Kategoria: Blogi

Hallituksen tekemä tuore päätös valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014 – 2017 oli oiva osoitus pääministeri Kataisen hallituksen vastuullisuudesta ja toimintakyvystä. Suomen tulevaisuuden kannalta oli aivan välttämätöntä, että päätöksen painopiste oli luoda Suomeen uutta työtä ja kasvua sekä kilpailukykyä. Meille kokoomuslaisille on olennaista, että hallituspuolueet ovat sitoutuneet kestävyysvajeen purkuun ja velkaantumisen taittamiseen. Seuraavaksi kehysselonteko tulee meille eduskuntaan käsittelyyn. Meidän kansanedustajien tehtävä on arvioida kokonaisuus ja sen vaikutukset.

Meidän kokoomusedustajien tärkein tavoite oli saada tuntuvia toimia uusien työpaikkojen luomisen ja yrittäjyyden vauhdittamiseksi ja tässä onnistuimme. Kehysriihen päätöksestä tuli Kokoomuksen johdolla varsin yrittäjämyönteinen. Työllistävä yritysverouudistus tuli todelliseen tarpeeseen. Yritysten yhteisöverokannan alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä 20 prosenttiin on merkittävä päätös. Verotuksen painopiste siirtyy tuloksen verotuksesta ulos jaetun voiton verottamiseen. Kaikenkokoisten yritysten mahdollisuudet investoida ja työllistää ja parantuvat. Päätös on tärkeä keino houkutella myös ulkomaisia investointeja Suomeen. Hallitus käynnistää mittavan kasvurahoitusohjelman pääomasijoitusmarkkinoiden vahvistamiseksi ja pk-yritysten kasvun tukemiseksi. Tavoitteena on tukea erityisesti siemen- ja kasvuvaiheen yritysten kasvua sekä vahvistaa pääomamarkkinoita.

Tulevaisuutemme kannalta on välttämätöntä, että jokainen nuori saa laadukkaan koulutuksen ja pääsee mukaan työelämään, eikä yksikään syrjäydy. Helsingille on välttämätöntä että onnistuimme sopimaan ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkojen lisäämisestä sekä oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä.

Maassamme kaivataan kipeästi uusia keinoja nostaa työllisyysastetta ja edistää perheiden hyvinvointia. On hyvä, että kotitalousvähennyksen enimmäismäärä korotetaan 2 400 euroon. Kotitalousvähennys on täsmätoimi, joka edistää ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä.

Olen tyytyväinen päätöksestä ottaa käyttöön uusi joustava hoitoraha, joka vauhdittaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on aivan välttämätöntä, että kaikki voimavarat - niin naiset kuin miehet työelämässä ja äidit ja isät vanhemmuudessa - ovat käytössä parhaalla mahdollisella tavalla.

Sen lisäksi, että kehyspäätöksellä vauhditetaan työntekoa ja uusien työpaikkojen syntyä, kiristetään myös verotusta ja tehdään menosopeutuksia. Terveydelle haitallisten tuotteiden kuten alkoholin, tupakan sekä makeisten ja virvoitusjuomien verotusta korotetaan. Verouudistus kannustaa jokaista pohtimaan kulutusvalinnoillaan myös terveyttään. Myös sähkövero nousee. Näihin kulueriin voimme onneksi jokainen itse vaikuttaa omassa arjessamme. Nettosopeutuksen määrä on noin 600 miljoonaa euroa vuoden 2015 tasolla. Menoja leikataan noin 300 me, ja erinäisiä veroja korotetaan suunnilleen yhtä paljon. Säästöjä tehdään mm. kuntien valtionosuuksista, kehitysyhteistyörahoista ja yritystuista.

Kehysriihessä päätetyillä toimilla velkasuhteen kasvun on arvioitu taittuvan vaalikauden loppupuolella. On hyvä muistaa, että hallituskauden aikana sopeutustoimia on tehty jo noin 5 miljardin euron edestä. Hallitusohjelman ns. perälautakirjauksista ei ole luovuttu. Tilannetta arvioidaan vuosittain kehyspäätösten yhteydessä.

Johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston ehdotuksesta koko valtiovarainvaliokunta ja sitten eduskunta edellytti, että hallitus päättää uuden lastensairaalan tarvitsemasta valtion rahoitusosuudesta. Oli välttämätöntä, että kehysriihessä osoitettiin uuden lastensairaalan perustamiskustannuksiin 40 miljoonaa euroa. On perusteltua, että valtiovalta on maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana. Uusi sairaala on suunniteltu rakennettavan vuosina 2014-2017. Mikä olisikaan parempi lahja sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville kuin uusi lastensairaala.

18.2.2013
Blogi Verkkouutisissa

Väkivalta ja sen uhka ovat kasvava riski sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville. Nimittelylle, nyrkiniskuille ja muulle väkivallalle on saatava nollatoleranssi. Turvaton työpaikka vaikuttaa ihmiseen itseensä, alan houkuttelevuuteen ja työhyvinvointiin. Väkivalta näkyy vakavalla tavalla kasvavana työn kuormittavuutena sekä hoitajapulana.

Tilanteen vakavuutta kuvaa kunta-alan työolobarometri (2011). Terveystoimessa vastaajista yli puolet ilmoitti, että joku työpaikalla on joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi kerran tai useita kertoja. On selvää, että tarvitsemme kiireellisesti uusia keinoja sosiaali- ja terveydenhuollon työturvallisuuden parantamiseksi. Kaikilla työpaikoilla on kyettävä varautumaan ennakoimattomaan väkivaltaan.

Eduskunnan viimeviikkoisessa keskustelussa työturvallisuuslaista tuli tervetullut uutinen: Sosiaali- ja terveysministeri Risikko vastasi kysymykseeni ja lupasi täsmentää väkivallan torjuntaa sekä yksintyöskentelyä koskevaa asetusta.

Uuden turvallisuusasetuksen lisäksi tarvitaan myös monia muita toimia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa edustavan Tehyn saaman tiedon mukaan työnantajat eivät kaikin paikoin tee lievistä pahoinpitelyistä rikosilmoituksia. Ilmoituksen tekeminen on jätetty yksin väkivallan kohteeksi joutuneen työntekijän harteille. Tämä on kohtuutonta. Työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta lievissä pahoinpitelytapauksissa tulisi säätää rikoslaissa.

Lähtökohtana on oltava ajantasaiset turvallisuussuunnitelmat, riittävästi osaamista sekä henkilökuntaa, jotta uhkaaviin tilanteisiin voidaan varautua. Etenkin pienissä yksiköissä kuten terveyskeskuksissa tilanne on haastava: Paikalla henkilökuntaa saattaa olla vähän eikä koulutusta vaaratilanteisiin välttämättä ole riittävästi.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer:in työhyvinvointiselvityksen mukaan kotihoidon työntekijöistä reilusti yli kolmannes ilmoitti kokeneensa väkivaltaa tai sen uhkaa. Uhkaavat tilanteet ovat lisääntymässä kotisairaanhoidossa. Vakava esimerkki on viime vuoden loppupuolella kotikäynnillä tapahtunut terveydenhoitajan surma.

Palautetta on tullut myös siitä, että tutkittua tietoa asiakkaan kotona tehtävän työn väkivalta- ja uhkatilanteista ei ole saatavilla riittävästi. Tämä puute on korjattava viipymättä.

Tosiasia on, että sosiaali- ja terveysalalle koulutetaan tarpeeksi työvoimaa, mutta alalla ei jakseta eläkeikään asti. Moni siirtyy toisiin tehtäviin. Arviolta 30 000 koulutettua sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa työskentelee muilla aloilla.

Hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, on valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa otettava tarkasteluun myös se, miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan. Mikään ei korvaa ammattitaitoista sekä motivoitunutta henkilöstöä ja osaavaa hoitotyön johtoa.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri, röntgenhoitaja

Sarkomaa jätti 8.2.2013 ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työturvallisuuden parantamisesta.

Varmin tapa ikääntyä on lopettaa liikkuminen. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta.

Heinäkuussa voimaan astuva vanhuspalvelulaki vauhdittaa ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Se jättää kuitenkin paljon uusien kuntapäättäjien harkinnan varaan. Jotta käytettävissä olevat resurssit riittävät ikäihmisten palveluiden kattavaan ja laadukkaaseen järjestämiseen, on välttämätöntä tehostaa ennaltaehkäisevää toimintaa ja ihmisten toimintakyvyn edistämistä. Liikunta on aivan olennainen asia ihmisten arjen ja elämän laadun kannalta. Terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisy ovat painopisteitä valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.

Hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa ja arvioi lain tavoitteiden toteutumista ja vaikutusta. Seuraava askel on vanhuspalvelulain seurantakriteerien tekeminen. Nyt on varmistettava, että erityisesti liikunta, oikea-aikainen kuntoutus ja kuntouttava työote sisältyvät niihin. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan.

Ikäihmisten riittävä päivittäinen liikunta, oikea-aikainen kuntoutus sekä kuntouttava työote vanhusten hoivassa tuovat mittavia kustannussäästöjä, puhumattakaan vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun. Maassamme vuosittain tapahtuvien reilun 7000 lonkkamurtuman hoito on puhutteleva esimerkki. Ennen murtumaa kotona asuneista lähes 30% päätyy vuoden kuluessa pysyvään laitoshoitoon. Leikkaus kyllä onnistuu, mutta sen jälkeistä kuntoutusta ei saa, jatkohoitoon pääsy pitkittyy eikä kotiapu järjesty.

Asiat voidaan ja ne pitää tehdä toisin. Kriteereiden seurannan ohessa on valtiovallan kerättävä palveluiden hyviä käytäntöjä, jotta ne saadaan ripeästi käyttöön koko maassa. Espoon Jorvissa toteutettu "lonkkaliukumäki" on osoitus kuntoutuksen mittavista vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun ja kustannusten säästöön. Normaalissa leikkausprosessissa kotiutuminen kestää keskimäärin 43 päivää, mutta lonkkaliukumäen kuntoutusketjun läpikäyneillä vain 24 päivää. Mikä tärkeintä, pysyvään laitoshoitoon joutumista on onnistuttu vähentämään merkittävästi.

Kun elämme pidempään, on myös palveluja ja koko kaupunkia kehitettävä sen mukaisesti. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Liikuntaneuvontaa ja -palveluita on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa.

Sari Sarkomaa

-------------------------------------------------------------

Kokoomuksen kansanedustajat Sarkomaa, Toivakka ja Virolainen jättivät 4.2.2013 kirjallisen kysymyksen liikunnan, oikea-aikaisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työotteen sisällyttämisestä vanhuspalvelulain seurantakriteereihin. Kansanedustajat kirjoittivat asiasta myös mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin 3.2.2013.

Nykyisen hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on uudistaa terveydenhuolto. Olin mukana hallitusneuvotteluissa tästä asiasta päättämässä. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän varsin hyvin, että jonot tulevat kalliiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustyössä on ollut monta mutkaa matkassa, mutta nyt selvityshenkilöt hakevat alueellisia ratkaisuja. Olen mukana kokoomuksen SOTE-uudistusta vauhdittavassa ryhmässä. Tehtäväni on myös tuoda hoitohenkilöstön näkemykset uudistukseen mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön palvelurakennetyöryhmän loppuraportissa esitetyn terveyspalvelujen väestöpohjan riittävyys on suuri huolenaihe: 50 000 – 100 000 asukkaan väestöpohja ei ole riittävä erityisesti erikoissairaanhoidon järjestämiseen, mutta ei se tue myöskään perusterveydenhuollon vahvistamista. Liian pienissä kokonaisuuksissa ei pystytä myöskään varmistamaan riittävää osaamista ja hoidon laatua. Selvitysmiesten raportit toivottavasti tuovat tämän vahvasti esille ja vauhdittavat tekemään rohkeampia ratkaisuja, jotta hallitusohjelman asettamiin tavoitteisiin päästäisiin.

Liian pienet yksiköt eivät ole hoitohenkilökunnan näkökulmasta kilpailukykyisiä ja palkanmaksukyvyltään vakaita työnantajia. Ne eivät ole välttämättä kovinkaan vetovoimaisia työpaikkoja riittämättömien resurssien vuoksi. Myös urakehitys ja koulutusmahdollisuudet ovat vähäisempiä. Tämän Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola on aivan oikein linjannut.

On tärkeä muistaa, että hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, olisi SOTE-uudistuksessa syytä ottaa tarkasteluun myös se miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan.

