Kategoria: Blogi

Pienpanimoiden ja tilaviinien ystäville ilahduttava uutinen. Pientuottajien tuotteiden pääsy Alkon valikoimaan helpottuu merkittävästi, kun Alko ottaa käyttöön vielä suunnitteilla olevan uuden valikoimanhallintamallin. Tämän hetken tiedon mukaan ensi vuonna pientuottaja voi halutessaan valita 1-10 Alkon myymälää lähialueeltaan, joiden kautta haluaa tuotteitaan myydä. Tämä on välttämätön olut- ja tilaviinikulttuuriamme sekä työllisyyttä edistävä uudistus. Jälleen yksi este pienyritystoiminnan tieltä poistuu.

Tähän asti tuottajan pääkanava Alkon valikoimaan pääsy on tapahtunut Alkon tuotehakuihin osallistumisen kautta. Siinä tuotteet kilpailivat muiden vastaavien tuotteiden kanssa ja valikoimaan pääsy on ollut kankeampaa ja epävarmempaa. Valikoimaan pääsy on edellyttänyt valtakunnallista saatavuutta, joka on ollut monelle pienelle toimijalle aivan liian kohtuuton vaatimus. Tällä hetkellä prosessi kestää lähes vuoden ja on monelle pienelle ja nopealiikkeiselle panimolle hidas.

Alkon hallintoneuvostossa olemme seuranneet pientuottajien asiaa ja kirittäneet ketterämpää tapaa ottaa pientuottajien tuotteita Alkon valikoimiin. Pienpanimot, heidän liittonsa ja Olut- sekä Panimoliitto ovat olleet asiassa aktiivisia Alkon suuntaan. Olen muiden Pohjoismaiden, etenkin Ruotsin, mallia nostanut vahvasti esille. Alkon suunnitteilla oleva malli onkin ns. ”parhaat palat Ruotsista”-malli. On tärkeää, että kehittäessään uutta tuotetta pienpanimo voi luottaa jakelutien varmuuteen. Muutoksella on suurin merkitys pienimmille ja vasta-aloittaville panimoille. Asia on vielä työn alla ja tuottajien ja kuluttajien näkemyksiä on tärkeää kuulla.

Alko pyrkii palvelemaan asiakkaitaan mahdollisimman hyvin sekä kehittämään valikoimaansa vastuullisesti ja asiakaslähtöisesti. Kiinnostus etenkin kotimaisia pienpanimo-oluita kohtaan on noussut kohisten viime vuosina ja Alko on saanut palautetta kuluttajilta yhä laajemmasta olutvalikoimasta. Alkon kotimaisten pienpanimoiden valikoima onkin kehittynyt viime vuosina. Viime vuonna Alkossa myytiin yhteensä 60 eri kotimaisen pienpanimon tuotetta. Tämä on oluiden kokonaisvalikoimasta yli 20 %. Kotimaisten oluiden osuus kokonaiskysynnästä oli viime vuonna 5 %, mikä on suurempi kuin niiden osuus kokonaismarkkinasta.

Suomalainen olutkulttuuri voi hyvin ja kehittyy voimakkaasti - kiitos useiden uusien kotimaisten pienvalmistajien. Suomalaiset ymmärtävät ja arvostavat eri oluttyyppejä yhä paremmin. On mainiota, että ruokajuomana oluen arvostus nousee kohisten. Pienpanimotuotteiden ketterämpi valikoimiin pääsy edistääkin monin tavoin suomalaista juoma- ja ruokakulttuuria.

Olut onkin tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria. Olut on kokenut uuden arvonnousun erityisesti voimistuvan lähiruokatrendin myötä.  Nykyinen hallitus on ensimmäinen, joka on kirjannut ruokapolitiikan ja sen osana lähiruuan, ohjelmaansa. Alkoholipolitiikkaa uudistettaessa on pohdittava keinoja, joilla voidaan edistää ja kehittää edelleen pienpanimo- ja tilaviinisektoriamme sekä ravintolakulttuuriamme. Alkoholilain kokonaisuudistus on käynnissä ja olenkin ehdottanut, että eduskunta kävisi laaja-alaisen ajankohtaiskeskustelun alkoholipolitiikasta.

