. Voit käydä kertomassa ajatuksesi meille osoitteessa www.yrittajyyskiertue.fi

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa saimme alkuviikosta valmiiksi näkemyksemme hallituksen tekemästä talouden suunnitelmasta vuosille 2015-2018. Tuoreeseen mietintöömme (VaVM 6/2014 vp – VNS 4/2014 vp) kirjasimme tiukat ohjeet, jotka on tarkoitettu erityisesti uuden valtiovarainministeri Antti Rinteen ja tulevan pääministeri Alexander Stubbin ohjenuoraksi. Eduskunnan vahva viesti talouden suunnasta on samalla ohjeistus koko hallitukselle. Painotimme mietinnössämme rakenteellisten uudistusten ripeää toimeenpanoa sekä talouden kasvua ja työllisyyttä. Ilman työtä ja yrittäjyyttä ei ole hyvinvointia.

Vakava tosiasia on, että talouden kasvun ja työllisyyden jäätyä ennakoitua heikommaksi ei talouteen liittyviä hallitusohjelmatavoitteita ole saavutettu. Julkisen talouden velka nousee yli 60 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon ja valtion velka kasvaa jo 100 mrd. euroon vuonna 2015.

Valtiovarainvaliokuntana esitimme vahvan huolen velan nopeasta kasvusta. Velkaantuminen on käännettävä laskuun ja varmistettava näin hyvinvointiyhteiskuntamme perusta. Tämä on tehtävä ennen kaikkea kansallisista syistä, mutta myös EU-sitoumusten täyttämiseksi ja luottoluokituksen turvaamiseksi.

Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvät lisäsopeutustoimet ovat täysin välttämättömiä. Suomi ei tietenkään pelastu vain menoja leikkaamalla ja veroja kiristämällä, vaan painopiste on oltava kasvun ja uusien työpaikkojen syntymisen edellytyksien luomisessa huolehtimalla mm. elinkeinoelämän kilpailukyvystä.

Valtiovarainvaliokunnan mietintöön esitimme kymmenen lausumaa, jotka eduskunta hyväksyi. Tässä ovat ne vahvat linjaukset, jotka ovat ohjenuora hallituksen uuden kokoonpanon toimintaan.

1. Eduskunta edellyttää, että hallitus kiirehtii rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa ja huolehtii julkisen talouden tasapainottamisesta keskipitkällä aikavälillä.

2. Eduskunta edellyttää, että kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi hallitus panostaa työllisyysasteen nostamiseen, jolloin pääpaino on kiinnitettävä niihin työikäisiin väestöryhmiin, joiden työllisyys on nyt selvästi muuta väestöä matalampaa sekä työurien pidentämiseen alusta, keskeltä ja lopusta. Kuntoutusta työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi on kehitettävä. Huomiota tulee kiinnittää pienten ja erityisesti kasvuyritysten toimintaedellytyksiin.

3. Eduskunta edellyttää, että hallitus kiinnittää vakavaa huomiota pitkittyneestä taantumasta johtuviin sosiaalisiin ongelmiin eriarvoisuuden ja syrjäytymiskehityksen pysäyttämiseksi ja työttömyyden torjumiseksi.

4. Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi mahdollisuutta taloutta ja työllisyyttä edistäviin lisätoimiin, mutta korostaa, että mahdolliset toimet on tehtävä määrärahakehyksen puitteissa.

Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat suuria ja niiden vaikutukset jo aiemmin tehtyjen säästötoimien kanssa merkittäviä. Meillä ei ole vielä tarkempia arvioita siitä, miten mittavat kaavaillut muutokset vaikuttavat käytännössä koulutuksen laatuun ja koko koulutusjärjestelmään.

5. Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi koulutusta koskevien uudistusten vaikutukset etukäteen monipuolisesti ja huolellisesti ennen hallituksen esitysten antamista tai ennen muiden päätösten tekoa.

Tarvittaessa on myös oltava valmiutta luopua suunnitelluista uudistuksista tai muuttaa niiden sisältöä, mikäli niillä arvioidaan olevan merkittäviä haittavaikutuksia koulutuksen laatuun tai koulutukselliseen tasa-arvoon.

6. Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii nuorisotakuun toteuttamisesta ja panostaa aiempaa enemmän ennaltaehkäisevään ja ns. matalan kynnyksen toimintaan, jotta myös kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret saadaan aktiivitoimenpiteiden piiriin.

Valtiovarainvaliokuntana olemme erityisen tarkkaan seuranneet nuorisotakuun toimeenpanoa. Suomen tulevaisuuden kannalta on aivan olennaista, että jokainen nuori jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen ja saa työn syrjästä kiinni.

7. Eduskunta edellyttää, että hallitus kiirehtii toimia, joilla parannetaan viranomaisten mahdollisuuksia hyödyntää niitä tietojärjestelmissä olevia tietoja, joita tarvitaan esim. nuorisotakuuseen liittyvien palveluiden järjestämisessä sekä syrjäytyneiden nuorten auttamisessa. Samalla on arvioitava lainsäädäntöön liittyvät mahdolliset muutostarpeet.

8. Eduskunta edellyttää, että liikenneväylien kunnossapidon ja kehittämisen turvaamiseksi laaditaan pitkäjänteinen ohjelma, jossa otetaan konkreettisesti kantaa ohjelman realistiseen rahoitukseen.

9. Eduskunta edellyttää, että sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen taloudelliset vaikutukset arvioidaan analyyttisesti kaikkien toimenpiteiden osalta ja että uudistus luo edellytyksiä kestävyysvajeen supistamiselle.

10. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin terveyspalveluiden laatua kuvaavien julkisten rekistereiden laatimiseksi.

Laaturekistereistä hyötyvät kaikki – niin potilaat, terveydenhuollon ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajatkin, jotka kaikki tarvitsevat ajantasaista tietoa hoidon laadusta. Valtakunnallista tietoa pitää olla saatavilla avoimesti niin, että eri toimijoiden vertailu on mahdollista. Ilman ajankohtaista seurantatietoa emme onnistu ohjaamaan hyvinvointipalveluja haluttuun suuntaan.

Uusien puheenjohtajien Alexander Stubbin ja Antti Rinteen, sekä tietenkin kaikkien muidenkin ministereiden, on syytä lukea nämä valtiovarainvaliokuntamme ehdottamat ja eduskunnan hyväksymät lausumat erityisen tarkkaan ennen minihallitusneuvotteluja.

Tuoreen puheenjohtaja Stubbin linjapuhetta kuunnellessa tuli vahva tunne, että hän oli kymmenen pointtiamme jo ehtinytkin lukemaan.