Painopiste on saatava terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Terveyskeskuksien, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden on toimittava yhdessä ihmisen parhaaksi niin, että apua tarvitsevan ihmisen pallottelu lopetetaan ja palvelun saa sujuvasti. Selvää on, että SOTE-uudistusta ei pidä vain odotella, vaan kunnissa on urakoitava jatkuvasti terveydenhuollon kehittämiseksi. Viime eduskuntakaudella eduskunnassa hyväksymämme terveydenhuoltolain toimeenpanossa on vielä paljon tehtävää.

Ajankohtaista on myös se, että valmisteilla on yliopistolain muutos, jossa koulutusvastuita määriteltäisiin uudestaan. Tarkoitus on vähentää oppiainetasoista sääntelyä sekä mahdollistaa nykyistä paremmin eri tieteen- ja koulutusaloja yhdistävien opintokokonaisuuksien toteuttaminen. Uudistustyötä tarvitaan, mutta ministeriössä on säilytettävä vastuu pienten tieteenalojen turvaamisesta. Tässä yhteydessä on löydettävä ratkaisu laboratoriotieteen ja radiografiatieteen jatkuvuudelle.

Meidän terveydenhuollon vaikuttajien työ sen eteen, että terveystieteiden maisterikoulutus saataisiin Helsinkiin, jatkuu. HUS on ainoa yliopistollinen sairaanhoitopiiri, jonka alueen yliopistossa ei ole olemassa terveystieteellistä maisterikoulutusta ja tilanteeseen on saatava muutos. Asiassa ollaan vahvoin joukoin liikkeellä. Uskon, että nyt saamme asiaa eteenpäin.

Yhteistyötä on tehtävä koulutuksemme, alamme työskentelyolosuhteiden sekä houkuttelevuuden edistämiseksi. Terveydenhuollon koulutukseen panostaminen on elintärkeää. Mikään ei korvaa ammattitaitoista sekä motivoitunutta henkilöstöä ja hoitotyön johtajia.

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksianne. Kotisivujeni www.sarisarkomaa.fi kautta voi seurata näiden asioiden etenemistä. Sieltä voi myös tilata kuukausittain lähettämäni kirjeen, jossa käsittelen ajankohtaisia asioita.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, THM, röntgenhoitaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
puh. 050 511 3033

30.1.2013 Blogi Verkkouutisissa

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Yksi vauva maksaa äidin työnantajalle noin 12 000 euroa. Keskeisimmät kuluerät ovat raskaudenaikaiset sairauspoissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on joka tapauksessa jonkun maksettava. Se ”joku” on tällä hetkellä perhevapaita käyttävien naisten työnantajat.

Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy ja tuntuu kovalla tavalla naisten palkassa sekä työsuhteissa pätkätöinä sekä esteinä edetä uralla. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella ole varaa. Tarvitsemme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Suomen Yrittäjänaisten kansalaisaloite työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi on erittäin tervetullut. Jos aloite saa vähintään 50 000 allekirjoitusta, se tulee eduskunnan käsiteltäväksi. Toivon, että aloite vauhdittaa tätä työelämän suurimman häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun poistamista ja kannustaa hallitusta asiassa aloitteellisuuteen.

Naapurimaassamme asia on hoidettu jo vuosia sitten. Ruotsissa tasataan vanhemmuuden kulut verovaroin. Nyt Suomen on aika ryhdistäytyä ja laittaa asia kuntoon. Olen tästä toistuvasti hallitusta muistuttanut. Hallitus on ohjelmaansa kirjannut tavoitteen jatkaa työnantajille perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvaamista korottamalla työnantajan lakisääteisestä sairausvakuutuksesta saamia korvauksia. Asia on nyt jo kolmannen hallituksen ohjelmassa ja kaipaa vauhtia, sillä vaalikausi on pian puolessa välissä. Linjaukset on tehtävä tulevassa puolivälitarkistuksessa ja kehysriihessä.

Hallitusohjelma velvoittaa hallituksen aktiivisesti hakemaan ratkaisuja yhdessä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa, niin että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait. Työryhmiä asian tiimoilta on ollut jo yli tarpeen. Vanhemmuuden kustannusasian pallottelu on lopetettava.