On ollut koko Suomen etu, että maassamme on tähän saakka ollut mahdollista hankkia esimerkiksi aktiiviurheilu-uran ohella yleissivistävä tutkinto. Tällä hetkellä urheilulukioiden ja muiden erikoislukioiden tulevaisuus on vaakalaudalla. Opetusministeriössä on esitetty erikoislukioiden mittavaa rahoituksen pienentämisestä. Tämän lisäksi koulutuksen järjestäjälle myönnettävä valtionosuusrahoitus on tarkoitus laskea enintään kolmeen vuoteen.

Näillä toimilla erikoislukiot joutuvat tuplaleikkausten kohteeksi. On muistettava, että noin puolet esimerkiksi urheilulukioissa opiskelevista nuorista suorittaa opinnot neljässä vuodessa. Vaikka tavoite opintoaikojen ripeyttämisestä on oikea, tarvitaan siihen myös joustoja. Emmehän halua palata maailmaan, jossa esimerkiksi aktiiviurheilu estää nuoren kouluttautumisen.

Maamme erikoislukiot ovat Suomelle monin tavoin tärkeitä. Erityisen koulutustehtävän saaneista eli erikoislukioista valmistuvien opiskelijoiden merkitys kansallisen kulttuuri- ja urheiluelämän sekä maamme kansainvälisen menestymisen urheilun, taiteen ja tieteen kannalta on merkittävä. Esimerkiksi Sotshin Olympialaisissa Suomen joukkueen 102 urheilijasta 52 olivat joko urheilulukioiden nykyisiä tai entisiä opiskelijoita.

On valitettavaa, että tuhannet lukioihin pyrkivät, siellä opiskelevat ja erikoislukioiden henkilökunta elävät tällä hetkellä suuressa epävarmuudessa. Opetusministerin tulisi ryhtyä viipymättä toimiin asian ratkaisemiseksi ja vakuuttaa, että erikoislukiot säilyvät. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme asiassa kuulleet asiantuntijoita. Viesti ministerille on selvä: erityislukioiden toiminta on turvattava.

Nuoret ovat erilaisia ja tarvitsevat myös erilaisia vaihtoehtoja. Heille tulee suoda mahdollisuus yleissivistävän koulutuksen ohella toteuttaa intohimoaan ja erityisosaamistaan. Erikoislukioilla on merkittävä roolinsa myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Suomella ei ole varaa menettää yhtään lahjakasta huippuosaajaa eikä meidän tule sulkea yhtään nuorta pois erityisosaamisensa ääreltä.

Maamme valttikortti on tulevaisuudessakin korkeatasoinen ja monipuolinen osaaminen. Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin vuoksi emme saa antaa erikoislukioverkkomme rapautua.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Oppivelvollisuuden pidentämismalli täystyrmättiin heti lausuntokierroksen lähtöpäivänä. Eikä ihme. Ministeri Kiurun esittämät toimet ja niille luvattu 15 miljoonan euron rahoitus eivät kohdistuisi ilman koulutuspaikkaa ja syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin. Sen sijaan lähes koko summa, noin 14 miljoonaa euroa, esitetään käytettäväksi ilmaisiin oppimateriaaleihin lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa.

Ensimmäisenä esityksen epäkohtiin puuttuivat opettajien ammattijärjestö ja Suomen rehtorit. Ehdotus onkin monin tavoin epäkelpo ja jopa haitallinen lääke syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Pakkovuosi ei poista syitä, joiden takia oppimiskyvyssä tai motivaatiossa on puutteita, tai estä sitä, että opetuksesta pinnataan tai opinnot keskeytetään. Eikä esityksellä muuteta myöskään sitä, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisäyksistä huolimatta Helsingissä ja muualla Uudellamaalla liian vähän.

Kaikki liikenevät resurssit olisi suunnattava heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen, räätälöityyn tukeen ja nuoren rinnalla kulkemiseen. Voimavarat olisi suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen, oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kuntoon laittamiseen. Myös uusia työelämälähtöisiä ja joustavia opiskelu- ja oppimismahdollisuuksia tarvitaan. Oppisopimusta on kehitettävä nuorille sopivaksi ja sellaiseksi, että se kannustaa ja mahdollistaa yrittäjät sitä tarjoamaan. Tässä on viisasta kuulla tarkalla korvalla yrittäjiä.

Pääministeri Kataisen hallituksen yksi keskeisimmistä tavoitteista on ollut, että yksikään nuori ei syrjäytyisi. Siksi hallitusohjelmaan kirjattiin selkeät tavoitteet, kuten etsivän nuorisotyön kehittäminen, kuntoutus ja ennaltaehkäisevän päihdetyön tukeminen. Myös joustava perusopetus ja ammattistartti ovat toimivia, olemassa olevia keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Näihin toimiin verrattuna ministeri Kiurun esittämä pakkovuosi lähinnä siirtää tai syventää ongelmaa – ei ratkaise sitä.

Tarkoituksena ei ole säilöä eikä sulloa nuoria pakolla vuodeksi johonkin oppilaitokseen. Ei riitä, että kaikille nuorille voidaan tarjota koulutuspaikka. Kunnianhimoinen tavoite tulee olla, että koulutus suoritetaan loppuun ja että tutkinnon suorittaneilla on sellaista osaamista ja ammattitaitoa, jota työelämässä tarvitaan.

On myös pakko ihmetellä, miksi ministeri Kiurun esityksestä on jäänyt pois arviot sähköisen ylioppilaskokeen vaikutuksista? Kuntaliiton selvityksen mukaan yli 60 prosentissa lukioista käytetään opinnoissa opiskelijoiden omia tietokoneita. Esityksen maksuttomuusperiaatekin ontuu pahemman kerran.

Syytä on myös vielä kerran arvioida ajatus keskittää koulujen oppimateriaalien hankinta.

Esitys on vastoin hyviin oppimistuloksiin johtanutta suomalaista koulukulttuuria, jossa valinta tehdään pedagogisin perustein uskoen korkeasti koulutettuihin opettajiin.

Tavoite nuorten syrjäytymisen ehkäisystä on tärkeä ja vaatii toteutuakseen merkittäviä toimia päättäjiltä ja kaikilta nuorten kanssa toimivilta aikuisilta. Oppivelvollisuuden venyttämisestä ei ole ratkaisuksi ongelmaan. Nuoret ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia, ja siksi he tarvitsevat yksilöllisiä, joustavia ja tilanteen mukaan räätälöityjä mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea aikuisten aikaa sekä tukea opintielle löytääkseen.

Raiskaus on aina vakava rikos, jonka tekijä on aina syyllinen, ei uhri. Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmeesin viime viikon puheenvuorot ovat nostaneet pinnalle monta vakavaa kysymystä.

Laivayhtiön henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees sanoi Ruotsin TV 4:n haastattelussa, että naisten täytyisi miettiä, kuinka paljon alkoholia he juovat, koska he tietävät, mihin se voi johtaa. Kommentti liittyi risteilyjen ongelmia, kuten lisääntyneitä raiskauksia, käsitelleeseen ohjelmaan.

En lähde väittelemään mitä Ausmees tarkoitti tai ei tarkoittanut. Joka tapauksessa puheenvuoro nosti esille asian, jolle pitäisi olla ehdoton nollatoleranssi; uhrin syyllistäminen.

On paljon asioita, joilla sekä miehet että naiset voivat vähentää riskiä joutua minkä tahansa rikoksen uhriksi. Kaupunkilaisjärki kannattaa pitää matkassa mukana tilanteessa kuin tilanteessa. On päivän selvää, että jokaisen meistä, niin miehen kuin naisen, on myös viisasta huolehtia oman alkoholin käyttönsä rajoista.

Päihtymys tai mikään mukaan asia ei kuitenkaan oikeuta uhrin syyllistämiseen väkivallanteosta ja raiskauksesta. Jokainen puheenvuoro, jossa edes vihjataan, että oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen vähenisi jostain syystä vaikkapa humalatilan vuoksi, on liikaa.

Uhrille on usein suuri kynnys lähteä ilmoittamaan kokemastaan väkivallasta. Puheenvuorot, jotka viittaavat uhrin syyllistämiseen ovat omiaan nostamaan kynnystä edelleen ja ne vaikeuttavat siten uhrin toipumista sekä selviämistä kokemastaan vakivallasta. Ja samalla vaikeuttavat myös rikoksen tekijän saamista vastuuseen teoistaan.