Johtamani kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta valmisteli ennen eduskuntavaaleja kannanoton ”hyvä ja perheystävällinen työelämä on jokamiehenoikeus”. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Valtuuskuntamme kannanotossa ehdotimme, että vanhempainetuuksista muodostettaisiin itsenäinen vanhempainvakuutus. Se toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen. Ehdotan, että hallitus ottaisi esityksen vanhempainvakuutuksesta omakseen ja lähtisi viemään sitä eteenpäin.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain noin 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä, yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia Suomeen.

Sari Sarkomaa
Kokoomuksen kansanedustaja ja palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja
Kolmen lapsen äiti

Ksylitolipastillit on vuoden alusta kielletty Helsingin päiväkodeissa muilta kuin esikouluikäisiltä. Aiemmin vanhemmilla oli mahdollisuus ostaa pastillit, jotka päiväkodin henkilökunta jakoi lapsille. Kummallinen kielto on aiheuttanut paljon keskustelua eikä syyttä. Espoossa ja Vantaalla ksylitolipastilliasia toimii päiväkodeissa mainiosti. Helsinginkin terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat lapsille ksylitolin käyttöä aterioiden jälkeen. Pääkaupungin ksylitolikielto onkin syytä laittaa roskakoriin.

Kieltojen sijaan tarvitaan kannustusta perheille huolehtia lasten hampaista. Suomalaislasten suun terveys on heikentynyt. Lastemme hampaiden kunto on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa. Iso ongelma on lasten hampaiden reikiintyminen. Syynä ovat erityisesti harjauksen laiminlyönti ja napostelu. Tarvitsemme lisätoimia ja uusia keinoja, jotta heikkenevä suun terveys saadaan kuriin.

Hätkähdyttävä tosiasia on, että vuonna 2000 reikien vaurioittamia hampaita oli lähes 40 %:lla viisivuotiaista, yli 50 %:lla 12-vuotiaista ja 75 %:lla 15-vuotiaista. Kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulua käyvistä pojista vain 38 % ja tytöistä vain 62 % harjaa hampaat fluorihammastahnalla suositusten mukaisesti vähintään kaksi kertaa päivässä.

Karieksen hallinnasta on ohjeita Käypä hoito –suosituksissa, joissa suositellaan päivittäistä ksylitolituotteiden käyttöä. Ksylitoli vähentää hammasplakin ja mutans streptokokkien määrää ja siten täydentää muita keinoja hammasterveyden ylläpitämiseksi. Ksylitolin säännöllinen käyttö suojaa hampaita erityisesti silloin kun suuhun puhkeaa hampaita.

Tietenkin päävastuu lapsista ja hampaiden harjauksesta on meillä vanhemmilla. Iso terveyshyöty hampaiden hoidossa tulee ravitsemustottumuksista, jotka opitaan kotona. Selvää on, että lasten suunterveyden edistämisessä tarvitaan kodin, päiväkodin, koulun ja terveydenhuollon antamaa opetusta ja yhteistyötä. Päiväkodeissa ja kouluissa tavoitetaan lapsia, joiden perheet tarvitsevat erityistä tukea terveyden edistämisessä.

Ksylitolin käytöstä lasten päivähoidossa tai kouluissa ei ole valtakunnallisia suosituksia ja kunnilla on erilaisia käytäntöjä. Ksylitolin käyttö ei tietenkään korvaa hampaiden harjausta, mutta se on osa terveyskäyttäytymistä joka on hyvä oppia jo lapsena ja saada osaksi arjen toimintoja. Selvää on, että ksylitolin käytölle sekä sen yhteydessä annettavalle terveyskasvatukselle tarvitaan yhtenäiset ohjeet. Kiritin tästä sosiaali- ja terveysministeriötä jättämällä asiasta kirjallisen kysymyksen. On välttämätöntä, että ministeriö viipymättä antaa asiasta ohjeen.

Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen professori Satu Alaluusua sekä Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen dosentti Eva Söderling ovat todenneet (HS 2.1.2013), että päiväkodeissa pitäisi jatkaa ksylitolipastillien jakamista niin esikouluikäisille kuin sitä nuoremmille, kunhan lasten vanhemmat ymmärtävät, että yksinomaan päiväkodin antamat pastillit eivät riitä karieksen ehkäisyssä.

Viimeisin OECD:n Suomea koskeva maa-arvio nosti vahvasti esille huolen kasvavista terveyseroista. OECD:n mukaan terveyserojen vähentäminen vaatii nykyistä enemmän investointeja sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti nuorilla. Terveyserojen kasvun taittaminen edellyttää toimia juuri lapsiin ja lapsiperheisiin. Sanonta ”minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” pätee myös tässä: Pohja hyvälle suunterveydelle rakennetaan lapsena.

On järkyttävä huomata, että maallemme monin tavoin kalliiksi tullut hajasijoituspolitiikka nostaa taas päätään. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan uutta Kansallinen koulutuksen arviointikeskusta kaavaillaan sittenkin perustettavaksi Jyväskylään. Näin vaikka asiaa pohtinut selvitysmies on todennut, että Helsinki on sijaintipaikkana toiminnallisesti, henkilöstöön sekä osaamiseen liittyvien ja taloudellisten näkökulmien kannalta se ainoa ja oikea.

Selvitysmies Markku Mattila osoitti, että arviointikeskuksen hajasijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle johtaisi samoihin vakaviin ongelmiin, joita on seurannut aiemmin sokeasti tehdyistä alueellistamispäätöksistä. Lääkelaitoksen kaltoin kohtelu Lääkealan turvallisuus - ja kehittämiskeskus Fimean perustamisprosessissa pakkosiirtoineen on tästä karmaiseva esimerkki.

Koulutuksen arviointikeskuksen hajasijoittamisessa toiminta vaurioituisi, osaava henkilö sekä osaamispääoma karkaisi ja kustannukset nousisivat. Toimijoiden aika kuluisi turhassa matkustelussa, mikä on jo ympäristönkin kannalta kestämätöntä. Pakkosiirtokaavailuille on syytä sanoa ehdoton ei. Suomella ei ole yksinkertaisesti enää varaa tuhlata veronmaksajien rahaa ja osaamistamme.

Arviointivirastoa koskeva lakiesitys tullee alkuvuodesta eduskunnan käsittelyyn. Hallitusohjelmaneuvotteluissa sopimamme uuden kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen perustaminen on tehtävä huolella ja sen toiminnan mahdollistavista voimavaroista on huolehdittava. Uuteen virastoon on tarkoitus koota nykyiset arviointitoiminnot Koulutuksen arviointineuvostosta, Korkeakoulujen arviointineuvostosta ja Opetushallituksesta. Viraston sijoittamisessa tulee säästösyistä ottaa huomioon opetushallinnon sisäisten voimavarojen ja tietojärjestelmien yhteinen käyttö. Sijainti Opetushallituksen yhteydessä voisi luoda myös siltaa arvioinnista kehittämiseen.

Selvitysmiehen raportissa todetaan selkeästi, että osaavan henkilöstön saatavuus, kaksikielisen palvelun turvaaminen, eri tieteenalojen ja oppiaineiden asiantuntijoiden käytettävyys, yhteydet koulutuksen tutkimukseen ja muuhun arviointitoimintaan, sidosryhmäyhteistyö sekä synenergiaetujen mahdollisuus muiden opetushallinnon keskeisten toimijoiden kanssa puoltavat sijoittamista Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Kansanvälisen yhteistyön mahdollisuudet ja saavutettavuus sekä kotimaassa että kansainvälisesti puoltavat myös Helsinkiä.

Sen sijaan keskuksen siirtäminen Jyväskylään on vastoin järkiperusteluja, selvitysmiehen esitystä ja valtionhallinnolle esitettyjä tehokkuusvaatimuksia. Opetusministerikin on aiemmin todennut, ettei ole olemassa mitään perusteluja poiketa selvitysmiehen esityksestä.

On syytä muistuttaa eduskunnan tarkastusvaliokunnan viime vaalikaudella antamasta raportista (TRO 4/2008 vp), joka roimi poikkeuksellisin kovin sanoin toteutettua alueellistamispolitiikkaa. Valiokunta havaitsi useita vakavia puutteita ja ongelmia tehdyissä alueellistamispäätöksissä. Valiokunnan mukaan alueellistamispäätösten valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi ja seuranta on laiminlyöty, henkilöstöön kohdistuvat vaikutukset ovat useimmiten olleet kielteisiä ja alueellistamistoimien myönteiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Raportti osoittaa, että alueellistamisesta on tullut suuria laskuja mutta ei vain laihoja tuloksia vaan myös selkeää vahinkoa. Kataisen hallituksella ei ole varaa toistaa näitä virheitä. Aikaisempien hallitusten rujoa jälkeä aikaansaanut hajasijoittamispolitiikka on tiensä päässä. Nykyisen hallituksen olisi viisainta täysin irtisanoutua siitä.