Naisen, tytön ja uhrin syyllistäminen raiskauksesta on ilmiö, jonka todella toivoisi olevan historiaa. Se on kuitenkin ilmiö, jonka ikeen alla miljoonat maailman naiset ja tytöt elävät yhä. Raiskatun rankaiseminen on tämän päivän arkea ympäri maailmaa. Se on asia, jota vastaan on tehtävä työtä kaikkialla. Raiskaus on vakava rikos, jonka tekijä on aina rikollinen.

On turvattomuutta herättävää, jos vakaviin rikoksiin suhtaudutaan julkisissa puheenvuoroissa vähänkin vähättelevästi tai peittelevästi. Kaikki syyt, joilla annetaan raiskaajille pontta välttää omaa vastuutaan ovat käsittämättömiä. Ne laittavat myös pohtimaan, saako apua, jos sitä tarvitsee vai tyydytäänkö vain vähättelemään asiaa. Me emme varmasti halua Suomea, jossa naisten liikkumatilaa rajoitetaan syyllistämällä. Silloin vasta ollaan vaarallisilla vesillä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamistyö on monen mutkan kautta saatu oikeille raiteille. Tarkoitus on, että sote-palveluiden järjestämisestä vastaa viisi vahvaa alueellista järjestäjää, jotka rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta. Edessä on mittava valmistelutyö, johon myös oppositiopuolueet ovat sitoutuneet. Järjestelmä- ja hallintokeskeisyyden sijaan lähtökohdaksi on otettava ihminen. Valinnanvapaus on valjastettava käyttövoimaksi edistää laatua, kustannustehokkuutta sekä terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Raha seuraa ihmistä -mallista on säädettävä uudella valinnanvapauslainsäädännöllä.

Valinnanvapautta on laajennettava terveydenhuollossa mutta myös muissa palveluissa, kuten esimerkiksi vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Valinnanvapaus on toteutettava niin, että siirrymme aitoon monituottajamalliin, jossa palveluita tuottavat kunnat, yritykset ja kolmas sektori samoilla pelisäännöillä. Toimintaympäristön on oltava sellainen, että suomalaiset mikro- ja pk-yritykset voivat osallistua tasavertaisesti hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.

Ruotsissa valinnanvapaus on perusterveydenhuollossa ja hoivapalveluissa valtakunnallisesti käytössä (Vård val ja Fritt val –lainsäädännöt). Palveluntarjoajat, julkiset ja yksityiset, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat tarjota palveluja, mutta valinta on aina potilaalla. Julkisen vallan palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa palvelun valitsevan ihmisen mukana.

Uudistuksen myötä on saatu samalla rahalla enemmän. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat pidentyneet. Uusia alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti. Painavin perustelu mallille on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa ja vähentänyt terveyseroja.

Ehdotimmekin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6.2012), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Vastaavaa mallia on ehdottanut myös Terveyden – ja hyvinvoinninlaitos (THL) omilla muokkauksillaan. Raha seuraa potilasta – malli on saanut tukea myös useilta muilta tahoilta. Ruotsin malli ei ole täydellinen, mutta siitä on mahdollista muokata toimiva malli Suomeen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on otettava juuri työnsä aloittaneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja monikanavarahoitusta työstävien työryhmien työhön. Raha seuraa ihmistä– mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Maahamme on luotava osana sote-uudistusta ajantasainen järjestelmä, jossa tehdään läpinäkyväksi vertailukelpoiset palveluntuottajien palvelun saatavuutta, laatua ja kustannuksia koskevat tiedot. Tästä hyötyvät kaikki - niin valintoja tekevät ihmiset, sote-alan ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajatkin. Ilman ajankohtaista ja avoimesti saatavilla olevaa seurantatietoa emme onnistu ohjaamaan sote-palvelujamme haluttuun suuntaan. Kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisten palvelujen takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssimme suunnataan oikein. Seurantatiedot on myös tärkeä pohja tutkimukselle.