Käsittelemme eduskunnassa ensi vuoden valtion talousarviota poikkeuksellisen epävarmassa taloustilanteessa. On lohdullista, että ainakin kolmesta asiasta voimme olla varmoja. Ensinnäkin, mitä tehokkaammin tasapainotamme talouttamme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. On vastuutonta ahnehtia lastemme ja lastenlapsiemme mahdollisuuksia. Toiseksi, ilman työtä ei ole hyvinvointia. Kaikkein tärkeintä on luoda edellytyksiä uusien työpaikkojen syntymiseen ja työn säilymiseen Suomessa. Kolmanneksi, toimet, joita teemme lasten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi ovat kullanarvoisia.

Saimme viime perjantaina sovun eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden ryhmien kesken ensi vuoden talousarvioesitykseen eduskunnan tekemistä muutoksista. Olen tyytyväinen, että johtamani kunta- ja terveysjaoston näkemykset toteutuivat budjettisovussamme hyvin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastot puhuvat karua kieltään: Huostaanottojen määrä on lisääntynyt. Vuonna 2011 kiireellisesti sijoitettuja lapsia oli 13 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Oli välttämätöntä, että sovimme lastensuojelun pelastamisohjelmasta ja lisävoimavarojen kohdentamisesta lapsiperheiden ennaltaehkäisevien ja varhaisen tuen palveluiden sekä lastensuojelun kehittämiseen. Lastensuojelutyön painopisteenä tulee olla varhainen tuki ja avopalvelut.

Lastensuojelun kipeänä haasteena on jo paikoitellen krooniseksi muuttunut kelpoisuuden täyttävien sosiaalityöntekijöiden vaje sekä liian suuret työmäärät. Olen tyytyväinen, että saimme sovittua myös voimavaroista sosiaalityön yliopistollisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen.

Yliopistolliseen lastentarhanopettajakoulutukseen suuntaamamme lisävoimavarat ovat todellinen helpotus erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa on iso vaje lastentarhanopettajista ja päivähoitopaikoista. Huoli lastentarhanopettajapulan vaikutuksista esiopetukseen ja päivähoidon laatuun sekä sen kehittämiseen on ollut suuri.

Päätöksellä halusimme myös vauhdittaa päivähoitolain uudistamista varhaiskasvatuslaiksi. Olen kirittänyt opetusministeri Gustafssonia (sd) uutta varhaiskasvatuslakia valmistelevan laaja-alaisen työryhmän asettamisessa. Työryhmän työ on tehtävä perusteellisesti, mutta ripeästi. Aikaa on jäätävä riittävälle keskustelulle, lain valmistelulle, kunnolliselle lausuntokierrokselle sekä eduskunnan käsittelylle.

Eduskunta on toistuvasti pelastanut päihdeäitien palvelut kohdentamalla lisärahaa Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmään. Näin sovimme tehtävän myös ensi vuoden budjetin osalta, koska eduskunnan toiveesta huolimatta sosiaali- ja terveysministeriö ei ollut tälläkään kertaa turvannut rahoitusta.

Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheiden arki ovat asioita, joita pitää tukea. Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa.

Erityisen iloinen olen Suomen lasten kannalta todella tärkeästä lausumaesityksestämme. Edellytämme, että Helsingin Meilahteen rakennettavan uuden lastensairaalan tarvitsema valtion rahoitusosuus otettaisiin huomioon seuraavassa vuosia 2014-2017 koskevassa kehyspäätöksessä. Tällä hetkellä vakavasti sairaiden suomalaislasten hoito on keskitetty maamme heikoimpiin sairaalatiloihin Lastenklinikalle ja Lastenlinnaan. Kannanotto on selkeä askel eteenpäin uuden lastensairaalan rakentamiseksi. Uusi sairaala on suunniteltu rakennettavan vuosina 2014-2017. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Mikä olisikaan parempi lahja satavuotiaalta isänmaaltamme kuin uusi lastensairaala.