Seuranta- ja laaturekisterien kehittäminen on hyvien käytäntöjen levittämisen sekä koko sote-uudistuksen onnistumisen kannalta viisasta ja välttämätöntä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

”En usko silmiäni” oli ensimmäinen ajatus, kun luin uutisen perussuomalaisten eläke-ehdotuksesta. Vaikka ehdotus ei ollut aprillipila, oli se kuravettä yhdenvertaisuuden periaatteelle. Ja takuuvarmasti uusi avaus suomalaisessa eläkepolitiikassa.

Perussuomalaisten lakialoitteessa ehdotetaan, että äidit pääsisivät varhennetulle eläkkeelle, jos he ovat synnyttäneet avioliitossa ja ainakin toinen puolisoista on suomalainen. Eläkkeelle pääsisi jopa seitsemän vuotta ennen virallista eläkeikää riippuen lapsimäärästä. On päivän selvää, että lakialoitteessa on useampia aivan perustavaa laatua olevia ongelmia, jotka täystyrmäävät aloitteen alkuunsa.

Politiikan suuri linja on ollut monin tavoin päin vastainen kuin perussuomalaisten lakialoitteessa esittämä. Naisten työmarkkina-asemaa on pyritty nykyisen hallituksen toimesta parantamaan esimerkiksi joustavalla hoitorahalla, joka mahdollistaa paremmin työnteon ja perheen yhdistämisen lasten ollessa pieniä. Isävapaan pidentämisellä tavoitellaan isien aktiivisempaa osallistumista perhevapaiden käyttöön. Vanhemmuus on haluttu nähdä yhtälailla isien kuin äitien asiana. Ja vahvana ajatuksena on ollut, että suomalaisessa työelämässä tarvitaan kaikki voimavarat, naiset ja miehet. Ehdotus myös lyö korville hallituksen tavoitetta työurien pidentämisestä.

Eläkeuudistuksissa on haluttu edistää molempien sukupuolien tasavertaisuutta. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen on äitiys ja vanhempainvapaalta kertynyt eläkettä ja tämä on osaltaan pehmentänyt äitiyden pienentävää vaikutusta eläkkeeseen.

Äitien varhennettu eläke olisi varsinainen naisten köyhyysloukku. Jo nykyisellään naisten palkka ja siten myös eläke on keskimäärin matalampi kuin miesten. Naisten miehiä matalampi eläke on kiperä ratkaisua vaativa kysymys ja kasvava haaste eliniän pidentyessä.

Kansanedustaja Pentti Kettusen (ps) lakialoitteen allekirjoitti yhteensä 16 perussuomalaisten kansanedustajaa. Allekirjoittajien joukossa oli myös ryhmänjohtaja Jari Lindström. Osa allekirjoittajista on myöhemmin käydyn keskustelun seurauksena vetänyt tukensa aloitteelta.

Lakialoitteesta käyty keskustelu herätti ennen kaikkea kysymyksen siitä, että mikä on perussuomalaisten linja. Kovalla vauhdilla hallitusvastuuseen valmistautuvien puheenjohtaja Timo Soinin joukkojen on tärkeä näyttää korttinsa. Eduskuntakeskustelussa perussuomalaisten vaihtoehdot ovat olleet toiseen suureen oppositiopuolue Keskustaan verrattuna enemmän nokkelaa sanailua ja hallituksen linjan moittimista, kuin varsinaisia konkreettisia poliittisia vaihtoehtoja. Aloite äitien varhaiseläkkeestä oli totisesti askel selkeiden vaihtoehtojen esittämisen tiellä.

Sari Sarkomaa (kok)

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Eilinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen linjaus Suvivirrestä on herättänyt perustellusti ihmetystä. Tilanne on muodostunut kestämättömäksi koulujen kannalta, joissa parhaillaan suunnitellaan lähestyviä kevätjuhlia. Tilanne vaatii nopeaa selkeyttämistä.

Viime kädessä perustuslakivaliokunnan on asiaa käsiteltävä. Koulujen ja asian merkittävyyden kannalta on välttämätöntä, että asiaan saadaan täysi selkeys ennen kuin mikään taho edes harkitsee ohjeiden ja käytäntöjen muuttamista. En näe nykykäytännön muuttamiseen mitään syytä. Nykyinen käytäntö on ollut toimiva ja se perustuu Opetushallituksen jo vuonna 2006 tehtyyn ohjeistukseen perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaate siitä, että uskonnonvapaus taataan kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten maamme perinteet ja uskonnonvapaus sovitetaan arkityössä yhteen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että kevät- ja joulujuhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Virren johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Koulujen käytännöistä hankaluuksia ei ole aiheutunut, joten ei pidä tehdä ongelmia siellä missä niitä ei ole.