19.11.2012

Lapset vanhempien ja aikuisten alkoholinkäytön vankeina

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavilla äideillä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Tämä tarkoittaa, että vuosittain 3600–6000 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä.

Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Sikiön suojelu ja vauvan hyvinvointi ovat ensisijaista. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheen arki ovat asioita, joita pitää tukea.

Eduskunta on jo kolmena peräkkäisenä vuonna pelastanut päihdeäitien palvelut. Eduskunta on kohdentanut lisärahaa Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnalliseen päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmän turvaamiseen. Hoitomallin perusajatus on äitiyden ja vanhemmuuden vahvistaminen samanaikaisesti päihdekuntoutuksen kanssa. Siten mahdollisimman moni äiti ja isä saavuttaa päihteettömyyden ja selviytyy lapsensa ensisijaisena hoitajana. Hoitomalli on ainutlaatuinen, sillä se kohdistuu äidin ja vauvan suhteen vahvistamiseen jo odotusajasta lähtien. Tämä työmuoto on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Mallia on tultu ottamaan Yhdysvalloista asti.

Ensi vuonna päihdeäitien palvelut ovat taas vaarassa, koska sosiaali- ja terveysministeriö ei ole eduskunnan toiveesta huolimatta turvannut Pidä kiinni -hoitojärjestelmän rahoituksen jatkuvuutta. Ensi vuoden budjetissa ei ole tälläkään kertaa päihdeäitien palveluille suoraan menevää rahaa. Raha-automaattiyhdistys on osaltaan rahoittanut Pidä Kiinni- hoitojärjestelmää. RAY:n rahoitusta on asteittain vähennetty ja nyt se on kokonaan poistumassa. Rahoitus on tarkoitus siirtää kokonaan kuntien vastuulle.

Valtiovarainvaliokunnassa saamamme selvityksen mukaan päihdeäitien kuntoutustoimintaa ei pystytä jatkamaan ilman pysyvää perusrahoitusta. Tämän vuoksi eduskunta on johtamani kunta- ja terveysjaoston ehdotuksesta peräkkäisinä vuosina lisännyt päihdeäitien rahoituksen valtion budjettiin ja kehottanut ministeriötä huolehtimaan rahoituksen jatkuvuudesta. On kestämätöntä, että sama toistuu vuodesta toiseen. Tänäkin vuonna on eduskunnan taas pelastettava päihdeäitien palvelut.

Hallitusohjelman mukaan ns. erityisvastuualueille keskitetään vaativan hoidon kehittäminen ja järjestäminen. Tarkoitus on, että myös päihdeäitien hoidon järjestäminen siirrettäisiin ns. ERVA-alueiden vastuulle. Ennen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen toteutumista Pidä kiinni -hoitojärjestelmän lisärahoitukselle on selvät perusteet.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ripeä eteenpäinvieminen on välttämätöntä myös päihdepalveluiden turvaamisen kannalta. Monet palvelut ovat vaakalaudalla ellei uudistus etene. Silloin kärsivät eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Olen kirittänyt peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia (sd) pikaisesti tekemään hallitusohjelman mukaisen esityksen sote-uudistuksen päälinjoiksi. Ministerin on muistettava myös, että päihdeäitien palvelut on siirtymäaikana turvattava ja niiden rahoitus on saatava kestävälle pohjalle. On myös hyvä muistaa hallitusohjelmaan kirjattu lupaus hyödyntää järjestöjen tuottamia hoito- ja kuntoutuspalveluja.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmää tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän siksi, että päihteiden - niin alkoholin kuin huumeidenkin - käyttö on lisääntynyt nuorten naisten keskuudessa. Arviolta kolmasosa huumeiden käyttäjistä on naisia. Pidä kiinni –järjestelmän toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmasosaa ensikodeissa ja kolme neljäsosaa avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita. Jokainen päivä, jonka lapsi voi viettää turvallista ja päihteetöntä arkea omien vanhempiensa kanssa on kullanarvoinen lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan myös päihdeäitien mahdollista pakkohoitoa. Hoidon marssijärjestys on kuitenkin oltava selvä: Tahdonvastaisen hoidon kehittämisestä ei voi hyvällä omallatunnolla puhua, ennen kuin vapaaehtoinen hoito on varmasti saatuvilla.