Suomalaiset koulut ovat yhä useammin monikulttuurisia. Silloin on erityisen tärkeää ylläpitää omaa kulttuuria ja huomioida lasten ja nuorten erilaisuus. Tämän onnistuminen vaatii koulujen rehtoreilta, opettajilta ja vanhemmilta hyvää yhteistyötä.

Globaalissa ja monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on tärkeää. Kun kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille myös muiden kunnioitusta. Samalla opimme arvostamaan myös muita kulttuureja. Omien perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on osa päiväkotien ja koulujen toimintaa. On tärkeää, että kevätjuhlissa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä lauluja, myös suvivirttä. Se kuuluu suomalaisuuteen.

Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Lasten liikkumattomuus on suuri kansanterveysongelmamme ja tikittävä aikapommi. On välttämätöntä etsiä ennakkoluulottomasti lisää keinoja lasten liikunnan ja terveyden edistämiseksi. Liikuntaläksyt ovat vielä käyttämätön voimavara ja oiva mahdollisuus edistää liikunnallisen elämäntavan muotoutumista.

Lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi vain puolet. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää. Lasten ja nuorten liikkumattomuus uhkaa vakavasti tulevien työikäisten työkykyä ja terveyttä. Liikuntaläksyehdotukseeni on nyt kaikki syyt tarttua. Se on taloustalkoissa huokea ja hyvä keino taittaa kestävyysvajetta. Myös OECD on aivan oikein muistuttanut Suomea, että kasvaneiden terveyserojemme kaventaminen vaatii nykyistä enemmän tehoa sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti lapsilla.

Muista aineista koulussa annetaan pääsääntöisesti läksyjä, mutta liikunnasta ei. Liikuntaläksyt ovat konkreettinen keino vaikuttaa lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen myös kouluajan jälkeen. Läksyt veisivät kotiin vanhemmille viestiä jokapäiväisen liikunnan välttämättömyydestä. Liikunta on tärkeä aihe ottaa esille kodin ja koulun välisessä yhteistyössä, ovathan vanhemmat tärkeimmät vaikuttajat ja vastuunkantajat lasten liikuntatottumuksien muodostumisessa.

Liikuntaläksy olisi liikuntaa lähellä kotia ja koulua. Liikunta tapahtuisi lähiliikuntapaikoilla ja yhdessä muiden ikätovereiden kanssa. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen ja tukee monin tavoin lasten hyvää arkea sekä koulunkäyntiä. Liikuntaläksyjen harjoittelun voisi aloittaa jo varhaiskasvatuksesta ja esikoulusta niin, että ne olisivat rutiinia ensimmäisestä luokasta lähtien ja jatkuisivat toiselle asteelle saakka. Jotta liikuntaläksyillä olisi oppilaan omaehtoista vapaa-ajan liikuntaa lisääviä vaikutuksia, läksyohjelma tulisi suunnitella oppilaan oman kiinnostuksen, voimavarojen ja ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa.

Koulujen on kehitettävä ja monipuolistettava liikunnan opetusta ja kiinnitettävä huomiota koko koulupäivän liikunnallisuuteen. Kouluja on myös innostettava pitämään yksi pidempi välitunti päivässä, jonka aikana kaikkia lapsia kannustetaan ja ohjataan liikkumaan. Näin saadaan helposti viikkoon jo 2,5 tuntia liikuntaa lisää. Myös työtä liikuntakerhojen sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan liikunnallisuuden lisäämiseksi on vauhdilla jatkettava.

Lapsi on luotu liikkumaan ja leikkimään. Liikunnassa ei ole kyse vain ylipainon kitkemisestä. Leikkiminen ja riittävä liikunta tukevat oppimista ja ovat perusedellytyksiä lasten kehitykselle, terveydelle ja hyvinvoinnille.

Toivoa herättävää on, että uusin kouluterveyskysely osoittaa nuorten liikkumisen lisääntyneen. Tätä hyvää kehitystä on viisasta vauhdittaa.

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista oli tervetullut ja kannatan sitä lämpimästi. Aloitteessa esitetään, että myös samaa sukupuolta olevilla olisi mahdollisuus solmia keskenään avioliitto. Lainsäädäntöämme on korjattava, jotta ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia. Seksuaalinen suuntaus ei saa määritellä ihmisen oikeuksia.

Aloitamme tänään eduskunnassa kansalaisaloitteen käsittelyn. On tärkeää, että saisimme lakimuutoksen yhdenvertaisesta oikeudesta avioliittoon tehtyä tämän eduskunnan aikana. Kansalaisaloite menee lakivaliokunnan käsittelyyn. Lakivaliokunta päättää, miten se aloitteen kanssa etenee. Valiokunta voi päättää, meneekö asia edelleen täysistuntoon äänestettäväksi vai ei. Toivottavasti näin käy ja sen eteen teen työtä.

Lakimuutos on tärkeä monella tapaa. Itselleni on kyse siitä, että haluan jättää Suomen tuleville sukupolville sellaisena, että kaikilla ihmisillä on hyvä asua, elää ja halutessaan yhdenvertaisesti solmia avioliitto ja perustaa perhe. Ihmiset ja perheet ovat erilaisia mutta samanarvoisia.

Matkalla kohti tasavertaista avioliittolakia ja siitä käytävässä keskustelussa on viisautta osoittaa ymmärrystä ja kunnioitusta eri tavalla ajattelevia kohtaan. Hyvä myös puhua siitä, mikä on tasa-arvoisessa avioliittolaissa tavoitteena.

Tasa-arvoinen avioliitto asettaisi kaikki avioparit oikeudellisesti tasavertaisiksi. Lain myötä tarve erotella ihmisiä rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin poistuisi. Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa ei ole vielä tasa-arvoista avioliittolakia.

Laki sujuvoittaisi myös saman sukunimen ottamista. Tällä hetkellä parisuhteensa rekisteröivä pari joutuu erikseen anomaan maistraatilta samaa sukunimeä.

Kaikilla suomalaisilla on jo nyt adoptio-oikeus yksin – seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi samaa sukupuolta olevalle parille oikeuden hakea adoptiota yhdessä. Ei ole kenenkään etu, että nykyisin toinen joutuu adoptoimaan ensin yksin ja toinen sitten adoptoi kumppaninsa lapsen. Lapsen edun mukaista on, että molemmat hänen kanssaan arkea elävät henkilöt voivat tulla lapsen vanhemmiksi yhtä aikaa.

Avioliitto-käsitteen laajentamisen myötä väestörekisteristä, erilaisista henkilörekistereistä ja muista vastaavista voidaan poistaa rekisteröidyn parisuhteen kategoria. Seksuaalivähemmistöjen edustajien ei näin tarvitse enää tuoda epäsuorasti esille seksuaalista suuntautumistaan siviilisäätyä kysyttäessä.

Erilaiset perheet ovat arkipäivää. Tuhannet suomalaiset lapset elävät sateenkaariperheissä. Tutkimusten mukaan perheiden suurimpia haasteita on ympäröivän yhteiskunnan asennoituminen. Tasa-arvoinen avioliittolaki antaisi sateenkaariperheiden lapsille, heidän vanhemmilleen ja heidän lähiympäristölleen tärkeän viestin siitä, että kaikki perheet ovat yhtä arvokkaita.

Avioliitossa on kyse kahden ihmisen tahdosta sitoutua toisiinsa. Tämän oikeuden laajentaminen koskemaan kaikkia ihmisiä on tärkeä askel hyvään ja teko myös avioliiton puolesta.

Kiritän opetusministeri Krista Kiurua (sdp) tuomaan julki valmisteilla olevan esityksen korkeakoulujen aloituspaikkalisäyksistä. Lisäpaikat tarkoittavat joko satojen miljoonien kustannusta valtiolle tai mittavaa opetuksen laadun laskua. On välttämätöntä ja viisasta, että mahdollisten aloituspaikkojen kohdentamisen periaatteista ja lukumäärästä käydään avointa keskustelua. Näin poikkeavan koulutuspoliittisen toimen valmistelu on syytä olla läpinäkyvää.

Ministeri Kiuru on kertonut, että osana hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa viiden vuoden aikana korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään vuosittain jopa tuhansilla. Keskusteluissa on ollut noin viiden prosenttiyksikön korotus hallituksen vahvistamaan korkeakoulutettujen osuuteen.

Lisäystä on perusteltu hakijasuman purkamisella. On pakko sanoa, että epäilen keinon vaikuttavuutta. Korkeakoulutettujen aloituspaikkoja on lisätty merkittävästi ja hakijasuma on koko ajan lisääntynyt, ei vähentynyt. Aloituspaikkojen mittavaan lisäämiseen liittyy monta vaikeaa ongelmaa.

Oli tervetullutta, että opetusministeri Kiuru vakuutti viime torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että mahdolliset lisäpaikat tullaan kohdistamaan juuri niille aloille, joilla on kysyntää työvoimasta. Tästä lupauksesta on tinkimättömästi pidettävä kiinni.

Hallituksen on ehdottomasti pidettävä kiinni kahdesta perusperiaatteesta. Ensinnäkin, mahdollinen paikkamäärän nosto on suunnattava kiistattomille työvoimapulan aloille. Tällä hetkellä tarvetta on esimerkiksi erityisopettajista, luokanopettajista, sosiaalityöntekijöistä, yliopistollisista lastentarhanopettajista, toimintaterapeuteista, puheterapeuteista ja työterveyshoitajista. Myös Helsingin yliopisto on pitkään odottanut ja anonut ministeriltä tuloksetta terveydenhuollon maisterin tutkinnonanto-oikeutta. Näiden alojen ongelmiin on nyt mahdollisuus löytää ratkaisuja.

Hallituksen on otettava tosissaan yli 40 000 korkeasti koulutetun työttömien joukko ja sen jatkuva kasvu. Tietoinen kortistoon kouluttaminen olisi järjetöntä. Akavan tietojen mukaan vastavalmistuneiden lakimiesten työttömyys on lyhyessä ajassa noussut 80 prosenttia, ja kauppatieteilijöitä on työttömänä miltei 3000. Tradenomit ovat toistuvasti esittäneet huolensa oman alansa kasvavasta työttömyydestä. Esimerkkejä löytyy useilta muilta aloilta, joilla lisäkoulutukselle ei ole asiallisia perusteita. Vetovoimaisuus ei voi olla lisäysperuste.

Toiseksi, lisäaloituspaikkojen edellytys on lisärahoitus. Korkeakoulutuksen laatua ei ole varaa murentaa. Koulutussektori on jo nyt kantanut mittavaa vastuuta säästötalkoissa.

Hallituksen on syytä lisätä kehysriihen esityslistan kärkeen pohdinta, miten voimakkaiden sopeuttamistoimien keskellä turvataan opetuksen ja tutkimuksen laatu. Vaikka maailma muuttuu, se tosiasia ei muutu, että Suomi pärjää vain korkealla osaamisella ja laadukkaalla koulutuksella.

Koulutuksen on tuotava yhä useammalle valmiudet luoda tarvittaessa oma työpaikkansa. Koulutuksen läpäisy on asia, joka vaati lisätoimia kaikilla koulutuksen tasoilla. Perusasteen varaan jääneiden osuuden vähentäminen on asia, jonka ratkaisemiseen pitäisi keskittyä.

On hyvä todeta, että Suomessa on korkeakoulupaikkoja jo 60 prosentille ikäluokasta.

Kokoomus on täystyrmännyt demariopetusministereiden ehdotuksen korkeakouludiplomeista eli yliopistojen kaksivuotisista lyhyttutkinnoista. Tämä olisi askel aivan väärään suuntaan ja polku koulutustason laskemiseen. Sama riski on korkeakoulujen mittavassa aloituspaikkalisäyksessä.

Lyhyttutkintoja on perusteltu sillä, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus opiskella korkeakoulussa. Hallitusohjelman tavoite ”maailman osaavin kansa” ei tarkoita sitä, että kaikilla pitäisi olla korkeakoulututkinto hinnalla millä hyvänsä. Tavoite toteutuu sillä, että huolehdimme koulutuksen laadusta ja muistamme, että pärjätäksemme tarvitsemme erilaista osaamista.